Millainen mies haluaa parisuhteen jossa ei riidellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos naama punaisena huudetaan niin siinä riitelee jo ihmisetkin eikä vain asiat. En siedä huonoa käytöstä, joten poistun tilanteesta, kunnes toinen saa itsensä taas älykkäiden kirjoihin. Joskus poistun heidän elämästään lopullisesti, koska heidän kanssaan ei tosi asiassa voi keskustella asioista. Pitävät kaikkea eri mieltä olemista jotenkin uhkana itselleen ja riitelynä, jolloin alkavat itse riidellä.

No et ainakaan voisi työskennellä eduskunnassa kun siellä pitää pystyä olemaan asioista eri mieltä jopa riitelemällä ja antaa vastapuolelle samalla mitalla takaisin. Itse pidän sellaisia tasaisia ihmisiä vähän mielenkiinnottomina ja tylsinä jotka eivät osaa pitää puoliaan vaikka riitelemällä jos siihen on todellista aihetta. Itse tunnen voimakkaasti, rakastan ja osaan myös antaa tarvittaessa takaisin, olen saanut hyvää palautetta aitoudestani. En kuitenkaan mene henkilökohtaisuuksiin ja loukkaa ketään, olen varmasti ihmisenä kiltimpi kuin joku tasainen luonne joka sitten takanapäin juoruilee ja on epälojaali, asiat on puitava edessä eikä selän takana.

Outo oletus, että se joka osaa olla riitelemättä olisi joku nössö hissukka jota voi kohdella miten vain :,D asiahan on juuri toisinpäin. He vain lähtevät ja jättävät sinut yksin huutamaan negatiivisuuttasi. Mielenrauhani on paljon arvokkaampaa kuin joku rääkyjä ja hänen tarpeensa ”olla aito”. Bye.

Olen aina pitänyt ihmisistä joilla on luonnetta esim. Muumilaaksosta Pikku-Myy on suosikkini ja Mielensäpahoittaja aivan mainio, aitoja eivätkä teeskentelijöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älyllistä haastamista on pitkä, syvällinen keskustelu eikä mikään toisen itkuun saattaminen ja piikittely.

Tuossako on vaihtoehdot? Molemminpuolinen nokkela piikittely voi olla älyllisesti hyvinkin haastavaa. Se voi olla myös hauskaa. Kenenkään ei tarvitse itkeä.

Piikittely on osa tätä suomalaista negatiivisen kommunikoinnin kulttuuria. Mukaälyllistä ja lapsellista kakkaa. Älykkäälle piikin keksiminen ei tuota vaikeuksia, mutta sivistynyt ei päästä sitä suustaan. Maailmassa on ilkeyttä ihan tarpeeksi ilman, että sitä verhotaan älykkyyden kaapuun.

Muuten hyvä kommentti, mutta turhaan moitit suomalaista kulttuuria. Olet itsekin osa sitä. Yhdessä sen muodostamme, emmekä ole sen huonompia tai parempia kuin muut. Jokaiselle kansalle on kehittynyt vain omanlaisensa, kansanluonteelle ominainen kulttuuri. Ja kaikissa kansoissa on sivistyneitä ja vähemmän sivistyneitä, viisaita ja tyhmiä ihmisiä, enkä puhu nyt älykkyydestä, sekin toki jakautuu gaussin käyrään mukaan kaikissa kansoissa. 

En yleensä moitikaan suomalaista kulttuuria. Nyt koin kuitenkin aiheelliseksi, koska tuota heikompien piikittelyä tapaa nimen omaan täällä. Muualla sitä harvemmin harrastetaan. Se on eräänlainen sanallinen alistuspeli. Kumpikin pyrkii saamaan älyllisesti yliotteen toisesta. Harvinaista muualla.

