Missä vanhusten omaiset ovat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä ajattelit että työelämässä mukanaolevat ihmiset hoitaisivat koko ajan huonokuntoisempia omaisiaan?

Pitääkö irtisanoutua töistä? Tehdä omat työt mutta laittaa muu elämä parkkiin 3-5 vuodeksi vanhuksen hoitamiseksi? Se hoitotarve on ympäri vuorokauden; ei se hoitaminen riitä vain esim klo17-22 välillä

Entä kun tarvitsee? Miten omaisten pitää asia järjestää? Ja mikä on niin huonokuntoinen että mielestäsi ei enää kuulu omaisten vastuulle?

Joku ihmeellinen käsitys meillä on että vastuu voidaan ulkoistaa viimeistään siinä vaiheessa kun vanhus on laitoksessa tai ympärivuorokautisen hoidon piirissä. Voiko lähimmäisen vastuuta ulkoistaa?

Vierailija kirjoitti:

Eikös monessa maassa ole ihan tavallista että perhe on ympärillä auttamassa ja tukemassa vanhusta eli esim omaa äitiä. Miksi Suomessa ollaan niin itsekkäitä ja jätetään vanhukset kotihoidon käsiin? Kerran kuussa käydään valittamassa hoitajille kun homma ei toimi.

Monessa maassa naiset eivät käy töissä. He odottelevat kärsivällisesti kotona, kunnes saavat miehen -  ja hoitavat siinä samalla vanhempiaan. Sama se oli Suomessakin vielä 50 vuotta sitten.

Perheellisellä on vielä vaikeampi hoitaa ikäihmistä, vaikka hän asuisi samassa pihapiirissä. Lastensuojelu puuttuu asiaan, jos äiti juoksee dementoituneen mummon perässä ja lapsi jää heitteille, vaikka vanhus siinä on se, joka laitospaikkaa tarvitsisi. Oma kokemukseni liippaa läheltä tätä. "Äiti, tuu jo lukemaan iltasatu että pääsen nukkumaan" nyyhkytti koululainen, kun jouduin omaishoitajana huolehtimaan eräänä iltana hänen mummostaan pitemmän kaavan mukaan.

Minä luulin, että lapset hoitavat vanhempiaan. Tämän palstan mukaanhan lapsettomia odottaa synkkä ja yksinäinen vanhuus, kun taas "lapsellinen" vanhus on lapsien ja lastenlapsien ympäröimänä mummonkammarissaan. Vai miten se meni?

Tämähän on sitä samaa kuin esim. koulukiusaamisen kanssa. Miksi YHTEISKUNTA tai se tai tämä instanssi ei tee mitään?

Minä kysyn; miksi vanhemmat eivät tee mitään? Miksi vanhusten omaiset eivät pistä tikkua ristiin? Miksi odotetaan että joku mystinen yhteiskunta tai muu ihme hoitaa järjestää ja huolehtii? Lasten kasvatus ulkoistetaan koululle. Koulu on vastuussa kun meidän Kotivalo kiusaa! Vanhustenhuolto ja viime kädessä me kotihoitajat olemme vastuussa kun vanhus jää yksin! Missä on omaisten vastuu??

Olen tehnyt tätä työtä kolmekymmentä vuotta. Olen nähnyt niin monta todella surullista ja suorastaan vihaa nostattavaa tapausta miten vanhus unohdetaan täysin ja kiukkuisesti vedotaan että kotihoidon vika kun sitä tai tätä! On kauheaa kuulla kun vanhus sanoo että ihanaa kun tulit on kuin kuin oma tytär tulisi! Ja minä EN halua olla kenenkään asiakkaani tyttären korvike! Sen paremmin kuin pojankaan! Se asettaa liian suuren taakan minun harteilleni eikä kuulu työn kuvaan. 

