Lue keskustelun säännöt.
Yhteiskuntaluokkani aiheuttamat traumat
30.08.2018 |
Muistan, kun olin koululaisena rakastunut erääseen poikaan. Oikeastaan koko ala-asteikäni, yläasteella vasta tajusin että hän on "paremmasta" perheestä kuin minä.
Me olimme noin muuten hyvin samanlaisia, molemmat hyviä koulussa ja ulkonäöltä samaa "tasoa". Urheilullisia ja molemmilla tapana pärjätä kaikessa.
Mutta minä harrastin niitä lajeja, joihin oli rahaa ja hän taas harrasti niitä kaikkein kalleimpia juttuja. Kalliit merkkivaatteet ja pyörät ym. Minulla oli serkun vanha pyörä. Hän löysi yläasteella tyttöystävän, joka oli rikkaasta perheestä. Muistan miten se murskasi minun itsetuntoni juuri sillä hetkellä, kun on joka tavalla herkimmillään. Varsinkin kun olin jo hetken kuvitellut, että minä olen saamassa hänet kun aloin naisistua ja hän viihtyi kanssani.
Oikeastaan vasta teini-iän kynnyksellä hahmotin tämän oman luokkani. Että en tule pääsemään elämässäni siihen parempaan luokkaan, vaikka olin hyvä koulussa ja minulla oli paljon kavereita erilaisissa porukoissa. Että kotona minulla oli ahkerasti työtä tekevät vanhemmat, toinen tehdastyössä ja toinen hoitoalalla, mutta minulle se alkoi näyttäytyä niin että kunnon työtä tekevät ovat niitä tosielämän raatajia. Että mitäpä hyötyä siitä on, että todistus on luokan paras kun tulevaisuudessa en tule etenemään pidemmälle. Olen aina se duunariperheen tytär, vanhasta talosta ja aina hiukan ulkopuolella niissä porukoissa, joissa on matkusteltu, harrastettu ja nähty erilaista kulttuuria ihan jo pienestä pitäen.
En syytä vanhempiani mistään. Minä vain totesin, että ei minusta tule yhtään mitään sitten kuitenkaan. Aloin hölmöillä, kävin lukion huonosti ja aloin hengailla "samanlaisten" kanssa.
Sitten tapasin oman mieheni, saimme lapsia ja nyt teen ihan perustyötä. Olen onnellinen tästä kaikesta.
Mutta aina silloin tällöin töissä (jossa on paljon korkeasti koulutettua väkeä) muistuu mieleeni tämä yhteiskuntaluokkani. Että minulla oli ihan tismalleen ne samat pohjataidot olemassa lapsesta asti, mutta omalla toiminnallani aiheutin sen että en ole sitä "parempaa" luokkaa. Lapseni saavat valitettavasti saman mallin ja jäävät tähän luokkaan, vaikka he ovat älyttömän fiksuja ja sosiaalisesti taitavia.
Tämä yhteiskuntaluokka ei ole yhtään lasteni arvoinen, mutta millä voin kannustaa lapsiani taistelemaan itsensä ylös täältä, kun en ole ollut hyvä esimerkki itsekään. Ja toisaalta en halua antaa heille kuvaa, että tässä elämässä olisi jotain vikaa näin. Koska en minä sitä rahaa ja tavaraa kaipaa, minä kaipaan arvostusta ja haluaisin että lapsiani arvostetaan.
Koska (valitettavasti) koen usein työni takia olevani muiden silmissä jotenkin tyhmempi. Minulla on hyvät ongelmanratkaisutaidot, tilanne- ja huumorintaju kohdillaan ja olen utelias. Opin nopeasti asioita. Minulla on monta työkaveria, jotka eivät osaa esim. järkevästi kirjoittaa yhtä virkettä alusta loppuun, töksäyttelevät mitä sattuu ja tekevät asioita hirvittävän hankalasti, vaikka olisi helpompikin tapa.
Koen tätä huonommuutta usein ja jostain syystä uskon sen olevan alkujaan jo lapsuudestani.
Onko kenelläkään samanlaisia ajatuksia?
