Miehen mielestä vain makaan äitiyslomalla. Miten ratkaista riita?

Häivy hyvä ihminen tuollaisesta suhteesta. Jos on noin onnettomalla empatiakyvyllä ja älyllä varustettu mies niin ei se muutu.. kokemusta on. Minä katsoin liian pitkään, se rikkoi minun mielenterveyden ja tunsin olevani huono äiti/ihminen. Nyt suunta parempaan ilman miestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eijei, älä lähde tuohon kostonkierteeseen! Siis jätä asioita tekemättä ihan näyttömielessä. Perseelleen menee ja mies saa vaan vahvistusta sille, että makaat kotona.

Meillä meni nokitteluksi elämä ja ero oli lähellä. Menin töihinkin jo ja mun tulkinnan mukaan miehen vuorotyöstä johtuen ei oikeasti nähty mitä toinen kotona teki. Ei väsyneenä huomaa tiskikoneen tyhjennystä tai imurointia. Ja sitten kun toinen siitä mainitsee, niin reagoi vaan, että just, mitaliako odotat... Oltiin lopulta vastakkain ja todella kettuuntuneita.

Meillä auttoi pariterapia. En mäkään sinne miestä saanut aluksi. Lopulta kerroin, että vaihtoehdot on nyt ero tai terapia ja pinnistin kaiken hyvän tahtoni vielä kertoen etten halua erota vaan ratkaista tilanteen hänen kanssaan. Mutta silti tiukan lempeästi kerroin että muita vaihtoehtoja ei enää ole, koska en jaksa meidän keskinäistä kettuilua.

Vauva-aika on ihanaa ja rakasta, mutta myös helkkarin uuvuttavaa ja raskasta. Ja kun kaksi huomiota kaipaavaa, väsynyttä ihmistä elää vähän erilaisissa todellisuuksissa (toinen ”saa levätä vaan kotona” ja toinen ”pääsee töihin karkuun arkea”), niin tuleehan siinä ristiriitoja. Tsemppiä teille!

Apn tilanne on kuitenkin sikäli eri, että kyse ei tosiaankaan ole mistään nokittelusta tai siitä, että ap ei tajuaisi, että töissäkin voi olla stressiä, vaikeaa ja raskasta. Vaan siitä, että APn mies on ottanut yhden mielivaltaisen jutun, josta syyttelee APta kertomatta, miten AP voisi tilannetta parantaa.

En nyt itsekään innosta mihinkään koston kierteeseen, mutta ellei oikeasti puhe auta, kyllä valitettavasti on niin, että demonstraatiot yleensä uppoavat. Ehkä APn pitäisi tosiaan pitäisi tehdä vain minimi ja vähän ennen miehen kotiin tuloa ottaa vauva kainaloon ja painua kaverille, kahville, vaunulenkille, jne. Tulla kotiin miehen siellä hetken aikaa odoteltua. Ja mahdollisiin kysymyksiin/mäkätykseen vastata, että joo mietin sitä, mitä sanoit vaan kotona makaamisesta ja olit ihan oikeassa. Ei vauva ole mikään syy maata ja nysvätä kotona, niin olinkin tänään taas aktiivinen ja tein sitä ja tätä. Joo siivoaminen  vähän kärsi, mutta sehän ei olekaan kai tärkeää, verrattuna aktiiviseen elämään?

Ehkä mä ajattelen, että tilanne on liukumassa juuri samanlaiseksi kuin tuo kuvaamani. Meilläkin se alkoi juuri noin. Sekin oli kamalaa, kos kaapin ovi oli jäänyt auki, olin laiska enkä sitäkään saanut suljettua. Ajattelin, että tilanne tasaantuu kun menen töihin. Että mies ymmärtäisi etten vain itseni takia humputtele hiekkalaatikolla ja leikkipuistossa vaan lapsi tarvitsee sitä ja siksi (sekä muista syistä) en välttämättä ole ehtinyt siivota, kokata jne. Mäkin jätin tekemättä. Ei toiminut se demonstraatio, mies sai vain vahvistusta sille, etten tee mitään ja hän joutuu jälkiä korjaamaan.

