Kotiäidit, mitä OIKEASTI teette päivän aikana kotona? Ei kait se koko päivä kulu siihen lapsen hoitamiseen ja kotitöiden tekemiseen?

Olin kotona lapsen kanssa pitkään ja laitoin ainoan lapsen päiväkotiin n 3,8 v. Voi mikä luuseri ja sitten menin kotiin ja kellahdin monesti sänkyyn. Lapseni oli puolipvä hoidossa ja itse olin työtön. Välillä en vienyt lasta hoitoon vaan oli muuta tekemistä, kuöjettiin paljon. luin paljon satuja jne. tästä on aikaa n 20 v. Ei ollut nettiä ei älykännykkää ja hyvin meni aika. Voi niitä aikoja , ne tahtoisin niin elää uudelleen. Hyvin oon ehtinyt olla työelämässäkin. 

Niitä lapsia pitää valvoa koko ajan.

Jos ei valvo, niin alkavat vaatimaan huomiota tai menevät tekemään jotain pelottavaa tai sotkevat ihan kunnolla.

Aika paljon olen nähnyt kuvia siitä miltä esim keittiössä näyttää kun lapset ovat olleet siellä varttitunnin hiljaa.

Varttitunnissa ehtii hyvin levittämään jauhot ympäri huonetta ja piirtämään vaikka ketsupilla hienoja kuvioita verhoihin ja mustikalla kauniit viikset pikkusiskolle.

Meillä päätyi jugurttia kattoon kesken aamupalan vaikka vahdin silmä kovana sitä syömistä 🙃

Vierailija kirjoitti:

Hmm, ei kahdelle taaperolle oikein voi antaa kyniä ja siirtyä itse katsomaan leffaa. Tai siis toki voi kokeilla, jos haluaa siivota lopputulosta kaksi tuntia.

Ja noista pedagogisista tavoitteista sen verran, että en tietenkään joka viikko kirjoita tavoitteita ylös. Mutta kyllä lasten kanssa opetellaan asioita ja huomioidaan herkkyyskaudet. Esimerkiksi opetellaan sanoja, numeroita, värejä, pottailua, pukemista, jne. Yleensähän nämä opetellaan kotona, eikä vanhemmat tarvitse mitään lomakkeita ja suunnittelutunteja näitä varten.

Välillä on haastavampia päiviä, jolloin ei oikeasti jää ollenkaan luppoaikaa. Välillä taas on helpompia päiviä, tällöin usein sitten kerätään voimia tai keksitään jotain uutta ja hauskaa tekemistä.

Koen tärkeäksi sen, että lapsilla on jo hyvät taidot hoitoon mennessä. Ne taidothan ei kehity, jos isi/äiti istuu katsomassa telkkaria tai viettää kaikki ajat puhelimessa ja ostareilla.

Minkähän ikäisiä sun "taaperot" on? Kyllä esim. kaksi vuotias pystyy ihan hyvin piirtämään itsekin ilman että äiti ohjaa kättä, tai leikkimään hetken itsekseen. Eikä mistään äidin leffan katsomisesta ollut puhetta vaan siitä, että äiti voi lasten piirtäessä istua samassa huoneessa ja tehdä vaikka niitä verkkotehtäviä. Ja huikata lapsille sitten jos kynä meinaa mennnä pitkin seiniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, ei kahdelle taaperolle oikein voi antaa kyniä ja siirtyä itse katsomaan leffaa. Tai siis toki voi kokeilla, jos haluaa siivota lopputulosta kaksi tuntia.

Ja noista pedagogisista tavoitteista sen verran, että en tietenkään joka viikko kirjoita tavoitteita ylös. Mutta kyllä lasten kanssa opetellaan asioita ja huomioidaan herkkyyskaudet. Esimerkiksi opetellaan sanoja, numeroita, värejä, pottailua, pukemista, jne. Yleensähän nämä opetellaan kotona, eikä vanhemmat tarvitse mitään lomakkeita ja suunnittelutunteja näitä varten.

Välillä on haastavampia päiviä, jolloin ei oikeasti jää ollenkaan luppoaikaa. Välillä taas on helpompia päiviä, tällöin usein sitten kerätään voimia tai keksitään jotain uutta ja hauskaa tekemistä.

