Lue keskustelun säännöt.
Miehen mielestä vain makaan äitiyslomalla. Miten ratkaista riita?
30.08.2018 |
Vauva täytti juuri 2 kk ja jo nyt mies on useampana päivänä haukkunut minut siitä, että vain makaan kaikki päivät enkä tee mitään. Aluksi jaksoin selittää mitä teen päivisin, mutta nyt tästä tulee joka kerta jo riita, koska suutun miehen puheista. Myös mies alkaa olla minulle jo vihainen siitä, että vain makaan. Tietenkään en vain makaa, vaan hoidan vauvan, pesen perheemme pyykkejä, hoidan tiskit, käyn ruokakaupassa, laitan ruokaa, ulkoilen vauvan kanssa, sylittelen mahakipuitkut, vaihdan vaipat, imetän jne. En nuku koskaan päiväunia ja ainoa hetki kun makaan on se kun imetän, ja itse asiassa imetänkin yleensä nojatuolissa. Ahdistaa asiasta riitely, mies ei suostu muuttamaan mielipidettään siitä että vain makaan ja häntä ärsyttää näköjään hyvin paljon se, että "vain makaan" (siis hänen kuvitelmansa siitä että vain makaan). Olen sanonut, että voin palata töihin 1 kk päästä ja hän voi jäädä vanhempainvapaalle vuodeksi kotiin makaamaan vuorostaan, mutta tähän hän ei suostu. Ei edes yhden viikonlopun kokeilun verran. Miten ratkaista tällainen riita?
Kommentit (593)
Meillä äitiyslomaksi kutsuttu aika oli yhtä helvettiä. Lapsi nukkui vartin pätkissä ehkä kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja kitisi hereillä ollessaan aina, jos lopetti viihdyttämisen hetkeksi. Siinä ei todellakaan ehtinyt edes miettiä kotitöitä, hyvä kun vessassa sai käytyä tai syötyä, kun ei vaan hermot kestäneet itkun kuuntelemista.
Meillä mies ei valittanut tekemättömistä kotitöistä, mutta hänen empatiakykynsä oli samaa tasoa ap:n miehen kanssa. Sain ehkä pari tuntia unta vuorokaudessa, mutta miehestä oli täysin kohtuuton vaatimus, että hän hoitaisi vauvaa edes viikonloppuöisin tai -aamuisin. Sen sijaan hän nukkui pitkään viikonloppuisin ja otti päiväunet töiden jälkeen, vaikka sai nukkua kaikki yönsä rauhassa eri huoneessa kuin minä ja vauva. Iltaisin omaa aikaa oli tasan suihkun verran, tosin hiukset jouduin usein pesemään kahdessa osassa, koska mies ja vauva karjuivat perään jo siinä vaiheessa, kun olin ehtinyt levittää vasta shampoon hiuksiin. Mies sen sijaan vietti iltansa autotallissa rentoutuen.
Tämä ilmiö tuli esiin vasta vauvan synnyttyä, sitä ennen meillä ei ollut ongelmia ja mies hoiti osuutensa kotitöistä oma-aloitteisesti ja mukisematta. Tarvitseekohan edes sanoa, että erosin miehestä ennen kuin lapsi täytti kaksi pariterapiasta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ajattelit ap nyt lähestyä ongelmaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En katsoisi tuota päivääkään. Jos mies sanoisi vielä kerrankin noin, olisi se parisuhde siinä. Törkeää käytöstä.
Minusta kuulosti siltä, että mies sanoi totuuden . Vastasyntyneet nukkuvat lähes vuorokauden ympäri. Kaksikuukautinenkin nukkuu suurimman osan päivää. Yleensä vielä yksivuotiaanalin nukutaan kahdet päikkärit ja illalla aikaisin yöunille, eli illallakin jää omaa aikaa.
Itse sain suoritettua vaikka miten monta opintopistettä äitiyslomalla. Ja kyllä. Vauvalla oli normaalit vatsavaivat ym.Tämä on tämä myytti mitä äidit haluaa ylläpitää. Raskasta ja vie kaiken ajan.
Vasta kolmannen kanssa tuntui raskaalta välillä, kun oli koululainen, leikki-ikäinen ja vauva. Sekin silti oli sama, kuin normityöpäivä vaativassa työssä.
Mun esikoinen 6 viikkoisena saattoi valvoa putkeen 2 tuntia syönnin jälkeen putkeen. Hän halusi nähdä minut koko ajan ja itku alkoi välittömästi kun poistuin silmistä. Mun puoliso oli matkatöissä ja joka toisen viikon poissa kotoa, eli pyöritin arkea paljon yksin.
