"Työläistaustainen opiskelija on yhä yliopistossa kuin vieraalla maalla" - Oikeasti?

Vierailija kirjoitti:

Moni täällä todistelee että eihän ne vanhempien ammatit tule missään esille. Eihän ne suoraan tulekaan. Erot tulee esim. siinä, että toisille akateemisen maailman käytänteet, juhlat ja esim. mitä promootiossa tapahtuu ja missä järjestyksessä, ovat täysin selvät ja toisille ei. Toisille on selvää miten ja missä välissä pidetään illallisilla puheita, ja jos ei ole, niin lähipiirissä on joku, jolta voi kysyä. Pukeutumiskoodit ovat toisille itsestään selvyyksiä, kun taas toiset joutuvat vaivaamaan päätään pähkäillessään tällaisia asioita.  

Luuletko että kaikkien muiden kuin duunareiden lapsille nämä ovat tuttuja? Koulutustaustasta riippumatta ihmisiä asuu ympäri Suomea, eikä mikkeliläisen luokanopettajan lapselle promootio tai karonkka ole yhtään sen tutumpi asia kuin duunarinkaan lapselle.

Vai onko sulla käsitys, että kaikki yliopistosta valmistuneet hengailee edelleen yliopistomaailmassa tohtoreiden ja proffien kanssa liihotellen promootioista karonkkoihin juhlapuvuissa ja pitää puheita akateemisissa juhlissa?

Itse tunnen itseni ulkopuoliseksi työkavereitteni kanssa, ja itse asiassa joka paikassa, mutta niin päin, että he ovat alempaa luokkaa, kuin oma taustani.

Toisista ihmistä sen junttiuden vain huomaa, esim. taiteilijapiireissä se häivyttyy paljon paremmin. Eliitistäkin tullut kokee toiset taiteilijat itsensä veroisiksi, samaa ei voi sanoa ns. työläiselämää elävistä. Juntteja, mitä juntteja.

Yliopistossa ikävä kyllä huomasi selkeämmin sen varallisuuden eron kuin missään muualla toistaiseksi. Vaikka kaikki valitti opintotuen pienuudesta ja miten rahat ei riitä, niin kyllä se pikkuhiljaa tuli liian ilmiselvästi esiin, kuinka joillakin ei aidosti ole käsitystä siitä mitä se rahan vähyys toisille on. Toiselle se rahan vähyys oli sitä, että pitää valita meneekö kampaajalle vai manikyyriin ja raskiiko tässä kuussa käydä elokuvissa kerran vai useamminkin, kun ei haluaisi säästöihin koskea. Eivät he monikaan aidosti ymmärrä mitä se on, kun toisella ei raha riitä ruokaan ja kuun viimeiset kaksi viikkoa syö pelkkää kaurapuuroa joka ikinen päivä. Tai mitä se on kun sen 100 e kirjan hommaaminen vie 50% kuun ruokarahasta. Ai niin aina on kirjasto, jossa on 2 kirjaa / 100 opiskelijaa / vuosikurssi ja kirjalle jonossa 60. Ai niin aina voi mennä töihin, koska työpaikalle vaan voi kävellä ja sanoa että tarvin rahaa ja työtä.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan joillain pahimmilla huuhaahömppäaloilla, joissa se "akateeminen hörhöily" on opintojen sisältöä tärkeämpää. Tuskin millään oikealla alalla esim. luonnontieteissä on tuollaista, samanlaista opiskeluahan se on kuin lukiossa, vähän vapaampaa vaan.

