Lue keskustelun säännöt.
Miehen mielestä vain makaan äitiyslomalla. Miten ratkaista riita?
30.08.2018 |
Vauva täytti juuri 2 kk ja jo nyt mies on useampana päivänä haukkunut minut siitä, että vain makaan kaikki päivät enkä tee mitään. Aluksi jaksoin selittää mitä teen päivisin, mutta nyt tästä tulee joka kerta jo riita, koska suutun miehen puheista. Myös mies alkaa olla minulle jo vihainen siitä, että vain makaan. Tietenkään en vain makaa, vaan hoidan vauvan, pesen perheemme pyykkejä, hoidan tiskit, käyn ruokakaupassa, laitan ruokaa, ulkoilen vauvan kanssa, sylittelen mahakipuitkut, vaihdan vaipat, imetän jne. En nuku koskaan päiväunia ja ainoa hetki kun makaan on se kun imetän, ja itse asiassa imetänkin yleensä nojatuolissa. Ahdistaa asiasta riitely, mies ei suostu muuttamaan mielipidettään siitä että vain makaan ja häntä ärsyttää näköjään hyvin paljon se, että "vain makaan" (siis hänen kuvitelmansa siitä että vain makaan). Olen sanonut, että voin palata töihin 1 kk päästä ja hän voi jäädä vanhempainvapaalle vuodeksi kotiin makaamaan vuorostaan, mutta tähän hän ei suostu. Ei edes yhden viikonlopun kokeilun verran. Miten ratkaista tällainen riita?
Kommentit (593)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä en jatkaisi suhdetta tuollaisen "sinä vain makaat" -miehen kanssa. Ymmärrän että tilanne on hankala kun teillä on pieni vauvakin, mutta tuollaista halveksuntaa en kertakaikkiaan omassa kodissani huolisi niskaani, en vaikka miten on lapset ja asuntolainat sun muut yhdessä. Kaikkea ei tarvitse sietää.
Neuvoja en osaa antaa, koska minun on hyvin vaikea uskoa että tuollainen ihmistyyppi tuosta muuttuu. Se on hirveän sääli että jotkut näyttävät todellisen luonteensa vasta lasten hankkimisen jälkeen. Veikkaan että joko mies ajattelee sinun olevan nyt satimessa ja olettaa sen vuoksi voivansa kohdella sinua miten huvittaa, tai hän on itseasiassa tullut katumapäälle koko lapsentekoasiassa ja yrittää saada törkeyksillään sinut lähtemään jottei hän näyttäisi perheensä hylkäävältä pahikselta. Valitettavasti kummankaan vaihtoehdon kohdalla ennuste hyvästä parisuhteesta ei ole kaksinen.
Jos vauvaa ei olisi, niin olisin jo jättänyt hänet tuon haukkumisen takia. Ilman yhteisiä lapsia on paljon helpompi lähteä. Vauvan takia olen vielä jäänyt, koska jos otan eron, niin mies ei kuitenkaan tule sitten joka päivä viettämään aikaa vauvan kanssa luokseni, ja vauva ei silloin opi tuntemaan isäänsä kunnolla. AP
Jos jäät väkivaltaiseen suhteeseen (mikä tuo on), annat lapselle esimerkin, jota hän itse jatkaa aikanaan. Poika omaksuu isän asenteet ja tytöstä tulee uhri kuten äitinsä. Kiva tosiaan, että haluat tehdä näin. Ja vielä perustelet jäämistä lapsen edulla...
Vaikka ottaisin eron, niin sittenhän tyttömme näkisi vastaavaa mieheni uudessa / uusissa suhteissa, ja saisi siitä esimerkin parisuhteesta. Itse en haluaisi aikoihin uutta parisuhdetta enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kohta jaksa enää kommentoida, kun ap vain jankkaa samaa uudestaan ja uudestaan. Mikset kommentoi noita vastauksia, joiden mukaan kyse on alistamisesta ja henkisestä väkivallasta?
Minkä neuvon antaisit itse ystävällesi, jos saisit hänen elävän sairaassa suhteessa ja olevan henkisen väkivallan uhri?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä en jatkaisi suhdetta tuollaisen "sinä vain makaat" -miehen kanssa. Ymmärrän että tilanne on hankala kun teillä on pieni vauvakin, mutta tuollaista halveksuntaa en kertakaikkiaan omassa kodissani huolisi niskaani, en vaikka miten on lapset ja asuntolainat sun muut yhdessä. Kaikkea ei tarvitse sietää.
