Lue keskustelun säännöt.
Kotiäidit, mitä OIKEASTI teette päivän aikana kotona? Ei kait se koko päivä kulu siihen lapsen hoitamiseen ja kotitöiden tekemiseen?
10.09.2018 |
Toki voi mennäkin jos on useampi lapsi ja paikat jatkuvasti hujan hajan.
Mutta onko se oikeasti kotiäideillä pelkkää lastenhoitoa ja kotitöiden tekemistä vai kerkeättekö tekemään ja puuhastelemaan muutakin sen aikana kun puoliso on töissä ja te lasten kanssa kotona?
Kommentit (288)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa miettinyt. Eikö siinä voi jotain verkko-opintoja suorittaa samalla, avointa yliopistoa tms.?
Ihan samaa oon miettinyt! Sama pätee päiväkotien työntekijöihin, kun heillä ei ole niitä kotitöitäkään, vain lasten vahtimista – miksi he eivät tee verkko-opintoja työnsä ohessa?
Tää oli varmaan sarkasmia?
T: "päikyn täti"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koti-isänä meni päivä leppoisasti. Aamulla vaunulenkki, sisälle tekeen ruokaa, lapsi päiväunille, kotityöt, kahvia rauhassa, päikkärit ehkä, lapsi herää niin ulos, välipalaa, leikkimistä, ruokaa, kotitöitä, iltatoimet, nukkumaan. Koko ajan tekee vähän niin ei ole koskaan kiire tai stressiä. Lapsen takia siellä kotona ollaan, se on silloin työ. Asiat voi hoitaa hyvin tai huonosti. Tärkeintä on tuntea itsensä ja pitää huolta omasta jaksamisestaan, loppu meneekin sitten melkein kuin automaattisesti.
Niin. Hetkellisesti. Yks pien liikkumaton vauva.
Ihan koska vain. Olen nykyään yhisä ja en ymmärrä valitusta raskaasta lapsiarjesta. Elämänhallinta ei ole kunnossa jos ei pärjää.
Joo sä olet se yks mulkku joka paasaa täällä aina. Kuka on valittanut ettei pärjää?
En myöskään ole se mulkku vaan ihan tavallinen isä. Jos lapsiarki ottaa koville niin jossain on vikaa. Miksi en saa todeta näin? Onko se väärin että olen mies ja elämäni lasten kanssa sujuu mallikkaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis mihin ne lapset voi pistää muka siksi aikaa että itse tekee jotain muuta? Toki päiväuni aikaan ”olen vapaalla” eli tunnin päivässä. Muuten lasten kanssa on kyllä oltava koko ajan, vaikkei mitään ihmeellistä tekisikään.
Lapsesi ovat ilmeisesti tyhmiä, koska eivät osaa edes leikkiä itsekseen? Äidin täytyy näyttää joka ainut hetki kädestä pitäen, mitä tehdään?
Typerä kommmentti ihmiseltä, jolla ei ilmeisesti ole lapsia. Haluat selvästi provosoida.
Jotkut lapset nyt kuitenkin osaavat leikkiä ja puuhailla itsekseenkin. Tuo äiti kirjoitti, että lasten kanssa täytyy olla koko ajan, ja mitään omaa ei voi silloin tehdä.
Vastasin tähän jo aiemmin ketjussa, mutta kyllä lapset leikkivät välillä hetken keskenään. 5min saattaa mennä ennenkuin joku tarvii apua jossain, sitten pari minuuttia kun tulee riita, taas muutama minuutti kun jonkun sukka on lähtenyt ja sitä itketään, muutama minuutti ja toinen lapsista lähtee pois huoneesta.. mitä omaa voisin tuossa ohessa puuhailla helposti ja kätevästi, täysillä keskittyen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaan ex-koti-isänä: Luin/opiskelin, urheilin, nukuin, katselin leffoja, kuuntelin musaa jne. Tietysti peruskotityöt, mutta ei mitään raatamista tai neuroottisen pikkutarkkaa puunaamista. Hyvin jää aikaa.