On varmasti ihan totta, että ap tajuaa myös miehen olevan väsynyt. Mun pointti oli se, että kaksi väsynyttä ja mielensä pahoittanutta ihmistä ei kykene kovin rakentaviin keskusteluihin ja noi demonstraatiot vaan pahentaa kuilua. Ehkä aikalisä ja ulkopuolinen apu avaisi keskusteluyhteyden ettei tartte käydä pohjan kautta. Sehän olisi hienoa, jos keskustelu menisi niin, että ap sanoisi pahoittaneensa mielensä miehen syytöksistä ja kertoisi mitä kaikkea tekee kotona ja mies vastaisi, että ”totta kultaseni, en ajatellutkaan asiaa noin, olen ollut kohtuuton, anteeksi”.

Jaa että vauva nukkuu?!? Älkää nyt jumankauta tappako mua nauruun. Mä sain nukkua tarpeeksi kun lapsi oli 2 vuotta. :D Jaa että vauvat nukkuu vaan!?! *huutonaurua* :D :D :D

Meidän vauva ei ainakaan nukkunut kirveelläkään ja huusi eli koko ajan oli häntä hoidettava, mitään ei ehtinyt, ei edes syömään eikä suihkuun. Eikä todellakaan ollut mitään omaa aikaa. VMP täällä jauhetaan.

Mä oon nyt aika tyly mutta exäni teki tuota ja oli narsisti. Eli ei ollut mitään empatiakykyä ja hänen mielestään  "en tehnyt mitään" kun olin kotona. Haukkui vain joka asiasta. 

 

M*lkku mikä m*lkku. 

Jos mies ei suostu muuttamaan tapojaan, ei suostu kokeilemaan sitä "makaamista" eikä suostu parisuhdeterapiaan, eipä tuo anna sinulle muita vaihtoehtoja kuin erota tai kuunnella haukkumista loppuelämäsi. Kumman valitset?

Itse kyllästyin lopulta kun mua vain haukuttiin, nimiteltiin ja arvosteltiin vuosia putkeen.

Totta. Sitten ei voi enää haukkuakaan toista, kun ei tämä olekaan kotona "makaamassa". 

Kuolen nauruun kirjoitti:

Jaa että vauva nukkuu?!? Älkää nyt jumankauta tappako mua nauruun. Mä sain nukkua tarpeeksi kun lapsi oli 2 vuotta. :D Jaa että vauvat nukkuu vaan!?! *huutonaurua* :D :D :D

Meidän vauva ei ainakaan nukkunut kirveelläkään ja huusi eli koko ajan oli häntä hoidettava, mitään ei ehtinyt, ei edes syömään eikä suihkuun. Eikä todellakaan ollut mitään omaa aikaa. VMP täällä jauhetaan.

Jotkut vauvat nukkuvat ja ovat helppoja, usko tai älä.

Kuolen nauruun kirjoitti:

Jaa että vauva nukkuu?!? Älkää nyt jumankauta tappako mua nauruun. Mä sain nukkua tarpeeksi kun lapsi oli 2 vuotta. :D Jaa että vauvat nukkuu vaan!?! *huutonaurua* :D :D :D

Meidän vauva ei ainakaan nukkunut kirveelläkään ja huusi eli koko ajan oli häntä hoidettava, mitään ei ehtinyt, ei edes syömään eikä suihkuun. Eikä todellakaan ollut mitään omaa aikaa. VMP täällä jauhetaan.

Veit sanat suustani, minullakin nyt vasta yli kaksivuotiaana on nukkunut koko yön vasta tässä kuussa 15 kertaa eli ennätys rikottu. Toukokuussa nukku 5 yötä eikä yhtään niistä peräkkäin!

Mutta minun mieheni ei ole haukkunut minua vaikka kotona odottaa räjähdys, lelut lattialla ja tiskit tiskialtaalla, siinä on ero ap:n idioottiin.

Kirjoita lista töistä, jotka teit päivän aikana, ja laita jääkaapin oveen.

