"Työläistaustainen opiskelija on yhä yliopistossa kuin vieraalla maalla" - Oikeasti?

Vierailija kirjoitti:

Moni täällä todistelee että eihän ne vanhempien ammatit tule missään esille. Eihän ne suoraan tulekaan. Erot tulee esim. siinä, että toisille akateemisen maailman käytänteet, juhlat ja esim. mitä promootiossa tapahtuu ja missä järjestyksessä, ovat täysin selvät ja toisille ei. Toisille on selvää miten ja missä välissä pidetään illallisilla puheita, ja jos ei ole, niin lähipiirissä on joku, jolta voi kysyä. Pukeutumiskoodit ovat toisille itsestään selvyyksiä, kun taas toiset joutuvat vaivaamaan päätään pähkäillessään tällaisia asioita.  

Minun mielestäni näiden asioiden lisäksi asia tulee ilmi myös elintapoihin liittyvissä asioissa. Itselläni tuntui, että yliopiston alkaessa kaikki opiskelukaverit olivat matkustelleet vaikka missä, asuivat yksiössä, vaihtoon lähtö oli ihan itsestäänselvää ja olivat olleet oman alan kesätöissä jo vuosia, kun itse olin istunut siellä kaupan kassalla. 

Meillä se tilanne, että vanhemmat ovat keskiasteen koulutuksen käyneitä ja kaikki lapset akateemisia. Meillä yliopistoa pidettiin aina ensisijaisena, eivätkä vanhemmat koskaan pitäneet ammattikoulua todellisena vaihtoehtona. Vanhemani ovat myös elättäneet meidät kaikki opiskeluaikoina, joten ole koskaan tarvinnut mennä töihin opintojen ohella. Vanhempieni koulutuksesta huolimatta pidin kotiamme monella tavalla sivistyneenä, vaikkei se ollutkaan mikään varsinainen kulttuurikoti. Kummatkin vanhempani ovat varakkaita, mutta en usko sen olevan syy tälle kehitykselle. Vain kerran olen törmännyt siihen,  että joku olisi ihmetellyt tätä.

Olen kyllä nähnyt  paljon myös toisenlaisista taustoista lähtöisin olevia ihmisiä yliopistolla. Ehkäpä Helsingin yliopistossa on enemmän noita monen polven akateemisia, mutta kyllä maakuntaylioistossa näkee myös sellaisia, joiden vanhemmilla ei ole välttämättä koulutusta lainkaan. Toki tilastollisesti korkeasti koulutettujen vanhempien lapsista tulee suuremmalla todennäköisyydellä korkeasti kouluttautuneita. Uskon tietynlaiseen sosiaaliseen ja kulttuuriseen perintöön tämän kehityksen taustalla. Vanhempien arvostukset ja itsetunto varmasti vaikuttavat melko paljonkin siihen, millaiselle uralle lapsi ajatutuu.

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat ovat hyvin korkeasti koulutettuja. Erilaisen taustan huomasin yliopistossa vain siinä, että toisia jännitti mennä puhumaan oppiaineen professorille, koska tämä oli niin korkeassa asemassa.

Siis kumpia jännitti, akateemis- vai työläistaustaisia. Ei minua ainakaan jännittänyt ja ihan duunari olen. En ehkä sitten tajunnut, miten korkeassa asemassa professori on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Eivät muut arvota työläistaustaista. Ei tuo tarkoita että kenenkään tarvitsee tietääkään että hän on työläidtaustalta. Hänellä on itsellä iso identiteettiongelma. Miten tuota on niin vaikea hahmottaa?

Entä jos teillä kukaan ei olisi lukenut kirjoja eikä osannut yhtään vierasta kieltä? Ollut koskaan käynyt ulkomailla?

Näin juuri. Oma kokemukseni yliopistosta oli, että kurssikaverit olivat kaikki hyvinvoivien akateemisten jälkeläisiä. Useimmilla eliittilukiot takanaan ja kosketuspinta työläistaustaisiin minimaalinen. Eivät he olisi välttämättä duunarin lasta edes tunnistaneet, mutta duunarin lapsi tiesi välittömästi olevansa aivan erilaisessa maailmassa kuin professorin lapsi. Teen näin aikuisena toista tutkintoa ja nyt eroja ei näy, mutta minulla toki on pohjalla itsellänikin jo yksi akateeminen loppututkinto.

