Missä vanhusten omaiset ovat?

Omasta mielestäni on kohtuutonta kuinka huonokuntoiset vanhukset sysätään kotiin. Omatoiminen vanhus, joka tarvitsee ehkä kyytiä kauppaan ja spua raskaimmissa kotihommissa+ siivousapua on aika eri asia kuin monessa leikkauksessa runneltu liikuntakyvytön ripuloiva sydänsairas syöpäpotilas. Ja vanhuksia kotiutetaan juuri noin karussa kunnossa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä ajattelit että työelämässä mukanaolevat ihmiset hoitaisivat koko ajan huonokuntoisempia omaisiaan?

Pitääkö irtisanoutua töistä? Tehdä omat työt mutta laittaa muu elämä parkkiin 3-5 vuodeksi vanhuksen hoitamiseksi? Se hoitotarve on ympäri vuorokauden; ei se hoitaminen riitä vain esim klo17-22 välillä

Tiedätkö tämä kaikki on omaishoitajan elämää.

Luovut työurastasi ja palkastasi, teet omaishoitajan työtä 8.50€/vuorokausi..

Luovut omasta elämästäsi, oikeudesta ihmisarvoiseen elämään.

Tämä kaikki yhteiskunnan painostaessa ja pakottaessa sinut omaishoitajaksi.

Ja hoidettava vanhus tarvitsee apua ja valvontaa 24 tuntia vuorokaudessa.

Kuka niitä omia lapsiasi hoitaa?

Monet lapset ovat muuttaneet satojen kilometrien päähän töiden perässä. Heillä on työt , lapset ja omistusasumnot työpaikkakunnalla.

Vierailija kirjoitti:

Mites se kuuluisa "ei tarvitse vanhana olla yksinäinen ja yksin kun tekee lapsia" 🤔 eikö ne lapset kuitenkaan ole sinulle tukena ja turvana kun vanhuus koittaa?

Kyllä suurin osa on tukena. Osa jättää vanhukset yksin ikävä kyllä.

Mutta ei sen takia toki lapsia kannata tehdä jos muuten ei ollenkaan halua.

Mutta tosiasia on kyllä se että ne joilla on lapsia tai muita itseään nuorempia ihmisiä elämässään, pärjäävät keskimäärin vanhana paremmin.

Täällähän minä olen. Tunti sitten laitoin lihakeittolihan kiehumaan, jotta saan siitä niin itselleni kuin vanhemmillenikin lounaan. Puolen päivän maissa käyn viemässä annokset lähellä asuville vanhemmilleni. Illemmalla teen valmiiksi sekä päivällisen että huomisen lounaan ja käyn illalla viemässä ateriat vanhemmilleni samalla, kun käyn pistämässä injektiona annettavat lääkkeet. Ateriapalvelun voisi tilata, mutta mielestäni niissä hinta-laatu -suhde on huono ja vanhempani tottuneet maukkaampaan ruokaan. Kun toinen vanhemmistani oli sairaalassa, kävimme siskoni kanssa kumpikin (eri aikoina päivästä) päivittäin pitämässä seuraa toiselle. Kauppareissuista huolehdimme, siskoni huolehtii kuljetuksista, minä terveyden- ja sairaanhoidosta. Tällä hetkellä olen itse sairaslomalla, joten vaikka liikunkin kyynärsauvojen kanssa, homma toimii. Pian aloitan työt, mutta olen jo vuosia tehnyt etätöitä ihan siksi, että olen päivisinkin tavoitettavissa. Viikkosiivooja täytyy vielä vanhemmilleni hommata, koska mulle tuottaa vaikeuksia siivota jo omaakin kotiani (olen menossa vielä toiseen leikkaukseen vuoden sisällä) ja siskoni ei oikein ehdi. 