Olen niin raivoissani näistä keskusteluista ja siitä, miten vastuu työnnetään AINA jonnekin muualle! Totta kai nykyihmisillä on kiire. On omat työt ja menot. Ei millään löydetä minkäänlaista rakoa ajatella sitä omaista. Ei soiteta, ei käydä. Ja kun käydään haukutaan kotihoitajat. Olemme me hulluja kun tätä vielä jaksamme tehdä! Ei ole meidän syymme että työpäivän aikana on revettävä tuhanteen kappaleeseen ehtiäkseen tehdä kaiken ja keritäkseen joka paikkaan. Olla sitten vielä se hyvin usein se ainut ihmiskontakti viikkoihin! Mutta - koska tilanne nyt on se mikä se on, ei sen vanhuksen olo ja elämä parane sillä, että haukutaan ja vieritetään vastuu muille.  On oltava aktiivisia ja vaadittava pättäjiltä tekoja sanahelinän sijaan! Suomalaisissa on juuri se vika, että suuta soitetaan mutta kukaan ei pistä tikkua ristiin. Ei missään asiassa.

Kuinka monta vuotta me työntekijät olemme protestoineet! Kuinka monta kertaa olemme haastaneet asioista päättäviä kentälle viikoksi katsomaan mitä todellinen arkipäivä on! Moniko on ottanut haasteen vastaan? Pyöreä 0.

En ihmettele että nuoria näihin töihin ei saada, ja itse kyllä kehotan vakavasti miettimään kymmenen kertaa ja sitten vielä kymmenen, alkaako tälle alalle!

Niin ja tätä postausta ei tietenkään julkaista. Tulipahan nyt kuitenkin purettua sieluani.

Mutta se vasta kummaa on että lopetetaan vanhainkodit ja siirrytään palveluasumiseen missä maksut ovat aivan sairaita.

Täällä meilläpäin oli juuri pari päivää sitten tapaus missä 50 v mies asui 80 v lähisukulaisensa kanssa mummonmökissä, mies oli ensin ottanut mummelilta hengen ja sitten tuikannut mökin palamaan. Että kaikenlaisia tarinoita löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Eikös monessa maassa ole ihan tavallista että perhe on ympärillä auttamassa ja tukemassa vanhusta eli esim omaa äitiä. Miksi Suomessa ollaan niin itsekkäitä ja jätetään vanhukset kotihoidon käsiin? Kerran kuussa käydään valittamassa hoitajille kun homma ei toimi.

Mummoni sai kolme lasta. Nyt kun hän on 90- vuotias on lapsista elossa yksi. Molemmat lapset kuolivat yli 40- vuotiaana, ennen eläkeikäänsä.

Monella vanhuksella ei ole omaisia. Ennen oli ihmisellä ainakin kylä joka tunsi mutta ei ole enää.

Vierailija kirjoitti:

Tämähän on sitä samaa kuin esim. koulukiusaamisen kanssa. Miksi YHTEISKUNTA tai se tai tämä instanssi ei tee mitään?

Minä kysyn; miksi vanhemmat eivät tee mitään? Miksi vanhusten omaiset eivät pistä tikkua ristiin? Miksi odotetaan että joku mystinen yhteiskunta tai muu ihme hoitaa järjestää ja huolehtii? Lasten kasvatus ulkoistetaan koululle. Koulu on vastuussa kun meidän Kotivalo kiusaa! Vanhustenhuolto ja viime kädessä me kotihoitajat olemme vastuussa kun vanhus jää yksin! Missä on omaisten vastuu??

Olen tehnyt tätä työtä kolmekymmentä vuotta. Olen nähnyt niin monta todella surullista ja suorastaan vihaa nostattavaa tapausta miten vanhus unohdetaan täysin ja kiukkuisesti vedotaan että kotihoidon vika kun sitä tai tätä! On kauheaa kuulla kun vanhus sanoo että ihanaa kun tulit on kuin kuin oma tytär tulisi! Ja minä EN halua olla kenenkään asiakkaani tyttären korvike! Sen paremmin kuin pojankaan! Se asettaa liian suuren taakan minun harteilleni eikä kuulu työn kuvaan. 

Olen niin raivoissani näistä keskusteluista ja siitä, miten vastuu työnnetään AINA jonnekin muualle! Totta kai nykyihmisillä on kiire. On omat työt ja menot. Ei millään löydetä minkäänlaista rakoa ajatella sitä omaista. Ei soiteta, ei käydä. Ja kun käydään haukutaan kotihoitajat. Olemme me hulluja kun tätä vielä jaksamme tehdä! Ei ole meidän syymme että työpäivän aikana on revettävä tuhanteen kappaleeseen ehtiäkseen tehdä kaiken ja keritäkseen joka paikkaan. Olla sitten vielä se hyvin usein se ainut ihmiskontakti viikkoihin! Mutta - koska tilanne nyt on se mikä se on, ei sen vanhuksen olo ja elämä parane sillä, että haukutaan ja vieritetään vastuu muille.  On oltava aktiivisia ja vaadittava pättäjiltä tekoja sanahelinän sijaan! Suomalaisissa on juuri se vika, että suuta soitetaan mutta kukaan ei pistä tikkua ristiin. Ei missään asiassa.

