Minä."tyydyin" vaimooni, onko siinä jotain väärää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näytteleminen on se väärä. 

Kyllä minunkin mies tyytyi minuun, kun tämän ekan kerran tajusin, loukkaannuin tietenkin hirveästi. Mutta eniten loukkasi, että hän näytteli, eikä luottanut siihen, että järki-ihmisenä en tykkää feikkauksesta. Koska pointti on: se totuus kyllä tihkuu sieltä läpi!

Nyt kun asiat on puitu läpi vuosien terapioiden kanssa, on paljon helpompaa, molemmilla. Ei näytelmää, vaan rehtiä elämää, myös rakkautta ja onnea. Pakotettu onni ja rakkaus ei ole niin hyvä kuin vapaaehtoisuuteen pohjautuva. Kun tietää ettei toinen pakota, on vapaa rakastamaan <3 Vaikken olekaan se ykkösvaihtoehto. Mutta vaihtoehto ja rakas kuitenkin, se riittää, molemmille.

Anteeksi karkeuteni ja uteliaisuuteni, mutta kuvitteliko miehesi saavansa jotakin ”parempaa”, ja olisiko hänellä ollut siihen realistisia mahdollisuuksia? Vai todellako piti yllä illuusiota tyytymisestä? Tyytymistähän se ei nimittäin silloin ole, jos oikeasti ei edes saisi mitään parempaa - vaan harhaa.

Voihan se tuntua tyytymiseltä. Tunteet jotain ihmistä kohtaan voivat olla aivan aitoja, vaikka ei häntä saisikaan. Ei ole kyse realistisista mahdollisuuksista. Jos alat sitten suhteeseen jonkun sellaisen kanssa, jota et koskaan pysty rakastamaan yhtä paljon, tietysti se tuntuu tyytymiseltä.

Mistä ihmeestä voit tietää, ettet pysty rakastamaan kumppanisi yhtä paljon kuin jotakuta toista tyyppiä, jonka kanssa et koskaan ole edes ollut? Ethän sinä voi tietää, kuinka paljon olisit todellisessa parisuhteessa rakastanut sitä jota et saanut. Et voi tietää millainen hän olisi ollut puolisona. Joten miten muka voit tietää ettet ketään toista pysty koskaan rakastamaan niin paljon, kun et ole pitkäkestoista rakkautta häneen edes kokenut?

Miten ylipäätään voi puhua vertailukelpoisesta rakkaudesta kun toisessa tapauksessa kyse on jostain haavekuvaan ihastumisesta ja toisessa tunteista, jotka perustuvat reaalitodellisuuteen, siihen millainen ihminen se kumppani oikeasti on ja miltä hänen kanssaan tuntuu elää ja olla?

Luulen, ap, että sinä et oikeaan rakkauteen edes kykene. Sellaisia te "tyytyjät" olette.

Ihminen, joka oikeasti on joskus rakastanut, ei muunlaiseen suhteeseen tyydy.

Terveisin 15 vuotta yhdessä sen miehen kanssa joka on minulle se ainoa oikea.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ihan tajua tätä. Jos ei saa ketään, pitää laskea rimaa, mutta kuitenkaan ei saisi tyytyä?

Ei se riman laskeminen tarkoita että rakkaudesta pitäisi tinkiä, vaan niistä pinnallisista vaatimuksista kuten ulkonäkö jne. Jos ei kelpaa kuin isotissinen blondi, niin siinä kapenee kyllä aika paljon se väestöpohja mistä voisi potentiaalisen rakkauden löytää.

Vierailija kirjoitti:

No minusta on kyllä väärin antaa kuvaa että rakastaa toista jos näin ei ole, myös itseäkin kohtaan. Miksi esittää, kun voisi saada oikeaakin rakkautta?

Ei ole oma valinta saako rakkautta!

Toki tyytymällä sen saaminen on helpompaa eikä se tarkoita, etteikö itsekin voisi rakastaa.

M35 kirjoitti:

Itselllä on tullut kieltämättä useasti mieleen, että jos joku nainen kiinnostuu vielä joskus itsestä niin onkohan se ensin yrittänyt löytää parempaa ja sitten luovuttanut, että pakko ottaa tuo.