Meillä siis homma toimii, mutta voin sanoa, että olen varsin iloinen siitä, ettei mulla ole lapsenlapsia. Siskollani on ja hänen pitäisi nyt yhdistää iäkkäiden vanhempien hoitoon myös lastenlastensa hoito kokopäivätyönsä lisäksi. Ei päälle kuuskymppinen siskonikaan huippukunnossa ole, nivelrikkoa löytyy kuten itsellänikin, mutta hän ei ole vielä tarvinnut tekoniveliä kuten minä. Teimme asumisjärjestelyt jo 23 vuotta sitten ja vasta nyt niitä tarvitaan, mutta voin hyvin kuvitella tilanteen, jossa iäkkäät vanhemmat asuvat jossain kauempana. Jo pelkästään se, että vanhempani asuisivat nyt bussimatkan päässä, tekisi tästä aivan toisenlaisen tilanteen. En siis menisi arvostelemaan muita, koska jo tässä meidän ratkaisussamme on omat haasteensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän on sitä samaa kuin esim. koulukiusaamisen kanssa. Miksi YHTEISKUNTA tai se tai tämä instanssi ei tee mitään?

Minä kysyn; miksi vanhemmat eivät tee mitään? Miksi vanhusten omaiset eivät pistä tikkua ristiin? Miksi odotetaan että joku mystinen yhteiskunta tai muu ihme hoitaa järjestää ja huolehtii? Lasten kasvatus ulkoistetaan koululle. Koulu on vastuussa kun meidän Kotivalo kiusaa! Vanhustenhuolto ja viime kädessä me kotihoitajat olemme vastuussa kun vanhus jää yksin! Missä on omaisten vastuu??

Olen tehnyt tätä työtä kolmekymmentä vuotta. Olen nähnyt niin monta todella surullista ja suorastaan vihaa nostattavaa tapausta miten vanhus unohdetaan täysin ja kiukkuisesti vedotaan että kotihoidon vika kun sitä tai tätä! On kauheaa kuulla kun vanhus sanoo että ihanaa kun tulit on kuin kuin oma tytär tulisi! Ja minä EN halua olla kenenkään asiakkaani tyttären korvike! Sen paremmin kuin pojankaan! Se asettaa liian suuren taakan minun harteilleni eikä kuulu työn kuvaan. 

Olen niin raivoissani näistä keskusteluista ja siitä, miten vastuu työnnetään AINA jonnekin muualle! Totta kai nykyihmisillä on kiire. On omat työt ja menot. Ei millään löydetä minkäänlaista rakoa ajatella sitä omaista. Ei soiteta, ei käydä. Ja kun käydään haukutaan kotihoitajat. Olemme me hulluja kun tätä vielä jaksamme tehdä! Ei ole meidän syymme että työpäivän aikana on revettävä tuhanteen kappaleeseen ehtiäkseen tehdä kaiken ja keritäkseen joka paikkaan. Olla sitten vielä se hyvin usein se ainut ihmiskontakti viikkoihin! Mutta - koska tilanne nyt on se mikä se on, ei sen vanhuksen olo ja elämä parane sillä, että haukutaan ja vieritetään vastuu muille.  On oltava aktiivisia ja vaadittava pättäjiltä tekoja sanahelinän sijaan! Suomalaisissa on juuri se vika, että suuta soitetaan mutta kukaan ei pistä tikkua ristiin. Ei missään asiassa.

Kuinka monta vuotta me työntekijät olemme protestoineet! Kuinka monta kertaa olemme haastaneet asioista päättäviä kentälle viikoksi katsomaan mitä todellinen arkipäivä on! Moniko on ottanut haasteen vastaan? Pyöreä 0.

En ihmettele että nuoria näihin töihin ei saada, ja itse kyllä kehotan vakavasti miettimään kymmenen kertaa ja sitten vielä kymmenen, alkaako tälle alalle!

Niin ja tätä postausta ei tietenkään julkaista. Tulipahan nyt kuitenkin purettua sieluani.

