Lue keskustelun säännöt.
Millainen mies haluaa parisuhteen jossa ei riidellä?
02.09.2018 |
Enkä nyt puhu jatkuvasta päivittäisestä riitelystä, vaan muutama kerta vuodessakin on liikaa.
Kommentit (195)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkään joskus kiihdytellä kierroksia vaikka ihan naurettavista pikkujutuista ja nautin kavereista ja seurustelukumppaneista, jotka osaavat lähteä siihen mukaan ja heittää lisää vettä myllyyn. Mutta sellaista riitelyä, jossa on tarkoitus loukata toista, en halua.
Minä pidän sinusta, olen itse samanlainen.
Minä pidän teitä hieman lapsellisina ja sellaisina, jotka takertuvat tahallaan epäolennaisuuksiin heti, kun keskustelusta olisi tulossa aidosti kiinnostava (esim poliittinen tai filosofinen väittely). Pelkäättekö älykästä keskustelua?
En kyllä tunnista itseäni tuosta, tai itse asiassa lainkaan koe alkavani "riitaisaksi" tuollaisissa tilanteissa, joita kuvaat. Ennemminkin olen se ihminen, joka nostattaa dramaattisen shown siitä, kun vessapaperirulla on telineessä väärin päin. Se on ikään kuin teatteria, josta molemmat osapuolet nauttivat. Pieni verenpaineen nostattaminen katkaisee tylsyyden - se on ehkä vähän kuin tanssia, mutta enemmän verbaalista. Enkä tosiaan harrasta tätä sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät ole tarpeeksi tuttuja tai jotka eivät selkeästi hoksaa jutun juonta.
Hyvä ettet harrasta. Toisenlaiselle tuo onkin vain jumalattoman raskasta kohkaamista pikkuasioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te, jotka ette riitele, miten ilmaisette kiukun ja suuttumuksen, pettymyksen jne. kielteiset tunteet?
Vierailija kirjoitti:
A.
Ei meilläkään tuppisuumarttyyrejä olla. Näetkö vain kaksi vaihtoehtoa tässä? Meillä keskustellaan asiat selviksi.
Niin, kirjoitin: "Asiat selvitetään yleensä ns. heti, TARVITTAESSA huutamalla". Onneksi noin käy harvoin ja tilanteet on nopeasti ohi eli selvitetty. Ahdistavaahan lastenkin on sellaista kuunnella.
Toisin sanoen, mieluummin tunnekuohu ulos kuin jotain arvausleikkejä mökötyksineen. Näin meillä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, miten jotka ette riitele reagoisitte jos saisitte esim.tietää kumppaninne pettäneen teitä,valehdelleen törkeästi tms.isoa? Luuletteko tai tiedättekö että voisitte silloinkin olla rauhallisia,kunnioittavia ja huutamatta?
Me emme jää tuollaiseen suhteeseen, me lähdemme. Vai muuttuuko se pettäminen jotenkin paremmaksi riidalla?
Inhoan draamakuningattaria, löytyy molemmista sukupuolista. Niillä ei saisi olla lapsia tai eläimiä, puukkohippaa saisivat olla ihan keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka ette riitele, miten ilmaisette kiukun ja suuttumuksen, pettymyksen jne. kielteiset tunteet?
Siis missä tilanteessa? Jos lyön varpaani saatan huudahtaa ”ai v#ttu!” Jos mies tekee jotain ärsyttävää sanon hänelle asiasta ja puhumme sen läpi, jos töissä on käynyt jotain yleensä puhun siitäkin miehen kanssa.. en huuda ihmisille tai raivoa, keskustelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka ette riitele, miten ilmaisette kiukun ja suuttumuksen, pettymyksen jne. kielteiset tunteet?
Me käytämme sanoja. Sanomme, että tämä juttu ei toimi, kysymme miten saisimme sen toimimaan. Emme kasaa sellaista määrää vihaa ja pettymystä, että pitää riidellä, otamme asiat puheeksi ennen kuin niistä tulee ns elämää suurempia draamoja. Jos toista ei kiinnosta etsiä ratkaisua (vaan pelkästään kaataa oma paha olo puolison niskaan), jätämme tämmöisen raivoamaan itsekseen.
Meitä yleensä myös kuunnellaan, koska tiedetään että me olemme tosissamme, että esim. pettämisestä tai vastaavasta teosta ei selviä sillä että kuuntelee muutaman viikon huutamista ja raivoamista.
Anteeksi, että vastaan, vaikka olen nainen.
