Missä vanhusten omaiset ovat?

Vierailija kirjoitti:

Ahneilla on p:nen loppu.

Näinhän se aika usein on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta se vasta kummaa on että lopetetaan vanhainkodit ja siirrytään palveluasumiseen missä maksut ovat aivan sairaita.

Ei laitosasuminen yhtään sen halvempaa ole. Yhteiskunnalle jopa kalliinpaa.

Kyllä tavalliset vanhainkodit aivan varmasti olivat käyttäjälleen halvempia kuin nyky palveluyksiköt .Ja miten ne tulivat yhteiskunnalle muka kalliimmiksi?Kyllä se on niin että palvelut myydään isoille terveydenhuollon osaajille jotka hinnoittelevat yläkanttiin palvelunsa ja vanhuksilla ei ole varaa mennä tuollaisiin palvelutaloihin.Siksi he kotona koittavat pärjätä kotisairaanhoidon varassa.Ahneilla on p:nen loppu.

Näin on näreet. Kunnallisissa vanhainkodeissa ja pienissä hyvissä yksityisissä vanhainkodeissa kuukausimaksut olivat 1500-2000 e/kk, joista kunta korvasi pieneläkeläisille suurimman osan, mutta annas olla, kun suuret kejut tulivat ostamaan kaikki pienet yksiköt, niin hoito maksaakin 4000-6000e/kk. Miten se voi näin paljon enemmän maksaa, ei varmasti ainakaan hyvän hoidon tason ansiosta.

Miten veronmaksajia voidaan kusettaa näin pahoin, kun näistä korkeista maksuistakin kunnat joutuvat maksamaan köyhempien vanhusten maksut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun vanhempani saavat maata kusivaipoissaan yksin. Koko lapsuuteni hakkasivat, alistivat ja nöyryyttivät, sitten 18v ilmoittivat että nyt loppui heidän vastuu ja muutahan pois. Sen jälkeen missään eivät ikinä auttaneet, lapsenlapsia eivät koskaan hoitaneet tai tavanneet, ainoa yhteydenpito haukkumispuhelut mulle pari kertaa vuodessa.

Olis varmaan kannattanut miettiä vanhuuttaan silloin kun hakkasi puolustuskyvytöntä lastaan risulla, remmillä, halolla, mattopiiskalla, mittanauhalla, sähköjohdolla, nyrkillä. Kaiken tuon jälkeen melko kornia odottaa hakatulta lapselta apua vanhuuteensa.

Jos näin on niin ymmärrän hyvin ettet halua olla tekemisissä vanhempiesi kanssa ja se on ihan oikeutettua. Itse myös ilmaisisin heille mistä johtuu että et halua auttaa/olla tekemisissä. Vaikka se on jo mennyttä , tulisi ihmisen kuitenkin oppia ja katua tuollaisia pahoja tekojaan jossain vaiheessa elämäänsä.

Tämä on jo kuukausia vanha ketju, mutta pakko kommentoida. Meillä on sisarukseni kanssa riita, koska hän yrittää pakottaa minua hoitamaan kaikki 600km:n päässä asuvan äitini asiat, määräilee ja pompottaa. Asuin kotona 9 vuotta nuorempana paljon pidempään kuin hän ja näin yhtä sun toista. Itseäni kasaten olen miettinyt, kuinka paljon minun pitäisi vanhenevaa äitinäni hoitaa ja tukea. Hän ei ole omatoimisesti soittanut minulle 20 vuoteen, ei käynyt luonani koskaan sen jälkeen kun kotoani muutin (27 vuotta sitten). Hän joi ja aiheutti vahempieni avioeron, muistaen edelleen katua sitä että olen syntynyt "niin narsistiselle paskalle isälle". Olin koko nuoruuteni, ennen heidän eroaan, äitini haaska ja syntipukki, jota hän haukkui jurrissa kun tulin koulusta, ettei isä vaan kuule.

