Miehen mielestä vain makaan äitiyslomalla. Miten ratkaista riita?
Vauva täytti juuri 2 kk ja jo nyt mies on useampana päivänä haukkunut minut siitä, että vain makaan kaikki päivät enkä tee mitään. Aluksi jaksoin selittää mitä teen päivisin, mutta nyt tästä tulee joka kerta jo riita, koska suutun miehen puheista. Myös mies alkaa olla minulle jo vihainen siitä, että vain makaan. Tietenkään en vain makaa, vaan hoidan vauvan, pesen perheemme pyykkejä, hoidan tiskit, käyn ruokakaupassa, laitan ruokaa, ulkoilen vauvan kanssa, sylittelen mahakipuitkut, vaihdan vaipat, imetän jne. En nuku koskaan päiväunia ja ainoa hetki kun makaan on se kun imetän, ja itse asiassa imetänkin yleensä nojatuolissa. Ahdistaa asiasta riitely, mies ei suostu muuttamaan mielipidettään siitä että vain makaan ja häntä ärsyttää näköjään hyvin paljon se, että "vain makaan" (siis hänen kuvitelmansa siitä että vain makaan). Olen sanonut, että voin palata töihin 1 kk päästä ja hän voi jäädä vanhempainvapaalle vuodeksi kotiin makaamaan vuorostaan, mutta tähän hän ei suostu. Ei edes yhden viikonlopun kokeilun verran. Miten ratkaista tällainen riita?
Kommentit (593)
Me vaihdettiin rooleja eli jatkoin opintoja ja mies jäi kotiin vauvan ja taaperon kanssa. Silloin hän ymmärsi, ja päinvastoin. Kumpikin oli siihen asti ollut kateellinen toiselle kuvitellessaan toisen pääsevän helpommalla.
Vauvan ja kodin hoitaminen kokopäivästä työtä, voi käydä myös henkisesti raskaaksi jos nainen ei saa vaihtelua, huomioita ja läheisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En katsoisi tuota päivääkään. Jos mies sanoisi vielä kerrankin noin, olisi se parisuhde siinä. Törkeää käytöstä.
Minusta kuulosti siltä, että mies sanoi totuuden . Vastasyntyneet nukkuvat lähes vuorokauden ympäri. Kaksikuukautinenkin nukkuu suurimman osan päivää. Yleensä vielä yksivuotiaanalin nukutaan kahdet päikkärit ja illalla aikaisin yöunille, eli illallakin jää omaa aikaa.
Itse sain suoritettua vaikka miten monta opintopistettä äitiyslomalla. Ja kyllä. Vauvalla oli normaalit vatsavaivat ym.Tämä on tämä myytti mitä äidit haluaa ylläpitää. Raskasta ja vie kaiken ajan.
Vasta kolmannen kanssa tuntui raskaalta välillä, kun oli koululainen, leikki-ikäinen ja vauva. Sekin silti oli sama, kuin normityöpäivä vaativassa työssä.Haista sinä kukkanen, lapsesi ovat olleet helppoja, eivät sinun erinomaisuutesi takia.
Pointti ei ole se, onko lapsi helppo vai ei. Helponkaan vauvan äitiä ei saa haukkua.
Niin, sitä minäkin tarkoitin haistattelullani että tyyppi kehuu kuinka hänellä oli helppoa ja näin on kaikilla ja näin antaa ymmärtää että AP:n mies saa aivan rauhassa haukkua muka syystä vaimoaan.
Vaikka minulla olisikin helpompaa kuin jollain viiden lapsen äidillä niin pitäisikö minun jotenkin tuntea syyllisyyttä siitä, että elämäni on välillä helppoa? AP
Ei pidä missään tapauksessa tuntea syyllisyyttä, mieluummin ymmärrystä niitä kohtaan joilla ei ole helppoa. Ja miehesi käytös on suoraan perseestä. Eli sinua ei tule haukkua, ei se ole kunnioittavaa rakastavaa käytöstä puolisolta, joka on niin myös vihkivalassa vannonut.