Miksi minulla pitäisi olla ”kosketuspintaa työläistaustaisiin”? Ja miksi minun pitäisi muuttaa itseäni joksikin mitä en ole koska jollakin on identiteettikriisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Eivät muut arvota työläistaustaista. Ei tuo tarkoita että kenenkään tarvitsee tietääkään että hän on työläidtaustalta. Hänellä on itsellä iso identiteettiongelma. Miten tuota on niin vaikea hahmottaa?

Entä jos teillä kukaan ei olisi lukenut kirjoja eikä osannut yhtään vierasta kieltä? Ollut koskaan käynyt ulkomailla?

Näin juuri. Oma kokemukseni yliopistosta oli, että kurssikaverit olivat kaikki hyvinvoivien akateemisten jälkeläisiä. Useimmilla eliittilukiot takanaan ja kosketuspinta työläistaustaisiin minimaalinen. Eivät he olisi välttämättä duunarin lasta edes tunnistaneet, mutta duunarin lapsi tiesi välittömästi olevansa aivan erilaisessa maailmassa kuin professorin lapsi. Teen näin aikuisena toista tutkintoa ja nyt eroja ei näy, mutta minulla toki on pohjalla itsellänikin jo yksi akateeminen loppututkinto.

Miksi minulla pitäisi olla ”kosketuspintaa työläistaustaisiin”? Ja miksi minun pitäisi muuttaa itseäni joksikin mitä en ole koska jollakin on identiteettikriisi?

Sen takia, ettei sinun tarvitsisi kysyä tuollaista, vaan tietäisit vastauksen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Eivät muut arvota työläistaustaista. Ei tuo tarkoita että kenenkään tarvitsee tietääkään että hän on työläidtaustalta. Hänellä on itsellä iso identiteettiongelma. Miten tuota on niin vaikea hahmottaa?

Entä jos teillä kukaan ei olisi lukenut kirjoja eikä osannut yhtään vierasta kieltä? Ollut koskaan käynyt ulkomailla?

Näin juuri. Oma kokemukseni yliopistosta oli, että kurssikaverit olivat kaikki hyvinvoivien akateemisten jälkeläisiä. Useimmilla eliittilukiot takanaan ja kosketuspinta työläistaustaisiin minimaalinen. Eivät he olisi välttämättä duunarin lasta edes tunnistaneet, mutta duunarin lapsi tiesi välittömästi olevansa aivan erilaisessa maailmassa kuin professorin lapsi. Teen näin aikuisena toista tutkintoa ja nyt eroja ei näy, mutta minulla toki on pohjalla itsellänikin jo yksi akateeminen loppututkinto.

Miksi minulla pitäisi olla ”kosketuspintaa työläistaustaisiin”? Ja miksi minun pitäisi muuttaa itseäni joksikin mitä en ole koska jollakin on identiteettikriisi?

Sen takia, ettei sinun tarvitsisi kysyä tuollaista, vaan tietäisit vastauksen. 

Olipas terävä vastaus. Tuolla linjalla osaat varmaan kertoa mitä nykysuomessa edes on työläistausta, ja sitten mitä tarkkaan ottaen on se kosketuspinta ja mistä voisin semmoista hankkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Eivät muut arvota työläistaustaista. Ei tuo tarkoita että kenenkään tarvitsee tietääkään että hän on työläidtaustalta. Hänellä on itsellä iso identiteettiongelma. Miten tuota on niin vaikea hahmottaa?

Entä jos teillä kukaan ei olisi lukenut kirjoja eikä osannut yhtään vierasta kieltä? Ollut koskaan käynyt ulkomailla?

Näin juuri. Oma kokemukseni yliopistosta oli, että kurssikaverit olivat kaikki hyvinvoivien akateemisten jälkeläisiä. Useimmilla eliittilukiot takanaan ja kosketuspinta työläistaustaisiin minimaalinen. Eivät he olisi välttämättä duunarin lasta edes tunnistaneet, mutta duunarin lapsi tiesi välittömästi olevansa aivan erilaisessa maailmassa kuin professorin lapsi. Teen näin aikuisena toista tutkintoa ja nyt eroja ei näy, mutta minulla toki on pohjalla itsellänikin jo yksi akateeminen loppututkinto.

