Ensitreffit alttarilla OFFICIAL 2018

Vierailija kirjoitti:

Toukokuussa oli vihkiäiset, olivat sitoutuneet olemaan yhdessä 5 viikkoa, joka oli tullut kesällä täyteen ja silloin olivat varmaan panneet avioeron vireille. Ihanaa Eetu kun olet löytänyt uuden naisystävän, anna palaa ! 910

Sallivatko ohjelman säännöt, kun eivätkös ne ole julkista tietoa? Itse en jaksaisi nipottaa onko ollut vireillä vai ei kun rosa huokui vihamielisyyttä eetua kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan Katsomossa on uusia klippejä. Katsoin Miinan ja Heikin klipin, mutta Miina ei kertonut, että huomauttelu olisi nyt ongelma. Heikki kertoi taas, kuinka Miina on kaunis ulkoisesti ja sisäisesti. Tuntuu arvostavan Miinan persoonaa ja arvomaailmaa tosi paljon. Ja ulkonäköä. Siinä on jo paljon.

Mutta turha tästä on väitellä. 

Turhaa tosiaan. Miina sanoo haastattelussa:

Toimittaja: Mitä haluaisit sanoa kumppanille? Miina: Unohdetaan joskus myös arjessa sanoa niitä kivoja asioita pitäisi viljellä sitä enemmän kuin heikkouksien esiintuomista". Olen välillä valmis heittämään hanskat tiskiin"

Miina: "Koettelit kommenteilla (Heikille)", miten asettaa rajat sellaiselle ihmiselle, jolle niitä on vaikea asettaa?

Tässä siis Miina kertoo, että arjessa Heikki tuo esiin heikkouksia ja että on välillä valmis heittämään hanskat tiskiin. Millaiselle aikuiselle pitää asettaa rajoja O.o

Mutta toki jos tuollainen henkinen väkivalta on jonkun käsitys hyvästä avioliitosta ja miestä pitää opettaa kohtelemaan itseään nätisti kuin pahaista koulupoikaa niin oma on todellakin eh.. fem in ist in valinta...

On jo melkoista rienausta oikeasti kaltoinkohdeltuja kohtaan, jos henkistä väkivaltaa ruvetaan määrittelemään sillä, että ihminen on ajoittain tilannetajuinen ja möläyttelevä.

No jos totta puhutaan, niin minulle möläyttelijämies parisuhteessa olisi henkistä väkivaltaa. Tilannetajuton ja möläyttelvä mies olisi kamala kestää, suorastaan stressaavaa, miksi edes pitäisi kestää? Voisin häneen kanssan huonosti ja en jaksaisi (olisin pahoillani) lasten edessä selitellä isänsä käytöstä. Minun täytyy luottaa mieheeeni ja on parisuhteen edellytys puolisona ja isänä. Myös hänen käytökseensä.

Onko avioliitto ja parisuhde (saada joku mies) joillekin niin suuri status, että siihen on pyrittävä hinnalla millä tahansa? Joskus tuntuu, että se hinta on aika kallis.

Onko tuollainen puolustelu täällä nyt jotain oman hännän nostamista ja itsensä lohduttamista? Koska fiksu Miinakin otti Heikin, ja asiantuntijatkin hehkuttavat, niin eihän voi olla, että minusssa ja omasssa miesvalinnassani on ollut mitään vikaa, vaikka mieheni ei osaa käyttäytyä ja on törppö. Ja hänet olen aikoinaan kelpuuttanut.

Jostain tämä huonojen puolien *ylistys* kielii, en sitä voi muuten ymmärtää.

Hoh hoijaa.

Heikki ei ole osoittanut mitään yleistä tilannetajuttomuutta. Ainoa on ollut se, että on arvostellut Miinan pukeutumista tavalla, josta Miina ei pidä.

Esimerkiksi minulle on aika lailla samantekevää mitä kumppani sanoo vaatteistani. Tai melkeinpä niinpäin että toivon rehellistä kommenttia. En minä voi luottaa ihmiseen, josta joudun miettimään, sanookohan se nyt rehellisesti mitä ajattelee. Toivoisinkin omaltani suurempaa suoruutta. En silti aio jättää vain sen takia ettei ole niin suorasukainen kuin toivoisin.

Eli ollaan erilaisia, arvostetaan eri asioita. Sinä ilmeisesti hienotunteisuutta ja sitä ettei kaikkia ajatuksiaan kerro suoraan edes lähimmilleen. Minä vähän muuta.

Siksi esim. minulle Heikin tapainen voisi olla ihan sopiva puoliso. Mutta kuten sanoin, en nyt tuon takia rupea vaihtamaan.

Sinä näköjään kuvittelet että ollaan kaikki samanlaisia, että kaikkia satuttaa samat asiat yhtä lailla. No, voin kertoa että ei satuta. Vaikka et sitä ymmärtää voisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitea sitten kun ihmisillä ne rajat on.eri kohdissa? Yhden kanssa voi heittää rankkaakin läppää, toinen sitten menee kuoreen pienestäkin. Telepatia on kuitenkin aika harvinainen taito. Itse näen suhteen aina seikkailuna, jossa jatkuvasti opitaan toisesta uutta ja kehitytään yhdessä. Ja hyvässä suhteessa voi olla oma itsensä, jos on sarkasmiin taipuvainen, ei kannata kaikesta loukkaantujaan sekaantua ja päin vastoin. Ihmisi on erilaisia.