Neuvoja en osaa antaa, koska minun on hyvin vaikea uskoa että tuollainen ihmistyyppi tuosta muuttuu. Se on hirveän sääli että jotkut näyttävät todellisen luonteensa vasta lasten hankkimisen jälkeen. Veikkaan että joko mies ajattelee sinun olevan nyt satimessa ja olettaa sen vuoksi voivansa kohdella sinua miten huvittaa, tai hän on itseasiassa tullut katumapäälle koko lapsentekoasiassa ja yrittää saada törkeyksillään sinut lähtemään jottei hän näyttäisi perheensä hylkäävältä pahikselta. Valitettavasti kummankaan vaihtoehdon kohdalla ennuste hyvästä parisuhteesta ei ole kaksinen.
Jos vauvaa ei olisi, niin olisin jo jättänyt hänet tuon haukkumisen takia. Ilman yhteisiä lapsia on paljon helpompi lähteä. Vauvan takia olen vielä jäänyt, koska jos otan eron, niin mies ei kuitenkaan tule sitten joka päivä viettämään aikaa vauvan kanssa luokseni, ja vauva ei silloin opi tuntemaan isäänsä kunnolla. AP
Ymmärrän kyllä. Itsellänikin on kaksi pientä lasta ja olen joskus joutunut lähtemistä miettimään, meillä syyt tosin eri. Ei sellaista päätöstä kevyin perustein teekään. Mutta jotenkin ajattelisin, että niin kauan kuin on keskinäistä kunnioitusta ja jos ei nyt tulista rakkautta niin edes tykkäämistä on myös toivoa. Teillä kuulostaa siltä, että mies ei kunnioita sinua eikä välitä sinusta, ja mikä vielä pahempaa, ei välitä eikä pidä lapsesta. Hirveän vaikea kuvitella että tuosta enää päästäisiin sellaiseen suhteeseen ja perheeseen jossa olisi lapsen(kaan) etu pysyä. Ei se isän tunteminenkaan mikään absoluuttinen itseisarvo aina ole. Jos se isä ei välitä, niin hän voi aiheuttaa enemmän kipua ja vahinkoa läsnäolollaan kuin poissaolollaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä en jatkaisi suhdetta tuollaisen "sinä vain makaat" -miehen kanssa. Ymmärrän että tilanne on hankala kun teillä on pieni vauvakin, mutta tuollaista halveksuntaa en kertakaikkiaan omassa kodissani huolisi niskaani, en vaikka miten on lapset ja asuntolainat sun muut yhdessä. Kaikkea ei tarvitse sietää.
Neuvoja en osaa antaa, koska minun on hyvin vaikea uskoa että tuollainen ihmistyyppi tuosta muuttuu. Se on hirveän sääli että jotkut näyttävät todellisen luonteensa vasta lasten hankkimisen jälkeen. Veikkaan että joko mies ajattelee sinun olevan nyt satimessa ja olettaa sen vuoksi voivansa kohdella sinua miten huvittaa, tai hän on itseasiassa tullut katumapäälle koko lapsentekoasiassa ja yrittää saada törkeyksillään sinut lähtemään jottei hän näyttäisi perheensä hylkäävältä pahikselta. Valitettavasti kummankaan vaihtoehdon kohdalla ennuste hyvästä parisuhteesta ei ole kaksinen.
Jos vauvaa ei olisi, niin olisin jo jättänyt hänet tuon haukkumisen takia. Ilman yhteisiä lapsia on paljon helpompi lähteä. Vauvan takia olen vielä jäänyt, koska jos otan eron, niin mies ei kuitenkaan tule sitten joka päivä viettämään aikaa vauvan kanssa luokseni, ja vauva ei silloin opi tuntemaan isäänsä kunnolla. AP
Siis mies kuitrnkin touhuaa vauvan kanssa?
Iltaisin palattuaan töistä ja nukuttuaan päiväunet niin touhuaa vauvan kanssa jonkin aikaa ennen kuin vauva menee nukkumaan. Puolen tunnin verran joka päivä sen aikaa kun olen rentoutumassa suihkussa ja sitten vähän vaihtelevasti jonkin aikaa sen lisäksi myös.
Nyt sun täytyy alkaa jättämään vauva kahden isänsä kanssa.
Käyt kävelyllä, kampaajalla jne.
Se on tärkeätä isälle, sulle ja vauvalle.