Koen tärkeäksi sen, että lapsilla on jo hyvät taidot hoitoon mennessä. Ne taidothan ei kehity, jos isi/äiti istuu katsomassa telkkaria tai viettää kaikki ajat puhelimessa ja ostareilla.

Minkähän ikäisiä sun "taaperot" on? Kyllä esim. kaksi vuotias pystyy ihan hyvin piirtämään itsekin ilman että äiti ohjaa kättä, tai leikkimään hetken itsekseen. Eikä mistään äidin leffan katsomisesta ollut puhetta vaan siitä, että äiti voi lasten piirtäessä istua samassa huoneessa ja tehdä vaikka niitä verkkotehtäviä. Ja huikata lapsille sitten jos kynä meinaa mennnä pitkin seiniä.

Niin miks sen pitäs tehdä niitä verkkotehtäviä?

No kyllä minä olin hyvin kiireinen. Ihan jo pelkästään siitä lasten- ja kodinhoidosta. Ja olen sitä edelleen nyt työssäkäyvänä, iltaisin ja viikonloppuisin ei paljoa lepäillä. Lepään töissä. Oikeasti.

Mutta jos nyt olisinkin joskus sattunut olemaan/ satun olemaan ei-kiireinen... vaikka vaan sen varttitunnin verran, niin kyllä se on sitten sitä minun omaa aikaa. Teen mitä haluan tai olen tekemättä. Sen olen oppinut ettei muuten jaksa. Ei edes äiti. Muutenkin, se on äitiysloma, ei mikään keskitysleiriloma.

Monesti unohtuu esim. se kuinka paljon pikkulasten äidit joutuu monesti valvomaan. Ja kuinka paljon se verottaa jaksamista. Minä valvoin 4 vuotta lasten takia, ja vielä sillä rytmillä että joka pirun aamu viideltä ylös; etenkin ne synkkääkin synkemmät talviaamut oli erityisen raskaita. Päivät oli minulle erittäin pitkiä ja yksinäisiä, kun lapsethan meni ihan eri rytmissä kuin muut; jos ne herää aamuviideltä niin kympiltä on ekat päikkärit.

Nyt lapseni ovat nukkuneet öisin hyvin 2 vuotta joitakin vaiheita lukuunottamatta. Ja viimeistään kuudelta heräillään edelleen. Joka aamu.

Ekan vuoden siitä nukuin huonosti vaikka lapset nukkui; kroppa oli täydessä hälytysvalmiudessa koko yön ja joka yö löysin itseni lasten sängyn vierestä seisomasta, kun puoliunessa olin ponkaissut ylös jokaisesta kitinästä. Alitajuisesti. Nyt viimeisen vuoden olen nukkunut vasta niitä hirmuisia univelkoja pois. Usein nukun kuin tukki ja nukun vaikka 10h jos vaan saan (harvoin kuitenkaan ihan niin paljoa saan).

Pointti oli että jokainen äiti tehköön mitä tekee ja minkä jaksaa. Ette te ole siitä tilivelvollisia yhtään kenellekkään. Todennäköisesti teette kuitenkin aika paljon enemmän kuin moni muu. Äitiys nyt on 24/7 duuni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, ei kahdelle taaperolle oikein voi antaa kyniä ja siirtyä itse katsomaan leffaa. Tai siis toki voi kokeilla, jos haluaa siivota lopputulosta kaksi tuntia.

Ja noista pedagogisista tavoitteista sen verran, että en tietenkään joka viikko kirjoita tavoitteita ylös. Mutta kyllä lasten kanssa opetellaan asioita ja huomioidaan herkkyyskaudet. Esimerkiksi opetellaan sanoja, numeroita, värejä, pottailua, pukemista, jne. Yleensähän nämä opetellaan kotona, eikä vanhemmat tarvitse mitään lomakkeita ja suunnittelutunteja näitä varten.

Välillä on haastavampia päiviä, jolloin ei oikeasti jää ollenkaan luppoaikaa. Välillä taas on helpompia päiviä, tällöin usein sitten kerätään voimia tai keksitään jotain uutta ja hauskaa tekemistä.

