Lue keskustelun säännöt.
Yhteiskuntaluokkani aiheuttamat traumat
30.08.2018 |
Muistan, kun olin koululaisena rakastunut erääseen poikaan. Oikeastaan koko ala-asteikäni, yläasteella vasta tajusin että hän on "paremmasta" perheestä kuin minä.
Me olimme noin muuten hyvin samanlaisia, molemmat hyviä koulussa ja ulkonäöltä samaa "tasoa". Urheilullisia ja molemmilla tapana pärjätä kaikessa.
Mutta minä harrastin niitä lajeja, joihin oli rahaa ja hän taas harrasti niitä kaikkein kalleimpia juttuja. Kalliit merkkivaatteet ja pyörät ym. Minulla oli serkun vanha pyörä. Hän löysi yläasteella tyttöystävän, joka oli rikkaasta perheestä. Muistan miten se murskasi minun itsetuntoni juuri sillä hetkellä, kun on joka tavalla herkimmillään. Varsinkin kun olin jo hetken kuvitellut, että minä olen saamassa hänet kun aloin naisistua ja hän viihtyi kanssani.
Oikeastaan vasta teini-iän kynnyksellä hahmotin tämän oman luokkani. Että en tule pääsemään elämässäni siihen parempaan luokkaan, vaikka olin hyvä koulussa ja minulla oli paljon kavereita erilaisissa porukoissa. Että kotona minulla oli ahkerasti työtä tekevät vanhemmat, toinen tehdastyössä ja toinen hoitoalalla, mutta minulle se alkoi näyttäytyä niin että kunnon työtä tekevät ovat niitä tosielämän raatajia. Että mitäpä hyötyä siitä on, että todistus on luokan paras kun tulevaisuudessa en tule etenemään pidemmälle. Olen aina se duunariperheen tytär, vanhasta talosta ja aina hiukan ulkopuolella niissä porukoissa, joissa on matkusteltu, harrastettu ja nähty erilaista kulttuuria ihan jo pienestä pitäen.
En syytä vanhempiani mistään. Minä vain totesin, että ei minusta tule yhtään mitään sitten kuitenkaan. Aloin hölmöillä, kävin lukion huonosti ja aloin hengailla "samanlaisten" kanssa.
Sitten tapasin oman mieheni, saimme lapsia ja nyt teen ihan perustyötä. Olen onnellinen tästä kaikesta.
Mutta aina silloin tällöin töissä (jossa on paljon korkeasti koulutettua väkeä) muistuu mieleeni tämä yhteiskuntaluokkani. Että minulla oli ihan tismalleen ne samat pohjataidot olemassa lapsesta asti, mutta omalla toiminnallani aiheutin sen että en ole sitä "parempaa" luokkaa. Lapseni saavat valitettavasti saman mallin ja jäävät tähän luokkaan, vaikka he ovat älyttömän fiksuja ja sosiaalisesti taitavia.
Tämä yhteiskuntaluokka ei ole yhtään lasteni arvoinen, mutta millä voin kannustaa lapsiani taistelemaan itsensä ylös täältä, kun en ole ollut hyvä esimerkki itsekään. Ja toisaalta en halua antaa heille kuvaa, että tässä elämässä olisi jotain vikaa näin. Koska en minä sitä rahaa ja tavaraa kaipaa, minä kaipaan arvostusta ja haluaisin että lapsiani arvostetaan.
Koska (valitettavasti) koen usein työni takia olevani muiden silmissä jotenkin tyhmempi. Minulla on hyvät ongelmanratkaisutaidot, tilanne- ja huumorintaju kohdillaan ja olen utelias. Opin nopeasti asioita. Minulla on monta työkaveria, jotka eivät osaa esim. järkevästi kirjoittaa yhtä virkettä alusta loppuun, töksäyttelevät mitä sattuu ja tekevät asioita hirvittävän hankalasti, vaikka olisi helpompikin tapa.
Koen tätä huonommuutta usein ja jostain syystä uskon sen olevan alkujaan jo lapsuudestani.
Onko kenelläkään samanlaisia ajatuksia?