Kuinka monta vuotta me työntekijät olemme protestoineet! Kuinka monta kertaa olemme haastaneet asioista päättäviä kentälle viikoksi katsomaan mitä todellinen arkipäivä on! Moniko on ottanut haasteen vastaan? Pyöreä 0.

En ihmettele että nuoria näihin töihin ei saada, ja itse kyllä kehotan vakavasti miettimään kymmenen kertaa ja sitten vielä kymmenen, alkaako tälle alalle!

Niin ja tätä postausta ei tietenkään julkaista. Tulipahan nyt kuitenkin purettua sieluani.

No olipahan purkaus, varmaan helpotti. Töissähän sinäkin näyt olevan, miksi et ole jäänyt kotiin hoitamaan omia vanhuksiasi? Tiedoksesi vain, että tämä mainisemasi  "mystinen yhteiskunta" meillä toimii näin. Miehet ja naiset ovat työelämässä, toisin kuin silloin, kun Suomi oli vielä maatalousmaa. Silloin vanhukset hoituivat siinä sivussa, Nykyään on toisin, olemme itse valinneet tämän tavan elää maassamme. Maksamme tälle yhteiskunnalle hyvin suuria veroja työtuloistamme, jonka vastineeksi pitäisi saada mm. vanhusten inhimillinen hoito. Miksi näin ei tänä päivänä ole? Mieti itse. Aivan turhaa syyllistää ihmisiä- Suorastaan tekopyhää.

Vierailija kirjoitti:

Mutta se vasta kummaa on että lopetetaan vanhainkodit ja siirrytään palveluasumiseen missä maksut ovat aivan sairaita.

Ei laitosasuminen yhtään sen halvempaa ole. Yhteiskunnalle jopa kalliinpaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä luulin, että lapset hoitavat vanhempiaan. Tämän palstan mukaanhan lapsettomia odottaa synkkä ja yksinäinen vanhuus, kun taas "lapsellinen" vanhus on lapsien ja lastenlapsien ympäröimänä mummonkammarissaan. Vai miten se meni?

Ymmärrät varmaan että tästä on lukuisia välimuotoja.

Harva ottaa vanhempansa kotiin hoidettavaksi kun pitää käydä töissä jne.

Mutta kuitenkin käydään hoitokodissa katsomassa tai vanhuksen kotona kotihoidon LISÄKSI.

Siinä näkee miten asiat on ja saako vanha ihminen hoitoa.

Näin todella toimivat kaikki sukulaiseni ja tuttavani.

Haetaan mummo välillä kylään yms virkistystä.

Silloin on tietenkin hankala tilanne kun hoitopaikkaa ei tahdo saada mutta vanhus ei enää pärjää yksin kotona.

Mutta ne jotka jätetään kokonaan yhteiskunnan varaan ovat kyllä ilman muuta huonommassa asemassa.

Lapsen hankkimista tämän takia en suosittele mutta voisi olla hyvä pitää oikeaa ja aktiivista yhteyttä esim kummilapsiin tai sisarusten lapsiin.

He tuskin hoitamaan alkavat mutta saattavat kuitenkin pitää puolestaan yhteyttä kun itse tulee vanhaksi.

Vierailija kirjoitti:

Tämähän on sitä samaa kuin esim. koulukiusaamisen kanssa. Miksi YHTEISKUNTA tai se tai tämä instanssi ei tee mitään?

Minä kysyn; miksi vanhemmat eivät tee mitään? Miksi vanhusten omaiset eivät pistä tikkua ristiin? Miksi odotetaan että joku mystinen yhteiskunta tai muu ihme hoitaa järjestää ja huolehtii? Lasten kasvatus ulkoistetaan koululle. Koulu on vastuussa kun meidän Kotivalo kiusaa! Vanhustenhuolto ja viime kädessä me kotihoitajat olemme vastuussa kun vanhus jää yksin! Missä on omaisten vastuu??