Huoltosuhde ei koskaan ole ollut toisinpäin, eli en ole saanut äidiltäni tukea, turvaa, rakkautta tai hyväksyntää. Hän on 30 vuotta haukkunut isääni ja minua isäni kaltaiseksi paskaksi. Itsetuntoni on mennyt aikaa sitten. Ja nyt, kun veljeni niin "käskee", joudun etsimään äidilleni asunnon täältä lähempää meitä. Äitini ei rikkaa ristiin laita, odottaa vain palvelua aikuisilta lapsiltaan.

En halua olla äitinsä hylkäävä lapsi. Mutta en koskaan halunnut olla äitini hylkäämä tytär. Velvollisuudentuntoon veli vetoaa, minusta tuntuu etten kykene, en jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä luulin, että lapset hoitavat vanhempiaan. Tämän palstan mukaanhan lapsettomia odottaa synkkä ja yksinäinen vanhuus, kun taas "lapsellinen" vanhus on lapsien ja lastenlapsien ympäröimänä mummonkammarissaan. Vai miten se meni?

Ymmärrät varmaan että tästä on lukuisia välimuotoja.

Harva ottaa vanhempansa kotiin hoidettavaksi kun pitää käydä töissä jne.

Mutta kuitenkin käydään hoitokodissa katsomassa tai vanhuksen kotona kotihoidon LISÄKSI.

Siinä näkee miten asiat on ja saako vanha ihminen hoitoa.

Näin todella toimivat kaikki sukulaiseni ja tuttavani.

Haetaan mummo välillä kylään yms virkistystä.

Silloin on tietenkin hankala tilanne kun hoitopaikkaa ei tahdo saada mutta vanhus ei enää pärjää yksin kotona.

Mutta ne jotka jätetään kokonaan yhteiskunnan varaan ovat kyllä ilman muuta huonommassa asemassa.

Lapsen hankkimista tämän takia en suosittele mutta voisi olla hyvä pitää oikeaa ja aktiivista yhteyttä esim kummilapsiin tai sisarusten lapsiin.

He tuskin hoitamaan alkavat mutta saattavat kuitenkin pitää puolestaan yhteyttä kun itse tulee vanhaksi.

Meillä oli isomummo, dementoitunut viikon joulukylässä virkistäytymässä 150 km päästä kotoaan.

Arvatkaa virkistykö. Kotihoito on nyt ihmeissään, kun mummo meni ihan sekaisin virkistysreissulla, kun tuttu ympäristö vaihtui.Eilen alkoi hiukan muistaa oman kodin juttuja.

Hoidamme tässä yhtä ertyislasta ja vanhaa enoa, pitääkö vielä revetä 150 km päähän isomummoa hoitamaan.

Olemme itsekin 70 v ja sairauksia on omasta takaakin.🤔

Itse olen työssäkäyvä, vuorotyötä tekevä perheellinen ihminen ja hoidan mummini asioita, olen aktiivisesti mukana hänen elämässä, lisäksi hänen luonaan käy kotihoito. Välimatkaa minun ja mummini välillä on noin 200 km joten tulee ajeltua paljon mutta ei haittaa, rakkaus omaan mummiin antaa kummasti voimia.

Muina aikoina juttelemme puhelimessa, teen hänelle kauppatilaukset, kuuntelen huolet ja autan parhaani mukaan ratkomaan niitä, jutellaan niitä näitä, itketään ja nauretaan. Ja kun hän on joutunut aika ajoin sairaalaan, olen mennyt katsomaan, vienyt kukat ja kortit ja suklaat, ollaan juteltu, vietetty aikaa yhdessä vaikkapa sairaalan kahviossa käyden, käyty läpi sen hetkisiä murheita ja iloja, olen kannustanut häntä jaksamaan, kertonut hänelle että hän on minulle erittäin tärkeä ja rakas ihminen. Elämä on lyhyt joten vaalin jokaista yhteistä hetkeä ja aina kun mummi soittaa, vastaan sillä tiedostan sen että joku päivä kännykän näytössä ei tule enää lukemaan "Mummi soittaa".