Korostan vielä, että olen omilla valinnoillani saanut kaiken aikaan. Mutta mitä päässäni on tapahtunut, kun olen vain päättänyt elää elämääni vanhempieni tavoin, sitä tulen miettimään aina. Enkä edes valitsisi toisin, tämä on minun elämäni.
Mutta en halua, että lapseni jättävät mitään tekemättä koska saavat tietyn mallin kotoaan.
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan uskomatonta puhetta täällä. Minä olen köyhästä avioeroperheestä. Ikinä ei ole opiskeluun kannustettu. Sukuni ensimmäinen ylioppilas. Enoni ollut vankilassa, isäni alkoholisti ja muitakin juoppoja riittää. Ystäviä ollut aina erilaisilla taustoilla.
Olen tällä hetkellä erikoistuva lääkäri ja menossa naimisiin akateemisesta perheestä olevan hammaslääkärin kanssa. Olen maailman onnellisin juuri nyt vaikka nuoruudessa on kurjuuden hetkiä koettu useasti.
Kyllä se on oma asenne mikä ratkaisee kaikista eniten.Nuorten parinvalinnassa opiskelupaikalla on merkitystä ihan siksi, että monet löytävät tulevan puolison opiskelupiireistä. Opiskelijabileissä nyt on helppo tutustua ja pareja syntyy ihan luonnostaan.
Onnea sinulle ja onnea teille!
Totta kai oma asenne ratkaisee hyvin paljon - mutta myös geenit. Mitäpä veikkaat, jos sinulle ei olisi opiskeluun kyvykkäitä geenejä suotu, olisitko nyt pariutumista tuon tulevan hammaslääkärin kanssa? En usko. Harvassa on ne minun tuntemani nuoret seurustelevat parit, joissa toinen opiskelee yliopistossa jotain tulevaisuuden kovapalkkaisia ammattia ja toinen on valmistumassa (ehkä joskus jos nyt ehtii ja jaksaa ) vaikkapa putkiasentajaksi tai lähihoitajaksi. Nuorisossa nimenomaan näkyy tosi selkeästi se, miten opiskelupaikan ’taso’ määrittelee myös seurustelukumppanin mahdollisen opiskelupaikan viitekehystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme nillitystä. Meillä jokainen sukupolvi on halunnut tähdätä korkeammalle. Isoisovanhempani olivat pienviljeliöitä, isovanhempani duunareita, vanhempani korkeakoulutettuja ylempää keskiluokkaa ja minä ja kaikki sisarukset ollaan korkeakoulutettuja ja tähdätään taas vaan korkeammalle. puolisoissa meillä on ammattikoulun käyneitä yrittäjiä ja lähäri. Jos olisit halunnut parempaa itsellesi olisit sen voinut tehdä, mutta selkeästi olet päättänyt, että uhriudut tähän yhteiskuntaluokkaan mitä ei ole edes olemassa.
Olen keskiluokkaisesta taustasta ja nain samaan luokkaan kuuluvan ihmisen. Se ero tosin, että toisessa suvussa on varallisuutta kartoitettu määrätietoisesti ja toisessa eletty kädestä suuhun. Ja toisessa suvussa on eletty paljon tasapainoisempaa elämää. Eli luokkien sisälläkin voi olla paljon sisäistä vaihtelua.
Vierailija kirjoitti:
Ihme nillitystä. Meillä jokainen sukupolvi on halunnut tähdätä korkeammalle. Isoisovanhempani olivat pienviljeliöitä, isovanhempani duunareita, vanhempani korkeakoulutettuja ylempää keskiluokkaa ja minä ja kaikki sisarukset ollaan korkeakoulutettuja ja tähdätään taas vaan korkeammalle. puolisoissa meillä on ammattikoulun käyneitä yrittäjiä ja lähäri. Jos olisit halunnut parempaa itsellesi olisit sen voinut tehdä, mutta selkeästi olet päättänyt, että uhriudut tähän yhteiskuntaluokkaan mitä ei ole edes olemassa.
Pyrkyryys vasta onkin ainutlaatuista... Surkeaa, että kaikkien sukusi ponnistelujen lopputuloksena on vain surkea nillittäjä netissä. Ei kai tuo ollut se tavoite?