Koen tärkeäksi sen, että lapsilla on jo hyvät taidot hoitoon mennessä. Ne taidothan ei kehity, jos isi/äiti istuu katsomassa telkkaria tai viettää kaikki ajat puhelimessa ja ostareilla.

Minkähän ikäisiä sun "taaperot" on? Kyllä esim. kaksi vuotias pystyy ihan hyvin piirtämään itsekin ilman että äiti ohjaa kättä, tai leikkimään hetken itsekseen. Eikä mistään äidin leffan katsomisesta ollut puhetta vaan siitä, että äiti voi lasten piirtäessä istua samassa huoneessa ja tehdä vaikka niitä verkkotehtäviä. Ja huikata lapsille sitten jos kynä meinaa mennnä pitkin seiniä.

Jotkut pystyy jotkut ei. Kuinkas paljon sulla on 2-vuotiaista taaperoista kokemusta? Osa tuon ikäisistä on vielä ihan täysin vahdittavia. "Huikata". Heko heko, ootko nyt ihan tosissas?

Ja itse en ainakaan saa kovin kummoisia tuloksia aikaan opiskeluissa vartissa. Kyllä minulla menee hetki syventyä asiaan ennenkuin pystyn esim. tuottamaan hyvin tekstiä. Olis aika tehottomia tommoset vartin opiskelupätkät. Onneksi opiskelin jo ennen lapsia niin äitiyslomalla keskityin ihan vaan niihin lapsiin.

Silloin kun vauva oli pienempi ja nukkui paljon, niin jäi enemmän aikaa itselle, mutta nyt kun hän on melkein vuoden, niin kyllä se hänen hereilläoloaika menee pitkälti johonkin touhuamiseen, pääasiassa hänen kanssaan, mutta myös kotitöihin. Päikkäreiden aikaan yleensä syön rauhassa, saatan myös juoda kahvit jos ehdin, mutta iso osa siitä ajasta menee kotitöihin. Illalla sitten lapsen nukkuessa yritän ottaa vähän aikaa itselle ja parisuhteelle. En kyllä osaa kuvitella, että minulla olisi aikaa tässä vaiheessa opiskeluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, ei kahdelle taaperolle oikein voi antaa kyniä ja siirtyä itse katsomaan leffaa. Tai siis toki voi kokeilla, jos haluaa siivota lopputulosta kaksi tuntia.

Ja noista pedagogisista tavoitteista sen verran, että en tietenkään joka viikko kirjoita tavoitteita ylös. Mutta kyllä lasten kanssa opetellaan asioita ja huomioidaan herkkyyskaudet. Esimerkiksi opetellaan sanoja, numeroita, värejä, pottailua, pukemista, jne. Yleensähän nämä opetellaan kotona, eikä vanhemmat tarvitse mitään lomakkeita ja suunnittelutunteja näitä varten.

Välillä on haastavampia päiviä, jolloin ei oikeasti jää ollenkaan luppoaikaa. Välillä taas on helpompia päiviä, tällöin usein sitten kerätään voimia tai keksitään jotain uutta ja hauskaa tekemistä.

Koen tärkeäksi sen, että lapsilla on jo hyvät taidot hoitoon mennessä. Ne taidothan ei kehity, jos isi/äiti istuu katsomassa telkkaria tai viettää kaikki ajat puhelimessa ja ostareilla.

Minkähän ikäisiä sun "taaperot" on? Kyllä esim. kaksi vuotias pystyy ihan hyvin piirtämään itsekin ilman että äiti ohjaa kättä, tai leikkimään hetken itsekseen. Eikä mistään äidin leffan katsomisesta ollut puhetta vaan siitä, että äiti voi lasten piirtäessä istua samassa huoneessa ja tehdä vaikka niitä verkkotehtäviä. Ja huikata lapsille sitten jos kynä meinaa mennnä pitkin seiniä.

Niin miks sen pitäs tehdä niitä verkkotehtäviä?

No jos et ole huomannut, niin ketjun aiheena on tuo että meneekö se kotiäidin päivä tosiaan pelkkään siivoamiseen ja lasten kanssa olemiseen, eikö ehdi tehdä mitään muuta. Monet täällä väittävät, että ei lasten kanssa tosiaan ehdi tehdä mitään muuta kun koko aika menee lasten kanssa. Kommenttini liittyi tuohon, että kyllä sieltä päivistä löytyy noita hetkiä jollloin ehtii tekemään jotain omaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, ei kahdelle taaperolle oikein voi antaa kyniä ja siirtyä itse katsomaan leffaa. Tai siis toki voi kokeilla, jos haluaa siivota lopputulosta kaksi tuntia.