No heh heh. Et näköjään tunne muita kulttuureja kuin kultareunuksisten lomamatkojen kautta. Monissa kulttuureissa heikompien sortaminen ei jää piikittelyn tasolle, vaan se on paljon vakavammalla tasolla konkreettisesti, samoin puolison alisteinen asema. Ihan täällä Euroopassa. 

Tunnen muita kulttuurehja. Yritä sinä pysyä aiheessa! Piikittely tosiaan on suomalainen piirre. Se, missä esiintyy vakavampia alistamisen muotoja, on täysin toinen keskustelu. Ymmärrät kyllä, kun vähän mietit.

Hyvä, että tunnet muitakin kulttuureja. Samoin itse olen asunut useissa maissa yli puolen vuoden ajan ja tunnen ihmisiä edelleen niistä paljon ja vierailen myös usein. En ole omassa elinpiirissäni huomannut 60 vuoden ikään mennessä, että piikittely olisi suomalainen piirre sen kummemmin parisuhteissa, työpaikoilla kuin muuallakaan omissa ihmissuhteissani sen enempää kuin missään muissakaan maissa. Huumorissa on toki eroa, joissakin maissa esim. tuo piikittely on epäsuorempaa, näennäisesti älykkäämpää, mutta jopa purevampaa kuin suomalainen näennäisen karkea, suorempi tapa. Monissa maisssa sanotaan myös kohteliaisuuksia kasvotusten enemmän kuin suomessa, mutta ne ovat teennäisiä, vailla tarkoitusta ja selän takana saatetaan sanoa tosi pahasti. Sitten taas esimerkiksi italiassa etenkin ulkomaalainen vaimo saa kuulla todella ilkeää ja suoraa puhetta ei ainoastaan mieheltään, vaan myös tämän suvulta, jos ei täytä kriteerejä ja omat mielipiteet ja arvot esimerkiksi lasten ja kodin hoidossa tai suhteessa miehen sukuun eivät heitä miellytä. Sitäkin voi sanoa piikittelyksi, mutta tosi isolla piikillä. 

Itse olen ollut siinä käsityksessä, että italialaiset sanovat suoraan eivätkä älykkään verhotusti niin, että kohde nolataan, kun hän ei piikkiä huomaa. Tätä olen kohdannut vain Suomessa. Se on kuitenkin jo toinen keskustelu. Kiinnostava kyllä sinänsä!

Öhöm...luepas se edellinen viesti uudestaan. Siinähän juuri sanottiin, että:  "Sitten taas esimerkiksi italiassa etenkin ulkomaalainen vaimo saa kuulla todella ilkeää ja suoraa puhetta ei ainoastaan mieheltään, vaan myös tämän suvulta, jos ei täytä kriteerejä ja omat mielipiteet ja arvot esimerkiksi lasten ja kodin hoidossa tai suhteessa miehen sukuun eivät heitä miellytä. Sitäkin voi sanoa piikittelyksi, mutta tosi isolla piikillä."

Kannattaisiko nuo viestit lukea loppuun asti, ennen kuin kommentoi.

Kyllähän sitä sanotaan, että tunneihminen tuntee voimakkaasti sekä rakkaudessa että vihassa, ne ovat hyvin lähellä toisiaan. Ihmettelen myös ihmisiä, jotka esim. pettämistilanteessa joka tulee aivan yllätyksenä, käyttäytyisivät analyyttisen rauhallisesti. Kyllä siinä normaalilla tunne-elämällä varustettu kilahtaa ihan asiantuntijoidenkin mielestä ja se on sallittua ja ymmärrettävää. Jos ei pettäminen herätä suuria tunteita, niin voi ajatella, ettei sellaisessa liitossa mitään suuria tunteita ole ollutkaan. Aika erikoinen vastaus, että "lähtisin sitten vain kylmästi menemään ko. suhteesta riitelemättä". Ei siitä niin vain lähdetä, kyllä päällimmäinen ajatus on mustasukkaisuus ja järkytys, eikä rauhallinen, harkitseva ja  analyyttisyys. Itsestäni on suorastaan pelottava sellainen ihminen joka ei reagoisi millään tavalla esim. pettämiseen vaan olisi kylmän viileä. Miten sitä sanotaan, että ole kylmä tai kuuma mutta ei haalea.