Meillä ei riidellä, pääasiassa siksi että halutaan mieluummin puhua asioista. Jos äityy riidaksi, niin olen todella huono riitakumppani, sillä itken ja karkaan paikalta :D
Itse en pidä riitelystä lainkaan, olen varmaan "perinyt" sen omalta isältäni. Hän ei pidä kinaamisesta ja ottaa ne todella herkästi. Kun olin lapsi, hän monesti pyysi anteeksi jo äänen korottamistakin.
Mieheni on myös "huono" riitelijä, sillä hän sanoo ehkä lauseen pari ja lähtee sitten paikalta rauhoittumaan. Hän tietää, että osaa tulistuessaan sanoa todella töykeästi, joten hän mieluummin rauhoittuu ja puhuu sitten itse asiasta. Molemmat osaamme myös pyytää anteeksi, jos tulee edes hermostuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimiva resepti riitelyn vähentämiseen on terveen itsetunnon ja keskinäisen luottamuksen rakentaminen. Silloin ei tarvitse käyttää energiaansa toisen kyttäämiseen tai mustasukkaisuudella perheen ilmapiiriin mädättämiseen.
Kun on parikymmentäkin vuotta jonkun kanssa ollut, tietää että toinen on pohjimmiltaan hyvä ihminen, eikä silloin toista tarvitse sitoa liekaan omaa epävarmuuttaan. Minulla on vaimoni kanssa suhde, jota jotkut kai luonnehtisivat "avoimeksi". Lainausmerkit siksi, että se ei ole mikään seksin takia sovittu "juttu", niin kuin se kai yleensä ymmärretään. Olen parisuhdeorientoitunut omasta tahdostani, en jonkun rajoittavan normin vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Ihan perus suomalainen mies.
Suomalaiset miehet pelkäävät temperamenttisia naisia ja ahdistuvat impulsiivisista tunnereaktioista.Ei tarvi olla edes mikään riitelijätyyppi, kunhan vaan muuten suuri persoona ja teatraaliset elkeet, niin suomalaismiehet ahdistuu.
Jaa, minulla kävi kyllä niin päin että nainen pelkäsi riitelyä. Tultiin erilaisista perhetottumuksista, meillä korotettiin ääntä ja riideltiin aika kiivaasti, mutta sitten kun tilanne oli ohi niin siihen ei enää palattu. Nainen ei ollut sellaiseen tottunut ja otti riidat ihan liian vakavasti minun näkökulmastani katsottuna, en todellakaan nähnyt niitä niin vakavina kun olin sellaiseen tottunut. En toki ole ylpeä tavastani toimia, se on opittua ja siitä on tosi vaikea oppia pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, miten jotka ette riitele reagoisitte jos saisitte esim.tietää kumppaninne pettäneen teitä,valehdelleen törkeästi tms.isoa? Luuletteko tai tiedättekö että voisitte silloinkin olla rauhallisia,kunnioittavia ja huutamatta?
Jos minua nainen pettäisi niin olisin enemmän pettynyt ja surullinen kuin raivoissani. Varmaan olisin aika hiljaa ja kylmän etäinen ja alkaisin tehdä eroon liittyviä toimenpiteitä. Mitä se huutaminen siinä enää auttaisi, tapahtunut mikä tapahtunut.
Lehmänhermoinen, tylsä mies sulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka ette riitele, miten ilmaisette kiukun ja suuttumuksen, pettymyksen jne. kielteiset tunteet?
Ilmaisemme ne kertomalla sanoin, että olemme suuttuneita tai pettyneitä. Jos tämä ei riitä ja toinen ei ota tunteitamme ja tarpeitamme huomioon, emme jää turhaan raivoamaan vaan etsimme sopivamman kumppanin tai olemme yksin. Eikö tämä ole kaikille perusjuttuja, joka joko opetetaan kotona tai opitaan kantapään kautta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
A.
Ei meilläkään tuppisuumarttyyrejä olla. Näetkö vain kaksi vaihtoehtoa tässä? Meillä keskustellaan asiat selviksi.
Niin, kirjoitin: "Asiat selvitetään yleensä ns. heti, TARVITTAESSA huutamalla". Onneksi noin käy harvoin ja tilanteet on nopeasti ohi eli selvitetty. Ahdistavaahan lastenkin on sellaista kuunnella.
Toisin sanoen, mieluummin tunnekuohu ulos kuin jotain arvausleikkejä mökötyksineen. Näin meillä. Tuossa on yhä kolmas vaihtoehto tunnekuohun ja mökötyksen lisäksi -keskustelu. Näin meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
A.
