Lue keskustelun säännöt.
Millainen mies haluaa parisuhteen jossa ei riidellä?
02.09.2018 |
Enkä nyt puhu jatkuvasta päivittäisestä riitelystä, vaan muutama kerta vuodessakin on liikaa.
Kommentit (195)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan perus suomalainen mies.
Suomalaiset miehet pelkäävät temperamenttisia naisia ja ahdistuvat impulsiivisista tunnereaktioista.Ei tarvi olla edes mikään riitelijätyyppi, kunhan vaan muuten suuri persoona ja teatraaliset elkeet, niin suomalaismiehet ahdistuu.
Temperamenttiset ihmiset on näin naisena pahinta mitä tiedän, joten en ihan allekirjoita tätä tekstiä. Kaikki töksäyttely, avautuminen ja suora haukkuminen, jota ”temperamenttisuuden”, ”suorapuheisuuden” ja ”oinaalle kuuluvan luonteen” nimissä tehdään, saa mut juoksemaan ja kauas. Totta on, että nämä on usein naisia - mutta ei sitä sarjaa, joka yleensä muutenkaan mitenkään älyllä loistaa.
Perinteisestihän suomalaiselle miehelle tunteet edustaa kaaosta. Kaiketi se johtuu kasvatuksesta ja meidän kulttuurisesta taustasta, tosimies ei itke eikä muutenkaan saa esittää tunteitaan, joten niitä ei opeteta käsittelemään mitenkään. Onko siis ihme, että kun kuppi menee nurin niin tapahtuu hirveitä - tavarat menee rikki siinä missä vastapuolen luutkin ja pahimmassa tapauksessa joltakultahenki lähtee.
Ihailen suuresti ihmisiä, jotka selvittää välinsä keskustelemalla eikä riitelemällä. Tunteisiin on täysi oikeus, mutta niille ei saa antaa kaikkea valtaa omassa käytöksessä. Sivistynyt ihminen selittää ja sanallistaa toiselle, mitä mielen päällä on.
Otsikon kysymykseen: sellainen mies, joka tekee parisuhteessa toisen onnelliseksi.
"Sivistynyt ihminen selittää ja sanallistaa toiselle, mitä mielen päällä on." - Näin varmasti on. Mutta kenelle hän selittää ja kertoo, mitä hänen mielenpäällä on, jos toinen ei halua lainkaan kuunnella?
Totta kai vastapuolen tulee kuunnella mitä toinen sanoo, sitähän vuorovaikutus parisuhteessa on. En ymmärrä kysymystä.
Itse olen harmikseni kohdannut ihmisen, jonka kanssa "riitely" kävi mahdottomaksi, koska hän ei halunnut sanoa sanaakaan, kun kysyin ja sanoin jotain hänelle. Tai häipyi paikalta. Ja tai tiuskaisi, että päätä ja tee sä kuule yksinäsi jonka jälkeen seurasi usein pitkä hiljaisuus. - viimeienn siis huomautin jostain asiasta kuten, että miten olin ajatellut itse, että toteuttaisimme siivoamisen tai mitä olin ajatellut, että saattaisimme tehdä yhdessä...
Olisi varmaan pitänyt aloittaa kysymyksellä, että mitenkä hän on ajatellut tai kuvitellut asian (kuten jo mainitun siivoamisen tapahtuvan), kun ei se itsestäänkään kokemukseni mukaan tapahdu, eikä minulla (tulorajoittesiella opiskelijalla ole varaa maksaa siivioojaa. - olisko pitänyt pyytää kumppanain äitiä siivoamaan?)
Tai ensiksi kysyä häneltä, että mitä hän on ajatellut tai suunnitellut. - Jos hän jotain harvoin ehdotti, niin yritin kuunnellla ja sitten lausua mielipiteeni.
Tai mitä minun olisi pitänyt hänelle vastata kun hän oli sitä mieltä, että hänen ehdokas puolueensa voittaa ylivoimaisesti vaalit ja erehdyin sanomaan, että mistä hän voi olla varma, niin sain päälleni vain töksätyksiä, kuten olenko joku kommari, kun ajattelen muita vaihtoehtoja, tai enkö tajua, mikä tai kuka on paras tai miten olen vain idiootti kun en tajua.