Ja noista pedagogisista tavoitteista sen verran, että en tietenkään joka viikko kirjoita tavoitteita ylös. Mutta kyllä lasten kanssa opetellaan asioita ja huomioidaan herkkyyskaudet. Esimerkiksi opetellaan sanoja, numeroita, värejä, pottailua, pukemista, jne. Yleensähän nämä opetellaan kotona, eikä vanhemmat tarvitse mitään lomakkeita ja suunnittelutunteja näitä varten.

Välillä on haastavampia päiviä, jolloin ei oikeasti jää ollenkaan luppoaikaa. Välillä taas on helpompia päiviä, tällöin usein sitten kerätään voimia tai keksitään jotain uutta ja hauskaa tekemistä.

Koen tärkeäksi sen, että lapsilla on jo hyvät taidot hoitoon mennessä. Ne taidothan ei kehity, jos isi/äiti istuu katsomassa telkkaria tai viettää kaikki ajat puhelimessa ja ostareilla.

Minkähän ikäisiä sun "taaperot" on? Kyllä esim. kaksi vuotias pystyy ihan hyvin piirtämään itsekin ilman että äiti ohjaa kättä, tai leikkimään hetken itsekseen. Eikä mistään äidin leffan katsomisesta ollut puhetta vaan siitä, että äiti voi lasten piirtäessä istua samassa huoneessa ja tehdä vaikka niitä verkkotehtäviä. Ja huikata lapsille sitten jos kynä meinaa mennnä pitkin seiniä.

Niin miks sen pitäs tehdä niitä verkkotehtäviä?

No jos et ole huomannut, niin ketjun aiheena on tuo että meneekö se kotiäidin päivä tosiaan pelkkään siivoamiseen ja lasten kanssa olemiseen, eikö ehdi tehdä mitään muuta. Monet täällä väittävät, että ei lasten kanssa tosiaan ehdi tehdä mitään muuta kun koko aika menee lasten kanssa. Kommenttini liittyi tuohon, että kyllä sieltä päivistä löytyy noita hetkiä jollloin ehtii tekemään jotain omaakin.

Edelleen kiinnostaa että miks pitäis tehdä vartti puolihuolimattomasti verkkotehtäviä?😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, ei kahdelle taaperolle oikein voi antaa kyniä ja siirtyä itse katsomaan leffaa. Tai siis toki voi kokeilla, jos haluaa siivota lopputulosta kaksi tuntia.

Ja noista pedagogisista tavoitteista sen verran, että en tietenkään joka viikko kirjoita tavoitteita ylös. Mutta kyllä lasten kanssa opetellaan asioita ja huomioidaan herkkyyskaudet. Esimerkiksi opetellaan sanoja, numeroita, värejä, pottailua, pukemista, jne. Yleensähän nämä opetellaan kotona, eikä vanhemmat tarvitse mitään lomakkeita ja suunnittelutunteja näitä varten.

Välillä on haastavampia päiviä, jolloin ei oikeasti jää ollenkaan luppoaikaa. Välillä taas on helpompia päiviä, tällöin usein sitten kerätään voimia tai keksitään jotain uutta ja hauskaa tekemistä.

Koen tärkeäksi sen, että lapsilla on jo hyvät taidot hoitoon mennessä. Ne taidothan ei kehity, jos isi/äiti istuu katsomassa telkkaria tai viettää kaikki ajat puhelimessa ja ostareilla.

Minkähän ikäisiä sun "taaperot" on? Kyllä esim. kaksi vuotias pystyy ihan hyvin piirtämään itsekin ilman että äiti ohjaa kättä, tai leikkimään hetken itsekseen. Eikä mistään äidin leffan katsomisesta ollut puhetta vaan siitä, että äiti voi lasten piirtäessä istua samassa huoneessa ja tehdä vaikka niitä verkkotehtäviä. Ja huikata lapsille sitten jos kynä meinaa mennnä pitkin seiniä.