No eipä se meillä enkullakaan niin erilaista ole. Esseet vain sen 500 sanan sijaan 2500 ja kirjat pelkkää asiaa eikä jotain nippelitietoa ja vähän asiaa siellä seassa.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse akateemisesta keskituloisesta perheestä, paras ystäväni puolestaan amistaustaisesta pienituloisesta perheestä ja se on kyllä avannut silmiä. Helppoa on sanoa että "kaikilla on samat mahdollisuudet liibalaaba", mutta totuus on että joillakin sitä painolastia on jo lapsuudessa paljon enemmän kuin toisilla. Muistan joskus lapsena olleeni kaverin ja tämän äidin kanssa kauppareissulla jossa laskeskeltiin kolikoita ja tultiin lopulta siihen tulokseen että juustoon ei ole varaa. Kaverin perheessä myös esim katsottiin tv kanavia ja ohjelmia joita en ollut tiennyt olevan olemassakaan, ja se oli teininä tosi kivaa ja jännää. Meillä kotona katsottiin vaan "tylsää" yleä tai maikkaria, kaverilla näki big brotheria, jersey shorea, 16 and pregnant yms jenkkirealityjä. Kaverin kotiin tuli seiska, meille turun sanomat. Kokemusmaailmamme ja ympäristön tarjoamat virikkeet olivat aika erilaiset.

Etkä ole kuullut akateemisesta työttömyydestä ja pienistä palkoista? Etkä kovatuloisista duunareita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin mainitsivat itse taustoistaan ne ihmiset, joilla ei edes lukiotaustaa ollut vaan jotka olivat päässeet puhtaasti pääsykokeella. Ei se tosin mihinkään vaikuttanut. Yhtä kartoin ja siirryin hänestä aina kauas luennoilla, mutta se johtui siitä, että veti röökiä niin paljon.

Lukiotausta on kyllä heilläkin.

Uutispläjäys: yliopistoon pääsee myös ilman lukiota tai yo-todistusta, toisten tutkintojen kautta.

Vierailija kirjoitti:

Yliopistossa ikävä kyllä huomasi selkeämmin sen varallisuuden eron kuin missään muualla toistaiseksi. Vaikka kaikki valitti opintotuen pienuudesta ja miten rahat ei riitä, niin kyllä se pikkuhiljaa tuli liian ilmiselvästi esiin, kuinka joillakin ei aidosti ole käsitystä siitä mitä se rahan vähyys toisille on. Toiselle se rahan vähyys oli sitä, että pitää valita meneekö kampaajalle vai manikyyriin ja raskiiko tässä kuussa käydä elokuvissa kerran vai useamminkin, kun ei haluaisi säästöihin koskea. Eivät he monikaan aidosti ymmärrä mitä se on, kun toisella ei raha riitä ruokaan ja kuun viimeiset kaksi viikkoa syö pelkkää kaurapuuroa joka ikinen päivä. Tai mitä se on kun sen 100 e kirjan hommaaminen vie 50% kuun ruokarahasta. Ai niin aina on kirjasto, jossa on 2 kirjaa / 100 opiskelijaa / vuosikurssi ja kirjalle jonossa 60. Ai niin aina voi mennä töihin, koska työpaikalle vaan voi kävellä ja sanoa että tarvin rahaa ja työtä.

Mulla on tällainen kaveri. Sai 18-vuotiaana perinnöksi papaltaan noin puoli miljoonaa ja 3 omakotitaloa joista yhden myi ja 2 vuokrasi. Esitteli mulle kerran pikku päissään tilinsä saldon kun maksoi vuokran ja näyttihän siellä se vähän vajaa miljoona olevan. Ja tää tyyppi kans valittaa, kun näiden pitäis riittää koko opiskeluaika ja ei oo rahaa johonkin keikkalippuun, joka maksaa 30€. Tekis välillä mieli näyttää sille mun tili, 13 000€ velkaa ja saldo 2000€ tällä hetkellä, että bitch please.

