Kotiäidit, mitä OIKEASTI teette päivän aikana kotona? Ei kait se koko päivä kulu siihen lapsen hoitamiseen ja kotitöiden tekemiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vastaan ex-koti-isänä: Luin/opiskelin, urheilin, nukuin, katselin leffoja, kuuntelin musaa jne. Tietysti peruskotityöt, mutta ei mitään raatamista tai neuroottisen pikkutarkkaa puunaamista. Hyvin jää aikaa. 

Tyypillistä miestä :) Nukutaan ja katsotaan leffoja kun pitäisi olla lapsen kanssa.  Jos olet läsnä lapselle, et samalla voi nukkua tai katsoa leffaa.

Kotona 3v lapsi, ei tosiaan tarvitse kokoaika juosta perässä. Kun lapsi leikkii/piirtää, voi itse siivoilla, lukea lehteä, leipoa, katsoa tvtä.. Kyllä meillä myös ulkoillaan ja leikitään,mutta joka minuutti päivässä ei mene lapsen/kodin HOITAMISEEN 🙄

Varsinkin nyt kun taapero ei nuku enää päiväunia niin kyllä se aika menee siihen lapsen hoitoon/yhdessäoloon ja kotitöihin. Nukahtaa 8 yöunille joten loppuilta jää aikaa katsoa tvtä rauhassa, lukea kirjaa tms.

Aikaa jää ns. Ylimääräiseen esim. Käydään kirjastossa tai leivotaan. Mutta lapsi mukaan otettava tietenkin joka juttuun.

Kyllä itsekin aina välillä ihmettelen mitä muut kotiäidit oikein valittavat ja vertaavat kotiäitiyttä työhön. Imuroin 2 päivänä viikossa, pyykkejä menee pari koneellista ja tiskikonekkin pyörähtää muutamana päivänä viikossa. Lapset pitkälti leikkivät keskenään omia leikkejään. Iltapäivällä käydään ulkona parin tunnin ajan. Välillä katsotaan muumeja tai jotain muuta lastenohjelmaa. Joka päivä lounaan teen ja välipalan laitan. Eipä tätä siltikään pahimpanakaan päivänä voi oikeaan projektityöhön verrata, jossa koko ajan joutui menemään ja lounastakaan ehtinyt aina syömään.

Omina kotiäitiaikoina tein jonkun verran opintoja, mutta jälkikäteen ajateltuna se oli ihan turhaa lisästressiä vauva-aikoihin. Molemmat lapset olivat huonoja nukkumaan ja hereillä ollessa varsinkin esikoinen todella seurallinen ja aina kyljessä kiinni.

Ja kun olin työttömänä lasten ollessa ala-asteella, niin ei siinäkään liikaa ylimääräistä aikaa jäänyt. Ehdin useammin käydä hakemassa ruokaa Lidlistä ja laittaa enemmän itse ruokaa, mutta siihen se jäi. Pari tuntia päivällä lasten ollessa koulussa kului nopeasti töiden hakuun.

Kyllä menee koko päivä tuohon, eikä riitäkään aina edes koko päivä. Seuraavana aamuna sitten sama rumba alusta taas.

Vierailija kirjoitti:

Mietis vähän. Jos lapsi/lapset nukkuvat vaikka yhden päikkärit 1-2 h, niin muu aikahan menee lapsen kanssa. Oli se sitten ulkoilua, syömistä, lukemista, leikkimistä, kaupassa käyntiä, siivousta tms. Ei päivässä ole kuin se tunti pari, kun olet ehkä itseksesi. Voihan sitä ottaa niinkin, että lapsi on itsekseen tai laittaa sen telkkarin ääreen mutta silloin ei hoida kotiäidin hommaa oikein mallikkaasti. Toisaalta tuntuu moni työssäkäyväkin ottavan työaikana toisinaan aika rennosti ja kirjoittelevan esim. tänne vauvapalstalle :D

