"Työläistaustainen opiskelija on yhä yliopistossa kuin vieraalla maalla" - Oikeasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni täällä todistelee että eihän ne vanhempien ammatit tule missään esille. Eihän ne suoraan tulekaan. Erot tulee esim. siinä, että toisille akateemisen maailman käytänteet, juhlat ja esim. mitä promootiossa tapahtuu ja missä järjestyksessä, ovat täysin selvät ja toisille ei. Toisille on selvää miten ja missä välissä pidetään illallisilla puheita, ja jos ei ole, niin lähipiirissä on joku, jolta voi kysyä. Pukeutumiskoodit ovat toisille itsestään selvyyksiä, kun taas toiset joutuvat vaivaamaan päätään pähkäillessään tällaisia asioita.  

Tämmöisiä asioita juuri esitetään esimerkkeinä tästä suuresta eriarvoisuudesta. Joku sosiologi tms kirjoitti kirjan tästä aiheesta, "Luokkaretki" taisi olla nimeltään. Tuntui että pakko oli verrata jotenkin korostetun hienoon ja helsinkiläiseen vanhaan sukuun omaa taustaansa, vaikka suurimmalle osalle suomalaisista todellisuus on vähän monisyisempi. No, jokaisella on oma kokemuksensa.

Itse en edes tiedä mihin minun pitäisi sijoittaa itseni. Kaikki isovanhempani olivat kansakoulupohjaisia maanviljelijöitä. Isoista lapsikatraista osa kouluttautui pitkälle ja osa ei. Kaikenlaista sakkia. Omissa yläaste-ja lukiokavereissani oli aika eritaustaisia, mutta suurin osa oli taiteellisia lukutoukkatyttöjä kuten itsekin olin. No kun pikkukaupungissa asuttiin, niin oikeasti rikkaita perheitä ei ollut. Äitini on maisteri, mutta ei me mistään promootioista olla juteltu.

Muutin pk-seudulle opiskelemaan ja olihan osalla opiskelukavereista selvästi parempiosainen tausta, vanhemmat olivat ostaneet oman asunnon heille jne. Kun tutustuin mieheeni, niin söin ekan kerran elämässäni oikeaa pihviä. Siihen asti pihvini olivat olleet joko kyljystä tai huoltoaseman lehtipihvejä. Avokadostakin kyselin anoppilassa ekalla kerralla että mitä se on (tämä ennen kuin se tuli muotiin).

Yhtään ei ole ikinä ahdistanut luennoilla avata suuta tai mitään sen suurempia alemmuuksia en ole tuntenut, vaikka jonkun mielestä hienot ihmiset tekevät tai tietävät X. Tuollaiset ajatukset kertovat lähinnä sen ihmisen omasta kuplasta.

Siihen uskoin, että joissakin suvuissa alemmuuden tunne kulkee perintönä. Toinen tismalleen yhtä "huonolla" taustalla porskuttaa vaan menemään. Ja siihenkin uskon, että taustalla on oikeasti merkitystä vasta kun puhutaan oikeasta syrjäytymisestä.

Huomaatko puhuvasi itsesi kanssa ristiin? Välillä väität että eroja ei ole ja sitten niitä kuitenkin oli? Se että juuri sinä omalla persoonallasi solahdit sujuvasti uusiin ympyröihin ei tarkoitta sitä, että se olisi a) kaikille yhtä helppoa b) taustaeroja ei olisi.

"Akateemisesta perheestä tulevalla nuorella on etumatkaa, sillä hän jatkaa yliopistoon itselleen tutussa maailmassa. Arki ja arvostukset ovat samanlaisia, joihin hän on kasvanut. Työläistaustainen nuori taas siirtyy tutusta kasvuympäristöstään ulos astuessa yliopiston ovesta sisään."

Vierailija kirjoitti:

Vasemmiston epätoivoista länkytystä jo poliittista peliä ovat väitteet, että yhteiskunnallinen asema ja vauraus olisi Suomessa kiinni siitä, miten varakkaaseen perheeseen sattuu syntymään. Sitähän se nimenomaan ei ole. Täällä voi köyhänkin perheen vesa tehdä sosiaalisen nousun, lukea itsensä hyväpalkkaiseen ammattiin, jos päätä ja ahkeruutta löytyy. Koulutus on tunnetusti ilmaista.

P.S

Työläiset haisee!!1

Ja kuitenkin perhetausta, varsinkin äidin koulutus on suurin yksittäinen lasten koulumenestykseen vaikuttava asia.

