Minä."tyydyin" vaimooni, onko siinä jotain väärää?
Hän ei ollut ensimmäinen eikä kolmaskaan vaihtoehto, vaan ihan kiva. Seksi toimii ja käytännössä helpottaa elämääni monella tapaa, eli voittaa siis kuusi nolla yksinolon.
Haluamme suunnilleen samoja asioita mutta tietenkin eriäviä mielipiteitä on. Ajoittain aika rajujakin. En usko että vaihtamalla paranee.
Uskon että vaimoni rakastaa minua täysin, mutta eihän siitä ole varmuutta. Minä olen hyvä näyttelemään, joten miksei hänkin?
Mitä väärää on tyytyä toiseen?
Kommentit (170)
Siinä on jotain niin oikeaa kirjoitti:
Aika moni mies on joutunut/suostunut tyytymään siihen naiseen jonka onnistui saamaan.
Oma mielipiteeni on että uskon kyllä ihan perus nainen on monelle miehelle tosi hyvä vaihtoehto, monestakin eri syystä, ja kenenkään ei ole hyvä olla yksin, yksinäisyys tappaa ja varsinkin miehiä jotka ehkä jo muutenkin ovat enemmän itsetuhoisempia kuin naiset.
Vaikka rakkaus on aina riski ja siinä on monia asioita jotka voi mennä pieleen mutta kyllä kuitenkin kannattaa antaa sille mahdollisuus ja uskaltaa rakastaa.
Menepä kertomaan tuo sille ”perusnaiselle”. Debiili.
Ja sitten toisessa ketjussa miehet uhriutuvat, koska naiset laittavat erot vireille...
Ongelmallista kyllä että tason/kriteerien pudottaminen on pakollista jos haluaa naisen löytää.
Naiset itse eivät kiinnostu niistä miehistä jotka heistä kiinnostuisivat.
Vierailija kirjoitti:
Ongelmallista kyllä että tason/kriteerien pudottaminen on pakollista jos haluaa naisen löytää.
Naiset itse eivät kiinnostu niistä miehistä jotka heistä kiinnostuisivat.
Mitähän miehen logiikkaa tämä on.
Nainenhan ei voi tietää, esitätkö kiinnostunutta (ok, se tulee esille sitten myöhemmin käytöksesi kautta, menee ehkä vuosia) vai oletko aidosti kiinnostunut. Jos nainen on vastannut esitettyyn tai aitoon kiinnostukseesi niin onhan hän silloin kiinnostunut itsestään kiinnostuneesta miehestä. Vai jäätkö sinä odottelemaan jonkun epätoivoisen naisen lähestymistä?
Taitaa olla ihan maan tapa joten kaikkihan me oltaisiin syyllyisiä siihen jos siinä olisi jotain väärää. Suomalaiset naiset kun ovat mitä ovat. Melkein kaikilla on ihan kauhea ilkeä luonne ja isolla osalla on mt-ongelmia nykyisin (vrt tämä palsta). Ja moniko niistä näyttää joltakin venetsuelalaiselta missiltä? Aivan. Taitaapi olla tasan nolla prossaa.
Minulla on kyllä täydellinen nainen jota rakastan 😘 ja kemiat kohtaa mikä näkyy kummassakin meissä.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla ihan maan tapa joten kaikkihan me oltaisiin syyllyisiä siihen jos siinä olisi jotain väärää. Suomalaiset naiset kun ovat mitä ovat. Melkein kaikilla on ihan kauhea ilkeä luonne ja isolla osalla on mt-ongelmia nykyisin (vrt tämä palsta). Ja moniko niistä näyttää joltakin venetsuelalaiselta missiltä? Aivan. Taitaapi olla tasan nolla prossaa.
Eksälleni on ihan hirveä mysteeri, että jätin hänet ja olin mielummin ilman miestä kuin hänen kanssaan. Hän oli myös vihainen siitä, että jotkut toiset miehet osoittivat kiinnostusta minua kohtaan.
Ehkä hän, kuten sinäkään, ette voi tajuta, että siitä huolimatta, että emme ole venezuelalaisia missejä, joku saattaa haluta meidät ihan oikeasti rakkaussuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla ihan maan tapa joten kaikkihan me oltaisiin syyllyisiä siihen jos siinä olisi jotain väärää. Suomalaiset naiset kun ovat mitä ovat. Melkein kaikilla on ihan kauhea ilkeä luonne ja isolla osalla on mt-ongelmia nykyisin (vrt tämä palsta). Ja moniko niistä näyttää joltakin venetsuelalaiselta missiltä? Aivan. Taitaapi olla tasan nolla prossaa.
