Lue keskustelun säännöt.
Miehen mielestä vain makaan äitiyslomalla. Miten ratkaista riita?
30.08.2018 |
Vauva täytti juuri 2 kk ja jo nyt mies on useampana päivänä haukkunut minut siitä, että vain makaan kaikki päivät enkä tee mitään. Aluksi jaksoin selittää mitä teen päivisin, mutta nyt tästä tulee joka kerta jo riita, koska suutun miehen puheista. Myös mies alkaa olla minulle jo vihainen siitä, että vain makaan. Tietenkään en vain makaa, vaan hoidan vauvan, pesen perheemme pyykkejä, hoidan tiskit, käyn ruokakaupassa, laitan ruokaa, ulkoilen vauvan kanssa, sylittelen mahakipuitkut, vaihdan vaipat, imetän jne. En nuku koskaan päiväunia ja ainoa hetki kun makaan on se kun imetän, ja itse asiassa imetänkin yleensä nojatuolissa. Ahdistaa asiasta riitely, mies ei suostu muuttamaan mielipidettään siitä että vain makaan ja häntä ärsyttää näköjään hyvin paljon se, että "vain makaan" (siis hänen kuvitelmansa siitä että vain makaan). Olen sanonut, että voin palata töihin 1 kk päästä ja hän voi jäädä vanhempainvapaalle vuodeksi kotiin makaamaan vuorostaan, mutta tähän hän ei suostu. Ei edes yhden viikonlopun kokeilun verran. Miten ratkaista tällainen riita?
Kommentit (593)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet kyseisen ihmisen kanssa? Itse en olisi päivääkään.
Meillä on ollut ihan hyvä avioliitto, ei aiemmin ole ollut mitään sellaista miksi eroaisin. Tämä makaamisesta haukkuminen on alkanut vasta alle 2 kk sitten. AP
Rstkaisisin asian silti eroamalla.
Montako suhdetta sulla on ollut? Ei kaikkiin riitoihin VOI olla ratkaisu eroaminen.
Kuka täällä on kaikista riidoista puhunutkaan? Puolison henkiseen pahoinpitelyyn, systemaattiseen haukkumiseen ja halveksimiseen ainut ratkaisu on ero. Suurimman osan riidoista voi toki selvittää muutenkin. Tämä ei nyt vaan kuulu niihin asioihin.
Ks. Ap:n otsikko
Niin? Ei kyseessä ole mikä tahansa riita, vaan jatkuva haukkuminen. Minusta Ap:n kannattaisi erota. Se ei ole sama asia kuin se, että minun mielestäni jokaisen riidan takia kannattaisi erota. Meilläkin on kymmenen vuoden avioliittoon mahtunut riita jos toinenkin, mutta kumppani ei ole koskaan osoittanut minua kohtaan tuollaista halveksuntaa kuin ap:n mies. Ei mitä tahansa tarvitse sietää vain sen varjolla, ettei "jokaisen" riidan takia voi erotakaan.
Jatkuva haukkuminen on kuitenkin jatkunut vasta korkeintaan kaksi kuukautta. Se on lyhyt aika avioliiton perspektiivissä. Kyllä tuo voi vielä olla ihan hyvin korjattavissakin. Tosiaan sivusuhde tuossa nyt on se pahin pelko varmaan. Miehelle pitäisi keksiä riittävästi puuhaa oman perheen parissa, ettei ehdi luuhata iltoja muualla. Ylitöitä (tai ”ylitöitä”) pitäisi jotenkin rajoittaa.
No meistä on sitten moneen junaan, jos parin kuukauden haukkuminen ja halveksunta mahdollisesti elämän hauraimmalla ja haavoittuvimalla hetkellä on arkinen pikku riita. Kaikissa parisuhteissa on vastoinkäymisiä, mutta ei, kaikissa suhteissa ei ole tuon luokan vastoinkäymisiä, ja minua ihmetyttää millaisissa suhteissa te oikein elätte jotka ajattelette että tuo on normaalia pikku kinastelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap liikkeelle sen vauvan kanssa, vaikka iltakylään kavereille tai kaupungille muuten vaan, kyllä se vauva vaunuissa kulkee mukana. Etpä ole odottamassa miestä siellä kotona eikä hänen tarvitse nurkua makoilusta! ;) Toisaalta, voisit kyllä vaikka aloittaa jonkun erilaisen harrastuksen (kerran viikossa esim. uutta kieltä tai jotain kädentaitoja vaativaa). Isi hoitanee vauvaa sen ajan? Jos ei, palkkaat MML:n lastenhoitajan tai jonkun tutun siksi aikaa. Itselleni ainakin aika tuli tod. pitkäksi lasten vauva-aikana. Lueskelin, tuijottelin töllöä ja kävelin paljon vaunujen ja rattaiden kanssa. Tein kaikki kotityöt ja ruuan alusta loppuun itse, samoin leipomukset ja muut eikä silti löytynyt aina mitään järkevää puuhaa. Kaikkia ei vaan ole luotu makaamaan kotona. Älkää nyt helkkarissa eroa tyrkyttäkö, jos tilanne on noin tuore. Ihme leidejä täällä, oikeasti. Ei ero todellakaan ole aina se paras eikä nopein ratkaisu...