Siis eihän keskustelu asioista ole riitelyä. Kumppanisi on ollut keskustelutaidoton idiootti ja juuri tuollaisten kanssa ne riidat sitten syntyy. Esimerkeissäsi hän juuri on haastanut riitaa ja aiheuttanut pahaa mieltä, etenkin tuo viimeisin oli erittäin hyvä esitys siitä, mitä hyvä kommunikaatio EI ole.
Sivistynyt ihminen hallitsee tunteensa, kertoo miltä tuntuu ja kuuntelee miltä toisesta tuntuu. Sellainen on toisen kunnioitusta ja hyvää vuorovaikutusta. Kaikkia meitä ärsyttää, suututtaa, vituttaa välillä - sitä vaan ei ole tarkoitus purkaa toiseen ihmiseen.
Ot: Miksi muuten käytät ajatusviivaa tuolla lailla hassusti virkkeen aloittajana? Alkaako siitä jonkun toisen puheenvuoro vai mitä ihmettä? Ihan siis hyvällä kysyn, olen ennenkin ihmetellyt että onko tuo jokin tehokeino tekstissä tms.
Minä taas olen tästä tunnistavani sen rasittavan naistyypin, joka inttää mieheltä mielipidettä jokaiseen turhaan pikkuasiaan. Itsekään en sellaisia naisia jaksa, vaikka olen nainen! Toki idiootiksi haukkuminen poliittisesta kannasta on ala-arvoista. Siitä olen samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riitelemistä sinällään ei pidä pelätä liikaa. Rakentava riita saattaa puhdistaa ilmaa ja jopa lujittaa parisuhdetta. Kun miettii oman ärsyyntymisensä todellisia motiiveja ja muistaa ottaa tarvittaessa aikalisän, on jo hyvällä tiellä. Toisin kuin tykätään, "tyhjää" riitelyä ei ole olemassakaan. Riitelyllä yritetään saada aikaan muutosta joko syntyneeseen tilanteeseen tai suoraan toisessa ihmisessä.
Kerrassaan fiksun kuuloinen mies. Mistäpä tuollaisia löytyisikään. Erimielisyydet voidaan ratkaista aina myös rakentavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan perus suomalainen mies.
Suomalaiset miehet pelkäävät temperamenttisia naisia ja ahdistuvat impulsiivisista tunnereaktioista.Ei tarvi olla edes mikään riitelijätyyppi, kunhan vaan muuten suuri persoona ja teatraaliset elkeet, niin suomalaismiehet ahdistuu.
Temperamenttiset ihmiset on näin naisena pahinta mitä tiedän, joten en ihan allekirjoita tätä tekstiä. Kaikki töksäyttely, avautuminen ja suora haukkuminen, jota ”temperamenttisuuden”, ”suorapuheisuuden” ja ”oinaalle kuuluvan luonteen” nimissä tehdään, saa mut juoksemaan ja kauas. Totta on, että nämä on usein naisia - mutta ei sitä sarjaa, joka yleensä muutenkaan mitenkään älyllä loistaa.
Perinteisestihän suomalaiselle miehelle tunteet edustaa kaaosta. Kaiketi se johtuu kasvatuksesta ja meidän kulttuurisesta taustasta, tosimies ei itke eikä muutenkaan saa esittää tunteitaan, joten niitä ei opeteta käsittelemään mitenkään. Onko siis ihme, että kun kuppi menee nurin niin tapahtuu hirveitä - tavarat menee rikki siinä missä vastapuolen luutkin ja pahimmassa tapauksessa joltakultahenki lähtee.
Ihailen suuresti ihmisiä, jotka selvittää välinsä keskustelemalla eikä riitelemällä. Tunteisiin on täysi oikeus, mutta niille ei saa antaa kaikkea valtaa omassa käytöksessä. Sivistynyt ihminen selittää ja sanallistaa toiselle, mitä mielen päällä on.