Mitä se sun lapsi silloin teki?
Nukkui päikkäreitä, oli mukana yhteistouhuissa tai puuhaili omia juttujan. Vähän aktiviteetista ja päivänajasta riippuen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koti-isänä meni päivä leppoisasti. Aamulla vaunulenkki, sisälle tekeen ruokaa, lapsi päiväunille, kotityöt, kahvia rauhassa, päikkärit ehkä, lapsi herää niin ulos, välipalaa, leikkimistä, ruokaa, kotitöitä, iltatoimet, nukkumaan. Koko ajan tekee vähän niin ei ole koskaan kiire tai stressiä. Lapsen takia siellä kotona ollaan, se on silloin työ. Asiat voi hoitaa hyvin tai huonosti. Tärkeintä on tuntea itsensä ja pitää huolta omasta jaksamisestaan, loppu meneekin sitten melkein kuin automaattisesti.
Niin. Hetkellisesti. Yks pien liikkumaton vauva.
Ihan koska vain. Olen nykyään yhisä ja en ymmärrä valitusta raskaasta lapsiarjesta. Elämänhallinta ei ole kunnossa jos ei pärjää.
Joo sä olet se yks mulkku joka paasaa täällä aina. Kuka on valittanut ettei pärjää?
En myöskään ole se mulkku vaan ihan tavallinen isä. Jos lapsiarki ottaa koville niin jossain on vikaa. Miksi en saa todeta näin? Onko se väärin että olen mies ja elämäni lasten kanssa sujuu mallikkaasti.
Kyse nyt ei ollutkaan siitä, onko lasten kanssa leppoisaa vai raskasta, vaan aloittaja ihmetteli miten ohessa ei muka ehdi itse harrastaa ja puuhailla. Ja vastaus on koska niitä lapsia pitää vahtia ja huomioida lähes koko ajan. Voisin toki alkaa lukemaan vaikka kirjaa, mutta se että joudun keskeyttämään lukemisen 2min välein ei nyt ihan vastaa sitä mukavaa lukuhetkeä mistä nautin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsia vain 1-2 niin ei todellakaan mene koko päivää(paitsi jos molemmat vauvoja). Itselläni on neljä lasta, ja toimin yrittäjänä kotoa käsin ja kyllä mulle jää myös vapaa-aikaa päiviin pienien päikkäriaikaan. Ei ne lapset tarvitse "leikittäjää", riittää että syli on saatavissa tarvittaessa. Näin muksuista tulee myös omatoimisempia, eivät narise tylsyyttään paidan helmasta roikkuen. Tottakai vietän aikaa jokaisen kanssa, mutta niidenkään hetkien ei tarvitse olla tuntikausia kerrallaan.
Vaipanvaihtoihin menee minuutte.
Ruokaan n. 1h max(jos 2 lämmintä ateriaa niin 2h)
Tiskikone pesee itse ja täyttöön menee max 10min 2-3 kertaa päivässä.
Pyykkikoneen täyttöön minuutteja.
Pyykkien siirto kuivuriin/narulle max 20min päivä(n.3 koneellista)
Välipalat,iltapalat,aamupalat n. 15min jokaiseen + jälkien siivous n. 20min yhteensä(tämäkin riippuu lasten iästä, tarvitseeko vaihtaa vaatetta jne)
Iltapesut+hampaat max 15min/lapsi(5-6 v selviää näistä jo hyvin itse)
Pienten(alle 3v) pukemisiin max 10min/lapsi sisältäen sisävaatteet ja ulkoiluihin pukemisen.