Tuota pelkoa tuskin on, jos se nainen joka sinusta kiinnostuu, ei ole tuntenut sinua kovin pitkään ennen kuin sinusta kiinnostuu, vai mitä?

Tyytyjä ampuu itseään nilkkaan ja hänen kannattaisi työstää pääkoppaansa, josko sittenkin ihan aidosti voisi löytää jotain ilman että se tuntuisi tyytymiseltä. 

Miettikää nyt:

Haluaa asua kartanossa järvenrannalla ja asuu kivalla pientaloalueella nätissä kodissa. Haluaa ajaa Teslalla, mutta hyppää joka aamu Volvoon. Haluaisi olla arvostettu ydinfyysikko, mutta onkin perusinsinööri.

Ja elämä on täyttä tyytymistä ja kökköä, koska ei saanut sitä, mitä halusi. 

Siinä on jotain niin oikeaa kirjoitti:

Aika moni mies on joutunut/suostunut tyytymään siihen naiseen jonka onnistui saamaan.

Oma mielipiteeni on että uskon kyllä ihan perus nainen on monelle miehelle tosi hyvä vaihtoehto, monestakin eri syystä, ja kenenkään ei ole hyvä olla yksin, yksinäisyys tappaa ja varsinkin miehiä jotka ehkä jo muutenkin ovat enemmän itsetuhoisempia kuin naiset.

Vaikka rakkaus on aina riski ja siinä on monia asioita jotka voi mennä pieleen mutta kyllä kuitenkin kannattaa antaa sille mahdollisuus ja uskaltaa rakastaa.

Eli sun mielestä suurin osa miehistä valehtelee naisille rakastuneensa koska ajattelee ettei saa koskaan naista johon voisi oikeasti rakastua? Ihan oikeasti? Ja sitten miehet ihmettelee kun kaikki menee pieleen ja tulee ero? Mitä helvettiä? Ja naisia syytetään siitä että ottavat miehen ulkonäön tai lompakon perusteella...

Kyllä 99% naisista menee naimisiin vain rakkaudesta, naiset ovat sinut tunteidensa kanssa ja haluavat rakkautta ja haluavat olla rakastuneita, koska se on se hyöty mitä parisuhteesta saa, nykyajan naisilla Suomessa ei ole tarvetta saada elättäjää itselleen koska jos paljon rahaa haluaa sitä voi tehdä itsekin. Eikä sitä siittäjääkään nykyään enää tarvi jos ei halua, spermapankit on keksitty. Onko miehet tosiaan niin ala-arvoisia otuksia että "ottavat" naisen sen takia että saavat seksiä ja kotitalouskoneen? Rakkaudella ei niin väliä?

Vierailija kirjoitti:

Tuohan on tosi yleistä. Järjestelyssä ei ole mitään väärää, kunhan ketään ei huijata - kyllähän aikuiset ihmiset saavat keskenään laatia millaisia kanssakäymiseen liittyviä sopimuksia ikinä haluavat, eikä ne ulkopuolisille kuulu mitenkään. Miksi edes haluat tarkistella tätä joidenkin muiden moraalikäsitysten valossa, miksi sinua kiinnostaa?

Itse tyydyin lukioaikoina mieheen, joka nyt vain sattui osumaan käteen. Mielestäni mies oli epäviehättävä ja aivan erityisen tyhmä, eikä meillä ollut mitään yhteistä. Minäkään en täyttänyt miehen ulkonäkötoiveita (tykkäsi pornotähden näköisistä blondeista, olen klassisella tavalla perussievä brunette). Yhdessä oltiin kuitenkin vuosikaudet ja avoimesti osaamme tyydyttiin, kunnes minä tapasin elämäni rakkauden, pakkasin kamani ja häivyin. Enkä muuten tyydy enää, vaikka tästä suhteesta ero joskus tulisikin - on sen verran eri kaliiberia nämä fiilikset vielä useamman vuodenkin jälkeen...

