Lue keskustelun säännöt.
Sinkkunaisen pohdintoja
11.01.2023 |
Olen noin 40-vuotias nainen, kauniiksi kehuttu ja juuri miespuolisten kavereiden kanssa iltaa istuessa ihmettelivät kuinka voin olla sinkku. Noh, tätähän on tullut itsekin pohdittua. Olen ihastunut/rakastunut tulenpalavasti 3 kertaa elämässäni mutta yhtäkään näistä miehistä en ole saanut vaan ainakin kahden ensimmäisen kohdalla jäin 2. sijalle kun naisensa valitsivat, säätöä oli molempien kanssa ennen sitä. Tämmöisten jälkeen on surkuhupaisaa kuulla joittenkin suusta, että saisit kenet vaan No en saa. Olisihan se joskus kiva kokea, että saisi sen kehen täysillä hullantuu vaikka tietenkään en tiedä kuinka vihkoon suhteet heidän kanssa olisi mennyt. Lapset tuli tehtyä sen ihan kivan kanssa ja ero oli raastava joten jollain tasolla opin häntä vuosien aikana rakastamaan. Silti jokin tuntui väärältä. Nyt näin elämän opettamana oppinut sen, että en enää tyydy mihinkään kädenlämpöiseen vaan se on kaikki tai ei mitään. Veikkaan, että juuri ne liitot joissa toinen on tyytynyt, koristavat enemmistönä avioerotilastoissa. 95% ajasta olen sinut asian kanssa, että elämän nyt pitää juuri mennä näin kuin on mennyt mutta välillä tuntee katkeran kateuden piston siitä, että jollain se oikea osuu ja tarttuu haaviin jo nuorena eikä heidän tarvitse rimpuilla näiden asioiden kanssa. Moni varmaan nyt älähtää, että olisit akka hiljaa, että sinä sentäs saisit edes jonkun. Mutta kun se vaan joku ei riitä, toivottavasti ei sinullekaan. Täydellisessä maailmassa me kaikki saataisiin juuri kenet halutaan
Kommentit (30)
Vielä jatkan, että pystytkö osoittamaan elämänmittaisista parisuhteista edes yhden aidosti tasapainoisen, intohimoisen ja onnellisen yhteiselon ilmaan minkäänlaista tyytymistä. Ehkä sellaisia jossain on, mutta itse en ole törmännyt - useista lähipiirin tapauksista huolimatta - vielä yhteenkään.
M37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmmmm. Vain yksi kaverini on myöntänyt, että on naimisissa miehen kanssa keneen tyytyi muut eivät tuumanneet silloin mitään joten oletan heillä olevan sen saralla asiat paremmin. Ja tottakai heillä on omat kahnauksensa ja tyytymisensä olleet asioitten suhteen. En oletakaan, että elämä jonkun kanssa olisi ongelmatonta aina.
Oli muuten kiva kuulla tältä ensimmäiseltä teinirakkaudeltani vuosikymmenien jälkeen, että hän oli minuun ihan helvetin rakastanut mutta ei vain uskaltanut. Ei tullut kysyttyä, että miksi ei mutta en kokenut enää tietoa tärkeäksi.
Universumi siis haluaa, että olen varmasti sinkku jahka kun se oikea kävelee vastaan. Okei, näillä mennään :)
Vierailija kirjoitti:
Vielä jatkan, että pystytkö osoittamaan elämänmittaisista parisuhteista edes yhden aidosti tasapainoisen, intohimoisen ja onnellisen yhteiselon ilmaan minkäänlaista tyytymistä. Ehkä sellaisia jossain on, mutta itse en ole törmännyt - useista lähipiirin tapauksista huolimatta - vielä yhteenkään.