Leikkien ym. Sotkun ja kaaoksen hallintaan KERRAN PÄIVÄSSÄ max 10, koska useammin siivoaminen on vain puhdasta typeryyttä ja turhaa työtä, lapset toki auttaa tässä, koska he osallistuvat pienestä pitäen kotitöihin ja välttävät näin uusavuttomiksi varttumisen🙂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koti-isänä meni päivä leppoisasti. Aamulla vaunulenkki, sisälle tekeen ruokaa, lapsi päiväunille, kotityöt, kahvia rauhassa, päikkärit ehkä, lapsi herää niin ulos, välipalaa, leikkimistä, ruokaa, kotitöitä, iltatoimet, nukkumaan. Koko ajan tekee vähän niin ei ole koskaan kiire tai stressiä. Lapsen takia siellä kotona ollaan, se on silloin työ. Asiat voi hoitaa hyvin tai huonosti. Tärkeintä on tuntea itsensä ja pitää huolta omasta jaksamisestaan, loppu meneekin sitten melkein kuin automaattisesti.
Niin. Hetkellisesti. Yks pien liikkumaton vauva.
Ihan koska vain. Olen nykyään yhisä ja en ymmärrä valitusta raskaasta lapsiarjesta. Elämänhallinta ei ole kunnossa jos ei pärjää.
Joo sä olet se yks mulkku joka paasaa täällä aina. Kuka on valittanut ettei pärjää?
En myöskään ole se mulkku vaan ihan tavallinen isä. Jos lapsiarki ottaa koville niin jossain on vikaa. Miksi en saa todeta näin? Onko se väärin että olen mies ja elämäni lasten kanssa sujuu mallikkaasti.
Kyse nyt ei ollutkaan siitä, onko lasten kanssa leppoisaa vai raskasta, vaan aloittaja ihmetteli miten ohessa ei muka ehdi itse harrastaa ja puuhailla. Ja vastaus on koska niitä lapsia pitää vahtia ja huomioida lähes koko ajan. Voisin toki alkaa lukemaan vaikka kirjaa, mutta se että joudun keskeyttämään lukemisen 2min välein ei nyt ihan vastaa sitä mukavaa lukuhetkeä mistä nautin.
Etkö osaa ajatella itse? Lue päiväunien aikaan ja tee jotakin muuta silloin kun lapset ovat hereillä. Hyvin ehtii tekemään kaikenlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rähjääminen ja juoruilu muiden asioihin, ei katsota yhtään pennun häirintähuuteluihin; itketään sitten kun muut puuttuvat.
Sisustusbloggaan ja harjoittelen tekemään täytekakkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koti-isänä meni päivä leppoisasti. Aamulla vaunulenkki, sisälle tekeen ruokaa, lapsi päiväunille, kotityöt, kahvia rauhassa, päikkärit ehkä, lapsi herää niin ulos, välipalaa, leikkimistä, ruokaa, kotitöitä, iltatoimet, nukkumaan. Koko ajan tekee vähän niin ei ole koskaan kiire tai stressiä. Lapsen takia siellä kotona ollaan, se on silloin työ. Asiat voi hoitaa hyvin tai huonosti. Tärkeintä on tuntea itsensä ja pitää huolta omasta jaksamisestaan, loppu meneekin sitten melkein kuin automaattisesti.
Niin. Hetkellisesti. Yks pien liikkumaton vauva.
Ihan koska vain. Olen nykyään yhisä ja en ymmärrä valitusta raskaasta lapsiarjesta. Elämänhallinta ei ole kunnossa jos ei pärjää.
Joo sä olet se yks mulkku joka paasaa täällä aina. Kuka on valittanut ettei pärjää?
En myöskään ole se mulkku vaan ihan tavallinen isä. Jos lapsiarki ottaa koville niin jossain on vikaa. Miksi en saa todeta näin? Onko se väärin että olen mies ja elämäni lasten kanssa sujuu mallikkaasti.