Nimenomaan sitä, että hakeudutaan suhteesen sellaisen ihmisen kanssa, joka on samanlainen perusluonteeltaan. Eli sellainen, joka kokee pukeutumisarvostelun jne. henkiseksi väkivallaksi hakeutuu parisuhteeseen sellaisen kanssa, joka ei arvostele ja sitten ne, jotka eivät loukkaanu niin he  tottelevat miestään.

Ai jaa, miksi sen, joka ei loukkaannu arvostelusta, pitäisi totella miestään? Silloinhan vasta helppoa onkin jättää arvostelu omaan arvoonsa ja pukeutua ihan kuten itse haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vaan emmekö ole kaikki samaa mieltä siitä, että parasta tämän kauden päättymisessä on se, ettei tarvitse toivottavasti enää ikinä nähdä häähymnillä kuorrutettuja Vagisan-mainoksia?

Until next season...

Mutta kai teilläkin oli häävuoteessa Vagisan®:illa rasvattu emätin käytössä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät vaihda kumppaneita kuin paitaa, vaikka sillä saattaisikin päästä helpommalla. Itse ymmärrän tuota Heikin ja Miinan rajojenhakemista, sillä olen itsekin naimisissa entisen töksäyttelijän kanssa. Tasapainon hakeminen vaati molemmilta paljon: minulta kykyä ymmärtää, ettei toinen tarkoita pahaa, vaikka ilmaiseekin itseään ajoittain kömpelösti ja häneltä parempaa kykyä ilmaista itseään ja myös nähdä, mikä loukkaa ja mikä ei. Tunneilmaisu ja kyky asettua toisen tilanteeseen vaatii harjoittelua. Olisin saattanut päästä helpommalla, jos olisin laittanut töksäyttelijäni vaihtoon, mutta näin koko ajan tönkön ilmaisun alla luotettavan, kunnollisen, muilla tavoin älykkään ja kiltin miehen, jossa oli paljon muitakin rakastettavia piirteitä. Valmista pakettia ei ole ja moni voi heittää paljon hyvää menemään, jos haluaa vaan nopeaa ja helppoa. 20 vuotta yhteiseloa takana ja ollaan molemmat onnellisia, että hyväksyimme toisemme sellaisina kuin olemme ja annoimme suhteellemme mahdollisuuden kehittyä ja kasvaa. Uskon, että Heikillä ja Miinalla on mahdollisuus samaan <3

Hassua, olisi voinut olla omasta kynästä, ja meilläkin reilu 20v takana =)

Mutta näin se on, ihmeen helpolla monet luovuttaa. Tuntuu ettei mitään negatiivista kestetä. Itse ajattelen, että parisuhteen yksi tehtävä on koulia molempia ihmisenä, ei vain kumppaniani vaan ihan minua itseäni myös. Vaikkei se ole aina helppoa! Mutta on se sen väärtti <3

On suuri ero, ettei mitään negatiivista kestä tai mihin vetää sen rajan mitä pitää kestää. Ei sellaista liittoa vissiin ole olemassakaan, ettei ole mitään negatiivista? Turha edes aikuisen mainita, että joku niin ajattelisi.

Kyllä ihmisellä on oikeus ja kohtuus ajatella ja miettiä jo etukäteen haluaako hyväksyä jotain toisen ihmisen *puolia*, ei se ole mitenkään väärin. Ihan kuin ne ihmiset, jotka haluavat liiton olevan mieluummin mukavampaa kuin vaikeampaa olisivat *huonoja* ja ne, jotka sietävät ja kestävät, jo tietäessään suhteen alottaessaan toisen ei niin mukavista puolista, olisivat *hyviä*.

Ei se nostainakaan tai laske ihmisen arvoa, jos itsensä tuntien ei ota *väärää* kumppania, jota ei ehkä sitten kestäsikään.

Eikä myöskään se, että haluaa *koulita* sitä kumppania ja haluaa antaa tulla itse *koulituksi*.

Ei parisuhde ole mitään kouluttamista, vaan sitä, että kutakuinkin jo sitä ennen tuntee itsensä, heikkoutensa ja vahvuutensa.

Eikä niin, että mennään yhteen ja sitten aletaan vasta *opiskella* ja opetella. Silloin juuri helposti parisuhteessa mennään rajattomuuteen tai venyttää omia rajojaan kun ei vielä ennen sitä tunne omia rajojaan ja ole oppinut pitämään puoliaan.

Miehen kouliminen olisi viimeinen asia jota haluaisin parisuhteessa tehdä, se veisi vetovoiman täysin. En halua mitään äiti-poikasuhdetta, vaan tasa-arvoisen toisiajan kunnioittavan suhteen. Siihen eivät kuulu *huumorimielessä* annetut tai saadut ilkeät/puoli-ilkeät letkaukset tai tai yleensäkään asiat, jotka täytyy ohittaa naurahtamalla vaikka sisimmässään on loukkaantunut.