Kaikkia ei ole luotu makaamaan kotona, mutta jos joku haluaa ottaa ne ekat pari kuukautta äitiyslomasta rauhallisesti eikä juosta tukka putkella ympäri kyliä niin hänelläkin on siihen oikeus. Eikä siitä tarvitse kuunnella minkään valtakunnan haukkumista tai motkotusta.
Voisiko joku teistä kiukkuisista makoilupakkomiellemiehistä nyt ystävällisesti vihdoinkin kertoa, että mitä pahaa siinä äitiyslomalla makaamisessa oikein on? Miksi vaipanvaihdon, imetyksen ja kotitöiden välistä aikaa ei saa viettää sohvalla levähtäen? Ettekö te itse koskaan lepää sohvalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet kyseisen ihmisen kanssa? Itse en olisi päivääkään.
Meillä on ollut ihan hyvä avioliitto, ei aiemmin ole ollut mitään sellaista miksi eroaisin. Tämä makaamisesta haukkuminen on alkanut vasta alle 2 kk sitten. AP
Rstkaisisin asian silti eroamalla.
Montako suhdetta sulla on ollut? Ei kaikkiin riitoihin VOI olla ratkaisu eroaminen.
Kuka täällä on kaikista riidoista puhunutkaan? Puolison henkiseen pahoinpitelyyn, systemaattiseen haukkumiseen ja halveksimiseen ainut ratkaisu on ero. Suurimman osan riidoista voi toki selvittää muutenkin. Tämä ei nyt vaan kuulu niihin asioihin.
Ks. Ap:n otsikko
Niin? Ei kyseessä ole mikä tahansa riita, vaan jatkuva haukkuminen. Minusta Ap:n kannattaisi erota. Se ei ole sama asia kuin se, että minun mielestäni jokaisen riidan takia kannattaisi erota. Meilläkin on kymmenen vuoden avioliittoon mahtunut riita jos toinenkin, mutta kumppani ei ole koskaan osoittanut minua kohtaan tuollaista halveksuntaa kuin ap:n mies. Ei mitä tahansa tarvitse sietää vain sen varjolla, ettei "jokaisen" riidan takia voi erotakaan.
Jatkuva haukkuminen on kuitenkin jatkunut vasta korkeintaan kaksi kuukautta. Se on lyhyt aika avioliiton perspektiivissä. Kyllä tuo voi vielä olla ihan hyvin korjattavissakin. Tosiaan sivusuhde tuossa nyt on se pahin pelko varmaan. Miehelle pitäisi keksiä riittävästi puuhaa oman perheen parissa, ettei ehdi luuhata iltoja muualla. Ylitöitä (tai ”ylitöitä”) pitäisi jotenkin rajoittaa.
No meistä on sitten moneen junaan, jos parin kuukauden haukkuminen ja halveksunta mahdollisesti elämän hauraimmalla ja haavoittuvimalla hetkellä on arkinen pikku riita. Kaikissa parisuhteissa on vastoinkäymisiä, mutta ei, kaikissa suhteissa ei ole tuon luokan vastoinkäymisiä, ja minua ihmetyttää millaisissa suhteissa te oikein elätte jotka ajattelette että tuo on normaalia pikku kinastelua.
Ei kukaan ole väittänyt, että tuo olisi normaalia pikku kinastelua, sen keksit nyt itse. Onhan tuo ihan oikea ja iso ongelma, mutta ei siitä seuraa, että ero olisi juuri nyt se paras ja ensisijainen ratkaisu. Tuo ensimmmäisen lapsen ensimmäistn viikkojen seutu on monella tavalla poikkeuksellista aikaa, ja miehellä on vielä paljon mahdollisuuksia korjata käytöstään. Ei se toki tuota käytöstä hyväksi muuta, mutta jos motkotus jää taakse, voi suhde ihan hyvin jatkua ja tuosta voi tulla vielä aivan onnellinen perhe. Kaikissa pitkissä liitoissa on (ollut) aikoja, jolloin jompikumpi on syystä tai toisesta sietämätön.
En kuitenkaan usko, että ratkaisu löytyy ap:n aktivoitumisesta. Ei miehen käytös varmaan parane siitä, jos ap alkaa vaikkapa luuhata työväenopiston italian kurssilla.
Minä muuten epäilen, että osa näistä eron suosittelijoista on trolleja tiedätte kyllä mistä. Kivastihan se luo epävakautta yhteiskuntaan, jos perheet hajoavat helposti. Ja matala syntyvyyskin on joidenkin intressissä.