Kyse nyt ei ollutkaan siitä, onko lasten kanssa leppoisaa vai raskasta, vaan aloittaja ihmetteli miten ohessa ei muka ehdi itse harrastaa ja puuhailla. Ja vastaus on koska niitä lapsia pitää vahtia ja huomioida lähes koko ajan. Voisin toki alkaa lukemaan vaikka kirjaa, mutta se että joudun keskeyttämään lukemisen 2min välein ei nyt ihan vastaa sitä mukavaa lukuhetkeä mistä nautin.
Etkö osaa ajatella itse? Lue päiväunien aikaan ja tee jotakin muuta silloin kun lapset ovat hereillä. Hyvin ehtii tekemään kaikenlaista.
Voi hyvä luoja :D alkuperäinen kommenttini juuri oli että päiväuniaikaan eli tunnin päivässä ehdin kyllä tekemään omia juttuja, muuten olen pääasiassa kiinni lapsissa. Toki kotityöt ja ruuat teemme yhdessä, mutta en nyt laske sitä siksi omaksi ajakseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koti-isänä meni päivä leppoisasti. Aamulla vaunulenkki, sisälle tekeen ruokaa, lapsi päiväunille, kotityöt, kahvia rauhassa, päikkärit ehkä, lapsi herää niin ulos, välipalaa, leikkimistä, ruokaa, kotitöitä, iltatoimet, nukkumaan. Koko ajan tekee vähän niin ei ole koskaan kiire tai stressiä. Lapsen takia siellä kotona ollaan, se on silloin työ. Asiat voi hoitaa hyvin tai huonosti. Tärkeintä on tuntea itsensä ja pitää huolta omasta jaksamisestaan, loppu meneekin sitten melkein kuin automaattisesti.
Niin. Hetkellisesti. Yks pien liikkumaton vauva.
Ihan koska vain. Olen nykyään yhisä ja en ymmärrä valitusta raskaasta lapsiarjesta. Elämänhallinta ei ole kunnossa jos ei pärjää.
Joo sä olet se yks mulkku joka paasaa täällä aina. Kuka on valittanut ettei pärjää?
En myöskään ole se mulkku vaan ihan tavallinen isä. Jos lapsiarki ottaa koville niin jossain on vikaa. Miksi en saa todeta näin? Onko se väärin että olen mies ja elämäni lasten kanssa sujuu mallikkaasti.
Kyse nyt ei ollutkaan siitä, onko lasten kanssa leppoisaa vai raskasta, vaan aloittaja ihmetteli miten ohessa ei muka ehdi itse harrastaa ja puuhailla. Ja vastaus on koska niitä lapsia pitää vahtia ja huomioida lähes koko ajan. Voisin toki alkaa lukemaan vaikka kirjaa, mutta se että joudun keskeyttämään lukemisen 2min välein ei nyt ihan vastaa sitä mukavaa lukuhetkeä mistä nautin.
Etkö osaa ajatella itse? Lue päiväunien aikaan ja tee jotakin muuta silloin kun lapset ovat hereillä. Hyvin ehtii tekemään kaikenlaista.
Voi hyvä luoja :D alkuperäinen kommenttini juuri oli että päiväuniaikaan eli tunnin päivässä ehdin kyllä tekemään omia juttuja, muuten olen pääasiassa kiinni lapsissa. Toki kotityöt ja ruuat teemme yhdessä, mutta en nyt laske sitä siksi omaksi ajakseni.
Minä ainakin lekkasin nurmikkoa ja tein pihatöitä, korjasin polkupyöriä, pesin autoa, istutin pihalle pensaita ja puita ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä ap. ajatusmaailmaa, pitäisikö ihan oikeasti muiden veronmaksajien ja työnantajien maksaa jonkun perheen kotitöistä ja mahdollistaa työssäkäyvän vanhemman laistaa kotitöistä
Ei pidä. Se on tarkoitettu nimenomaan parantamaan lapsen hyvinvointia ja kehitystä ja sen on jokaisen lapsen etu ja oikeus, ei suinkaan vanhempien, oli hoitovapaalla äiti tai isä. Ap. ajatusmaailma on kummaallinen ja heikentää puolustuskyvyttlmän lapsen oikeuksia.
