Miehen mielestä vain makaan äitiyslomalla. Miten ratkaista riita?

Omalla äitiyslomallani en tehnyt totakaan vähää ja mies oli aivan tyytyväinen vaikka joutui illalla täyttämään tiskikonetta ja pesemään pyykkiä. Sektion jälkeen liikkuminen oli kivuliasta yllättävän pitkään joten miestä tarvittiin paljon. Toki päivään mahtuu paljon istuskelua imettäessä yms mutta kun tehtävät on tehty, miksi turhaan suuna päänä heilumaan, kun kroppa ei muutenkaan ole vielä palautumut synnytyksestä... voit ehdottaa miehelle että teet sille epparin ja saa sitte hoitaa kaiken ja katotaan kuinka kivaa on.....

Vierailija kirjoitti:

Jahah. Ap on nyt ehtinyt olemaan täällä kolmatta tuntia hmmm.

Toisin kuin sinä muut ihmiset eivät päivystä keskusteluja kokoajan. Esim itse luin ketjua aamulla ja sit ruokkiksella. Nyt meillä on kaffetauko. Olen useita kommentteja kirjoittanut , mutta tosiaankaan ei ole aikaa netissä koko aikaa roikkua. -ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kysyit, mitä konkreettisesti pitäisi trhdä.

Olet jo yrittänyt keskustella ns aiheesta eli miehen syytösten sisällöstä. Se ei johda mihinkään, koska syytökset ovat alunperinkin keksittyjä ja perusteettomia.

Miehesi on henkisesti väkivaltainen. Yliymmärtäminen ja se, että yrittäisit jotenkin muuttua paremmaksi, ruokkii sitä. Sillä lailla kierre siis pahenee.

Nyt sun pitäisi asettaa rajat, miten sinua saa kohdella. Ilmaista, ettet hyväksy mollaamista ja jos se jatkuu, et jää kuuntelemaan sitä. Vaadi, että hän kohtelee sinua kunnioittaen.

Mieti myös, mitä itse haluat. Haluatko mennä töihin? Jos haluat, menet. Mikä on kohtuullinen työnjako mielestäsi, vaadi, että se toteutuu ja että mies alkaa kantaa vastuuta arjessa.

Voit tarvita ulkopuolista keskusteluspua ja tukea itsellesi. Soita Naisten Linjalle. Niin. Se on puhelinpalvelu, joka on parisuhdeväkivallan uhreille. Sinä olet sellainen. Hanki parisuhdeväkivallasta myös tietoa, lue siitä ilmaiseksi netistä, löytyy paljon goohlaamalla, englanniksi sana on abuse, tai abusine husband tsi abusive realtionship

Voi miehellä myös olla se toinen nainen. Siihen on vaikea puuttua, ehkä voisi yllättäen ilman että paljastaa etukäteen epäilevänsä pyytää kännykän nähtäväksi luvalla. Jos kieltäytyy ja suuttuu, siitä voi päätellä paljon.

ei erityisesti tähän ketjuun liittyen, mutta koska tässäkin tuo pettäminen tuotiin mahdollisuutena esille, niin yleisellä tasolla kysyn:

miksi vasta pettäminen on monille se iso deal? Eli saa mitätöidä, haukkua, olla jatkuvasti poissa kotoa vedoten ylitöihin tms., juosta harrasteissa ja jättää vaimo yksin hoitamaan lapset, tällainen meno on monille ihan yes. Vasta jos jää kiinni pettämisestä, ollaan pahoillaan. Mulle on ihan päinvastoin oikeastaan: jos mun mies olisi poissaoleva mies ja isä, se olisi mulle oikeastaan ihan se ja sama, onko hän sitä omien harrastusmielihalujensa, kunnianhimonsa vai seksihimonsa tähden. En jäisi kaipaamaan.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttääköhän miestäsi loppujen lopuksi jokin ihan muu, ja se vain purkautuu tuolla tavalla? Ehkä miehesi ei ole tottunut uuteen äidin rooliisi ja se ärsyttää häntä? Jos mies on tottunut näkemään sinut ennen ensisijaisesti eroottisesti, niin nyt kun hän näkeekin sinut "äitinä", niin koko asetelma alkaa hänen silmissään mättää. Ehkä toivoo sinun tekevät jotain joka ei liity vauvaan tai kodinhoitoon, että voi ylläpitää sinusta sitä vanhaa mielikuvaa joka ei liity äitiyteen mitenkään. Ihan puhdasta arvailua tämä tietysti on, ja menee ehkä ihan metsään.