Mäkin odotan edelleen sitä ensimmäistä joka sanoisi että mitä muuta ap:n pitäisi siellä kotona tehdä sen lisäksi että hoitaa vauvan ja kotihommat. Töihin ei noin pienen vauvan äiti voi vielä mennä. Ihan jo senkin takia että vauva tarvitsee vielä muutaman kuukauden äitiä itsensä hahmottamiseen ja olemassaolonsa ymmärtämiseen.
Ja noin muuten tän ketjun luettuani olen aivan tajuttoman kiitollinen omasta normaalilla empatiakyvyllä ja järjellä varustetusta miehestäni, jonka mielestä minun tärkein tehtäväni äitiyslomalla oli hoitaa vauvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet kyseisen ihmisen kanssa? Itse en olisi päivääkään.
Meillä on ollut ihan hyvä avioliitto, ei aiemmin ole ollut mitään sellaista miksi eroaisin. Tämä makaamisesta haukkuminen on alkanut vasta alle 2 kk sitten. AP
Rstkaisisin asian silti eroamalla.
Montako suhdetta sulla on ollut? Ei kaikkiin riitoihin VOI olla ratkaisu eroaminen.
Kuka täällä on kaikista riidoista puhunutkaan? Puolison henkiseen pahoinpitelyyn, systemaattiseen haukkumiseen ja halveksimiseen ainut ratkaisu on ero. Suurimman osan riidoista voi toki selvittää muutenkin. Tämä ei nyt vaan kuulu niihin asioihin.
Ks. Ap:n otsikko
Niin? Ei kyseessä ole mikä tahansa riita, vaan jatkuva haukkuminen. Minusta Ap:n kannattaisi erota. Se ei ole sama asia kuin se, että minun mielestäni jokaisen riidan takia kannattaisi erota. Meilläkin on kymmenen vuoden avioliittoon mahtunut riita jos toinenkin, mutta kumppani ei ole koskaan osoittanut minua kohtaan tuollaista halveksuntaa kuin ap:n mies. Ei mitä tahansa tarvitse sietää vain sen varjolla, ettei "jokaisen" riidan takia voi erotakaan.
Jatkuva haukkuminen on kuitenkin jatkunut vasta korkeintaan kaksi kuukautta. Se on lyhyt aika avioliiton perspektiivissä. Kyllä tuo voi vielä olla ihan hyvin korjattavissakin. Tosiaan sivusuhde tuossa nyt on se pahin pelko varmaan. Miehelle pitäisi keksiä riittävästi puuhaa oman perheen parissa, ettei ehdi luuhata iltoja muualla. Ylitöitä (tai ”ylitöitä”) pitäisi jotenkin rajoittaa.
No meistä on sitten moneen junaan, jos parin kuukauden haukkuminen ja halveksunta mahdollisesti elämän hauraimmalla ja haavoittuvimalla hetkellä on arkinen pikku riita. Kaikissa parisuhteissa on vastoinkäymisiä, mutta ei, kaikissa suhteissa ei ole tuon luokan vastoinkäymisiä, ja minua ihmetyttää millaisissa suhteissa te oikein elätte jotka ajattelette että tuo on normaalia pikku kinastelua.
Ei kukaan ole väittänyt, että tuo olisi normaalia pikku kinastelua, sen keksit nyt itse. Onhan tuo ihan oikea ja iso ongelma, mutta ei siitä seuraa, että ero olisi juuri nyt se paras ja ensisijainen ratkaisu. Tuo ensimmmäisen lapsen ensimmäistn viikkojen seutu on monella tavalla poikkeuksellista aikaa, ja miehellä on vielä paljon mahdollisuuksia korjata käytöstään. Ei se toki tuota käytöstä hyväksi muuta, mutta jos motkotus jää taakse, voi suhde ihan hyvin jatkua ja tuosta voi tulla vielä aivan onnellinen perhe. Kaikissa pitkissä liitoissa on (ollut) aikoja, jolloin jompikumpi on syystä tai toisesta sietämätön.
En kuitenkaan usko, että ratkaisu löytyy ap:n aktivoitumisesta. Ei miehen käytös varmaan parane siitä, jos ap alkaa vaikkapa luuhata työväenopiston italian kurssilla.
Minä muuten epäilen, että osa näistä eron suosittelijoista on trolleja tiedätte kyllä mistä. Kivastihan se luo epävakautta yhteiskuntaan, jos perheet hajoavat helposti. Ja matala syntyvyyskin on joidenkin intressissä.
Henkilö jolle alunperin kommentoin sanoi, ettei joka riidan takia voi erota ja vihjasi, ettei ihmisellä voi olla pitkää parisuhdetta jos ei suostu katselemaan ap:n miehen kaltaista käytöstä. Kun puhutaan tässä yhteydessä "joka riidan takia eroamisesta", niin kyllä siinä aika selvästi rinnastetaan ap:n tilanne pienempiin arkisiin kinasteluihin. Jos sinä olet tarkoittanut jotain muuta, niin ajatuksia en toki osaa lukea, minun kommenttini kohdistui juuri tuohon väitteeseen. Mutta älä tule väittämään että olen keksinyt tuon rinnastuksen itse. Kommentoimani viesti löytyy ihan tuosta yläpuoleltakin, sen kuin klikkaat lainausketjun auki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet kyseisen ihmisen kanssa? Itse en olisi päivääkään.