No olipahan purkaus, varmaan helpotti. Töissähän sinäkin näyt olevan, miksi et ole jäänyt kotiin hoitamaan omia vanhuksiasi? Tiedoksesi vain, että tämä mainisemasi  "mystinen yhteiskunta" meillä toimii näin. Miehet ja naiset ovat työelämässä, toisin kuin silloin, kun Suomi oli vielä maatalousmaa. Silloin vanhukset hoituivat siinä sivussa, Nykyään on toisin, olemme itse valinneet tämän tavan elää maassamme. Maksamme tälle yhteiskunnalle hyvin suuria veroja työtuloistamme, jonka vastineeksi pitäisi saada mm. vanhusten inhimillinen hoito. Miksi näin ei tänä päivänä ole? Mieti itse. Aivan turhaa syyllistää ihmisiä- Suorastaan tekopyhää.

Ei se ihan tekopyhää ole vaan on siinä totuuden siemen.

Juuri kuulin espanjalaisesta nuoresta miehestä joka pitkälle kouluttautuneena uhrasi kesälomansa dementoituneelle mummolleen jota ei laiteta mihinkään hoitokotiin vaan jota koko suku hoitaa vuorovedolla.

Kuka milloinkin pystyy.

En tiedä tarkalleen kuntoa yms tekijöitä mutta kyllä ajatusmaailmoissa ja sen mukanaan tuomassa tavoissa hoitaa asioita on eroja.

Sivistyksessä on eroja.

Myös asenteissa on suuria eroja ihmisten välillä. Ei läheskään kaikille ole uhraamista se että antaa aikaa läheisille. On se toki vanhuksen oma asennekin välillä joka siirtyy eteenpäin. "Olen uhrannut parhaat vuodet puolisolle", "olen uhrannut urani lasten takia" jne.

Vierailija kirjoitti:

Minä luulin, että lapset hoitavat vanhempiaan. Tämän palstan mukaanhan lapsettomia odottaa synkkä ja yksinäinen vanhuus, kun taas "lapsellinen" vanhus on lapsien ja lastenlapsien ympäröimänä mummonkammarissaan. Vai miten se meni?

Kuka teidän suvun iäkkäitä lapsettomia tätejä/setiä hoiti tai huolehti heidän asioistaan?

Vierailija kirjoitti:

Mutta se vasta kummaa on että lopetetaan vanhainkodit ja siirrytään palveluasumiseen missä maksut ovat aivan sairaita.

Ja yllätys yllätys kunnan paikalle palveluasumiseen on lähes mahdoton päästä.

Hoidin työni ohella vanhempiani lähes pari vuosikymmentä. Muut läheiset loistivat poissaolollaan.

Elämä palvelutaloissa oli hirvittävää nähtävää. Sitä ei kukaan näe, vain itse hoitajat. Usein käyviä omaisia on niin vähän.

Minkäänlaista valvontaa laitoksissa ei käytännössä ole, vain paperilla.

Valhetta, välinpitämättömyyttä, ammattitaidottomuutta, julmuutta hoitohenkilökunnan ja sos. viranomaisten puolelta loputtomiin asukkaita ja omaisia kohtaan. Välittävistä omaisista ei pidetä, koska he tietävät liikaa.

Media kirjoittanut ongelmista jo 20 vuotta, mutta yksikään poliitikko ei välitä eikä toimittajat kysy heiltä oikeita kysymyksiä.

Näihin laitoksiin voi joutua keski-ikäinenkin sairastuttuaan, sitten saa tietää miltä tuntuu elää ulosteet vaipoissa 12h. Edes - apua-huudot eivät saa hoitajia liikkeelle.

Elämä vankina vankilassa lukkojen takana jonne kukaan ei näe.

0

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä luulin, että lapset hoitavat vanhempiaan. Tämän palstan mukaanhan lapsettomia odottaa synkkä ja yksinäinen vanhuus, kun taas "lapsellinen" vanhus on lapsien ja lastenlapsien ympäröimänä mummonkammarissaan. Vai miten se meni?

Kuka teidän suvun iäkkäitä lapsettomia tätejä/setiä hoiti tai huolehti heidän asioistaan?

Sisarukset tai heidän lapsensa (sisarentytär ja veljenpoika).

Vierailija kirjoitti:

Uskon siihen, että sukupolvet pitävät toisistaan huolen. Mutta sen pitää olla molemminpuolista. Kun lapsuus on mennyt narsistiäidin pihdeissä ja aikuisuus siitä selvitessä, ei sitä ehdoin tahdoin itseään samaan loukkuun laita alistajan vanhuuden vuoksi. Kultalapsi hoitakoot tai laittakoot vaimonsa hoitamaan.