Mitä enemmän ja useimmin jompikumpi joutuu selittelemään/puolustelemaan, että enhän minä tarkoittanut, sehän oli (vain) huumoria, niin sitä kauempana ollaan hyvästä suhteesta

Itse sanoisin, että jospa seuraavalla kerralla ihan vaan sanoisit asian suoraan ilman *huumoria*?

Yleensäkin se, että jostain pikkuasioista täytyy olla tämäntästä arvosteleva/ihmettelevä/taivasteleva mielipide pistäisi miettimään jo seurusteluvaiheessa. Suora, neutraali tai ystävällinen mielipide on eri asia, eikä sitäkään tarvitse ihan joka asiaan, mihin tekisi mieli, tarjota.

Joskus oikeassa paikassa vaikeneminen on kultaa. Se ei tarkoita, etteikö asioista pidä keskustella,.

Sarkastinen huumori on hauska, mutta vaikea laji.

Hirveetä saivartelua!

Dunderfelt puhumassa ruotsia 🤔

Täällä joku pohti, onko Vesa luokanopettaja, kuten jossain lehdessä sanottiin, vai matematiikan opettaja.

Vesa Koivunen -niminen henkilö on tehnyt gradun Helsingin yliopiston matematiikan laitoksella vuonna 2015. Aihe liittyy matematiikan opetukseen. Jos on sama niin on siis matikan ope.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät vaihda kumppaneita kuin paitaa, vaikka sillä saattaisikin päästä helpommalla. Itse ymmärrän tuota Heikin ja Miinan rajojenhakemista, sillä olen itsekin naimisissa entisen töksäyttelijän kanssa. Tasapainon hakeminen vaati molemmilta paljon: minulta kykyä ymmärtää, ettei toinen tarkoita pahaa, vaikka ilmaiseekin itseään ajoittain kömpelösti ja häneltä parempaa kykyä ilmaista itseään ja myös nähdä, mikä loukkaa ja mikä ei. Tunneilmaisu ja kyky asettua toisen tilanteeseen vaatii harjoittelua. Olisin saattanut päästä helpommalla, jos olisin laittanut töksäyttelijäni vaihtoon, mutta näin koko ajan tönkön ilmaisun alla luotettavan, kunnollisen, muilla tavoin älykkään ja kiltin miehen, jossa oli paljon muitakin rakastettavia piirteitä. Valmista pakettia ei ole ja moni voi heittää paljon hyvää menemään, jos haluaa vaan nopeaa ja helppoa. 20 vuotta yhteiseloa takana ja ollaan molemmat onnellisia, että hyväksyimme toisemme sellaisina kuin olemme ja annoimme suhteellemme mahdollisuuden kehittyä ja kasvaa. Uskon, että Heikillä ja Miinalla on mahdollisuus samaan <3

Hassua, olisi voinut olla omasta kynästä, ja meilläkin reilu 20v takana =)

Mutta näin se on, ihmeen helpolla monet luovuttaa. Tuntuu ettei mitään negatiivista kestetä. Itse ajattelen, että parisuhteen yksi tehtävä on koulia molempia ihmisenä, ei vain kumppaniani vaan ihan minua itseäni myös. Vaikkei se ole aina helppoa! Mutta on se sen väärtti <3

On suuri ero, ettei mitään negatiivista kestä tai mihin vetää sen rajan mitä pitää kestää. Ei sellaista liittoa vissiin ole olemassakaan, ettei ole mitään negatiivista? Turha edes aikuisen mainita, että joku niin ajattelisi.

Kyllä ihmisellä on oikeus ja kohtuus ajatella ja miettiä jo etukäteen haluaako hyväksyä jotain toisen ihmisen *puolia*, ei se ole mitenkään väärin. Ihan kuin ne ihmiset, jotka haluavat liiton olevan mieluummin mukavampaa kuin vaikeampaa olisivat *huonoja* ja ne, jotka sietävät ja kestävät, jo tietäessään suhteen alottaessaan toisen ei niin mukavista puolista, olisivat *hyviä*.

Ei se nostainakaan tai laske ihmisen arvoa, jos itsensä tuntien ei ota *väärää* kumppania, jota ei ehkä sitten kestäsikään.

Eikä myöskään se, että haluaa *koulita* sitä kumppania ja haluaa antaa tulla itse *koulituksi*.

Ei parisuhde ole mitään kouluttamista, vaan sitä, että kutakuinkin jo sitä ennen tuntee itsensä, heikkoutensa ja vahvuutensa.

Eikä niin, että mennään yhteen ja sitten aletaan vasta *opiskella* ja opetella. Silloin juuri helposti parisuhteessa mennään rajattomuuteen tai venyttää omia rajojaan kun ei vielä ennen sitä tunne omia rajojaan ja ole oppinut pitämään puoliaan.