Olen tehnyt tätä työtä kolmekymmentä vuotta. Olen nähnyt niin monta todella surullista ja suorastaan vihaa nostattavaa tapausta miten vanhus unohdetaan täysin ja kiukkuisesti vedotaan että kotihoidon vika kun sitä tai tätä! On kauheaa kuulla kun vanhus sanoo että ihanaa kun tulit on kuin kuin oma tytär tulisi! Ja minä EN halua olla kenenkään asiakkaani tyttären korvike! Sen paremmin kuin pojankaan! Se asettaa liian suuren taakan minun harteilleni eikä kuulu työn kuvaan. 

Olen niin raivoissani näistä keskusteluista ja siitä, miten vastuu työnnetään AINA jonnekin muualle! Totta kai nykyihmisillä on kiire. On omat työt ja menot. Ei millään löydetä minkäänlaista rakoa ajatella sitä omaista. Ei soiteta, ei käydä. Ja kun käydään haukutaan kotihoitajat. Olemme me hulluja kun tätä vielä jaksamme tehdä! Ei ole meidän syymme että työpäivän aikana on revettävä tuhanteen kappaleeseen ehtiäkseen tehdä kaiken ja keritäkseen joka paikkaan. Olla sitten vielä se hyvin usein se ainut ihmiskontakti viikkoihin! Mutta - koska tilanne nyt on se mikä se on, ei sen vanhuksen olo ja elämä parane sillä, että haukutaan ja vieritetään vastuu muille.  On oltava aktiivisia ja vaadittava pättäjiltä tekoja sanahelinän sijaan! Suomalaisissa on juuri se vika, että suuta soitetaan mutta kukaan ei pistä tikkua ristiin. Ei missään asiassa.

Kuinka monta vuotta me työntekijät olemme protestoineet! Kuinka monta kertaa olemme haastaneet asioista päättäviä kentälle viikoksi katsomaan mitä todellinen arkipäivä on! Moniko on ottanut haasteen vastaan? Pyöreä 0.

En ihmettele että nuoria näihin töihin ei saada, ja itse kyllä kehotan vakavasti miettimään kymmenen kertaa ja sitten vielä kymmenen, alkaako tälle alalle!

Niin ja tätä postausta ei tietenkään julkaista. Tulipahan nyt kuitenkin purettua sieluani.

Iso kiitos sinulle että purkauduit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän on sitä samaa kuin esim. koulukiusaamisen kanssa. Miksi YHTEISKUNTA tai se tai tämä instanssi ei tee mitään?

Minä kysyn; miksi vanhemmat eivät tee mitään? Miksi vanhusten omaiset eivät pistä tikkua ristiin? Miksi odotetaan että joku mystinen yhteiskunta tai muu ihme hoitaa järjestää ja huolehtii? Lasten kasvatus ulkoistetaan koululle. Koulu on vastuussa kun meidän Kotivalo kiusaa! Vanhustenhuolto ja viime kädessä me kotihoitajat olemme vastuussa kun vanhus jää yksin! Missä on omaisten vastuu??

Olen tehnyt tätä työtä kolmekymmentä vuotta. Olen nähnyt niin monta todella surullista ja suorastaan vihaa nostattavaa tapausta miten vanhus unohdetaan täysin ja kiukkuisesti vedotaan että kotihoidon vika kun sitä tai tätä! On kauheaa kuulla kun vanhus sanoo että ihanaa kun tulit on kuin kuin oma tytär tulisi! Ja minä EN halua olla kenenkään asiakkaani tyttären korvike! Sen paremmin kuin pojankaan! Se asettaa liian suuren taakan minun harteilleni eikä kuulu työn kuvaan. 

Olen niin raivoissani näistä keskusteluista ja siitä, miten vastuu työnnetään AINA jonnekin muualle! Totta kai nykyihmisillä on kiire. On omat työt ja menot. Ei millään löydetä minkäänlaista rakoa ajatella sitä omaista. Ei soiteta, ei käydä. Ja kun käydään haukutaan kotihoitajat. Olemme me hulluja kun tätä vielä jaksamme tehdä! Ei ole meidän syymme että työpäivän aikana on revettävä tuhanteen kappaleeseen ehtiäkseen tehdä kaiken ja keritäkseen joka paikkaan. Olla sitten vielä se hyvin usein se ainut ihmiskontakti viikkoihin! Mutta - koska tilanne nyt on se mikä se on, ei sen vanhuksen olo ja elämä parane sillä, että haukutaan ja vieritetään vastuu muille.  On oltava aktiivisia ja vaadittava pättäjiltä tekoja sanahelinän sijaan! Suomalaisissa on juuri se vika, että suuta soitetaan mutta kukaan ei pistä tikkua ristiin. Ei missään asiassa.