Yksi tapailemani mies jätti minut sillä perusteella, että hän pelkäsi, että riitelisimme jatkuvasti. Emme riidelleet tapailun aikana yhtään kertaa. Sen sijaan jos esitin jonkin oman toiveen tai ilmaisin mitään varautuneisuutta hänen suhteensa, hän reagoi siihen oudosti, perumalla tapaamisia. Hänen vanhempansa eivät olleet koskaan riidelleet muuten kuin todella perinpohjaisesti raivoten, harvoin. Muun ajan isä oli ollut hiljainen vässykkä. Itse koin tämän miehen toimintatavan todella huonoksi. Tällä tavallahan hän ei antanut käytännössä toiselle mitään tilaa tai kuulluksi tulemista. Ja kyllähän hän aika munattoman vaikutelman itsestään noin antoi, samalla kun ainoa tapa olla hänen kanssaan olisi ollut olla kaikesta samaa mieltä. Samaan aikaan hän toivoi, että hän ei joutuisi yksin keksimään kaikkia, mitä voisimme tehdä. Mutta en minä uskaltanut ehdottaa enää asioita. Vieläkin ahdistaa ajatella kommunikointia hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sitä sanotaan, että tunneihminen tuntee voimakkaasti sekä rakkaudessa että vihassa, ne ovat hyvin lähellä toisiaan. Ihmettelen myös ihmisiä, jotka esim. pettämistilanteessa joka tulee aivan yllätyksenä, käyttäytyisivät analyyttisen rauhallisesti. Kyllä siinä normaalilla tunne-elämällä varustettu kilahtaa ihan asiantuntijoidenkin mielestä ja se on sallittua ja ymmärrettävää. Jos ei pettäminen herätä suuria tunteita, niin voi ajatella, ettei sellaisessa liitossa mitään suuria tunteita ole ollutkaan. Aika erikoinen vastaus, että "lähtisin sitten vain kylmästi menemään ko. suhteesta riitelemättä". Ei siitä niin vain lähdetä, kyllä päällimmäinen ajatus on mustasukkaisuus ja järkytys, eikä rauhallinen, harkitseva ja  analyyttisyys. Itsestäni on suorastaan pelottava sellainen ihminen joka ei reagoisi millään tavalla esim. pettämiseen vaan olisi kylmän viileä. Miten sitä sanotaan, että ole kylmä tai kuuma mutta ei haalea.

Kyllä se pettäminen herättää suuria tunteita, mutta ei niiden ulos rääkyminen muuta tilannetta. Sinä sekoitat tunteet ja ulkoisen reagoimisen. Minä en reagoi ulos päin, ellei se kannata, mutta tunteet ovat aivan samat kuin kellä tahansa, joka joutuu petetyksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älyllistä haastamista on pitkä, syvällinen keskustelu eikä mikään toisen itkuun saattaminen ja piikittely.

Tuossako on vaihtoehdot? Molemminpuolinen nokkela piikittely voi olla älyllisesti hyvinkin haastavaa. Se voi olla myös hauskaa. Kenenkään ei tarvitse itkeä.

Piikittely on osa tätä suomalaista negatiivisen kommunikoinnin kulttuuria. Mukaälyllistä ja lapsellista kakkaa. Älykkäälle piikin keksiminen ei tuota vaikeuksia, mutta sivistynyt ei päästä sitä suustaan. Maailmassa on ilkeyttä ihan tarpeeksi ilman, että sitä verhotaan älykkyyden kaapuun.