Miehen kouliminen olisi viimeinen asia jota haluaisin parisuhteessa tehdä, se veisi vetovoiman täysin. En halua mitään äiti-poikasuhdetta, vaan tasa-arvoisen toisiajan kunnioittavan suhteen. Siihen eivät kuulu *huumorimielessä* annetut tai saadut ilkeät/puoli-ilkeät letkaukset tai tai yleensäkään asiat, jotka täytyy ohittaa naurahtamalla vaikka sisimmässään on loukkaantunut.

Mitä enemmän ja useimmin jompikumpi joutuu selittelemään/puolustelemaan, että enhän minä tarkoittanut, sehän oli (vain) huumoria, niin sitä kauempana ollaan hyvästä suhteesta

Itse sanoisin, että jospa seuraavalla kerralla ihan vaan sanoisit asian suoraan ilman *huumoria*?

Yleensäkin se, että jostain pikkuasioista täytyy olla tämäntästä arvosteleva/ihmettelevä/taivasteleva mielipide pistäisi miettimään jo seurusteluvaiheessa. Suora, neutraali tai ystävällinen mielipide on eri asia, eikä sitäkään tarvitse ihan joka asiaan, mihin tekisi mieli, tarjota.

Joskus oikeassa paikassa vaikeneminen on kultaa. Se ei tarkoita, etteikö asioista pidä keskustella,.

Sarkastinen huumori on hauska, mutta vaikea laji.

No mutta eikö ole hienoa, että saat itse valita itsellesi juuri sellaisen puolison kuin haluat. ja varmasti se on helppoakin kun tiedän niin selvästi mitä haluat ja mitä et. Hieman mielipiteen ehdottomuus herättää miettimään kuinka pitkä parisuhdekokemus kirjoittajalla on. Mutta erinomaista kun asiat tiedetään näin hyvin itse, silloinhan kumppanin löytäminen on helppoa eikä mitään tv-formaatteja siihen tarvita. Annetaan vaan niiden muiden tehdä omat valintansa omilla kriteereillään. Näin sanoisin 40 vuoden parisuhdekokemuksella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät vaihda kumppaneita kuin paitaa, vaikka sillä saattaisikin päästä helpommalla. Itse ymmärrän tuota Heikin ja Miinan rajojenhakemista, sillä olen itsekin naimisissa entisen töksäyttelijän kanssa. Tasapainon hakeminen vaati molemmilta paljon: minulta kykyä ymmärtää, ettei toinen tarkoita pahaa, vaikka ilmaiseekin itseään ajoittain kömpelösti ja häneltä parempaa kykyä ilmaista itseään ja myös nähdä, mikä loukkaa ja mikä ei. Tunneilmaisu ja kyky asettua toisen tilanteeseen vaatii harjoittelua. Olisin saattanut päästä helpommalla, jos olisin laittanut töksäyttelijäni vaihtoon, mutta näin koko ajan tönkön ilmaisun alla luotettavan, kunnollisen, muilla tavoin älykkään ja kiltin miehen, jossa oli paljon muitakin rakastettavia piirteitä. Valmista pakettia ei ole ja moni voi heittää paljon hyvää menemään, jos haluaa vaan nopeaa ja helppoa. 20 vuotta yhteiseloa takana ja ollaan molemmat onnellisia, että hyväksyimme toisemme sellaisina kuin olemme ja annoimme suhteellemme mahdollisuuden kehittyä ja kasvaa. Uskon, että Heikillä ja Miinalla on mahdollisuus samaan <3

Hassua, olisi voinut olla omasta kynästä, ja meilläkin reilu 20v takana =)

Mutta näin se on, ihmeen helpolla monet luovuttaa. Tuntuu ettei mitään negatiivista kestetä. Itse ajattelen, että parisuhteen yksi tehtävä on koulia molempia ihmisenä, ei vain kumppaniani vaan ihan minua itseäni myös. Vaikkei se ole aina helppoa! Mutta on se sen väärtti <3

On suuri ero, ettei mitään negatiivista kestä tai mihin vetää sen rajan mitä pitää kestää. Ei sellaista liittoa vissiin ole olemassakaan, ettei ole mitään negatiivista? Turha edes aikuisen mainita, että joku niin ajattelisi.

Kyllä ihmisellä on oikeus ja kohtuus ajatella ja miettiä jo etukäteen haluaako hyväksyä jotain toisen ihmisen *puolia*, ei se ole mitenkään väärin. Ihan kuin ne ihmiset, jotka haluavat liiton olevan mieluummin mukavampaa kuin vaikeampaa olisivat *huonoja* ja ne, jotka sietävät ja kestävät, jo tietäessään suhteen alottaessaan toisen ei niin mukavista puolista, olisivat *hyviä*.

Ei se nostainakaan tai laske ihmisen arvoa, jos itsensä tuntien ei ota *väärää* kumppania, jota ei ehkä sitten kestäsikään.

Eikä myöskään se, että haluaa *koulita* sitä kumppania ja haluaa antaa tulla itse *koulituksi*.

Ei parisuhde ole mitään kouluttamista, vaan sitä, että kutakuinkin jo sitä ennen tuntee itsensä, heikkoutensa ja vahvuutensa.