Moni ohittaa tuon faktan, että akateemisten lapsi menee yliopistoon kahdeksan kertaa todennäköisemmin. Eli vähän kuin olisi kiintiö vanhempien taustan takia. Näin ollen ne suurimmat erot näkyvät siinä, että harvan vanhemmat ovat peruskoulupudokkaita Kontulasta. Ja todennäköisesti vain lahjakkaimmat ja kunnianhimoisimmat duunarien lapset ovat päätyneet korkeakoulutukseen. Tämä jo tasaa näkyvimpiä eroja.

Vierailija kirjoitti:

Raha se on mikä auttaa monessa asiassa: varakkaat vanhemmat kustantavat asunnon ja muutakin pesämunaa, eaimerkiksi sijoitetut lapsilisät jne. On se erilaista opiskella ilman taloudellisia huolia, kun ei tarvitse ottaa opintolainaa eikä kituuttaa hanttitöissä kaikki illat ja viikonloput sekä lomat. Verkostot auttavat saamaan sooivia kesätöitä ja valmistumisen jälkeen työpaikkoja. Tämä kuvio on ollut iän kaiken. Koulutus perityy voimakkaasti ja nepotismi kulkee sukupolvesta toiseen ja suosikkijärjestelmät.

Kuinka moni hyvätuloinen muka oikeasti ostaa tai maksaa asumisen lapselleen opiskeluaikana tai sijoittaa lapsilisiä? Tunne paljon varakkaista perheistä tulevia ja tähän mennessä vain yksi on asunut vanhempien omistamassa asunnossa. Samaten jokainen on joutunut tekemään ne paskaduunit koulun ohella ja marssimaan kesätöihin tienaamaan. Katkerat ihmiset aina kuvittelevat tällä palstalla että hyvätuloisten lapset elävät jotain yltäkylläisyyttä ja vanhemmat maksavat kaikki viulut. 

Vierailija kirjoitti:

Onnekseni olen aikuisopiskelija. Ei ketään yli kolmekymppistä kiinnosta toisen vanhemmat. Aiemmista työurista ja aloista ollaan kyllä puhuttu.

Pointti ei mielestäni olekkaan se, että vanhemmista tai kotioloista puhutaan. Kyllä se tausta tulee esiin huomaamattomammin. Esim sillälailla, että kaveri asuu "suvun" kaksiossa Helsingin keskustan funkkistalossa. Kesätyöpaikka löytyy sukulaisen tai tuttavien kautta. Jnejne Monia itselle uusia ja ihmeellisiä asioita pidetään itsestään selvyytenä. Ei voi sanoa, että kokisin maalta vaatimattomista olousta tulleena kokeneeni dissausta tms vaan ihan vaan sen eron "kulttuurissa" tajuaa. En koskaan tuntenut olevani huonompi, ainoastaan erilainen erilaisten kokemusteni takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raha se on mikä auttaa monessa asiassa: varakkaat vanhemmat kustantavat asunnon ja muutakin pesämunaa, eaimerkiksi sijoitetut lapsilisät jne. On se erilaista opiskella ilman taloudellisia huolia, kun ei tarvitse ottaa opintolainaa eikä kituuttaa hanttitöissä kaikki illat ja viikonloput sekä lomat. Verkostot auttavat saamaan sooivia kesätöitä ja valmistumisen jälkeen työpaikkoja. Tämä kuvio on ollut iän kaiken. Koulutus perityy voimakkaasti ja nepotismi kulkee sukupolvesta toiseen ja suosikkijärjestelmät.

Kuinka moni hyvätuloinen muka oikeasti ostaa tai maksaa asumisen lapselleen opiskeluaikana tai sijoittaa lapsilisiä? Tunne paljon varakkaista perheistä tulevia ja tähän mennessä vain yksi on asunut vanhempien omistamassa asunnossa. Samaten jokainen on joutunut tekemään ne paskaduunit koulun ohella ja marssimaan kesätöihin tienaamaan. Katkerat ihmiset aina kuvittelevat tällä palstalla että hyvätuloisten lapset elävät jotain yltäkylläisyyttä ja vanhemmat maksavat kaikki viulut. 

Omista läheisimmistä opiskelukavereista noin puolella oli käytössä juuri häntä varten ostettu asunto tai suvun omistama asunto. Puolet asui Hoasilla tms.

jaa, jännää että teillä on tollasia kokemuksia. itse päästyäni yliopistoon huomasin, että ihmiset vieroksuvat myöskin yläluokkaisten perheiden lapsia. siis toiminta meni jotakuinkin niin, että näitä syytettiin yhteiskunnan loisiksi tai jotain.