Muuten hyvä kommentti, mutta turhaan moitit suomalaista kulttuuria. Olet itsekin osa sitä. Yhdessä sen muodostamme, emmekä ole sen huonompia tai parempia kuin muut. Jokaiselle kansalle on kehittynyt vain omanlaisensa, kansanluonteelle ominainen kulttuuri. Ja kaikissa kansoissa on sivistyneitä ja vähemmän sivistyneitä, viisaita ja tyhmiä ihmisiä, enkä puhu nyt älykkyydestä, sekin toki jakautuu gaussin käyrään mukaan kaikissa kansoissa. 

En yleensä moitikaan suomalaista kulttuuria. Nyt koin kuitenkin aiheelliseksi, koska tuota heikompien piikittelyä tapaa nimen omaan täällä. Muualla sitä harvemmin harrastetaan. Se on eräänlainen sanallinen alistuspeli. Kumpikin pyrkii saamaan älyllisesti yliotteen toisesta. Harvinaista muualla.

No heh heh. Et näköjään tunne muita kulttuureja kuin kultareunuksisten lomamatkojen kautta. Monissa kulttuureissa heikompien sortaminen ei jää piikittelyn tasolle, vaan se on paljon vakavammalla tasolla konkreettisesti, samoin puolison alisteinen asema. Ihan täällä Euroopassa. 

Tunnen muita kulttuurehja. Yritä sinä pysyä aiheessa! Piikittely tosiaan on suomalainen piirre. Se, missä esiintyy vakavampia alistamisen muotoja, on täysin toinen keskustelu. Ymmärrät kyllä, kun vähän mietit.

Hyvä, että tunnet muitakin kulttuureja. Samoin itse olen asunut useissa maissa yli puolen vuoden ajan ja tunnen ihmisiä edelleen niistä paljon ja vierailen myös usein. En ole omassa elinpiirissäni huomannut 60 vuoden ikään mennessä, että piikittely olisi suomalainen piirre sen kummemmin parisuhteissa, työpaikoilla kuin muuallakaan omissa ihmissuhteissani sen enempää kuin missään muissakaan maissa. Huumorissa on toki eroa, joissakin maissa esim. tuo piikittely on epäsuorempaa, näennäisesti älykkäämpää, mutta jopa purevampaa kuin suomalainen näennäisen karkea, suorempi tapa. Monissa maisssa sanotaan myös kohteliaisuuksia kasvotusten enemmän kuin suomessa, mutta ne ovat teennäisiä, vailla tarkoitusta ja selän takana saatetaan sanoa tosi pahasti. Sitten taas esimerkiksi italiassa etenkin ulkomaalainen vaimo saa kuulla todella ilkeää ja suoraa puhetta ei ainoastaan mieheltään, vaan myös tämän suvulta, jos ei täytä kriteerejä ja omat mielipiteet ja arvot esimerkiksi lasten ja kodin hoidossa tai suhteessa miehen sukuun eivät heitä miellytä. Sitäkin voi sanoa piikittelyksi, mutta tosi isolla piikillä. 

Itse olen ollut siinä käsityksessä, että italialaiset sanovat suoraan eivätkä älykkään verhotusti niin, että kohde nolataan, kun hän ei piikkiä huomaa. Tätä olen kohdannut vain Suomessa. Se on kuitenkin jo toinen keskustelu. Kiinnostava kyllä sinänsä!

Öhöm...luepas se edellinen viesti uudestaan. Siinähän juuri sanottiin, että:  "Sitten taas esimerkiksi italiassa etenkin ulkomaalainen vaimo saa kuulla todella ilkeää ja suoraa puhetta ei ainoastaan mieheltään, vaan myös tämän suvulta, jos ei täytä kriteerejä ja omat mielipiteet ja arvot esimerkiksi lasten ja kodin hoidossa tai suhteessa miehen sukuun eivät heitä miellytä. Sitäkin voi sanoa piikittelyksi, mutta tosi isolla piikillä."

Kannattaisiko nuo viestit lukea loppuun asti, ennen kuin kommentoi.