Mutta tuo on vain minun kokemukseni. Olen todennut olevani tuttavapiirini vähemmistössä, kun painotan tunteiden merkitystä parinvalinnassa. Yksi kaveri etsimällä etsi kriteereihinsä sopivan miehen, että sai ostettua yhdessä jonkun kanssa omakotitalon maalta ja perustettua perheen. Painotus haaveissa siis sivulauseen asioilla, ei itse parisuhteella tai sillä vastapuolella ihmisenä. Toinen meni naimisiin miehen kanssa, josta häidenkin alla vielä tunnusti ettei ollut ihan varma, rakastiko vai ei - oli vain niin sopiva kaikin puolin, että parempi oli kuulemma sormustaa kuin katua. No, he kyllä erosivat sitten parin vuoden päästä ja molemmat ovat nyt uusissa suhteissa (järkiperustein alettuja nämäkin). Kolmannella alkoi biologinen kello tikittää, joten otti ja muutti vuosikymmenen kestäneen kaverisuhteen parisuhteeksi. Viihtyvät hyvin yhdessä ja hoitavat perhevelvollisuudet erinomaisesti, mutta ei siinä kyllä mikään romantiikka roihua.

Kukin tavallaan. Yksilöllä on onneksi liberaalissa yhteiskunnassa vara valita onnensa.

Minä taas en tunne yhtään tuollaista ihmistä, kaikki joita tunnen ovat kyllä rakkaudesta menneet naimisiin ja suurin osa siinä pysynyt. 

Vierailija kirjoitti:

Siinä on jotain niin oikeaa kirjoitti:

Aika moni mies on joutunut/suostunut tyytymään siihen naiseen jonka onnistui saamaan.

Oma mielipiteeni on että uskon kyllä ihan perus nainen on monelle miehelle tosi hyvä vaihtoehto, monestakin eri syystä, ja kenenkään ei ole hyvä olla yksin, yksinäisyys tappaa ja varsinkin miehiä jotka ehkä jo muutenkin ovat enemmän itsetuhoisempia kuin naiset.

Vaikka rakkaus on aina riski ja siinä on monia asioita jotka voi mennä pieleen mutta kyllä kuitenkin kannattaa antaa sille mahdollisuus ja uskaltaa rakastaa.

Kukaan ei halua olla perusnainen. Jokainen haluaa olla erityinen sille rakkaalleen.

Mutta jos vaan oikeasti on se perusnainen, vaikka haluaisikin olla jotenkin Speciaali, mutta kun ei vaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Harva kai meistä saa sitä ykkösihastusta. Mutta tyytymistäkin on monenlaista

Versio 1

- näyttele rakastunutta

- ei arvosta puolisoa joten ei kohtele häntä kunnioittavasti

- ei osallistu kotitöihin ym koska kokee että ne on toisen tehtävä tai saa häipyä

- etsii samalla parempaa

- ei ole sitouutnut yhteiseen tulevaisuuteen vaikka toisin väittää/antaa puolison ymmärtää toisin

- ei koe tarvetta olla yhdessä tai viihdy yhdessä

- on yhdessä koska se nyt voittaa yskin olon kuitenkin

-pettää toisen kanssa tai ehkäisyn kanssa

Versio 2.

- arvostaa puolisoaan

- viihtyy puolison seurassa

- on sitoutunut yhteiseen tulevaisuuteen vaikka se lapsuuden ihastus olisikin joskus vapailla markkinoilla taas.

- on rehellinen puolisolleen tulevaisuuden toiveista esim perheen perustamisesta ja toimii yhteisesti sovitun näkemyksen puolesta

- on kiintynyt /rakastunut puolisoonsa

- vetää yhtäköyttä parisuhteessa ja pelaa yhteisen hyvän puolesta

-tekee osuutensa kotitöistä/perheen elatuksesta jne

- ei valehtele puolisolleen

- huolehtii kohtuullisesti että kaikilla olisi hyvä olla perheessä niin itsellä kuin puolisolla ja lapsilla.

Eli on iso ero tyytyykö suhteeseen ja ottaa siitä kaiken edun mitä saatavissa ja antaa samalla niin vähän kuin mahdollista vai koettaako luoda tasapainoisen suhteen jossa kummatkin antavat ja saavat.