oletan että tämä liittyy vasemmistoradikalismin nousuun yliopistoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistossa ikävä kyllä huomasi selkeämmin sen varallisuuden eron kuin missään muualla toistaiseksi. Vaikka kaikki valitti opintotuen pienuudesta ja miten rahat ei riitä, niin kyllä se pikkuhiljaa tuli liian ilmiselvästi esiin, kuinka joillakin ei aidosti ole käsitystä siitä mitä se rahan vähyys toisille on. Toiselle se rahan vähyys oli sitä, että pitää valita meneekö kampaajalle vai manikyyriin ja raskiiko tässä kuussa käydä elokuvissa kerran vai useamminkin, kun ei haluaisi säästöihin koskea. Eivät he monikaan aidosti ymmärrä mitä se on, kun toisella ei raha riitä ruokaan ja kuun viimeiset kaksi viikkoa syö pelkkää kaurapuuroa joka ikinen päivä. Tai mitä se on kun sen 100 e kirjan hommaaminen vie 50% kuun ruokarahasta. Ai niin aina on kirjasto, jossa on 2 kirjaa / 100 opiskelijaa / vuosikurssi ja kirjalle jonossa 60. Ai niin aina voi mennä töihin, koska työpaikalle vaan voi kävellä ja sanoa että tarvin rahaa ja työtä.

Mulla on tällainen kaveri. Sai 18-vuotiaana perinnöksi papaltaan noin puoli miljoonaa ja 3 omakotitaloa joista yhden myi ja 2 vuokrasi. Esitteli mulle kerran pikku päissään tilinsä saldon kun maksoi vuokran ja näyttihän siellä se vähän vajaa miljoona olevan. Ja tää tyyppi kans valittaa, kun näiden pitäis riittää koko opiskeluaika ja ei oo rahaa johonkin keikkalippuun, joka maksaa 30€. Tekis välillä mieli näyttää sille mun tili, 13 000€ velkaa ja saldo 2000€ tällä hetkellä, että bitch please.

Hieno satu. Oikeasti kenelläkään ei ole milliä käyttötilillä, eikä varsinkaan ihmisellä joka on sukupolvien yli kulkevaa varallisuutta. Sijoitettuna se milli on ja käyttötilillä parin kuun käyttövarat. Mutta tosiaan hieno satu.

Tässä keskustelussa osa tuntuu kuvittelevan, että yliopistoissa omassa ympäristössään ovat vain ne, joilla on varas suku ja päivällispöydissä on jo lapsesta asti tulleet promootiot ja professorit tutuiksi. Osa taas puhuu peruskoulupudokkaista joiden kotona on vaan seiskaa luettu, että siltä pohjalta on vaikeaa. Varmasti on, mutta valtaosa suomalaisista on jostain tältä väliltä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, työläistaustaisen on työlästä sopeutua ylemmän luokan seuraan yliopistossa. Allekirjoitan tämän täysin.

Se tasapäistetyn peruskoulujärjestelmän luoma illuusio kaikkien ihmisten tasa-arvoisuudesta ja muka samoista mahdollisuuksista tuhoutuu viimeistään lukion jälkeen yliopistossa.

Jo pelkästään taloudellisesti eriarvoiset lähtökohdat ja tietty henkinen asenne sivistykseen, kulttuuriin ja koulutukseen kiilaavat eroa entisestään. Ylemmän luokan perheissä korkeakoulutuksella on pitkät perinteet ja se on itsestäänselvyys, jota tuetaan myös edellisten sukupolvien toimesta. Työläistaustaiselle, mahdollisesti sukunsa ensimmäiselle korkeakoulututkintoa tavoittelevalle ei moista tukea monestikaan löydy.

Tausta ja monipuolinen harrastuspohja, matkustelu ja korkeakulttuuriin panostaminen, elämänkokemukset jne poikkeavat melkoisesti työläiskodin perinteestä...

Mitä tälle pitäisi sitten tehdä? Kieltää oppilaita puhumasta perhetaustoistaan tai rahatilanteestaan ettei junantuomalle duunarilapselle tule paha mieli? Luulisi että parikymppisenä ymmärtäisi jo että maailma ei mitenkään voi olla keinotekoisen tasapäistetty ja olisi oppinut elämään sen kanssa. Ei 19-20-vuotiaan kuulu olla jämähtänyt sellaisen lapsen tasolle joka suuttuu kun rikkaampi kaveri tuo lelupäivänä kalliimman lelun kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raha se on mikä auttaa monessa asiassa: varakkaat vanhemmat kustantavat asunnon ja muutakin pesämunaa, eaimerkiksi sijoitetut lapsilisät jne. On se erilaista opiskella ilman taloudellisia huolia, kun ei tarvitse ottaa opintolainaa eikä kituuttaa hanttitöissä kaikki illat ja viikonloput sekä lomat. Verkostot auttavat saamaan sooivia kesätöitä ja valmistumisen jälkeen työpaikkoja. Tämä kuvio on ollut iän kaiken. Koulutus perityy voimakkaasti ja nepotismi kulkee sukupolvesta toiseen ja suosikkijärjestelmät.