Meillä on ollut ihan hyvä avioliitto, ei aiemmin ole ollut mitään sellaista miksi eroaisin. Tämä makaamisesta haukkuminen on alkanut vasta alle 2 kk sitten. AP
Rstkaisisin asian silti eroamalla.
Montako suhdetta sulla on ollut? Ei kaikkiin riitoihin VOI olla ratkaisu eroaminen.
Kuka täällä on kaikista riidoista puhunutkaan? Puolison henkiseen pahoinpitelyyn, systemaattiseen haukkumiseen ja halveksimiseen ainut ratkaisu on ero. Suurimman osan riidoista voi toki selvittää muutenkin. Tämä ei nyt vaan kuulu niihin asioihin.
Ks. Ap:n otsikko
Niin? Ei kyseessä ole mikä tahansa riita, vaan jatkuva haukkuminen. Minusta Ap:n kannattaisi erota. Se ei ole sama asia kuin se, että minun mielestäni jokaisen riidan takia kannattaisi erota. Meilläkin on kymmenen vuoden avioliittoon mahtunut riita jos toinenkin, mutta kumppani ei ole koskaan osoittanut minua kohtaan tuollaista halveksuntaa kuin ap:n mies. Ei mitä tahansa tarvitse sietää vain sen varjolla, ettei "jokaisen" riidan takia voi erotakaan.
Jatkuva haukkuminen on kuitenkin jatkunut vasta korkeintaan kaksi kuukautta. Se on lyhyt aika avioliiton perspektiivissä. Kyllä tuo voi vielä olla ihan hyvin korjattavissakin. Tosiaan sivusuhde tuossa nyt on se pahin pelko varmaan. Miehelle pitäisi keksiä riittävästi puuhaa oman perheen parissa, ettei ehdi luuhata iltoja muualla. Ylitöitä (tai ”ylitöitä”) pitäisi jotenkin rajoittaa.
No meistä on sitten moneen junaan, jos parin kuukauden haukkuminen ja halveksunta mahdollisesti elämän hauraimmalla ja haavoittuvimalla hetkellä on arkinen pikku riita. Kaikissa parisuhteissa on vastoinkäymisiä, mutta ei, kaikissa suhteissa ei ole tuon luokan vastoinkäymisiä, ja minua ihmetyttää millaisissa suhteissa te oikein elätte jotka ajattelette että tuo on normaalia pikku kinastelua.
Ei kukaan ole väittänyt, että tuo olisi normaalia pikku kinastelua, sen keksit nyt itse. Onhan tuo ihan oikea ja iso ongelma, mutta ei siitä seuraa, että ero olisi juuri nyt se paras ja ensisijainen ratkaisu. Tuo ensimmmäisen lapsen ensimmäistn viikkojen seutu on monella tavalla poikkeuksellista aikaa, ja miehellä on vielä paljon mahdollisuuksia korjata käytöstään. Ei se toki tuota käytöstä hyväksi muuta, mutta jos motkotus jää taakse, voi suhde ihan hyvin jatkua ja tuosta voi tulla vielä aivan onnellinen perhe. Kaikissa pitkissä liitoissa on (ollut) aikoja, jolloin jompikumpi on syystä tai toisesta sietämätön.
En kuitenkaan usko, että ratkaisu löytyy ap:n aktivoitumisesta. Ei miehen käytös varmaan parane siitä, jos ap alkaa vaikkapa luuhata työväenopiston italian kurssilla.
Minä muuten epäilen, että osa näistä eron suosittelijoista on trolleja tiedätte kyllä mistä. Kivastihan se luo epävakautta yhteiskuntaan, jos perheet hajoavat helposti. Ja matala syntyvyyskin on joidenkin intressissä.
Henkilö jolle alunperin kommentoin sanoi, ettei joka riidan takia voi erota ja vihjasi, ettei ihmisellä voi olla pitkää parisuhdetta jos ei suostu katselemaan ap:n miehen kaltaista käytöstä. Kun puhutaan tässä yhteydessä "joka riidan takia eroamisesta", niin kyllä siinä aika selvästi rinnastetaan ap:n tilanne pienempiin arkisiin kinasteluihin. Jos sinä olet tarkoittanut jotain muuta, niin ajatuksia en toki osaa lukea, minun kommenttini kohdistui juuri tuohon väitteeseen. Mutta älä tule väittämään että olen keksinyt tuon rinnastuksen itse. Kommentoimani viesti löytyy ihan tuosta yläpuoleltakin, sen kuin klikkaat lainausketjun auki.
jos vastaat johonkin ylempänä olevaan viestiin, lainaa sitten sitä. Nyt vastasit tuohon alimpana lainaamaasi viestiin, ilmeisesti sitten vahingossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet kyseisen ihmisen kanssa? Itse en olisi päivääkään.