Olen välillä jättänytkin. Ei se ole tätä ongelmaa poistanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä en jatkaisi suhdetta tuollaisen "sinä vain makaat" -miehen kanssa. Ymmärrän että tilanne on hankala kun teillä on pieni vauvakin, mutta tuollaista halveksuntaa en kertakaikkiaan omassa kodissani huolisi niskaani, en vaikka miten on lapset ja asuntolainat sun muut yhdessä. Kaikkea ei tarvitse sietää.
Neuvoja en osaa antaa, koska minun on hyvin vaikea uskoa että tuollainen ihmistyyppi tuosta muuttuu. Se on hirveän sääli että jotkut näyttävät todellisen luonteensa vasta lasten hankkimisen jälkeen. Veikkaan että joko mies ajattelee sinun olevan nyt satimessa ja olettaa sen vuoksi voivansa kohdella sinua miten huvittaa, tai hän on itseasiassa tullut katumapäälle koko lapsentekoasiassa ja yrittää saada törkeyksillään sinut lähtemään jottei hän näyttäisi perheensä hylkäävältä pahikselta. Valitettavasti kummankaan vaihtoehdon kohdalla ennuste hyvästä parisuhteesta ei ole kaksinen.
Jos vauvaa ei olisi, niin olisin jo jättänyt hänet tuon haukkumisen takia. Ilman yhteisiä lapsia on paljon helpompi lähteä. Vauvan takia olen vielä jäänyt, koska jos otan eron, niin mies ei kuitenkaan tule sitten joka päivä viettämään aikaa vauvan kanssa luokseni, ja vauva ei silloin opi tuntemaan isäänsä kunnolla. AP
Jos jäät väkivaltaiseen suhteeseen (mikä tuo on), annat lapselle esimerkin, jota hän itse jatkaa aikanaan. Poika omaksuu isän asenteet ja tytöstä tulee uhri kuten äitinsä. Kiva tosiaan, että haluat tehdä näin. Ja vielä perustelet jäämistä lapsen edulla...
Vaikka ottaisin eron, niin sittenhän tyttömme näkisi vastaavaa mieheni uudessa / uusissa suhteissa, ja saisi siitä esimerkin parisuhteesta. Itse en haluaisi aikoihin uutta parisuhdetta enää.
Se on mahdollista.
Tyttösi saisi kuitenkin sinun luonasi asuessa vastapainoksi normaalin kodin ja terveen ilmapiirin ja se pelastaisi hänet. Hän oppisi myös, että naista ei ole oikeus kohdella parisuhteessa miten vain ja että hänen äidilläänkin on itsekunnioitusta.
Mietipä sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelläsi on väärä asenne sinuun. Odottaako hän vielä saavansa seksiä automaattisesti.
Vierailija kirjoitti:
En kohta jaksa enää kommentoida, kun ap vain jankkaa samaa uudestaan ja uudestaan. Mikset kommentoi noita vastauksia, joiden mukaan kyse on alistamisesta ja henkisestä väkivallasta?
Minkä neuvon antaisit itse ystävällesi, jos saisit hänen elävän sairaassa suhteessa ja olevan henkisen väkivallan uhri?
Olen samaa mieltä siitä, että kyse on alistamisesta. Ja jos vauvaa ei olisi, niin olisin ottanut heti eron kun haukkuminen alkoi eikä loppunut kun siitä kertaalleen sanoin, että en sitä siedä. Vauvan kanssa ei ole helppoa ottaa eroa, vaikka on helppoa neuvoa ottamaan ero. Mutta vain ihminen, joka oikeasti on eronnut pienen vauvan kanssa tietää miten helppoa se on tai ei ole. Etsin mieluummin ensin muita ratkaisuja, ero on vasta viimeinen keino. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä en jatkaisi suhdetta tuollaisen "sinä vain makaat" -miehen kanssa. Ymmärrän että tilanne on hankala kun teillä on pieni vauvakin, mutta tuollaista halveksuntaa en kertakaikkiaan omassa kodissani huolisi niskaani, en vaikka miten on lapset ja asuntolainat sun muut yhdessä. Kaikkea ei tarvitse sietää.
Neuvoja en osaa antaa, koska minun on hyvin vaikea uskoa että tuollainen ihmistyyppi tuosta muuttuu. Se on hirveän sääli että jotkut näyttävät todellisen luonteensa vasta lasten hankkimisen jälkeen. Veikkaan että joko mies ajattelee sinun olevan nyt satimessa ja olettaa sen vuoksi voivansa kohdella sinua miten huvittaa, tai hän on itseasiassa tullut katumapäälle koko lapsentekoasiassa ja yrittää saada törkeyksillään sinut lähtemään jottei hän näyttäisi perheensä hylkäävältä pahikselta. Valitettavasti kummankaan vaihtoehdon kohdalla ennuste hyvästä parisuhteesta ei ole kaksinen.