No ei nyt välttämättä ihan noin. Toki päivä ollaan lapsen kanssa, mutta ei sen lapsen kanssa tarvitse olla ihan koko ajan puuhaamassa jotain. Esim jos lapsi piirtää tai leikkii leluilla omia leikkejään, niin eihän aikuisen tarvitse olla siinä ihan koko ajan mukana ja leikittämässä. Riittää että on lähellä. Esim. itse käyn työväenopistossa kielten kursseja ja tuollaisina lasten leikkihetkinä olen samassa huoneessa mutta teen kotitehtäviä. Ja nämä on ehkä jotain vartin sessioita, ei ole kyse siitä että lapsi istutettaisiin telkkarin eteen jotta aikuinen saa tehdä muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietis vähän. Jos lapsi/lapset nukkuvat vaikka yhden päikkärit 1-2 h, niin muu aikahan menee lapsen kanssa. Oli se sitten ulkoilua, syömistä, lukemista, leikkimistä, kaupassa käyntiä, siivousta tms. Ei päivässä ole kuin se tunti pari, kun olet ehkä itseksesi. Voihan sitä ottaa niinkin, että lapsi on itsekseen tai laittaa sen telkkarin ääreen mutta silloin ei hoida kotiäidin hommaa oikein mallikkaasti. Toisaalta tuntuu moni työssäkäyväkin ottavan työaikana toisinaan aika rennosti ja kirjoittelevan esim. tänne vauvapalstalle :D

No ei nyt välttämättä ihan noin. Toki päivä ollaan lapsen kanssa, mutta ei sen lapsen kanssa tarvitse olla ihan koko ajan puuhaamassa jotain. Esim jos lapsi piirtää tai leikkii leluilla omia leikkejään, niin eihän aikuisen tarvitse olla siinä ihan koko ajan mukana ja leikittämässä. Riittää että on lähellä. Esim. itse käyn työväenopistossa kielten kursseja ja tuollaisina lasten leikkihetkinä olen samassa huoneessa mutta teen kotitehtäviä. Ja nämä on ehkä jotain vartin sessioita, ei ole kyse siitä että lapsi istutettaisiin telkkarin eteen jotta aikuinen saa tehdä muuta.

Minulla lapset vajaan kahden vuoden sisällä. Vauva nukkui 3 h päikkärit, esikoinen 2 h.  Tunnin ennen vauvan heräämistä annoin esikoisen touhuta hiljaa omiaan, katsoi muumeja, luki kirjoja jne. Ja minulla oli 3 h aikaatehdä syventävää opintoa joka paransi ammattitaitoani, sekä piti minut tolkuissaan ja hyvällä tuulella. Vauva nukkui muitakin pätkiä jotka touhuttiin yhdessä esikoisen kanssa, sai omaa aikaakin. Kaikki olimme tyytyväisiä, minä sain älyllisiä haasteita, lapset hoivaa. Ja kun menin takaisin töihin ylenin heti, ei paha uran kannaltakaan. Mutta minulla hyvin nukkuvat lapset ja itsellä halu tehdä muutakin kuin kotihommia.

Vierailija kirjoitti:

Samaa miettinyt. Eikö siinä voi jotain verkko-opintoja suorittaa samalla, avointa yliopistoa tms.?

Mitä luulet, mitä perhepäivähoitajat tekevät päivän aikana? Oletko kuullut että joku olisi suorittanut esim. verkko-opintoja?

Tismalleen samaa se kotiätikin päivät tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietis vähän. Jos lapsi/lapset nukkuvat vaikka yhden päikkärit 1-2 h, niin muu aikahan menee lapsen kanssa. Oli se sitten ulkoilua, syömistä, lukemista, leikkimistä, kaupassa käyntiä, siivousta tms. Ei päivässä ole kuin se tunti pari, kun olet ehkä itseksesi. Voihan sitä ottaa niinkin, että lapsi on itsekseen tai laittaa sen telkkarin ääreen mutta silloin ei hoida kotiäidin hommaa oikein mallikkaasti. Toisaalta tuntuu moni työssäkäyväkin ottavan työaikana toisinaan aika rennosti ja kirjoittelevan esim. tänne vauvapalstalle :D

