En vaan voi ymmärtää aikuisia jotka pelaa jotain videopelejä?

Taidat olla aika epätietoinen juntti.

Videopeleissä on kauniita tarinoita, jotka opettavat erilaisuuden hyväksyntää. Niissä voi olla rauhallinen kaunis ilmapiiri. Tarinankerronta on niissä kauneinta.

Vierailija kirjoitti:

En varsinaisesti kyllä antaisi lapsille aika montaakaan videopeliä. Miksipä täällä mitään tehdään. Ei se videopelien pelaaminen sen kummempaa ole, kuin tv:n katselu, kirjojen lukeminen, neulominen jne. Ja elättäähän sekin ihmisiä - onpa Suomessa kolme vai neljä miljonääriäkin, jotka on rahansa saaneet videopelejä pelaamalla. Dotasta ainakin ne kolme poikaa, Matubaman, Jarex ja Topson, sekä mahdollisesti CS:n puolelta se yksi huippu, jonka ansiotasoa en muista. 

No, yksi kolmesta nimestä oli oikein kirjoitettu :D JerAx, Matumbaman ja Topson. 

Vierailija kirjoitti:

Shakkikin on ajahukkaa, niinkuin ristikot ja sudokut, samoin viihdeuutiset, televisio, fantasiakirjat, urheilu seuraaminen, kaikenlainen harrastelu sekä keräily, kaikki viihtellinen on täyttä ajahukkaa, elämään kuuluu vain jauhaa paskaa, käydä töissä, hankkia lapsia ja kuolla eikö niin?

Ja siivota. Älä unohda siivoamista. Se on oikeaa Aikuisen elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kaunokirjallisuus, satuja aikuisille. ei niistä mitään hyötyä aivoille.

Kerropa missä pelissä tarinankerronta on verrattavissa maailmankirjallisuuden klassikkoihin?[/quot

final fantasy, zelda, the elder scrolls esimerkiksi, vaikka tuossa kommentissa ei väitetykkään että tarinankerronta olisi verrattavissa? Tarinankerronta klassikoissa on todella tylsää luettavaa, jokaisella tietty oma makunsa. Nauti siinä kuplastasi, niin me muut omastamme

Mun mies pelaa ja mä katon telkkaria. Big deal. Kai sitä saa itseään viihdyttää vapaa-ajallaan miten haluaa? Jotkut tahkoo pururadalla ja toiset kattoo p*rnoo ja väkertää itteensä. Mitä sieluille kuuluu?

Kerro oi suurjumala mitä aikuisten tulee tehdä. Vaikka ikäryhmittäin.

20-30v

31-40v

41-50v

51-60v

61+

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kaunokirjallisuus, satuja aikuisille. ei niistä mitään hyötyä aivoille.

Kerropa missä pelissä tarinankerronta on verrattavissa maailmankirjallisuuden klassikkoihin?

The Longest Journey pesee taatusti valtaosan kirjallisuudesta tuolla saralla.

Voisi olla aika tyhjä maailma, jos siitä karsittaisiin pois kaikki sellainen, mitä random av-mamma ei ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Ettekö koskaan itse lue kirjoja, katso leffoja, seuraa tv-sarjoja? Pelaaminen on ihan sama asia (ja minun mielestäni esim telkkarin katsomista huomattavasti parempi vaihtoehto) jos harrastuksesta puhutaan. Jos ammattimielessä pelaa, se on kovaa duunia ja vaatii todella paljon, ja nuorena kannattaa tahkoa kun pystyy. 

T. N40, pelaan säännöllisesti

Tämä. Hienoa, että naisetkin ovat löytäneet pelimaailman. Itse ihmettelin aina näitä markettien kolikkopelien pelaajia.

Vierailija kirjoitti:

Ai vauva.fi on jotenkin parempi kuin reaktioaikaa, avaruudellista hahmottamista, luovuutta, kielitaitoa, ongelmanratkaisutaitoa, muistia, koordinaatiokykyä kehittävä peli? 

Postauksen yläpeukkuja katsoen taitaa olla montakin tyyppiä, joille moinen fuula menee läpi. Surullista.

Pelaan säännöllisesti, esim elder scrollsia, miehen kanssa. On paljon kivempi tehdä jotain yhdessä, kuin katsoa apaattisena telkkaa sohvalla. Samoin on paljon mielenkiintoisempaa olla itse mukana toimijana tarinassa ja vaikuttaa valinnoilla sen kulkuun, kuin olla vain sivustaseuraajana jo valmiiksi kirjoitetussa, aika lyhyessäkin tarinassa, kuten elokuva.