Miksi minulla pitäisi olla ”kosketuspintaa työläistaustaisiin”? Ja miksi minun pitäisi muuttaa itseäni joksikin mitä en ole koska jollakin on identiteettikriisi?

Sen takia, ettei sinun tarvitsisi kysyä tuollaista, vaan tietäisit vastauksen. 

Olipas terävä vastaus. Tuolla linjalla osaat varmaan kertoa mitä nykysuomessa edes on työläistausta, ja sitten mitä tarkkaan ottaen on se kosketuspinta ja mistä voisin semmoista hankkia.

Kun minä olin nuori peruskoulussa oli samalla luokalla niin kaupunginjohtajan poika kuin siivoojankin poika. Sinä todistat toisenlaista maailmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Eivät muut arvota työläistaustaista. Ei tuo tarkoita että kenenkään tarvitsee tietääkään että hän on työläidtaustalta. Hänellä on itsellä iso identiteettiongelma. Miten tuota on niin vaikea hahmottaa?

Entä jos teillä kukaan ei olisi lukenut kirjoja eikä osannut yhtään vierasta kieltä? Ollut koskaan käynyt ulkomailla?

Näin juuri. Oma kokemukseni yliopistosta oli, että kurssikaverit olivat kaikki hyvinvoivien akateemisten jälkeläisiä. Useimmilla eliittilukiot takanaan ja kosketuspinta työläistaustaisiin minimaalinen. Eivät he olisi välttämättä duunarin lasta edes tunnistaneet, mutta duunarin lapsi tiesi välittömästi olevansa aivan erilaisessa maailmassa kuin professorin lapsi. Teen näin aikuisena toista tutkintoa ja nyt eroja ei näy, mutta minulla toki on pohjalla itsellänikin jo yksi akateeminen loppututkinto.

Miksi minulla pitäisi olla ”kosketuspintaa työläistaustaisiin”? Ja miksi minun pitäisi muuttaa itseäni joksikin mitä en ole koska jollakin on identiteettikriisi?

Sen takia, ettei sinun tarvitsisi kysyä tuollaista, vaan tietäisit vastauksen. 

Olipas terävä vastaus. Tuolla linjalla osaat varmaan kertoa mitä nykysuomessa edes on työläistausta, ja sitten mitä tarkkaan ottaen on se kosketuspinta ja mistä voisin semmoista hankkia.

Yksinkertaisesti tutustumalla erilaisiin ihmisiin. Kysytkö ihan tosissasi, mikä on työläistausta? Se on sellainen, että perheessä tai lähisuvussa suurin osa tai kaikki ovat duunareita.

Miksi osallistut keskusteluun, jos et tiedä, mistä puhutaan?

Vierailija kirjoitti:

Niin no varmaan ne ei-työläistaustaiset ei sitä eroa niin huomaakaan. Itse kyllä tunnistin koko ajan sisimmässäni, että olen nyt itselleni vieraassa kulttuurissa ja jouduin aina vähän tsemppaamaan. Opiskeltavat asiat kiinnosti aidosti ja niissä ei ollut mitään ongelmaa, mutta se sosiaalinen elämä vaati sopeutumista. Puolisoksikin valitsin omasta taustasta tulevan. Nyt on hyvä, kun kotona saan elää "lähtökulttuurissani" ja työelämässä sitten toisessa.

Luuletko että tällainen pikkuiselta maalaispaikkakunnalta tullut opettajaperheen tytär koki jotenkin olevansa tutussa kulttuurissa yliopistossa? Kuka voi edes olla - yliopisto on ihan eri ympäristö ja kulttuuri kuin mikään siihenastisessa elämässä. Jos lisäksi tulee maalta kaupunkiin, vaikka on akateemisten vanhempien lapsi, niin kontrasti on vielä suurempi kuin kaupungissa asuneen duunariperheen vesalla.