Ikävä totuus monella.

400 km:n päässä.

Vierailija kirjoitti:

Tämähän on sitä samaa kuin esim. koulukiusaamisen kanssa. Miksi YHTEISKUNTA tai se tai tämä instanssi ei tee mitään?

Minä kysyn; miksi vanhemmat eivät tee mitään? Miksi vanhusten omaiset eivät pistä tikkua ristiin? Miksi odotetaan että joku mystinen yhteiskunta tai muu ihme hoitaa järjestää ja huolehtii? Lasten kasvatus ulkoistetaan koululle. Koulu on vastuussa kun meidän Kotivalo kiusaa! Vanhustenhuolto ja viime kädessä me kotihoitajat olemme vastuussa kun vanhus jää yksin! Missä on omaisten vastuu??

Olen tehnyt tätä työtä kolmekymmentä vuotta. Olen nähnyt niin monta todella surullista ja suorastaan vihaa nostattavaa tapausta miten vanhus unohdetaan täysin ja kiukkuisesti vedotaan että kotihoidon vika kun sitä tai tätä! On kauheaa kuulla kun vanhus sanoo että ihanaa kun tulit on kuin kuin oma tytär tulisi! Ja minä EN halua olla kenenkään asiakkaani tyttären korvike! Sen paremmin kuin pojankaan! Se asettaa liian suuren taakan minun harteilleni eikä kuulu työn kuvaan. 

Olen niin raivoissani näistä keskusteluista ja siitä, miten vastuu työnnetään AINA jonnekin muualle! Totta kai nykyihmisillä on kiire. On omat työt ja menot. Ei millään löydetä minkäänlaista rakoa ajatella sitä omaista. Ei soiteta, ei käydä. Ja kun käydään haukutaan kotihoitajat. Olemme me hulluja kun tätä vielä jaksamme tehdä! Ei ole meidän syymme että työpäivän aikana on revettävä tuhanteen kappaleeseen ehtiäkseen tehdä kaiken ja keritäkseen joka paikkaan. Olla sitten vielä se hyvin usein se ainut ihmiskontakti viikkoihin! Mutta - koska tilanne nyt on se mikä se on, ei sen vanhuksen olo ja elämä parane sillä, että haukutaan ja vieritetään vastuu muille.  On oltava aktiivisia ja vaadittava pättäjiltä tekoja sanahelinän sijaan! Suomalaisissa on juuri se vika, että suuta soitetaan mutta kukaan ei pistä tikkua ristiin. Ei missään asiassa.

Kuinka monta vuotta me työntekijät olemme protestoineet! Kuinka monta kertaa olemme haastaneet asioista päättäviä kentälle viikoksi katsomaan mitä todellinen arkipäivä on! Moniko on ottanut haasteen vastaan? Pyöreä 0.

En ihmettele että nuoria näihin töihin ei saada, ja itse kyllä kehotan vakavasti miettimään kymmenen kertaa ja sitten vielä kymmenen, alkaako tälle alalle!

Niin ja tätä postausta ei tietenkään julkaista. Tulipahan nyt kuitenkin purettua sieluani.

Tottahan tuo. Olen itsekin aikoinaan ollut töissä kotisairaanhoidossa ja vanhusten lyhyt- sekä pitkäaikaisessa laitoshoidossa. Omat vanhempani siis hoidetaan siskoni kanssa nyt kotonaan, mutta voin sanoa, ettei asiat aina ole noin mustavalkoisia. Yli 90-vuotiaan äitini muisti pätkii ja hän mm kaipaa lapsenlapsiaan, jotka juuri edellisenä päivänä ovat istuneet monta tuntia hänen luonaan. Jos äidiltäni kysyttäisiin, milloin minä olen viimeksi käynyt hänen luonaan, hän varmaan vastaisi, että siitä on jo pitkä aika. Vaikka käyn hänen luonaan vähintään kerran päivässä.