Ja tuo "kokonainen päivä" tarkoittaa käytännössä 8-9h joka helpostikin menee lapsen hoitoon, kun suositusten mukaan käytetään 2-3h lapsen ulkoiluun, ruokailuun, virikkeisiin, lapsen perustaitojen kehittämiseen, hygeniaan jne. ja jos lapsi on rintaruokinnassa, siihenkin menee useampi tunti päivässä.
Olin vuoden kotona ja päivät meni lapsen kanssa ja kotityöt ja ruuat tehtiin vasta kun mies tuli töistä ja tehtiin yhdessä.
Sama kun mies oli vuoden kotona, kyllä hånen aikansa kului lasten kanssa, vaikka olivat jo isompia, ei siinä kotitöitä ehfi tehdö, jos huolehtii hyvin lapsista.
On perhevapaiden väärinkäyttöä, jos vapaat käytetään kotitöihin, eikä lapsiin, sanoohan jo
etuuksien nimikin , ettei se ole kodinhoitotuki, vaan kotihoitontuki ja äitysloma, joka viittaa lapseen ja kotona hoidettavat lapset ovat alle 3v jotka ovat täysin autettavissa.
Tietysti tilanne on toinen, jos kotiäidillä on isot lapset hoidettavana ja perhe maksaa itse, eikä rasita työnantajia ja veronmaksajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koti-isänä meni päivä leppoisasti. Aamulla vaunulenkki, sisälle tekeen ruokaa, lapsi päiväunille, kotityöt, kahvia rauhassa, päikkärit ehkä, lapsi herää niin ulos, välipalaa, leikkimistä, ruokaa, kotitöitä, iltatoimet, nukkumaan. Koko ajan tekee vähän niin ei ole koskaan kiire tai stressiä. Lapsen takia siellä kotona ollaan, se on silloin työ. Asiat voi hoitaa hyvin tai huonosti. Tärkeintä on tuntea itsensä ja pitää huolta omasta jaksamisestaan, loppu meneekin sitten melkein kuin automaattisesti.
Niin. Hetkellisesti. Yks pien liikkumaton vauva.
Ihan koska vain. Olen nykyään yhisä ja en ymmärrä valitusta raskaasta lapsiarjesta. Elämänhallinta ei ole kunnossa jos ei pärjää.
Joo sä olet se yks mulkku joka paasaa täällä aina. Kuka on valittanut ettei pärjää?
En myöskään ole se mulkku vaan ihan tavallinen isä. Jos lapsiarki ottaa koville niin jossain on vikaa. Miksi en saa todeta näin? Onko se väärin että olen mies ja elämäni lasten kanssa sujuu mallikkaasti.
Kyse nyt ei ollutkaan siitä, onko lasten kanssa leppoisaa vai raskasta, vaan aloittaja ihmetteli miten ohessa ei muka ehdi itse harrastaa ja puuhailla. Ja vastaus on koska niitä lapsia pitää vahtia ja huomioida lähes koko ajan. Voisin toki alkaa lukemaan vaikka kirjaa, mutta se että joudun keskeyttämään lukemisen 2min välein ei nyt ihan vastaa sitä mukavaa lukuhetkeä mistä nautin.
Etkö osaa ajatella itse? Lue päiväunien aikaan ja tee jotakin muuta silloin kun lapset ovat hereillä. Hyvin ehtii tekemään kaikenlaista.
Voi hyvä luoja :D alkuperäinen kommenttini juuri oli että päiväuniaikaan eli tunnin päivässä ehdin kyllä tekemään omia juttuja, muuten olen pääasiassa kiinni lapsissa. Toki kotityöt ja ruuat teemme yhdessä, mutta en nyt laske sitä siksi omaksi ajakseni.
Minä ainakin lekkasin nurmikkoa ja tein pihatöitä, korjasin polkupyöriä, pesin autoa, istutin pihalle pensaita ja puita ym.