Kuinka monta vuotta me työntekijät olemme protestoineet! Kuinka monta kertaa olemme haastaneet asioista päättäviä kentälle viikoksi katsomaan mitä todellinen arkipäivä on! Moniko on ottanut haasteen vastaan? Pyöreä 0.

En ihmettele että nuoria näihin töihin ei saada, ja itse kyllä kehotan vakavasti miettimään kymmenen kertaa ja sitten vielä kymmenen, alkaako tälle alalle!

Niin ja tätä postausta ei tietenkään julkaista. Tulipahan nyt kuitenkin purettua sieluani.

No olipahan purkaus, varmaan helpotti. Töissähän sinäkin näyt olevan, miksi et ole jäänyt kotiin hoitamaan omia vanhuksiasi? Tiedoksesi vain, että tämä mainisemasi  "mystinen yhteiskunta" meillä toimii näin. Miehet ja naiset ovat työelämässä, toisin kuin silloin, kun Suomi oli vielä maatalousmaa. Silloin vanhukset hoituivat siinä sivussa, Nykyään on toisin, olemme itse valinneet tämän tavan elää maassamme. Maksamme tälle yhteiskunnalle hyvin suuria veroja työtuloistamme, jonka vastineeksi pitäisi saada mm. vanhusten inhimillinen hoito. Miksi näin ei tänä päivänä ole? Mieti itse. Aivan turhaa syyllistää ihmisiä- Suorastaan tekopyhää.

Ei ole mitään mystistä yhteiskuntaa joka olisi meidän ulkopuolellamme ja jolle me teemme sitä tai tuota tai olemme vastuussa siitä tai tuosta. Me olemme osa sitä yhteiskuntaa. Pystymme jokainen toimimaan ja vaikuttamaan yhteiskuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta se vasta kummaa on että lopetetaan vanhainkodit ja siirrytään palveluasumiseen missä maksut ovat aivan sairaita.

Ei laitosasuminen yhtään sen halvempaa ole. Yhteiskunnalle jopa kalliinpaa.

Omaishoitaja tulee halvaksi yhteiskunnalle.

Noin 0.35€-0.50€ tunti, 8.50€-11.00€ vuorokausi, 250€-350€/kuukausi.

Kaikilla ei ole sukya hoitamaan. Tätini on pian 88-vuotias lapseton leski. Minä olen hänen lähiomaisensa mutta asun 300 km päässä. Pääsen oman työn ja perheen vuoksi takia käymään 4-5 krt/v. Paikkakunnalla on kyllä muita sukulaisia (mm. huomattavasti nuorempi veli ja sisko), heitä ei näy juuri kiinnostavan. Onneksi täti pääsi nyt hoivakotiin (ja on itse todella tyytyväinen ratkaisuun, saa seuraa ja huolenpitoa ) kun kotona pärjääminen oli huonoa (kaatuili jatkuvasti ja sai murtumia), oli koko ajan pelko miten käy.

Harva vanhus tarvitsee hoitoa ja hoivaa, puolesta tekemistä ja puolesta päättämistä. Apua he josku tarvitsevat selvitäkseen omasta arjestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän on sitä samaa kuin esim. koulukiusaamisen kanssa. Miksi YHTEISKUNTA tai se tai tämä instanssi ei tee mitään?

Minä kysyn; miksi vanhemmat eivät tee mitään? Miksi vanhusten omaiset eivät pistä tikkua ristiin? Miksi odotetaan että joku mystinen yhteiskunta tai muu ihme hoitaa järjestää ja huolehtii? Lasten kasvatus ulkoistetaan koululle. Koulu on vastuussa kun meidän Kotivalo kiusaa! Vanhustenhuolto ja viime kädessä me kotihoitajat olemme vastuussa kun vanhus jää yksin! Missä on omaisten vastuu??