En ymmärrä miten versio 2 on tyytymistä? 

Havitteletteko te kaikki jotain vaaleanpunaisia unelmia jotka kestää ikuisesti ja "tyydytte" oikeaan, toimivaan suhteeseen oikean ihmisen (ei satuolennon) kanssa?

t. 20 vuotta hyvässä liitossa

Vierailija kirjoitti:

Einytshittolainen kirjoitti:

Haistakaapa kaikki "tyytyjät" kevään kukkanen. Oman edun tavoittelijat sekä pyrkyrit. Varmaan makeaa elämää kun tietää ettei oo se oikea rinnalla. Itkeä vaiko nauraa?

Tyytyjämies saa rutkasti pilluu sillävälin kun kranttu jää ilman. Sinä et koskaan tule tietämään kuuluuko miehesi niihin vai onko se aito tapaus. Niin hyviä näyttelijöitä jotkut meistä "tyytyjistä" ovat.

T. Mies joka pyyhkii kaikki oikealle. "Rakastan" teitä jokaista

Pillun saaminen ja loppuelämän parisuhde jossa on rakkautta on niin kaukana toisistaan kuin vaan olla ja voi. Kun elää toisen kanssa vuodesta toiseen, kaikki norovirukset ja kuolemantapaukset lähipiirissä jne. niin ei siinä feikkaamalla pitkälle pötki, rakkaus on ainoa voima jolla elämästä selviää hengissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä on jotain niin oikeaa kirjoitti:

Aika moni mies on joutunut/suostunut tyytymään siihen naiseen jonka onnistui saamaan.

Oma mielipiteeni on että uskon kyllä ihan perus nainen on monelle miehelle tosi hyvä vaihtoehto, monestakin eri syystä, ja kenenkään ei ole hyvä olla yksin, yksinäisyys tappaa ja varsinkin miehiä jotka ehkä jo muutenkin ovat enemmän itsetuhoisempia kuin naiset.

Vaikka rakkaus on aina riski ja siinä on monia asioita jotka voi mennä pieleen mutta kyllä kuitenkin kannattaa antaa sille mahdollisuus ja uskaltaa rakastaa.

Kukaan ei halua olla perusnainen. Jokainen haluaa olla erityinen sille rakkaalleen.

Mutta jos vaan oikeasti on se perusnainen, vaikka haluaisikin olla jotenkin Speciaali, mutta kun ei vaan ole.

Siis kun se perusnainenkin on spesiaali. Ja vika ei ole hänessä vaan sinussa, jos et sitä näe. SInun pitäisi löytää sellainen henkilö, jonka ominaisuuksissa voisit nähdä jotain erityistä ja ihailtavaa. Vai oletko niin ohut, että ulkonäkö on ainoa arvo sinulle?

Onko sinulle ihan sama, kuka se perusnainen huushollissasi on? Ei ihme, jos on riitoja tai tulee ero. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minusta on kyllä väärin antaa kuvaa että rakastaa toista jos näin ei ole, myös itseäkin kohtaan. Miksi esittää, kun voisi saada oikeaakin rakkautta?

Ei ole oma valinta saako rakkautta!

Toki tyytymällä sen saaminen on helpompaa eikä se tarkoita, etteikö itsekin voisi rakastaa.

Kyllä parisuhteen (onnistuneen sellaisen) perusta on se että kumpikin rakastuu toisiinsa, ja rakastaa vuodesta toiseen, ei arkea kestä muuten pidemmän päälle, ainakaan henkisesti ehjänä. Mitä tyytymistä se on jos olet rakastunut? Ei todellakaan ole oma valinta saako rakkautta, mutta kyllä se oikea ihminen tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin, niitä vaihtoehtoja on monta kaikille joiden kanssa voi kemiat kohdata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla ihan maan tapa joten kaikkihan me oltaisiin syyllyisiä siihen jos siinä olisi jotain väärää. Suomalaiset naiset kun ovat mitä ovat. Melkein kaikilla on ihan kauhea ilkeä luonne ja isolla osalla on mt-ongelmia nykyisin (vrt tämä palsta). Ja moniko niistä näyttää joltakin venetsuelalaiselta missiltä? Aivan. Taitaapi olla tasan nolla prossaa.