Otsikon kysymykseen: sellainen mies, joka tekee parisuhteessa toisen onnelliseksi.
"Sivistynyt ihminen selittää ja sanallistaa toiselle, mitä mielen päällä on." - Näin varmasti on. Mutta kenelle hän selittää ja kertoo, mitä hänen mielenpäällä on, jos toinen ei halua lainkaan kuunnella?
- Niin. tarkoitat, että ei me kaikki ole onnistuttu löytämään ja saamaan kumppaniksi tasapainosita aikuista, joka osaa ja kykenee rakentevasta "riitelemään." - Riitelykin on tavallaan taito laji, joka onnistuu oikeastaan kaiketi vain silloin, kun erimieliyydestä ja riidan aiheesta huolimatta kummallakin (/kaikilla) riidan osapuolilla on halu päästä asiassa tyydyttävään ratkaisuun Mutta ennen sitä kyky ja halu kunnioittaa ja arvostaa toista / toisia riidan / ermielisyyden osapuolia.
Tarkoitan riitelyllä eri asiaa kuin sinä. Esimerkiksi väittelyssä asiat riitelevät eivätkä ihmiset, kyseessä ei siis silloin ole riita tai riitely.
Mitä sitten oikein on riitely, ellei kiivasta väittelyä?? T. Eri.
Kiivaassa väittelyssä voi säilyä kunnioitus toista kohtaan eikä vielä huudeta, paiskota tavaroita tai käydä käsiksi. Silloin kun tunteet ottavat vallan ja kunnioitus toiseen häipyy, ollaan riidan (jälkimmäisessä tilanteessa jopa väkivallan) puolella.
Vierailija kirjoitti:
Riitelemistä sinällään ei pidä pelätä liikaa. Rakentava riita saattaa puhdistaa ilmaa ja jopa lujittaa parisuhdetta. Kun miettii oman ärsyyntymisensä todellisia motiiveja ja muistaa ottaa tarvittaessa aikalisän, on jo hyvällä tiellä. Toisin kuin tykätään, "tyhjää" riitelyä ei ole olemassakaan. Riitelyllä yritetään saada aikaan muutosta joko syntyneeseen tilanteeseen tai suoraan toisessa ihmisessä.
Ei täällä monikaan riitelemistä pelkää. Minä pidän sitä lapsellisena ja pikkusieluisena. Minä voin ärsyyntyä ja pohtia sen motiiveja riitelemättä. Samoin saada aikaan muutosta. Toista ihmistä en yritä turhaan muuttaa eikä hän minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riitelijä on kypsymätön ihminen.
Jos vaimo ei minulle vittuile, niin kohtapa vittuilee, kunhan minä ensin aloitan. :)
Kukin tavallaan. Meillä ei ole tapana mököttää tuppisuumarttyyrinä. Kumpikaan ei jaksaisi sellaista. Asiat selvitetään yleensä ns. heti, tarvittaessa huutamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse voisin olla sellainen mies. Välillä tuntuu siltä, että pelkkä minun näkemiseni saa naisen aloittamaan riitelyn. Jospa olisikin riidaton parisuhde.
Vierailija kirjoitti:
Jos vaimo ei minulle vittuile, niin kohtapa vittuilee, kunhan minä ensin aloitan. :)
Kukin tavallaan. Meillä ei ole tapana mököttää tuppisuumarttyyrinä. Kumpikaan ei jaksaisi sellaista. Asiat selvitetään yleensä ns. heti, tarvittaessa huutamalla.
Ei meilläkään tuppisuumarttyyrejä olla. Näetkö vain kaksi vaihtoehtoa tässä? Meillä keskustellaan asiat selviksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tämä ole mikään vitsi edes, olen tavannut paljon naisia joiden mielestä suhde ei toimi jos ei riidellä.... monelle naiselle suhteet on vain isoja tunteita, kun rakastutaan ollaan ihan sokeita.....kun ollaan jostain erimieltä riidellään ja huudetaan....suuri tunteita siis.