Vierailija kirjoitti:

Yliopistossa ikävä kyllä huomasi selkeämmin sen varallisuuden eron kuin missään muualla toistaiseksi. Vaikka kaikki valitti opintotuen pienuudesta ja miten rahat ei riitä, niin kyllä se pikkuhiljaa tuli liian ilmiselvästi esiin, kuinka joillakin ei aidosti ole käsitystä siitä mitä se rahan vähyys toisille on. Toiselle se rahan vähyys oli sitä, että pitää valita meneekö kampaajalle vai manikyyriin ja raskiiko tässä kuussa käydä elokuvissa kerran vai useamminkin, kun ei haluaisi säästöihin koskea. Eivät he monikaan aidosti ymmärrä mitä se on, kun toisella ei raha riitä ruokaan ja kuun viimeiset kaksi viikkoa syö pelkkää kaurapuuroa joka ikinen päivä. Tai mitä se on kun sen 100 e kirjan hommaaminen vie 50% kuun ruokarahasta. Ai niin aina on kirjasto, jossa on 2 kirjaa / 100 opiskelijaa / vuosikurssi ja kirjalle jonossa 60. Ai niin aina voi mennä töihin, koska työpaikalle vaan voi kävellä ja sanoa että tarvin rahaa ja työtä.

Jännä. Minä huomasin jo viimeistään ala-asteen ekalla luokalla ihan vastaavan asian ja kasvoin ymmärtämään asian. Ja olen akateemisen perheen jälkeläinen.

Etkö sinä tajunnut noin perusasiaa koko peruskoulu- ja lukioaikana?

Enkä kyllä edelleenkään ole käynyt manikyyrissä koskaan, ja elokuvissakin käyn aniharvoin. Kampaajalla käynnistä on monta kuukautta. Valmistumisestani on jo pitkä aika, ikää on. Edelleenkään ei ole reilusti rahaa, vaikka opiskeluaika olikin tiukkaa. Niin, akateemisesti koulutetuista vanhemmista huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin mainitsivat itse taustoistaan ne ihmiset, joilla ei edes lukiotaustaa ollut vaan jotka olivat päässeet puhtaasti pääsykokeella. Ei se tosin mihinkään vaikuttanut. Yhtä kartoin ja siirryin hänestä aina kauas luennoilla, mutta se johtui siitä, että veti röökiä niin paljon.

Lukiotausta on kyllä heilläkin.

Uutispläjäys: yliopistoon pääsee myös ilman lukiota tai yo-todistusta, toisten tutkintojen kautta.

Pääsee, mutta erittäin harva oikeasti tulee sitä kautta. Ja onhan heillä jo joku muu tutkinto.

Vierailija kirjoitti:

Tainnut muuttua. Monessa asiassa on menty taakspäin. 80-luvulla oli ihan yleistä, että tavallisista duunariperheistä mentiin pilvin pimein yliopistoihin. Mutta siihen aikaan oli eri ajat. 30-luvulla syntyneet vanhemmat eivät olleet saaneet käydä koulua. Kun ikäisilläni vanhemmilla taas oli mahdollista mennä yliopistoon kenellä tahansa, joka pääsi, joten ehkä se on sillä tavalla erikoisempaa, että nyt opiskeluikäisten vanhemmista harvalla onkin työläistausta.

Näin saattaa olla.

Itse kun menin yliopistoon, olivat kaikki lukioluokkani kaverit yhtä lukuunottamatta maanviljelijä- , pienyrittäjä- työläistaustaisia. Yhden vanhemmat olivat lääkäri + farmaseutti pariskunta.

Kaikkien muiden vanhemmat olivat kouluttamattomia, vaan eivät toki kykenemättömiä.

Sama oli opiskelukavereiden kanssa, moni samantyyppisestä taustasta.

Enkä ole työelämässä milloinkaan törmännyt siihen että tausta olisi vaikeuttanut jotakin.

Onkohan tämä Suomessa todellinen ilmiö?

Kun on vieläkään niin vähän ihmisiä joiden tausta olisi pitkälle taaksepäin koulutettu tai varakas tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua tuo työläisistä puhuminen. Moni työläisammatti saattaa nykyään olla arvostetumpi ja kovapalkkaisempi (esim. putkimies), kuin nämä hienot akateemiset virat (esim. kirjastonhoitaja).