Voihan olla noinkin, mutta miten minä voin tehdä jotain muuta kuin olla äiti? Näin pieni vauva on koko ajan kiinni minussa. Kun hän illalla nukkuu niin juttelen miehelle muita asioita kuin vauvasta ja kodista. Ja katsomme yhdessä elokuvaa monesti, mutta kun vauva herää kesken unien niin häntä pitää mennä katsomaan tietenkin, en siis pysty ottamaan taukoa äitiydestä.

Ehkä se olisi miehen aika mennä katsomaan heräävää vauvaa, niin teillä joskus voisi olla äidin lisäksi myös isä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kokemus siitä, että heti höiden jälkeen mies muuttui halveksivaksi, vähätteleväksi ja alkoi nähdä minussa kaikenlaista vikaa ja kritisoida. Naimisiinmeno oli sille joku lähtölaukaus, ap:n miehelle näköjään lapsen saamimen laukaisi tuon.

En vieläkäön ymmärrä, miksi niin kävi. Ikävä kyllä tilanne vaan paheni ja paheni. Hän ikäänkuin suggeroi itsensä uskomaan, että minä olin hirveä ihminen ja ruma jne, kaikilla tavoin todella ala-arvoinen häneen verrattuna.

Siihen ei auttanut mikäön muu kuin se, että ilmoitin haluavani eron ja muutin hetkeksi toisaalle. Neuvoin miestä lukemaan terapiakirjallisuutta henkisesti väkivaltaisille miehille (neetiosoite itseaputehtäviin taisi olla www.lundybancfroft.com) Se johti melkein eroon, mutta käsittämätöntä mutta totta, mies tajusi, miten oli joutunut kummalliselle uralle ajatuksissaan, pystyi lopettamaan sen ja saatoimme jatkaa liittoa.

Kaikki tietenkään eivät pysty myöntämään sellaista itsessään ja muuttumaan. Silloin ei ole muuta keinoa kuin oikeasti erota. Et voi elää noin etkä voi altistaa lasta kasvamaan tuollaisessa alistavassa väkivaltaisessa ilmapiirissä, josta puuttuu kunnioitus äitiä kohtaan.

Kehotan vielä ap sua katsomaan tilannetta laajemmin kuin yksityiskohtien kautta.

Fakta on, että parisuhdeväkivalta alkaa sitoutumisenasteen lisääntyessä, usein ensimmäisen lapasen synnyttyä. Se alkaa aina henkisellä väkivallalla ja se perustuu aina kunnioituksen puutteeseen.

Abuse-sanana tarkoittaa väärinkäytöstä, että ihminen ottaa itselleen etua oman asemansa kustannuksella. Ap:n mies saa käytöksellään huomattavia etuja itselleen. Hän saa ensinnäkin säilyttää oman identiteettknsä ja aseman ja yhteydet ulkomaailmaan, ap on sidottu kotiin. Mies tienaa ja epäilrmättä aikoo jatkossa pidättää itsellään vallan päättää rahanköytöstä, hän ei suostunutkaan siihrn, että myös ap menisi töihin tienaamaan vaan yrittää pitää ap:n taloudellisesti riipouvaisena itsestään. Mies vapautuu kaikista velvotteista kasten- ja kodinhoidossa ja ap toimii piikana.

Nämä ovat vsltavia etuja, joita mies saa tuosta henkisesti väkivaltaisesta käytöksestään.

Älä hyväksy tilannetta ja rupea kynnysmatoksi. Pidä kiinni oikeuksistasi, tasa-arvosta ja vedä rajat sille, miten sinua saa kohdella. Ole valmis eroamaan tarvittaessa.