Kiva, meillä ei ole pihaa jossa hommia pitäisi tehdä ja pyörätkin on ihan kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä en ole enää kotiäiti, mutta tällaisia mun päivät oli kolmen alle kouluikäisen kanssa:
Aamutouhut, eli pukemiset, aamupesut, aamupalan laittaminen ja syömisessä auttaminen. Pyykit pyörimään ja tiskit myös, lapset ulkovaatteisiin ja pihalle (jossa esim. tein lumitöitä, haravoin, hoidin kasvimaata/kukkapenkkejä, kuokin perunoita, poimin marjoja, kannoin puita, hiekoitin pihaa, haettiin posti) tai käytiin kävelyllä tai leikkipuistossa. Sitten sisälle laittamaan ruokaa, pyykit narulle ja toinen kone pyörimään, tiskikoneen tyhjennys, ruoka, keittiön siivous.
Sitten pienin päiväunille ja sillä aikaa isompien kanssa askartelua, lukemista, lautapelien pelaamista, leipomista. Tietysti lapset leikki itsekseenkin, jona aikana luin lehden ja join kahvit ja siivosin sotkut + valmistelin päivällistä. Sitten välipala ja taas ulos ja samat hommat kuin aamupäivällä. Sitten syömään ja keittiön siivous. Iltaisin mentiin koko perheellä esim. uimaan tai kirjastoon tai mieheni meni isompien kanssa esim. hiihtämään, luistelemaan, pyöräilemään tai minä menin ja mies oli pienimmän kanssa kotona. Kotonaolija laittoi iltapalan ja makuuhuoneet valmiiksi. Yhdessä hoidettiin iltasuihkut, iltapalat, hampaanpesut. Vuorotellen luettiin iltasadut ja nukutettiin pienin.
Tuo siis peruspäivä, mutta vaihteluahan päivissä oli ja kaikenlaista ohjelmaa. Eli kerran viikossa perhekerho, isommilla päiväkerho ja muskari, kävi vieraita ja itse kyläilimme, käytiin kaupassa ja vietettiin mummolapäivää, käytiin retkellä, järkättiin synttäreitä, joulua, käytiin erilaisissa tapahtumissa. Päivät oli täynnä touhua ja nautin ajasta hirmu paljon. Nostan hattua työssäkäyville äideille, että jaksavat kaiken, itse en olisi jaksanut! Nyt kun lapset on jo isoja, jaksan käydä työssä ja lapset ovat pienestä lähtien oppineet tekemään kotitöitä, kun jo pienenä pyörivät mukana siinä kotihommassa, aina otin heidät mukaan kotitöihin. Oppivat tietysti muutenkin, kun opetetaan. Meillä tämä oli hyvä ratkaisu, ei ollut riitaa kotitöistä, ei kiirettä, ei kireitä hermoja, nälkäisiä ja väsyneitä lapsia hoitopäivän jälkeen. Mutta tuota pitää molempien haluta, ei siitä mitään tule, jos kotonaolija ei oikeasti siellä halua olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koti-isänä meni päivä leppoisasti. Aamulla vaunulenkki, sisälle tekeen ruokaa, lapsi päiväunille, kotityöt, kahvia rauhassa, päikkärit ehkä, lapsi herää niin ulos, välipalaa, leikkimistä, ruokaa, kotitöitä, iltatoimet, nukkumaan. Koko ajan tekee vähän niin ei ole koskaan kiire tai stressiä. Lapsen takia siellä kotona ollaan, se on silloin työ. Asiat voi hoitaa hyvin tai huonosti. Tärkeintä on tuntea itsensä ja pitää huolta omasta jaksamisestaan, loppu meneekin sitten melkein kuin automaattisesti.
Niin. Hetkellisesti. Yks pien liikkumaton vauva.