Kuinka moni hyvätuloinen muka oikeasti ostaa tai maksaa asumisen lapselleen opiskeluaikana tai sijoittaa lapsilisiä? Tunne paljon varakkaista perheistä tulevia ja tähän mennessä vain yksi on asunut vanhempien omistamassa asunnossa. Samaten jokainen on joutunut tekemään ne paskaduunit koulun ohella ja marssimaan kesätöihin tienaamaan. Katkerat ihmiset aina kuvittelevat tällä palstalla että hyvätuloisten lapset elävät jotain yltäkylläisyyttä ja vanhemmat maksavat kaikki viulut. 

Totta. Tosiasiassa monet varakkaat vanhemmat haluavat, että lapset ponnistelevat itse asioidensa eteen, odottavat jo pienestä asti oma-aloitteisuutta, työssäkäymistä ja tienaamista, koska sillä tavalla oppii miten asiat maailmassa ovat. Ei kukaan saa niitä hyviä opiskelu- ja työpaikkoja siksi, että vanhemmat ovat akateemisia ja varakkaita. Sillä on kylläkin vaikutusta, että jo pienestä pitäen vanhemmista näkee keskustelujen ja elämäntavan perusteella, että mitä se menestyminen oikeasti vaatii. Tämä on tietysti suuri etu verrattuna vaikka sellaisiin vanhempiin, jotka korostavat, että menestys tulee hyvän onnen ja varallisuuden perusteella. Asenne työntekoon peritytyy kotona, samoin se, että yrittää ja epäonnistua pitää monen monta kertaa, kukaan ei saa menestystään ilman epäonnistumisia ja uudelleen yrittämistä. Totta kai monissa ei-akateemisissa duunariperheissäkin on paljon perheitä, jotka opettavat lapset ahkeruuteen ja yrittämiseen. Omalla työllä voi päästä eteenpäin elämässä, jopa vaikeammissakin maissa, jossa ei ole mitään tukia ja yliopisto on maksullinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raha se on mikä auttaa monessa asiassa: varakkaat vanhemmat kustantavat asunnon ja muutakin pesämunaa, eaimerkiksi sijoitetut lapsilisät jne. On se erilaista opiskella ilman taloudellisia huolia, kun ei tarvitse ottaa opintolainaa eikä kituuttaa hanttitöissä kaikki illat ja viikonloput sekä lomat. Verkostot auttavat saamaan sooivia kesätöitä ja valmistumisen jälkeen työpaikkoja. Tämä kuvio on ollut iän kaiken. Koulutus perityy voimakkaasti ja nepotismi kulkee sukupolvesta toiseen ja suosikkijärjestelmät.

Kuinka moni hyvätuloinen muka oikeasti ostaa tai maksaa asumisen lapselleen opiskeluaikana tai sijoittaa lapsilisiä? Tunne paljon varakkaista perheistä tulevia ja tähän mennessä vain yksi on asunut vanhempien omistamassa asunnossa. Samaten jokainen on joutunut tekemään ne paskaduunit koulun ohella ja marssimaan kesätöihin tienaamaan. Katkerat ihmiset aina kuvittelevat tällä palstalla että hyvätuloisten lapset elävät jotain yltäkylläisyyttä ja vanhemmat maksavat kaikki viulut. 

Omista läheisimmistä opiskelukavereista noin puolella oli käytössä juuri häntä varten ostettu asunto tai suvun omistama asunto. Puolet asui Hoasilla tms.

Siis oletko opiskellut lääkiksessä vai hankenissa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Eivät muut arvota työläistaustaista. Ei tuo tarkoita että kenenkään tarvitsee tietääkään että hän on työläidtaustalta. Hänellä on itsellä iso identiteettiongelma. Miten tuota on niin vaikea hahmottaa?

Entä jos teillä kukaan ei olisi lukenut kirjoja eikä osannut yhtään vierasta kieltä? Ollut koskaan käynyt ulkomailla?

Näin juuri. Oma kokemukseni yliopistosta oli, että kurssikaverit olivat kaikki hyvinvoivien akateemisten jälkeläisiä. Useimmilla eliittilukiot takanaan ja kosketuspinta työläistaustaisiin minimaalinen. Eivät he olisi välttämättä duunarin lasta edes tunnistaneet, mutta duunarin lapsi tiesi välittömästi olevansa aivan erilaisessa maailmassa kuin professorin lapsi. Teen näin aikuisena toista tutkintoa ja nyt eroja ei näy, mutta minulla toki on pohjalla itsellänikin jo yksi akateeminen loppututkinto.