Eksälleni on ihan hirveä mysteeri, että jätin hänet ja olin mielummin ilman miestä kuin hänen kanssaan. Hän oli myös vihainen siitä, että jotkut toiset miehet osoittivat kiinnostusta minua kohtaan.
Ehkä hän, kuten sinäkään, ette voi tajuta, että siitä huolimatta, että emme ole venezuelalaisia missejä, joku saattaa haluta meidät ihan oikeasti rakkaussuhteeseen.
Tämä onkin suomimiehelle paha pala. Kuten sekin, että missään olosuhteissa venezuelalainen missi ei edes kusisi heihin päin. Taikinanaamat.
Vierailija kirjoitti:
Rakastan kyllä vaimoani omalla tavallani, kuten joku veikkasikin. En silti tunne mitään suurta huumaa että olen sen elämäni ainoan rakkauden kanssa. Kaikki ei ole unelmaa, ei kaikki mene yhteen ja parempaa voisi mahdollisesti myös olla, mutta mitä siitä?
En usko että katkeroidun, tiedostan tilanteen ja tässä on ok elää. Tyydyn siis vähään muiltakin osin elämässä. Heh.
Ap
Oletko jostain harlekiiniromaaneista sitten saanut sellaisen käsityksen, että rakkauden pitäisi olla suurta huumaa ja yhtä unelmaa? Vai miksi nimität tyytymiseksi tuota varsin tavalliselta kuulostavaa arkista rakkauttasi? Miksi arkinen rakkaus ei riitä sinulle rakastamiseksi? Miksi se on vain tyytymistä?
Jos harlekiinielämää kaipaa niin sitä pitää itse tehdä niitä harlekiiniromaanitemppuja, eiväthän ne kenelläkään taivaasta tipu vaan tekemällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastan kyllä vaimoani omalla tavallani, kuten joku veikkasikin. En silti tunne mitään suurta huumaa että olen sen elämäni ainoan rakkauden kanssa. Kaikki ei ole unelmaa, ei kaikki mene yhteen ja parempaa voisi mahdollisesti myös olla, mutta mitä siitä?
En usko että katkeroidun, tiedostan tilanteen ja tässä on ok elää. Tyydyn siis vähään muiltakin osin elämässä. Heh.
Ap
Oletko jostain harlekiiniromaaneista sitten saanut sellaisen käsityksen, että rakkauden pitäisi olla suurta huumaa ja yhtä unelmaa? Vai miksi nimität tyytymiseksi tuota varsin tavalliselta kuulostavaa arkista rakkauttasi? Miksi arkinen rakkaus ei riitä sinulle rakastamiseksi? Miksi se on vain tyytymistä?
En ole ap, mutta luulisin, että tässä on kyse kunnon ihastumisen puutteesta. Jota ei siis ole missään vaiheessa suhdetta koettu. Sellainen rakastuminen (ihastuminen ja rakastuminen ovat muuten kemiallisesti sama asia) saa taistelemaan yhdessäolosta sen mielitietyn kanssa ja haluamaan olla vain hänen kanssaan kaikista maailman ihmisistä. Tottakai se alkuhuuma kuluu sitten aikanaan pois, mutta ainakin itse koen, että kun sen tunteen on kerran kokenut, on vähempään vaikea tyytyä.
Tuohan on tosi yleistä. Järjestelyssä ei ole mitään väärää, kunhan ketään ei huijata - kyllähän aikuiset ihmiset saavat keskenään laatia millaisia kanssakäymiseen liittyviä sopimuksia ikinä haluavat, eikä ne ulkopuolisille kuulu mitenkään. Miksi edes haluat tarkistella tätä joidenkin muiden moraalikäsitysten valossa, miksi sinua kiinnostaa?
Itse tyydyin lukioaikoina mieheen, joka nyt vain sattui osumaan käteen. Mielestäni mies oli epäviehättävä ja aivan erityisen tyhmä, eikä meillä ollut mitään yhteistä. Minäkään en täyttänyt miehen ulkonäkötoiveita (tykkäsi pornotähden näköisistä blondeista, olen klassisella tavalla perussievä brunette). Yhdessä oltiin kuitenkin vuosikaudet ja avoimesti osaamme tyydyttiin, kunnes minä tapasin elämäni rakkauden, pakkasin kamani ja häivyin. Enkä muuten tyydy enää, vaikka tästä suhteesta ero joskus tulisikin - on sen verran eri kaliiberia nämä fiilikset vielä useamman vuodenkin jälkeen...