Voi ei mitä puoskarointia 😀😀 kuules nyt köökkipsykologi toi oli ihan kauheeta liibadaabaa.

Näytin työkaverillekin ja nyt yhdessä nauretaan.

Työkaveri sanoi äsken ( hän mies, minä nainen) että ai tämä on nyt henkistä väkivaltaa, että hän käy töissä ja elättää perhettään 😀😀😀

Sanoin että juu. Varaudu siihen, että vaimo pakannut kamat ja häipynyt, kun palaat.

Muistuta sitä työkaveriasi, että valtaosa naisista saa äitiysloman alussa täyden palkan ja lopun ajan ansiosidonnaista päivärahaa. Kysy myös, eikö hänen vaimon tarvitse maksaa mitään yhteisiä menoja vaan mies maksaa kaiken yksin. Haluaisin kovasti kuulla vastaukset.

Jos mun mies päästäis tollaisen aivopierun suustaan, en osaisi olla muuta kuin suu auki.

Kateellinenhan se on sun mukavasta lepposasta elämästä ja purkaa sen noin.

Minä laittaisin kiertoon kasvamaan, en kuuntelisi enkä katsoisi.

Ehkä ensin varaisin perheneuvolaan ajan, jos ei sinne lähtisi, adios.

No huh, näitä kommentteja kun lukee, niin huomaan, että minulla on tosi hyvä mies. Hän ei ole koskaan moittinut minua siitä, että olen ollut äitiyslomalla/hoitovapaalla. Meillä ensimmäinen lapsi oli koliikkivauva ja ekat 6kk nukkui yötki rattaissa ja häntä hyssyteltiin pitkin yötä. Muut ovat olleet toiset helpompia, toiset vaativampia, meillä siis useampi lapsi. Miehellä on vaativa työ ja työpäivät usein venyy, hän on monta kertaa sanonut, että ilman minun osuutta kotona, hänen keskittyminen työhönsä olisi paljon hankalampaa. Mutta kotona ollessaan hän ei oleta kuitenkaan minun yksin tekevän kaikkea, vaan yhdessä hoidamme kodin ja lapset, molemmata omilla vahvuuksilla/heikkouksillamme. Kuitenkaan hän ei minua kiellä töihin menemästä, on sanonut, että mikäli minulle tulee halu töihin, silloin järjestellään asiat niin, että se onnistuu, mutta tällä hetkellä perheellemme tämä ratkaisu sopii paremmin. Töissäkin olen ehtinyt jo pitkään olla ennen ensimmäistä lasta. Kyllä asioista pitäisi pystyä puhumaan järkevästi. Ei meilläkään aina kaikki niin helposti mene, mutta silloin täytyy keskustella ja sopia asiat. Jotenkin tuntuu, että tänä päivänä puolisoilta puuttuu arvostus toisia kohtaan täysin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttääköhän miestäsi loppujen lopuksi jokin ihan muu, ja se vain purkautuu tuolla tavalla? Ehkä miehesi ei ole tottunut uuteen äidin rooliisi ja se ärsyttää häntä? Jos mies on tottunut näkemään sinut ennen ensisijaisesti eroottisesti, niin nyt kun hän näkeekin sinut "äitinä", niin koko asetelma alkaa hänen silmissään mättää. Ehkä toivoo sinun tekevät jotain joka ei liity vauvaan tai kodinhoitoon, että voi ylläpitää sinusta sitä vanhaa mielikuvaa joka ei liity äitiyteen mitenkään. Ihan puhdasta arvailua tämä tietysti on, ja menee ehkä ihan metsään.

Voihan olla noinkin, mutta miten minä voin tehdä jotain muuta kuin olla äiti? Näin pieni vauva on koko ajan kiinni minussa. Kun hän illalla nukkuu niin juttelen miehelle muita asioita kuin vauvasta ja kodista. Ja katsomme yhdessä elokuvaa monesti, mutta kun vauva herää kesken unien niin häntä pitää mennä katsomaan tietenkin, en siis pysty ottamaan taukoa äitiydestä.

