Te, joilla ei ole pennin hyrrää säästössä! Mikä on teidän back up plan, jos jotain tapahtuu? Ja mitkä on talouden tulot?

Alkaisin peräkammaripojaksi ja rengiksi vanhemmilleni, heidät perittyäni luultavasti joisin tilukset ja toivottavasti kuolisin prosessissa.

Vierailija kirjoitti:

Talouden yhteenlasketut nettotulot n.2300e/kk. Varasuunnitelma on Kela,sossu tai vanhemmat. Luonnollisesti mitään ei noista tuloista saa säästettyä.

Mun nettotulot on noin 1600e/kk ja maksan ihan liian isoa vuokraa (yli 700€). Tästä huolimatta laitan joka kuukausi rahaa ASP-tilille, erilliselle säästötilille ja maksan opintolainaa ja liikaa maksettua opintotukea pois. Eihän siitä enää elämiseen paljoa jää, mutta oon karsinut ison osan turhista menoista pois ja koen eläväni ihan hyvin. Mulla on pari harrastusta ja käyn välillä jopa ulkona syömässä ja elokuvissa. Matkustelua varten joudun vähän säästään ja tiukentaan joksikin aikaa, mutta kyllä välillä matkoillekin pääsen.

Vierailija kirjoitti:

13 vuotta sitten kun otettiin asuntolaina, tehtiin backup-plan. Pakolliset menot olivat vain pienempituloisen kk-palkan verran. Eli kahdella ansiosidonnaisellakin olisi tullut toimeen ok. Toisen auton olisi voinut rahatilanteen muuttuessa myydä/romuttaa.

Laina oli maltillinen ja sitä lyhennettiin ylimääräistä vuosittain (varsinkin silloin kun korko oli 6%). Lisäksi on tehty remonttia lähes 50% lainasta pikkuhiljaa palkkatuloista.

Henkivakuutus myös työkyvyttömyyden varalle kattamaan perintöverot ja puolet lainasta. Eli avoleski olisi joutunut jatkamaan työssäkäyntiä ja neuvottelemaan lainaerän uusiksi.

Talon yllättäviä menoja varten jätettiin erillinen puskuri. Tuo oli aikaa jolloin jätevesiuudistus oli tulossa "ihan just ensi vuonna".

4 vuotta sitten irtisanottiin henkivakuutus. Laskettiin, että pienempituloinenkin pärjää ilman.

Nyt: palkat on nousseet, laina on vuoden kuluttua lyhennetty loppuun, autoilla on oikeasti arvoa, jätevesiuudistus ei tullutkaan, perintöjä on saatu ja sijoitettu edelleen.

Eli tämä kysymys ei sitten koskenutkaan teitä...

Netto 1400, ei ole varasuunnitelmaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä minä säästän 2000e bruttotuloista, kun mies ei kuulemma 4000e tuloista saa penniäkään ikinä säästöön 🙄

Voi ei... Taas tuollainen mies.

Eli, jos teille tulee jokin taloudellinen vastoinkäyminen, sinä maksat teidän elämisen säästöistä jotka olet repinyt kasaan pienestä palkastasi?

Niin. Toki mies nyt maksaa elämisestä hiukan enemmän, mutta tuhlaa myös itseensä paljon enemmän kuin minä.

Lisäyksenä että olemme miettineet naimisiinmenoa, mutta mies haluaa avioehdosta rajata oman firmansa pois ulottuviltani (mikä on toki ihan ymmärrettävää) mutta muut tulot ja menot ja omaisuus menisi eron sattuessa puoliksi. Jotenkaan en kuitenkaan tiedä onko tuo minun kannaltani fiksua.. esim. Autot ovat kokonaan firman nimissä ja tietysti kaikki miehen tulot tulevat firmasta ja minulla on omia säästöjä monta kymmentä tuhatta. Tarkoittaako se käytännössä että Jos eroamme niin mies saa yksin pitää kaiken firman nimissä olevan ja hankitun, mutta minun säästöni joudun kuitenkin jakamaan miehen kanssa? No tästä nyt voisi oikeasti tehdä omankin ketjun, kunhan mietin.