Vierailija kirjoitti:
Ihme nillitystä. Meillä jokainen sukupolvi on halunnut tähdätä korkeammalle. Isoisovanhempani olivat pienviljeliöitä, isovanhempani duunareita, vanhempani korkeakoulutettuja ylempää keskiluokkaa ja minä ja kaikki sisarukset ollaan korkeakoulutettuja ja tähdätään taas vaan korkeammalle. puolisoissa meillä on ammattikoulun käyneitä yrittäjiä ja lähäri. Jos olisit halunnut parempaa itsellesi olisit sen voinut tehdä, mutta selkeästi olet päättänyt, että uhriudut tähän yhteiskuntaluokkaan mitä ei ole edes olemassa.
Ja lapsesi menee Niinistöksi Niinistön paikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme nillitystä. Meillä jokainen sukupolvi on halunnut tähdätä korkeammalle. Isoisovanhempani olivat pienviljeliöitä, isovanhempani duunareita, vanhempani korkeakoulutettuja ylempää keskiluokkaa ja minä ja kaikki sisarukset ollaan korkeakoulutettuja ja tähdätään taas vaan korkeammalle. puolisoissa meillä on ammattikoulun käyneitä yrittäjiä ja lähäri. Jos olisit halunnut parempaa itsellesi olisit sen voinut tehdä, mutta selkeästi olet päättänyt, että uhriudut tähän yhteiskuntaluokkaan mitä ei ole edes olemassa.
Ja lapsesi menee Niinistöksi Niinistön paikalle.
Lapseni saavat tehdä mitä he rakastavat, jos sillä saa katon päänpäälle ja ruokaa suuhun. Ei minulta ja sisaruksiltanikaan oletettu mitään, mutta halu menestyä ja opiskella oli meissä kaikissa valmiina. Ihmetyttää vaan tämä ”koska vanhempani olivat tätä niin minusta tuli tätä” mentaliteetti, jolla ap katkeroittaa itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme nillitystä. Meillä jokainen sukupolvi on halunnut tähdätä korkeammalle. Isoisovanhempani olivat pienviljeliöitä, isovanhempani duunareita, vanhempani korkeakoulutettuja ylempää keskiluokkaa ja minä ja kaikki sisarukset ollaan korkeakoulutettuja ja tähdätään taas vaan korkeammalle. puolisoissa meillä on ammattikoulun käyneitä yrittäjiä ja lähäri. Jos olisit halunnut parempaa itsellesi olisit sen voinut tehdä, mutta selkeästi olet päättänyt, että uhriudut tähän yhteiskuntaluokkaan mitä ei ole edes olemassa.
Ja lapsesi menee Niinistöksi Niinistön paikalle.
Lapseni saavat tehdä mitä he rakastavat, jos sillä saa katon päänpäälle ja ruokaa suuhun. Ei minulta ja sisaruksiltanikaan oletettu mitään, mutta halu menestyä ja opiskella oli meissä kaikissa valmiina. Ihmetyttää vaan tämä ”koska vanhempani olivat tätä niin minusta tuli tätä” mentaliteetti, jolla ap katkeroittaa itseään.
Ap ei vaikuta katkeralta. Enemmänkin sellaiselta ihmiseltä, joka on sinut itsensä kanssa ja tarkastelee eri ilmiöitä uteliaasti. Eivät kaikki vimmaisesti pyri kompensoimaan lähtökohtiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, Suomessa yhteiskuntaluokista puhuminen on valitettavasti tabu. Se on kuin peräreikä: jokaisella on omansa, mutta siitä ei ole soveliasta puhua.
Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia.
Oletteko ikinä käyneet Briteissä? Siellä taas on.
Suomessa voi ihan kuka hyvänsä kouluttautua/perustaa yrityksen ja päästä pitkälle. On perustettu isoja menestyviä firmoja tai päästy presidentiksi asti.
Valittaville tekosyiden keksijöille ei sympatiaa liikene.
Oletko ikinä lukenut mitään suomalaista yhteiskunnallista julkaisua? Tiedepiireissä ollaan asiasta kanssasi täysin eri mieltä.
Omat vanhempani, monet tuttuni, kaverini, tunnetut nollasta aloittaneet yrittäjät ja jopa presidentti Kekkonen ovat sitten vaan väärässä. Tiedänpä nyt sitten tämänkin!