Mutta tuo on vain minun kokemukseni. Olen todennut olevani tuttavapiirini vähemmistössä, kun painotan tunteiden merkitystä parinvalinnassa. Yksi kaveri etsimällä etsi kriteereihinsä sopivan miehen, että sai ostettua yhdessä jonkun kanssa omakotitalon maalta ja perustettua perheen. Painotus haaveissa siis sivulauseen asioilla, ei itse parisuhteella tai sillä vastapuolella ihmisenä. Toinen meni naimisiin miehen kanssa, josta häidenkin alla vielä tunnusti ettei ollut ihan varma, rakastiko vai ei - oli vain niin sopiva kaikin puolin, että parempi oli kuulemma sormustaa kuin katua. No, he kyllä erosivat sitten parin vuoden päästä ja molemmat ovat nyt uusissa suhteissa (järkiperustein alettuja nämäkin). Kolmannella alkoi biologinen kello tikittää, joten otti ja muutti vuosikymmenen kestäneen kaverisuhteen parisuhteeksi. Viihtyvät hyvin yhdessä ja hoitavat perhevelvollisuudet erinomaisesti, mutta ei siinä kyllä mikään romantiikka roihua.
Kukin tavallaan. Yksilöllä on onneksi liberaalissa yhteiskunnassa vara valita onnensa.
Vierailija kirjoitti:
Harva kai meistä saa sitä ykkösihastusta. Mutta tyytymistäkin on monenlaista
Versio 1
- näyttele rakastunutta
- ei arvosta puolisoa joten ei kohtele häntä kunnioittavasti
- ei osallistu kotitöihin ym koska kokee että ne on toisen tehtävä tai saa häipyä
- etsii samalla parempaa
- ei ole sitouutnut yhteiseen tulevaisuuteen vaikka toisin väittää/antaa puolison ymmärtää toisin
- ei koe tarvetta olla yhdessä tai viihdy yhdessä
- on yhdessä koska se nyt voittaa yskin olon kuitenkin
-pettää toisen kanssa tai ehkäisyn kanssaVersio 2.
- arvostaa puolisoaan
- viihtyy puolison seurassa
- on sitoutunut yhteiseen tulevaisuuteen vaikka se lapsuuden ihastus olisikin joskus vapailla markkinoilla taas.
- on rehellinen puolisolleen tulevaisuuden toiveista esim perheen perustamisesta ja toimii yhteisesti sovitun näkemyksen puolesta
- on kiintynyt /rakastunut puolisoonsa
- vetää yhtäköyttä parisuhteessa ja pelaa yhteisen hyvän puolesta
-tekee osuutensa kotitöistä/perheen elatuksesta jne
- ei valehtele puolisolleen
- huolehtii kohtuullisesti että kaikilla olisi hyvä olla perheessä niin itsellä kuin puolisolla ja lapsilla.Eli on iso ero tyytyykö suhteeseen ja ottaa siitä kaiken edun mitä saatavissa ja antaa samalla niin vähän kuin mahdollista vai koettaako luoda tasapainoisen suhteen jossa kummatkin antavat ja saavat.
Miksi tuo versio 2 on tyytymistä, jos siihen sisältyy mainitsemasi rakkaus puolisoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla ihan maan tapa joten kaikkihan me oltaisiin syyllyisiä siihen jos siinä olisi jotain väärää. Suomalaiset naiset kun ovat mitä ovat. Melkein kaikilla on ihan kauhea ilkeä luonne ja isolla osalla on mt-ongelmia nykyisin (vrt tämä palsta). Ja moniko niistä näyttää joltakin venetsuelalaiselta missiltä? Aivan. Taitaapi olla tasan nolla prossaa.
Eksälleni on ihan hirveä mysteeri, että jätin hänet ja olin mielummin ilman miestä kuin hänen kanssaan. Hän oli myös vihainen siitä, että jotkut toiset miehet osoittivat kiinnostusta minua kohtaan.
Ehkä hän, kuten sinäkään, ette voi tajuta, että siitä huolimatta, että emme ole venezuelalaisia missejä, joku saattaa haluta meidät ihan oikeasti rakkaussuhteeseen.
Tämä onkin suomimiehelle paha pala. Kuten sekin, että missään olosuhteissa venezuelalainen missi ei edes kusisi heihin päin. Taikinanaamat.
Aika outoa sitten että sain tinderissä paljon mätchejä heiltä. Ihan missitasoisiakin oli joukossa. Valitettavasti sinne ei noin vain pääse kyläilemään.
