"Työläistaustainen opiskelija on yhä yliopistossa kuin vieraalla maalla" - Oikeasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin jutun alun ja lisään edelliseen viestiin että tuo henkilö opiskelee Helsingin yliopistossa. Se nimenomaan on eliittiyliopiston maineessa, siinä mielessä että useimpien opiskelijoiden vanhemmat ovat itsekin akateemisia. Muissa yliopistoissa tilanne on täysin toinen.

 

Turun yliopisto on myös tuollainen.

Koskeeko se koko yliopistoa vai tiettyjä oppiaineita?

En ole kuullut ainakaan omalta perilliseltäni. Ihan ollaan duunareita, mutta suht koht sivistyneitä.

Raha se on mikä auttaa monessa asiassa: varakkaat vanhemmat kustantavat asunnon ja muutakin pesämunaa, eaimerkiksi sijoitetut lapsilisät jne. On se erilaista opiskella ilman taloudellisia huolia, kun ei tarvitse ottaa opintolainaa eikä kituuttaa hanttitöissä kaikki illat ja viikonloput sekä lomat. Verkostot auttavat saamaan sooivia kesätöitä ja valmistumisen jälkeen työpaikkoja. Tämä kuvio on ollut iän kaiken. Koulutus perityy voimakkaasti ja nepotismi kulkee sukupolvesta toiseen ja suosikkijärjestelmät.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelen Helsingissä alaa johon pääsee hyvin pieni prosentti hakijoista sisään, joka vuosi niiden vaikeimmin saavutettavien opiskelualojen listalla. Ja kyllä, tietynlainen ilmapiiri oli minulle suuri shokki. Olen siis itse maaseudulta ja varsin vaatimattomista oloista eikä perheeni voi esimerkiksi auttaa minua lainkaan, jos tulee yllättäviä laskuja tms. Olen myös tehnyt kaikki mahdolliset pskaduunit mitä ikinä tullut vastaan, jotta saan edes jotain roposia millä selvitä. Kaikki opintolainat myös ollut pakko nostaa. Ei ole ollut suhteita joilla saisi niitä parempia ja paremmin palkattuja töitä. OIen onneksi opiskeluaikanani saanut välillä omankin alan töitä. Koen että opiskelukaverini ovat saaneet keksimäärin elää hyvin suojattua ja onnellista elämää, ei ole ollut kotona köyhyyttä tai suurempia rahahuolia. Monilla on ehjä perhe. Kaikilla koulutetut vanhemmat, jotka myös tukevat ja kannustavat lapsiaan eteenpäin elämässä. 

Tunnen syvää ulkopuolisuuden tunnetta jatkuvasti. 

Jaan tämän kokemuksen aivan absoluuttisesti.

Älä anna periksi. Ikinä. ❤️

Olen opiskellut matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa, eikä siellä ole merkitystä minkälainen perhetausta on.

Vierailija kirjoitti:

Vieläkö muka tehdään jakoa työläisiin ja ei-työläisiin? Eikö tuo jäänyt ummehtuneelle 1900-luvulle? Itse en tiennyt kenenkään opiskelukaverin perheen "työläisstatusta" eikä olisi voinut vähempää edes kiinnostaa. Eihän ne vanhemmat siellä kanssani opiskelleet.

https://yle.fi/uutiset/3-10352417

.

Tarkoittanet 1800 lukua?

Ainakaan minä (DI) ja veljeni (TkT) emme 1990-luvulla opiskelleina työläisperhetaustaisina havaittu minkäänlaista viittausta mihinkään perhetaustoihin.

Vierailija kirjoitti:

Raha se on mikä auttaa monessa asiassa: varakkaat vanhemmat kustantavat asunnon ja muutakin pesämunaa, eaimerkiksi sijoitetut lapsilisät jne. On se erilaista opiskella ilman taloudellisia huolia, kun ei tarvitse ottaa opintolainaa eikä kituuttaa hanttitöissä kaikki illat ja viikonloput sekä lomat. Verkostot auttavat saamaan sooivia kesätöitä ja valmistumisen jälkeen työpaikkoja. Tämä kuvio on ollut iän kaiken. Koulutus perityy voimakkaasti ja nepotismi kulkee sukupolvesta toiseen ja suosikkijärjestelmät.

Olen huomannut saman. Eräs opiskelija oli opiskeluaikanaan töissä yrityksessä jossa vanhempansa toimi johtajana. Valmistumisen jälkeen pääai yritykseen jossa isänsä oli asiakkaana.