Älä mene naimisiin ilman avioehtoa. Teidän kannattaa ihan oikeasti teettää avioehto juristilla, niin kaikki menee oikein. Jos olette aviossa ja eroatte, mies pitää kaikki firmaan kuuluvat jutut itsellään ja kaikki muu eli sinun omaisuus ja säästöt jaetaan. Meillä on avioehto avioeron varalle vaikkei mitään firmoja olekaan.

Hyvä neuvo! Kannatan!

Mulla on säästössä n. 1000e, tulot on 1600 josta 500 asumiseen. Säästän kyllä joka kuukausi, mutta ei tässä mitään omistusasuntoa ole tulossa. Mulla on jo menot minimissä, mutta yksikin pesukone rikki -tyyppinen takaisku palauttaa maanpinnalle. Joo joo, aina voi hankkia paremman työn, mutta eipä ole vielä onnistunut. Haaveilen kyllä, että jos joskus saisi 2500 e käteen. Siitähän säästäisi 1000 e kuussa! Muuttaisi koko elämäni.

Vierailija kirjoitti:

Alkaisin peräkammaripojaksi ja rengiksi vanhemmilleni, heidät perittyäni luultavasti joisin tilukset ja toivottavasti kuolisin prosessissa.

Ensimmäinen suunnitelma joka oikeasti kuullostaa suunnitelmalta.

Säästän kaikessa ja kiitän Jumalaa toistaiseksi voimassaolevasta työsuhteesta julkisella sektorilla. Mitään ei kuitenkaan jää säästettäväksi pahan päivän varalle, ja lähen eläkkeelle näillä tiedoilla kymmenen vuoden päästä, viimeistään.

Velkaisen talon myynti, mutta vasta kun ensin on myyty metsää, pellot, vapaa-ajan asunto, ehkä mahdollisesti tulee perintöä jossain vaiheessa, jos eletään pidempään, mutta perintöveroonkin pitäisi varautua.

Vierailija kirjoitti:

2000 e bruttopalkasta 10 vuoden aikana olen säästänyt 40 000 euroa eli tuolla summalla jo pari vuotta pärjäisi ja makselisi hädän tullen asuntolainaa ja kerkiäisi järjestelemään elämää jos tulot romahtaisi.

Miksi et maksa asuntolainaa heti tuolla pois? Paljon parempi olisi olla ilman velkaa. Tai jos velka ei haittaa niin osta tuolla summalla sijoitusasunto. Sitä vastaan saa sitten lainaa jos tulee paha paikka. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä minä säästän 2000e bruttotuloista, kun mies ei kuulemma 4000e tuloista saa penniäkään ikinä säästöön 🙄

Voi ei... Taas tuollainen mies.

Eli, jos teille tulee jokin taloudellinen vastoinkäyminen, sinä maksat teidän elämisen säästöistä jotka olet repinyt kasaan pienestä palkastasi?

Niin. Toki mies nyt maksaa elämisestä hiukan enemmän, mutta tuhlaa myös itseensä paljon enemmän kuin minä.

Lisäyksenä että olemme miettineet naimisiinmenoa, mutta mies haluaa avioehdosta rajata oman firmansa pois ulottuviltani (mikä on toki ihan ymmärrettävää) mutta muut tulot ja menot ja omaisuus menisi eron sattuessa puoliksi. Jotenkaan en kuitenkaan tiedä onko tuo minun kannaltani fiksua.. esim. Autot ovat kokonaan firman nimissä ja tietysti kaikki miehen tulot tulevat firmasta ja minulla on omia säästöjä monta kymmentä tuhatta. Tarkoittaako se käytännössä että Jos eroamme niin mies saa yksin pitää kaiken firman nimissä olevan ja hankitun, mutta minun säästöni joudun kuitenkin jakamaan miehen kanssa? No tästä nyt voisi oikeasti tehdä omankin ketjun, kunhan mietin.

Älä mene naimisiin ilman avioehtoa. Teidän kannattaa ihan oikeasti teettää avioehto juristilla, niin kaikki menee oikein. Jos olette aviossa ja eroatte, mies pitää kaikki firmaan kuuluvat jutut itsellään ja kaikki muu eli sinun omaisuus ja säästöt jaetaan. Meillä on avioehto avioeron varalle vaikkei mitään firmoja olekaan.