Ehkä se olisi miehen aika mennä katsomaan heräävää vauvaa, niin teillä joskus voisi olla äidin lisäksi myös isä.

Tuo on totta.

Meillä mies haki vauvan , vauvan herättyä, vaihtoi vaipan ja toi imetettäväksi.

Vauvan kanssa voi myös leikkiä, kinginkongin koira metsään meni yms loruja. Tykkää myös jalkojen ja käsien jumppaamisesta, isä voi leikittää vauvaa ja sillä päästä osalliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En katsoisi tuota päivääkään. Jos mies sanoisi vielä kerrankin noin, olisi se parisuhde siinä. Törkeää käytöstä.

Minusta kuulosti siltä, että mies sanoi totuuden . Vastasyntyneet nukkuvat lähes vuorokauden ympäri. Kaksikuukautinenkin nukkuu suurimman osan päivää. Yleensä vielä yksivuotiaanalin nukutaan kahdet päikkärit ja illalla aikaisin yöunille, eli illallakin jää omaa aikaa.

Itse sain suoritettua vaikka miten monta opintopistettä äitiyslomalla. Ja kyllä. Vauvalla oli normaalit vatsavaivat ym.

Tämä on tämä myytti mitä äidit haluaa ylläpitää. Raskasta ja vie kaiken ajan.

Vasta kolmannen kanssa tuntui raskaalta välillä, kun oli koululainen, leikki-ikäinen ja vauva. Sekin silti oli sama, kuin normityöpäivä vaativassa työssä.

Haista sinä kukkanen, lapsesi ovat olleet helppoja, eivät sinun erinomaisuutesi takia.

Pointti ei ole se, onko lapsi helppo vai ei. Helponkaan vauvan äitiä ei saa haukkua.

Niin, sitä minäkin tarkoitin haistattelullani että tyyppi kehuu kuinka hänellä oli helppoa ja näin on kaikilla ja näin antaa ymmärtää että AP:n mies saa aivan rauhassa haukkua muka syystä vaimoaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En katsoisi tuota päivääkään. Jos mies sanoisi vielä kerrankin noin, olisi se parisuhde siinä. Törkeää käytöstä.

Minusta kuulosti siltä, että mies sanoi totuuden . Vastasyntyneet nukkuvat lähes vuorokauden ympäri. Kaksikuukautinenkin nukkuu suurimman osan päivää. Yleensä vielä yksivuotiaanalin nukutaan kahdet päikkärit ja illalla aikaisin yöunille, eli illallakin jää omaa aikaa.

Itse sain suoritettua vaikka miten monta opintopistettä äitiyslomalla. Ja kyllä. Vauvalla oli normaalit vatsavaivat ym.

Tämä on tämä myytti mitä äidit haluaa ylläpitää. Raskasta ja vie kaiken ajan.

Vasta kolmannen kanssa tuntui raskaalta välillä, kun oli koululainen, leikki-ikäinen ja vauva. Sekin silti oli sama, kuin normityöpäivä vaativassa työssä.

Haista sinä kukkanen, lapsesi ovat olleet helppoja, eivät sinun erinomaisuutesi takia.

Pointti ei ole se, onko lapsi helppo vai ei. Helponkaan vauvan äitiä ei saa haukkua.

Niin, sitä minäkin tarkoitin haistattelullani että tyyppi kehuu kuinka hänellä oli helppoa ja näin on kaikilla ja näin antaa ymmärtää että AP:n mies saa aivan rauhassa haukkua muka syystä vaimoaan.

Vaikka minulla olisikin helpompaa kuin jollain viiden lapsen äidillä niin pitäisikö minun jotenkin tuntea syyllisyyttä siitä, että elämäni on välillä helppoa? AP

Vierailija kirjoitti:

Pumppaa maitoa pulloon, lähde neljäksi tunniksi ovesta ulos kun mies tulee töistä.

Idiootin kanssa olet lisääntynyt.

Neljä tuntia on liian lyhyt aika, että tolvana mitään hoksaisi. Se pitää jättää vauvan kanssa ainakin kahdeksi, kolmeksi vuorokaudeksi. Vastiketta kaappiin ja menoksi. Ja huom! et tee jääkaappiin ruokia, et käy kaupassa, hoitakoon ukko itse KAIKEN. 