Jaahas, mutuilijan kanssa on turha vääntää. Luokkanousijoista ei puhuttaisi niin ihailevasti, ellei eri yhteiskuntaluokkia olisi.
Puhuin esimerkeissäni kyllä lähinnä rahasta, yhteiskunnallisesta statuksesta ja sen sellaisesta. En mistään luokista koska ei sellaisia ole! Vaatteista et pysty sanomaan mitä vastaantulija ansaitsee vuodessa. Suomessa on omistus- ja vuokra-asunnot pitkälti sekaisin. Onko tyypillistä luokkayhteiskunnalle?
Ai niin, nuohan ovat kaikki "mutuilua" joten voimme jättää ne huomiotta.
Vierailija kirjoitti:
AP, tiedät kai että ketään ei kutsuta parempiin piireihin sieltä alemmalta tasolta. Sinne on mentävä itse vähän kyynärpäätaktiikalla, tai paremminkin "rautanyrkki silkkihansikkaassa"-asenteella. Ei nyt tietenkään mauttomasti niinkuin jotkut mafiosot tai oligarkit tai sarasvuot, mutta se asema ja uusi yhteiskuntaluokka pitää itse ottaa. Ei sitä kukaan sinulle anna vaikka olisit kuinka hyvä.
Parikymmentä vuotta kun pusket asiaa eteenpäin ja näytät teoillasi että kuulut siihen luokkaan niin kaikki muut alkavat kyllä pitää sinua osana sitä. Mutta pitää tietenkin muistaa sekin että niille vanhoille jäärille sinä tulet aina olemaan se nousukas ja vähäarvoisempi, mutta lapsesi jo kuuluvat sitten siihen luokkaan ja sitä ei enää kyseenalaista kukaan.
...paitsi että lapset voivat opiskella hyvinkin, mutteivät tutkinnostaan huolimatta saa töitä ja putoavat jälleen sinne, mistä muinoin noustiin. Eli akateemiseksi siivoojaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, Suomessa yhteiskuntaluokista puhuminen on valitettavasti tabu. Se on kuin peräreikä: jokaisella on omansa, mutta siitä ei ole soveliasta puhua.
Ja kuitenkin siitä puhutaan koko ajan - niin tämän palstan keskusteluissa kuin muuallakin ympäröivässä maailmassa. Mikä on se mielestäsi puuttuva tilaisuus/paikka, josta asiasta pitäisi puhua?
No, jos asiasta olisi soveliasta puhua avoimesti, niin tällaiset ketjut eivät täyttyisi kommenteista, joissa raivokkaasti väitettäisiin ettei yhteiskuntaluokkia Suomessa joko ole tai niiden merkitys on täysin mitätön.
Näin. Suomessa puhutaan kovasti luokattomasta yhteiskunnasta, mutta korkeakoulusta valmistumisen jälkeen yllättävän paljon paremmin työpaikkoja saavat he, joiden vanhemmatkin ovat olleet vähintään keskiluokkaa. Porukka, joka pitää omiensa puolta, koska jakavat sen saman putoamisen pelon. Sama porukka pitää kiinni kulissiavioliitoistaan, koska avioero merkitsisi myöskin statuksen menettämistä (tätä olen ihmetellyt monien kohdalla).
Hieman ohis tämäkin mutta sivusta katselleena ei vanhoilla rikkailla suvuillakaan ole helppoa. Tiedän monia jotka edelleen elävät hulppeissa kattohuoneistossaan kaupungin keskustassa, mutta koska tulot eivät enää ole niin suuret niin elävät VELAKSI. Ihan tosissaan on snobiperheitä jotka pelkäävät niin kovasti tippuvansa sosiaaliluokastaan että ovat 10v päästä velkavankeudessa taloustilanteensa takia. Tämäkin on osoitus mielen köyhyydestä - se että pelätään muutosta niin paljon ettei uskalleta tehdä järkeviä päätöksiä.
Mutta joo, ton huomaaminen lähinnä järkytti itseä. Olin toivonut ettei ns. akateemisessa luokassa olisi ihan noin idiootteja.