Hyvä neuvo! Kannatan!

Voiko se oikeasti mennä niin että mies saa pitää kaiken omaisuutensa ja naisen omaisuus jaetaan?? Vaikka miehen omaisuus olisi paljon suurempi?

Meidän perheellä on niin pienet tulot (puolison bruttopalkka ~2000€/kk ja minulla vain opintotuki), että oikeasti kaikki menee lasten vaatteisiin, omiin vähiin vaatehankintoihin ja ruokaan. On meillä pari sataa säästössä, millä ostetaan tarvittaessa uusi kodinkone jos vanha hajoaa.

Opintolainaa mulla on joka lukukausi nostettavissa 2000-3000€, joten se on meidän back up plan. Vielä en ole yhtään nostanut. Omaisuutta tai lainaa meillä ei ole, joten ainoa suurempi lasku, mikä voisi tulla, on auton korjaus tai uusi auto tai joku pidempi osastojakso. Niihin riittäisi tuo nostettavissa oleva opintolaina.

No, auto hajosi ja kuljen bussilla.

Jos tiskikone tai pyykkikone hajoaa niin pesen itse.

En lottoa, koska en usko siihen.

Kunto kasvaa kun kävelen.

Vierailija kirjoitti:

Tulin mielenkiinnolla tätä keskustelua lukemaan ja petyin, kun fiksuja vastauksia niiltä, joilta käsitän tässä vastauksia haettavan, on tullut tosi vähän. Joitakin kyllä. Ymmärrän täysin sen, jos vararahastot on jouduttu käyttämään, eikä uutta ole OIKEASTI pystytty kasvattamaan. Ymmärrän myös jos ei OIKEASTI ole eikä ole ikinä ollutkaan varaa kerätä puskuria. Mutta täältä paistaa monien vastauksista se, että kyllä yhteiskunta elättää, jos paha päivä tulee tai "ei pahaa päivää tule". Mulla on hei uutisia: kyllä se voi tulla, kenelle vaan. Se voi tulla vaikka mulle heti huomenna. Tai vaikka tänään. Musta on käsittämätöntä, ettei ihmiset ota vastuuta itsestään ja kerrytä varallisuuttaan niin, että selviää edes jostain normaalista poikkeavasta. Tämäkin tietysti tulojen mukaan: jos saat 6000€/kk palkkaa, niin kyllä siinä kohtaa pitää aika isojakin vastoinkäymisiä pystyä taloudellisesti taklaamaan. 1500€:n kk-palkalla ei niin paljon, mutta väitän, että suurin osa pystyy tuostakin palkasta säästämään jos oikeasti haluaa. Mulla itsellä menee reilusti alle 1500€ kuussa menoihin, vaikka ymmärrän myös sen, että asun halvemmin kuin joidenkin ehkä on pakko, mutta mun olisi mahdollisuus tuosta säästää aika paljon, jos olisi tarve. Eikä se silti tarkoittaisi, etten voisi millään tapaa nauttia elämästä.

Se mua kismittää kaikkein eniten, että kuten tästäkin keskustelusta voidaan päätellä, todella moni on sitä mieltä, että kyllä yhteiskunta pelastaa. Sitten kun tulee se tilanne, että sitä pelastusta tarvitaan, niin kitistään, kun saa liian vähän, joutuu tekemään asioita sen rahan eteen ja kun ei raha mihinkään riitä. Kannattaisiko tätä miettiä siinä kohtaa, kun sitä rahaa voisi oikeasti olla säästöön laitettavaksi? Jos koet, ettei sitä ole niin paljon, oletko varma? Tarkastele kriittisesti menojasi ja mieti, mistä voisit luopua tai miten voisit jotain saada halvemmalla. Ihan vaikka puhelinliittymän kilpailutus, siitä voi lähteä. Ja ennen kuin joku sanoo, että kyllä olen varma, ettei tästä 300€:n kuukausibudjetista mitään säästetän, niin edelleen, tiedän, että on ihmisiä jotka ihan oikeasti ei voi säästää. Uskon kuitenkin että todella paljon enemmän on ihmisiä, jotka uskovat etteivät voi säästää, mutta oikeasti voisivat, jos oikeasti tarkastelisivat kriittisesti omia menojaan ja etenkin seuraisivat, mihin raha oikeasti menee. Miettisivät, mikä on oikeasti itselle tärkeää ja mikä ei.

