Minä."tyydyin" vaimooni, onko siinä jotain väärää?

Rakastan kyllä vaimoani omalla tavallani, kuten joku veikkasikin. En silti tunne mitään suurta huumaa että olen sen elämäni ainoan rakkauden kanssa. Kaikki ei ole unelmaa, ei kaikki mene yhteen ja parempaa voisi mahdollisesti myös olla, mutta mitä siitä?

En usko että katkeroidun, tiedostan tilanteen ja tässä on ok elää. Tyydyn siis vähään muiltakin osin elämässä. Heh.

Ap

Suurin osa ihmisistä joutuu "tyytymään". Aniharva on niin laadukas että saa itselleen juuri sen parhaiman vaihtoehdon.

Antaisitko vaimosi lukea esim. tämän aloitustekstin?

Vierailija kirjoitti:

Rakastan kyllä vaimoani omalla tavallani, kuten joku veikkasikin. En silti tunne mitään suurta huumaa että olen sen elämäni ainoan rakkauden kanssa. Kaikki ei ole unelmaa, ei kaikki mene yhteen ja parempaa voisi mahdollisesti myös olla, mutta mitä siitä?

En usko että katkeroidun, tiedostan tilanteen ja tässä on ok elää. Tyydyn siis vähään muiltakin osin elämässä. Heh.

Ap

Taidat olla laiska. Eikä sillä saavutettakaan suuria.

Jos olisit ahkera, kehoittaisin sinua kokeilemaan vanhaa parisuhdeneuvoa. Kohtele puolisoasi 90 pv ajan kuin hän olisi maailman ihanin ja täydellisin. Ehkä teidänkin suhteenne nousisi uudelle tasolle ja saattaisitte jopa rakastua.

Tällaiset kirjoitukset ovat liikuttavia.

Aloittajalla on miespeili, josta hän näkee itsensä hyvännäköisenä, älykkäänä ja haluttavana.

Todellisuus voi olla jotain aivan muuta.

Vierailija kirjoitti:

Rakastan kyllä vaimoani omalla tavallani, kuten joku veikkasikin. En silti tunne mitään suurta huumaa että olen sen elämäni ainoan rakkauden kanssa. Kaikki ei ole unelmaa, ei kaikki mene yhteen ja parempaa voisi mahdollisesti myös olla, mutta mitä siitä?

En usko että katkeroidun, tiedostan tilanteen ja tässä on ok elää. Tyydyn siis vähään muiltakin osin elämässä. Heh.

Ap

Rehellisesti: olisiko sinulla edes mahdollisuuksia parempaan? Oletko tarpeeksi tasokas ulkonäöllisesti, iällisesti, varallisuudeltasi ja statukseltasi?

Näihin aivan aluksi vastaukset ja sitten suu suppuun jos peilissä ruma vanhus.

Faith kirjoitti:

Antaisitko vaimosi lukea esim. tämän aloitustekstin?

Ei hän halua loukata vaimoaan. Parempi olla näyttämättä.

*eri

Onnellisia pareja yhdistää se, että kumpikin ajattelee saaneensa omaa tasoaan paremman kumppanin. Tutkittu juttu.

Välillä olen miettinyt, tekeekö jatkuva deittailu ja tinderöinti ihmisistä liian tietoisia omista mahdollisuuksistaan - eli onnettomia. Aina jää miettimään, olisiko jossakin parempi, johon olisi mahkuja.

Joillekin tyytyminen tuntuu tarkoittavan sitä, että ei ole sen mallimitoissa olevan, kaikin tavoin täydellisen ihmisen kanssa. Siis sen, jota ei koskaan ole ollut olemassakaan. Tuo on nähdäkseni kuitenkin vain ihmisen epätäydellisyyden hyväksymistä ja kokonaisena ottamista. Kumppanissa on siis paljon hyviä puolia, mutta myös huonoja, ja kaikki ne tekevät hänestä sen henkilön, jota rakastaa yli kaiken.

Jos taas oikeasti tyytyy eli tietää, että on olemassa itselle sopivampi henkilö jossain tai ihan vaan henkilö, jota rakastaa enemmän selittämättömästä syystä ja jonka kanssa haluaisi jakaa elämänsä mieluummin, on tämä hyvin julmaa sitä ihmistä kohtaan, johon hänen tietämättään tyydytään. Hyvässä parisuhteessa toisen arvostaminen ja kunnioittaminen ovat väistämättä tärkeitä asioita. Miten voi sanoa arvostavansa ja kunnioittavansa toista, jos koko ajan miettii, että on olemassa joku parempi?