Voi kuule, ihan uskomattoman paljon ongelmallista pelleporukkaa on paljon myös akateemisten keskuudessa. Se vain usein painetaan villaisella, koska se ei sovi yleiseen mielikuvaan korkeakoulutetuista ihmisistä.
Akateemisten keskuudessa vähän avarampaa näkemystä tuntuisi olevan lääkäreiden ja opettajien joukossa. En tiedä johtuuko siitä, että ovat paljon tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, tiedät kai että ketään ei kutsuta parempiin piireihin sieltä alemmalta tasolta. Sinne on mentävä itse vähän kyynärpäätaktiikalla, tai paremminkin "rautanyrkki silkkihansikkaassa"-asenteella. Ei nyt tietenkään mauttomasti niinkuin jotkut mafiosot tai oligarkit tai sarasvuot, mutta se asema ja uusi yhteiskuntaluokka pitää itse ottaa. Ei sitä kukaan sinulle anna vaikka olisit kuinka hyvä.
Parikymmentä vuotta kun pusket asiaa eteenpäin ja näytät teoillasi että kuulut siihen luokkaan niin kaikki muut alkavat kyllä pitää sinua osana sitä. Mutta pitää tietenkin muistaa sekin että niille vanhoille jäärille sinä tulet aina olemaan se nousukas ja vähäarvoisempi, mutta lapsesi jo kuuluvat sitten siihen luokkaan ja sitä ei enää kyseenalaista kukaan.
...paitsi että lapset voivat opiskella hyvinkin, mutteivät tutkinnostaan huolimatta saa töitä ja putoavat jälleen sinne, mistä muinoin noustiin. Eli akateemiseksi siivoojaksi.
Entisaikaan aatelisarvot ja rikkaudet taidettiin lähtökohtaisesti hankkia aika kyseenalaisin keinoin (esimerkiksi osallistumalla orjakaupan järjestelyihin jne.). Harva on normaalia palkkatyötä tekemällä ikinä vaurastunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, tiedät kai että ketään ei kutsuta parempiin piireihin sieltä alemmalta tasolta. Sinne on mentävä itse vähän kyynärpäätaktiikalla, tai paremminkin "rautanyrkki silkkihansikkaassa"-asenteella. Ei nyt tietenkään mauttomasti niinkuin jotkut mafiosot tai oligarkit tai sarasvuot, mutta se asema ja uusi yhteiskuntaluokka pitää itse ottaa. Ei sitä kukaan sinulle anna vaikka olisit kuinka hyvä.
Parikymmentä vuotta kun pusket asiaa eteenpäin ja näytät teoillasi että kuulut siihen luokkaan niin kaikki muut alkavat kyllä pitää sinua osana sitä. Mutta pitää tietenkin muistaa sekin että niille vanhoille jäärille sinä tulet aina olemaan se nousukas ja vähäarvoisempi, mutta lapsesi jo kuuluvat sitten siihen luokkaan ja sitä ei enää kyseenalaista kukaan.
...paitsi että lapset voivat opiskella hyvinkin, mutteivät tutkinnostaan huolimatta saa töitä ja putoavat jälleen sinne, mistä muinoin noustiin. Eli akateemiseksi siivoojaksi.
Entisaikaan aatelisarvot ja rikkaudet taidettiin lähtökohtaisesti hankkia aika kyseenalaisin keinoin (esimerkiksi osallistumalla orjakaupan järjestelyihin jne.). Harva on normaalia palkkatyötä tekemällä ikinä vaurastunut.
No tässä ketjussa kai kyse oli enemmänkin luokkatietoisuudesta (tai onko sitä). Kettuilevathan aatelisetkin Wahlroosille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme nillitystä. Meillä jokainen sukupolvi on halunnut tähdätä korkeammalle. Isoisovanhempani olivat pienviljeliöitä, isovanhempani duunareita, vanhempani korkeakoulutettuja ylempää keskiluokkaa ja minä ja kaikki sisarukset ollaan korkeakoulutettuja ja tähdätään taas vaan korkeammalle. puolisoissa meillä on ammattikoulun käyneitä yrittäjiä ja lähäri. Jos olisit halunnut parempaa itsellesi olisit sen voinut tehdä, mutta selkeästi olet päättänyt, että uhriudut tähän yhteiskuntaluokkaan mitä ei ole edes olemassa.