Meillä on ollut ihan hyvä avioliitto, ei aiemmin ole ollut mitään sellaista miksi eroaisin. Tämä makaamisesta haukkuminen on alkanut vasta alle 2 kk sitten. AP
Rstkaisisin asian silti eroamalla.
Montako suhdetta sulla on ollut? Ei kaikkiin riitoihin VOI olla ratkaisu eroaminen.
Kuka täällä on kaikista riidoista puhunutkaan? Puolison henkiseen pahoinpitelyyn, systemaattiseen haukkumiseen ja halveksimiseen ainut ratkaisu on ero. Suurimman osan riidoista voi toki selvittää muutenkin. Tämä ei nyt vaan kuulu niihin asioihin.
Ks. Ap:n otsikko
Niin? Ei kyseessä ole mikä tahansa riita, vaan jatkuva haukkuminen. Minusta Ap:n kannattaisi erota. Se ei ole sama asia kuin se, että minun mielestäni jokaisen riidan takia kannattaisi erota. Meilläkin on kymmenen vuoden avioliittoon mahtunut riita jos toinenkin, mutta kumppani ei ole koskaan osoittanut minua kohtaan tuollaista halveksuntaa kuin ap:n mies. Ei mitä tahansa tarvitse sietää vain sen varjolla, ettei "jokaisen" riidan takia voi erotakaan.
Jatkuva haukkuminen on kuitenkin jatkunut vasta korkeintaan kaksi kuukautta. Se on lyhyt aika avioliiton perspektiivissä. Kyllä tuo voi vielä olla ihan hyvin korjattavissakin. Tosiaan sivusuhde tuossa nyt on se pahin pelko varmaan. Miehelle pitäisi keksiä riittävästi puuhaa oman perheen parissa, ettei ehdi luuhata iltoja muualla. Ylitöitä (tai ”ylitöitä”) pitäisi jotenkin rajoittaa.
No meistä on sitten moneen junaan, jos parin kuukauden haukkuminen ja halveksunta mahdollisesti elämän hauraimmalla ja haavoittuvimalla hetkellä on arkinen pikku riita. Kaikissa parisuhteissa on vastoinkäymisiä, mutta ei, kaikissa suhteissa ei ole tuon luokan vastoinkäymisiä, ja minua ihmetyttää millaisissa suhteissa te oikein elätte jotka ajattelette että tuo on normaalia pikku kinastelua.
Ei kukaan ole väittänyt, että tuo olisi normaalia pikku kinastelua, sen keksit nyt itse. Onhan tuo ihan oikea ja iso ongelma, mutta ei siitä seuraa, että ero olisi juuri nyt se paras ja ensisijainen ratkaisu. Tuo ensimmmäisen lapsen ensimmäistn viikkojen seutu on monella tavalla poikkeuksellista aikaa, ja miehellä on vielä paljon mahdollisuuksia korjata käytöstään. Ei se toki tuota käytöstä hyväksi muuta, mutta jos motkotus jää taakse, voi suhde ihan hyvin jatkua ja tuosta voi tulla vielä aivan onnellinen perhe. Kaikissa pitkissä liitoissa on (ollut) aikoja, jolloin jompikumpi on syystä tai toisesta sietämätön.
En kuitenkaan usko, että ratkaisu löytyy ap:n aktivoitumisesta. Ei miehen käytös varmaan parane siitä, jos ap alkaa vaikkapa luuhata työväenopiston italian kurssilla.
Minä muuten epäilen, että osa näistä eron suosittelijoista on trolleja tiedätte kyllä mistä. Kivastihan se luo epävakautta yhteiskuntaan, jos perheet hajoavat helposti. Ja matala syntyvyyskin on joidenkin intressissä.
Henkilö jolle alunperin kommentoin sanoi, ettei joka riidan takia voi erota ja vihjasi, ettei ihmisellä voi olla pitkää parisuhdetta jos ei suostu katselemaan ap:n miehen kaltaista käytöstä. Kun puhutaan tässä yhteydessä "joka riidan takia eroamisesta", niin kyllä siinä aika selvästi rinnastetaan ap:n tilanne pienempiin arkisiin kinasteluihin. Jos sinä olet tarkoittanut jotain muuta, niin ajatuksia en toki osaa lukea, minun kommenttini kohdistui juuri tuohon väitteeseen. Mutta älä tule väittämään että olen keksinyt tuon rinnastuksen itse. Kommentoimani viesti löytyy ihan tuosta yläpuoleltakin, sen kuin klikkaat lainausketjun auki.
jos vastaat johonkin ylempänä olevaan viestiin, lainaa sitten sitä. Nyt vastasit tuohon alimpana lainaamaasi viestiin, ilmeisesti sitten vahingossa.