Jos ei auta, makaa todellakin 1 päivä siten, että tietysti vauvan hoidat. Jätä kaikki muu tekemättä ja sano, että tältä näyttää makaajan huusholli. Olet todella mennyt yhteen lapsellisen miehen kanssa. Onko tuo edes 20-vuotias? Onko hänellä perhetausta, joka selittäisi tuollaiset puheet? Ja voithan sinä mennä töihin, kun lapsi täyttää 1/2 v. Isä jatkaa sitten hoitovapaata. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauva täytti juuri 2 kk ja jo nyt mies on useampana päivänä haukkunut minut siitä, että vain makaan kaikki päivät enkä tee mitään. Aluksi jaksoin selittää mitä teen päivisin, mutta nyt tästä tulee joka kerta jo riita, koska suutun miehen puheista. Myös mies alkaa olla minulle jo vihainen siitä, että vain makaan. Tietenkään en vain makaa, vaan hoidan vauvan, pesen perheemme pyykkejä, hoidan tiskit, käyn ruokakaupassa, laitan ruokaa, ulkoilen vauvan kanssa, sylittelen mahakipuitkut, vaihdan vaipat, imetän jne. En nuku koskaan päiväunia ja ainoa hetki kun makaan on se kun imetän, ja itse asiassa imetänkin yleensä nojatuolissa. Ahdistaa asiasta riitely, mies ei suostu muuttamaan mielipidettään siitä että vain makaan ja häntä ärsyttää näköjään hyvin paljon se, että "vain makaan" (siis hänen kuvitelmansa siitä että vain makaan). Olen sanonut, että voin palata töihin 1 kk päästä ja hän voi jäädä vanhempainvapaalle vuodeksi kotiin makaamaan vuorostaan, mutta tähän hän ei suostu. Ei edes yhden viikonlopun kokeilun verran. Miten ratkaista tällainen riita?

No kyllähän se esikosen kanssa oli lähinnä makailua. Ensin vauva heräsi vain imetykselle ja vaipanvaihdolle. Kyllä oli tylsää. Mulla oli monta tuntia päivässä, että vain toljotin telkkaa ja rapsuttelin vatsaa. Kaupungillakin sai shoppailtuu rauhassa. Vauva koisas vaunuissa. Jos sulla on terve vauva, niin esikoisen kanssa on helppoa! Älä viitsi esittää ettei olis.

Ja kaikkien vauvathan ovat samanlaisia. Omani nukkui vain pienissä pätkissä ja oli koko ajan tyytymätön. Vaunuissa ei nukkunut ollenkaan, mutta oli hiljaa, jos vaunut liikkuivat. Huuto alkoi heti, kun vaunut pysähtyivät. Ystäväni vauva taas halusi roikkua koko ajan tississä kiinni. En väitä, että oli raskasta, mutta ei siinä liikoja makailemaan ehtinyt.

Koliikkivauva oli myös oma lukunsa. Siinä ei paljon vatsaa rapsuteltu.

Minä varmaan vaan sanoisin että niin makaankin, mitä #€&% se sinulle kuuluu? Sain äitiyspäivärahaa ja sillä maksoin omat menoni ja puolet yhteisistä kuten ennenkin. Mitä sanomista siinä on miehellä.

Kuolen nauruun kirjoitti:

Jaa että vauva nukkuu?!? Älkää nyt jumankauta tappako mua nauruun. Mä sain nukkua tarpeeksi kun lapsi oli 2 vuotta. :D Jaa että vauvat nukkuu vaan!?! *huutonaurua* :D :D :D

Meidän vauva ei ainakaan nukkunut kirveelläkään ja huusi eli koko ajan oli häntä hoidettava, mitään ei ehtinyt, ei edes syömään eikä suihkuun. Eikä todellakaan ollut mitään omaa aikaa. VMP täällä jauhetaan.