Jotkut pystyy jotkut ei. Kuinkas paljon sulla on 2-vuotiaista taaperoista kokemusta? Osa tuon ikäisistä on vielä ihan täysin vahdittavia. "Huikata". Heko heko, ootko nyt ihan tosissas?

Ja itse en ainakaan saa kovin kummoisia tuloksia aikaan opiskeluissa vartissa. Kyllä minulla menee hetki syventyä asiaan ennenkuin pystyn esim. tuottamaan hyvin tekstiä. Olis aika tehottomia tommoset vartin opiskelupätkät. Onneksi opiskelin jo ennen lapsia niin äitiyslomalla keskityin ihan vaan niihin lapsiin.

No lapsethan on erilaisia, mutta kyllä meillä on kaksivuotiaatkin ymmärtäneet kun sanotaan ei. Esim. kielten sanoja ehtii ihan hyvin kerrta vartissa tai tehdä kurssin kotiläksyt. En muista että koskaan olisin hautonut läksyjen paljon kauempaa. Mutta toiset on vissiin vähän hitaammin käynnistyviä ;)

Vierailija kirjoitti:

Kotona 3v lapsi, ei tosiaan tarvitse kokoaika juosta perässä. Kun lapsi leikkii/piirtää, voi itse siivoilla, lukea lehteä, leipoa, katsoa tvtä.. Kyllä meillä myös ulkoillaan ja leikitään,mutta joka minuutti päivässä ei mene lapsen/kodin HOITAMISEEN 🙄

Meillä saattoi tulla miekasta päähän jos rentoutui hetkeksi lehden pariin eikä katsonut mitä lapset tekevät.

Kerran olivat ruokkineet akvaariokalat isolla kasalla palapelin palasia kun join naapurin rouvan kanssa teetä keittiössä.

Meidän esikoista ei voinut päästää silmisyään yhtään. Yhtään. Ja silti hajosi tavaraa, lapsi tippui sängyltä, juoksi hampaansa rikki syöttötuoliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, ei kahdelle taaperolle oikein voi antaa kyniä ja siirtyä itse katsomaan leffaa. Tai siis toki voi kokeilla, jos haluaa siivota lopputulosta kaksi tuntia.

Ja noista pedagogisista tavoitteista sen verran, että en tietenkään joka viikko kirjoita tavoitteita ylös. Mutta kyllä lasten kanssa opetellaan asioita ja huomioidaan herkkyyskaudet. Esimerkiksi opetellaan sanoja, numeroita, värejä, pottailua, pukemista, jne. Yleensähän nämä opetellaan kotona, eikä vanhemmat tarvitse mitään lomakkeita ja suunnittelutunteja näitä varten.

Välillä on haastavampia päiviä, jolloin ei oikeasti jää ollenkaan luppoaikaa. Välillä taas on helpompia päiviä, tällöin usein sitten kerätään voimia tai keksitään jotain uutta ja hauskaa tekemistä.

Koen tärkeäksi sen, että lapsilla on jo hyvät taidot hoitoon mennessä. Ne taidothan ei kehity, jos isi/äiti istuu katsomassa telkkaria tai viettää kaikki ajat puhelimessa ja ostareilla.

Minkähän ikäisiä sun "taaperot" on? Kyllä esim. kaksi vuotias pystyy ihan hyvin piirtämään itsekin ilman että äiti ohjaa kättä, tai leikkimään hetken itsekseen. Eikä mistään äidin leffan katsomisesta ollut puhetta vaan siitä, että äiti voi lasten piirtäessä istua samassa huoneessa ja tehdä vaikka niitä verkkotehtäviä. Ja huikata lapsille sitten jos kynä meinaa mennnä pitkin seiniä.

Jaa, no sitten. Tervetuloa vaan kokeilemaan. Lapsiakin on erilaisia, osa istuu paikoillaan ja on hiljaa, osa ei. Voisitko myös kertoa, että mitä minun täytyisi nyt opiskella? Hieman univajeisena voi tosin olla, että suurin osa luetusta menee ohi, varsinkin kun keskeytyksiä tulee jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, ei kahdelle taaperolle oikein voi antaa kyniä ja siirtyä itse katsomaan leffaa. Tai siis toki voi kokeilla, jos haluaa siivota lopputulosta kaksi tuntia.