Jos itse vastaa lainauksia sisältävään ketjuun olematta se aiempi kommentoija jolle on vastattu, niin asian selventämiseksi on usein hyvä ilmaista se.
Ja oli tuo eri kirjoittajan viesti tai ei, niin on kohtuu turha tulla sanomaan ettei "kukaan täällä ole väittänyt" jotain, jos ei vaivaudu lukemaan edes siihen kommentoimaansa viestiin liitettyjä lainauksia. Voipi hyvinkin olla, sieltä löytyisi selitys sille mistä puhutaan.
32 sivua tekstiä eikä kukaan ole vielä kertonut mitä pienen vauvan kanssa pitäisi miehen työpäivien aikana tehdä äitiyslomalla vauvan hoidon ja kotitöiden lisäksi, jotta se ei olisi vain makaamista. Yksi tosin ehdotti työväenopiston kursseja siten, että isä on sillä aikaa vauvan kanssa, mutta se ei ole vastaus tuohon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nainen (äiti) menee töihin heti äitiysloman jälkeen ja pieni vauva laitetaan päiväkotiin, niin sittenhän miehen (isän) elämä vaikeutuu entisestään. Mies joutuu viemään tai hakemaan vauvan päiväkodista joka päivä, kun se nainen hoitaa joka päivä sen toisen viemisen tai hakemisen. Nainen ei tee päivällä mitään kotitöitä koska on töissä, joten mies joutuu tekemään puolet kotitöistä illalla ja puolet vauvan hoidosta illalla (nainen tekee niistä sen toisen puolen).
Ne jonnet jotka täällä huutelee, että mene akka töihin, eivät ymmärrä sitä, että jos nainen menee töihin niin miehen kuormitus moninkertaistuu siitä ja miehen illat on sitten aivan täynnä kodinhoitoa ja lapsenhoitoa.
Eijei, älä lähde tuohon kostonkierteeseen! Siis jätä asioita tekemättä ihan näyttömielessä. Perseelleen menee ja mies saa vaan vahvistusta sille, että makaat kotona.
Meillä meni nokitteluksi elämä ja ero oli lähellä. Menin töihinkin jo ja mun tulkinnan mukaan miehen vuorotyöstä johtuen ei oikeasti nähty mitä toinen kotona teki. Ei väsyneenä huomaa tiskikoneen tyhjennystä tai imurointia. Ja sitten kun toinen siitä mainitsee, niin reagoi vaan, että just, mitaliako odotat... Oltiin lopulta vastakkain ja todella kettuuntuneita.
Meillä auttoi pariterapia. En mäkään sinne miestä saanut aluksi. Lopulta kerroin, että vaihtoehdot on nyt ero tai terapia ja pinnistin kaiken hyvän tahtoni vielä kertoen etten halua erota vaan ratkaista tilanteen hänen kanssaan. Mutta silti tiukan lempeästi kerroin että muita vaihtoehtoja ei enää ole, koska en jaksa meidän keskinäistä kettuilua.
Vauva-aika on ihanaa ja rakasta, mutta myös helkkarin uuvuttavaa ja raskasta. Ja kun kaksi huomiota kaipaavaa, väsynyttä ihmistä elää vähän erilaisissa todellisuuksissa (toinen ”saa levätä vaan kotona” ja toinen ”pääsee töihin karkuun arkea”), niin tuleehan siinä ristiriitoja. Tsemppiä teille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen (äiti) menee töihin heti äitiysloman jälkeen ja pieni vauva laitetaan päiväkotiin, niin sittenhän miehen (isän) elämä vaikeutuu entisestään. Mies joutuu viemään tai hakemaan vauvan päiväkodista joka päivä, kun se nainen hoitaa joka päivä sen toisen viemisen tai hakemisen. Nainen ei tee päivällä mitään kotitöitä koska on töissä, joten mies joutuu tekemään puolet kotitöistä illalla ja puolet vauvan hoidosta illalla (nainen tekee niistä sen toisen puolen).
Ne jonnet jotka täällä huutelee, että mene akka töihin, eivät ymmärrä sitä, että jos nainen menee töihin niin miehen kuormitus moninkertaistuu siitä ja miehen illat on sitten aivan täynnä kodinhoitoa ja lapsenhoitoa.
Ap on sitä paitsi ehdottanut miehelle, että hän voisi mennä töihin ensi kuussa jo ja mies voisi hoitaa vauvaa kotona. Mies ei suostunut siihen, että ap menisi töihin.
Muuten kommentti tilanteeseen, että olen satavarma, että miehellä on toinen nainen. Tyypillisin oire siitä on juuri oman kumppanin arvostelu ihan tyhjästä ja riidan haastaminen.