Vierailija kirjoitti:
Jahah. Ap on nyt ehtinyt olemaan täällä kolmatta tuntia hmmm.
Eikö saisi?
Vierailija kirjoitti:
Me vaihdettiin rooleja eli jatkoin opintoja ja mies jäi kotiin vauvan ja taaperon kanssa. Silloin hän ymmärsi, ja päinvastoin. Kumpikin oli siihen asti ollut kateellinen toiselle kuvitellessaan toisen pääsevän helpommalla.
Sinun miehesi suostui jäämään kotiin, jotta sinä palaat opiskelemaan. Minun mies ei suostu jäämään kotiin, jotta minä palaisin töihin. Olen sitä kyllä ehdottanut. Luulen, että mieheni ei arvosta vauvan hoitamista yhtään. Eikä siksikään halua jäädä kotiin, koska sitten joutuisi tekemään asiaa jota ei arvosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me vaihdettiin rooleja eli jatkoin opintoja ja mies jäi kotiin vauvan ja taaperon kanssa. Silloin hän ymmärsi, ja päinvastoin. Kumpikin oli siihen asti ollut kateellinen toiselle kuvitellessaan toisen pääsevän helpommalla.
Sinun miehesi suostui jäämään kotiin, jotta sinä palaat opiskelemaan. Minun mies ei suostu jäämään kotiin, jotta minä palaisin töihin. Olen sitä kyllä ehdottanut. Luulen, että mieheni ei arvosta vauvan hoitamista yhtään. Eikä siksikään halua jäädä kotiin, koska sitten joutuisi tekemään asiaa jota ei arvosta.
Välittääkö mies vauvastanne?
Jos ei leikitä, ei touhuile vauvan kanssa, vahtii vain sinun suohkussaolon ajan, jokin on vialla.
Mun mies oli aivan täpinöissään vauvasta, jokaisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jahah. Ap on nyt ehtinyt olemaan täällä kolmatta tuntia hmmm.
Eikö saisi?
Totta on, että olen ollut tässä keskustelussa muutaman tunnin jo. Samalla olen kuitenkin myös tiskannut, imettänyt, laittanut vauvaa päiväunille, leikkinyt vauvan kanssa, vaihtanut kahdesti vaipan ja laittanut lounasta. Jos kerran teen tänne aloituksen, jossa kysyn neuvoa, niin totta kai minä käyn täällä lukemassa kommentteja. Miksi muuten olisin tänne aloituksen tehnyt? AP
Kannattaa sanoa, että kokee tuon vain makaamisesta syyttelyn loukkaavana, eikä suostu enää kuuntelemaan moista. Eikä myöskään jatkossa kuuntele. Jos valitus makaamisesta alkaa, niin poistuu vaan tilanteesta joko toiseen huoneeseen tai lähtee jonnekin tuulettumaan, joko vauvan kanssa tai ilman.
No minä en jatkaisi suhdetta tuollaisen "sinä vain makaat" -miehen kanssa. Ymmärrän että tilanne on hankala kun teillä on pieni vauvakin, mutta tuollaista halveksuntaa en kertakaikkiaan omassa kodissani huolisi niskaani, en vaikka miten on lapset ja asuntolainat sun muut yhdessä. Kaikkea ei tarvitse sietää.
Neuvoja en osaa antaa, koska minun on hyvin vaikea uskoa että tuollainen ihmistyyppi tuosta muuttuu. Se on hirveän sääli että jotkut näyttävät todellisen luonteensa vasta lasten hankkimisen jälkeen. Veikkaan että joko mies ajattelee sinun olevan nyt satimessa ja olettaa sen vuoksi voivansa kohdella sinua miten huvittaa, tai hän on itseasiassa tullut katumapäälle koko lapsentekoasiassa ja yrittää saada törkeyksillään sinut lähtemään jottei hän näyttäisi perheensä hylkäävältä pahikselta. Valitettavasti kummankaan vaihtoehdon kohdalla ennuste hyvästä parisuhteesta ei ole kaksinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yt-neuvotteluita miehen työpaikalla ei tietääkseni ole, mutta ainakin sitä pyydetään usein ylitöihin joten töitä on kai paljon.
