En vaan voi ymmärtää aikuisia jotka pelaa jotain videopelejä?
Siis miten aikuinen ihminen voi tuhlata aikaansa joihinkin lapsille tarkoitettuihin videopeleihin?
Kommentit (135)
Pitäisi lähteä töihin mutta taidankin paukuttaa hetkisen Last of Us remasteredia...
Vierailija kirjoitti:
Miksi naisetkin, jotka kuitenkin ovat luonnostaan järkevämpiä ja käytännönläheisempiä, ovat innostuneet noista poikien peleistä? Luulevatko, että peliporukoihin menemällä saa helpommin miehen? Uskovatko ihan oikeasti tulevansa edes hyväksytyksi niihin porukoihin?
Nojaa, itse pelaan World of Warcraftia, olen saanut hyvä kavereita ja ystäviäkin sieltä. Raidaan normaali/heroiccitasolla ja teen instansseja mythic keystoneilla, niin korkeita kuin vain saadaan tehtyä.
Pelaan pääasiassa miesporukalla ja he ovat hyvin minut hyväksyneet.
Taidat vain olla kateellinen kun sinulla ei ole kavereita saman harrastuksen ääressä, missä voisi kuluttaa vaikka päivän jos siltä tuntuu. ;)
N29
Tutkimuksen mukaan pelaavat kirurgit tekevät työnsä paremmin:
Mielestäni aikuisen elämää vain rikastuttaa kyky leikkisyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi naisetkin, jotka kuitenkin ovat luonnostaan järkevämpiä ja käytännönläheisempiä, ovat innostuneet noista poikien peleistä? Luulevatko, että peliporukoihin menemällä saa helpommin miehen? Uskovatko ihan oikeasti tulevansa edes hyväksytyksi niihin porukoihin?
Hyvä ihminen :D Mitä "poikien pelejä" ne ovat? Miksi ihmiset ylipäätänsä tekevät asioita? Usein, koska he pitävät niistä ja ne kiinnostavat niitä. Toki joku voi etsiä miestäkin. Itse löysin omanai ihan yliopistolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naisetkin, jotka kuitenkin ovat luonnostaan järkevämpiä ja käytännönläheisempiä, ovat innostuneet noista poikien peleistä? Luulevatko, että peliporukoihin menemällä saa helpommin miehen? Uskovatko ihan oikeasti tulevansa edes hyväksytyksi niihin porukoihin?
Nojaa, itse pelaan World of Warcraftia, olen saanut hyvä kavereita ja ystäviäkin sieltä. Raidaan normaali/heroiccitasolla ja teen instansseja mythic keystoneilla, niin korkeita kuin vain saadaan tehtyä.
Pelaan pääasiassa miesporukalla ja he ovat hyvin minut hyväksyneet.Taidat vain olla kateellinen kun sinulla ei ole kavereita saman harrastuksen ääressä, missä voisi kuluttaa vaikka päivän jos siltä tuntuu. ;)
N29
*Hyviä piti kirjoittaa, autocorrecti teki omiaan
Vierailija kirjoitti:
Vauva.fi, salkkarit, ensitreffit alttarilla ja lukemattomat muut asiat ovatkin äärimmäisen kehittävää ja aikuismaista toimintaa.
No en tiedä, mitä vikaa noissakaan on. Viatonta viihdettä, Usein kun katson, niin pelaan samalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kaunokirjallisuus, satuja aikuisille. ei niistä mitään hyötyä aivoille.
Kerropa missä pelissä tarinankerronta on verrattavissa maailmankirjallisuuden klassikkoihin?
Viimevuosina on tullut useampikin peli, joissa tarinaan on panostettu keskivertoa enemmän. Esim:
Last Of Us
Bioshock-sarja
Wolfenstein: New Order
Wolfenstein: New Colossus
Hellblade: Senuas Sacrifice
Firewatch
Everybody Gone to The Rapture
Layers Of Fear
T: mies joka kirjoitti myös viesti nro 54
Jahas, pääsin juuri kotiin työvuorosta ja taidan välipalan jälkeen siirtyä DAI:n pariin rentoutumaan ja seuraavia strategioita suunnittelemaan. Tai mennä AC:ssä tutkiskelemaan renessanssiajan italialaisia kaupunkeja ja arkkitehtuuria läheltä. Venetsian Santa Marian basilika taitaa kutsua seuraavaksi.
t. N43, joka on käyttänyt telkkaria lähinnä peliruutuna kolmikymppisestä lähtien
No minä en ymmärrä juoppoja, tupakoivia enkä huumehörhöjä. Kai päihteet ovat heille jonkinlainen tapa "rentoutua"? Kivittäkää vaan.