Korostan vielä, että olen omilla valinnoillani saanut kaiken aikaan. Mutta mitä päässäni on tapahtunut, kun olen vain päättänyt elää elämääni vanhempieni tavoin, sitä tulen miettimään aina. Enkä edes valitsisi toisin, tämä on minun elämäni.
Mutta en halua, että lapseni jättävät mitään tekemättä koska saavat tietyn mallin kotoaan.
Kommentit (114)
Jaarittelija voisi hankkiutua hoitoon. Lähete terveyskeskuslääkäriltä jne. Vaikka pidänkin lukemisesta ja luen paljon, itsesäälimonologit eivät myötätuntoa ja mielenkiintoa herätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli valitat siitä, että sinulla on ollut hyvät, työtätekevät vanhemmat ja olet pärjännyt koulussa hyvin? Mutta et ole saanut kalleimpia merkkivaatteita ja päässyt ulkomaille joka vuosi?
Todella harva kuuluu Suomessa mihinkään eliittiin. Aikalailla iso osa on hyvin samanlaisista olosuhteista kuin sinä. Toki se saa harmittaa vähäsen, kukapa ei haluaisi saada asioita helpommalla. Myöhemmällä iällä voit kuitenkin itse vaikuttaa asioihin, kouluttautua, harrastaa ja hankkia hyvän ammatin.Missä todellisuudessa elät? Nykyään kouluttautuminen ja hyvän ammatin hankkiminen ei enää takaa yhtään mitään. Koulutus ei ole enää nykyään mikään pääsylippu hyviin ansiotuloihin ja valitse elämään.
* Vakaaseen. Automaattikorjaus asialla omia aikojaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli valitat siitä, että sinulla on ollut hyvät, työtätekevät vanhemmat ja olet pärjännyt koulussa hyvin? Mutta et ole saanut kalleimpia merkkivaatteita ja päässyt ulkomaille joka vuosi?
Todella harva kuuluu Suomessa mihinkään eliittiin. Aikalailla iso osa on hyvin samanlaisista olosuhteista kuin sinä. Toki se saa harmittaa vähäsen, kukapa ei haluaisi saada asioita helpommalla. Myöhemmällä iällä voit kuitenkin itse vaikuttaa asioihin, kouluttautua, harrastaa ja hankkia hyvän ammatin.Missä todellisuudessa elät? Nykyään kouluttautuminen ja hyvän ammatin hankkiminen ei enää takaa yhtään mitään. Koulutus ei ole enää nykyään mikään pääsylippu hyviin ansiotuloihin ja valitse elämään.
Se on pääsylippu RIITTÄVÄN hyvään elämään. Uskallan sanoa, että kohtalaisesti kouluttautunut keskituloinen voi saada riittävästi ansiotuloja, jotta voi elää miellyttävää elämää, harrastaa ja tehdä kivoja asioita. Emme ole koskaan eläneet maailmassa, jossa kuka tahansa voisi valita mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli valitat siitä, että sinulla on ollut hyvät, työtätekevät vanhemmat ja olet pärjännyt koulussa hyvin? Mutta et ole saanut kalleimpia merkkivaatteita ja päässyt ulkomaille joka vuosi?
Todella harva kuuluu Suomessa mihinkään eliittiin. Aikalailla iso osa on hyvin samanlaisista olosuhteista kuin sinä. Toki se saa harmittaa vähäsen, kukapa ei haluaisi saada asioita helpommalla. Myöhemmällä iällä voit kuitenkin itse vaikuttaa asioihin, kouluttautua, harrastaa ja hankkia hyvän ammatin.Missä todellisuudessa elät? Nykyään kouluttautuminen ja hyvän ammatin hankkiminen ei enää takaa yhtään mitään. Koulutus ei ole enää nykyään mikään pääsylippu hyviin ansiotuloihin ja valitse elämään.
Se on pääsylippu RIITTÄVÄN hyvään elämään. Uskallan sanoa, että kohtalaisesti kouluttautunut keskituloinen voi saada riittävästi ansiotuloja, jotta voi elää miellyttävää elämää, harrastaa ja tehdä kivoja asioita. Emme ole koskaan eläneet maailmassa, jossa kuka tahansa voisi valita mitä tahansa.