Olen lukenut ja katsonut valtavat määrät klassikkoja, pelaaminen on luovempaa ja interaktiivisempaa, saan olla toimija ja kehittyä itse. Ja saan olla vuorovaikutuksessa muiden pelaajien kanssa ympäri maailmaa.

N50

Vierailija kirjoitti:

Pelaan säännöllisesti, esim elder scrollsia, miehen kanssa. On paljon kivempi tehdä jotain yhdessä, kuin katsoa apaattisena telkkaa sohvalla. Samoin on paljon mielenkiintoisempaa olla itse mukana toimijana tarinassa ja vaikuttaa valinnoilla sen kulkuun, kuin olla vain sivustaseuraajana jo valmiiksi kirjoitetussa, aika lyhyessäkin tarinassa, kuten elokuva.

Olen lukenut ja katsonut valtavat määrät klassikkoja, pelaaminen on luovempaa ja interaktiivisempaa, saan olla toimija ja kehittyä itse. Ja saan olla vuorovaikutuksessa muiden pelaajien kanssa ympäri maailmaa.

N50

Kappas. Peliyhtiön markkinointiosaston työntekijä ilmoittautuu.

Jännä, miten toisen harrastus/vapaa-ajan käyttö menee noin pahasti tunteisiin.. :D 

N29, pelaaja

Miksi naisetkin, jotka kuitenkin ovat luonnostaan järkevämpiä ja käytännönläheisempiä, ovat innostuneet noista poikien peleistä? Luulevatko, että peliporukoihin menemällä saa helpommin miehen? Uskovatko ihan oikeasti tulevansa edes hyväksytyksi niihin porukoihin?

Olen 29 v nainen enkä ole koskaan pelannut videopelejä. Mutta kukin tyylillään. Onhan olemassa ihmisiä jotka eivät koskaan katso televisiota, eivät edes omista tv:tä. Mä taas vietän tyyliin kaiken aikani kotona tv:n edessä. Olen todellinen tv:n orja.

Se on paha tuo vapaa-aika ja sen käyttö. Meillä kokoomuksessa ratkaisu olisi työajan tuplaaminen. Ei tarvi ressata kuka pelaa tai kuka katsoo telkkaria. Kaikki töihin vaan 16/24 tekemään meille massia. Se on ainoaa oikeaa elämää.

Voi jessus. Minä ja mieheni pelataan molemmat - ollaan ihan esikouluikäisestä pelattu. Minä pelaan tasohyppely, ongelmanratkaisu- ja pulmapelejä, mieheni sitten taas enemmän strategiapelejä - pelaisin niitä itsekin, mutta mulla ei riitä kärsivällisyys niihin. Yhdessä pelataan niin paljon kuin pystytään, mutta sohva-kaksinpelejä ei juuri enää tehdä. Pelataan shakkityyppistä taistelupeliä, tasohyppelyitä kaksinpelinä, little big planetia, marioita, autopelejä...

Videopelit on hauskoja ja mukavaa ajanvietettä - mutta niin on myös lautapelit. Ja kirjat, ja elokuvat, ja maalaaminen, ja sarjat, ja kortinpeluu, ja shakki. Mitä sä teet miehesi kanssa? Nalkutat ja tuijotat jotain salkkareita? 

Tää tulee sulle varmaan yllätyksenä, mutta aikuisenakin voi olla viatonta ja hauskaa, "lapsellista" tekemistä.

Vauva.fi, salkkarit, ensitreffit alttarilla ja lukemattomat muut asiat ovatkin äärimmäisen kehittävää ja aikuismaista toimintaa.

Pelaaminen on intohimo. Hetki päivässä kun kaikki stressi unohtuu ja pääset toteuttamaan itseäsi. Kyllä olen urheillut koko elämän, olen myös pelannut koko elämän.

Sinun vihasi kohdistuu pelaamiseen, miksi se ei kohdistu esim. kalastukseen? Saatko sinä määrittää mistä kukin pitää?

Meillä pelataan muutaman kerran viikossa, useamminkin jos tulee joku hyvä uus peli. Ollaan työssä käyviä korkeakoulutettuja molemmat, ja muutakin elämää on.