Yrität vain selittää omaa epävarmuuttasi vanhempiesi ammateilla ja näin ulkoistaa syyn ympäröivään yhteiskuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Eivät muut arvota työläistaustaista. Ei tuo tarkoita että kenenkään tarvitsee tietääkään että hän on työläidtaustalta. Hänellä on itsellä iso identiteettiongelma. Miten tuota on niin vaikea hahmottaa?

Entä jos teillä kukaan ei olisi lukenut kirjoja eikä osannut yhtään vierasta kieltä? Ollut koskaan käynyt ulkomailla?

Näin juuri. Oma kokemukseni yliopistosta oli, että kurssikaverit olivat kaikki hyvinvoivien akateemisten jälkeläisiä. Useimmilla eliittilukiot takanaan ja kosketuspinta työläistaustaisiin minimaalinen. Eivät he olisi välttämättä duunarin lasta edes tunnistaneet, mutta duunarin lapsi tiesi välittömästi olevansa aivan erilaisessa maailmassa kuin professorin lapsi. Teen näin aikuisena toista tutkintoa ja nyt eroja ei näy, mutta minulla toki on pohjalla itsellänikin jo yksi akateeminen loppututkinto.

Miksi minulla pitäisi olla ”kosketuspintaa työläistaustaisiin”? Ja miksi minun pitäisi muuttaa itseäni joksikin mitä en ole koska jollakin on identiteettikriisi?

Sen takia, ettei sinun tarvitsisi kysyä tuollaista, vaan tietäisit vastauksen. 

Olipas terävä vastaus. Tuolla linjalla osaat varmaan kertoa mitä nykysuomessa edes on työläistausta, ja sitten mitä tarkkaan ottaen on se kosketuspinta ja mistä voisin semmoista hankkia.

Kun minä olin nuori peruskoulussa oli samalla luokalla niin kaupunginjohtajan poika kuin siivoojankin poika. Sinä todistat toisenlaista maailmaa.

En minä todista mitään vaan kysyn. Totta kai ihminen on tekemisissä monenlaisten ihmisten kanssa mutta ei kai se että on peruskoulussa tuo mitään erityistä kosketuspintaa. Edelleen on kyse artikkelijan kirjoittajan subjektiivisesta kokemuksesta josta hän sysää oman vastuunsa muille epämääräisin termein jotka kuuluvat kauas historiaan. Kysymys siis kuuluu edelleen mitä olisi tämä kosketuspinta jonka olemassaolo saisi kirjoittajan tuntemaan olonsa kotoisaksi.

Sitten se että kuinka paljon minun pitää muuttua että kirjoittajan ei tarvi kiivetä ulos traumojensa tynnyristä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Eivät muut arvota työläistaustaista. Ei tuo tarkoita että kenenkään tarvitsee tietääkään että hän on työläidtaustalta. Hänellä on itsellä iso identiteettiongelma. Miten tuota on niin vaikea hahmottaa?

Entä jos teillä kukaan ei olisi lukenut kirjoja eikä osannut yhtään vierasta kieltä? Ollut koskaan käynyt ulkomailla?

Näin juuri. Oma kokemukseni yliopistosta oli, että kurssikaverit olivat kaikki hyvinvoivien akateemisten jälkeläisiä. Useimmilla eliittilukiot takanaan ja kosketuspinta työläistaustaisiin minimaalinen. Eivät he olisi välttämättä duunarin lasta edes tunnistaneet, mutta duunarin lapsi tiesi välittömästi olevansa aivan erilaisessa maailmassa kuin professorin lapsi. Teen näin aikuisena toista tutkintoa ja nyt eroja ei näy, mutta minulla toki on pohjalla itsellänikin jo yksi akateeminen loppututkinto.

Miksi minulla pitäisi olla ”kosketuspintaa työläistaustaisiin”? Ja miksi minun pitäisi muuttaa itseäni joksikin mitä en ole koska jollakin on identiteettikriisi?

Sen takia, ettei sinun tarvitsisi kysyä tuollaista, vaan tietäisit vastauksen. 

Olipas terävä vastaus. Tuolla linjalla osaat varmaan kertoa mitä nykysuomessa edes on työläistausta, ja sitten mitä tarkkaan ottaen on se kosketuspinta ja mistä voisin semmoista hankkia.