Julmuus vanhuksia kohtaan kirjoitti:

Hoidin työni ohella vanhempiani lähes pari vuosikymmentä. Muut läheiset loistivat poissaolollaan.

Elämä palvelutaloissa oli hirvittävää nähtävää. Sitä ei kukaan näe, vain itse hoitajat. Usein käyviä omaisia on niin vähän.

Minkäänlaista valvontaa laitoksissa ei käytännössä ole, vain paperilla.

Valhetta, välinpitämättömyyttä, ammattitaidottomuutta, julmuutta hoitohenkilökunnan ja sos. viranomaisten puolelta loputtomiin asukkaita ja omaisia kohtaan. Välittävistä omaisista ei pidetä, koska he tietävät liikaa.

Media kirjoittanut ongelmista jo 20 vuotta, mutta yksikään poliitikko ei välitä eikä toimittajat kysy heiltä oikeita kysymyksiä.

Näihin laitoksiin voi joutua keski-ikäinenkin sairastuttuaan, sitten saa tietää miltä tuntuu elää ulosteet vaipoissa 12h. Edes - apua-huudot eivät saa hoitajia liikkeelle.

Elämä vankina vankilassa lukkojen takana jonne kukaan ei näe.

0

Hyvähän se on tällaisia kirjoitelle ja yleistellä, kun ei tiedä hoitotyön äärimmäisestä raskaudesta ja musertavasta vastuusta yhtään mitään.

Julmuus vanhuksia kohtaan kirjoitti:

Hoidin työni ohella vanhempiani lähes pari vuosikymmentä. Muut läheiset loistivat poissaolollaan.

Elämä palvelutaloissa oli hirvittävää nähtävää. Sitä ei kukaan näe, vain itse hoitajat. Usein käyviä omaisia on niin vähän.

Minkäänlaista valvontaa laitoksissa ei käytännössä ole, vain paperilla.

Valhetta, välinpitämättömyyttä, ammattitaidottomuutta, julmuutta hoitohenkilökunnan ja sos. viranomaisten puolelta loputtomiin asukkaita ja omaisia kohtaan. Välittävistä omaisista ei pidetä, koska he tietävät liikaa.

Media kirjoittanut ongelmista jo 20 vuotta, mutta yksikään poliitikko ei välitä eikä toimittajat kysy heiltä oikeita kysymyksiä.

Näihin laitoksiin voi joutua keski-ikäinenkin sairastuttuaan, sitten saa tietää miltä tuntuu elää ulosteet vaipoissa 12h. Edes - apua-huudot eivät saa hoitajia liikkeelle.

Elämä vankina vankilassa lukkojen takana jonne kukaan ei näe.

0

Miksi "laitoksissa" ei käydä?

Julmuus vanhuksia kohtaan kirjoitti:

Hoidin työni ohella vanhempiani lähes pari vuosikymmentä. Muut läheiset loistivat poissaolollaan.

Elämä palvelutaloissa oli hirvittävää nähtävää. Sitä ei kukaan näe, vain itse hoitajat. Usein käyviä omaisia on niin vähän.

Minkäänlaista valvontaa laitoksissa ei käytännössä ole, vain paperilla.

Valhetta, välinpitämättömyyttä, ammattitaidottomuutta, julmuutta hoitohenkilökunnan ja sos. viranomaisten puolelta loputtomiin asukkaita ja omaisia kohtaan. Välittävistä omaisista ei pidetä, koska he tietävät liikaa.

Media kirjoittanut ongelmista jo 20 vuotta, mutta yksikään poliitikko ei välitä eikä toimittajat kysy heiltä oikeita kysymyksiä.

Näihin laitoksiin voi joutua keski-ikäinenkin sairastuttuaan, sitten saa tietää miltä tuntuu elää ulosteet vaipoissa 12h. Edes - apua-huudot eivät saa hoitajia liikkeelle.

Elämä vankina vankilassa lukkojen takana jonne kukaan ei näe.