Olen tehnyt tätä työtä kolmekymmentä vuotta. Olen nähnyt niin monta todella surullista ja suorastaan vihaa nostattavaa tapausta miten vanhus unohdetaan täysin ja kiukkuisesti vedotaan että kotihoidon vika kun sitä tai tätä! On kauheaa kuulla kun vanhus sanoo että ihanaa kun tulit on kuin kuin oma tytär tulisi! Ja minä EN halua olla kenenkään asiakkaani tyttären korvike! Sen paremmin kuin pojankaan! Se asettaa liian suuren taakan minun harteilleni eikä kuulu työn kuvaan. 

Olen niin raivoissani näistä keskusteluista ja siitä, miten vastuu työnnetään AINA jonnekin muualle! Totta kai nykyihmisillä on kiire. On omat työt ja menot. Ei millään löydetä minkäänlaista rakoa ajatella sitä omaista. Ei soiteta, ei käydä. Ja kun käydään haukutaan kotihoitajat. Olemme me hulluja kun tätä vielä jaksamme tehdä! Ei ole meidän syymme että työpäivän aikana on revettävä tuhanteen kappaleeseen ehtiäkseen tehdä kaiken ja keritäkseen joka paikkaan. Olla sitten vielä se hyvin usein se ainut ihmiskontakti viikkoihin! Mutta - koska tilanne nyt on se mikä se on, ei sen vanhuksen olo ja elämä parane sillä, että haukutaan ja vieritetään vastuu muille.  On oltava aktiivisia ja vaadittava pättäjiltä tekoja sanahelinän sijaan! Suomalaisissa on juuri se vika, että suuta soitetaan mutta kukaan ei pistä tikkua ristiin. Ei missään asiassa.

Kuinka monta vuotta me työntekijät olemme protestoineet! Kuinka monta kertaa olemme haastaneet asioista päättäviä kentälle viikoksi katsomaan mitä todellinen arkipäivä on! Moniko on ottanut haasteen vastaan? Pyöreä 0.

En ihmettele että nuoria näihin töihin ei saada, ja itse kyllä kehotan vakavasti miettimään kymmenen kertaa ja sitten vielä kymmenen, alkaako tälle alalle!

Niin ja tätä postausta ei tietenkään julkaista. Tulipahan nyt kuitenkin purettua sieluani.

No olipahan purkaus, varmaan helpotti. Töissähän sinäkin näyt olevan, miksi et ole jäänyt kotiin hoitamaan omia vanhuksiasi? Tiedoksesi vain, että tämä mainisemasi  "mystinen yhteiskunta" meillä toimii näin. Miehet ja naiset ovat työelämässä, toisin kuin silloin, kun Suomi oli vielä maatalousmaa. Silloin vanhukset hoituivat siinä sivussa, Nykyään on toisin, olemme itse valinneet tämän tavan elää maassamme. Maksamme tälle yhteiskunnalle hyvin suuria veroja työtuloistamme, jonka vastineeksi pitäisi saada mm. vanhusten inhimillinen hoito. Miksi näin ei tänä päivänä ole? Mieti itse. Aivan turhaa syyllistää ihmisiä- Suorastaan tekopyhää.

Ei se ihan tekopyhää ole vaan on siinä totuuden siemen.

Juuri kuulin espanjalaisesta nuoresta miehestä joka pitkälle kouluttautuneena uhrasi kesälomansa dementoituneelle mummolleen jota ei laiteta mihinkään hoitokotiin vaan jota koko suku hoitaa vuorovedolla.

Kuka milloinkin pystyy.

En tiedä tarkalleen kuntoa yms tekijöitä mutta kyllä ajatusmaailmoissa ja sen mukanaan tuomassa tavoissa hoitaa asioita on eroja.

Sivistyksessä on eroja.

Mites se kuuluisa "ei tarvitse vanhana olla yksinäinen ja yksin kun tekee lapsia" 🤔 eikö ne lapset kuitenkaan ole sinulle tukena ja turvana kun vanhuus koittaa?