Yksinkertaisesti tutustumalla erilaisiin ihmisiin. Kysytkö ihan tosissasi, mikä on työläistausta? Se on sellainen, että perheessä tai lähisuvussa suurin osa tai kaikki ovat duunareita.

Miksi osallistut keskusteluun, jos et tiedä, mistä puhutaan?

Edelleen ongelma on se että kirjoittajalta puuttuu se kosketuspinta. Miksi sen hankkimisen pitäisi olla yksipuolista?

Anteeksi vaan, mutta mitä ummehtunutta on 1900-luvussa? Silloinhan juuri yhteiskunta muuttui moderniksi ja mm. tekniikka kehittyi enemmän kuin koskaan. Vuosi 2018 on ummehtuneempi ja takapajuisempi kuin aikoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Eivät muut arvota työläistaustaista. Ei tuo tarkoita että kenenkään tarvitsee tietääkään että hän on työläidtaustalta. Hänellä on itsellä iso identiteettiongelma. Miten tuota on niin vaikea hahmottaa?

Entä jos teillä kukaan ei olisi lukenut kirjoja eikä osannut yhtään vierasta kieltä? Ollut koskaan käynyt ulkomailla?

Näin juuri. Oma kokemukseni yliopistosta oli, että kurssikaverit olivat kaikki hyvinvoivien akateemisten jälkeläisiä. Useimmilla eliittilukiot takanaan ja kosketuspinta työläistaustaisiin minimaalinen. Eivät he olisi välttämättä duunarin lasta edes tunnistaneet, mutta duunarin lapsi tiesi välittömästi olevansa aivan erilaisessa maailmassa kuin professorin lapsi. Teen näin aikuisena toista tutkintoa ja nyt eroja ei näy, mutta minulla toki on pohjalla itsellänikin jo yksi akateeminen loppututkinto.

Miksi minulla pitäisi olla ”kosketuspintaa työläistaustaisiin”? Ja miksi minun pitäisi muuttaa itseäni joksikin mitä en ole koska jollakin on identiteettikriisi?

Sen takia, ettei sinun tarvitsisi kysyä tuollaista, vaan tietäisit vastauksen. 

Olipas terävä vastaus. Tuolla linjalla osaat varmaan kertoa mitä nykysuomessa edes on työläistausta, ja sitten mitä tarkkaan ottaen on se kosketuspinta ja mistä voisin semmoista hankkia.

Yksinkertaisesti tutustumalla erilaisiin ihmisiin. Kysytkö ihan tosissasi, mikä on työläistausta? Se on sellainen, että perheessä tai lähisuvussa suurin osa tai kaikki ovat duunareita.

Miksi osallistut keskusteluun, jos et tiedä, mistä puhutaan?

Edelleen ongelma on se että kirjoittajalta puuttuu se kosketuspinta. Miksi sen hankkimisen pitäisi olla yksipuolista?

Koska sillä toisella ei ole siihen mahdollisuuksia yksinkertaisesti vai luuletko, että siivooja voi lähettää omaa lastaan kalliille valmennuskurssille tai tulla professoriperheen rapujuhliin lapsineen verkostumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Eivät muut arvota työläistaustaista. Ei tuo tarkoita että kenenkään tarvitsee tietääkään että hän on työläidtaustalta. Hänellä on itsellä iso identiteettiongelma. Miten tuota on niin vaikea hahmottaa?

Entä jos teillä kukaan ei olisi lukenut kirjoja eikä osannut yhtään vierasta kieltä? Ollut koskaan käynyt ulkomailla?

Näin juuri. Oma kokemukseni yliopistosta oli, että kurssikaverit olivat kaikki hyvinvoivien akateemisten jälkeläisiä. Useimmilla eliittilukiot takanaan ja kosketuspinta työläistaustaisiin minimaalinen. Eivät he olisi välttämättä duunarin lasta edes tunnistaneet, mutta duunarin lapsi tiesi välittömästi olevansa aivan erilaisessa maailmassa kuin professorin lapsi. Teen näin aikuisena toista tutkintoa ja nyt eroja ei näy, mutta minulla toki on pohjalla itsellänikin jo yksi akateeminen loppututkinto.