Lähdet ulos ovesta.Mies hoitakoon vauvan ja kodin.Siinäpä näkee työn määrän.Noinhan ne miehet aina luulee.Akka vaan makaa,vaikka suurin osa päivästä on työtä täynnä ja yöt myös,pitäähän se vauva yölläkin hoitaa. Tsemppiä sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen (äiti) menee töihin heti äitiysloman jälkeen ja pieni vauva laitetaan päiväkotiin, niin sittenhän miehen (isän) elämä vaikeutuu entisestään. Mies joutuu viemään tai hakemaan vauvan päiväkodista joka päivä, kun se nainen hoitaa joka päivä sen toisen viemisen tai hakemisen. Nainen ei tee päivällä mitään kotitöitä koska on töissä, joten mies joutuu tekemään puolet kotitöistä illalla ja puolet vauvan hoidosta illalla (nainen tekee niistä sen toisen puolen).
Ne jonnet jotka täällä huutelee, että mene akka töihin, eivät ymmärrä sitä, että jos nainen menee töihin niin miehen kuormitus moninkertaistuu siitä ja miehen illat on sitten aivan täynnä kodinhoitoa ja lapsenhoitoa.
Ap on sitä paitsi ehdottanut miehelle, että hän voisi mennä töihin ensi kuussa jo ja mies voisi hoitaa vauvaa kotona. Mies ei suostunut siihen, että ap menisi töihin.
Muuten kommentti tilanteeseen, että olen satavarma, että miehellä on toinen nainen. Tyypillisin oire siitä on juuri oman kumppanin arvostelu ihan tyhjästä ja riidan haastaminen.
Jep. Eikä tietenkään mies suostu siihen, että jäisi kotiin hoitamaan vauvaa. Työt ja ylityöt ovat tärkeitä, missäs välissä sitä toista naista muuten näkisi?
Senku tietäis, eikä auta et jätän lapsen hälle. Antaa sit vaan huutaa niin kauan kunnes rupee ärsyttää ja antaa pullon. Ei oo vissiin vielä ees 7kk aikana tajunnu et pissavaipatki pitää vaihtaa🤔
Enkä koe että olisin edes lisääntyny idiootin kanssa, mies on vaan lapsia kohtaan täys tampio
Aloittajan kannattaa kysyä vielä kerran mieheltä, mikä tällä nyt mättää ja haluaako tämä erota. Kannattaa myös sanoa, että miehen ruma puhe loukkaa etkä halua sitä kuunnella. Sano myös, että jos mies ei paranna tapojaan, sinä haluat eron. Kysy mieheltä, haluaako hän jotenkin ratkaista asian ja miten. Jos mies ei näe toiminnassaan mitään vikaa eikä halua mennä pariterapiaan, aloittaja voi mennä sinne yksin. Tuohan voi jatkua samanlaisena seuraavat kymmenet vuodet vaikka ap tekisi kaikki kotityöt, kävisi töissä ja hoitaisi lapsen.
Tuo on ihan oikeasti mahdollista, siinä on esimerkkinä oma isäni. Hän on jaksanut vuosikymmenestä toiseen haukkua äitiäni laiskaksi. Nyt isä on niin huonokuntoinen ettei pärjäisi puolta päivää yksin kotona, mutta silti hän haukkuu omaishoitajana olevaa vaimoaan mitä rumimmilla nimityksillä. Onneksi isällä oli kesällä viikon pätkä hoitolaitoksessa, kun äiti piti omaishoitajan vapaitaan. Äiti välillä muistuttaa, että pitäisi niitä lomapäiviä pitää, niin isä hiljenee pariksi päiväksi. Ei se viikko siellä muistisairaiden keskellä tainnut olla herkkua.
Vierailija kirjoitti:
Eijei, älä lähde tuohon kostonkierteeseen! Siis jätä asioita tekemättä ihan näyttömielessä. Perseelleen menee ja mies saa vaan vahvistusta sille, että makaat kotona.
Meillä meni nokitteluksi elämä ja ero oli lähellä. Menin töihinkin jo ja mun tulkinnan mukaan miehen vuorotyöstä johtuen ei oikeasti nähty mitä toinen kotona teki. Ei väsyneenä huomaa tiskikoneen tyhjennystä tai imurointia. Ja sitten kun toinen siitä mainitsee, niin reagoi vaan, että just, mitaliako odotat... Oltiin lopulta vastakkain ja todella kettuuntuneita.
Meillä auttoi pariterapia. En mäkään sinne miestä saanut aluksi. Lopulta kerroin, että vaihtoehdot on nyt ero tai terapia ja pinnistin kaiken hyvän tahtoni vielä kertoen etten halua erota vaan ratkaista tilanteen hänen kanssaan. Mutta silti tiukan lempeästi kerroin että muita vaihtoehtoja ei enää ole, koska en jaksa meidän keskinäistä kettuilua.
Vauva-aika on ihanaa ja rakasta, mutta myös helkkarin uuvuttavaa ja raskasta. Ja kun kaksi huomiota kaipaavaa, väsynyttä ihmistä elää vähän erilaisissa todellisuuksissa (toinen ”saa levätä vaan kotona” ja toinen ”pääsee töihin karkuun arkea”), niin tuleehan siinä ristiriitoja. Tsemppiä teille!