Hassua tuo työläisistä puhuminen. Moni työläisammatti saattaa nykyään olla arvostetumpi ja kovapalkkaisempi (esim. putkimies), kuin nämä hienot akateemiset virat (esim. kirjastonhoitaja).

Ei kyllä koskaan opiskeluaikoina tullut mieleen arvottaa opiskelukavereita sen mukaan, mitä heidän vanhempansa tai sukunsa yleensä olivat oppiarvoiltaan!! Eikä opiskeluaikojen jälkeenkään sen puoleen :D

t. FT biotieteelliseltä alalta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti taustalla ei ole merkitystä kuin siinä, että jos vanhemmat ovat työttömiä sossun elättejä, ei lapsiakaan kannusteta opiskelemaan. Sitähän on tutkittu, että juuri tällainen tausta periytyy seuraavillekin polville. Mutta töissä olevat ammatin opiskelleet ovat samanlaisia duunareita, oli sitten amiksen käynyt tai maisteri tai jotain siltä väliltä.

Sanoisin tämä. Sen takia jokaisella lapsella pitäisi olla se aikuinen, joka sanoo, että juuri sinä pystyt juuri siihen mitä haluat. Juoppvanhempien lapsi, haluat siis olla eläinlääkäri? Sinä pystyt siihen kun opiskelet matikan, fysiikan, biologian jne. hyvin. Unohtamatta sitä, että matkalla tarvitsee kannustusta ja henkistä kasvua. Ei lapsissa itsessään ole vikaa, vaan ympäristössä, joka dissaa heitä. Isoin osa on sillä jos lapsi jätetään yksin. Heitäkin on, jotka ovat tehneet kaiken yksin, mutta temperamentit ovat erilaisia ja jotkut tarvitsevat tukea tai kaari hidastuu tai pysähtyy. Sosiaalitoimen pitäisi antaa sossuperheiden lapsille tulevaisuustreeniä.

Ylioppilaskirjoitusten aikaan se juoppovanhempien lapsi ei saa nukuttua kun vanhemmat tappelevat tai kokkaavat hiukopalaa baarista palattuaan. Välillä on myös ryyppyremmin jatkot kotona yöaikaan tietenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätähän on tutkittu jenkeissä, että kouluttamattomien lapset, jos päätyvät yliopistoon, suuntaavat rahakkaille aloille. Tulee tekniikan tai oikeustieteen opiskelijoita järjestäin. Pakko, koska joutuu tekemään kaiken velaksi. Varakkailla ja akateemisilla on sitten varaa alkaa opiskella esim. historiaa. Niin se on Suomessakin. Katsokaapa montako duunaritaustaista historioitsijaa esim. löytyy tai tähtitieteilijää.

Mjaa, katsotaas... Minulla on kasvatustieteiden, biologian, metsätieteiden, kulttuuritieteiden, oikeustieteiden, yhteiskuntatieteiden ja politiikan opintoja ja olen duunariperheestä, jotta miten lienee?

Oliko niissä sun opinnoissa yhtään sellaista, mistä olisi voinut oppia mikä ero on yksittäisellä kokemuksella ja tutkimustuloksella?

En ole varsinaisesti työläistaustainen, koska olen yksinhuoltajaperheestä ja huoltajani oli lähes aina työttömänä. Mutta yliopistossa opiskellessani  (Helsingissä) ei juolahtanut mieleenkään ajatella sitä, olenko työläistaustainen vai en. Olin vain hirveän kiinnostunut opinnoistani ja rakastin yliopistoa.

Vierailija kirjoitti:

Hassua tuo työläisistä puhuminen. Moni työläisammatti saattaa nykyään olla arvostetumpi ja kovapalkkaisempi (esim. putkimies), kuin nämä hienot akateemiset virat (esim. kirjastonhoitaja).

Ja akateeminen farmaseutti on käytännössä sama kuin kaupan kassa.

Ihan älytön väite. Kaikki siellä ovat kuin orpoja piruja ensi alkuun.

Allekirjoitan täysin tuon jutun. Opiskelin 80-luvulla Tampereella. Eipä siellä juuri tehtaantyöläisten ja kirvesmiesten lapsia paljon ollut. Kun aloin oppia sivistyssanoja ym, ne piti kotona käydessä nieleskellä, koska kukaan ei ymmärtänyt puoliakaan mitä puhuin. Ja näyttivät loukkaantuneilta, että olenko nyt mielestäni jotenkin parempi enkä enää kuulu heihin.