Tossa on se syy. Joko sillä on helvetillinen työstressi ja se purkaa tätä suhun ajattelemalla vauvan kanssa kotona olemisen olevan helppoa makoilua (mutta sisimmässään tietää ettei ole ja siksi ei jää vauvan kanssa kotiin itse.) Tai sitten sillä on toinen nainen, jota käy kuksimassa "ylitöissä" ollesaan ja se purkaa oman häpeänsä suhun, yrittää saada sun "laiskuudesta" oikeutuksen sille, miksi hänen on pakko käydä vieraissa.
Nämä kaksi ovat minunkin ehdokkaat.
Ongelma ei ole ap:n makailu vaan mies itse.
Vierailija kirjoitti:
No minä en jatkaisi suhdetta tuollaisen "sinä vain makaat" -miehen kanssa. Ymmärrän että tilanne on hankala kun teillä on pieni vauvakin, mutta tuollaista halveksuntaa en kertakaikkiaan omassa kodissani huolisi niskaani, en vaikka miten on lapset ja asuntolainat sun muut yhdessä. Kaikkea ei tarvitse sietää.
Neuvoja en osaa antaa, koska minun on hyvin vaikea uskoa että tuollainen ihmistyyppi tuosta muuttuu. Se on hirveän sääli että jotkut näyttävät todellisen luonteensa vasta lasten hankkimisen jälkeen. Veikkaan että joko mies ajattelee sinun olevan nyt satimessa ja olettaa sen vuoksi voivansa kohdella sinua miten huvittaa, tai hän on itseasiassa tullut katumapäälle koko lapsentekoasiassa ja yrittää saada törkeyksillään sinut lähtemään jottei hän näyttäisi perheensä hylkäävältä pahikselta. Valitettavasti kummankaan vaihtoehdon kohdalla ennuste hyvästä parisuhteesta ei ole kaksinen.
Jos vauvaa ei olisi, niin olisin jo jättänyt hänet tuon haukkumisen takia. Ilman yhteisiä lapsia on paljon helpompi lähteä. Vauvan takia olen vielä jäänyt, koska jos otan eron, niin mies ei kuitenkaan tule sitten joka päivä viettämään aikaa vauvan kanssa luokseni, ja vauva ei silloin opi tuntemaan isäänsä kunnolla. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me vaihdettiin rooleja eli jatkoin opintoja ja mies jäi kotiin vauvan ja taaperon kanssa. Silloin hän ymmärsi, ja päinvastoin. Kumpikin oli siihen asti ollut kateellinen toiselle kuvitellessaan toisen pääsevän helpommalla.
Sinun miehesi suostui jäämään kotiin, jotta sinä palaat opiskelemaan. Minun mies ei suostu jäämään kotiin, jotta minä palaisin töihin. Olen sitä kyllä ehdottanut. Luulen, että mieheni ei arvosta vauvan hoitamista yhtään. Eikä siksikään halua jäädä kotiin, koska sitten joutuisi tekemään asiaa jota ei arvosta.
Ei arvosta oman lapsensa hoitamista? Kuulostaa tunnevammaiselta.
Mun mies itse ehdotti tätä, koska kuvitteli mun istuvan kahvikuppi kourassa tuijottelemassa ulos ikkunasta päivät pitkät. Itse oli tympääntynyt työhönsä. Aika pian havaitsi olleensa väärässä. Palasi töihin muutaman kuukauden jälkeen, entistä viisaampana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yt-neuvotteluita miehen työpaikalla ei tietääkseni ole, mutta ainakin sitä pyydetään usein ylitöihin joten töitä on kai paljon.
Tossa on se syy. Joko sillä on helvetillinen työstressi ja se purkaa tätä suhun ajattelemalla vauvan kanssa kotona olemisen olevan helppoa makoilua (mutta sisimmässään tietää ettei ole ja siksi ei jää vauvan kanssa kotiin itse.) Tai sitten sillä on toinen nainen, jota käy kuksimassa "ylitöissä" ollesaan ja se purkaa oman häpeänsä suhun, yrittää saada sun "laiskuudesta" oikeutuksen sille, miksi hänen on pakko käydä vieraissa.