Ja akateeminen farmaseutti on käytännössä sama kuin kaupan kassa.

En kyllä laittais terveyttäni/henkeäni sen varaan, että kaupan kassa osaisi antaa minulle oikeat lääkärin määräämät lääkkeet, tunnistaisi mahdollisen vaarallisen yhteisvaikutuksen jonkun toisen lääkkeen kanssa ja osaisi antaa ohjeet, mitä muuta lääkkeen käytön suhteen pitää huomioida.

Lisäksi farmaseutti osaa useinkin suositella lääkäriin menoa silloin kun siihen on aihetta ainakin kaupan kassaa paremmin. Tietysti ihmiset tekevät sen ratkaisun lopulta itsekin jos muu ei auta mutta usein pitkitetään ja pitkitetään jolloin homma on aina vaikeampi hoitaa.

Tämähän on yksi pelko mitä saattaa tapahtua jos lääkkeitä saisi huomattavasti vapaammin ja helpommin kuin nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni täällä todistelee että eihän ne vanhempien ammatit tule missään esille. Eihän ne suoraan tulekaan. Erot tulee esim. siinä, että toisille akateemisen maailman käytänteet, juhlat ja esim. mitä promootiossa tapahtuu ja missä järjestyksessä, ovat täysin selvät ja toisille ei. Toisille on selvää miten ja missä välissä pidetään illallisilla puheita, ja jos ei ole, niin lähipiirissä on joku, jolta voi kysyä. Pukeutumiskoodit ovat toisille itsestään selvyyksiä, kun taas toiset joutuvat vaivaamaan päätään pähkäillessään tällaisia asioita.  

Luuletko että kaikkien muiden kuin duunareiden lapsille nämä ovat tuttuja? Koulutustaustasta riippumatta ihmisiä asuu ympäri Suomea, eikä mikkeliläisen luokanopettajan lapselle promootio tai karonkka ole yhtään sen tutumpi asia kuin duunarinkaan lapselle.

Vai onko sulla käsitys, että kaikki yliopistosta valmistuneet hengailee edelleen yliopistomaailmassa tohtoreiden ja proffien kanssa liihotellen promootioista karonkkoihin juhlapuvuissa ja pitää puheita akateemisissa juhlissa?

Kyllä se ero on aika selkeä myös 10 000 asukkaan maalaiskylässä. Sosiaalisissa tilanteissa ihan eri levelillä on ne nuoret, jotka ovat jo tottuneet, että illallisella silloin tällöin käy kunnanjohtaja vaimoineen. Ihan eri levelillä on sellaiset lapset maalaiskaupungissakin, jossa on vahemmat keskustelevat vaikka kunnallispolitiikasta ja erilaisista sivistyneempinä pidetyistä kulttuuriharrastuksista ja tuttavapiirit ovat akateemisia, mukana kaiken maailman johtokunnassa ja tavataan golfin parissa. Ihan eri levelillä on ne lapset, joita on lapsena viety ratsastamaan ja viulua soittamaan ja katsomaan Pyramideja. Ja niin edelleen. Kaikilla ei kaikki kohdat tietenkään ole täysin samat, mutta täysjärkinen ihminen osaa muodostaa kokonaiskuvan siitä miten erilaista se koko sosiaalinen elämä on verrattuna siihen, että illallisella käy naapurin remppa-Pera hieman liian humalassa, keskustellaan riittääkö raha ruokaan ja auto pitäisi korjata ja harrastuksena on ajella rinkiä pyörällä ympäri kylää, kun ei ole muuta tekemistä. Suurin sivistyksen mahdollisuus on se, kun kirjastossa luojan kiitos on vielä toistaiseksi ilmaiseksi lainattavissa olevia kirjoja.

