Te, joilla ei ole pennin hyrrää säästössä! Mikä on teidän back up plan, jos jotain tapahtuu? Ja mitkä on talouden tulot?

Yleensä aina muutama satanen säästössä,  nyt ei mitään.

Toisaalta hankintojakin tehty, maksettu velka pois.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelujen jälkeen olin työtön, opintolaina kului opintojen aikana perus elämiseen sillä vanhemmilla ei ollut mitään mahdollisuutta tukea. Nyt olen edelleen pitkäaikaistyötön ja maksan samalla velkaisena opintolaonaa pois. En edelleenkään ymmärrä miksi on näin vaikaaa edes työllistyä, minua ei ole edes huolittu puhelinmyyntiin. Puskurirahastoni on siis tasan pyöreä 0, jos jotain tapahtuu niin sitten tapahtuu. Olen kyllä laskenut ja määritellyt budjettuni tarkaan, mutta yllättäville menoille kuten pesukoneen tai puhelimen hajoamiselle minulla on täysi nolla toleranssi. Eli täytyy vain toivoa että mitään ylimääräisiä menoja ei synny ja elää sen mukaan.

Jerää kyllä kysymys, että miksi et hakenut töitä?

Brutto 2050, netto 1700 e, kaikki mikä tulee, menee. Mulla ei ole ollenkaan säästöjä, eikä ole koskaan ollutkaan. Olen ollut koko aikuisikäni työelämässä joten ei ole kokemusta tuosta jos "paha päivä" tulee. Ei ole varasuunnitelmaa, luotan että työsuhteeni jatkuu. Varmaan vanhemmat auttaisivat jos tuollainen tapahtuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän 3kk:ssa ehdi ansiosidonnainen loppua. Miten voi olla talous niin kireällä, että 3kk ansiosidonnaisella vetää talouden kuralle? Eihän se ole nettona kuin pari tonnia, ja maksat niitä kolme vuotta takaisin kuuden tonnin bruttotuloilla?

En ole ap, mutta esim minä yrittäjänä en saisi ansiosidonnaista enkä muitakaan tukia.

Huonosti olet hoitanut asiasi. Mun mies on myös yrittäjä, mutta hän on ottanut sellaisen työttömyysturvan joka olisi vastaava kuin entisessä hyväpalkkaisessa palkkatyössä.

Ei ole tarvetta varasuunnitelmalle, elän kuten tähänkin saakka. Sossun seinästä ei raha lopu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelujen jälkeen olin työtön, opintolaina kului opintojen aikana perus elämiseen sillä vanhemmilla ei ollut mitään mahdollisuutta tukea. Nyt olen edelleen pitkäaikaistyötön ja maksan samalla velkaisena opintolaonaa pois. En edelleenkään ymmärrä miksi on näin vaikaaa edes työllistyä, minua ei ole edes huolittu puhelinmyyntiin. Puskurirahastoni on siis tasan pyöreä 0, jos jotain tapahtuu niin sitten tapahtuu. Olen kyllä laskenut ja määritellyt budjettuni tarkaan, mutta yllättäville menoille kuten pesukoneen tai puhelimen hajoamiselle minulla on täysi nolla toleranssi. Eli täytyy vain toivoa että mitään ylimääräisiä menoja ei synny ja elää sen mukaan.

Jerää kyllä kysymys, että miksi et hakenut töitä?

Hain ja olinkin pitkään, laittoman pienellä palkalla. Nyt olen etsinyt töitä suht tuloksetta, mutta palaan takaisin opiskelemaan mahdollistaakseni töiden saannin jatkossa. 

Sossun tuki perustoimeentuloa ja siihen liittyviä laskuja lukuun ottamatta harkinnanvaraista, joten siihen ei kannata turvata.

Ei puskuri rahastoa tai mitään säästöjä, mennyt tulojen tippuessa merkittävästi ihan elämiseen jo tovi sitten. 