Äläpäs nyt piikittele, että lue loppuun, kun itse ymmärsit väärin! Ne italialaiset eivät piikittele. Ei tuo ole piikittelyä, mitä kuvaat, vaikka sitä piikittelyksi kutsut ja tätä tarkoitin. Italialaiset sanovat suoraan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka sanovat, etteivät koskaan riitele joko valehtelevat, ovat jotenkin tunnekylmiä psykopaatteja tai eivät ole kohdanneet elämässä minkäänlaisia isompia ristiriitatilanteita tai stressiä. Esim. talon rakentaminen yhdessä on hyvin silmiä avaava kokemus ja opettaa paljon keskinäisestä kommunikoinnista, etenkin jos ei ole aiempaa kokemusta sellaisesta. Tai kun toinen ostaa tuliterän auton ja toinen törmää siihen omalla autollaan kotipihalla, toinen unohtaa yhden lapsista kauppaan, lipsauttaa juorukellolle äidilleen puolisosta jotain todella arkaluontoista tai muuta vastaavaa tapahtuu, ihan vaan vaikka vahingossa. 

Mikään mainitsemistasi tilanteista ei edellytä rääkymistä naama punaisena. Usko pois, kaikki eivät ole sellaisia kuin sinä. Vaikeuksia olemme kokeneet aivan varmasti sen minkä sinäkin ja juuri ne ovat opettaneet, ettei tunnekuohu tuo lisäarvoa ratkaisun etsimiseen vaan vaikeuttaa sitä.

Ennemminkin se kertoo sinusta kaiken olennaisen, jos riitely on jotain sairasta "naama punaisena rääkymistä", mistä en maininnut sanallakaan mitään. Riitely ei edes edellytä äänen korottamista tai elämää suurempaa tunnekuohua. Se voi olla ihan vain tiukka väittelytilannekin. Ei ole mahdollista elää pitkää elämää yhdessä riitelemättä. Tai on, mutta se on hyvin onneton tai tasapaksu elämä, jossa ikinä ei tapahdu mitään, kummallakaan ei ole mielipiteitä ja millään ei ole väliä. 

Väittely ei ole riita.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sitä sanotaan, että tunneihminen tuntee voimakkaasti sekä rakkaudessa että vihassa, ne ovat hyvin lähellä toisiaan. Ihmettelen myös ihmisiä, jotka esim. pettämistilanteessa joka tulee aivan yllätyksenä, käyttäytyisivät analyyttisen rauhallisesti. Kyllä siinä normaalilla tunne-elämällä varustettu kilahtaa ihan asiantuntijoidenkin mielestä ja se on sallittua ja ymmärrettävää. Jos ei pettäminen herätä suuria tunteita, niin voi ajatella, ettei sellaisessa liitossa mitään suuria tunteita ole ollutkaan. Aika erikoinen vastaus, että "lähtisin sitten vain kylmästi menemään ko. suhteesta riitelemättä". Ei siitä niin vain lähdetä, kyllä päällimmäinen ajatus on mustasukkaisuus ja järkytys, eikä rauhallinen, harkitseva ja  analyyttisyys. Itsestäni on suorastaan pelottava sellainen ihminen joka ei reagoisi millään tavalla esim. pettämiseen vaan olisi kylmän viileä. Miten sitä sanotaan, että ole kylmä tai kuuma mutta ei haalea.

Sinäkin sorrut siihen virheeseen että kuvittelet että se miten voimakkaasti tunteita ilmaisee kertoo suoraan kuinka voimakkaasti tuntee. Tuo pitää paikkansa lähinnä pikkulapsilla joille ei ole vielä kehittynyt kykyä säädellä omia tunteitaan. 