Vierailija kirjoitti:

Tämän takia miehen kannattaa tehdä lista, jossa on naiselle tarkoitetut päivän työt. Lisäksi naista ei ole pakko elättää, vaan nainen voi kyllä maksaa omat ja vauvan menot saamistaan tuista. Siihenhän ne on tarkoitettukin. Meillä tälläinen menettely on toiminut hyvin. Lisäksi vaimo on ymmärtänyt säästää lapsia varten jo ennen raskautta.

Toisella huoltajalla on kyllä oma vastuunsa vauvan menoista, puolet niistä kuuluu hänelle. Lisäksi avioliitossa (missä ap on) on elatusvelvollisuus. 

Ai niin, sulla ei muuten ole vaimoa eikä lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttääköhän miestäsi loppujen lopuksi jokin ihan muu, ja se vain purkautuu tuolla tavalla? Ehkä miehesi ei ole tottunut uuteen äidin rooliisi ja se ärsyttää häntä? Jos mies on tottunut näkemään sinut ennen ensisijaisesti eroottisesti, niin nyt kun hän näkeekin sinut "äitinä", niin koko asetelma alkaa hänen silmissään mättää. Ehkä toivoo sinun tekevät jotain joka ei liity vauvaan tai kodinhoitoon, että voi ylläpitää sinusta sitä vanhaa mielikuvaa joka ei liity äitiyteen mitenkään. Ihan puhdasta arvailua tämä tietysti on, ja menee ehkä ihan metsään.

Voihan olla noinkin, mutta miten minä voin tehdä jotain muuta kuin olla äiti? Näin pieni vauva on koko ajan kiinni minussa. Kun hän illalla nukkuu niin juttelen miehelle muita asioita kuin vauvasta ja kodista. Ja katsomme yhdessä elokuvaa monesti, mutta kun vauva herää kesken unien niin häntä pitää mennä katsomaan tietenkin, en siis pysty ottamaan taukoa äitiydestä.

Ehkä se olisi miehen aika mennä katsomaan heräävää vauvaa, niin teillä joskus voisi olla äidin lisäksi myös isä.

Tuo on totta.

Meillä mies haki vauvan , vauvan herättyä, vaihtoi vaipan ja toi imetettäväksi.

Vauvan kanssa voi myös leikkiä, kinginkongin koira metsään meni yms loruja. Tykkää myös jalkojen ja käsien jumppaamisesta, isä voi leikittää vauvaa ja sillä päästä osalliseksi.

Mieheni ei taida oikein olla sellainen leikkisä, hän ei ole innostunut loruttelemaan vauvan kanssa vaikka on vierestä nähnyt miten minä teen sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et kysele, että haluaako kokeilla itse tuota vauvanhoitoa. Viikonloppuna lähdet vain vetämään ja annat selviytyä itsekseen.

Mies varmaan huomaa, että hyvin pärjää ja on monta tuntia vapaa-aikaa eli huomaa olleensa oikeassa.

Unohdit, että lisäksi miehen pitää kuunnella vaimon haukut siitä, että mies ei tee mitään muuta kuin makaa ja laiskottelee.

Vierailija kirjoitti:

Ap kysyit, mitä konkreettisesti pitäisi trhdä.

Olet jo yrittänyt keskustella ns aiheesta eli miehen syytösten sisällöstä. Se ei johda mihinkään, koska syytökset ovat alunperinkin keksittyjä ja perusteettomia.

Miehesi on henkisesti väkivaltainen. Yliymmärtäminen ja se, että yrittäisit jotenkin muuttua paremmaksi, ruokkii sitä. Sillä lailla kierre siis pahenee.

Nyt sun pitäisi asettaa rajat, miten sinua saa kohdella. Ilmaista, ettet hyväksy mollaamista ja jos se jatkuu, et jää kuuntelemaan sitä. Vaadi, että hän kohtelee sinua kunnioittaen.