Eli ajattelet työttömyyden olevan lähtökohtaisesti ihmisen oma vika, oli hän miten uuttera tai yritteliäs tahansa? Et näe rakenteellista ongelmaa siinä, että työpaikkoja on vähemmän kuin työttömiä työnhakijoita? Työtilanteet eri aloilla voivat muuttua moneen otteeseen siihen mennessä, ennen kuin tutkinto on käsissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli valitat siitä, että sinulla on ollut hyvät, työtätekevät vanhemmat ja olet pärjännyt koulussa hyvin? Mutta et ole saanut kalleimpia merkkivaatteita ja päässyt ulkomaille joka vuosi?
Todella harva kuuluu Suomessa mihinkään eliittiin. Aikalailla iso osa on hyvin samanlaisista olosuhteista kuin sinä. Toki se saa harmittaa vähäsen, kukapa ei haluaisi saada asioita helpommalla. Myöhemmällä iällä voit kuitenkin itse vaikuttaa asioihin, kouluttautua, harrastaa ja hankkia hyvän ammatin.Missä todellisuudessa elät? Nykyään kouluttautuminen ja hyvän ammatin hankkiminen ei enää takaa yhtään mitään. Koulutus ei ole enää nykyään mikään pääsylippu hyviin ansiotuloihin ja valitse elämään.
Se on pääsylippu RIITTÄVÄN hyvään elämään. Uskallan sanoa, että kohtalaisesti kouluttautunut keskituloinen voi saada riittävästi ansiotuloja, jotta voi elää miellyttävää elämää, harrastaa ja tehdä kivoja asioita. Emme ole koskaan eläneet maailmassa, jossa kuka tahansa voisi valita mitä tahansa.
Eli ajattelet työttömyyden olevan lähtökohtaisesti ihmisen oma vika, oli hän miten uuttera tai yritteliäs tahansa? Et näe rakenteellista ongelmaa siinä, että työpaikkoja on vähemmän kuin työttömiä työnhakijoita? Työtilanteet eri aloilla voivat muuttua moneen otteeseen siihen mennessä, ennen kuin tutkinto on käsissä.
Niin en sanonut, eikä tämä ollut AP:n aiheena, vaan katkeruus tai traumat omasta yhteiskuntaluokasta. Tietenkään aina ei voi vaikuttaa kaikkiin asioihin. Jos voisi, valitsisivat kaikki varmasti mahdollisimman hyvän elämän. Työttömyys ei ole mielestäni valinta tai kyse laiskuudesta.
Pointtini oli se, että useimmissa tilanteissa (paitsi mainitsemasi joidenkin alojen tilanne työnhakijoiden ja paikkojen epäsuhdassa) ihminen voi kuitenkin vaikuttaa asioihin. Fatalismi tai determinismi tässä huolestutti enemmän, tai se ajattelu, että olisi jotenkin huonompi kuin toinen sen takia, että kuuluu eri yhteiskuntaluokkaan. Näinhän ei tietenkään ole, kaikkia tarvitaan ja kaikille pitäisi taata mahdollisuus edes vähän vaikuttaa asioihin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, Suomessa yhteiskuntaluokista puhuminen on valitettavasti tabu. Se on kuin peräreikä: jokaisella on omansa, mutta siitä ei ole soveliasta puhua.
Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia.
Oletteko ikinä käyneet Briteissä? Siellä taas on.
Suomessa voi ihan kuka hyvänsä kouluttautua/perustaa yrityksen ja päästä pitkälle. On perustettu isoja menestyviä firmoja tai päästy presidentiksi asti.
Valittaville tekosyiden keksijöille ei sympatiaa liikene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, Suomessa yhteiskuntaluokista puhuminen on valitettavasti tabu. Se on kuin peräreikä: jokaisella on omansa, mutta siitä ei ole soveliasta puhua.
Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia.
Oletteko ikinä käyneet Briteissä? Siellä taas on.
Suomessa voi ihan kuka hyvänsä kouluttautua/perustaa yrityksen ja päästä pitkälle. On perustettu isoja menestyviä firmoja tai päästy presidentiksi asti.