Kyllä olen kohdannut 3 tälläistä naista ja ensimmäisen riidan, ihan täysin turhan, jälkeen avoin naisen pois asunnostani (asuttiin siis minun asunnossa keskellä Helsinkiä).
"Mutta kun suhteissa pitää olla ssssSSSuuria tunteita".... oli kaikkien hämmästynyt selitys....
No nyt on hyvä vaimo, erittäin korkeasti koulutettu, sivistynyt ja ei riitele koskaan, osaa keskustella asiat kuin asiat.....
Ainoastaan ne riidanhaluisimmat jaksaa lukea ketjua tänne asti. Peukutuksista huomaa. Inttäjät on aina sitkeitä. Ekoilla sivuilla peukutettiin riidattomia mielipiteitä. Nyt riidanhaluisuutta puolustellaan, koska vain ne inttäjät lukee tänne asti! Hassua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jokin on wt niin naama punaisena toisen pakottaminen omalle kannalleen
Vierailija kirjoitti:
Jos vaimo ei minulle vittuile, niin kohtapa vittuilee, kunhan minä ensin aloitan. :)
Kukin tavallaan. Meillä ei ole tapana mököttää tuppisuumarttyyrinä. Kumpikaan ei jaksaisi sellaista. Asiat selvitetään yleensä ns. heti, tarvittaessa huutamalla.
Mitä lisäarvoa se huutaminen tuo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riitelemistä sinällään ei pidä pelätä liikaa. Rakentava riita saattaa puhdistaa ilmaa ja jopa lujittaa parisuhdetta. Kun miettii oman ärsyyntymisensä todellisia motiiveja ja muistaa ottaa tarvittaessa aikalisän, on jo hyvällä tiellä. Toisin kuin tykätään, "tyhjää" riitelyä ei ole olemassakaan. Riitelyllä yritetään saada aikaan muutosta joko syntyneeseen tilanteeseen tai suoraan toisessa ihmisessä.
Riiteleminen lujittaa parisuhdetta ainoastaan sen riidan aloittajan mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Mä en kestäisi, jos koskaan ei voisi suuttua tai loukkaantua parisuhteessa. Mieheni on samaa mieltä. Osataan puhua asiat rauhallisesti läpi riidan jälkeen.
Tietenkin saa suuttua ja loukkaantua. Mutta sinun pitää niellä se suuttumuksesi ja loukkaantumisesi. Käsitellä asia itseksesi ja sitten vasta mennä keskustelemaan toiselle rauhallisesti. Ei niin että menet sen korvaan huutamaan pää punaisena mielipiteitäsi.
On täysin normaalia poistua tilanteesta, jos toinen käyttäytyy kuin järkensä ja malttinsa menettänyt lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä ole mikään vitsi edes, olen tavannut paljon naisia joiden mielestä suhde ei toimi jos ei riidellä.... monelle naiselle suhteet on vain isoja tunteita, kun rakastutaan ollaan ihan sokeita.....kun ollaan jostain erimieltä riidellään ja huudetaan....suuri tunteita siis.
Kyllä olen kohdannut 3 tälläistä naista ja ensimmäisen riidan, ihan täysin turhan, jälkeen avoin naisen pois asunnostani (asuttiin siis minun asunnossa keskellä Helsinkiä).
"Mutta kun suhteissa pitää olla ssssSSSuuria tunteita".... oli kaikkien hämmästynyt selitys....
No nyt on hyvä vaimo, erittäin korkeasti koulutettu, sivistynyt ja ei riitele koskaan, osaa keskustella asiat kuin asiat.....
Toivottavasti miehet eivät luule, että kaikki naiset ovat riidanhaluisia vain siksi, että he jotenkin alitajuisesti valitsevat ne lapselliset tapaukset. On paljon naisia, jotka eivät menetä kykyään älykkääseen keskusteluun suuttuessaan vaan pystyvät hillitsemään itsensä ja silti ottamaan tarvittavat asiat esille.
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä ole mikään vitsi edes, olen tavannut paljon naisia joiden mielestä suhde ei toimi jos ei riidellä.... monelle naiselle suhteet on vain isoja tunteita, kun rakastutaan ollaan ihan sokeita.....kun ollaan jostain erimieltä riidellään ja huudetaan....suuri tunteita siis.