Ei meilläkään tuppisuumarttyyrejä olla. Näetkö vain kaksi vaihtoehtoa tässä? Meillä keskustellaan asiat selviksi.
Niin, kirjoitin: "Asiat selvitetään yleensä ns. heti, TARVITTAESSA huutamalla". Onneksi noin käy harvoin ja tilanteet on nopeasti ohi eli selvitetty. Ahdistavaahan lastenkin on sellaista kuunnella.
Toisin sanoen, mieluummin tunnekuohu ulos kuin jotain arvausleikkejä mökötyksineen. Näin meillä.
Tuossa on yhä kolmas vaihtoehto tunnekuohun ja mökötyksen lisäksi -keskustelu. Näin meillä. Täsmennän vielä, ettei se siis muutu huutamiseksi tai raivoamiseksi, koska molemmat kunnioittavat toisiaan ja pitävät hermonsa kurissa. Vaikka kuinka oltaisiin eri mieltä ja asia tärkeä niin neuvotellaan molemmille sopiva ratkaisu. Jos asiassa ei ole neuvottelemista, esim. väkivalta, pettäminen, välinpitämättömyys, rakkauden loppuminen, loputon kalvava kauna jostakin, niin eroamme. Tietenkin tunnemme syviä tunteita eikä päätös ole meillekään helppo, jos rakastamme toista. Tilanne vain ei vaadi huutoa ja rääkymistä vaan jonkin ratkaisun, joten sellaisen teemme.
Ne jotka sanovat, etteivät koskaan riitele joko valehtelevat, ovat jotenkin tunnekylmiä psykopaatteja tai eivät ole kohdanneet elämässä minkäänlaisia isompia ristiriitatilanteita tai stressiä. Esim. talon rakentaminen yhdessä on hyvin silmiä avaava kokemus ja opettaa paljon keskinäisestä kommunikoinnista, etenkin jos ei ole aiempaa kokemusta sellaisesta. Tai kun toinen ostaa tuliterän auton ja toinen törmää siihen omalla autollaan kotipihalla, toinen unohtaa yhden lapsista kauppaan, lipsauttaa juorukellolle äidilleen puolisosta jotain todella arkaluontoista tai muuta vastaavaa tapahtuu, ihan vaan vaikka vahingossa.
Vierailija kirjoitti:
Lehmänhermoinen, tylsä mies sulla.
Sinäkö olet se kuuluisa jännämiehiä etsivä nainen? Normaalia rakentavaa keskustelua pidetään tylsänä ja etsitään raivoisasti riitelevä mies, joka räjähtelee pikkuasioista. Erotuomarina toimii tietenkin poliisi.
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka ette riitele, miten ilmaisette kiukun ja suuttumuksen, pettymyksen jne. kielteiset tunteet?
Puhumalla normaalilla äänensävyllä
”En tykkää että teet noin”.
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka sanovat, etteivät koskaan riitele joko valehtelevat, ovat jotenkin tunnekylmiä psykopaatteja tai eivät ole kohdanneet elämässä minkäänlaisia isompia ristiriitatilanteita tai stressiä. Esim. talon rakentaminen yhdessä on hyvin silmiä avaava kokemus ja opettaa paljon keskinäisestä kommunikoinnista, etenkin jos ei ole aiempaa kokemusta sellaisesta. Tai kun toinen ostaa tuliterän auton ja toinen törmää siihen omalla autollaan kotipihalla, toinen unohtaa yhden lapsista kauppaan, lipsauttaa juorukellolle äidilleen puolisosta jotain todella arkaluontoista tai muuta vastaavaa tapahtuu, ihan vaan vaikka vahingossa.
Mikään mainitsemistasi tilanteista ei edellytä rääkymistä naama punaisena. Usko pois, kaikki eivät ole sellaisia kuin sinä. Vaikeuksia olemme kokeneet aivan varmasti sen minkä sinäkin ja juuri ne ovat opettaneet, ettei tunnekuohu tuo lisäarvoa ratkaisun etsimiseen vaan vaikeuttaa sitä.
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka sanovat, etteivät koskaan riitele joko valehtelevat, ovat jotenkin tunnekylmiä psykopaatteja tai eivät ole kohdanneet elämässä minkäänlaisia isompia ristiriitatilanteita tai stressiä.
Miksi koet tarvetta valehdella? On paljon ihmisiä, jotka vaikeassa tilanteessakaan eivät riitele olematta tunnekylmiä. Vaikeuksissahan se vasta punnitaan, osaako pari tehdä yhteistyötä. Monissa perheissä osataan. Se on aivan normaalia!
Täysin järjetöntä