Nämä kaksi ovat minunkin ehdokkaat.
Ongelma ei ole ap:n makailu vaan mies itse.
Jos miehelläni on toinen nainen, niin en voi asialle mitään. Jos taas miehelläni on työstressi, niin en voi sillekään asialle mitään (koska nyt jo teen esim. kaikki kotityöt ja annan miehen nukkua päiväunet töiden jälkeen). AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä en jatkaisi suhdetta tuollaisen "sinä vain makaat" -miehen kanssa. Ymmärrän että tilanne on hankala kun teillä on pieni vauvakin, mutta tuollaista halveksuntaa en kertakaikkiaan omassa kodissani huolisi niskaani, en vaikka miten on lapset ja asuntolainat sun muut yhdessä. Kaikkea ei tarvitse sietää.
Neuvoja en osaa antaa, koska minun on hyvin vaikea uskoa että tuollainen ihmistyyppi tuosta muuttuu. Se on hirveän sääli että jotkut näyttävät todellisen luonteensa vasta lasten hankkimisen jälkeen. Veikkaan että joko mies ajattelee sinun olevan nyt satimessa ja olettaa sen vuoksi voivansa kohdella sinua miten huvittaa, tai hän on itseasiassa tullut katumapäälle koko lapsentekoasiassa ja yrittää saada törkeyksillään sinut lähtemään jottei hän näyttäisi perheensä hylkäävältä pahikselta. Valitettavasti kummankaan vaihtoehdon kohdalla ennuste hyvästä parisuhteesta ei ole kaksinen.
Jos vauvaa ei olisi, niin olisin jo jättänyt hänet tuon haukkumisen takia. Ilman yhteisiä lapsia on paljon helpompi lähteä. Vauvan takia olen vielä jäänyt, koska jos otan eron, niin mies ei kuitenkaan tule sitten joka päivä viettämään aikaa vauvan kanssa luokseni, ja vauva ei silloin opi tuntemaan isäänsä kunnolla. AP
Siis mies kuitrnkin touhuaa vauvan kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me vaihdettiin rooleja eli jatkoin opintoja ja mies jäi kotiin vauvan ja taaperon kanssa. Silloin hän ymmärsi, ja päinvastoin. Kumpikin oli siihen asti ollut kateellinen toiselle kuvitellessaan toisen pääsevän helpommalla.
Sinun miehesi suostui jäämään kotiin, jotta sinä palaat opiskelemaan. Minun mies ei suostu jäämään kotiin, jotta minä palaisin töihin. Olen sitä kyllä ehdottanut. Luulen, että mieheni ei arvosta vauvan hoitamista yhtään. Eikä siksikään halua jäädä kotiin, koska sitten joutuisi tekemään asiaa jota ei arvosta.
Ei arvosta oman lapsensa hoitamista? Kuulostaa tunnevammaiselta.
Mun mies itse ehdotti tätä, koska kuvitteli mun istuvan kahvikuppi kourassa tuijottelemassa ulos ikkunasta päivät pitkät. Itse oli tympääntynyt työhönsä. Aika pian havaitsi olleensa väärässä. Palasi töihin muutaman kuukauden jälkeen, entistä viisaampana.
En tiedä arvostaako hän lapsen hoitamista. Sanoin, että luulen, että hän ei arvosta. Saattaa tietenkin arvostaa, vaikka ei näytä sitä.
Ala vain maata kotona, eiköhän mies pian huomaa mistä on kyse. Tee vain välttämätön vauvan hyväksi, mutta anna kaiken muun olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä en jatkaisi suhdetta tuollaisen "sinä vain makaat" -miehen kanssa. Ymmärrän että tilanne on hankala kun teillä on pieni vauvakin, mutta tuollaista halveksuntaa en kertakaikkiaan omassa kodissani huolisi niskaani, en vaikka miten on lapset ja asuntolainat sun muut yhdessä. Kaikkea ei tarvitse sietää.