Ihan koska vain. Olen nykyään yhisä ja en ymmärrä valitusta raskaasta lapsiarjesta. Elämänhallinta ei ole kunnossa jos ei pärjää.
Joo sä olet se yks mulkku joka paasaa täällä aina. Kuka on valittanut ettei pärjää?
En myöskään ole se mulkku vaan ihan tavallinen isä. Jos lapsiarki ottaa koville niin jossain on vikaa. Miksi en saa todeta näin? Onko se väärin että olen mies ja elämäni lasten kanssa sujuu mallikkaasti.
Kyse nyt ei ollutkaan siitä, onko lasten kanssa leppoisaa vai raskasta, vaan aloittaja ihmetteli miten ohessa ei muka ehdi itse harrastaa ja puuhailla. Ja vastaus on koska niitä lapsia pitää vahtia ja huomioida lähes koko ajan. Voisin toki alkaa lukemaan vaikka kirjaa, mutta se että joudun keskeyttämään lukemisen 2min välein ei nyt ihan vastaa sitä mukavaa lukuhetkeä mistä nautin.
Etkö osaa ajatella itse? Lue päiväunien aikaan ja tee jotakin muuta silloin kun lapset ovat hereillä. Hyvin ehtii tekemään kaikenlaista.
Voi hyvä luoja :D alkuperäinen kommenttini juuri oli että päiväuniaikaan eli tunnin päivässä ehdin kyllä tekemään omia juttuja, muuten olen pääasiassa kiinni lapsissa. Toki kotityöt ja ruuat teemme yhdessä, mutta en nyt laske sitä siksi omaksi ajakseni.
Minä ainakin lekkasin nurmikkoa ja tein pihatöitä, korjasin polkupyöriä, pesin autoa, istutin pihalle pensaita ja puita ym.
Kiva, meillä ei ole pihaa jossa hommia pitäisi tehdä ja pyörätkin on ihan kunnossa.
Eli kyse on että ei ole tekemistä, sehän on ihan eri asia.
Itsellä ei lapsi viihdy sekuntiakaan leikkien yksin, niinpä laitoin päiväkotiin ja näin tuli aikaa itsellekin, kun olen työtön. Kotihommia teen ja nukun päivällä, koska yöt ovat erittäin katkonaisia lapsen heräilyn vuoksi. Tarhapäivän jälkeen vietetään sitten laatuaikaa yhdessä lapsen kanssa. Hoitaminen ei sinällään ole raskasta, mutta se leikittäminen, sitä en jaksa. Tarha on hyvä paikka, saa kavereita ja tekemistä mielinmäärin ja tärkein, että lapsi viihtyy päiväkodissa erinomaisesti.
On se jännä että kotiäiti saa (jos lapset koulussa) tuhrattua koko päivän kotihommiin. Me töissäkäyvät äidit kyllä saamme tehtyä ne työpäivän lisäksikin. Ja laitettua ruuat. Kertonee jotain ihmistyypistä joka jää kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koti-isänä meni päivä leppoisasti. Aamulla vaunulenkki, sisälle tekeen ruokaa, lapsi päiväunille, kotityöt, kahvia rauhassa, päikkärit ehkä, lapsi herää niin ulos, välipalaa, leikkimistä, ruokaa, kotitöitä, iltatoimet, nukkumaan. Koko ajan tekee vähän niin ei ole koskaan kiire tai stressiä. Lapsen takia siellä kotona ollaan, se on silloin työ. Asiat voi hoitaa hyvin tai huonosti. Tärkeintä on tuntea itsensä ja pitää huolta omasta jaksamisestaan, loppu meneekin sitten melkein kuin automaattisesti.
Niin. Hetkellisesti. Yks pien liikkumaton vauva.
Ihan koska vain. Olen nykyään yhisä ja en ymmärrä valitusta raskaasta lapsiarjesta. Elämänhallinta ei ole kunnossa jos ei pärjää.
Joo sä olet se yks mulkku joka paasaa täällä aina. Kuka on valittanut ettei pärjää?