Ja noista pedagogisista tavoitteista sen verran, että en tietenkään joka viikko kirjoita tavoitteita ylös. Mutta kyllä lasten kanssa opetellaan asioita ja huomioidaan herkkyyskaudet. Esimerkiksi opetellaan sanoja, numeroita, värejä, pottailua, pukemista, jne. Yleensähän nämä opetellaan kotona, eikä vanhemmat tarvitse mitään lomakkeita ja suunnittelutunteja näitä varten.

Välillä on haastavampia päiviä, jolloin ei oikeasti jää ollenkaan luppoaikaa. Välillä taas on helpompia päiviä, tällöin usein sitten kerätään voimia tai keksitään jotain uutta ja hauskaa tekemistä.

Koen tärkeäksi sen, että lapsilla on jo hyvät taidot hoitoon mennessä. Ne taidothan ei kehity, jos isi/äiti istuu katsomassa telkkaria tai viettää kaikki ajat puhelimessa ja ostareilla.

Minkähän ikäisiä sun "taaperot" on? Kyllä esim. kaksi vuotias pystyy ihan hyvin piirtämään itsekin ilman että äiti ohjaa kättä, tai leikkimään hetken itsekseen. Eikä mistään äidin leffan katsomisesta ollut puhetta vaan siitä, että äiti voi lasten piirtäessä istua samassa huoneessa ja tehdä vaikka niitä verkkotehtäviä. Ja huikata lapsille sitten jos kynä meinaa mennnä pitkin seiniä.

Niin miks sen pitäs tehdä niitä verkkotehtäviä?

No jos et ole huomannut, niin ketjun aiheena on tuo että meneekö se kotiäidin päivä tosiaan pelkkään siivoamiseen ja lasten kanssa olemiseen, eikö ehdi tehdä mitään muuta. Monet täällä väittävät, että ei lasten kanssa tosiaan ehdi tehdä mitään muuta kun koko aika menee lasten kanssa. Kommenttini liittyi tuohon, että kyllä sieltä päivistä löytyy noita hetkiä jollloin ehtii tekemään jotain omaakin.

Edelleen kiinnostaa että miks pitäis tehdä vartti puolihuolimattomasti verkkotehtäviä?😂

Ei kai kukaan väittänyt että pitäisi. Sanoin, että tuossa on mahdollisuus tehdä niitä jos sellaisia haluaa tehädä. Eikä niitä kai puolihuolimattomastikaan tarvitse tehdä (mikä järki siinä olisi?) vaan ihan huolella.

Mä oon just sellainen laiska kotiäiti, joka ei saa edes kämppää pidettyä siistinä. Meillä on vilkas 1-vuotias, joka ei todellakaan leiki hetkeäkään yksin. Onko sellaisiakin lapsia? Viimeksi viihtyi itsekseen joskus silloin, kun makasi vain selällään lelukaaren alla. Sen jälkeen kun lähti liikkeelle, on kaivannut jatkuvaa seuranpitoa ja erityisesti viime aikoina roikkunut lahkeessa, jos esim. yritän tehdä ruokaa, enkä pysty pitämään sylissä. Todella hankalaa on tällaisen kanssa vaikkapa imuroida, siivota vessaa tai viedä pyykkejä kuivaushuoneeseen. Sen ajan, kun lapsi on päiväunilla (2 * 1h / päivä) yleensä vaan syön ja lepään. Muuten päivä menee lapsen ruokailuihin, jälkien siivoamiseen, ulkoiluun, lukemiseen, leikkimiseen ja päiväunille nukuttamiseen. Itse olen vaativissa asiantuntijatehtävissä työelämässä ja se on to-del-la paljon kevyempää hommaa kuin tämä. Ainakin saa upota edes hetkeksi omiin ajatuksiinsa, nyt se ei ole mahdollista. Onneksi kuitenkin on hyväuninen lapsi niin iltaisin on n. klo 20 alkaen aikaa esim. lukea uutiset tai katsoa vaikka hetki telkkaria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, ei kahdelle taaperolle oikein voi antaa kyniä ja siirtyä itse katsomaan leffaa. Tai siis toki voi kokeilla, jos haluaa siivota lopputulosta kaksi tuntia.