Valittaville tekosyiden keksijöille ei sympatiaa liikene.
Oletko ikinä lukenut mitään suomalaista yhteiskunnallista julkaisua? Tiedepiireissä ollaan asiasta kanssasi täysin eri mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, Suomessa yhteiskuntaluokista puhuminen on valitettavasti tabu. Se on kuin peräreikä: jokaisella on omansa, mutta siitä ei ole soveliasta puhua.
Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia.
Oletteko ikinä käyneet Briteissä? Siellä taas on.
Suomessa voi ihan kuka hyvänsä kouluttautua/perustaa yrityksen ja päästä pitkälle. On perustettu isoja menestyviä firmoja tai päästy presidentiksi asti.
Valittaville tekosyiden keksijöille ei sympatiaa liikene.
Se, että Suomessa yhteiskuntaluokat eivät ole niin jyrkkiä ja niin näkyviä kuin vanhoissa sivistysmaissa kuten Ranska ja Englanti, ei tarkoita sitä, että niitä ei olisi lainkaan. Suomessa on aina ollut yhteiskuntaluokkia, mutta myöhäisen kaupungistumisen johdosta sosiaalinen liikkuvuus luokissa oli vilkasta kun suuret ikäluokat olivat parhaassa iässään. Silloin mäkitupalaistöllistä saattoi päätyä isoksikin herraksi opiskelun kautta. Silloin myös luotiin vahva ideologia siitä, että Suomessa ei yhteiskuntaluokkia olisikaan. Nykyisin trendi on, että luokkaerot jyrkkenevät koko ajan ja yhteiskuntaluokista toisiin liikkuminen on lähestulkoon pysähtynyt. Koulutuksella ei pääse enää eteenpäin automaatiolla eikä avioliitollakaan. Mietipä onko kontulalaisella maahanmuuttajatytöllä edessään valtionhallinnon ylitarkastajan ura vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, Suomessa yhteiskuntaluokista puhuminen on valitettavasti tabu. Se on kuin peräreikä: jokaisella on omansa, mutta siitä ei ole soveliasta puhua.
Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia.
Oletteko ikinä käyneet Briteissä? Siellä taas on.
Suomessa voi ihan kuka hyvänsä kouluttautua/perustaa yrityksen ja päästä pitkälle. On perustettu isoja menestyviä firmoja tai päästy presidentiksi asti.
Valittaville tekosyiden keksijöille ei sympatiaa liikene.
Oletko ikinä lukenut mitään suomalaista yhteiskunnallista julkaisua? Tiedepiireissä ollaan asiasta kanssasi täysin eri mieltä.
Omat vanhempani, monet tuttuni, kaverini, tunnetut nollasta aloittaneet yrittäjät ja jopa presidentti Kekkonen ovat sitten vaan väärässä. Tiedänpä nyt sitten tämänkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, Suomessa yhteiskuntaluokista puhuminen on valitettavasti tabu. Se on kuin peräreikä: jokaisella on omansa, mutta siitä ei ole soveliasta puhua.
Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia.
Oletteko ikinä käyneet Briteissä? Siellä taas on.
Suomessa voi ihan kuka hyvänsä kouluttautua/perustaa yrityksen ja päästä pitkälle. On perustettu isoja menestyviä firmoja tai päästy presidentiksi asti.
Valittaville tekosyiden keksijöille ei sympatiaa liikene.
Se, että Suomessa yhteiskuntaluokat eivät ole niin jyrkkiä ja niin näkyviä kuin vanhoissa sivistysmaissa kuten Ranska ja Englanti, ei tarkoita sitä, että niitä ei olisi lainkaan. Suomessa on aina ollut yhteiskuntaluokkia, mutta myöhäisen kaupungistumisen johdosta sosiaalinen liikkuvuus luokissa oli vilkasta kun suuret ikäluokat olivat parhaassa iässään. Silloin mäkitupalaistöllistä saattoi päätyä isoksikin herraksi opiskelun kautta. Silloin myös luotiin vahva ideologia siitä, että Suomessa ei yhteiskuntaluokkia olisikaan. Nykyisin trendi on, että luokkaerot jyrkkenevät koko ajan ja yhteiskuntaluokista toisiin liikkuminen on lähestulkoon pysähtynyt. Koulutuksella ei pääse enää eteenpäin automaatiolla eikä avioliitollakaan. Mietipä onko kontulalaisella maahanmuuttajatytöllä edessään valtionhallinnon ylitarkastajan ura vai ei.