Sitä kai sotkeutuu asioille, kun omissa piireissä täysin tavallisia asioita alkaa pitämään itsestään selvänä myös muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse akateemisesta keskituloisesta perheestä, paras ystäväni puolestaan amistaustaisesta pienituloisesta perheestä ja se on kyllä avannut silmiä. Helppoa on sanoa että "kaikilla on samat mahdollisuudet liibalaaba", mutta totuus on että joillakin sitä painolastia on jo lapsuudessa paljon enemmän kuin toisilla. Muistan joskus lapsena olleeni kaverin ja tämän äidin kanssa kauppareissulla jossa laskeskeltiin kolikoita ja tultiin lopulta siihen tulokseen että juustoon ei ole varaa. Kaverin perheessä myös esim katsottiin tv kanavia ja ohjelmia joita en ollut tiennyt olevan olemassakaan, ja se oli teininä tosi kivaa ja jännää. Meillä kotona katsottiin vaan "tylsää" yleä tai maikkaria, kaverilla näki big brotheria, jersey shorea, 16 and pregnant yms jenkkirealityjä. Kaverin kotiin tuli seiska, meille turun sanomat. Kokemusmaailmamme ja ympäristön tarjoamat virikkeet olivat aika erilaiset.

Etkä ole kuullut akateemisesta työttömyydestä ja pienistä palkoista? Etkä kovatuloisista duunareita?

Tietysti, eikä omakaan perhe hyvätuloinen ollut, äiti on ollut ison osan elämästään työttömänä. Pointti tässä nyt ei ollut raha vaan enemmänkin se mihin siinä perheessä rahat on totuttu käyttämään. Jos toisessa perheessä lapsi tottuu lukemaan hesaria ja toisessa seiskaa niin ne ympäristön virikkeet ovat silloin erilaiset, vaikka rahaa olisi yhtä vähän/paljon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on ns. oma kokemus, jolla selitetään sitä, että ei kyetä menemään pois omalta mukavuusalueelta. Ei muillakaan ole kotona professoreja vanhempina, harva akateeminen muistelee omaa opiskeluaikaansa ja tuputa sitä lapselleen (tai ainakin tajuaa sen, että 80-luvulla oli toisin kuin nyt). Ei opettaja ja hammaslääkäri keskustele aamupalapöydässä lastensa kanssa tieteenfilosofiasta tai metodiopeista, mutta se työläistaustainen kuvittelee niin tapahtuvan.

Työläistaustaiset tuovat hurjan usein esille sen, että heiltä yliopistoon pääsy vaati lähes mahdottomia. Insinöörin ja sairaanhoitajan lapsi ei tuo esille vanhempien ammattia vedotessaan siihen, miksi hylätty tentti pitää saada hyväksytyksi.

 

Mulle kyllä yliopistoon pääsy oli älyttömän helppoa ja yhtään tenttiä en koskaan reputtanut. Se sosiaalinen elämä oli vaikeaa. Paras opiskelukaverini oli lähtöisin professoriperheestä ja kyllä heillä myös ne kotikeskusteluaiheet olivat aivan erilaiset kuin meillä. Kiitos hänen, kasvoin jonkin verran paremmin sisään akateemiseen maailmaan ihan pienissä asioissa, kuten vaikka siinä, että kirjoja voi ostaa itselleen, eikä vain lainata kirjastosta. :) -2

Kyllä sinä tuon kokoiset asiat olisit oppinut muutenkin. Kaikilla varmaan on paljonkin asioita joista tajuaa että nämä voi tehdä toisinkin kuin mitä kotona on tehty. Eiköhän se liity hyvin pitkälle aikuistumiseen.

Joistakin akateemisista perheistä on se kokemus että heille voi olla elämys se että monia asioita, esim remontteja yms voi tehdä itsekin, eivät ole salatiedettä.

Alussa kaikki ovat "vieraalla maalla," mutta kuukauden päästä ja fuksiaisten jälkeen se oppilaitos on kyllä kaikille siellä opiskeleville ihan omaa maata.