Miksi minulla pitäisi olla ”kosketuspintaa työläistaustaisiin”? Ja miksi minun pitäisi muuttaa itseäni joksikin mitä en ole koska jollakin on identiteettikriisi?

Sen takia, ettei sinun tarvitsisi kysyä tuollaista, vaan tietäisit vastauksen. 

Olipas terävä vastaus. Tuolla linjalla osaat varmaan kertoa mitä nykysuomessa edes on työläistausta, ja sitten mitä tarkkaan ottaen on se kosketuspinta ja mistä voisin semmoista hankkia.

Yksinkertaisesti tutustumalla erilaisiin ihmisiin. Kysytkö ihan tosissasi, mikä on työläistausta? Se on sellainen, että perheessä tai lähisuvussa suurin osa tai kaikki ovat duunareita.

Miksi osallistut keskusteluun, jos et tiedä, mistä puhutaan?

Edelleen ongelma on se että kirjoittajalta puuttuu se kosketuspinta. Miksi sen hankkimisen pitäisi olla yksipuolista?

Koska sillä toisella ei ole siihen mahdollisuuksia yksinkertaisesti vai luuletko, että siivooja voi lähettää omaa lastaan kalliille valmennuskurssille tai tulla professoriperheen rapujuhliin lapsineen verkostumaan.

Professoriperheen lapsiko voi lähteä exkursiolle Valkeakoskelle tutustumaan työläisten arkeen?

Vasta nyt vanhana on joskus käväissyt mielessä, että ehkä olin vähän kummajainen opiskelukavereitten joukossa, kun opiskelin Helsingin yliopistossa 60-luvulla. Vanhempani olivat kouluttamattomia, vähävaraisia tehdastyöläisiä, ja monien opiskelukavereitten perheet olivat tuttuja yhteiskunnan eri aloilta. Koskaan ei kuitenkaan käynyt mielessä, että olisin ollut jotenkin väärässä joukossa, ja koko opiskeluaikaa muistelen oikein hyvänä vaiheena elämässäni. 

Vierailija kirjoitti:

Vasta nyt vanhana on joskus käväissyt mielessä, että ehkä olin vähän kummajainen opiskelukavereitten joukossa, kun opiskelin Helsingin yliopistossa 60-luvulla. Vanhempani olivat kouluttamattomia, vähävaraisia tehdastyöläisiä, ja monien opiskelukavereitten perheet olivat tuttuja yhteiskunnan eri aloilta. Koskaan ei kuitenkaan käynyt mielessä, että olisin ollut jotenkin väärässä joukossa, ja koko opiskeluaikaa muistelen oikein hyvänä vaiheena elämässäni. 

Tuo on mennyttä aikaa. Maailma on muuttunut ja nykyään pitää uhriutua kaikesta mistä vaan onnistuu tursottamaan vähänkään kaunaa ja traumoja.

Ei varmaan opiskelussa niin eroja huomaakaan, vaan kyse on enemmän sosioekonomisesta taustasta ja työkulttuurista. En opiskellut Helsingissä vaan ihan toisessa yliopistossa. Päälle päin isompia eroja ei huomannut, mutta kun keskusteltiin kodista ja elämästä, niin olihan ne erilaisia. Me akateemisista suvuista olevat olimme matkustelleet kymmenissä ja kymmenissä maissa, käyty kulttuurikohteissa kotimaassa, oltu vanhempien mukana yliopiston tapahtumissa vauvasta asti jne. Omat vanhempani ovat aina olleet aktiivisia alumneja, joten yliopistomaailma oli hyvin tuttu itselleni. Aina oli selvää, että yliopisto on se oma koulu ja opintojen ajan työskentelin akateemisissa työtehtävissä. Moni vastaavalla perhetaustalla oli hyvin nopeaa assistenttina tai apulaistutkijana.