Saanko suoraan kysyä mikä oli pääaineesi? Itse opiskelin 90-luvulla luonnontieteellisessä tiedekunnassa. Meitä oli sellainen 10-12 hengen tiivis remakka opiskelijaporukka jossa oli tasan 2 akateemisten vanhempien lasta, minä olin toinen heistä. Todella moni oli maalta tai työväenluokkaisesta perheestä vaikkakin suvussa saattoi olla monenlaista väkeä. Kyllä, me keskustelimme täysin avoimesti vanhempien ammateista kuten ystävien kuuluu. Tässä muutamia huomioita tähän keskusteluun:

- Toiseuden kokemus: aika harva ihminen ei koe toiseutta jossain porukassa. Ikävä juttu, mutta ei yhteiskunnan vika. Ylempää keskiluokkaa saa haukkua avoimesti: "lääkäreiden kakakat". Puhupa duunareiden kakaroista, olet kamala. Minua on kiusattu vanhempieni ammatin takia (ei lääkäri). 

-Opiskelukaverini vanhemmat olivat olleet ikänsä tehtaassa töissä ja heidän palkkatasonsa oli muuten todella korkea. Muutenkin kunnon väkeä. Oletatteko tämän olleen este tytön opiskelulle? Mistä tiedätte olivatko muut suvun jäsenet tehdastyöläisiä?

-Olen akateemisesta perheestä. Kuvitteletteko te v...u todellakin että meillä puhuttiin illat latinaa ja vietettiin kolmen ruokalajin illallisia? Akateemiset tavat ja etiketti??? Mitä ihmettä? Mitä ne ovat? Harjoitellaako teillä kotona promootioita ja pukeudutaan mustaan iltapukuun? Onko se toisaalta muilta pois jos näin tehdään? Mitään henkistä tukea en ole opiskeluihini saanut. Rahaa sain joskus. Opiskelukavereideni kanssa puhuimme kaikesta maan ja taivaan välillä ja ennenkaikkea siitä missä vedetään keittoa ensi viikonloppuna.

-Työväen ja keskiluokka saa Suomessa palkkaa ja lapsilla on sama peruskoulu. Lukiokirjat maksavat, mutta kituuttava pätkätyöläinen akateeminen versus hyväpalkkainen duunari - mitä eroa? Meillä ei ole korkeita lukukausimaksuja. Moni ammattikouluun mennyt on ansainnut täyttä palkkaa jo 8 vuotta ennen kuin se akateeminen. Työväenluokka tai alempi keskiluokka ei ole mikään sairaus eikä estä opiskelua. Puhuttaisiinko niistä todella syrjäytyneistä ihmisistä jotka elävät rikkinäisen lapsuuden ja joilla ei ole minkäänlaista tukea ja opiskelurauhaa kotona?

- Ja vielä asian vierestä: miksi yliopistokoulutuksella mitataan onnistumista elämässä ja mangutaan kun ammattikoulutuksen saaneen lapsi menee amikseen? Tämähän on halventavaa työläisammatteja kohtaan. Mitä vikaa niissä on? Ei yliopistokoulutus ole avain onneen. Tunnen monia ihmisiä joita ei edes kiinnosta korkeakoulutus eivätkä he vaivaa sillä päätään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raha se on mikä auttaa monessa asiassa: varakkaat vanhemmat kustantavat asunnon ja muutakin pesämunaa, eaimerkiksi sijoitetut lapsilisät jne. On se erilaista opiskella ilman taloudellisia huolia, kun ei tarvitse ottaa opintolainaa eikä kituuttaa hanttitöissä kaikki illat ja viikonloput sekä lomat. Verkostot auttavat saamaan sooivia kesätöitä ja valmistumisen jälkeen työpaikkoja. Tämä kuvio on ollut iän kaiken. Koulutus perityy voimakkaasti ja nepotismi kulkee sukupolvesta toiseen ja suosikkijärjestelmät.

Kuinka moni hyvätuloinen muka oikeasti ostaa tai maksaa asumisen lapselleen opiskeluaikana tai sijoittaa lapsilisiä? Tunne paljon varakkaista perheistä tulevia ja tähän mennessä vain yksi on asunut vanhempien omistamassa asunnossa. Samaten jokainen on joutunut tekemään ne paskaduunit koulun ohella ja marssimaan kesätöihin tienaamaan. Katkerat ihmiset aina kuvittelevat tällä palstalla että hyvätuloisten lapset elävät jotain yltäkylläisyyttä ja vanhemmat maksavat kaikki viulut. 