Pienessä ja vanhassa omakotitalossa asutaan ja lainaa maksetaan. Taloudellisesti muuttuneen elämäntilanteen takia on välistä täytynyt hakea kelalta tukea, mutta siellä huomioivat vaan lainojen korot menoina.

Ainoo mahdollisuus on myydä talo, jos vielä takapakkia taloudessa tulee.

Sitä ollaan vaan mietitty et kelan rahoilla elävät saavat kyllä ihan sikana rahaa tai ainakin jos me näillä tuloilla elettäis vuokralla ja kela maksais vuokran niin meillä jäis elämiseen todella paljon enemmän kuin nyt. 

Mä lähdin lentäjäkouluun.

Oli mulla yliopistotutkinto, ammatti ja aiemmin myös hyvät tulot, mutta vuosien taistelu työpaikoista ja kaksi vuotta kestänyt viimeinen työttömyysjakso sai vaihtamaan alaa kun säästöt lopupivat.

Nyt on 150 k€ lainaa, jolla voi elää vielä pari vuotta ennen kuin pääsee töihin (koulumaksut ja eläminen). Sitten on toivon mukaan pidempi työpaikka luvassa ja taloudellinen uhkapeli kannattaa.

Ei ole oikeastaan varasuunnitelmaa. Kuvittelin aikoinaan olevani henkisesti hyvin tasapainoinen ja materiasta riippumaton luonne, mutta kyllä parinkymmenen plus vuoden kroonisen likviditeettikriisin jälkeen myönnettäköön, että tuntuuhan tämä arjessa/käytännössä.

Kansaneläke - eli kuntoutustuki. Sossusta/Kelasta en edes jaksa nykyään hakea mitään - siis n. 10v. Ei voimavaroja. Toki olen ollut vuosia oikeutettu em. palveluihin, mutta... Ei luottotietoja, ei vakuutusta etc..

Suuret kiitokset Kelalle opintolainan "armahtamisesta" (mikäköhän lienee terminologisesti oikeaoppinen sanonta? ) aikoinaan. Kiitos.

Tilillä2,15€.

Irtaimisto olematon: 14v. vanha ( käytettynä ostettu ) läppäri, putkitösö, rogesta sänky ja pöytä. Ei mitään pesukoneita, astianpesukoneita, konsoleita jne. hifistelyä.

Vanha peruspuhelin. Muutama vinyyli ja cd vielä myymättä, kitarat kanissa, fillari hajalla.

MUTTA:

Kyllä tämä tästä.

Olen varma, että selviän jollain tavalla. Sukulaiset delanneet/ei yhteyksiä, frendit asuu toisessa Stadissa, mutta edelleen.... nämä ovat tällaisia 1.maailman "ongelmia".  Kodittomuus on ainoa asia, joka pelottaa. En kestäisi kadulla tuntiakaan - tämä myönnettäköön.

Voikaa hyvin Tekin.

Otan vuokralaisen talomme yksiöön.

13 vuotta sitten kun otettiin asuntolaina, tehtiin backup-plan. Pakolliset menot olivat vain pienempituloisen kk-palkan verran. Eli kahdella ansiosidonnaisellakin olisi tullut toimeen ok. Toisen auton olisi voinut rahatilanteen muuttuessa myydä/romuttaa.

Laina oli maltillinen ja sitä lyhennettiin ylimääräistä vuosittain (varsinkin silloin kun korko oli 6%). Lisäksi on tehty remonttia lähes 50% lainasta pikkuhiljaa palkkatuloista.

Henkivakuutus myös työkyvyttömyyden varalle kattamaan perintöverot ja puolet lainasta. Eli avoleski olisi joutunut jatkamaan työssäkäyntiä ja neuvottelemaan lainaerän uusiksi.

Talon yllättäviä menoja varten jätettiin erillinen puskuri. Tuo oli aikaa jolloin jätevesiuudistus oli tulossa "ihan just ensi vuonna".