Eikä niin, että mennään yhteen ja sitten aletaan vasta *opiskella* ja opetella. Silloin juuri helposti parisuhteessa mennään rajattomuuteen tai venyttää omia rajojaan kun ei vielä ennen sitä tunne omia rajojaan ja ole oppinut pitämään puoliaan.

Miehen kouliminen olisi viimeinen asia jota haluaisin parisuhteessa tehdä, se veisi vetovoiman täysin. En halua mitään äiti-poikasuhdetta, vaan tasa-arvoisen toisiajan kunnioittavan suhteen. Siihen eivät kuulu *huumorimielessä* annetut tai saadut ilkeät/puoli-ilkeät letkaukset tai tai yleensäkään asiat, jotka täytyy ohittaa naurahtamalla vaikka sisimmässään on loukkaantunut.

Mitä enemmän ja useimmin jompikumpi joutuu selittelemään/puolustelemaan, että enhän minä tarkoittanut, sehän oli (vain) huumoria, niin sitä kauempana ollaan hyvästä suhteesta

Itse sanoisin, että jospa seuraavalla kerralla ihan vaan sanoisit asian suoraan ilman *huumoria*?

Yleensäkin se, että jostain pikkuasioista täytyy olla tämäntästä arvosteleva/ihmettelevä/taivasteleva mielipide pistäisi miettimään jo seurusteluvaiheessa. Suora, neutraali tai ystävällinen mielipide on eri asia, eikä sitäkään tarvitse ihan joka asiaan, mihin tekisi mieli, tarjota.

Joskus oikeassa paikassa vaikeneminen on kultaa. Se ei tarkoita, etteikö asioista pidä keskustella,.

Sarkastinen huumori on hauska, mutta vaikea laji.

No mutta eikö ole hienoa, että saat itse valita itsellesi juuri sellaisen puolison kuin haluat. ja varmasti se on helppoakin kun tiedän niin selvästi mitä haluat ja mitä et. Hieman mielipiteen ehdottomuus herättää miettimään kuinka pitkä parisuhdekokemus kirjoittajalla on. Mutta erinomaista kun asiat tiedetään näin hyvin itse, silloinhan kumppanin löytäminen on helppoa eikä mitään tv-formaatteja siihen tarvita. Annetaan vaan niiden muiden tehdä omat valintansa omilla kriteereillään. Näin sanoisin 40 vuoden parisuhdekokemuksella. 

Mutta kun telkkariin änkeää niin valintoja analysoidaan.

eri, 47 vuoden parisuhdekokemuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan Katsomossa on uusia klippejä. Katsoin Miinan ja Heikin klipin, mutta Miina ei kertonut, että huomauttelu olisi nyt ongelma. Heikki kertoi taas, kuinka Miina on kaunis ulkoisesti ja sisäisesti. Tuntuu arvostavan Miinan persoonaa ja arvomaailmaa tosi paljon. Ja ulkonäköä. Siinä on jo paljon.

Mutta turha tästä on väitellä. 

Turhaa tosiaan. Miina sanoo haastattelussa:

Toimittaja: Mitä haluaisit sanoa kumppanille? Miina: Unohdetaan joskus myös arjessa sanoa niitä kivoja asioita pitäisi viljellä sitä enemmän kuin heikkouksien esiintuomista". Olen välillä valmis heittämään hanskat tiskiin"

Miina: "Koettelit kommenteilla (Heikille)", miten asettaa rajat sellaiselle ihmiselle, jolle niitä on vaikea asettaa?

Tässä siis Miina kertoo, että arjessa Heikki tuo esiin heikkouksia ja että on välillä valmis heittämään hanskat tiskiin. Millaiselle aikuiselle pitää asettaa rajoja O.o

Mutta toki jos tuollainen henkinen väkivalta on jonkun käsitys hyvästä avioliitosta ja miestä pitää opettaa kohtelemaan itseään nätisti kuin pahaista koulupoikaa niin oma on todellakin eh.. fem in ist in valinta...

On jo melkoista rienausta oikeasti kaltoinkohdeltuja kohtaan, jos henkistä väkivaltaa ruvetaan määrittelemään sillä, että ihminen on ajoittain tilannetajuinen ja möläyttelevä.

Henkisen väkivallan määrittelee sen kokija itse. Minulle se sisältää arvostelun siitä miten pukeutuu, onhan koulussakin koulukiusaamista se kun arvostellaan toisten vaatteita.

Sorry ohis. Olen vahvasti eri mieltä pitkälle viedystä "kokija määrittelee itse"-filosofiasta. Olisiko näkökulma helpompi ymmärtää ajattelemalla vaikkapa fyysistä kosketusta: onko tilanne väkivaltainen, jos mies vain nostaa kätensä naisen olkapäälle (satuttamatta häntä), ja nainen yllättäen kokee sen väkivallaksi esim. aikaisemman elämän traumaattisten kokemustensa vuoksi? Tämähän on kuitenkin tosi kaukana siitä, mitä fyysisellä väkivallalla yleisesti ymmärretään, ja tälle miehelle voisi olla täydellinen shokki kuulla, että hänestä puhutaan sen johdosta väkivaltaisena lähipiirille.