Siinä kohtaa, kun todella se paha päivä tulee, on jokaisesta säästetystä eurosta hyötyä. Jokainen säästetty euro auttaa eteenpäin.

Kun se todella paha päivä tulisi (sairastuisin kroonisesti työkyvyttömäksi), niin säästöni haihtuisivat hetkessä ilmaan ja olisin yhteiskunnan tuen varassa. Tuloni ovat maltilliset ja elinkustannukset isot (vuokra-asunto itäisestä helsingistä eli ei mitään luksusta), niin säästöön jäisi hyvin vähän. Laitan tämän vähän mieluummin vaikka yhteen ulkomaan matkaan vuodessa kartuttaakseni henkistä pääomaani ja ylläpitääkseni hyvinvointiani.

Olen opiskelija ja back plan on tehdä enemmän töitä. (Teen töitä koko ajan.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä "jotain" minulle nyt voisi tapahtua? Jos tulee kenkää niin liitosta saa rahaa, tonnin autoon ei voi tulla yli tonnin vikaa.

Jos vaikka sairastut niin, että joudut olemaan puoli vuotta sairauslomalla, on sairaala- ja polimaksuja sekä lääkekuluja. Tulojen pieneneminen ja kulujen kasvu käy äkkiä.

Noissa sairaala- ja lääkekuluissa on katto, muutaman satasen joutuu itse maksamaan ja loppuvuoden saa sairastaa ilmaiseksi ja maksetaan sairaspäivärahaa. Ei meillä Suomessa ole hätäpäivää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin mielenkiinnolla tätä keskustelua lukemaan ja petyin, kun fiksuja vastauksia niiltä, joilta käsitän tässä vastauksia haettavan, on tullut tosi vähän. Joitakin kyllä. Ymmärrän täysin sen, jos vararahastot on jouduttu käyttämään, eikä uutta ole OIKEASTI pystytty kasvattamaan. Ymmärrän myös jos ei OIKEASTI ole eikä ole ikinä ollutkaan varaa kerätä puskuria. Mutta täältä paistaa monien vastauksista se, että kyllä yhteiskunta elättää, jos paha päivä tulee tai "ei pahaa päivää tule". Mulla on hei uutisia: kyllä se voi tulla, kenelle vaan. Se voi tulla vaikka mulle heti huomenna. Tai vaikka tänään. Musta on käsittämätöntä, ettei ihmiset ota vastuuta itsestään ja kerrytä varallisuuttaan niin, että selviää edes jostain normaalista poikkeavasta. Tämäkin tietysti tulojen mukaan: jos saat 6000€/kk palkkaa, niin kyllä siinä kohtaa pitää aika isojakin vastoinkäymisiä pystyä taloudellisesti taklaamaan. 1500€:n kk-palkalla ei niin paljon, mutta väitän, että suurin osa pystyy tuostakin palkasta säästämään jos oikeasti haluaa. Mulla itsellä menee reilusti alle 1500€ kuussa menoihin, vaikka ymmärrän myös sen, että asun halvemmin kuin joidenkin ehkä on pakko, mutta mun olisi mahdollisuus tuosta säästää aika paljon, jos olisi tarve. Eikä se silti tarkoittaisi, etten voisi millään tapaa nauttia elämästä.