Vierailija kirjoitti:
Eksä käytti kaiken vapaa-aikansa pelaamiseen. Minulle jäi talouden aikuisten työt (siivous, pyykkäys, tiskit, ruokakaupassa käyminen, laskujen maksaminen, remontit jne., ruokaa sentään toisinaan laittoi). Ei liene ihme, että yhteiselo tämän mieslapsen kanssa päättyi eroon. Nyt eksä viettää aikaa teiniemme kanssa verkossa pelaten. Teinien mielestä on huippuisä, ja minä tietty tylsis, kun roolijako meni niin että iskän kanssa viihdytään ja äiti on ainoa, joka vaatii osallistumista myös arjen pakollisiin kotitöihin.
Mielestäni ruutuun uppoava peleistä elävä aikuinen mies on epäseksikkäintä mitä tiedän. Ei enää ikinä.
Eli pidät seksikkäämpänä sellaista miestä, jonka on pakko joka perjantai-ilta ostaa se ns. perjantai-pullo, ja tarpeeksi siitä otettuaan alkaa humalapäissään nahistelemaan jonkun kanssa?
Selvä homma.
No sitten et ymmärrä. Itse taas en ymmärrä ihmisiä, joidenka mielestä kaikki vähänkin normista poikkeava on kummallista/outoa/kamalaa/friikkiä.
Vierailija kirjoitti:
Jahas, pääsin juuri kotiin työvuorosta ja taidan välipalan jälkeen siirtyä DAI:n pariin rentoutumaan ja seuraavia strategioita suunnittelemaan. Tai mennä AC:ssä tutkiskelemaan renessanssiajan italialaisia kaupunkeja ja arkkitehtuuria läheltä. Venetsian Santa Marian basilika taitaa kutsua seuraavaksi.
t. N43, joka on käyttänyt telkkaria lähinnä peliruutuna kolmikymppisestä lähtien
Minä kun olen huono muistamaan lyhenteitä, joten voitko kertoa, mitä pelejä nuo ovat. t. 58
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jahas, pääsin juuri kotiin työvuorosta ja taidan välipalan jälkeen siirtyä DAI:n pariin rentoutumaan ja seuraavia strategioita suunnittelemaan. Tai mennä AC:ssä tutkiskelemaan renessanssiajan italialaisia kaupunkeja ja arkkitehtuuria läheltä. Venetsian Santa Marian basilika taitaa kutsua seuraavaksi.
t. N43, joka on käyttänyt telkkaria lähinnä peliruutuna kolmikymppisestä lähtien
Minä kun olen huono muistamaan lyhenteitä, joten voitko kertoa, mitä pelejä nuo ovat. t. 58
En ole tuo lainaamasi kirjoittaja, mutta otaksun hänen tarkoittavan DAI:llä Dragon Age: Inquisition-peliä.
AC taas on lyhenne Assassins Creed-sarjasta.
Aika hyvä trollaus, mut voitaisko me vaan alkaa kehumaan parhaita pelejä tässä? Itse olen Metal Gear Solid-fani, kaikki ps1- kaudelta alkaen olen pelannut ja niissähän on aivan hel**tin syvällisiä teemoja.
Viime vuosien suosikkejani on Witcher 3 (aivan mahtava maailmanrakennus!), Horizon Zero Dawn, Last of Us (ehkä parhaita pelejä ikinä) ja monet ns. indie-pelit, esim. Inside. Tässä iässä olen todennut, ettei aika eikä kärsivällisyys riitä enää pelaamaan yhtään huonoja pelejä, moni ns. AAA-sarjan peli on päässyt nopeasti kiertoon kun ei vain nappaa.
Ja olen nelikymppinen nainen. Parikymmentä vuotta sitten olin vielä "outolintu", ihmiset oikeasti ihmetteli miten nuori nainen pelaa. Nykyään kun tulee puhe peleistä puolituttujen kanssa, lähes kaikki on pelannut jotain tai ainakin katsellut vierestä. Meilläkin sitä harrastetaan, eli välillä minä pelaan, välillä mies, ja toinen seuraa tarinaa aktiivisesti vierestä. Eli tää trolli on nyt kyllä vähän vanhanaikainen...