Rintareppu oli yksi pelastajostani, imuroin ja laitoin ruokaa vauva repussa. Poika ei viihtynyt vaunuissa, eli kannoin häntä joka paikassa. Ja nukutin tanssimalla, kun muuten uni ei tullut millään. Ja poika nukahti puolen yön paikkeilla. Ei mitään toivoa, että olisi ehtinyt tekemään mitään muuta srjen pyörittämisen lisäksi.
Kakkoseni kun laittoi imetyksen jälkeen sänkyyn tai rattaisiin, tämä nukahti heti.
Kakkosen aikaan oli aikaakin, kun vauva oli helppo, esikoinen kävi päiväkerhossa.
Kolmas oli samankaltainen kuin eka ja taaperokin helppo. Eli suht helpolla pääsin silloinkin.
Ei voi yleistää!
Terveetkin vauvat ovat erilaisia.
Miehen pitäisi ostaa ap kahvakuula että tämä tekisi edes jotain sohvalla makoilun sijaan:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitiyspäivillä pitäisi palautua synnytyksestä. Levätä jotta jaksaa kun lapsi kohta lähtee liikkeelle.
Mulla uneton raskausaika ja nyt vauva 13kk ja heräilee yhä jopa 10 kertaa pahimmillaan öisin. Yhtään kokonaista yötä ollut. Ja yksin olen hoitanut yöt. Kuin myös talon. Ennen kuin sain kuivausrummun silitin kaiken ja neliöitä oli 200. Nyt onneksi vähän vähemmän ja on kuivausrumpu. Ja oli iso 5vhehtarin piha ja marjapensaita. Itse keksittyä mutta oli saatava marjat pakkaseen ja myös sukulaisille purkit. Keitettävä hillot ja paistettava piiraat.
Kyllä muistelen alkuja kun vauva nukkui. Usein vaan nukkui sylissä. Ja oli huono nukkumaan vaunuissa, yksin heti alusta.
Pumppasin maitoa silloin kun vauva nukkui joskus tunnin. Se oli mun lepohetki. Muutoin saatoin auttaa miestä työasioissa. Olin loppu ja kaduttaa etten nukkunut päikkäreitä. Kaduttaa etten nytkään nuku mutta nyt ei enään ehdi. Oli siis luppoaikaa mutta ei kukaan jaksa 24/7.
Onneksi mies arvostaa että huolehdin vauvasta ja se on pääpriotiteetti. Passittaa pikemmin päiväunille ja lepäämään kuin mollaa.Ero on siinä että nainen voi nukkua päivälläkin pieniä pätkiä mutta mies ei voi mennä töissä päiväunille.
Tämä on kyllä niin harhainen väite, että ei tosikaan. Esimerkiksi minun vauvani nukkuu päiväunia vain ja ainoastaan liikkuvissa vaunuissa. Kun vaunut pysähtyvät vaikka edes puolen minuutin ajaksi liikennevalojen vuoksi, niin vauva herää, eikä nukahda enää uudelleen. Vauvani ei suostu nukkumaan päiväunia missään sisällä, ei sängyssä, ei sitterissä, ei sohvalla, ei kantoliinassa. Miten minä nukkuisin siinä kävellessä kun työnnän vaunuja??? Miehelläni sen sijaan on puolen tunnin ruokatauko, jonka aikana hän voi halutessaan hyvin ottaa vartin päikkärit ja vartissa vetäistä sen lounaspatonkinsa.
Eikö nykyään tunneta unikoulua että kakaroilla on normaali vuorikausirytmi?
Unikoulua voi tehdä vasta yli 6 kk, sitä ennen lapsella ei ole valmiuksia oppia mitään muuta kuin se että vanhempi hylkää. Kaikilla ei ole voimia aloittaa unikoulua, sillä se unikoulu voi tarkoittaa huonompaa nukkumista 3-14 päivää, uudet tottumukset voi kestää jopa kuukauden ennenkuin ne vakiintuu. Unikoulua ei tule tehdä jos kumpikaan lapsi tai vanhemmat on kipeitä. Oikeanlaisen unikoulun löytäminen joka toimii kullekin lapselle voi olla vaikea löytää, ja jotkut eivät halua huudattaa lastaan yhtään enempää kuin aivan välttämätöntä.
Joillekin unikoulu on pelastus, joillakin ei auta kuin lapsen kasvaminen. Ja allergiat ja refluksit tulee poissulkea ennen unikoulua.