Opiskelukaverien kanssa taas oli järkyttävää, mihin he olivat tottuneet. Heillä kotona kaikki osasivat kieliä, kuuntelivat klassista musiikkia ja lukivat kirjoja, olivat käyneet ulkomailla.

Opinnot eivät tietenkään olleet vaikeita, mutta muuten olin vuosia kaikkialla ulkopuoliben.

Löysin miehen omalta taustaltani. Hän ei koskaan tullut edes ajatelleeksi, että menisi yliopistoon. Ei sellainen oikein kuulunut, oli muille. Hän on kuitenkin edennyt uralla muita reittejä samanlaiseen asemaan kuin olisi varmaan päätynyt akateemisia reittejä. Päästä ei hänelläkään ollut kiinni, eikä kukaan kieltänyt. Mutta ei kyllä neuvonutkaan, kun ei osannut.

Eikä kummallakaan meistä ollut ketään esimerkkiä.

Nyt kyllä olen ollut esimerkkinä seuraavalle sukupolvelle, ja kaikki siitä sukupolvesta myös mieheni puolelta ovat akateemisesti kouluttautuneet. Olin ensimmäinen suvussa.

Ymmärrän tunteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua tuo työläisistä puhuminen. Moni työläisammatti saattaa nykyään olla arvostetumpi ja kovapalkkaisempi (esim. putkimies), kuin nämä hienot akateemiset virat (esim. kirjastonhoitaja).

Ja akateeminen farmaseutti on käytännössä sama kuin kaupan kassa.

En kyllä laittais terveyttäni/henkeäni sen varaan, että kaupan kassa osaisi antaa minulle oikeat lääkärin määräämät lääkkeet, tunnistaisi mahdollisen vaarallisen yhteisvaikutuksen jonkun toisen lääkkeen kanssa ja osaisi antaa ohjeet, mitä muuta lääkkeen käytön suhteen pitää huomioida.

Mun vanhemmat ovat hyvin korkeasti koulutettuja. Erilaisen taustan huomasin yliopistossa vain siinä, että toisia jännitti mennä puhumaan oppiaineen professorille, koska tämä oli niin korkeassa asemassa.

Moni täällä todistelee että eihän ne vanhempien ammatit tule missään esille. Eihän ne suoraan tulekaan. Erot tulee esim. siinä, että toisille akateemisen maailman käytänteet, juhlat ja esim. mitä promootiossa tapahtuu ja missä järjestyksessä, ovat täysin selvät ja toisille ei. Toisille on selvää miten ja missä välissä pidetään illallisilla puheita, ja jos ei ole, niin lähipiirissä on joku, jolta voi kysyä. Pukeutumiskoodit ovat toisille itsestään selvyyksiä, kun taas toiset joutuvat vaivaamaan päätään pähkäillessään tällaisia asioita.  

Huoh. Eivät muut arvota työläistaustaista. Ei tuo tarkoita että kenenkään tarvitsee tietääkään että hän on työläidtaustalta. Hänellä on itsellä iso identiteettiongelma. Miten tuota on niin vaikea hahmottaa?

Entä jos teillä kukaan ei olisi lukenut kirjoja eikä osannut yhtään vierasta kieltä? Ollut koskaan käynyt ulkomailla?

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Eivät muut arvota työläistaustaista. Ei tuo tarkoita että kenenkään tarvitsee tietääkään että hän on työläidtaustalta. Hänellä on itsellä iso identiteettiongelma. Miten tuota on niin vaikea hahmottaa?

Entä jos teillä kukaan ei olisi lukenut kirjoja eikä osannut yhtään vierasta kieltä? Ollut koskaan käynyt ulkomailla?

Näin juuri. Oma kokemukseni yliopistosta oli, että kurssikaverit olivat kaikki hyvinvoivien akateemisten jälkeläisiä. Useimmilla eliittilukiot takanaan ja kosketuspinta työläistaustaisiin minimaalinen. Eivät he olisi välttämättä duunarin lasta edes tunnistaneet, mutta duunarin lapsi tiesi välittömästi olevansa aivan erilaisessa maailmassa kuin professorin lapsi. Teen näin aikuisena toista tutkintoa ja nyt eroja ei näy, mutta minulla toki on pohjalla itsellänikin jo yksi akateeminen loppututkinto.