Pakko kai jatkaa samaa rataa kun ennenkin eli feikkaan että haluan rakkaussuhteen suomalaisen naisen kanssa jotta saisin pildee.
Haistakaapa kaikki "tyytyjät" kevään kukkanen. Oman edun tavoittelijat sekä pyrkyrit. Varmaan makeaa elämää kun tietää ettei oo se oikea rinnalla. Itkeä vaiko nauraa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla ihan maan tapa joten kaikkihan me oltaisiin syyllyisiä siihen jos siinä olisi jotain väärää. Suomalaiset naiset kun ovat mitä ovat. Melkein kaikilla on ihan kauhea ilkeä luonne ja isolla osalla on mt-ongelmia nykyisin (vrt tämä palsta). Ja moniko niistä näyttää joltakin venetsuelalaiselta missiltä? Aivan. Taitaapi olla tasan nolla prossaa.
Eksälleni on ihan hirveä mysteeri, että jätin hänet ja olin mielummin ilman miestä kuin hänen kanssaan. Hän oli myös vihainen siitä, että jotkut toiset miehet osoittivat kiinnostusta minua kohtaan.
Ehkä hän, kuten sinäkään, ette voi tajuta, että siitä huolimatta, että emme ole venezuelalaisia missejä, joku saattaa haluta meidät ihan oikeasti rakkaussuhteeseen.
Tämä onkin suomimiehelle paha pala. Kuten sekin, että missään olosuhteissa venezuelalainen missi ei edes kusisi heihin päin. Taikinanaamat.
Aika outoa sitten että sain tinderissä paljon mätchejä heiltä. Ihan missitasoisiakin oli joukossa. Valitettavasti sinne ei noin vain pääse kyläilemään.
Pakko kai jatkaa samaa rataa kun ennenkin eli feikkaan että haluan rakkaussuhteen suomalaisen naisen kanssa jotta saisin pildee.
Oletkos kuullut tästä paikasta
Vierailija kirjoitti:
Einytshittolainen kirjoitti:
Haistakaapa kaikki "tyytyjät" kevään kukkanen. Oman edun tavoittelijat sekä pyrkyrit. Varmaan makeaa elämää kun tietää ettei oo se oikea rinnalla. Itkeä vaiko nauraa?
Tyytyjämies saa rutkasti pilluu sillävälin kun kranttu jää ilman. Sinä et koskaan tule tietämään kuuluuko miehesi niihin vai onko se aito tapaus. Niin hyviä näyttelijöitä jotkut meistä "tyytyjistä" ovat.
T. Mies joka pyyhkii kaikki oikealle. "Rakastan" teitä jokaista
Olen aina sanonut, että minua ei haittaa pätkääkään, onko rakkaus aitoa vai ei, jos esitys on hyvä ja jaksat jostain ihmeen syystä vetää sitä läpi vuodesta toiseen - useimmat eivät.
Eiköhän suurin osa joudu "tyytymään" sillä oikeasti ei ole olemassa mitään täydellisiä ihmisiä. Kaikissa on omat vikansa ja pitkässä suhteessa ihmiset muuttuu niin henkisesti kuin fyysisesti sillä kukaan ei ole ikuisesti nuori.
Toki on ihmisiä jotka haluaa vain missin, mallin tai rock-staran ym ja kun ei sellaista saa niin on enemmin yksin vaikka loppuelänsä. Elämä on valintoja.
Joskus elämä yllättää ja aito rakkaus onkin ihan muualla kuin sitä nuorena luuli. Pitää vain uskaltaa elää.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän suurin osa joudu "tyytymään" sillä oikeasti ei ole olemassa mitään täydellisiä ihmisiä. Kaikissa on omat vikansa ja pitkässä suhteessa ihmiset muuttuu niin henkisesti kuin fyysisesti sillä kukaan ei ole ikuisesti nuori.
Toki on ihmisiä jotka haluaa vain missin, mallin tai rock-staran ym ja kun ei sellaista saa niin on enemmin yksin vaikka loppuelänsä. Elämä on valintoja.
Joskus elämä yllättää ja aito rakkaus onkin ihan muualla kuin sitä nuorena luuli. Pitää vain uskaltaa elää.
En usko olevani ainoa, joka pitää kumppaniaan vielä 20 vuoden jälkeen vikoineen ja kaikkineen yhtä täydellisenä kuin alussakin. Vuodet ovat oikeastaan luoneet vaan vankempaa pohjaa ja toinen on vielä täydellisempi kuin alussa.
Noinhan se taitaa useimmiten mennä.