En myöskään ole se mulkku vaan ihan tavallinen isä. Jos lapsiarki ottaa koville niin jossain on vikaa. Miksi en saa todeta näin? Onko se väärin että olen mies ja elämäni lasten kanssa sujuu mallikkaasti.
Kyse nyt ei ollutkaan siitä, onko lasten kanssa leppoisaa vai raskasta, vaan aloittaja ihmetteli miten ohessa ei muka ehdi itse harrastaa ja puuhailla. Ja vastaus on koska niitä lapsia pitää vahtia ja huomioida lähes koko ajan. Voisin toki alkaa lukemaan vaikka kirjaa, mutta se että joudun keskeyttämään lukemisen 2min välein ei nyt ihan vastaa sitä mukavaa lukuhetkeä mistä nautin.
Etkö osaa ajatella itse? Lue päiväunien aikaan ja tee jotakin muuta silloin kun lapset ovat hereillä. Hyvin ehtii tekemään kaikenlaista.
Voi hyvä luoja :D alkuperäinen kommenttini juuri oli että päiväuniaikaan eli tunnin päivässä ehdin kyllä tekemään omia juttuja, muuten olen pääasiassa kiinni lapsissa. Toki kotityöt ja ruuat teemme yhdessä, mutta en nyt laske sitä siksi omaksi ajakseni.
Minä ainakin lekkasin nurmikkoa ja tein pihatöitä, korjasin polkupyöriä, pesin autoa, istutin pihalle pensaita ja puita ym.
Kaikella sitä ylpeillään, kun perhevapaiden väärinkäytölle.
Ihanko oikeasti kuvittelet työnantasi ja veronmaksajien kiljuvan riemusta, kun mahdollistivat sinulle aikaa ja maksavat jopa siitä, että leikkaat nurmikkoa ja lapsen hyvinvointi on toisarvoinen ja on oman onnensa nojassa.
Pöyristyttävää millä kaikella voidaan ylpeillä.
Uusi laki on enemmän kuin tervetullut, kun vanhemmat käyttävät sitä häikäiletyömästi väärin ja parempi lapsen on olla kodin ulkopuolisessa hoidossa, jossa vastataan lapsen tarpeisiin, kun vanhemmat eivät sitä tee, vaan käyttävät sen oman hyvinvoinnin edistämiseen ja vapaa-ajan lisäämiseksi, kun kotityöt tehdään päivällä ja leikataan nurmikot.
No kyllä, lapsen hoitamiseen menee koko päivä miinus päikkäriaika, joka sekin menee yleensä lennossa. Se ei tarkoita sitä että koko päivä olisi kurjaa tai tuntuisi raskaalta työltä. Leikkipuiston laidalla ehtii juoda kahvia ja juoruilla muiden äitien kanssa. Usein käydään kylässä ja lounastreffeillä. Suurin osa päivästä on oikeestaan melko rentoa oleilua. Mutta lastenhoitopäivään ei sisälly sellaista omaa aikaa, jolloin voisi paneutua mihinkään keskittymistä vaativaan asiaan. Joku voi esim. opiskella jatkuvien keskeytysten keskellä, minä en. Eikä ole sellaista omaa aikaa jolloin voi tehdä mitä huvittaa, vaan mahdollisuudet on rajattu niihin aktiviteetteihin joihin voi ottaa lapset mukaan. Enkä puhu mistään baareista, vaan en voi ottaa 2 v ja 3 kk ikäisiä lapsia mukaan esimerkiksi kuntosalille tai leffaan. Eli joo, voin tehdä muutakin kuin leikkiä lasten kanssa, mutta se valikoima mitä muuta voin samalla tehdä on varsin rajallinen enkä hyvällä tahdollakaan pysty laskemaan sitä omaksi vapaa-ajaksi.
Aiai. Teit oikein emämunauksen: lapset väärälle ihmiselle.