Jos vauvaa ei olisi, niin olisin jo jättänyt hänet tuon haukkumisen takia. Ilman yhteisiä lapsia on paljon helpompi lähteä. Vauvan takia olen vielä jäänyt, koska jos otan eron, niin mies ei kuitenkaan tule sitten joka päivä viettämään aikaa vauvan kanssa luokseni, ja vauva ei silloin opi tuntemaan isäänsä kunnolla. AP
Jos jäät väkivaltaiseen suhteeseen (mikä tuo on), annat lapselle esimerkin, jota hän itse jatkaa aikanaan. Poika omaksuu isän asenteet ja tytöstä tulee uhri kuten äitinsä. Kiva tosiaan, että haluat tehdä näin. Ja vielä perustelet jäämistä lapsen edulla...
Vaikka ottaisin eron, niin sittenhän tyttömme näkisi vastaavaa mieheni uudessa / uusissa suhteissa, ja saisi siitä esimerkin parisuhteesta. Itse en haluaisi aikoihin uutta parisuhdetta enää.
Se on mahdollista.
Tyttösi saisi kuitenkin sinun luonasi asuessa vastapainoksi normaalin kodin ja terveen ilmapiirin ja se pelastaisi hänet. Hän oppisi myös, että naista ei ole oikeus kohdella parisuhteessa miten vain ja että hänen äidilläänkin on itsekunnioitusta.
Mietipä sitä.
Miten hän tuon oppisi? Hän ei tule koskaan muistamaan eroamme, jos nyt otan eron. Eikä hän tule ymmärtämään eroamisesta, että eron syy oli se, että naista ei ole oikeus kohdella huonosti parisuhteessa tai huomaamaan, että äidillänsä on itsekunnioitusta. Jos tyttömme olisi vaikka 12, niin hän ehkä huomaisi ja oppisi nuo. Mutta vauva ei. Enkä lapsen kasvaessa haluaisi hänelle alkaa kertoilemaan mitä kamalaa isänsä on tehnyt kun oli vauva. Jos otan eron, niin en usko, että lapsemme saa koskaan tietää miten isänsä minua kohteli. AP
Alkaako riita aina heti, eikä mies suostu kuuntelemaan tuntemuksiasi? Jos näin on, niin kokeile kirjoittaa ajatuksistasi miehelle, kerro kuinka pahalta sinusta tuntuu vähättely, että haluaisit saada suhteenne ja perhe-elämän toimimaan jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ketju muistuttaa ihan niitä ketjuja, joissa aloittaja kuvaa ensin suhdehlvettiä ja väkivaltaista miestä ja kysyy mitä tehdä. Sitten häntä neuvotaan. Ketjun edetessä aloittaja kuitenkin alkaa vastustaa neuvoja ja puolustaa miestään ja keksiä erilaisia syitä sille, miksei hän mitenkään voi noudattaa saamiaan huviä neuvoja. Turhauttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Alkaako riita aina heti, eikä mies suostu kuuntelemaan tuntemuksiasi? Jos näin on, niin kokeile kirjoittaa ajatuksistasi miehelle, kerro kuinka pahalta sinusta tuntuu vähättely, että haluaisit saada suhteenne ja perhe-elämän toimimaan jne.
Riita alkaa heti, ei suostu kuuntelemaan tuntemuksiani. Voin kokeilla kirjoittaa hänelle kirjeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä en jatkaisi suhdetta tuollaisen "sinä vain makaat" -miehen kanssa. Ymmärrän että tilanne on hankala kun teillä on pieni vauvakin, mutta tuollaista halveksuntaa en kertakaikkiaan omassa kodissani huolisi niskaani, en vaikka miten on lapset ja asuntolainat sun muut yhdessä. Kaikkea ei tarvitse sietää.
Neuvoja en osaa antaa, koska minun on hyvin vaikea uskoa että tuollainen ihmistyyppi tuosta muuttuu. Se on hirveän sääli että jotkut näyttävät todellisen luonteensa vasta lasten hankkimisen jälkeen. Veikkaan että joko mies ajattelee sinun olevan nyt satimessa ja olettaa sen vuoksi voivansa kohdella sinua miten huvittaa, tai hän on itseasiassa tullut katumapäälle koko lapsentekoasiassa ja yrittää saada törkeyksillään sinut lähtemään jottei hän näyttäisi perheensä hylkäävältä pahikselta. Valitettavasti kummankaan vaihtoehdon kohdalla ennuste hyvästä parisuhteesta ei ole kaksinen.