Totta. Tosiasiassa monet varakkaat vanhemmat haluavat, että lapset ponnistelevat itse asioidensa eteen, odottavat jo pienestä asti oma-aloitteisuutta, työssäkäymistä ja tienaamista, koska sillä tavalla oppii miten asiat maailmassa ovat. Ei kukaan saa niitä hyviä opiskelu- ja työpaikkoja siksi, että vanhemmat ovat akateemisia ja varakkaita. Sillä on kylläkin vaikutusta, että jo pienestä pitäen vanhemmista näkee keskustelujen ja elämäntavan perusteella, että mitä se menestyminen oikeasti vaatii. Tämä on tietysti suuri etu verrattuna vaikka sellaisiin vanhempiin, jotka korostavat, että menestys tulee hyvän onnen ja varallisuuden perusteella. Asenne työntekoon peritytyy kotona, samoin se, että yrittää ja epäonnistua pitää monen monta kertaa, kukaan ei saa menestystään ilman epäonnistumisia ja uudelleen yrittämistä. Totta kai monissa ei-akateemisissa duunariperheissäkin on paljon perheitä, jotka opettavat lapset ahkeruuteen ja yrittämiseen. Omalla työllä voi päästä eteenpäin elämässä, jopa vaikeammissakin maissa, jossa ei ole mitään tukia ja yliopisto on maksullinen.

Näin. AV-palstalla vain luullaan tosissaan että hyvätuloiset vanhemmat availevat lompakkoa aina pyytäessä ja jopa ostavat lapsosilleen parempia työpaikkoja, opiskelupaikkoja ja arvosanoja, tämäkin on kuultu. Se on aivan totta että kotoa opittu asenne vaikuttaa ja paljon, varakkaissa perheissä kehotetaan usein lapsia työntekoon ja ahkeruuteen. Köyhissä perheissä saatetaan sanoa että turha yrittää, ei sinusta mitään tule kun rikkaat herrat riistävät köyhiltä vaatteetkin päältä. Ja kyllä köyhälläkin perheellä voi olla suhteita, moni köyhästä perheestä tullut opiskelijakaveri pääsi jonkun sukulaisen tai perhetutun firmaan kesätöihin kun itse hyvätuloisesta perheestä tulleena ravasin haastatteluissa ja silti jäin ilman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni täällä todistelee että eihän ne vanhempien ammatit tule missään esille. Eihän ne suoraan tulekaan. Erot tulee esim. siinä, että toisille akateemisen maailman käytänteet, juhlat ja esim. mitä promootiossa tapahtuu ja missä järjestyksessä, ovat täysin selvät ja toisille ei. Toisille on selvää miten ja missä välissä pidetään illallisilla puheita, ja jos ei ole, niin lähipiirissä on joku, jolta voi kysyä. Pukeutumiskoodit ovat toisille itsestään selvyyksiä, kun taas toiset joutuvat vaivaamaan päätään pähkäillessään tällaisia asioita.  

Tämmöisiä asioita juuri esitetään esimerkkeinä tästä suuresta eriarvoisuudesta. Joku sosiologi tms kirjoitti kirjan tästä aiheesta, "Luokkaretki" taisi olla nimeltään. Tuntui että pakko oli verrata jotenkin korostetun hienoon ja helsinkiläiseen vanhaan sukuun omaa taustaansa, vaikka suurimmalle osalle suomalaisista todellisuus on vähän monisyisempi. No, jokaisella on oma kokemuksensa.

Itse en edes tiedä mihin minun pitäisi sijoittaa itseni. Kaikki isovanhempani olivat kansakoulupohjaisia maanviljelijöitä. Isoista lapsikatraista osa kouluttautui pitkälle ja osa ei. Kaikenlaista sakkia. Omissa yläaste-ja lukiokavereissani oli aika eritaustaisia, mutta suurin osa oli taiteellisia lukutoukkatyttöjä kuten itsekin olin. No kun pikkukaupungissa asuttiin, niin oikeasti rikkaita perheitä ei ollut. Äitini on maisteri, mutta ei me mistään promootioista olla juteltu.

Muutin pk-seudulle opiskelemaan ja olihan osalla opiskelukavereista selvästi parempiosainen tausta, vanhemmat olivat ostaneet oman asunnon heille jne. Kun tutustuin mieheeni, niin söin ekan kerran elämässäni oikeaa pihviä. Siihen asti pihvini olivat olleet joko kyljystä tai huoltoaseman lehtipihvejä. Avokadostakin kyselin anoppilassa ekalla kerralla että mitä se on (tämä ennen kuin se tuli muotiin).

Yhtään ei ole ikinä ahdistanut luennoilla avata suuta tai mitään sen suurempia alemmuuksia en ole tuntenut, vaikka jonkun mielestä hienot ihmiset tekevät tai tietävät X. Tuollaiset ajatukset kertovat lähinnä sen ihmisen omasta kuplasta.

Siihen uskoin, että joissakin suvuissa alemmuuden tunne kulkee perintönä. Toinen tismalleen yhtä "huonolla" taustalla porskuttaa vaan menemään. Ja siihenkin uskon, että taustalla on oikeasti merkitystä vasta kun puhutaan oikeasta syrjäytymisestä.