0

En alapeukuttanut koska en voi mitätöidä kokemustasi. Kamalaa jos tuollaisia paikkoja on! Omassa työpaikassani ei kyllä missään tapauksessa kohdella vanhuksia tai heidän omaisiaan tietoisesti huonosti. Kaikki tekevät parhaansa aivan varmasti. Ikävä tosiasia on kyllä että kaksi hoitajaa/ 12 vanhusta on todella vähän. Osa on kahden hoidettavia ja tarvitsevat pesytymisessä ja pukeutumisessa molempien avun kerralla. Silloin muut ovat omillaan sen aikaa. Myös yksinhoidettaviin menee paljon aikaa ja myös tällöin molemmat hoitajat on sidottu niihin keitä juuri sillä hetkellä ovat auttamassa. Kun kaikki lopulta on pesty, puettu ja syötetty saa jo melkein aloittaa kierroksen uudelleen. No vähän liioittelua. Jotain pientä virikettä ehtii välissä järjestää ja jutella vanhusten kanssa, mutta kohta jo pitää huonokuntoisimmat auttaa vessan kautta päivälevolle ja siihen menee taas oma aikansa. Pakollinen kirjaaminenkin vie aikaa, samoin yhteydenpito lääkäriin, ja jossain välissä on hoitajankin syötävä. Tosiasia on että kaikki jotka hoiva-asumiseen päätyvät ovat sen kuntoisia että tarvitsevat jo paljon monenlaista apua. On vaikea saada aika riittämään tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti kaikille. Lisää hoitajia tarvittaisiin kipeästi jotta laatu olisi sellaista jota itselleen ja omille vanhemmilleen aikanaan toivoisi.

Vierailija kirjoitti:

Harva vanhus tarvitsee hoitoa ja hoivaa, puolesta tekemistä ja puolesta päättämistä. Apua he josku tarvitsevat selvitäkseen omasta arjestaan.

Puolestaan tekemistä ja päättämistä ei täysjärkinen ihminen tarvitse, sitten onkin hankalampaa kun vanhus ei osaa enää katsoa asioita kuin omalta kannaltaan tai ei muuten ymmärrä, että monet asiat ovat muuttuneet hänen nuoruudestaan. Joskus vaan on pakko nätisti ohjata ja tehdäkin toisin, vaikkei vanhus ymmärtäisikään. Sitten on tietenkin ne vanhukset, usein itse muita hoitaneet, jotka eivät suin surminkaan halua olla vaivoiksi (ja ostaisivat kyllä tarvitsemiaan palveluja jos niihin olisi varaa).

Moni vanheneva ihminen tarvitsee erilaista apua, ei joskus, kuten sanoit, ei kuukausia, vaan vuosikymmeniä, alkaen raskaimmista piha-, siivous- ja  vaatehuollon töistä paperi- ja raha-asioiden hoitoon. Tässä vaiheessa autettava on kuitenkin yleensä henkisesti vierkeä ja voi liikkua kodin ulkopuolella ja muutenkin nauttia eläkepäivistään, no, jos hänellä itsellään ei ole autettavaa perheenjäsentä, esim. puolisoa  huolehdittavana.

Myöhemmin kotonaan asuva(t) saattaa tarvita vuosien ajan päivittäista apua pukeutumisessa ja ainakin joskus peseytymisessä, aterioiden laittoa, siitä huolehtimista, että ateriat myös syödään ja lääkkeet otetaan ajallaan ja tietysti kaikki kotityöt ja asioidenhoito päälle. Siinä vaiheessa kun vanhuksen saa viimein hoitokotiin, tämä on usein jo niin muistisairas, että väittää ettei joku tietty henkilö koskaan käy, vaikka tämä kävisi päivittäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä ajattelit että työelämässä mukanaolevat ihmiset hoitaisivat koko ajan huonokuntoisempia omaisiaan?

Pitääkö irtisanoutua töistä? Tehdä omat työt mutta laittaa muu elämä parkkiin 3-5 vuodeksi vanhuksen hoitamiseksi? Se hoitotarve on ympäri vuorokauden; ei se hoitaminen riitä vain esim klo17-22 välillä

Tiedätkö tämä kaikki on omaishoitajan elämää.