No ei nyt välttämättä ihan noin. Toki päivä ollaan lapsen kanssa, mutta ei sen lapsen kanssa tarvitse olla ihan koko ajan puuhaamassa jotain. Esim jos lapsi piirtää tai leikkii leluilla omia leikkejään, niin eihän aikuisen tarvitse olla siinä ihan koko ajan mukana ja leikittämässä. Riittää että on lähellä. Esim. itse käyn työväenopistossa kielten kursseja ja tuollaisina lasten leikkihetkinä olen samassa huoneessa mutta teen kotitehtäviä. Ja nämä on ehkä jotain vartin sessioita, ei ole kyse siitä että lapsi istutettaisiin telkkarin eteen jotta aikuinen saa tehdä muuta.

Minulla lapset vajaan kahden vuoden sisällä. Vauva nukkui 3 h päikkärit, esikoinen 2 h.  Tunnin ennen vauvan heräämistä annoin esikoisen touhuta hiljaa omiaan, katsoi muumeja, luki kirjoja jne. Ja minulla oli 3 h aikaatehdä syventävää opintoa joka paransi ammattitaitoani, sekä piti minut tolkuissaan ja hyvällä tuulella. Vauva nukkui muitakin pätkiä jotka touhuttiin yhdessä esikoisen kanssa, sai omaa aikaakin. Kaikki olimme tyytyväisiä, minä sain älyllisiä haasteita, lapset hoivaa. Ja kun menin takaisin töihin ylenin heti, ei paha uran kannaltakaan. Mutta minulla hyvin nukkuvat lapset ja itsellä halu tehdä muutakin kuin kotihommia.

Mullakin on lapset n. 2v ikäerolla. Kun taapero meni päiväunille, vauva kohta heräsi. Siihen väliin jäi 20 min, ehdin just hörpätä kahvit ja lukea päivän uutiset. Että semmoset rytmit oli meillä.

No kyllä sen ajan saa kulumaan erittäin helposti. Ihan jo kodinhoitoon menee aikansa, saatikka ruoan laitto. Leivoin melkein joka päivä jotain, yleensä sämpylöitä mutta myös lanttukukkoja, karjalanpiirakoita, ruisleipää. Hoidettiin kasvimaata, kasvihuonetta, marjatarhaa. Pidettiin piha kunnossa ja rempattiin paikkoja, askarreltiin ja kyläteltiin. Kävin lasten kanssa perhekerhossa, kirjastossa, puistoissa, lenkillä, paikoissa ja tapahtumissa. Pidettiin säännöllistä rytmiä, aamulla eka ulkoilu 8.30 säällä kuin säällä kun herättiin aina aikaisin. Sain ajan kulumaan keittiössä, oli aikaa tehdä ihan kunnolla ruokaa. Laihduin muuten 25 kiloa tuona aikana.

Ihanaa aikaa vaikkakin raskasta välillä. Ei aina naurattanut kun 3 alle 5 vuotiasta pyöri jaloissa mutta niin vaan selvittiin niin virastoista kuin sienimetsästäkin.

Miehen ei tarvinnut kuin tulla illalla kotiin, aina oli siistiä, ruokaa yllin kyllin. Jääkaappi täynnä ruokaa, piha hoidettu, auto pesty ja huollettu, laskut maksettu ja ylipäätään kaikki tehty. Nyt olen töissä ja lapset hoidossa ja koulussa. Ei enää riitä aika moiseen ylläpitoon ja mieskin on päässyt hommiin. Ei ehditä edes yhdessä kaikkea, kyllä sitä on jälkeenpäin miettinyt miten sitä jaksoikin tuolloin. Ei sillä että tarkoituksella tein kaiken, sitä on vaan niin tehokas kun on pakko.

Kyllähän se työstä käy. Kun jatkoin töitä olin kuolla tylsyyteen ja siihen hitaaseen tahtiin, lomalta tuntui noiden vuosien jälkeen. Ja tuntuu edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa miettinyt. Eikö siinä voi jotain verkko-opintoja suorittaa samalla, avointa yliopistoa tms.?

Mitä luulet, mitä perhepäivähoitajat tekevät päivän aikana? Oletko kuullut että joku olisi suorittanut esim. verkko-opintoja?