Eksälleni on ihan hirveä mysteeri, että jätin hänet ja olin mielummin ilman miestä kuin hänen kanssaan. Hän oli myös vihainen siitä, että jotkut toiset miehet osoittivat kiinnostusta minua kohtaan. 

Ehkä hän, kuten sinäkään, ette voi tajuta, että siitä huolimatta, että emme ole venezuelalaisia missejä, joku saattaa haluta meidät ihan oikeasti rakkaussuhteeseen. 

Tämä onkin suomimiehelle paha pala. Kuten sekin, että missään olosuhteissa venezuelalainen missi ei edes kusisi heihin päin. Taikinanaamat.

Aika outoa sitten että sain tinderissä paljon mätchejä heiltä. Ihan missitasoisiakin oli joukossa. Valitettavasti sinne ei noin vain pääse kyläilemään.

Pakko kai jatkaa samaa rataa kun ennenkin eli feikkaan että haluan rakkaussuhteen suomalaisen naisen kanssa jotta saisin pildee.

Venetsuelassa talous on romahtanut viimeisen kymmenen vuoden aikana ja sieltä lähtee 5000 ihmistä päivässä pak#olaiseksi naapurimaita kohti. Kyllähän matkalippu sieltä pois naisille kelpaa. Eikun kaikki nyt kokeilemaan onneaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä on jotain niin oikeaa kirjoitti:

Aika moni mies on joutunut/suostunut tyytymään siihen naiseen jonka onnistui saamaan.

Oma mielipiteeni on että uskon kyllä ihan perus nainen on monelle miehelle tosi hyvä vaihtoehto, monestakin eri syystä, ja kenenkään ei ole hyvä olla yksin, yksinäisyys tappaa ja varsinkin miehiä jotka ehkä jo muutenkin ovat enemmän itsetuhoisempia kuin naiset.

Vaikka rakkaus on aina riski ja siinä on monia asioita jotka voi mennä pieleen mutta kyllä kuitenkin kannattaa antaa sille mahdollisuus ja uskaltaa rakastaa.

Kukaan ei halua olla perusnainen. Jokainen haluaa olla erityinen sille rakkaalleen.

Mutta jos vaan oikeasti on se perusnainen, vaikka haluaisikin olla jotenkin Speciaali, mutta kun ei vaan ole.

Siis kun se perusnainenkin on spesiaali. Ja vika ei ole hänessä vaan sinussa, jos et sitä näe. SInun pitäisi löytää sellainen henkilö, jonka ominaisuuksissa voisit nähdä jotain erityistä ja ihailtavaa. Vai oletko niin ohut, että ulkonäkö on ainoa arvo sinulle?

Onko sinulle ihan sama, kuka se perusnainen huushollissasi on? Ei ihme, jos on riitoja tai tulee ero. 

Tämä kuka tahansa kelpaa asenne on tosi viehättävä.....not.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä on jotain niin oikeaa kirjoitti:

Aika moni mies on joutunut/suostunut tyytymään siihen naiseen jonka onnistui saamaan.

Oma mielipiteeni on että uskon kyllä ihan perus nainen on monelle miehelle tosi hyvä vaihtoehto, monestakin eri syystä, ja kenenkään ei ole hyvä olla yksin, yksinäisyys tappaa ja varsinkin miehiä jotka ehkä jo muutenkin ovat enemmän itsetuhoisempia kuin naiset.

Vaikka rakkaus on aina riski ja siinä on monia asioita jotka voi mennä pieleen mutta kyllä kuitenkin kannattaa antaa sille mahdollisuus ja uskaltaa rakastaa.

Kukaan ei halua olla perusnainen. Jokainen haluaa olla erityinen sille rakkaalleen.

Mutta jos vaan oikeasti on se perusnainen, vaikka haluaisikin olla jotenkin Speciaali, mutta kun ei vaan ole.