Tässä maassa kyllä hyysätään lapsia, joiden kasvua myös yhteiskunta tukee merkittävästi, mutta vanhuksista ei piittaa kukaan. Naiset, joilla on lapsia JA käyvät töissä, päivät ovat täynnä. Naiset, joilla ei ole lapsia mutta käyvät töissä ehtivät kyllä hyysäämään vanhuksia ja niin myös tekevät. Näitä naisia on n. 20% väestöstä. Koska miesten panos vanhustenhoidossa on usein minimaalinen, niin tulos on se, että vanhuksista ei piittaa kukaan. Yhteiskunta kannustaa kotona asumiseen eikä laitoksiin ole asiaa kuin korkeintaan muistisairailla. Vanhusten puolisot ovat itsekin vanhuksia eikä voi olettaa, että he jaksavat hoitaa puolisoaan sanan varsinaisessa merkityksessä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla ei ole sukya hoitamaan. Tätini on pian 88-vuotias lapseton leski. Minä olen hänen lähiomaisensa mutta asun 300 km päässä. Pääsen oman työn ja perheen vuoksi takia käymään 4-5 krt/v. Paikkakunnalla on kyllä muita sukulaisia (mm. huomattavasti nuorempi veli ja sisko), heitä ei näy juuri kiinnostavan. Onneksi täti pääsi nyt hoivakotiin (ja on itse todella tyytyväinen ratkaisuun, saa seuraa ja huolenpitoa ) kun kotona pärjääminen oli huonoa (kaatuili jatkuvasti ja sai murtumia), oli koko ajan pelko miten käy.

Sillä että käyt silti noinkin usein on valtava merkitys. En usko että edes ymmärrät sitä itse.

Varmaan soittelet myös joskus.

Kummitätisi tietää että on joku jota kiinnostaa kuitenkin.

Jatka noin jos suinkin pystyt ja jaksat.

Vierailija kirjoitti:

Tämähän on sitä samaa kuin esim. koulukiusaamisen kanssa. Miksi YHTEISKUNTA tai se tai tämä instanssi ei tee mitään?

Minä kysyn; miksi vanhemmat eivät tee mitään? Miksi vanhusten omaiset eivät pistä tikkua ristiin? Miksi odotetaan että joku mystinen yhteiskunta tai muu ihme hoitaa järjestää ja huolehtii? Lasten kasvatus ulkoistetaan koululle. Koulu on vastuussa kun meidän Kotivalo kiusaa! Vanhustenhuolto ja viime kädessä me kotihoitajat olemme vastuussa kun vanhus jää yksin! Missä on omaisten vastuu??

Olen tehnyt tätä työtä kolmekymmentä vuotta. Olen nähnyt niin monta todella surullista ja suorastaan vihaa nostattavaa tapausta miten vanhus unohdetaan täysin ja kiukkuisesti vedotaan että kotihoidon vika kun sitä tai tätä! On kauheaa kuulla kun vanhus sanoo että ihanaa kun tulit on kuin kuin oma tytär tulisi! Ja minä EN halua olla kenenkään asiakkaani tyttären korvike! Sen paremmin kuin pojankaan! Se asettaa liian suuren taakan minun harteilleni eikä kuulu työn kuvaan. 

Olen niin raivoissani näistä keskusteluista ja siitä, miten vastuu työnnetään AINA jonnekin muualle! Totta kai nykyihmisillä on kiire. On omat työt ja menot. Ei millään löydetä minkäänlaista rakoa ajatella sitä omaista. Ei soiteta, ei käydä. Ja kun käydään haukutaan kotihoitajat. Olemme me hulluja kun tätä vielä jaksamme tehdä! Ei ole meidän syymme että työpäivän aikana on revettävä tuhanteen kappaleeseen ehtiäkseen tehdä kaiken ja keritäkseen joka paikkaan. Olla sitten vielä se hyvin usein se ainut ihmiskontakti viikkoihin! Mutta - koska tilanne nyt on se mikä se on, ei sen vanhuksen olo ja elämä parane sillä, että haukutaan ja vieritetään vastuu muille.  On oltava aktiivisia ja vaadittava pättäjiltä tekoja sanahelinän sijaan! Suomalaisissa on juuri se vika, että suuta soitetaan mutta kukaan ei pistä tikkua ristiin. Ei missään asiassa.

Kuinka monta vuotta me työntekijät olemme protestoineet! Kuinka monta kertaa olemme haastaneet asioista päättäviä kentälle viikoksi katsomaan mitä todellinen arkipäivä on! Moniko on ottanut haasteen vastaan? Pyöreä 0.

En ihmettele että nuoria näihin töihin ei saada, ja itse kyllä kehotan vakavasti miettimään kymmenen kertaa ja sitten vielä kymmenen, alkaako tälle alalle!