Tismalleen samaa se kotiätikin päivät tekee.

Perhepäivähoidossa on pedagogisia tavoitteita, joten sinällään se ei vertaudu kotonaoloon. Perhepäivähoito on samanlainen "työpäivä" lapsille ja aikuisille kuin päiväkotikin. On tavoitteita ja päivä suunnitellaan. Kotona taas eletään enemmän tai vähemmän fiiliksen mukaa. Kyllä siinä jää hetkiä, jolloin lapset toimivat itsenäisemmin ja aikuinen ehtii vaikka lukemaan/ tekemään verkkotehtäviä tms.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä itsekin aina välillä ihmettelen mitä muut kotiäidit oikein valittavat ja vertaavat kotiäitiyttä työhön. Imuroin 2 päivänä viikossa, pyykkejä menee pari koneellista ja tiskikonekkin pyörähtää muutamana päivänä viikossa. Lapset pitkälti leikkivät keskenään omia leikkejään. Iltapäivällä käydään ulkona parin tunnin ajan. Välillä katsotaan muumeja tai jotain muuta lastenohjelmaa. Joka päivä lounaan teen ja välipalan laitan. Eipä tätä siltikään pahimpanakaan päivänä voi oikeaan projektityöhön verrata, jossa koko ajan joutui menemään ja lounastakaan ehtinyt aina syömään.

Tiskikone muutamana päivänä viikossa? Yööks. Puhutkohan nyt ihan läpiä päähäsi?

Ja minkä ikäiset lapset, kun leikkivät omia leikkejään vaan rauhassa? Meillä on ollut vaiheita ja vaiheita. Jos jotain oon oppinut, niin sen että mikään ei ole pysyvää. Ei rauha eikä epärauha. Ei järjestys eikä sekaisuus. Ja kyllä lapset on vaatineet huomiota välillä enemmän, välillä vähemmän. Mutta kyllä veikkaan, että se annettu huomio ja läsnäolo on maksanut itseään takaisin moninkertaisesti. Että siinä rinnalla joku avoimen yliopiston approbatur ei nyt tunnu niin tärkeältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa miettinyt. Eikö siinä voi jotain verkko-opintoja suorittaa samalla, avointa yliopistoa tms.?

Mitä luulet, mitä perhepäivähoitajat tekevät päivän aikana? Oletko kuullut että joku olisi suorittanut esim. verkko-opintoja?

Tismalleen samaa se kotiätikin päivät tekee.

Perhepäivähoidossa on pedagogisia tavoitteita, joten sinällään se ei vertaudu kotonaoloon. Perhepäivähoito on samanlainen "työpäivä" lapsille ja aikuisille kuin päiväkotikin. On tavoitteita ja päivä suunnitellaan. Kotona taas eletään enemmän tai vähemmän fiiliksen mukaa. Kyllä siinä jää hetkiä, jolloin lapset toimivat itsenäisemmin ja aikuinen ehtii vaikka lukemaan/ tekemään verkkotehtäviä tms.

Kotiäidin pitää hoitaa ihan samat tavoitteet.

Vierailija kirjoitti:

No kyllä sen ajan saa kulumaan erittäin helposti. Ihan jo kodinhoitoon menee aikansa, saatikka ruoan laitto. Leivoin melkein joka päivä jotain, yleensä sämpylöitä mutta myös lanttukukkoja, karjalanpiirakoita, ruisleipää. Hoidettiin kasvimaata, kasvihuonetta, marjatarhaa. Pidettiin piha kunnossa ja rempattiin paikkoja, askarreltiin ja kyläteltiin. Kävin lasten kanssa perhekerhossa, kirjastossa, puistoissa, lenkillä, paikoissa ja tapahtumissa. Pidettiin säännöllistä rytmiä, aamulla eka ulkoilu 8.30 säällä kuin säällä kun herättiin aina aikaisin. Sain ajan kulumaan keittiössä, oli aikaa tehdä ihan kunnolla ruokaa. Laihduin muuten 25 kiloa tuona aikana.