Sitten on oma lukunsa ne työläistaustaiset, joille oli alusta asti tavoitteena tutkijan ura. Heillä oli hyvin selkeät tavoitteet ja tieto siitä, millaiselle uralle tähtää. Heillä ei varmaan ollutkaan ongelmia sujahtaa akateemiseen muottiin. Tunnen myös useampia sellaisia yrittäjäperheiden lapsia, jotka olivat hieman hukassa koko opiskeluajan. Opinnot sujuivat, tutkinto valmistui, mutta yksikään heistä ei päätynyt akateemiselle alalle vaan ovat palveluammateissa, osa yksityisyrittäjänä. Ei sekään huono vaihtoehto ole, mutta ammattikorkeakoulututkinnosta olisi voinut olla heille enemmän käytännön hyötyä.

Vasemmiston epätoivoista länkytystä jo poliittista peliä ovat väitteet, että yhteiskunnallinen asema ja vauraus olisi Suomessa kiinni siitä, miten varakkaaseen perheeseen sattuu syntymään. Sitähän se nimenomaan ei ole. Täällä voi köyhänkin perheen vesa tehdä sosiaalisen nousun, lukea itsensä hyväpalkkaiseen ammattiin, jos päätä ja ahkeruutta löytyy. Koulutus on tunnetusti ilmaista.

P.S

Työläiset haisee!!1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no varmaan ne ei-työläistaustaiset ei sitä eroa niin huomaakaan. Itse kyllä tunnistin koko ajan sisimmässäni, että olen nyt itselleni vieraassa kulttuurissa ja jouduin aina vähän tsemppaamaan. Opiskeltavat asiat kiinnosti aidosti ja niissä ei ollut mitään ongelmaa, mutta se sosiaalinen elämä vaati sopeutumista. Puolisoksikin valitsin omasta taustasta tulevan. Nyt on hyvä, kun kotona saan elää "lähtökulttuurissani" ja työelämässä sitten toisessa.

Luuletko että tällainen pikkuiselta maalaispaikkakunnalta tullut opettajaperheen tytär koki jotenkin olevansa tutussa kulttuurissa yliopistossa? Kuka voi edes olla - yliopisto on ihan eri ympäristö ja kulttuuri kuin mikään siihenastisessa elämässä. Jos lisäksi tulee maalta kaupunkiin, vaikka on akateemisten vanhempien lapsi, niin kontrasti on vielä suurempi kuin kaupungissa asuneen duunariperheen vesalla.

Yrität vain selittää omaa epävarmuuttasi vanhempiesi ammateilla ja näin ulkoistaa syyn ympäröivään yhteiskuntaan.

Voi miten älytön kommentti. Akateemisten vanhempien lapsi saa varmaan jo koulussa erilaista tukea kuin duunarin lapsi. Esimerkiksi minulle sanottiin, ettei kannata hakea jatkokoulutukseen, vaikka olin hyvä koulussa. Kaikki kiinnostus kulttuuriin teilattiin. Meidän lapsista kellään ei ollut edes harrastuksia, vaikka kiinnostuksia olisi ollut. Ei tässä ole kyse siitä, ettei osaa istua oikeassa asennossa yliopiston penkissä tai hypätä oikeaan bussiin yliopiston pysäkiltä, vaan ihan muista asioista. Näköjään sinä maalaisena olet kokenut alemmuutta kaupunkilaisiin nähden, mutta se on eri tarina.

Olen itse akateemisesta keskituloisesta perheestä, paras ystäväni puolestaan amistaustaisesta pienituloisesta perheestä ja se on kyllä avannut silmiä. Helppoa on sanoa että "kaikilla on samat mahdollisuudet liibalaaba", mutta totuus on että joillakin sitä painolastia on jo lapsuudessa paljon enemmän kuin toisilla. Muistan joskus lapsena olleeni kaverin ja tämän äidin kanssa kauppareissulla jossa laskeskeltiin kolikoita ja tultiin lopulta siihen tulokseen että juustoon ei ole varaa. Kaverin perheessä myös esim katsottiin tv kanavia ja ohjelmia joita en ollut tiennyt olevan olemassakaan, ja se oli teininä tosi kivaa ja jännää. Meillä kotona katsottiin vaan "tylsää" yleä tai maikkaria, kaverilla näki big brotheria, jersey shorea, 16 and pregnant yms jenkkirealityjä. Kaverin kotiin tuli seiska, meille turun sanomat. Kokemusmaailmamme ja ympäristön tarjoamat virikkeet olivat aika erilaiset.