Neuvoja en osaa antaa, koska minun on hyvin vaikea uskoa että tuollainen ihmistyyppi tuosta muuttuu. Se on hirveän sääli että jotkut näyttävät todellisen luonteensa vasta lasten hankkimisen jälkeen. Veikkaan että joko mies ajattelee sinun olevan nyt satimessa ja olettaa sen vuoksi voivansa kohdella sinua miten huvittaa, tai hän on itseasiassa tullut katumapäälle koko lapsentekoasiassa ja yrittää saada törkeyksillään sinut lähtemään jottei hän näyttäisi perheensä hylkäävältä pahikselta. Valitettavasti kummankaan vaihtoehdon kohdalla ennuste hyvästä parisuhteesta ei ole kaksinen.
Jos vauvaa ei olisi, niin olisin jo jättänyt hänet tuon haukkumisen takia. Ilman yhteisiä lapsia on paljon helpompi lähteä. Vauvan takia olen vielä jäänyt, koska jos otan eron, niin mies ei kuitenkaan tule sitten joka päivä viettämään aikaa vauvan kanssa luokseni, ja vauva ei silloin opi tuntemaan isäänsä kunnolla. AP
Siis mies kuitrnkin touhuaa vauvan kanssa?
Iltaisin palattuaan töistä ja nukuttuaan päiväunet niin touhuaa vauvan kanssa jonkin aikaa ennen kuin vauva menee nukkumaan. Puolen tunnin verran joka päivä sen aikaa kun olen rentoutumassa suihkussa ja sitten vähän vaihtelevasti jonkin aikaa sen lisäksi myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä en jatkaisi suhdetta tuollaisen "sinä vain makaat" -miehen kanssa. Ymmärrän että tilanne on hankala kun teillä on pieni vauvakin, mutta tuollaista halveksuntaa en kertakaikkiaan omassa kodissani huolisi niskaani, en vaikka miten on lapset ja asuntolainat sun muut yhdessä. Kaikkea ei tarvitse sietää.
Neuvoja en osaa antaa, koska minun on hyvin vaikea uskoa että tuollainen ihmistyyppi tuosta muuttuu. Se on hirveän sääli että jotkut näyttävät todellisen luonteensa vasta lasten hankkimisen jälkeen. Veikkaan että joko mies ajattelee sinun olevan nyt satimessa ja olettaa sen vuoksi voivansa kohdella sinua miten huvittaa, tai hän on itseasiassa tullut katumapäälle koko lapsentekoasiassa ja yrittää saada törkeyksillään sinut lähtemään jottei hän näyttäisi perheensä hylkäävältä pahikselta. Valitettavasti kummankaan vaihtoehdon kohdalla ennuste hyvästä parisuhteesta ei ole kaksinen.
Jos vauvaa ei olisi, niin olisin jo jättänyt hänet tuon haukkumisen takia. Ilman yhteisiä lapsia on paljon helpompi lähteä. Vauvan takia olen vielä jäänyt, koska jos otan eron, niin mies ei kuitenkaan tule sitten joka päivä viettämään aikaa vauvan kanssa luokseni, ja vauva ei silloin opi tuntemaan isäänsä kunnolla. AP
Jos jäät väkivaltaiseen suhteeseen (mikä tuo on), annat lapselle esimerkin, jota hän itse jatkaa aikanaan. Poika omaksuu isän asenteet ja tytöstä tulee uhri kuten äitinsä. Kiva tosiaan, että haluat tehdä näin. Ja vielä perustelet jäämistä lapsen edulla...
Miehesi ei ole leikkisä vaan leikki-isä.
Näin minäkin tulkitsen. Lapsettomat ovat aina parhaita kasvattajia, naisettomat parhaita panomiehiä ja täydellisiä kumppaneita, ja se on pelkkää harhaa kaikki.
Toisen työ näyttää aina helpolta, mutta ans olla kun itse yrität sitä tehdä: huomaat, että hemmetin paljon tietoa ja kokemusta pitää olla, että homma sujuu. Kannattaisi jättää tuo mariseva isä viikonlopuksi vauvan kanssa opettelemaan. Ihan ilman apuja ja täyteen ladattua jääkaappia.