Onhan se AINA ahdistelua kun päätetään ottaa fyysinen kontakti toiseen kysymättä ensin lupaa siihen. Juuri tuollaisella asenteella aiheutetaan traumoja, että tartutaan vähän tissistä ja pebasta ihan ilman satuttamistarkoitusta. Toisen vartaloon EI kosketa ilman lupaa!

Kyllä on tälläkin ensitreffikaudella sitten nähty paljon ahdistelua! Tuollahan nuo ovat hiplailleet ja halailleet ja pussailleet toisiaan yhtenään ilman mitään lupia. Käsi kiertyy toisen vyötärölle jne.

Ei se ole analyysiä jos vingutaan että "te teette väärin, mun mielipide ja näkemys on ainoa oikea, gniääääägh".. "minä tiedän koska MINÄ MINÄ MINUN MIELIPIDE JA KOKEMUS"!!!

Kuinkas monta kertaa Sini on arvostellut Vesaa: Osti vääränlaista kaalia, latoo lautaset tiskikaappiin miten sattuu, pyykkiäkään ei osaa ripustaa...

Tuollaisia nipoja ne naiset on niin usein. Mies ei osaa mitään. Sitten loukkaantuvat sydänjuuriaan myöten, jos mies kerran sanoo että tuo leninki ei oikein istu sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toukokuussa oli vihkiäiset, olivat sitoutuneet olemaan yhdessä 5 viikkoa, joka oli tullut kesällä täyteen ja silloin olivat varmaan panneet avioeron vireille. Ihanaa Eetu kun olet löytänyt uuden naisystävän, anna palaa ! 910

Sallivatko ohjelman säännöt, kun eivätkös ne ole julkista tietoa? Itse en jaksaisi nipottaa onko ollut vireillä vai ei kun rosa huokui vihamielisyyttä eetua kohtaan.

Minusta outoa kun täällä kokoajan puhutaan, että Rosa aiheuttaa Eetulle sitä ja Eetulle tätä.

Ovatko muut katsoneet, Eetun klippiä tänä päivänä kuluu.

Siinä Eetu kertoo kesästä ihan positiivisesti, että mukavaa oli, vaikka lopputulos harmitti ja yhteistä kemiaa ei vaan löytynyt. Ovat ihan hyvissä väleissä Rosan kanssa.

Täällä yritetään pitää yllä sitä fiilistä, minkä tuotanto oli meille esittänyt, ja todennäköisesti jättänyt paljon hyviä hetkiä näyttämättä. Olisivat olleet meille liian tylsiä.

Mutta, eihän olisi enää mitää kommentoitavaa, niin jatketaan samaa.

Mun teoria on että uuden onnen löytänyt Eetu on niin positiivisissa tunnelmissa (ja muutenkin tahdikas ihminen), että sanoo vaan, että oli ihan kiva kokemus. Näkihän sen jaksoista, miten totinen Eetu oli, kun koko ajan tuli kuittailua.

Vierailija kirjoitti:

Olkapään hipasusta perseenkourimiseen.

Jo on.

Jep, TÄYSIN eri asia.

Mä luulen että näissä on taustalla liian vähäinen hellyys ja kosketus omalta isältä. Tunnevamma siis, ei olla koettu että miespuolisen ihmisen kosketus on perusluonteeltaan hyvä asia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olkapään hipasusta perseenkourimiseen.

Jo on.

Olkapää, neä, rinta ja takapuoli kuuluvat kaikki sille henkilölle, jonka ruumiissa ne sijaitsevat. Et voi mennä lääppimään toista kantapäästä sillä verukkeella, että se ei ole takapuoli.

Miehen kosketus on aina lääppimistä? Jep, aiempi teoria ja arveluni pätee entistä vahvempana.

Minun teoria on, että joku hullu rohvessori -ehkäpä dunderi- on ottanut tohvelieläimen ja muuttanut sen miehenmuotoon eetuksi. Nyt telkass on sitten tutkittu, miten tossukkaan reagoidaan.

Mitä? Ihan yhtä hyvä teoria kuin muutkin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät vaihda kumppaneita kuin paitaa, vaikka sillä saattaisikin päästä helpommalla. Itse ymmärrän tuota Heikin ja Miinan rajojenhakemista, sillä olen itsekin naimisissa entisen töksäyttelijän kanssa. Tasapainon hakeminen vaati molemmilta paljon: minulta kykyä ymmärtää, ettei toinen tarkoita pahaa, vaikka ilmaiseekin itseään ajoittain kömpelösti ja häneltä parempaa kykyä ilmaista itseään ja myös nähdä, mikä loukkaa ja mikä ei. Tunneilmaisu ja kyky asettua toisen tilanteeseen vaatii harjoittelua. Olisin saattanut päästä helpommalla, jos olisin laittanut töksäyttelijäni vaihtoon, mutta näin koko ajan tönkön ilmaisun alla luotettavan, kunnollisen, muilla tavoin älykkään ja kiltin miehen, jossa oli paljon muitakin rakastettavia piirteitä. Valmista pakettia ei ole ja moni voi heittää paljon hyvää menemään, jos haluaa vaan nopeaa ja helppoa. 20 vuotta yhteiseloa takana ja ollaan molemmat onnellisia, että hyväksyimme toisemme sellaisina kuin olemme ja annoimme suhteellemme mahdollisuuden kehittyä ja kasvaa. Uskon, että Heikillä ja Miinalla on mahdollisuus samaan <3