Ja noista pedagogisista tavoitteista sen verran, että en tietenkään joka viikko kirjoita tavoitteita ylös. Mutta kyllä lasten kanssa opetellaan asioita ja huomioidaan herkkyyskaudet. Esimerkiksi opetellaan sanoja, numeroita, värejä, pottailua, pukemista, jne. Yleensähän nämä opetellaan kotona, eikä vanhemmat tarvitse mitään lomakkeita ja suunnittelutunteja näitä varten.

Välillä on haastavampia päiviä, jolloin ei oikeasti jää ollenkaan luppoaikaa. Välillä taas on helpompia päiviä, tällöin usein sitten kerätään voimia tai keksitään jotain uutta ja hauskaa tekemistä.

Koen tärkeäksi sen, että lapsilla on jo hyvät taidot hoitoon mennessä. Ne taidothan ei kehity, jos isi/äiti istuu katsomassa telkkaria tai viettää kaikki ajat puhelimessa ja ostareilla.

Minkähän ikäisiä sun "taaperot" on? Kyllä esim. kaksi vuotias pystyy ihan hyvin piirtämään itsekin ilman että äiti ohjaa kättä, tai leikkimään hetken itsekseen. Eikä mistään äidin leffan katsomisesta ollut puhetta vaan siitä, että äiti voi lasten piirtäessä istua samassa huoneessa ja tehdä vaikka niitä verkkotehtäviä. Ja huikata lapsille sitten jos kynä meinaa mennnä pitkin seiniä.

Niin miks sen pitäs tehdä niitä verkkotehtäviä?

No jos et ole huomannut, niin ketjun aiheena on tuo että meneekö se kotiäidin päivä tosiaan pelkkään siivoamiseen ja lasten kanssa olemiseen, eikö ehdi tehdä mitään muuta. Monet täällä väittävät, että ei lasten kanssa tosiaan ehdi tehdä mitään muuta kun koko aika menee lasten kanssa. Kommenttini liittyi tuohon, että kyllä sieltä päivistä löytyy noita hetkiä jollloin ehtii tekemään jotain omaakin.

Edelleen kiinnostaa että miks pitäis tehdä vartti puolihuolimattomasti verkkotehtäviä?😂

Ei kai kukaan väittänyt että pitäisi. Sanoin, että tuossa on mahdollisuus tehdä niitä jos sellaisia haluaa tehädä. Eikä niitä kai puolihuolimattomastikaan tarvitse tehdä (mikä järki siinä olisi?) vaan ihan huolella.

No miten huolella ne nyt saa thtyä jos samalla vahtii niitä taaperoita?

Kyllä meillä osattiin leikkiä jo vähän itsekseenkin lapsina? Toki nyt vauvan kanssa on oltava, mutta kyllähän vauvat hyvän osan päivästä nukkuvatkin, isompana ei ollut mitään ongelmaa. Kunhan vahtii lähellä ettei mitään ihan kaoottista tapahdu, ei tarvitse helikopteroida.

Kaksi alle 4-vuotiasta kotona ja uusi vauva tulossa. Opiskella netissä voi yrittää, mutta aikaa sille löytyy oikeestaan kun lapset nukkuu päikkäreitä (2h), koska kun lapset on hereillä, ei kunnolla pysty keskittymään opiskeluun. Lapset kun keksii vaikka mitä älyvapaata touhua johon tulee puuttua, tappelee tai kaipaa huomiota, ulkoilua, kyläilyä toisten lasten luona ja ruokaa (ruoat tehdään miehen kanssa itse, joten siihen menee aikaa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, ei kahdelle taaperolle oikein voi antaa kyniä ja siirtyä itse katsomaan leffaa. Tai siis toki voi kokeilla, jos haluaa siivota lopputulosta kaksi tuntia.

Ja noista pedagogisista tavoitteista sen verran, että en tietenkään joka viikko kirjoita tavoitteita ylös. Mutta kyllä lasten kanssa opetellaan asioita ja huomioidaan herkkyyskaudet. Esimerkiksi opetellaan sanoja, numeroita, värejä, pottailua, pukemista, jne. Yleensähän nämä opetellaan kotona, eikä vanhemmat tarvitse mitään lomakkeita ja suunnittelutunteja näitä varten.