Mieti myös, mitä itse haluat. Haluatko mennä töihin? Jos haluat, menet. Mikä on kohtuullinen työnjako mielestäsi, vaadi, että se toteutuu ja että mies alkaa kantaa vastuuta arjessa.

Voit tarvita ulkopuolista keskusteluspua ja tukea itsellesi. Soita Naisten Linjalle. Niin. Se on puhelinpalvelu, joka on parisuhdeväkivallan uhreille. Sinä olet sellainen. Hanki parisuhdeväkivallasta myös tietoa, lue siitä ilmaiseksi netistä, löytyy paljon goohlaamalla, englanniksi sana on abuse, tai abusine husband tsi abusive realtionship

Tässä on jo tullut ohjeet, mitä tehdä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätä vauva miehelle viikonlopuksi ja lähde kylpylähotelliin. Shokkihoito auttaa, jos joku.

Voi tietysti olla, että miehen köytös kumpuaa niin vahvasti asentrista, että tilanne on toivoton ja ainoa vaihtoehto on ero. Miehellä voi olla toinen nainenkin ja hän yrittää välttyä syyllisyydentunteilta kaatamalla kaiken syyllisyyden ja viat sinun niskaasi. Siis demonisoi sinut mielessään niin, että voi tuntea omat tekonsa oikeutetuiksi.

Aika törkeää, jos on tässä 2 kk aikana ehtinyt ja halunnut itselleen toisen naisen jostain hankkia. Raskausaikana ja sitä ennen meillä meni hyvin, en mitenkään usko että hänellä silloin on mitään toista naista ollut.

Niinpä. Minulle kävi niin, että miehellä oli uusi nainen, kun vauvamme oli vajaa 2 kk vanha. Seksin puutteesta osin johtui kuulemma. Olimme sängyssä ensimmäisen kerran viikko synnytyksestä, vaikka sain pari tikkiä. Yhdyntää oli joka päivä, kunnes tulin jätetyksi. Suihinoton annoin tietenkin heti samama päivänä, kun sairaalasta pääsimme kotiin eli kolmantena päivänä synnytyksestä.

No palasimme aikanaan yhteen ja saimme toisen lapsen. Synnytys meni hienosti ja seksiä seuraavana päivänä ja siitä lukien joka päivä jälleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttääköhän miestäsi loppujen lopuksi jokin ihan muu, ja se vain purkautuu tuolla tavalla? Ehkä miehesi ei ole tottunut uuteen äidin rooliisi ja se ärsyttää häntä? Jos mies on tottunut näkemään sinut ennen ensisijaisesti eroottisesti, niin nyt kun hän näkeekin sinut "äitinä", niin koko asetelma alkaa hänen silmissään mättää. Ehkä toivoo sinun tekevät jotain joka ei liity vauvaan tai kodinhoitoon, että voi ylläpitää sinusta sitä vanhaa mielikuvaa joka ei liity äitiyteen mitenkään. Ihan puhdasta arvailua tämä tietysti on, ja menee ehkä ihan metsään.

Voihan olla noinkin, mutta miten minä voin tehdä jotain muuta kuin olla äiti? Näin pieni vauva on koko ajan kiinni minussa. Kun hän illalla nukkuu niin juttelen miehelle muita asioita kuin vauvasta ja kodista. Ja katsomme yhdessä elokuvaa monesti, mutta kun vauva herää kesken unien niin häntä pitää mennä katsomaan tietenkin, en siis pysty ottamaan taukoa äitiydestä.

Ehkä se olisi miehen aika mennä katsomaan heräävää vauvaa, niin teillä joskus voisi olla äidin lisäksi myös isä.

Tuo on totta.

Meillä mies haki vauvan , vauvan herättyä, vaihtoi vaipan ja toi imetettäväksi.

Vauvan kanssa voi myös leikkiä, kinginkongin koira metsään meni yms loruja. Tykkää myös jalkojen ja käsien jumppaamisesta, isä voi leikittää vauvaa ja sillä päästä osalliseksi.

Mieheni ei taida oikein olla sellainen leikkisä, hän ei ole innostunut loruttelemaan vauvan kanssa vaikka on vierestä nähnyt miten minä teen sitä.