Jos vauvaa ei olisi, niin olisin jo jättänyt hänet tuon haukkumisen takia. Ilman yhteisiä lapsia on paljon helpompi lähteä. Vauvan takia olen vielä jäänyt, koska jos otan eron, niin mies ei kuitenkaan tule sitten joka päivä viettämään aikaa vauvan kanssa luokseni, ja vauva ei silloin opi tuntemaan isäänsä kunnolla. AP
Tuo on tekosyy. Lähtisin kyllä pois ja isä huolehtii itse isyydestään. Sitä paitsi et voi pakottaa häntä, hän tekee sen itse jos tekee.
No mitä ihmettä AP:n pitäisi sitten muka muuta tehdä?? Olen 46-v ja lapset jo aikuisia, en kyllä käsitä mitä AP:n pitäisi sitten muka tehdä kotona? Vauvan hoitaminen on maailman arvokkain ja hienoin asia ja miehesi on vähintään typerä. Älä syyllisty miehesi sanoista, vaan ole/elä rauhassa. Ota rauhassa päiväunet vauvan kanssa, jos siltä tuntuu, katso rauhassa telkkarin päiväsarjoja, jos siltä tuntuu. Osta suklaata ja naistenlehti ja lue vauvan päiväunien aikana.
En ole koko ketjua lukenut, mutta mitä miehesi sitten sanoo, mitä sinun pitäisi siellä kotona tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju muistuttaa ihan niitä ketjuja, joissa aloittaja kuvaa ensin suhdehlvettiä ja väkivaltaista miestä ja kysyy mitä tehdä. Sitten häntä neuvotaan. Ketjun edetessä aloittaja kuitenkin alkaa vastustaa neuvoja ja puolustaa miestään ja keksiä erilaisia syitä sille, miksei hän mitenkään voi noudattaa saamiaan huviä neuvoja. Turhauttavaa.
En mielestäni ole puolustanut miestäni mitenkään tässä ketjussa. Jos mielestäsi olen puolustanut, niin miten sitten olen?
Ja olen moneen neuvoon sanonut, että voisin kokeilla sitä. Ainoastaan eroneuvo on se, johon olen kommentoinut, että vauvan takia en ole siihen vielä valmis, vaan haluan etsiä muita keinoja. AP
Vierailija kirjoitti:
No mitä ihmettä AP:n pitäisi sitten muka muuta tehdä?? Olen 46-v ja lapset jo aikuisia, en kyllä käsitä mitä AP:n pitäisi sitten muka tehdä kotona? Vauvan hoitaminen on maailman arvokkain ja hienoin asia ja miehesi on vähintään typerä. Älä syyllisty miehesi sanoista, vaan ole/elä rauhassa. Ota rauhassa päiväunet vauvan kanssa, jos siltä tuntuu, katso rauhassa telkkarin päiväsarjoja, jos siltä tuntuu. Osta suklaata ja naistenlehti ja lue vauvan päiväunien aikana.
En ole koko ketjua lukenut, mutta mitä miehesi sitten sanoo, mitä sinun pitäisi siellä kotona tehdä?
Ei hän sano mitään tiettyä asiaa että mitä pitäisi tehdä, sanoo vain että "jotain muuta kun maata". Ja kun kerron mitä kaikkea teen, niin suuttuu ja riita alkaa.
Voitko lähteä esim vanhemmillesi muutamaksi päiväksi?
Kirjoita kirje ja kerro, että jos lasta ei olisi, olisit jo eronnut.
Nyt mietit muutaman päivän vanhemmillasi mitrn jatkat. Tuota haukkumista et aio enää sietää.
Vierailija kirjoitti:
Voitko lähteä esim vanhemmillesi muutamaksi päiväksi?
Kirjoita kirje ja kerro, että jos lasta ei olisi, olisit jo eronnut.
Nyt mietit muutaman päivän vanhemmillasi mitrn jatkat. Tuota haukkumista et aio enää sietää.
Vanhempani asuvat toisella puolella Suomea. Kai minä voisin sinne lähteä, mutta en kovin mielelläni, koska niin pitkä ajomatka kaksin vauvan kanssa on aika raskas, kun vauva itkee autossa ja pitäisi monta kertaa pysähtyä imettämään jonnekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En katsoisi tuota päivääkään. Jos mies sanoisi vielä kerrankin noin, olisi se parisuhde siinä. Törkeää käytöstä.