Huomaatko puhuvasi itsesi kanssa ristiin? Välillä väität että eroja ei ole ja sitten niitä kuitenkin oli? Se että juuri sinä omalla persoonallasi solahdit sujuvasti uusiin ympyröihin ei tarkoitta sitä, että se olisi a) kaikille yhtä helppoa b) taustaeroja ei olisi.

"Akateemisesta perheestä tulevalla nuorella on etumatkaa, sillä hän jatkaa yliopistoon itselleen tutussa maailmassa. Arki ja arvostukset ovat samanlaisia, joihin hän on kasvanut. Työläistaustainen nuori taas siirtyy tutusta kasvuympäristöstään ulos astuessa yliopiston ovesta sisään."

Väitinkö että eroja ei ole? Missä kohtaa? Jos haluat että totean sinulle, että lapselle jonka kotona on aina luettu vain seiskaa ja vanhemmat ovat kouluttamattomia ja työttömiä, on vaikeampi pärjätä yliopistossa, niin kyllä, todennäköisesti kyllä. Aika harvalla vaan tilanne on ihan tuollainen, ja kommentoimassani esimerkissä puhuttiin promootioista. Pitäisikö minun uhriutua koska minulla on useampi opiskelukaveri, joiden vanhemmat ovat ostaneet heille asunnon ja juhlaillallisetkin olivat tuttuja, vai olenko parempiosainen kun minua vietiin lapsena säännöllisesti kirjastoon?

Jotkut kovasti yrittävät tehdä ”akateemisuudesta” uutta yhteiskuntaluokkaa. Sitä se ei oikeasti kuitenkaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Eivät muut arvota työläistaustaista. Ei tuo tarkoita että kenenkään tarvitsee tietääkään että hän on työläidtaustalta. Hänellä on itsellä iso identiteettiongelma. Miten tuota on niin vaikea hahmottaa?

Entä jos teillä kukaan ei olisi lukenut kirjoja eikä osannut yhtään vierasta kieltä? Ollut koskaan käynyt ulkomailla?

Näin juuri. Oma kokemukseni yliopistosta oli, että kurssikaverit olivat kaikki hyvinvoivien akateemisten jälkeläisiä. Useimmilla eliittilukiot takanaan ja kosketuspinta työläistaustaisiin minimaalinen. Eivät he olisi välttämättä duunarin lasta edes tunnistaneet, mutta duunarin lapsi tiesi välittömästi olevansa aivan erilaisessa maailmassa kuin professorin lapsi. Teen näin aikuisena toista tutkintoa ja nyt eroja ei näy, mutta minulla toki on pohjalla itsellänikin jo yksi akateeminen loppututkinto.

Saanko suoraan kysyä mikä oli pääaineesi? Itse opiskelin 90-luvulla luonnontieteellisessä tiedekunnassa. Meitä oli sellainen 10-12 hengen tiivis remakka opiskelijaporukka jossa oli tasan 2 akateemisten vanhempien lasta, minä olin toinen heistä. Todella moni oli maalta tai työväenluokkaisesta perheestä vaikkakin suvussa saattoi olla monenlaista väkeä. Kyllä, me keskustelimme täysin avoimesti vanhempien ammateista kuten ystävien kuuluu. Tässä muutamia huomioita tähän keskusteluun:

- Toiseuden kokemus: aika harva ihminen ei koe toiseutta jossain porukassa. Ikävä juttu, mutta ei yhteiskunnan vika. Ylempää keskiluokkaa saa haukkua avoimesti: "lääkäreiden kakakat". Puhupa duunareiden kakaroista, olet kamala. Minua on kiusattu vanhempieni ammatin takia (ei lääkäri). 

-Opiskelukaverini vanhemmat olivat olleet ikänsä tehtaassa töissä ja heidän palkkatasonsa oli muuten todella korkea. Muutenkin kunnon väkeä. Oletatteko tämän olleen este tytön opiskelulle? Mistä tiedätte olivatko muut suvun jäsenet tehdastyöläisiä?

-Olen akateemisesta perheestä. Kuvitteletteko te v...u todellakin että meillä puhuttiin illat latinaa ja vietettiin kolmen ruokalajin illallisia? Akateemiset tavat ja etiketti??? Mitä ihmettä? Mitä ne ovat? Harjoitellaako teillä kotona promootioita ja pukeudutaan mustaan iltapukuun? Onko se toisaalta muilta pois jos näin tehdään? Mitään henkistä tukea en ole opiskeluihini saanut. Rahaa sain joskus. Opiskelukavereideni kanssa puhuimme kaikesta maan ja taivaan välillä ja ennenkaikkea siitä missä vedetään keittoa ensi viikonloppuna.