Sillä kontulalaisella maahanmuuttajatytöllä on tie auki taivaisiin asti jos hän huolehtii koulutuksestaan ja painaa duunia.
Tietenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, Suomessa yhteiskuntaluokista puhuminen on valitettavasti tabu. Se on kuin peräreikä: jokaisella on omansa, mutta siitä ei ole soveliasta puhua.
Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia.
Oletteko ikinä käyneet Briteissä? Siellä taas on.
Suomessa voi ihan kuka hyvänsä kouluttautua/perustaa yrityksen ja päästä pitkälle. On perustettu isoja menestyviä firmoja tai päästy presidentiksi asti.
Valittaville tekosyiden keksijöille ei sympatiaa liikene.
Oletko ikinä lukenut mitään suomalaista yhteiskunnallista julkaisua? Tiedepiireissä ollaan asiasta kanssasi täysin eri mieltä.
Omat vanhempani, monet tuttuni, kaverini, tunnetut nollasta aloittaneet yrittäjät ja jopa presidentti Kekkonen ovat sitten vaan väärässä. Tiedänpä nyt sitten tämänkin!
Jaahas, mutuilijan kanssa on turha vääntää. Luokkanousijoista ei puhuttaisi niin ihailevasti, ellei eri yhteiskuntaluokkia olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, tiedät kai että ketään ei kutsuta parempiin piireihin sieltä alemmalta tasolta. Sinne on mentävä itse vähän kyynärpäätaktiikalla, tai paremminkin "rautanyrkki silkkihansikkaassa"-asenteella. Ei nyt tietenkään mauttomasti niinkuin jotkut mafiosot tai oligarkit tai sarasvuot, mutta se asema ja uusi yhteiskuntaluokka pitää itse ottaa. Ei sitä kukaan sinulle anna vaikka olisit kuinka hyvä.
Parikymmentä vuotta kun pusket asiaa eteenpäin ja näytät teoillasi että kuulut siihen luokkaan niin kaikki muut alkavat kyllä pitää sinua osana sitä. Mutta pitää tietenkin muistaa sekin että niille vanhoille jäärille sinä tulet aina olemaan se nousukas ja vähäarvoisempi, mutta lapsesi jo kuuluvat sitten siihen luokkaan ja sitä ei enää kyseenalaista kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, Suomessa yhteiskuntaluokista puhuminen on valitettavasti tabu. Se on kuin peräreikä: jokaisella on omansa, mutta siitä ei ole soveliasta puhua.
Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia.
Oletteko ikinä käyneet Briteissä? Siellä taas on.
Suomessa voi ihan kuka hyvänsä kouluttautua/perustaa yrityksen ja päästä pitkälle. On perustettu isoja menestyviä firmoja tai päästy presidentiksi asti.
Valittaville tekosyiden keksijöille ei sympatiaa liikene.
Se, että Suomessa yhteiskuntaluokat eivät ole niin jyrkkiä ja niin näkyviä kuin vanhoissa sivistysmaissa kuten Ranska ja Englanti, ei tarkoita sitä, että niitä ei olisi lainkaan. Suomessa on aina ollut yhteiskuntaluokkia, mutta myöhäisen kaupungistumisen johdosta sosiaalinen liikkuvuus luokissa oli vilkasta kun suuret ikäluokat olivat parhaassa iässään. Silloin mäkitupalaistöllistä saattoi päätyä isoksikin herraksi opiskelun kautta. Silloin myös luotiin vahva ideologia siitä, että Suomessa ei yhteiskuntaluokkia olisikaan. Nykyisin trendi on, että luokkaerot jyrkkenevät koko ajan ja yhteiskuntaluokista toisiin liikkuminen on lähestulkoon pysähtynyt. Koulutuksella ei pääse enää eteenpäin automaatiolla eikä avioliitollakaan. Mietipä onko kontulalaisella maahanmuuttajatytöllä edessään valtionhallinnon ylitarkastajan ura vai ei.