4 vuotta sitten irtisanottiin henkivakuutus. Laskettiin, että pienempituloinenkin pärjää ilman.

Nyt: palkat on nousseet, laina on vuoden kuluttua lyhennetty loppuun, autoilla on oikeasti arvoa, jätevesiuudistus ei tullutkaan, perintöjä on saatu ja sijoitettu edelleen.

Vierailija kirjoitti:

13 vuotta sitten kun otettiin asuntolaina, tehtiin backup-plan. Pakolliset menot olivat vain pienempituloisen kk-palkan verran. Eli kahdella ansiosidonnaisellakin olisi tullut toimeen ok. Toisen auton olisi voinut rahatilanteen muuttuessa myydä/romuttaa.

Laina oli maltillinen ja sitä lyhennettiin ylimääräistä vuosittain (varsinkin silloin kun korko oli 6%). Lisäksi on tehty remonttia lähes 50% lainasta pikkuhiljaa palkkatuloista.

Henkivakuutus myös työkyvyttömyyden varalle kattamaan perintöverot ja puolet lainasta. Eli avoleski olisi joutunut jatkamaan työssäkäyntiä ja neuvottelemaan lainaerän uusiksi.

Talon yllättäviä menoja varten jätettiin erillinen puskuri. Tuo oli aikaa jolloin jätevesiuudistus oli tulossa "ihan just ensi vuonna".

4 vuotta sitten irtisanottiin henkivakuutus. Laskettiin, että pienempituloinenkin pärjää ilman.

Nyt: palkat on nousseet, laina on vuoden kuluttua lyhennetty loppuun, autoilla on oikeasti arvoa, jätevesiuudistus ei tullutkaan, perintöjä on saatu ja sijoitettu edelleen.

Ai niin, ne tulot: oliskohan ollut tuolloin 3500 ja 2200 brutto.

Jos kirjoittaisit suomeksi voisin vastata.

Myisin auton.

Back up plan on kajota asp-tiliin. Siellä on nyt 3000€. Lisäksi voin myydä pianon ja kitarat, niistä irtoaa ehkä 6000€ yhteensä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole oikeastaan varasuunnitelmaa. Kuvittelin aikoinaan olevani henkisesti hyvin tasapainoinen ja materiasta riippumaton luonne, mutta kyllä parinkymmenen plus vuoden kroonisen likviditeettikriisin jälkeen myönnettäköön, että tuntuuhan tämä arjessa/käytännössä.

Kansaneläke - eli kuntoutustuki. Sossusta/Kelasta en edes jaksa nykyään hakea mitään - siis n. 10v. Ei voimavaroja. Toki olen ollut vuosia oikeutettu em. palveluihin, mutta... Ei luottotietoja, ei vakuutusta etc..

Suuret kiitokset Kelalle opintolainan "armahtamisesta" (mikäköhän lienee terminologisesti oikeaoppinen sanonta? ) aikoinaan. Kiitos.

Tilillä2,15€.

Irtaimisto olematon: 14v. vanha ( käytettynä ostettu ) läppäri, putkitösö, rogesta sänky ja pöytä. Ei mitään pesukoneita, astianpesukoneita, konsoleita jne. hifistelyä.

Vanha peruspuhelin. Muutama vinyyli ja cd vielä myymättä, kitarat kanissa, fillari hajalla.

MUTTA:

Kyllä tämä tästä.

Olen varma, että selviän jollain tavalla. Sukulaiset delanneet/ei yhteyksiä, frendit asuu toisessa Stadissa, mutta edelleen.... nämä ovat tällaisia 1.maailman "ongelmia".  Kodittomuus on ainoa asia, joka pelottaa. En kestäisi kadulla tuntiakaan - tämä myönnettäköön.

Voikaa hyvin Tekin.