Minusta kuulosti siltä, että mies sanoi totuuden . Vastasyntyneet nukkuvat lähes vuorokauden ympäri. Kaksikuukautinenkin nukkuu suurimman osan päivää. Yleensä vielä yksivuotiaanalin nukutaan kahdet päikkärit ja illalla aikaisin yöunille, eli illallakin jää omaa aikaa.
Itse sain suoritettua vaikka miten monta opintopistettä äitiyslomalla. Ja kyllä. Vauvalla oli normaalit vatsavaivat ym.Tämä on tämä myytti mitä äidit haluaa ylläpitää. Raskasta ja vie kaiken ajan.
Vasta kolmannen kanssa tuntui raskaalta välillä, kun oli koululainen, leikki-ikäinen ja vauva. Sekin silti oli sama, kuin normityöpäivä vaativassa työssä.Ja paskat. Meidän 5kk ei ole moneen kuukauteen enää suostunut nukkumaan päivällä muualla kuin liikkuvissa vaunuissa, joten työnnän niitä ulkona (satoi tai paistoi) noin 5h päivässä. Vauva ei myöskään pärjää lyhyemmillä unilla, vaan jos en toimi näin, päädytään lähinnä helvetin esikartanoa muistuttavaan huutokonserttiin.
Yölläkään se ei nuku, vaan kitisee siten, että saan itse nukuttua noin 1-2h pätkissä. Ja se ei ole koskaan nukkunut öitään hyvin. Vauvan nukahdettua illalla teen kotityöt ja sitten menen makaamaan sohvalle tai sänkyyn, yleensä unettomaksi jääden, koska tiedän vauvan heräävän ihan kohta kuitenkin taas.
Yleensä en saa edes syötyä lounasta, vaan aamupalan jälkeen seuraava ruokailu on sitten, kun mies tulee kotiin töistä.
Juu ihan varmaan. Uskotaan 😂
Jos jollakin nyt oikeasti oliskin noin vaikea vauva, niin tuo on harvinaista. Normivauva-arki ei ole tuota.
Vauva on vastasyntynyt vain pienen hetken. Meillä vauva ei edes laitokselta tullessa nukkunut vuorokauden ympäri, vaan aamulla herättyään sitä sai hyssytellä 4-5h että sai nukahtamaan. Nukkui yhdet päiväunet, jolloin ehdin tehdä kotitöitä, pumpata maitoa ym. Toisinaan jopa syödä. Päiväunet loppuivat pian ja nykyään vauva saattaa nukkua 15min, herää väsyneenä ja huutaa päivät läpeensä. Välillä sylissä kanniskelu auttaa, useimmiten ei sekään. Tein sentään vaativaa asiantuntijatyötä ja sanon että keskimäärin töissä oli paljon helpompaa. Töissä on taukoja, useimmiten ajankohdankin saa valita itse. Kukaan ei kilju 24/7. Lisäksi kun mies tulee, yleensä joutuu kuitenkin hoitamaan vauvaa kun mies esim. lukee postejaan. Muutenkin mies antaisi vauvan itkeä itsekseen, välillä kuitenkin hermostuu jo illan aikana että voisitko joskus olla edes itkemättä. No niinpä... Ulkopuoliset ovat huolissaan jaksamisestani ja sanoneet miehelleni vuorottelun tarpeesta. Vielä eilen sanoi ettei voi vuorotella kun on töissä. Taas v-käyrä nousi...
Miehet nyt haluavat jotenkin selittää itselleen omaa pientä panostaan vähättelemällä naisen panosta. Olen itsekin kuullut mm. että pesen pyykkiä turhaan. Vauva kun voisi hyvin olla oksennetussa bodyssä, nukkua oksennetuissa lakanoissa viikkotolkulla jne.
Kirje ei hyödytä mitään. Minä kirjoitin kirjeitä sille miehelleni, joka muuttui alistavaksi ja henkisesti väkivaltaiseksi häiden jälkeen. Eihän ongelma ole siinä, ettei mies kuule vaan siinä, ettei hän halua ottaa toissen näkemyksiä millään lailla huomioon. Ainoa mikä auttoi oli vakava eron uhka eli se, että ihan oikeasti muutin pois.
Nyt sun täytyy alkaa jättämään vauva kahden isänsä kanssa.
Käyt kävelyllä, kampaajalla jne.
Se on tärkeätä isälle, sulle ja vauvalle.