Ei miehen tarvitse olla leikkisä. Hoitakoon omalla tavallaan. Kunhan hoitaa. Kuitenkin kyseessä on miehen oma lapsi, johon miehenkin kannattaa tutustua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätä vauva miehelle viikonlopuksi ja lähde kylpylähotelliin. Shokkihoito auttaa, jos joku.

Voi tietysti olla, että miehen köytös kumpuaa niin vahvasti asentrista, että tilanne on toivoton ja ainoa vaihtoehto on ero. Miehellä voi olla toinen nainenkin ja hän yrittää välttyä syyllisyydentunteilta kaatamalla kaiken syyllisyyden ja viat sinun niskaasi. Siis demonisoi sinut mielessään niin, että voi tuntea omat tekonsa oikeutetuiksi.

Aika törkeää, jos on tässä 2 kk aikana ehtinyt ja halunnut itselleen toisen naisen jostain hankkia. Raskausaikana ja sitä ennen meillä meni hyvin, en mitenkään usko että hänellä silloin on mitään toista naista ollut.

Jos miehesi onkin minkkisiä?

Mies on kateellinen kun sun ei tällä hetkellä tarvi olla töissä. Tunnistan tuon ajatusmallin, oma tilanne on että olen itse kokopäivätöissä ja avomies on opiskelija, joka pitää siinä sivussa huolta kodin siisteydestä. Vaikka hänen "työtaakkansa" on kovempi kuin minun, silti v*tuttaa kun itse pitää mennä sinne töihin ja toinen vaan "makaa kotona". 

Tajuan kuitenkin että tämä on täysin mun omassa päässä eikä lainkaan se todellisuus, siksi pidän mölyt mahassani enkä tosiaankaan mainitse miehelle mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttääköhän miestäsi loppujen lopuksi jokin ihan muu, ja se vain purkautuu tuolla tavalla? Ehkä miehesi ei ole tottunut uuteen äidin rooliisi ja se ärsyttää häntä? Jos mies on tottunut näkemään sinut ennen ensisijaisesti eroottisesti, niin nyt kun hän näkeekin sinut "äitinä", niin koko asetelma alkaa hänen silmissään mättää. Ehkä toivoo sinun tekevät jotain joka ei liity vauvaan tai kodinhoitoon, että voi ylläpitää sinusta sitä vanhaa mielikuvaa joka ei liity äitiyteen mitenkään. Ihan puhdasta arvailua tämä tietysti on, ja menee ehkä ihan metsään.

Voihan olla noinkin, mutta miten minä voin tehdä jotain muuta kuin olla äiti? Näin pieni vauva on koko ajan kiinni minussa. Kun hän illalla nukkuu niin juttelen miehelle muita asioita kuin vauvasta ja kodista. Ja katsomme yhdessä elokuvaa monesti, mutta kun vauva herää kesken unien niin häntä pitää mennä katsomaan tietenkin, en siis pysty ottamaan taukoa äitiydestä.

Ehkä se olisi miehen aika mennä katsomaan heräävää vauvaa, niin teillä joskus voisi olla äidin lisäksi myös isä.

Tuo on totta.

Meillä mies haki vauvan , vauvan herättyä, vaihtoi vaipan ja toi imetettäväksi.

Vauvan kanssa voi myös leikkiä, kinginkongin koira metsään meni yms loruja. Tykkää myös jalkojen ja käsien jumppaamisesta, isä voi leikittää vauvaa ja sillä päästä osalliseksi.

Mieheni ei taida oikein olla sellainen leikkisä, hän ei ole innostunut loruttelemaan vauvan kanssa vaikka on vierestä nähnyt miten minä teen sitä.

Ei miehen tarvitse olla leikkisä. Hoitakoon omalla tavallaan. Kunhan hoitaa. Kuitenkin kyseessä on miehen oma lapsi, johon miehenkin kannattaa tutustua.

Pääasia, että mieskin on yksistään vauvan kanssa, vauavan ollessa hereillä, etkä sinä.