Sillä kontulalaisella maahanmuuttajatytöllä on tie auki taivaisiin asti jos hän huolehtii koulutuksestaan ja painaa duunia.
Tietenkin.
Entä ellei hän koulutuksesta huolimatta saa duunia? Tulee vaikka syrjityksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat jotenkin vajaalta, kun jumitut miettimään ala-asteaikaisia rakastumisia ja syytät yhteiskuntaluokkaasi siitä, ettet saanut poikaystävää.
Siihen on syynsä miksi olet pohjalla.Tämä "tarina" poikakaveriin liittyen oli vain omaa tutkiskeluani siitä, miten minulle valkeni oma paikkani tässä yhteiskunnassa. Pojan kotona olisin ollut täysin poissa omalta maaltani, vaikka olisimme olleet henkisellä tasolla ihan samanlaisia.
Täällä käydään usein keskustelua, voiko esim. lääkärinainen seurustella huoltomiehen kanssa? Harvemmin. Miksi näin? Heillä voi kaikesta huolimatta olla täysin sama musiikkimaku, huumorintaju, tapa suhtautua asioihin kuten vaikka lastenkasvatukseen?
Mikä aloituksessani kertoo minun olevan pohjalla? Mikä on pohja?
Vähän sivusta, mutta tunnen lääkärinaisia jotka seurustelevat duunarien kanssa. Tunnen myös moniakin lääkäreitä jotka ovat ponnistaneet heikommista lähtökohdista ammattiinsa. Pidän vahingollisena ajattelua jossa jo etukäteen on päätetty että "näin se asia on eikä ikinä muutu". Koen yllättyväni useinkin tavatessani epätavallisia roolimalleja tai kuvioita, koska niistä ei puhuta eikä niitä tuoda esille niin paljon. Vaikka annetaan ymmärtää että kaikki lääkärit ovat juppeja ja kaikki maanviljelijät juntteja, on totuus aika toisenlainen mikäli vähän pintaa raaputtaa.
Toki, niitä juppiperheitäkin löytyy vaikkeivät ole enemmistö. Samalla lailla kuin niitä perheitä missä on alkoholiongelmia ja pilataan lasten koulutusmahdollisuudet. Kumpikaan näistä ei kuitenkaan edusta oman "yhteiskuntaluokkansa" enemmistöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, Suomessa yhteiskuntaluokista puhuminen on valitettavasti tabu. Se on kuin peräreikä: jokaisella on omansa, mutta siitä ei ole soveliasta puhua.
Ja kuitenkin siitä puhutaan koko ajan - niin tämän palstan keskusteluissa kuin muuallakin ympäröivässä maailmassa. Mikä on se mielestäsi puuttuva tilaisuus/paikka, josta asiasta pitäisi puhua?
No, jos asiasta olisi soveliasta puhua avoimesti, niin tällaiset ketjut eivät täyttyisi kommenteista, joissa raivokkaasti väitettäisiin ettei yhteiskuntaluokkia Suomessa joko ole tai niiden merkitys on täysin mitätön.
Näin. Suomessa puhutaan kovasti luokattomasta yhteiskunnasta, mutta korkeakoulusta valmistumisen jälkeen yllättävän paljon paremmin työpaikkoja saavat he, joiden vanhemmatkin ovat olleet vähintään keskiluokkaa. Porukka, joka pitää omiensa puolta, koska jakavat sen saman putoamisen pelon. Sama porukka pitää kiinni kulissiavioliitoistaan, koska avioero merkitsisi myöskin statuksen menettämistä (tätä olen ihmetellyt monien kohdalla).