Välillä on haastavampia päiviä, jolloin ei oikeasti jää ollenkaan luppoaikaa. Välillä taas on helpompia päiviä, tällöin usein sitten kerätään voimia tai keksitään jotain uutta ja hauskaa tekemistä.

Koen tärkeäksi sen, että lapsilla on jo hyvät taidot hoitoon mennessä. Ne taidothan ei kehity, jos isi/äiti istuu katsomassa telkkaria tai viettää kaikki ajat puhelimessa ja ostareilla.

Minkähän ikäisiä sun "taaperot" on? Kyllä esim. kaksi vuotias pystyy ihan hyvin piirtämään itsekin ilman että äiti ohjaa kättä, tai leikkimään hetken itsekseen. Eikä mistään äidin leffan katsomisesta ollut puhetta vaan siitä, että äiti voi lasten piirtäessä istua samassa huoneessa ja tehdä vaikka niitä verkkotehtäviä. Ja huikata lapsille sitten jos kynä meinaa mennnä pitkin seiniä.

Jotkut pystyy jotkut ei. Kuinkas paljon sulla on 2-vuotiaista taaperoista kokemusta? Osa tuon ikäisistä on vielä ihan täysin vahdittavia. "Huikata". Heko heko, ootko nyt ihan tosissas?

Ja itse en ainakaan saa kovin kummoisia tuloksia aikaan opiskeluissa vartissa. Kyllä minulla menee hetki syventyä asiaan ennenkuin pystyn esim. tuottamaan hyvin tekstiä. Olis aika tehottomia tommoset vartin opiskelupätkät. Onneksi opiskelin jo ennen lapsia niin äitiyslomalla keskityin ihan vaan niihin lapsiin.

No lapsethan on erilaisia, mutta kyllä meillä on kaksivuotiaatkin ymmärtäneet kun sanotaan ei. Esim. kielten sanoja ehtii ihan hyvin kerrta vartissa tai tehdä kurssin kotiläksyt. En muista että koskaan olisin hautonut läksyjen paljon kauempaa. Mutta toiset on vissiin vähän hitaammin käynnistyviä ;)

Joo kyllä munkin lapset YMMÄRTÄÄ sanan ei. Asia erikseen onko ne lampaita, jotka uskoo aina kaiken mitä sanotaan.

Siis mistä läksyistä sinä nyt puhut? Lukion enkun pistokokeesta vai? Joo, kyllä ne ehkä olisi onnistunut. Tosin tuli suoritettua ne ennen lapsia... Vähän eri asia on esim. nämä kasvatustieteen verkko-opinnot esseineen. Eikä nämäkään ole opintoja vaativimmasta päästä, mutta vartissa ehkä ehdin avaamaan kirjat ja muut materiaalit.

Tosin sellainen hauska yhtälö että mun taaperot on aina rakastaneet tietokoneita. Kyllä siellä oli nanosekunnissa 10 nakkisormea näppäimistöllä, jos lastenhuoneen lattialle erehdyin läppärin kanssa istumaan 😎 Tee siinä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No siis mihin ne lapset voi pistää muka siksi aikaa että itse tekee jotain muuta? Toki päiväuni aikaan ”olen vapaalla” eli tunnin päivässä. Muuten lasten kanssa on kyllä oltava koko ajan, vaikkei mitään ihmeellistä tekisikään.

Eikö ne lapset viihdy yhtään yksin tai keskenään esim lastenhuoneen lattialla legoilla tai poneilla leikkien? Eihän heidän kanssaan joka sekunti tarvitse olla.

Riippuu tietysti lapsen iästä ja persoonallisuudesta. Toiset viihtyy enemmän itsekseen toiset taas riippuu enemmän äidissä ja isässä kiinni.

Viihtyy muutaman minuutin, sen jälkeen pyytävät auttamaan jonkun legon laittamisessa / toisella on kakat / toinen itkee kun toinen vei legon kädestä / toinen lähtee huoneesta ja täytyy mennä katsomaan mitä nyt puuhaa ja missä.. jne. Mitä ehdotat että tekisin sitten tuossa ajassa, sellaista omaa kivaa juttua?