Olenko oikeasti harvinainen tapaus, kun osaan säädellä tunteitani ja näyttää niitä vain, jos se on ratkaisun kannalta hyödyllistä? Luulin, että kaikki aikuiset kykenevät tähän. Lapsen kuolema olisi kyllä sellainen paikka, jossa en pystyisi tunteita hillitsemään, mutta se on aika eri asia kuin parisuhteiden yleisimmät riidanaiheet ja riitelystä pidättäytyminen! Ei se miehen pettäminen niin pahasti minua kolhi, että sitä voisi lapsen kuolemaan verrata, vaikka häntä rakastankin valtavasti.

Vierailija kirjoitti:

Olenko oikeasti harvinainen tapaus, kun osaan säädellä tunteitani ja näyttää niitä vain, jos se on ratkaisun kannalta hyödyllistä? Luulin, että kaikki aikuiset kykenevät tähän. Lapsen kuolema olisi kyllä sellainen paikka, jossa en pystyisi tunteita hillitsemään, mutta se on aika eri asia kuin parisuhteiden yleisimmät riidanaiheet ja riitelystä pidättäytyminen! Ei se miehen pettäminen niin pahasti minua kolhi, että sitä voisi lapsen kuolemaan verrata, vaikka häntä rakastankin valtavasti.

Helppo puhua kun et ole sitä kokenut.

Jokaisella on rajansa, myös sinulla. Väitän, että nainen ei tyhjästä pillastu. Miehet ovat taitavia vääntämään ja kiristämään naisen hermoja. Tahallaan tekevät. MIes on pelkuri. Siksihän ne kuvittelevat naisia ja muukalaisia uhkaksi.

Vierailija kirjoitti:

Tylsä.

Ihanko oikeasti olet sitä mieltä, että riitely tekee ihmisen kiinnostavaksi? Minusta sen tekevät esimerkiksi kiinnostavat keskustelut sekä seksuaalinen ja älyllinen jännite. Ei ihme, että suomalaiset voivat huonosti, kun kiinnostava elämä sisältää jotakin elämää suurempaa draamaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olenko oikeasti harvinainen tapaus, kun osaan säädellä tunteitani ja näyttää niitä vain, jos se on ratkaisun kannalta hyödyllistä? Luulin, että kaikki aikuiset kykenevät tähän. Lapsen kuolema olisi kyllä sellainen paikka, jossa en pystyisi tunteita hillitsemään, mutta se on aika eri asia kuin parisuhteiden yleisimmät riidanaiheet ja riitelystä pidättäytyminen! Ei se miehen pettäminen niin pahasti minua kolhi, että sitä voisi lapsen kuolemaan verrata, vaikka häntä rakastankin valtavasti.

Helppo puhua kun et ole sitä kokenut.

Jokaisella on rajansa, myös sinulla. Väitän, että nainen ei tyhjästä pillastu. Miehet ovat taitavia vääntämään ja kiristämään naisen hermoja. Tahallaan tekevät. MIes on pelkuri. Siksihän ne kuvittelevat naisia ja muukalaisia uhkaksi.

Kyllä minulla onkin rajani! Siksi lähden, jos suhde on huono! Luitko viestejäni? Mistä päättelet, etten ole kokenut? Minä vain reagoin kokemuksiini eri tavalla kuin sinä. Minä en jää uikuttamaan pahaa oloani ja raivoamaan toiselle. Minä jatkan eteen päin. Miehistä olen myös eri mieltä. Olen tavannut kuvaamasi kaltaisen miehen, josta erosin ihan ilman draamaa, vaikka hän petti ja rakastin häntä. Teki hän muutakin pahaa, mitä en nyt erittele, mutta villakoiran ydin on, etten jäänyt tilanteeseen. Nyt olen kuitenkin ihanan miehen kanssa eikä nytkään ole tarvetta riidellä, koska otamme toisemme huomioon ja keskustelemme. Minusta sille ei siis koskaan oikein ole tarvetta. Onhan se inhimillistä, sitä en kiistä. Mutta turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olenko oikeasti harvinainen tapaus, kun osaan säädellä tunteitani ja näyttää niitä vain, jos se on ratkaisun kannalta hyödyllistä? Luulin, että kaikki aikuiset kykenevät tähän. Lapsen kuolema olisi kyllä sellainen paikka, jossa en pystyisi tunteita hillitsemään, mutta se on aika eri asia kuin parisuhteiden yleisimmät riidanaiheet ja riitelystä pidättäytyminen! Ei se miehen pettäminen niin pahasti minua kolhi, että sitä voisi lapsen kuolemaan verrata, vaikka häntä rakastankin valtavasti.