Vierailija kirjoitti:

Hän ei ollut ensimmäinen eikä kolmaskaan vaihtoehto, vaan ihan kiva. Seksi toimii ja käytännössä helpottaa elämääni monella tapaa, eli voittaa siis kuusi nolla yksinolon.

Haluamme suunnilleen samoja asioita mutta tietenkin eriäviä mielipiteitä on. Ajoittain aika rajujakin. En usko että vaihtamalla paranee.

Uskon että vaimoni rakastaa minua täysin, mutta eihän siitä ole varmuutta. Minä olen hyvä näyttelemään, joten miksei hänkin?

Mitä väärää on tyytyä toiseen?

Uskon ihan oikeasti, että suurin osa liitoista toimii näin. Uskon myös, että liitoissa molemmat osapuolet ovat tyytyneet, 8vat ottaneet sellaisen henkilön jolla sattuu olemaan elämässä samanlainen elämäntilanne kuin itsellä. Haluaa sitoutua, perustaa perheen yms. Sitten vaan esitetään, näytellään ja lopulta kärsitään ja valvotaan aamuyön tunteina. Näin se vaan on.

Mun mielestä siinä ei ole mitään väärää, jos vaimo tietää, että on miehen kanssa joka vain näyttelee olevansa haluamansa ihmisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan kyllä vaimoani omalla tavallani, kuten joku veikkasikin. En silti tunne mitään suurta huumaa että olen sen elämäni ainoan rakkauden kanssa. Kaikki ei ole unelmaa, ei kaikki mene yhteen ja parempaa voisi mahdollisesti myös olla, mutta mitä siitä?

En usko että katkeroidun, tiedostan tilanteen ja tässä on ok elää. Tyydyn siis vähään muiltakin osin elämässä. Heh.

Ap

Rehellisesti: olisiko sinulla edes mahdollisuuksia parempaan? Oletko tarpeeksi tasokas ulkonäöllisesti, iällisesti, varallisuudeltasi ja statukseltasi?

Näihin aivan aluksi vastaukset ja sitten suu suppuun jos peilissä ruma vanhus.

Tämä. Monelle miehelle oma ulkonäkö ja taso on sokea piste. Edes 50+ ei tajua, ettei mahdollisuuksia ollut nuorempana - vielä vähemmän nyt.

Kun vastaasi tulee parempi, joka osoittaa kiinnostuksensa sinuun, maltatko olla lähtemättä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan kyllä vaimoani omalla tavallani, kuten joku veikkasikin. En silti tunne mitään suurta huumaa että olen sen elämäni ainoan rakkauden kanssa. Kaikki ei ole unelmaa, ei kaikki mene yhteen ja parempaa voisi mahdollisesti myös olla, mutta mitä siitä?

En usko että katkeroidun, tiedostan tilanteen ja tässä on ok elää. Tyydyn siis vähään muiltakin osin elämässä. Heh.

Ap

Rehellisesti: olisiko sinulla edes mahdollisuuksia parempaan? Oletko tarpeeksi tasokas ulkonäöllisesti, iällisesti, varallisuudeltasi ja statukseltasi?

Näihin aivan aluksi vastaukset ja sitten suu suppuun jos peilissä ruma vanhus.

Miten tälläiset asiat liittyvät tosirakkauteen? Jos valitsee 'järkevän' puolison kannattaa kiinnittää huomiota ikään, varallisuuteen, statukseen yms. Tai sitten pyrkii löytämään aidon rakkauden?

Miksi et ole ykkösen tai kakkosenkaan kanssa? Kuolivatko he? Jos he taas olivat haavekuvia niin eivät olleet vaihtoehtoja.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ihmisistä joutuu "tyytymään". Aniharva on niin laadukas että saa itselleen juuri sen parhaiman vaihtoehdon.