Vierailija kirjoitti:

Luin jutun alun ja lisään edelliseen viestiin että tuo henkilö opiskelee Helsingin yliopistossa. Se nimenomaan on eliittiyliopiston maineessa, siinä mielessä että useimpien opiskelijoiden vanhemmat ovat itsekin akateemisia. Muissa yliopistoissa tilanne on täysin toinen.

Muissa yliopistoissa tilanne on varmasti helpompi, mutta eriarvoisuus näkyy myös niissä.

Ei se varmaan oikeista piireistä tuleville näy, mutta muilla on toisenlaisia kokemuksia. Eivätkä ne kokemukset katoa sillä, että niitä vähätellään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistossa ikävä kyllä huomasi selkeämmin sen varallisuuden eron kuin missään muualla toistaiseksi. Vaikka kaikki valitti opintotuen pienuudesta ja miten rahat ei riitä, niin kyllä se pikkuhiljaa tuli liian ilmiselvästi esiin, kuinka joillakin ei aidosti ole käsitystä siitä mitä se rahan vähyys toisille on. Toiselle se rahan vähyys oli sitä, että pitää valita meneekö kampaajalle vai manikyyriin ja raskiiko tässä kuussa käydä elokuvissa kerran vai useamminkin, kun ei haluaisi säästöihin koskea. Eivät he monikaan aidosti ymmärrä mitä se on, kun toisella ei raha riitä ruokaan ja kuun viimeiset kaksi viikkoa syö pelkkää kaurapuuroa joka ikinen päivä. Tai mitä se on kun sen 100 e kirjan hommaaminen vie 50% kuun ruokarahasta. Ai niin aina on kirjasto, jossa on 2 kirjaa / 100 opiskelijaa / vuosikurssi ja kirjalle jonossa 60. Ai niin aina voi mennä töihin, koska työpaikalle vaan voi kävellä ja sanoa että tarvin rahaa ja työtä.

Jännä. Minä huomasin jo viimeistään ala-asteen ekalla luokalla ihan vastaavan asian ja kasvoin ymmärtämään asian. Ja olen akateemisen perheen jälkeläinen.

Etkö sinä tajunnut noin perusasiaa koko peruskoulu- ja lukioaikana?

Enkä kyllä edelleenkään ole käynyt manikyyrissä koskaan, ja elokuvissakin käyn aniharvoin. Kampaajalla käynnistä on monta kuukautta. Valmistumisestani on jo pitkä aika, ikää on. Edelleenkään ei ole reilusti rahaa, vaikka opiskeluaika olikin tiukkaa. Niin, akateemisesti koulutetuista vanhemmista huolimatta.

Ei nyt voi muuta sanoa, kuin että ei tästä sinun kommentista saa ainakaan kovin sivistynyttä kuvaa, tai että oikeasti kykenisit haluamaan ymmärtää eritaustaisia ihmisiä kummastakaan ääripäästä. Kuka tahansa olisi halutessaan ymmärtänyt kokonaiskuvan, mistä puhun, eikä juuttunut esimerkinomaisina mainittuihin yksityiskohtiin.

Kyllä, työläistaustaisen on työlästä sopeutua ylemmän luokan seuraan yliopistossa. Allekirjoitan tämän täysin.

Se tasapäistetyn peruskoulujärjestelmän luoma illuusio kaikkien ihmisten tasa-arvoisuudesta ja muka samoista mahdollisuuksista tuhoutuu viimeistään lukion jälkeen yliopistossa.

Jo pelkästään taloudellisesti eriarvoiset lähtökohdat ja tietty henkinen asenne sivistykseen, kulttuuriin ja koulutukseen kiilaavat eroa entisestään. Ylemmän luokan perheissä korkeakoulutuksella on pitkät perinteet ja se on itsestäänselvyys, jota tuetaan myös edellisten sukupolvien toimesta. Työläistaustaiselle, mahdollisesti sukunsa ensimmäiselle korkeakoulututkintoa tavoittelevalle ei moista tukea monestikaan löydy.