Hassua, olisi voinut olla omasta kynästä, ja meilläkin reilu 20v takana =)

Mutta näin se on, ihmeen helpolla monet luovuttaa. Tuntuu ettei mitään negatiivista kestetä. Itse ajattelen, että parisuhteen yksi tehtävä on koulia molempia ihmisenä, ei vain kumppaniani vaan ihan minua itseäni myös. Vaikkei se ole aina helppoa! Mutta on se sen väärtti <3

On suuri ero, ettei mitään negatiivista kestä tai mihin vetää sen rajan mitä pitää kestää. Ei sellaista liittoa vissiin ole olemassakaan, ettei ole mitään negatiivista? Turha edes aikuisen mainita, että joku niin ajattelisi.

Kyllä ihmisellä on oikeus ja kohtuus ajatella ja miettiä jo etukäteen haluaako hyväksyä jotain toisen ihmisen *puolia*, ei se ole mitenkään väärin. Ihan kuin ne ihmiset, jotka haluavat liiton olevan mieluummin mukavampaa kuin vaikeampaa olisivat *huonoja* ja ne, jotka sietävät ja kestävät, jo tietäessään suhteen alottaessaan toisen ei niin mukavista puolista, olisivat *hyviä*.

Ei se nostainakaan tai laske ihmisen arvoa, jos itsensä tuntien ei ota *väärää* kumppania, jota ei ehkä sitten kestäsikään.

Eikä myöskään se, että haluaa *koulita* sitä kumppania ja haluaa antaa tulla itse *koulituksi*.

Ei parisuhde ole mitään kouluttamista, vaan sitä, että kutakuinkin jo sitä ennen tuntee itsensä, heikkoutensa ja vahvuutensa.

Eikä niin, että mennään yhteen ja sitten aletaan vasta *opiskella* ja opetella. Silloin juuri helposti parisuhteessa mennään rajattomuuteen tai venyttää omia rajojaan kun ei vielä ennen sitä tunne omia rajojaan ja ole oppinut pitämään puoliaan.

Miehen kouliminen olisi viimeinen asia jota haluaisin parisuhteessa tehdä, se veisi vetovoiman täysin. En halua mitään äiti-poikasuhdetta, vaan tasa-arvoisen toisiajan kunnioittavan suhteen. Siihen eivät kuulu *huumorimielessä* annetut tai saadut ilkeät/puoli-ilkeät letkaukset tai tai yleensäkään asiat, jotka täytyy ohittaa naurahtamalla vaikka sisimmässään on loukkaantunut.

Mitä enemmän ja useimmin jompikumpi joutuu selittelemään/puolustelemaan, että enhän minä tarkoittanut, sehän oli (vain) huumoria, niin sitä kauempana ollaan hyvästä suhteesta

Itse sanoisin, että jospa seuraavalla kerralla ihan vaan sanoisit asian suoraan ilman *huumoria*?

Yleensäkin se, että jostain pikkuasioista täytyy olla tämäntästä arvosteleva/ihmettelevä/taivasteleva mielipide pistäisi miettimään jo seurusteluvaiheessa. Suora, neutraali tai ystävällinen mielipide on eri asia, eikä sitäkään tarvitse ihan joka asiaan, mihin tekisi mieli, tarjota.

Joskus oikeassa paikassa vaikeneminen on kultaa. Se ei tarkoita, etteikö asioista pidä keskustella,.

Sarkastinen huumori on hauska, mutta vaikea laji.

En ajatellut, että tietoisesti halusin suhteen, jossa olisi joskus vaikeampaa, kukapa sellaista haluaisi. VAIKKA olisi sitä mieltä, että ihmisen tehtävä on kasvaa myös parisuhteessa. 

Entäs kun puolisosta tulee uusia piirteitä sitten kun ollaan jo naimisissa? Minun mies oli hyvin miellyttämishaluinen alussa. Kovasti rohkaisin häntä sanomaan vastaan, ja niinhän siinä kävi, että vuosien jälkeen rohkaistu ja lonksahti sinne töksähtely-puolelle. Ero samantien?

Hienoa vaikkakin outoa ja melkein uskomatonta, että sinä olet löytänyt ehjän puolison. Onnittelut! Minä en, enhän ole ehjä itsekään. Meillä on erilaiset menneisyydet ja haamut ihan lapsuudesta saakka, avioliitto ei niitä korjaa automaattisesti.