Onhan se niinkin. Toisaalta on myös niin, että olisiko se kuviteltu unelmien täydellinen kumppani sittenkään arjessa se paras ja sopivin. Suurin osa maapallon väestöstä edelleen pariutuu järjestetyin avioliitoin eli suku ja perhe vaikittaa suuresti kumppanin valintaan. Nykyisin näissä ei yleensä ole kyse pakkoavioliitosta eli myös ko puolisoehdokkaat saavat mielipiteensä tulevasta kumppanista kuuluuviin. Joudenkin tutkimusten mukaan järjestetyissä liitoissa ihmiset elivät tyyväisempinä kuin ns. Romanttisen rakkauden perusteella solmituissa liitoissa. Toki se romanttinen rakastuminen on länsimainen ihanne.

Tämä erottaa miehet ja naiset. Miehet ovat tyytyväisiä tasapaksussa parisuhteessa, mutta naiset eivät. Tulee olla rakkauden paloa.

Vierailija kirjoitti:

Rakastan kyllä vaimoani omalla tavallani, kuten joku veikkasikin. En silti tunne mitään suurta huumaa että olen sen elämäni ainoan rakkauden kanssa. Kaikki ei ole unelmaa, ei kaikki mene yhteen ja parempaa voisi mahdollisesti myös olla, mutta mitä siitä?

En usko että katkeroidun, tiedostan tilanteen ja tässä on ok elää. Tyydyn siis vähään muiltakin osin elämässä. Heh.

Ap

Älä sitten hämmästy, kun vaimosi rakastuu toiseen ja haluaa eron. Jos sinä et ole hänen elämän rakkaus, niin joku toinen on. Et voi ikinä tietää, milloin vaimosi kohtaa hänet.

Itse olen naimisissa ensimmäisen seurustelukumppanin kanssa, ensimmäisen, jota olen rakastanut. Jos mies olisi vain tyytynyt minuun, niin olisimme eronneet. Vuosien varrella on ollut tilanteita, joissa olisi ollut helppo lähteä eri teille.

Harva kai meistä saa sitä ykkösihastusta. Mutta tyytymistäkin on monenlaista

Versio 1

- näyttele rakastunutta

- ei arvosta puolisoa joten ei kohtele häntä kunnioittavasti

- ei osallistu kotitöihin ym koska kokee että ne on toisen tehtävä tai saa häipyä

- etsii samalla parempaa

- ei ole sitouutnut yhteiseen tulevaisuuteen vaikka toisin väittää/antaa puolison ymmärtää toisin

- ei koe tarvetta olla yhdessä tai viihdy yhdessä

- on yhdessä koska se nyt voittaa yskin olon kuitenkin

-pettää toisen kanssa tai ehkäisyn kanssa

Versio 2.

- arvostaa puolisoaan

- viihtyy puolison seurassa

- on sitoutunut yhteiseen tulevaisuuteen vaikka se lapsuuden ihastus olisikin joskus vapailla markkinoilla taas.

- on rehellinen puolisolleen tulevaisuuden toiveista esim perheen perustamisesta ja toimii yhteisesti sovitun näkemyksen puolesta

- on kiintynyt /rakastunut puolisoonsa

- vetää yhtäköyttä parisuhteessa ja pelaa yhteisen hyvän puolesta

-tekee osuutensa kotitöistä/perheen elatuksesta jne

- ei valehtele puolisolleen

- huolehtii kohtuullisesti että kaikilla olisi hyvä olla perheessä niin itsellä kuin puolisolla ja lapsilla.

Eli on iso ero tyytyykö suhteeseen ja ottaa siitä kaiken edun mitä saatavissa ja antaa samalla niin vähän kuin mahdollista vai koettaako luoda tasapainoisen suhteen jossa kummatkin antavat ja saavat.

Voiko olla niin täydellistä ihmistä, ettei parempaa osaisi kuvitella? Miltään osin, ikinä?

Minä olen kriittinen ihminen, ja muistan kun miehen kanssa alettiin seurustella, niin olin ihan tietoinen hänen puutteistaan. En silti tyytynyt tai ollut epätoivoinen. Toisessa vaakakupissa oli keskinäinen kemia, jollaista en ollut aiemmin kokenut. Olisin toki voinut jäädä odottelemaan vielä parempaa miestä. Ehkä odottaisin vieläkin. Ja kymmenen vuoden aika monet asiat meissä ovat muuttuneet ja näyttäytyvät toisessa valossa.