Luovut työurastasi ja palkastasi, teet omaishoitajan työtä 8.50€/vuorokausi..

Luovut omasta elämästäsi, oikeudesta ihmisarvoiseen elämään.

Tämä kaikki yhteiskunnan painostaessa ja pakottaessa sinut omaishoitajaksi.

Ja hoidettava vanhus tarvitsee apua ja valvontaa 24 tuntia vuorokaudessa.

Jos minun pitää uhrata joko isäni tai lasteni, puolisoni ja oma elämäni, niin uhraan isäni. Samoin toivon lasteni toimivan kun olen vanha ja/tai sairas.

Ihan mielenkiinnosta. Tätä kommenttia alapeukuttaneet: Tarkoitatteko, että minun ja mieheni pitäisi jättää hyvät työpaikakkamme ja kaunis kotimme pääkaupunkiseudulla. Lasten pitäisi jättää hyvä lukio ja kiva yläaste, kaverit ja harrastukset. Muuttaisimme Kainuuseen keskelle ei mitään. Ei töitä koulutuksillamme, ei lukiota lähellä. Voisimme hoitaa isääni päivittäin. Isä ei missään tapauksessa suostu muuttamaan pois kotoaan.

Syyttely, vastuun sysääminen muille ja tekosyiden keksiminen vanhustenhoidosta laistamiselle pitäisi lopettaa ja kertakaikkiaan kääriä hihat ja tehdä edes jotain. Se on tahdon asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva vanhus tarvitsee hoitoa ja hoivaa, puolesta tekemistä ja puolesta päättämistä. Apua he josku tarvitsevat selvitäkseen omasta arjestaan.

Puolestaan tekemistä ja päättämistä ei täysjärkinen ihminen tarvitse, sitten onkin hankalampaa kun vanhus ei osaa enää katsoa asioita kuin omalta kannaltaan tai ei muuten ymmärrä, että monet asiat ovat muuttuneet hänen nuoruudestaan. Joskus vaan on pakko nätisti ohjata ja tehdäkin toisin, vaikkei vanhus ymmärtäisikään. Sitten on tietenkin ne vanhukset, usein itse muita hoitaneet, jotka eivät suin surminkaan halua olla vaivoiksi (ja ostaisivat kyllä tarvitsemiaan palveluja jos niihin olisi varaa).

Moni vanheneva ihminen tarvitsee erilaista apua, ei joskus, kuten sanoit, ei kuukausia, vaan vuosikymmeniä, alkaen raskaimmista piha-, siivous- ja  vaatehuollon töistä paperi- ja raha-asioiden hoitoon. Tässä vaiheessa autettava on kuitenkin yleensä henkisesti vierkeä ja voi liikkua kodin ulkopuolella ja muutenkin nauttia eläkepäivistään, no, jos hänellä itsellään ei ole autettavaa perheenjäsentä, esim. puolisoa  huolehdittavana.

Myöhemmin kotonaan asuva(t) saattaa tarvita vuosien ajan päivittäista apua pukeutumisessa ja ainakin joskus peseytymisessä, aterioiden laittoa, siitä huolehtimista, että ateriat myös syödään ja lääkkeet otetaan ajallaan ja tietysti kaikki kotityöt ja asioidenhoito päälle. Siinä vaiheessa kun vanhuksen saa viimein hoitokotiin, tämä on usein jo niin muistisairas, että väittää ettei joku tietty henkilö koskaan käy, vaikka tämä kävisi päivittäin.