Onko se joku ylpeilemisen asia, että vauva ei nuku? Sama, kuin että synnytyksen pitää olla mahdollisimman vaikea? Ei sitä ole oikea äiti, jos ei ole revennyt kokonaan kolmepäiväisessä synnytyksessä eikä valvonut paria ensimmäistä vuotta, niinkö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kokemus siitä, että heti höiden jälkeen mies muuttui halveksivaksi, vähätteleväksi ja alkoi nähdä minussa kaikenlaista vikaa ja kritisoida. Naimisiinmeno oli sille joku lähtölaukaus, ap:n miehelle näköjään lapsen saamimen laukaisi tuon.

En vieläkäön ymmärrä, miksi niin kävi. Ikävä kyllä tilanne vaan paheni ja paheni. Hän ikäänkuin suggeroi itsensä uskomaan, että minä olin hirveä ihminen ja ruma jne, kaikilla tavoin todella ala-arvoinen häneen verrattuna.

Siihen ei auttanut mikäön muu kuin se, että ilmoitin haluavani eron ja muutin hetkeksi toisaalle. Neuvoin miestä lukemaan terapiakirjallisuutta henkisesti väkivaltaisille miehille (neetiosoite itseaputehtäviin taisi olla www.lundybancfroft.com) Se johti melkein eroon, mutta käsittämätöntä mutta totta, mies tajusi, miten oli joutunut kummalliselle uralle ajatuksissaan, pystyi lopettamaan sen ja saatoimme jatkaa liittoa.

Kaikki tietenkään eivät pysty myöntämään sellaista itsessään ja muuttumaan. Silloin ei ole muuta keinoa kuin oikeasti erota. Et voi elää noin etkä voi altistaa lasta kasvamaan tuollaisessa alistavassa väkivaltaisessa ilmapiirissä, josta puuttuu kunnioitus äitiä kohtaan.

Kehotan vielä ap sua katsomaan tilannetta laajemmin kuin yksityiskohtien kautta.

Fakta on, että parisuhdeväkivalta alkaa sitoutumisenasteen lisääntyessä, usein ensimmäisen lapasen synnyttyä. Se alkaa aina henkisellä väkivallalla ja se perustuu aina kunnioituksen puutteeseen.

Abuse-sanana tarkoittaa väärinkäytöstä, että ihminen ottaa itselleen etua oman asemansa kustannuksella. Ap:n mies saa käytöksellään huomattavia etuja itselleen. Hän saa ensinnäkin säilyttää oman identiteettknsä ja aseman ja yhteydet ulkomaailmaan, ap on sidottu kotiin. Mies tienaa ja epäilrmättä aikoo jatkossa pidättää itsellään vallan päättää rahanköytöstä, hän ei suostunutkaan siihrn, että myös ap menisi töihin tienaamaan vaan yrittää pitää ap:n taloudellisesti riipouvaisena itsestään. Mies vapautuu kaikista velvotteista kasten- ja kodinhoidossa ja ap toimii piikana.

Nämä ovat vsltavia etuja, joita mies saa tuosta henkisesti väkivaltaisesta käytöksestään.

Älä hyväksy tilannetta ja rupea kynnysmatoksi. Pidä kiinni oikeuksistasi, tasa-arvosta ja vedä rajat sille, miten sinua saa kohdella. Ole valmis eroamaan tarvittaessa.

Voi ei mitä puoskarointia 😀😀 kuules nyt köökkipsykologi toi oli ihan kauheeta liibadaabaa.

Näytin työkaverillekin ja nyt yhdessä nauretaan.

Työkaveri sanoi äsken ( hän mies, minä nainen) että ai tämä on nyt henkistä väkivaltaa, että hän käy töissä ja elättää perhettään 😀😀😀

Sanoin että juu. Varaudu siihen, että vaimo pakannut kamat ja häipynyt, kun palaat.

Tajusit tietysti, että henkistä väkivaltaa on se toisen haukkuminen ja mitätöinti. Ja 2kk ikäisen vauvan äiti saa vielä täyttä äitiysraha ellei täyttä palkkaa, ei häntä kukaan elätä.