Life is strange. Aika vaikuttava tarina, sai ainakin tän nelikymppisen äijän kovin mietteliääksi.
Dark Souls ja Sif. Maiden Astraeasta puhumattakaan. Synkkää, kaunista ja niin surullista.
The Last Of Us. Yksi parhaita tarinoita ikinä. Yritä siinä nyt itkemättä pelata edes introa läpi. Aika varma että tästäkään pelistä ei niin paljon saisi irti lapsena ja lapsettomana.
Bioshock. Would you kindly.
Ja monta muuta hetkeä pelien parissa joita en olisi halunnut jättää viettämättä. Omat lapset tykkää enemmän Sims, Terraria ja Minecraft tyylisistä peleistä.
Niin ja toki välillä tulee nautittua myös valmiiksi pureskeltua lineaariviihdettä leffojen, sarjojen ja kirjojen muodossa. ;)
AP ehkä luulee keksineensä uuden aiheen, mutta tästä on väitelty jo vuosikymmeniä.
Tiesitkös muuten, että ensimmäiset videopelaajat olivat ihan aikuisia tietokoneinsinöörejä, jotka keksivät, että niitä hirvittävän kalliita koneita pystyi käyttämään myös viihdekäyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Aika hyvä trollaus, mut voitaisko me vaan alkaa kehumaan parhaita pelejä tässä? Itse olen Metal Gear Solid-fani, kaikki ps1- kaudelta alkaen olen pelannut ja niissähän on aivan hel**tin syvällisiä teemoja.
Viime vuosien suosikkejani on Witcher 3 (aivan mahtava maailmanrakennus!), Horizon Zero Dawn, Last of Us (ehkä parhaita pelejä ikinä) ja monet ns. indie-pelit, esim. Inside. Tässä iässä olen todennut, ettei aika eikä kärsivällisyys riitä enää pelaamaan yhtään huonoja pelejä, moni ns. AAA-sarjan peli on päässyt nopeasti kiertoon kun ei vain nappaa.
Ja olen nelikymppinen nainen. Parikymmentä vuotta sitten olin vielä "outolintu", ihmiset oikeasti ihmetteli miten nuori nainen pelaa. Nykyään kun tulee puhe peleistä puolituttujen kanssa, lähes kaikki on pelannut jotain tai ainakin katsellut vierestä. Meilläkin sitä harrastetaan, eli välillä minä pelaan, välillä mies, ja toinen seuraa tarinaa aktiivisesti vierestä. Eli tää trolli on nyt kyllä vähän vanhanaikainen...
Metal Gear - pelien tarinat ovat kyllä todella eeppisiä. Poislukien ehkä vitonen, vaikka muuten hyvä peli onkin.
Vierailija kirjoitti:
Life is strange. Aika vaikuttava tarina, sai ainakin tän nelikymppisen äijän kovin mietteliääksi.
Liikaa aukkoja juonessa, maailma pelihahmon ympärillä ei reagoi täysin uskomattomiin ja mullistaviin tapahtumiin mitenkään. Dialogi epäuskottavaa teinien suuhun.
Vierailija kirjoitti:
The Last Of Us. Yksi parhaita tarinoita ikinä. Yritä siinä nyt itkemättä pelata edes introa läpi. Aika varma että tästäkään pelistä ei niin paljon saisi irti lapsena ja lapsettomana.
Intro mahtava, sen jälkeen totaalista putkijuoksua täysin lineaarisella tarinankerronnalla. Ei mitään mahdollisuutta vaikuttaa mihinkään. Kuin interaktiivista elokuvaa katsoisi. Miksi tätä edes kutsutaan peliksi?
Jos haluaa pelata peliä, missä oikeasti tuntuu siltä että omat päätökset vaikuttavat peliin ja maailmaan, niin koitappa Witcher 3.
Kun nyt pääsi innostumaan hyvistä tarinoista niin pitäähän tietysti mainita Mass Effect 1-3. Se tunne kun ekaa kertaa "tapaat" Reaperin. Tai kun Wrex kertoo rodunsa kuolemasta koska lapset kuolevat jo syntymässä. Todella hyvin käsikirjoitettuja hahmoja.
Tiesittekö että pelaaminen kuntouttaa aivoja?