Se mua kismittää kaikkein eniten, että kuten tästäkin keskustelusta voidaan päätellä, todella moni on sitä mieltä, että kyllä yhteiskunta pelastaa. Sitten kun tulee se tilanne, että sitä pelastusta tarvitaan, niin kitistään, kun saa liian vähän, joutuu tekemään asioita sen rahan eteen ja kun ei raha mihinkään riitä. Kannattaisiko tätä miettiä siinä kohtaa, kun sitä rahaa voisi oikeasti olla säästöön laitettavaksi? Jos koet, ettei sitä ole niin paljon, oletko varma? Tarkastele kriittisesti menojasi ja mieti, mistä voisit luopua tai miten voisit jotain saada halvemmalla. Ihan vaikka puhelinliittymän kilpailutus, siitä voi lähteä. Ja ennen kuin joku sanoo, että kyllä olen varma, ettei tästä 300€:n kuukausibudjetista mitään säästetän, niin edelleen, tiedän, että on ihmisiä jotka ihan oikeasti ei voi säästää. Uskon kuitenkin että todella paljon enemmän on ihmisiä, jotka uskovat etteivät voi säästää, mutta oikeasti voisivat, jos oikeasti tarkastelisivat kriittisesti omia menojaan ja etenkin seuraisivat, mihin raha oikeasti menee. Miettisivät, mikä on oikeasti itselle tärkeää ja mikä ei.

Siinä kohtaa, kun todella se paha päivä tulee, on jokaisesta säästetystä eurosta hyötyä. Jokainen säästetty euro auttaa eteenpäin.

Kun se todella paha päivä tulisi (sairastuisin kroonisesti työkyvyttömäksi), niin säästöni haihtuisivat hetkessä ilmaan ja olisin yhteiskunnan tuen varassa. Tuloni ovat maltilliset ja elinkustannukset isot (vuokra-asunto itäisestä helsingistä eli ei mitään luksusta), niin säästöön jäisi hyvin vähän. Laitan tämän vähän mieluummin vaikka yhteen ulkomaan matkaan vuodessa kartuttaakseni henkistä pääomaani ja ylläpitääkseni hyvinvointiani.

Niin, siksi me kaikki suomalaiset, työttömät myös, maksamme veroja aika paljon jotta tuollaisessa tilanteessa kun paha päivä tulee, meitä tukee yhteiskunta.

Jos on jokin pieni hätätilanne, esim. jos rahat eivät riitä ruokaan tai sähkölaskuun, niin lainaan rahaa tutuilta. Jos tulisi isompi hätätilanne, niin sitten varmaan olisi kuolema edessä. En viitsi ajatella sellaisia, kun asialle ei mahda mitään. On tässä muutakin mietittävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä "jotain" minulle nyt voisi tapahtua? Jos tulee kenkää niin liitosta saa rahaa, tonnin autoon ei voi tulla yli tonnin vikaa.

Jos vaikka sairastut niin, että joudut olemaan puoli vuotta sairauslomalla, on sairaala- ja polimaksuja sekä lääkekuluja. Tulojen pieneneminen ja kulujen kasvu käy äkkiä.

Noissa sairaala- ja lääkekuluissa on katto, muutaman satasen joutuu itse maksamaan ja loppuvuoden saa sairastaa ilmaiseksi ja maksetaan sairaspäivärahaa. Ei meillä Suomessa ole hätäpäivää.

Sairaalamaksuissa on katto, mutta ainakin omassa sairaanhoitopiirissä katon tultua täyteen sairaalavuorokaudesta peritään n. 20 euroa. Lääkekatto on tänä vuonna 605 euroa, mutta kaikkia lääkkeitä ei lasketa mukaan vaikka kyseessä olisi reseptilääke. Omat lääkekulut oli viime vuonna tonnin eli muutaman satasen jouduin pulittamaan itse. Yleensä sairauspäiväraha on palkkaa pienempi. Minulla omat säästöt meni melkein puolen vuoden aikana, siitä tuli yli kahden tonnin kulut kaikkinensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä "jotain" minulle nyt voisi tapahtua? Jos tulee kenkää niin liitosta saa rahaa, tonnin autoon ei voi tulla yli tonnin vikaa.

Jos vaikka sairastut niin, että joudut olemaan puoli vuotta sairauslomalla, on sairaala- ja polimaksuja sekä lääkekuluja. Tulojen pieneneminen ja kulujen kasvu käy äkkiä.

Noissa sairaala- ja lääkekuluissa on katto, muutaman satasen joutuu itse maksamaan ja loppuvuoden saa sairastaa ilmaiseksi ja maksetaan sairaspäivärahaa. Ei meillä Suomessa ole hätäpäivää.

Molemmissa about 700e se katto. Jonka jälkeen toki sairaalassa olosta joutuu maksamaan silti, ei vain ihan niin paljon. Eli no, muutama satanen....