Tausta ja monipuolinen harrastuspohja, matkustelu ja korkeakulttuuriin panostaminen, elämänkokemukset jne poikkeavat melkoisesti työläiskodin perinteestä...

Helsingin valtiotieteellinen kuulosti jutun perusteella aika elitistiseltä paikalta. Itse opiskellut vastaavanlaista alaa maakunnallisessa yliopistossa, ja olen myös taustaltani duunariperheestä. Sama päti useampaan opiskelukaveriin. Ei aiheuttanut yhtään sosiaalisia vaikeuksia, joskin osa varakkaammalla taustalla varustetuista opiskelukavereista oli matkustellut lapsuudessaan/nuoruudessaan selvästi aika paljon enemmän. Oikeastaan tämä oli ainoa vanhempien taustan vaikutukseen liittyvä huomio, siis käytännössä toisten erilainen suhde rahaan.

Vierailija kirjoitti:

Moni täällä todistelee että eihän ne vanhempien ammatit tule missään esille. Eihän ne suoraan tulekaan. Erot tulee esim. siinä, että toisille akateemisen maailman käytänteet, juhlat ja esim. mitä promootiossa tapahtuu ja missä järjestyksessä, ovat täysin selvät ja toisille ei. Toisille on selvää miten ja missä välissä pidetään illallisilla puheita, ja jos ei ole, niin lähipiirissä on joku, jolta voi kysyä. Pukeutumiskoodit ovat toisille itsestään selvyyksiä, kun taas toiset joutuvat vaivaamaan päätään pähkäillessään tällaisia asioita.  

Tämmöisiä asioita juuri esitetään esimerkkeinä tästä suuresta eriarvoisuudesta. Joku sosiologi tms kirjoitti kirjan tästä aiheesta, "Luokkaretki" taisi olla nimeltään. Tuntui että pakko oli verrata jotenkin korostetun hienoon ja helsinkiläiseen vanhaan sukuun omaa taustaansa, vaikka suurimmalle osalle suomalaisista todellisuus on vähän monisyisempi. No, jokaisella on oma kokemuksensa.

Itse en edes tiedä mihin minun pitäisi sijoittaa itseni. Kaikki isovanhempani olivat kansakoulupohjaisia maanviljelijöitä. Isoista lapsikatraista osa kouluttautui pitkälle ja osa ei. Kaikenlaista sakkia. Omissa yläaste-ja lukiokavereissani oli aika eritaustaisia, mutta suurin osa oli taiteellisia lukutoukkatyttöjä kuten itsekin olin. No kun pikkukaupungissa asuttiin, niin oikeasti rikkaita perheitä ei ollut. Äitini on maisteri, mutta ei me mistään promootioista olla juteltu.

Muutin pk-seudulle opiskelemaan ja olihan osalla opiskelukavereista selvästi parempiosainen tausta, vanhemmat olivat ostaneet oman asunnon heille jne. Kun tutustuin mieheeni, niin söin ekan kerran elämässäni oikeaa pihviä. Siihen asti pihvini olivat olleet joko kyljystä tai huoltoaseman lehtipihvejä. Avokadostakin kyselin anoppilassa ekalla kerralla että mitä se on (tämä ennen kuin se tuli muotiin).

Yhtään ei ole ikinä ahdistanut luennoilla avata suuta tai mitään sen suurempia alemmuuksia en ole tuntenut, vaikka jonkun mielestä hienot ihmiset tekevät tai tietävät X. Tuollaiset ajatukset kertovat lähinnä sen ihmisen omasta kuplasta.

Siihen uskoin, että joissakin suvuissa alemmuuden tunne kulkee perintönä. Toinen tismalleen yhtä "huonolla" taustalla porskuttaa vaan menemään. Ja siihenkin uskon, että taustalla on oikeasti merkitystä vasta kun puhutaan oikeasta syrjäytymisestä.