Joten ei voi yleistää, kyllä meitäkin on jotka ovat ikääntyneiden omaistensa tukena. Meitä ihmisiä ja elämäntilanteita on niin joka lähtöön ja jos joku ei käy omaisensa luona, on siihenkin varmasti jokin syy mikä ei kuulu eikä näy meille muille.

"Näin on näreet. Kunnallisissa vanhainkodeissa ja pienissä hyvissä yksityisissä vanhainkodeissa kuukausimaksut olivat 1500-2000 e/kk, joista kunta korvasi pieneläkeläisille suurimman osan, mutta annas olla, kun suuret kejut tulivat ostamaan kaikki pienet yksiköt, niin hoito maksaakin 4000-6000e/kk. Miten se voi näin paljon enemmän maksaa, ei varmasti ainakaan hyvän hoidon tason ansiosta."

Tämä selittyy sillä, että kunta ei laskuttanut palvelun käyttäjältä kuin osan palvelun kustannuksista, ja se osakin määriteltiin, ja määriteltäneen edelleen maksukyvyn mukaan, jos joku pääsee kunnalliseen hoitoon. Yksityiset palvelutalot laskuttavat tietysti kaikki kustannukset + voittomarginaalin sen lisäksi, jos hoidettavalla on rahaa millä maksaa. Ja mitään sääntöjä tai määräyksiä siitä kuka voi saada kunnallisen hoitopaikan ja kuka joutuu yksityiseen hoitopaikkaan ei tietenkään ole. Kunta tietysti panee yksityiseen hoitopaikkaan ne, joilla on varaa maksaa siitä edes jonkin aikaa. Kun omat rahat loppuvat annettaneen palveluseteli, sillä toistaikseksi ei ketään rahatonta sentään jätetä täysin hoitamatta. Hoidon taso on sitten eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä luulin, että lapset hoitavat vanhempiaan. Tämän palstan mukaanhan lapsettomia odottaa synkkä ja yksinäinen vanhuus, kun taas "lapsellinen" vanhus on lapsien ja lastenlapsien ympäröimänä mummonkammarissaan. Vai miten se meni?

Ymmärrät varmaan että tästä on lukuisia välimuotoja.

Harva ottaa vanhempansa kotiin hoidettavaksi kun pitää käydä töissä jne.

Mutta kuitenkin käydään hoitokodissa katsomassa tai vanhuksen kotona kotihoidon LISÄKSI.

Siinä näkee miten asiat on ja saako vanha ihminen hoitoa.

Näin todella toimivat kaikki sukulaiseni ja tuttavani.

Haetaan mummo välillä kylään yms virkistystä.

Silloin on tietenkin hankala tilanne kun hoitopaikkaa ei tahdo saada mutta vanhus ei enää pärjää yksin kotona.

Mutta ne jotka jätetään kokonaan yhteiskunnan varaan ovat kyllä ilman muuta huonommassa asemassa.

Lapsen hankkimista tämän takia en suosittele mutta voisi olla hyvä pitää oikeaa ja aktiivista yhteyttä esim kummilapsiin tai sisarusten lapsiin.

He tuskin hoitamaan alkavat mutta saattavat kuitenkin pitää puolestaan yhteyttä kun itse tulee vanhaksi.

Meillä oli isomummo, dementoitunut viikon joulukylässä virkistäytymässä 150 km päästä kotoaan.

Arvatkaa virkistykö. Kotihoito on nyt ihmeissään, kun mummo meni ihan sekaisin virkistysreissulla, kun tuttu ympäristö vaihtui.Eilen alkoi hiukan muistaa oman kodin juttuja.

Hoidamme tässä yhtä ertyislasta ja vanhaa enoa, pitääkö vielä revetä 150 km päähän isomummoa hoitamaan.

Olemme itsekin 70 v ja sairauksia on omasta takaakin.🤔

Eihän sen noin pitäisi mennä:-(