Terveisiä työväenluokasta. Siskoni ponnisti yliopiston kautta toimitusjohtajaksi ja itsekin luen akateemista loppututkintoa. Kyllä täältä ylös pääsee jos haluaa, tosin oma polkuni ja ainevalintani varmasti johtavat siihen, että tienaan tuskin hirveästi enempää kuin duunarikoulutuksen vanhempani. Välillä yliopistossa on tuntunut vaikealta, kun vanhemmista ei ole apua kun eivät he edes tiedä mitä sosiologia tarkoittaa. :)
Vierailija kirjoitti:
Terveisiä työväenluokasta. Siskoni ponnisti yliopiston kautta toimitusjohtajaksi ja itsekin luen akateemista loppututkintoa. Kyllä täältä ylös pääsee jos haluaa, tosin oma polkuni ja ainevalintani varmasti johtavat siihen, että tienaan tuskin hirveästi enempää kuin duunarikoulutuksen vanhempani. Välillä yliopistossa on tuntunut vaikealta, kun vanhemmista ei ole apua kun eivät he edes tiedä mitä sosiologia tarkoittaa. :)
Jos haluaa ja jos on onnea matkassa. Onnen merkitystä elämässä ei kannata vähätellä. Onnen tai epäonnen kasaantuminen elämässä vaikuttaa yksilötasolla yllättävän paljon lopputulokseen.
Minä olen siivooja, ex-mies teki sekalaista työtä milloin ei ollut itse sekaisin. Tyttäremme valmistui juuri yliopistosta.
Olin lähes teiniäiti, nykyään kivassa liitossa ja opiskellut paitsi 2 ammattia myös yo-tutkinnon. Aion vielä jatkaa, jahka voin.
Nykymiehen veli lopetti koulut kesken ja vaikka on aikuisena opiskellut ja tehnyt, on nykyisin aikamiespoikana äitinsä riippa. Hänen tyttärensä käy lukiota ja haaveilee urasta armeijassa. Hän ei ole edes surkein pohjalta ponnistanut nuori siinä suvussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, Suomessa yhteiskuntaluokista puhuminen on valitettavasti tabu. Se on kuin peräreikä: jokaisella on omansa, mutta siitä ei ole soveliasta puhua.
Ja kuitenkin siitä puhutaan koko ajan - niin tämän palstan keskusteluissa kuin muuallakin ympäröivässä maailmassa. Mikä on se mielestäsi puuttuva tilaisuus/paikka, josta asiasta pitäisi puhua?
No, jos asiasta olisi soveliasta puhua avoimesti, niin tällaiset ketjut eivät täyttyisi kommenteista, joissa raivokkaasti väitettäisiin ettei yhteiskuntaluokkia Suomessa joko ole tai niiden merkitys on täysin mitätön.
Näin. Suomessa puhutaan kovasti luokattomasta yhteiskunnasta, mutta korkeakoulusta valmistumisen jälkeen yllättävän paljon paremmin työpaikkoja saavat he, joiden vanhemmatkin ovat olleet vähintään keskiluokkaa. Porukka, joka pitää omiensa puolta, koska jakavat sen saman putoamisen pelon. Sama porukka pitää kiinni kulissiavioliitoistaan, koska avioero merkitsisi myöskin statuksen menettämistä (tätä olen ihmetellyt monien kohdalla).
Hieman ohis tämäkin mutta sivusta katselleena ei vanhoilla rikkailla suvuillakaan ole helppoa. Tiedän monia jotka edelleen elävät hulppeissa kattohuoneistossaan kaupungin keskustassa, mutta koska tulot eivät enää ole niin suuret niin elävät VELAKSI. Ihan tosissaan on snobiperheitä jotka pelkäävät niin kovasti tippuvansa sosiaaliluokastaan että ovat 10v päästä velkavankeudessa taloustilanteensa takia. Tämäkin on osoitus mielen köyhyydestä - se että pelätään muutosta niin paljon ettei uskalleta tehdä järkeviä päätöksiä.
Mutta joo, ton huomaaminen lähinnä järkytti itseä. Olin toivonut ettei ns. akateemisessa luokassa olisi ihan noin idiootteja.
Missä todellisuudessa elät? Nykyään kouluttautuminen ja hyvän ammatin hankkiminen ei enää takaa yhtään mitään. Koulutus ei ole enää nykyään mikään pääsylippu hyviin ansiotuloihin ja valitse elämään.