Ja lapsesi menee Niinistöksi Niinistön paikalle.
Lapseni saavat tehdä mitä he rakastavat, jos sillä saa katon päänpäälle ja ruokaa suuhun. Ei minulta ja sisaruksiltanikaan oletettu mitään, mutta halu menestyä ja opiskella oli meissä kaikissa valmiina. Ihmetyttää vaan tämä ”koska vanhempani olivat tätä niin minusta tuli tätä” mentaliteetti, jolla ap katkeroittaa itseään.
Ap ei vaikuta katkeralta. Enemmänkin sellaiselta ihmiseltä, joka on sinut itsensä kanssa ja tarkastelee eri ilmiöitä uteliaasti. Eivät kaikki vimmaisesti pyri kompensoimaan lähtökohtiaan.
Juurihan ap petasi lapsilleen huonoa tulevaisuutta, koska luulee heidän ilman muuta ajattelevan ja toimivan omalla laillaan.
Vanhempien koulutus ja ammatti vaikuttavat varmaan lähinnä alitajuisesti omaan ammatinvalintaan. Siis esimerkiksi itselleni olisi tuntunut vähän vieraalta lähteä yliopistoon lukion jälkeen. Sen sijaan jos lähipiirissä se olisi (ollut) vallitseva suuntaus, sitä vaihtoehtoa olisi varmasti pohtinut paljon enemmän ja paljon varteenotettavampana vaihtoehtona kuin mä tein. Tietysti kuka tahansa voi suomessa PERIAATTEESSA valita minkä tahansa koulutuspolun, mutta ei se vaan silti mene ihan niin simppelisti. Ihme aggressioita ihmisillä on tähän aiheeseen liittyen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, Suomessa yhteiskuntaluokista puhuminen on valitettavasti tabu. Se on kuin peräreikä: jokaisella on omansa, mutta siitä ei ole soveliasta puhua.
Kyllä sen jo tässä keskustelussa huomaa. Että jokainen on oman onnensa seppä. Mutta onko sitten kuitenkaan? Minulla on paljon ystäviä ja kavereita, jotka elävät elämää juuri kuten vanhemmatkin ovat eläneet. Lapsena luokat eivät vielä näkyneet niin pahasti, oltiin sitä samaa massaa.
Mutta eivät ne mahdollisuudet ole samat kaikille, eivät todellakaan.
Vanhemmat jotka ovat nään yksissä pienipalkkaisten töidensä jälkeen eivät jaksa samalla voimalla ajaa lastensa etuja kun levänneet ja rahaa omaavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, Suomessa yhteiskuntaluokista puhuminen on valitettavasti tabu. Se on kuin peräreikä: jokaisella on omansa, mutta siitä ei ole soveliasta puhua.
Kyllä sen jo tässä keskustelussa huomaa. Että jokainen on oman onnensa seppä. Mutta onko sitten kuitenkaan? Minulla on paljon ystäviä ja kavereita, jotka elävät elämää juuri kuten vanhemmatkin ovat eläneet. Lapsena luokat eivät vielä näkyneet niin pahasti, oltiin sitä samaa massaa.
Mutta eivät ne mahdollisuudet ole samat kaikille, eivät todellakaan.
Vanhemmat jotka ovat nään yksissä pienipalkkaisten töidensä jälkeen eivät jaksa samalla voimalla ajaa lastensa etuja kun levänneet ja rahaa omaavat.
Siis on töitä jotka vievät voimat, mutta joista ei saa kunnon palkkaa. Kunnon palkalla voi ostaa apua.
Sitten on töitä jotka eivät vie kaikkia voimia joten on aikaa opastaa lapsia.
Itse olen keskiluokkaisesta akateemisesta perheestä. Silti hyvin huono itsetunto eikä minusta tullut mitään. Koen että tämä ei tuettu on jotenkin hyvin suomalainen ilmiö.
Voi kuule, ihan uskomattoman paljon ongelmallista pelleporukkaa on paljon myös akateemisten keskuudessa. Se vain usein painetaan villaisella, koska se ei sovi yleiseen mielikuvaan korkeakoulutetuista ihmisistä.