Niinpä juuri. Jos ap on ollut töissä, äitiyspäiväraha koko vapaalta on ihan hyvä, ja työnantajasta riippuen palkkaakin voi saada ainakin 3 kk. Miten niin mies elättää? Tuskin edes ostaa ruokia, kun ap hoitaa senkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauva täytti juuri 2 kk ja jo nyt mies on useampana päivänä haukkunut minut siitä, että vain makaan kaikki päivät enkä tee mitään. Aluksi jaksoin selittää mitä teen päivisin, mutta nyt tästä tulee joka kerta jo riita, koska suutun miehen puheista. Myös mies alkaa olla minulle jo vihainen siitä, että vain makaan. Tietenkään en vain makaa, vaan hoidan vauvan, pesen perheemme pyykkejä, hoidan tiskit, käyn ruokakaupassa, laitan ruokaa, ulkoilen vauvan kanssa, sylittelen mahakipuitkut, vaihdan vaipat, imetän jne. En nuku koskaan päiväunia ja ainoa hetki kun makaan on se kun imetän, ja itse asiassa imetänkin yleensä nojatuolissa. Ahdistaa asiasta riitely, mies ei suostu muuttamaan mielipidettään siitä että vain makaan ja häntä ärsyttää näköjään hyvin paljon se, että "vain makaan" (siis hänen kuvitelmansa siitä että vain makaan). Olen sanonut, että voin palata töihin 1 kk päästä ja hän voi jäädä vanhempainvapaalle vuodeksi kotiin makaamaan vuorostaan, mutta tähän hän ei suostu. Ei edes yhden viikonlopun kokeilun verran. Miten ratkaista tällainen riita?

No kyllähän se esikosen kanssa oli lähinnä makailua. Ensin vauva heräsi vain imetykselle ja vaipanvaihdolle. Kyllä oli tylsää. Mulla oli monta tuntia päivässä, että vain toljotin telkkaa ja rapsuttelin vatsaa. Kaupungillakin sai shoppailtuu rauhassa. Vauva koisas vaunuissa. Jos sulla on terve vauva, niin esikoisen kanssa on helppoa! Älä viitsi esittää ettei olis.

Ja kaikkien vauvathan ovat samanlaisia. Omani nukkui vain pienissä pätkissä ja oli koko ajan tyytymätön. Vaunuissa ei nukkunut ollenkaan, mutta oli hiljaa, jos vaunut liikkuivat. Huuto alkoi heti, kun vaunut pysähtyivät. Ystäväni vauva taas halusi roikkua koko ajan tississä kiinni. En väitä, että oli raskasta, mutta ei siinä liikoja makailemaan ehtinyt.

No mutta tuossahan lukikin, että jos on terve vauva.

Vauva voi olla ihan terve, ja silti huonouninen. Tai haluta olla paljon tissillä. Tai allerginen (sekään ei itse asiassa ole sairaus). Tai muuten vain kovin läheisyyden kipeä.

Terveisin kuuden, hyvin keskenään erilaisen lapsen äiti.

Lähdet itse iltaisin omiin harrastuksiisi todeten, että olet ollut koko päivän töissä kotona - ja nyt on sun oma aika.

Vierailija kirjoitti:

Kuolen nauruun kirjoitti:

Jaa että vauva nukkuu?!? Älkää nyt jumankauta tappako mua nauruun. Mä sain nukkua tarpeeksi kun lapsi oli 2 vuotta. :D Jaa että vauvat nukkuu vaan!?! *huutonaurua* :D :D :D

Meidän vauva ei ainakaan nukkunut kirveelläkään ja huusi eli koko ajan oli häntä hoidettava, mitään ei ehtinyt, ei edes syömään eikä suihkuun. Eikä todellakaan ollut mitään omaa aikaa. VMP täällä jauhetaan.

Onko se joku ylpeilemisen asia, että vauva ei nuku? Sama, kuin että synnytyksen pitää olla mahdollisimman vaikea? Ei sitä ole oikea äiti, jos ei ole revennyt kokonaan kolmepäiväisessä synnytyksessä eikä valvonut paria ensimmäistä vuotta, niinkö?

Eiköhän tuo ollut kommentti niihin väitteisiin, että vauvat nukkuvat koko ajan. Joku nukkuu, joku ei. On minullakin ystävä, joka ei saanut nukuttua yhtään kokonaista yötä kolmeen vuoteen pahasti allergisen lapsen takia.