M37
niin,itse olen huomannut,että nuorempana tuijotin ja näin vaan sen täydellisten parien elämän pintaraapaisun,kulissin,että saispa itsekin samaa,mutta kun elämää on elänyt,huomaa,ettei olisi tullut toimeen sellaisessa liitossa,sellaisen luonteisen ihmisen kanssa ja on kuitenkin tyytyväinen omaan elämäänsä,jossa on voinut elää omana itsenään,vailla suurempia ongelmia...jokaisella,niillä täydellisillä pareillakin on omat ongelmansa,kuten itselläkin...loppujen lopuks varmaan elämässä saa mikä on tarkoitettukin ja tärkeintä on olla tyytyväinen omaan elämään,eikä odottais liikoja,on siis tyytyväinen siihen mitä on
Sinulla on kimurantti luonne, päätellen sanavalinnoista ja ilmaisutavoistasi. Kaikki eivät sellaista jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä jatkan, että pystytkö osoittamaan elämänmittaisista parisuhteista edes yhden aidosti tasapainoisen, intohimoisen ja onnellisen yhteiselon ilmaan minkäänlaista tyytymistä. Ehkä sellaisia jossain on, mutta itse en ole törmännyt - useista lähipiirin tapauksista huolimatta - vielä yhteenkään.
M37
niin,itse olen huomannut,että nuorempana tuijotin ja näin vaan sen täydellisten parien elämän pintaraapaisun,kulissin,että saispa itsekin samaa,mutta kun elämää on elänyt,huomaa,ettei olisi tullut toimeen sellaisessa liitossa,sellaisen luonteisen ihmisen kanssa ja on kuitenkin tyytyväinen omaan elämäänsä,jossa on voinut elää omana itsenään,vailla suurempia ongelmia...jokaisella,niillä täydellisillä pareillakin on omat ongelmansa,kuten itselläkin...loppujen lopuks varmaan elämässä saa mikä on tarkoitettukin ja tärkeintä on olla tyytyväinen omaan elämään,eikä odottais liikoja,on siis tyytyväinen siihen mitä on
lisään vielä: ja siis itsekin elän niin,etten halua vain tyytyä johonkin,joka ei tunnu 100% hyvältä,mieluummin elän yksin joskus siis olen ajatellut,että tuo pitää saada,enkä ole saanut,mutta olen huomannut,kun olen pidemmän aikaa tutustunut ja nähnyt ihmisen,ettei hän olisi ollutkaan se sopivin itselle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen, joka kuvittelee, että on joutunut "tyytymään" johonkin itseään alempitasoiseen, on paitsi vajaa myös ylimielinen. Ihan hyvä vaan, että miehet ovat pysyneet kaukana.
Vastasit itse pohdintoihisi että et edes halua ketään koska et saa koskaan sitä täydellistä vaikka et itse ole täydellinen mutta sellaisen itse haluat joten et anna miehille mahdollisuutta. Sinulla on nyt liikaa mietittävää vielä niitten ek suhteitasi joten et ole valmis uuteen suhteeseen koska et hyväksy sitä että toinen voi olla ihan normaali ja sinä olet se joka liikuttaa isoa kiveä. Täydellistä elämää ei ole mutta sinä et sitä tule koskaan tajuamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on kimurantti luonne, päätellen sanavalinnoista ja ilmaisutavoistasi. Kaikki eivät sellaista jaksa.
Kyseessä lienee taas tällainen klassinen "Pikku Myy" tai "vähän pippurisempi tapaus" eli suomeksi vittumainen akka.
Nykyinen naisystävä esittelee mielellään itsestään valokuvia mitkä alkaa olla kohta 10 tai 20 vuoden takaa. Kuvia silloin 20-30 vuotiaan naisen ajoilta.
Joskus pitää vaan sanoa että kyllä sinä rakas olet kaunis edelleen. Tykkään sinusta juuri sellaisena kuin nyt olet. Enkä usko että tämä mielipide tai sana muuttuu vuosien varrella jos yhteistä eloa jatkuu.
Eihän siihen voi oikein muutakaan kohteliasta lausua. Ja onhan siinä vastauksessa hyvin paljon totuuttakin mukana.
Tsemppiä. Eläkää tätä päivää ja nauttikaa elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiltti ätmi kirjoitti:
Vastasit itse pohdintoihisi että et edes halua ketään koska et saa koskaan sitä täydellistä vaikka et itse ole täydellinen mutta sellaisen itse haluat joten et anna miehille mahdollisuutta. Sinulla on nyt liikaa mietittävää vielä niitten ek suhteitasi joten et ole valmis uuteen suhteeseen koska et hyväksy sitä että toinen voi olla ihan normaali ja sinä olet se joka liikuttaa isoa kiveä. Täydellistä elämää ei ole mutta sinä et sitä tule koskaan tajuamaan.