Niin ja tätä postausta ei tietenkään julkaista. Tulipahan nyt kuitenkin purettua sieluani.

Minä en ainakaan yhtään väheksy teidän työtänne. Olen itsekin opiskeluaikana päässyt sitä sen verran kokeilemaan että tiedän mitä se on. Samoin olen ollut parissa eri hoivakodissa töissä. Silti olen sitä mieltä että vanhusten hoito ei kyllä kuulu yksiselitteisesti omaisillekaan. Ihmisellä on yksiselitteinen ja kiistaton vastuu ainoastaan omista lapsistaan. Heidän hylkäämistään paheksun syvästi.

Kukaan ei tiedä minkälaisen lapsuuden ja nuoruuden nämä "hylätyt" vanhukset ovat aikanaan lapsilleen tarjonneet. Miksi kukaan kaltoinkohtelun ja kylmän itsekkään vanhemmuuden uhri haluaisi olla missään tekemisissä näiden "vanhempien" kanssa sitten kun ei enää ole pakko? Näitä on paljon enemmän kuin haluaisi ajatellakaan.

Toinen juttu on että myös lapset voivat jo olla vanhoja ja sairaita. Ei siitä 70v tyttärestä välttämättä ole huolehtimaan 90v äidistään. Puhumattakaan puolisosta joka usein on yhtä huonossa kunnossa. Myös etäisyydet voivat olla ongelma. Vanhemmat voivat asua kaukana maalla ja lapset kaupungeissa satojen kilometrien päässä. Ei ole silloin käytännössä mahdollista päivittäin tai edes viikoittain käydä auttamassa. Vaikka asuisi lähekkäinkin voi olla kädet täynnä töitä ja muita huolia jos on itse vielä työelämässä, on omia lapsia ja lastenlapsia, omia sairauksia ja vaikka mitä.

Jos välit omiin vanhempiin on aiemmin olleet hyvät uskon silti että ihmiset kaivavat sen ajan ja jaksamisen vaikka mistä. Vaikka oman jaksamisen ja terveyden kustannuksella. Niin pitkälle kun vaan rahkeet riittävät. Mutta jossain tulee heilläkin jaksamisen raja vastaan. Luulen että silloin turhautuminen, väsymys ja hätä saavat syyttämään syytöntä, eli kotihoitoa. Kun ei itse jaksa/pysty enempään ja näkee ettei apu ole riittävää niin syyllinen on haettava jostain. Ei se ole yksittäisen ihmisen syyttämistä vaikka sen varmasti hoitaja niin kokee, vaan koko tilanteen kritisoimista.

Mulla oli tapana tarjota keskustelu mahdollisuutta hoivakodissa ollessani vieraileville omaisille aina jos vaan itsellä oli aikaa. Muutenkin kuin ihan suoraan vanhuksen käytännön hoitoon liittyen. Useampi sanoi ettei koko aikana kukaan muu ole kysynyt heidän jaksamisestaan tai heidän tunteistaan. Sain kuulla monenlaisia tarinoita. Myös ihania ja ikäviä muistoja omaisten lapsuusajasta jotka avasivat ymmärtämään lisää ja näkemään jo dementoituneen vanhuksenkin ihan eri silmin sen elämän kautta jonka hän on elänyt. Haluan ajatella että ne omaiset joita aikanaan on kohdeltu hyvin ja joilla on ollut lämpimät välit vanhukseen tekevät kyllä ihan omasta halustaan sen minkä pystyvät niin kauan kun pystyvät. Ei heitä pidä syyllistää "hylkäämisestä" kun voimat ja mahdollisuudet eivät riitä.

He taas jotka oikeasti omasta tahdostaan hylkäävät vanhuksensa, no heillä on siihen varmasti syynsä. Ei ulkopuolinen oikeasti näistä asioista tiedä. Vanhusten hoito on iso ongelma mutta syyllisten hakeminen ei sitä ratkaise. Resursseja pitäisi kyllä käyttää yhteiskunnan taholta vanhuksiin nykyistä enemmän. Ovathan he aikanaan veroja maksaneet kymmenet vuodet ja ansaitsevat hyvän elämän myös vanhana ja sairaana. Kyllä se mun mielestä kuuluu yhteiskunnalle paljonkin. Vanhukset myös kustantavat hoitoaan omasta eläkkeestään siltä osin kuin se riittää.