Meillä, kun lapsi oli parikuukautinen, oli heräillyt siihen asti 3-5 kertaa yössä. Olin väsynyt ja masentunutkin, ja mies otti viikoksi hoitaakseen vauvan yöheräilyt. Sen viikon jälkeen alkoi nukkua kokonaisia öitä heräämättä kertaakaan edes syömään, eikä enää yöllä heräillyt kuin joskus flunssaisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se saa olla mitä mieltä haluaa. Älä rupea riitelemään asiasta. Hoidat vauvan ja sen verran kotia kun haluat ja elät elämääsi ja nautit vauvasta. Miehelle voi hymyillä vittumaisesti ja sanoa että pitää päänsä kiinni.
Voit jättää myös tekemättä kotona mitään muutamaksi päiväksi ja katsot mitä tapahtuu.Meillähän mies sanoo että kaikki mitä teen kotona, on turhaa jonka voi jättää tekemättä, eli on astetta ovelampi.
Ei noiden kanssa kannata väitellä. Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.Mutta pakkohan minun on jotain sanoa, kun minua makaamisesta haukkuu. En tarkoituksella ala riitelemään vaan sanon vastaan, ja sitten hän suuttuu ja sitten onkin jo riita.
Miksi sun on pakko provosoitua tuosta? Et sano mitään, et kommentoi tuota lainkaan, vaihdat puheenaihetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on nyt jo tätä, eikä vauva ole vielä edes syntynyt. Saan kohtuuttomat vihat päälleni jos isompi lapsi on jättänyt jotain siivoamatta enkä itse ole sitä huomannut (minulla on edellisestä suhteesta lapsi). Tai jos yhtenä päivänä tiskialtaasta löytyy lautanen, tai en ole tyhjentänyt konetta. Olen sanonut että vauvan synnyttyä tilanne voi olla hetkellisesti jopa kaoottinen kotona, saattaa olla että olen hyvin kiinni vauvassa jos se on itkuinen tai syö koko ajan.
Oikeastaan olen masentunut tilanteesta. Koko päivä menee asioiden keräilyyn, järjestelyyn ja puunaamiseen ja silti miehen mieliala vaihtelee aivan miten sattuu. Eihän tämä varmaan enää ole normaalia. Olen jopa hankkiutunut eroon hirveästä määrästä tavaraa, että koti pysyisi järjestyksessä. Ennen lapsen hankintaa hän oli kyllä siisti, mutta nyt elämänmuutoksen myötä kodista on tullut hänelle paikka, jonka on aivan pakko olla tiptop KOKO AJAN.
Varmaan sanoisin miehelle että jos ei tilanne miellytä niin aina voi ottaa eron. Ja kun mies tulee töistä niin pakkaisin vauvan autoon ja lähtisin vaikka kaverille tai ostoskeskukseen illaksi. Kuka jaksaa kuunnella kotona moista ilmapiirin myrkyttäjää.
Sen ymmärrän jos mies on esim. Pinnallinen ja nainen on lihonut 20kg niin tuo makoilulla haukkuminen tarkoittaa sitä että mies on huolissaan aikooko nainen hankkiutua koskaan ylipainostaan eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En katsoisi tuota päivääkään. Jos mies sanoisi vielä kerrankin noin, olisi se parisuhde siinä. Törkeää käytöstä.
TÄMÄ!!!
Ei arvosta sun kotiäitiyttäsi. Sun 5000:n euron kkpalkka on sille tärkeä. Haluaa kai, että lykkäätte vauvan päiväkotiin ja meet säkin töihin. Ihan idiootti on. Ehkä äitinsä on mennyt töihin heti vauvan ulos pukattuaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse käyn töissä.
Mut koen työpäivät helpommiksi kuin ajan kotona. Vaikka rakastan lapsiani yli kaiken ja lapseni ovat jo isompia ja omatoimisia.
Äitiyslomalla nukuin joka hetken, mitä vauvakin. Heti nukkumaan, kun vauva sulkee silmänsä.
No onpas reilu mies. Tuollaisia empatiakyvyttömiä väheksyjiä löytyy. Entinen työkaveri motkotti kuinka vaimo saa olla kotona ja hänen täytyy käydä töissä. No se vaimo oli kotona vastasyntyneen kanssa ja kahden alle viisi vuotiaan. Veikkaan, että mies ei olisi kestänyt päivääkään siinä kotona olevassa härdellissä neljän seinän sisällä.