Milloin tällaista opintolainan armahtamista on harrastettu? Me oltiin ikäluokkaa, jolle kaikki toitotti että opintolaina on halvinta lainaa mitä ikinä onkaan, ottakaa kaikki mikä irti lähtee. Ja kuinkas kävikään 90-luvulla? Sitä lainaa on maksettu sitten hartaasti ja pitkään, kun korot nousi huippuunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole oikeastaan varasuunnitelmaa. Kuvittelin aikoinaan olevani henkisesti hyvin tasapainoinen ja materiasta riippumaton luonne, mutta kyllä parinkymmenen plus vuoden kroonisen likviditeettikriisin jälkeen myönnettäköön, että tuntuuhan tämä arjessa/käytännössä.

Kansaneläke - eli kuntoutustuki. Sossusta/Kelasta en edes jaksa nykyään hakea mitään - siis n. 10v. Ei voimavaroja. Toki olen ollut vuosia oikeutettu em. palveluihin, mutta... Ei luottotietoja, ei vakuutusta etc..

Suuret kiitokset Kelalle opintolainan "armahtamisesta" (mikäköhän lienee terminologisesti oikeaoppinen sanonta? ) aikoinaan. Kiitos.

Tilillä2,15€.

Irtaimisto olematon: 14v. vanha ( käytettynä ostettu ) läppäri, putkitösö, rogesta sänky ja pöytä. Ei mitään pesukoneita, astianpesukoneita, konsoleita jne. hifistelyä.

Vanha peruspuhelin. Muutama vinyyli ja cd vielä myymättä, kitarat kanissa, fillari hajalla.

MUTTA:

Kyllä tämä tästä.

Olen varma, että selviän jollain tavalla. Sukulaiset delanneet/ei yhteyksiä, frendit asuu toisessa Stadissa, mutta edelleen.... nämä ovat tällaisia 1.maailman "ongelmia".  Kodittomuus on ainoa asia, joka pelottaa. En kestäisi kadulla tuntiakaan - tämä myönnettäköön.

Voikaa hyvin Tekin.

Milloin tällaista opintolainan armahtamista on harrastettu? Me oltiin ikäluokkaa, jolle kaikki toitotti että opintolaina on halvinta lainaa mitä ikinä onkaan, ottakaa kaikki mikä irti lähtee. Ja kuinkas kävikään 90-luvulla? Sitä lainaa on maksettu sitten hartaasti ja pitkään, kun korot nousi huippuunsa.

Nyt. Jos valmistuu ajallaan Kela maksaa pankille osan lainasta takaisin. Sillä kannustetaan siihen, että ei tule niitä ännännen vuoden opiskelijoita.

En ymmärrä miten ette saa yhtään mitään säästöön TE joilla ainakin on työpaikka? Meillä tulot on reippasti alle köyhyysrajan tällä hetkellä ja silti saan säästettyä. Tosin tässä tilanteessa ei lähdetä mille ulkomaanmatkoille eikä ajeta hienolla autolla, mutta kyllä minä pystyn elättämään perhettäni (lääkkeet, ruoka, laskut) enkä mitään tukia saa mistään. Velkojakaan ei ole yhtään enää. Miten voi joidenkin taloudenhallinta olla noin hukassa?

Meidän perheessä olemme alusta asti suunnitelleet sekä arjen kulutaulukon, vararahaston, kasvatettavan lisävarallisuuden ja kyllä myös arjen juhlan. Tulot bruttona minulla noin 5,5k€ ja puolisolla vaihdelleet 0-2000€/kk välillä. Todella hyvin pärjää kunhan vain selkeästi kirjaa ja miettii asiat valmiiksi. Nyt kun kasvanutta varallisuutta on saatu reilut 30k ja asuntoa maksettu ensimmäiset 110k niin voimme jo 26-vuotiaina ottaa mukavammin. Mielestäni on vain omaa laiskuutta ja suunnittelemattomuutta joutua pahaan talousahdinkoon.