-Työväen ja keskiluokka saa Suomessa palkkaa ja lapsilla on sama peruskoulu. Lukiokirjat maksavat, mutta kituuttava pätkätyöläinen akateeminen versus hyväpalkkainen duunari - mitä eroa? Meillä ei ole korkeita lukukausimaksuja. Moni ammattikouluun mennyt on ansainnut täyttä palkkaa jo 8 vuotta ennen kuin se akateeminen. Työväenluokka tai alempi keskiluokka ei ole mikään sairaus eikä estä opiskelua. Puhuttaisiinko niistä todella syrjäytyneistä ihmisistä jotka elävät rikkinäisen lapsuuden ja joilla ei ole minkäänlaista tukea ja opiskelurauhaa kotona?

- Ja vielä asian vierestä: miksi yliopistokoulutuksella mitataan onnistumista elämässä ja mangutaan kun ammattikoulutuksen saaneen lapsi menee amikseen? Tämähän on halventavaa työläisammatteja kohtaan. Mitä vikaa niissä on? Ei yliopistokoulutus ole avain onneen. Tunnen monia ihmisiä joita ei edes kiinnosta korkeakoulutus eivätkä he vaivaa sillä päätään.

Nuo "akateemisessa perheessä" opetetut "akateeminen etiketti ja tavat" on kyllä paras veto tähän mennessä :D Minäkin tulen akateemisesta perheestä ja ei meidän arkielomme kyllä poikennut mitenkään duunariperheestä, ihan yhtä ihmeissäni olin minäkin yliopistomaailmasta kuin muutkin. Taitaa olla todella harvassa ne elämäntapa-akateemiset jotka lukevat lapsilleen sivistyssanakirjaa iltasaduksi. 

Vierailija kirjoitti:

Tätähän on tutkittu jenkeissä, että kouluttamattomien lapset, jos päätyvät yliopistoon, suuntaavat rahakkaille aloille. Tulee tekniikan tai oikeustieteen opiskelijoita järjestäin. Pakko, koska joutuu tekemään kaiken velaksi. Varakkailla ja akateemisilla on sitten varaa alkaa opiskella esim. historiaa. Niin se on Suomessakin. Katsokaapa montako duunaritaustaista historioitsijaa esim. löytyy tai tähtitieteilijää.

Tässä sitten vakaumuksen vääristyneellä rintaäänellä lainataan tutkimusta joka on tehty maassa jossa on aivan täysin erilainen opiskelusysteemi kuin meillä. Koulut eriytyvät jenkeissä jo lastentarhassa hyviin ja huonoihin. Yliopistojen lukukausimaksut jopa kymmeniä tuhansia per lukukausi, meillä pennosia - miten ihmeessä sinulla on pokkaa väittää että Niin se on Suomessakin? Meillä on kaikille yhteinen peruskoulu, suuri rikkaus jonka puolta on pidettävä.

Tunnen useita työväenluokkaisesta tai keskiluokkaisesta kodista tulleita ihmisiä joilla oii historia pääaineena. Kehotit katsomaan, missä heitä voi noin laajemmin katsoa? Miksi historian opiskelu vaatisi akateemisen taustan ja rahaa? Oletko nauttinut sieniä nurmikolta?

Ja tätä jengi yläpeukuttaa innoissan:)

Tämän takia saan näppylöitä äärivasemmistosta, vaikka oikeistopuolueita en ole ikinä äänestänyt.

Eroja varmaan on perheissä, mutta kyllä meillä puhuttiin kotona hyvinkin syvätasolla yhteiskunnallisista asioista, puhuttiin latinaa sekä muita kieliä ja opeteltiin käytöstapoja eli perusetikettiä. Politiikka koko laajuudessaan oli yleisin keskustelunaihe ruokapöydässä. Näin oli kaikissa akateemisissa kaveriperheissä. Duunariperheissä mietittiin mitä kaunareissa tapahtui ja kuka naapuri teki mitä. Ihan erilaiset kuviot oli. Muistan aina, miten eräällä kotimaan kulttuurimatkalla oli mukana duunariperheen kaveri, joka vinkui koko matkan kun piti kävellä 500 metriä paikasta a paikkaan b ja käydä museoissa ja syödä ravintolassa ja valivali. Ei lähtenyt toiste mukaan ja varmasti molemmille parempi niin. Hän ei ollut käynyt juuri koskaan muualla kuin sukulaisten luona.

On mielenkiintoista, että joillain ihmisillä on pokkaa dissata toisten omakohtaisia kokemuksia siitä miltä tuntuu olla yliopistolla ilman kodin antamaa esimerkkiä ja tukea. Kiistättekö toisten kokemuksia noin laajemminkin?