Ihanaa aikaa vaikkakin raskasta välillä. Ei aina naurattanut kun 3 alle 5 vuotiasta pyöri jaloissa mutta niin vaan selvittiin niin virastoista kuin sienimetsästäkin.

Miehen ei tarvinnut kuin tulla illalla kotiin, aina oli siistiä, ruokaa yllin kyllin. Jääkaappi täynnä ruokaa, piha hoidettu, auto pesty ja huollettu, laskut maksettu ja ylipäätään kaikki tehty. Nyt olen töissä ja lapset hoidossa ja koulussa. Ei enää riitä aika moiseen ylläpitoon ja mieskin on päässyt hommiin. Ei ehditä edes yhdessä kaikkea, kyllä sitä on jälkeenpäin miettinyt miten sitä jaksoikin tuolloin. Ei sillä että tarkoituksella tein kaiken, sitä on vaan niin tehokas kun on pakko.

Kyllähän se työstä käy. Kun jatkoin töitä olin kuolla tylsyyteen ja siihen hitaaseen tahtiin, lomalta tuntui noiden vuosien jälkeen. Ja tuntuu edelleen.

Huh. Noniin tässä mallia kaikille, tässä on kunnon äidin mittari. Näin!

Kyllä sitä tekemistä on aika paljon. Hoidan kodin ylläpidon lisäksi myös jotain miehen omia asioita.

Aika usein lisäksi leivon kaikenlaista, katson sarjoja, rupattelen äippäkamujen kanssa, masturboin, käyn kävelyllä, suunnittelen seuraavaa lomaa (vaikka olisi pitkän ajan päästä), teen ristikoita ja sudokuita. Perusjuttuja vaan monipuolisesti niin ei tule aika pitkäksi.

Hmm, ei kahdelle taaperolle oikein voi antaa kyniä ja siirtyä itse katsomaan leffaa. Tai siis toki voi kokeilla, jos haluaa siivota lopputulosta kaksi tuntia.

Ja noista pedagogisista tavoitteista sen verran, että en tietenkään joka viikko kirjoita tavoitteita ylös. Mutta kyllä lasten kanssa opetellaan asioita ja huomioidaan herkkyyskaudet. Esimerkiksi opetellaan sanoja, numeroita, värejä, pottailua, pukemista, jne. Yleensähän nämä opetellaan kotona, eikä vanhemmat tarvitse mitään lomakkeita ja suunnittelutunteja näitä varten.

Välillä on haastavampia päiviä, jolloin ei oikeasti jää ollenkaan luppoaikaa. Välillä taas on helpompia päiviä, tällöin usein sitten kerätään voimia tai keksitään jotain uutta ja hauskaa tekemistä.

Koen tärkeäksi sen, että lapsilla on jo hyvät taidot hoitoon mennessä. Ne taidothan ei kehity, jos isi/äiti istuu katsomassa telkkaria tai viettää kaikki ajat puhelimessa ja ostareilla.

Meillä 2 lasta ja kyllä aika kuluu juurikin kotitöihin/lastenhoitoon/leikkimiseen tms.

Esim. Imuroin joka pvä, pyykkiä pestävä ainakin koneellinen päivässä, keittiö siivottava niin monta krt kuin siellä ruokaillaankin plus ruuan valmistukset.

Mikä ihmeen aggressio täällä on opiskelevia / omia juttuja tekeviä äitejä kohtaan? Mulla on 2v ja huonosti nukkuva ja valvottava vauva. Se mikä mut pitää järjissäni on nimenomaan älyllinen haaste eli ylimääräinen opiskelu verkossa. Teen sille tietokoneelle aikaa. Ruoan ja kotityöt teen yhdessä taaperon kanssa (joka rakastaa paistaa jauhelihaa ja pestä pyykkiä, olen tyytyväinen) päivällä eli ei mene siihen mitään päiväuniaikoja tai ilta-aikaa. Ja silti on aikaa ulkoilla ja leikkiä. Ei sen luulisi olevan keneltäkään pois jos äiti voi hyvin. Varsinkaan muilta kotiäideiltä.