Helppo puhua kun et ole sitä kokenut.

Jokaisella on rajansa, myös sinulla. Väitän, että nainen ei tyhjästä pillastu. Miehet ovat taitavia vääntämään ja kiristämään naisen hermoja. Tahallaan tekevät. MIes on pelkuri. Siksihän ne kuvittelevat naisia ja muukalaisia uhkaksi.

Olet törmännyt huonoihin miehiin. Täysipäiset kumppanit hyvässä suhteessa eivät tahallaan kiristele toistensa hermoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos naama punaisena huudetaan niin siinä riitelee jo ihmisetkin eikä vain asiat. En siedä huonoa käytöstä, joten poistun tilanteesta, kunnes toinen saa itsensä taas älykkäiden kirjoihin. Joskus poistun heidän elämästään lopullisesti, koska heidän kanssaan ei tosi asiassa voi keskustella asioista. Pitävät kaikkea eri mieltä olemista jotenkin uhkana itselleen ja riitelynä, jolloin alkavat itse riidellä.

No et ainakaan voisi työskennellä eduskunnassa kun siellä pitää pystyä olemaan asioista eri mieltä jopa riitelemällä ja antaa vastapuolelle samalla mitalla takaisin. Itse pidän sellaisia tasaisia ihmisiä vähän mielenkiinnottomina ja tylsinä jotka eivät osaa pitää puoliaan vaikka riitelemällä jos siihen on todellista aihetta. Itse tunnen voimakkaasti, rakastan ja osaan myös antaa tarvittaessa takaisin, olen saanut hyvää palautetta aitoudestani. En kuitenkaan mene henkilökohtaisuuksiin ja loukkaa ketään, olen varmasti ihmisenä kiltimpi kuin joku tasainen luonne joka sitten takanapäin juoruilee ja on epälojaali, asiat on puitava edessä eikä selän takana.

Outo oletus, että se joka osaa olla riitelemättä olisi joku nössö hissukka jota voi kohdella miten vain :,D asiahan on juuri toisinpäin. He vain lähtevät ja jättävät sinut yksin huutamaan negatiivisuuttasi. Mielenrauhani on paljon arvokkaampaa kuin joku rääkyjä ja hänen tarpeensa ”olla aito”. Bye.

Olen aina pitänyt ihmisistä joilla on luonnetta esim. Muumilaaksosta Pikku-Myy on suosikkini ja Mielensäpahoittaja aivan mainio, aitoja eivätkä teeskentelijöitä.

Pikku-Myy on rasittava valittaja. Aina virhe on muissa, itse on täydellinen.

Vierailija kirjoitti:

Aika erikoinen vastaus, että "lähtisin sitten vain kylmästi menemään ko. suhteesta riitelemättä". Ei siitä niin vain lähdetä, kyllä päällimmäinen ajatus on mustasukkaisuus ja järkytys, eikä rauhallinen, harkitseva ja  analyyttisyys. Itsestäni on suorastaan pelottava sellainen ihminen joka ei reagoisi millään tavalla esim. pettämiseen vaan olisi kylmän viileä. Miten sitä sanotaan, että ole kylmä tai kuuma mutta ei haalea.

Mitä lisäarvoa se raivoaminen tuo? Entä etkö ymmärrä, että kyllä minullakin päällimmäinen ajatus on järkytys. Käytökseni on eri asia kuin sisäinen mieleni. Näytän tunteeni vain heille, jotka ne ansaitsevat. Petturi ei ansaitse energiaani.