Luultavasti ajattelemme ihmisyydestä ja avioliitosta hieman eri tavalla, mutta eipä haittaa sekään. Ole sinä onnellinen omassasi, minä omassani :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät vaihda kumppaneita kuin paitaa, vaikka sillä saattaisikin päästä helpommalla. Itse ymmärrän tuota Heikin ja Miinan rajojenhakemista, sillä olen itsekin naimisissa entisen töksäyttelijän kanssa. Tasapainon hakeminen vaati molemmilta paljon: minulta kykyä ymmärtää, ettei toinen tarkoita pahaa, vaikka ilmaiseekin itseään ajoittain kömpelösti ja häneltä parempaa kykyä ilmaista itseään ja myös nähdä, mikä loukkaa ja mikä ei. Tunneilmaisu ja kyky asettua toisen tilanteeseen vaatii harjoittelua. Olisin saattanut päästä helpommalla, jos olisin laittanut töksäyttelijäni vaihtoon, mutta näin koko ajan tönkön ilmaisun alla luotettavan, kunnollisen, muilla tavoin älykkään ja kiltin miehen, jossa oli paljon muitakin rakastettavia piirteitä. Valmista pakettia ei ole ja moni voi heittää paljon hyvää menemään, jos haluaa vaan nopeaa ja helppoa. 20 vuotta yhteiseloa takana ja ollaan molemmat onnellisia, että hyväksyimme toisemme sellaisina kuin olemme ja annoimme suhteellemme mahdollisuuden kehittyä ja kasvaa. Uskon, että Heikillä ja Miinalla on mahdollisuus samaan <3

Hassua, olisi voinut olla omasta kynästä, ja meilläkin reilu 20v takana =)

Mutta näin se on, ihmeen helpolla monet luovuttaa. Tuntuu ettei mitään negatiivista kestetä. Itse ajattelen, että parisuhteen yksi tehtävä on koulia molempia ihmisenä, ei vain kumppaniani vaan ihan minua itseäni myös. Vaikkei se ole aina helppoa! Mutta on se sen väärtti <3

On suuri ero, ettei mitään negatiivista kestä tai mihin vetää sen rajan mitä pitää kestää. Ei sellaista liittoa vissiin ole olemassakaan, ettei ole mitään negatiivista? Turha edes aikuisen mainita, että joku niin ajattelisi.

Kyllä ihmisellä on oikeus ja kohtuus ajatella ja miettiä jo etukäteen haluaako hyväksyä jotain toisen ihmisen *puolia*, ei se ole mitenkään väärin. Ihan kuin ne ihmiset, jotka haluavat liiton olevan mieluummin mukavampaa kuin vaikeampaa olisivat *huonoja* ja ne, jotka sietävät ja kestävät, jo tietäessään suhteen alottaessaan toisen ei niin mukavista puolista, olisivat *hyviä*.

Ei se nostainakaan tai laske ihmisen arvoa, jos itsensä tuntien ei ota *väärää* kumppania, jota ei ehkä sitten kestäsikään.

Eikä myöskään se, että haluaa *koulita* sitä kumppania ja haluaa antaa tulla itse *koulituksi*.

Ei parisuhde ole mitään kouluttamista, vaan sitä, että kutakuinkin jo sitä ennen tuntee itsensä, heikkoutensa ja vahvuutensa.

Eikä niin, että mennään yhteen ja sitten aletaan vasta *opiskella* ja opetella. Silloin juuri helposti parisuhteessa mennään rajattomuuteen tai venyttää omia rajojaan kun ei vielä ennen sitä tunne omia rajojaan ja ole oppinut pitämään puoliaan.

Miehen kouliminen olisi viimeinen asia jota haluaisin parisuhteessa tehdä, se veisi vetovoiman täysin. En halua mitään äiti-poikasuhdetta, vaan tasa-arvoisen toisiajan kunnioittavan suhteen. Siihen eivät kuulu *huumorimielessä* annetut tai saadut ilkeät/puoli-ilkeät letkaukset tai tai yleensäkään asiat, jotka täytyy ohittaa naurahtamalla vaikka sisimmässään on loukkaantunut.

Mitä enemmän ja useimmin jompikumpi joutuu selittelemään/puolustelemaan, että enhän minä tarkoittanut, sehän oli (vain) huumoria, niin sitä kauempana ollaan hyvästä suhteesta

Itse sanoisin, että jospa seuraavalla kerralla ihan vaan sanoisit asian suoraan ilman *huumoria*?

Yleensäkin se, että jostain pikkuasioista täytyy olla tämäntästä arvosteleva/ihmettelevä/taivasteleva mielipide pistäisi miettimään jo seurusteluvaiheessa. Suora, neutraali tai ystävällinen mielipide on eri asia, eikä sitäkään tarvitse ihan joka asiaan, mihin tekisi mieli, tarjota.

Joskus oikeassa paikassa vaikeneminen on kultaa. Se ei tarkoita, etteikö asioista pidä keskustella,.

Sarkastinen huumori on hauska, mutta vaikea laji.

Melkoista täydellisyydentavoittelua (lue: utopiaa). Veikkaan, että ei ole kokemusta pitkästä parisuhteesta. Tai sitten on... sellaisesta jossa puoliso on totaalisesti tossun alla ja antaa vaimon kuvitella kuinka on kaikesta samaa mieltä ja kaikki on hyvin. Todelliset tunteet ja aidon luonteensa puoliso näyttää ihan muille tyypeille. Niille, jotka elää realismissa eikä utopiassa ja hyväksyy muut ihmiset ihmisinä.