Kyllä olen kohdannut 3 tälläistä naista ja ensimmäisen riidan, ihan täysin turhan, jälkeen avoin naisen pois asunnostani (asuttiin siis minun asunnossa keskellä Helsinkiä).
"Mutta kun suhteissa pitää olla ssssSSSuuria tunteita".... oli kaikkien hämmästynyt selitys....
No nyt on hyvä vaimo, erittäin korkeasti koulutettu, sivistynyt ja ei riitele koskaan, osaa keskustella asiat kuin asiat.....
Kun noi riitelijät vielä monesti on niitä jotka haluaa "puhua" "asioista" eli kaikesta mikä niitä pännii (lähes kaikki) niin siinä on jaksamista.
Kun kolme asiaa saisi vähentää parisuhteista niin hyvä olisi. Ne on: riitely eli ne suuret tunteet. Jos suuttuu niin menisi yksikään raivoamaan jonnekkin eikä tulisi toiselle sitä purkamaan.
Toinen on joka asiasta vatvominen ja puhuminen. Puhumisella tarkoitan tätä ikuista tunteita ja parisuhteen tila keskusteluja. Samoista asioista jankutetaan kerta toisensa jälkeen ja aina tuntitolkulla.
Kolmas on vanhojen huonojen asioiden muistelu. Yleensä se yhdistyy tuohon puhumiseen. Muistellaan kaikki huonot asiat ja virheet, puhutaan ja sitten riidellään.
Tätä tapahtuu uudestaan ja uudestaan, uudestaan ja uudestaan.......
Miksi kukaan jaksaisi suhdetta, joka on kuin taistelutanner? Miksi tuhlata ainoaa elämäänsä sellaiseen negatiiviseen kakkaan?
Minä en riitele, inhoat riitelyä. En huuda, enkä kiukuttele. Töissäkin kollega antoi palautetta, että olen aina hyväntuulinen, auttavainen ja ystävällinen jne. Lapset myös rauhallisia luonteiltaan.
Inhoan valehtelua ja epärehellisyyttä. Olen miehelleni rehellinen, kuten muillekin ihmisille. Kunnioitan ja arvostan miestäni.
Mieheni ei ole koskaan valehdellut minulle, eikä ollut uskoton. Samoin minä hänelle.
Lisäksi tykkään perinteisistä arvoista, meillä mies on perheenpää. En koe asemaani alistetuksi, vaan rakastetuksi ja turvalliseksi. Mieheni on miehekäs ja autoriteettinen silmissäni. Seksuaalinen jännite tulee juuri siitäkin, että mies luo naiselle henkisen kodin olemalla mies.
Jos nyt mieheni valehtelisi olisin erittäin hämmästynyt aluksi, ja sitten huolissani kun mies käyttäytyisi täysin poikkeavasti. Haluaisin tarkan selvityksen mitä on tapahtunut ja miksi, miksi mm valehteli? Halusiko suojella minua? Halusiko estää pahoittamasta mieltäni vai miksi?
Jos mieheni pettäisi, yhden kerran voisin antaa anteeksi kunhan mies aidosti kaatuisi ja haluaisi parantaa liittomme, ja ottaisi selvää tunteistaan, sillä en usko, että ihminen joka aidosti rakastaa kykenee pettämään, rakkausliitossa pettäminen ei vaan kiinnosta, koska kunnioitus ja rakkaus.
Jos mies pettäisi toistamiseen, jättäisin. Olisin hyvin hyvin pettynyt häneen mutta samalla tietoinen että yhteistä tulevaisuutta ei ole. Paskan päälle on turha rakentaa. Riitelykin on ihan turhaa, miksi riidellä kuolleista asioista? Riitely ei paikkaa mitään eikä eheyttä. Ei etenkään jos rakkaus on kuollut, ja minun puoleltani se kuolee tasan sinä päivänä jos mies ryhtyy vieraissa hyppimään. Silloin hänkään ei ole minua rakastanut.