Apn tilanne on kuitenkin sikäli eri, että kyse ei tosiaankaan ole mistään nokittelusta tai siitä, että ap ei tajuaisi, että töissäkin voi olla stressiä, vaikeaa ja raskasta. Vaan siitä, että APn mies on ottanut yhden mielivaltaisen jutun, josta syyttelee APta kertomatta, miten AP voisi tilannetta parantaa.
En nyt itsekään innosta mihinkään koston kierteeseen, mutta ellei oikeasti puhe auta, kyllä valitettavasti on niin, että demonstraatiot yleensä uppoavat. Ehkä APn pitäisi tosiaan pitäisi tehdä vain minimi ja vähän ennen miehen kotiin tuloa ottaa vauva kainaloon ja painua kaverille, kahville, vaunulenkille, jne. Tulla kotiin miehen siellä hetken aikaa odoteltua. Ja mahdollisiin kysymyksiin/mäkätykseen vastata, että joo mietin sitä, mitä sanoit vaan kotona makaamisesta ja olit ihan oikeassa. Ei vauva ole mikään syy maata ja nysvätä kotona, niin olinkin tänään taas aktiivinen ja tein sitä ja tätä. Joo siivoaminen vähän kärsi, mutta sehän ei olekaan kai tärkeää, verrattuna aktiiviseen elämään?
Täysin idiootti mies sulla!!! Nyt jätät vauvan miehelle vähintään pariksi tunniksi muutaman kerran viikossa. Muuten olet täysin nyrkin ja hellan välissä kohta. Sano, että tässä on vauva lähde vaikka kahville kaverin luo. Älä alistu tuohon paskaan! Varoitin veljen vaimoa tästä samasta asiasta, mutta ei uskonut ja nyt on kahden lapsen ns. yksinhuoltaja, vaikka mies asuukin kotona. Mies menee omia menojaan ja vaimo hoitaa kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen (äiti) menee töihin heti äitiysloman jälkeen ja pieni vauva laitetaan päiväkotiin, niin sittenhän miehen (isän) elämä vaikeutuu entisestään. Mies joutuu viemään tai hakemaan vauvan päiväkodista joka päivä, kun se nainen hoitaa joka päivä sen toisen viemisen tai hakemisen. Nainen ei tee päivällä mitään kotitöitä koska on töissä, joten mies joutuu tekemään puolet kotitöistä illalla ja puolet vauvan hoidosta illalla (nainen tekee niistä sen toisen puolen).
Ne jonnet jotka täällä huutelee, että mene akka töihin, eivät ymmärrä sitä, että jos nainen menee töihin niin miehen kuormitus moninkertaistuu siitä ja miehen illat on sitten aivan täynnä kodinhoitoa ja lapsenhoitoa.
ne jonnet ei hahmota elämää näin. He ajattelevat, että äiti oman palkkatyönsä jälkeen hoitaa loppuajan lapsia yksinään: vie ja hakee hoidosta, laittaa ruuat, ulkoilee, vie harkkareihin, hoitaa iltapalat, saunat ja iltasadut. Nämä "lasset" masentuvat & joutuvat psyykenlääkkeille, jos heidän pitää ottaa mitään vastuuta omista lapsistaan tai käyttää rahojaan omien lastensa kuluihin. On paljon miellyttävämpää mennä töiden jälkeen harjoittelemaan triathlonia, perjantaina käydä viihteellä ja viikonloppuna on sitten triathlon-kilpailut toisella paikkakunnalla hotelliyön kera. Tämä treenailu ja viihteellä käyminen tietysti polttaa rahaa, niin on se yks vittu, jos lapsi tarvitsee uudet talvivaatteet tai haluaa kitaratunneille eikä äiti käy riittävästi duunissa maksaakseen niitä lapsen menoja. "lassen" mielestä myös mummien tehtävä on toimia hälytysvalmiina lastenhoitajana, jos vaimon työvuoro osuu yksiin "lassen" harrastusmenojen , kanssa. Mummi voisi myös tehdä silloin lasselle ravitsevaa ruokaa niin jaksaa paremmin polkea sitä parin tonnin triathlon-pyörää.
Sit kun vaimo ja äiti (perheen mummo) kypsyy lassen touhuihin ja jättää oman onnensa nojaan tämän ikilapsen, hän joutuu terapiaan. Terapiassa "lasse" sitten itkee naisten petollisuutta ja ilkeyttä, kun hän. on aina ollut hyvä, työssäkäyvä ja urheilullinen perheenisä, maksanut asuntolainastakin puolet. Ja äitiäkin "lasse" on aina muistanut tuomalla vauvat ja taaperot usein hoitoon ja käymällä syömässä mummon valmiissa pöydässä ennen triathlontreenejä. Lasse miettii unettomina öinään, miten kiittämätön vaimo hänelle sattuikaan...
Tsemii lasseille.
Typerä mies. Mä en katselis tuollaista hetkeäkään.