Kirjoitat asiaa! Isäni oli juuri 1,5 viikkoa sairaalassa ja äitini yksin kotona. Tuona aikana etsittiin monen ihmisen voimin äitini avaimia, käsilaukkua ja silmälaseja. Yhtenä päivänä hän sanoi silmälasian vaihtuneen jonkun toisen ihmisen kanssa (kenen, kun äitini ei ole vuosiin poistunut yksin kotoaan?), piilottaneensa käsilaukun murtovarkaiden varalta jne ja taas toisena päivänä silmälasit ja käsilaukku ovat jääneet ravintolaan (no daa, mihin hiton ravintolaan?). Äitini ei myöskään ymmärrä, että enää ei ole pankin konttoria tuttuine pankkivirkailjoineen. Hänellä ei ole voimassa olevaa henkilöllisyystodistusta, joten ei edes saisi rahaa pankista. Hän ei myöskään saa pankkikorttia, koska ei ole voimassaolevaa henkilöllisyystodistusta. Hän ei oikeasti edes tarvitse pankkikorttia (hänellä ei ole koskaan sellaista ollutkaan), koska eihän kotona ole pankkiautomaattiakaan. Eikä hän tarvitse käteistäkään, koska hän ei koskaan poistu yksin kotoa. Ja tästä pankin konttorista käteisen nostamisesta puhutaan hänen kanssaan joka ainoa päivä. Uudelleen ja uudelleen. Joskus itkettää, useimmiten onneksi naurattaa. 

Vierailija kirjoitti:

Tämähän on sitä samaa kuin esim. koulukiusaamisen kanssa. Miksi YHTEISKUNTA tai se tai tämä instanssi ei tee mitään?

Minä kysyn; miksi vanhemmat eivät tee mitään? Miksi vanhusten omaiset eivät pistä tikkua ristiin? Miksi odotetaan että joku mystinen yhteiskunta tai muu ihme hoitaa järjestää ja huolehtii? Lasten kasvatus ulkoistetaan koululle. Koulu on vastuussa kun meidän Kotivalo kiusaa! Vanhustenhuolto ja viime kädessä me kotihoitajat olemme vastuussa kun vanhus jää yksin! Missä on omaisten vastuu??

Olen tehnyt tätä työtä kolmekymmentä vuotta. Olen nähnyt niin monta todella surullista ja suorastaan vihaa nostattavaa tapausta miten vanhus unohdetaan täysin ja kiukkuisesti vedotaan että kotihoidon vika kun sitä tai tätä! On kauheaa kuulla kun vanhus sanoo että ihanaa kun tulit on kuin kuin oma tytär tulisi! Ja minä EN halua olla kenenkään asiakkaani tyttären korvike! Sen paremmin kuin pojankaan! Se asettaa liian suuren taakan minun harteilleni eikä kuulu työn kuvaan. 

Olen niin raivoissani näistä keskusteluista ja siitä, miten vastuu työnnetään AINA jonnekin muualle! Totta kai nykyihmisillä on kiire. On omat työt ja menot. Ei millään löydetä minkäänlaista rakoa ajatella sitä omaista. Ei soiteta, ei käydä. Ja kun käydään haukutaan kotihoitajat. Olemme me hulluja kun tätä vielä jaksamme tehdä! Ei ole meidän syymme että työpäivän aikana on revettävä tuhanteen kappaleeseen ehtiäkseen tehdä kaiken ja keritäkseen joka paikkaan. Olla sitten vielä se hyvin usein se ainut ihmiskontakti viikkoihin! Mutta - koska tilanne nyt on se mikä se on, ei sen vanhuksen olo ja elämä parane sillä, että haukutaan ja vieritetään vastuu muille.  On oltava aktiivisia ja vaadittava pättäjiltä tekoja sanahelinän sijaan! Suomalaisissa on juuri se vika, että suuta soitetaan mutta kukaan ei pistä tikkua ristiin. Ei missään asiassa.

Kuinka monta vuotta me työntekijät olemme protestoineet! Kuinka monta kertaa olemme haastaneet asioista päättäviä kentälle viikoksi katsomaan mitä todellinen arkipäivä on! Moniko on ottanut haasteen vastaan? Pyöreä 0.

En ihmettele että nuoria näihin töihin ei saada, ja itse kyllä kehotan vakavasti miettimään kymmenen kertaa ja sitten vielä kymmenen, alkaako tälle alalle!

Niin ja tätä postausta ei tietenkään julkaista. Tulipahan nyt kuitenkin purettua sieluani.

Kysypä niiltä vanhuksilta miksi kukaan ei käy katsomassa? Kuuntele vastaus tarkkaan ja käske katsoa peiliin.