En tiedä, että miksi takerruit sanaan täydellinen koska sitä nimitystä en ihmisestä käyttänyt vaan puhuin täydellisestä maailmasta. Olen siitä erittäin tietoinen, että täydellistä ihmistä ei olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen, joka kuvittelee, että on joutunut "tyytymään" johonkin itseään alempitasoiseen, on paitsi vajaa myös ylimielinen. Ihan hyvä vaan, että miehet ovat pysyneet kaukana.
Ymmärsit tyytymisen väärin. Minä en pidä ihmistä huonompana ja alempiarvoisena vaan tunnen/rakastan vähemmän kuin haluaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä väliä jonkun mummelin ulinaa löytääkö ketään. Sun parasta ennen -käyttöpäivämäärä on joka tapauksessa menossa umpeen.
Suosittelen miettimään jotakin kehittävämpää. Avaruusteknologia esim kaipaa fiksuja mieliä.
Pariutumisesta murehtijat, oletteko kenties niitä, joita puhuttelevat radion rakkauslaulut? Elokuvat ja kirjallisuus? Tuleeko myös kylmiä väreitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen tai kolmas kirjoitus jonka inä olen lukenut?
Alpha-widow. Jos asennemuutos ei maistu niin ei muuta kuin kissaa hankkimaan.
"ainakin kahden ensimmäisen kohdalla jäin 2. sijalle kun naisensa valitsivat"
Selvästikin olet seurustellut vain suorittujen miesten tai sitten pelimiesten kanssa. Ei tavallisella miehellä ole jonossa useita naisia joiden väliltä valita vaan tavallinen mies seurustelee yhden naisen kanssa kerrallaan ja katsoo että tuleeko siitä mitään.
Suosittelen kevyempää asennetta ihmissuhteisiin, oppia jopa polyamoriasta. Keskity yhteyteen ja iloon, miellyttäviin kokemuksiin ja kohtaamisiin, etkä mieti, "mitä tästä voi tulla" joillakin standardeilla - kun kerran ne lapsetkin on jo tehty, voit nauttia vapaasti ihmisten seurasta. Tuo "se oikea" -ajattelu on todella haitallista. Meille kaikille on olemassa luultavasti sopivampia ja vähemmän sopivampia ihmisiä, eli niitä joiden kanssa viihtyy ja syntyy yhteys fyysiselläkin tasolla, ja niitä joiden kanssa näissä asioissa sakkaa, mutta "sen oikean" löytyminen on romanttisten komedioiden ja Disneyn heiniä. Tietysti jos uskoo johonkin sielunkumppaneihin ja kaksoisliekkeihin niin sitten voi heittäytyä sellasiin sfääreihin, mutta helpompaa on ottaa elämä sellaisenaan ja ns. tunnustella kenttää. Deittisovellukset käyttöön ja avoimin kortein liikkeelle.
Kertakäyttökulttuuri. Parisuhde ei ole enää mikään ihanne ja normi. Ihmisten määrä jotka eivät sitä parisuhdetta halua jatkaa kasvuaan. Kyse ei ole sinusta.
Sanoisin, että ole vaan luottavainen tulevaan. Haaste mielestäni tossa sun lopetuksessa on, että kukaan meistä ei voi etukäteen tietää, kuka on oikeasti pidemmän päälle se täydellinen.
Jos niistä sun aiemmista rakkauksista toinen osapuoli ei ole kokenut kanssasi samoin, niin silloin ne eivät olleet sulle oikeita. Molemminpuolinen tunne on se oleellinen.
Itse pohdin nyt pitkän päättyneen parisuhteeni jälkeen hieman samankaltaisia asioita, eri kulmalla tosin. Sain kyllä nuorena juuri sen naisen jonka halusinkin, mutta se ei kaikista hyvistä spekseistä huolimatta johtanut loppuelämän yhdessäoloon - ja nyt ajattelen että hyvä niin.
M37