Kerrotko nyt meille, miksi sinä itse olet spesiaali? Ja jos et ole niin koetko niin, että sinä perusmies ja perusnainen olette tuomittuja jotenkin huonompaan elämään vailla suuria tunteita ja onnea ja intohimoa, joten sama se mikä liisa siinä sängyn toisella puoliskolla nukkuu? Surullista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä on jotain niin oikeaa kirjoitti:

Aika moni mies on joutunut/suostunut tyytymään siihen naiseen jonka onnistui saamaan.

Oma mielipiteeni on että uskon kyllä ihan perus nainen on monelle miehelle tosi hyvä vaihtoehto, monestakin eri syystä, ja kenenkään ei ole hyvä olla yksin, yksinäisyys tappaa ja varsinkin miehiä jotka ehkä jo muutenkin ovat enemmän itsetuhoisempia kuin naiset.

Vaikka rakkaus on aina riski ja siinä on monia asioita jotka voi mennä pieleen mutta kyllä kuitenkin kannattaa antaa sille mahdollisuus ja uskaltaa rakastaa.

Kukaan ei halua olla perusnainen. Jokainen haluaa olla erityinen sille rakkaalleen.

Mutta jos vaan oikeasti on se perusnainen, vaikka haluaisikin olla jotenkin Speciaali, mutta kun ei vaan ole.

Jokainen on jollekin spesiaali ja rakkain. Idiootille ei tietenkään kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Ongelmallista kyllä että tason/kriteerien pudottaminen on pakollista jos haluaa naisen löytää.

Naiset itse eivät kiinnostu niistä miehistä jotka heistä kiinnostuisivat.

Ethän sinä itsekään ilmeisesti kiinnostu niistä naisista jotka sinusta kiinnostuvat, joten? Vai onko vain naisilla velvollisuus kiinnostua jokaisesta miehestä, joka heistä kiinnostuu?

Todennäköisesti niilläkään naisilla joista sinä kiinnostuisit, ei ole mitään ongelmaa löytää mies jonka kanssa kiinnostus on molemminpuolista. Se mies et vain ole ollut sinä, ja siitä katkeroituneena päättelet, etteivät he kiinnostuisi kenestäkään muustakaan miehestä, joka heistä on kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä on jotain niin oikeaa kirjoitti:

Aika moni mies on joutunut/suostunut tyytymään siihen naiseen jonka onnistui saamaan.

Oma mielipiteeni on että uskon kyllä ihan perus nainen on monelle miehelle tosi hyvä vaihtoehto, monestakin eri syystä, ja kenenkään ei ole hyvä olla yksin, yksinäisyys tappaa ja varsinkin miehiä jotka ehkä jo muutenkin ovat enemmän itsetuhoisempia kuin naiset.

Vaikka rakkaus on aina riski ja siinä on monia asioita jotka voi mennä pieleen mutta kyllä kuitenkin kannattaa antaa sille mahdollisuus ja uskaltaa rakastaa.

Kukaan ei halua olla perusnainen. Jokainen haluaa olla erityinen sille rakkaalleen.

Mutta jos vaan oikeasti on se perusnainen, vaikka haluaisikin olla jotenkin Speciaali, mutta kun ei vaan ole.

Jokainen on jollekin spesiaali ja rakkain. Idiootille ei tietenkään kukaan.

Ja idioottikin vain tsägällä muille kuin äidille. 

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän suurin osa joudu "tyytymään" sillä oikeasti ei ole olemassa mitään täydellisiä ihmisiä. Kaikissa on omat vikansa ja pitkässä suhteessa ihmiset muuttuu niin henkisesti kuin fyysisesti sillä kukaan ei ole ikuisesti nuori.

Toki on ihmisiä jotka haluaa vain missin, mallin tai rock-staran ym ja kun ei sellaista saa niin on enemmin yksin vaikka loppuelänsä. Elämä on valintoja.

Joskus elämä yllättää ja aito rakkaus onkin ihan muualla kuin sitä nuorena luuli. Pitää vain uskaltaa elää.

Nimenomaan koska täydellistä ihmistä ei ole, täytyy olla sitä aitoa rakkautta, että kestää ne toisen heikkoudet ja huonot puolet. Varsinkin vastoinkäymisissä.