Minulla esikoisen syöttämiseen meni esimmäisen kuukauden aikana vuorokaudesta 12 tuntia ja kyllä se työltä tuntui. Mies ei väittänytkään, että olisin vain maannut kotona.

Mulla on suurin piirtein saman ikäinen vauva, kuin ap:lla. Vauva nukkuu yöt hyvin, mutta päivisin ei juuri ollenkaan, eikä halua olla yhtään yksin. Nukkuu parhaiten päikkärit tissi suussa ja herää heti, jos yritän livistää. Siispä päikkäreitten ajan voin maata ja palstailla. Mitäpä se haittaa, sillä olen vapaalla hoitaakseni vauvaa ja vastatakseni hänen tarpeisiin, enkä passaamassa miestäni. Tämä on ihanaa ja suht helppoa, jos ei haittaa, että vauvassa on kiinni 24/7. Ap on saanut paljon hyviä neuvoja. Suosittelisin myös viikon mummolareissua, niin voitte miettiä tilannetta tahoillanne. Jos ei vauva huuda jatkuvasti, mene junalla. Matkustaminen pienen kanssa kyllä onnistuu. Meidän mummola on vielä pari sataa kilometria kauempana ja ollaan jo tuo reissu tehty.

Vierailija kirjoitti:

Minä varmaan vaan sanoisin että niin makaankin, mitä #€&% se sinulle kuuluu? Sain äitiyspäivärahaa ja sillä maksoin omat menoni ja puolet yhteisistä kuten ennenkin. Mitä sanomista siinä on miehellä.

Sama juttu. En ikinä suostuisi kuuntelemaan sitä, että oma mies vähättelee tai haukkuu minua.

Surullista lukea näitä kommenttaja. Miksi ihmeessä ap:n pitäisi olla ylisuorittava, kokoajan kotitöitä tekevä talousrobotti. Tärkeintä nyt on VAUVA joka on vasta 2kk. Ensimmäiset kuukaudet ovat todella tärkeitä kiintymyssuhteen ja vuorovaikutuksen luomiseen.

Mies tekee täyden työpäivän ja töissä ei lorvita siksi että on lapsi kotona. Sinä saat maata päivälläkin kun lapsi nukkuu ja teet vain kevyitä pieniä kotitöitä. Kai annat miehen edes nukkua täydet yöunet itsekkyydessäsi. Suomalainen nainen saa maata vuoden äitiyslomalla mutta ei ole tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalla ja muilla makoilijoilla meni tunteisiin. Miksiköhän? Siksi että aloittajan mies on oikeassa.

Vaikka ap:n mies olisi täysin oikeassa ja ap makaisi rennosti suurimman osan päivästä, miksi siitä pitäisi miehen valittaa? Jos siis kuitenkin pyykit on pesty, tiskit tiskattu ja ruoka pöydässä? Mitä siis ap:n pitäisi tämän makaamisen sijaan tehdä? Mennä töihin ja palkata hoitaja kahden kuukauden ikäiselle vauvalle? Minua todellakin kiinnostaa tämä. Mitä ap tekee sinun mielestäsi niin väärin, että tuota makaamista pitäisi hänelle hokea ja hieroa vasten kasvoja vittuilevaan sävyyn lähes joka päivä?

Ap kertoo yliolkaisesti "tekevänsä kotitöitä". Sinäkö tunnet tämän pariskunnan ja ennen kaikkea miehen?

Mistä kävi ilmi että ruoka on aina pöydässä ja koti aina siistinä? Ei niin mistään.

Olen nähnyt monta lapsiperheen kotia, eikä niitä yhtäkään voi hyvällä tahdollakaan siisteiksi.

Lisäksi ap on se joka siellä koko viikon yksinään sotkee.

Pesukoneiden napin painaminen ei ole työtä

Mieshän voi sitten helposti hoidella perheen vaatehuollon, kun kerran pesukoneiden napin painaminen ei ole työtä.