Minä."tyydyin" vaimooni, onko siinä jotain väärää?

Vierailija kirjoitti:

Hän ei ollut ensimmäinen eikä kolmaskaan vaihtoehto, vaan ihan kiva. Seksi toimii ja käytännössä helpottaa elämääni monella tapaa, eli voittaa siis kuusi nolla yksinolon.

Haluamme suunnilleen samoja asioita mutta tietenkin eriäviä mielipiteitä on. Ajoittain aika rajujakin. En usko että vaihtamalla paranee.

Uskon että vaimoni rakastaa minua täysin, mutta eihän siitä ole varmuutta. Minä olen hyvä näyttelemään, joten miksei hänkin?

Mitä väärää on tyytyä toiseen?

Ei siinä mitään väärää olekaan, minäkin tyydyin eri mieheen mitä oikeasti olisin halunnut. Alussa tuntui hyvinkin oikealle mutta nyt, 20 vuotta myöhemmin niin en enää ole ollenkaan varma että kannattiko.

No minusta on kyllä väärin antaa kuvaa että rakastaa toista jos näin ei ole, myös itseäkin kohtaan. Miksi esittää, kun voisi saada oikeaakin rakkautta?

Se nyt vaan kuullostaa pahalta. Ihmiset tietysti ovat luonteeltaankin erilaisia ja käytännöllisenä ihmisenä ymmärrän, että jollekkin se, että tyytyy siihen mitä voi saada on tyhjää parempi. Mutta riittääkkö se pitkityksessä?

Itse en ole halunnut tyytyä ja "sain" sen ainoan johon olen rakastunut. En ollut myöskään mieheni ainoa vaihtoehto, joten tuskin hänkään tyytyi. Eihän tietysti parisuhteissa ole takuita- yhtä hyvin voi mielettömästi rakastuneet erota kuin tyytyjätkin. Kyllähän se tahto olla yhdessä ja toistensa kunnioittaminen ja huomioiminen on se, mitä molemmissa tapauksissa tarvitaan. Harvoin se kenenkään elämä jotain Hollywood tyylin unelmahöttöä on. Kai se on ihan oma valinta tyytyykö vai ei ja millaiseksi se yhteiselämä sitten muodostuu. Itse olen ollut tyytyväinen omaan suhteeseeni ja se on kestänyt yli 30 v.

Vierailija kirjoitti:

No minusta on kyllä väärin antaa kuvaa että rakastaa toista jos näin ei ole, myös itseäkin kohtaan. Miksi esittää, kun voisi saada oikeaakin rakkautta?

Toisaalta rakkauttakin on monenlaista ja joillekkin riittää se kiintymyskin.

3

On väärin valehdella toiselle rakastavansa. Teidän suhteenne perustuu pelkälle valheelle

Jos kunnioittaa toista ja kohtelee häntä hyvin, eikä itse katkeroidu tai lähde vieraisiin, niin mikäpä siinä.

Kaikki ykkösvaihtoehdonkaan saaneet tosin eivät siihen pysty.

Et kuulosta kovin ihanteelliselta kumppanilta. Olisit vaan onnellinen että joku haluaa sun kanssa olla. Luultavasti yliarvioit itsesi.

Provohan tämä, mutta tapa joka oli ihan normaalia vielä 50 vuotta sitten. Aika jolloin naiset eivät pystyneet elättämään itseään kunnolla. Itsekin olen syntynyt sellaiseen perheeseen, ajan myötä tunteet vanhemmilla syvenivät kun luonteet olivat muuten sopivat ja toisiaan kunnioitettiin veilä silloin.

Näytteleminen on se väärä. 

Kyllä minunkin mies tyytyi minuun, kun tämän ekan kerran tajusin, loukkaannuin tietenkin hirveästi. Mutta eniten loukkasi, että hän näytteli, eikä luottanut siihen, että järki-ihmisenä en tykkää feikkauksesta. Koska pointti on: se totuus kyllä tihkuu sieltä läpi!

Nyt kun asiat on puitu läpi vuosien terapioiden kanssa, on paljon helpompaa, molemmilla. Ei näytelmää, vaan rehtiä elämää, myös rakkautta ja onnea. Pakotettu onni ja rakkaus ei ole niin hyvä kuin vapaaehtoisuuteen pohjautuva. Kun tietää ettei toinen pakota, on vapaa rakastamaan <3 Vaikken olekaan se ykkösvaihtoehto. Mutta vaihtoehto ja rakas kuitenkin, se riittää, molemmille.

Kunhan et katkeroidu jossain vaiheessa valintasi takia.

Kuvottava asenne sekä tuo "tyytyminen" että se, ettei pitäisi tyytyä.

Tyytyväisyys on onnea, se on viisautta, se on omien rajojensa ja kykyjensä hyväkyntää, realiteettientajua. Tyytymättömyys on epävarmuutta, happamuutta, katkeruutta, kusipäisyyttä, sillä tyytymätön ei yleensä viitsi panna tikkua ristiin asioiden muuttamiseksi parempaan suuntaan. Hän saastuttaa ilmankin ympärillään.

Miksi jouduit tyytymään vaimoosi? Etkö saanut sitä ekaa tai kolmatta vaihtoehtoa itsellesi? Jos näin, niin eikös se enemminkin ole niin, että vaimosi otti sinut säälistä ja näin ollen sait itsellesi naisen.

Kaikkeen tyytymättömät kusipäät jäävät yksin. Ja se on evoluution toimintaa parhaimmillaan.

Vain sinä itse voit vastata kysymykseesi.

Viestistäsi saa vaikutelman, ettet ihan varma kuitenkaan ole, kannattaako "tyytyä". Miksi muuten olisit tämän edes postannut?

Näyttelemään? Tuo on kyllä väärin näytellä jotain.

Vierailija kirjoitti:

Näytteleminen on se väärä. 

Kyllä minunkin mies tyytyi minuun, kun tämän ekan kerran tajusin, loukkaannuin tietenkin hirveästi. Mutta eniten loukkasi, että hän näytteli, eikä luottanut siihen, että järki-ihmisenä en tykkää feikkauksesta. Koska pointti on: se totuus kyllä tihkuu sieltä läpi!

Nyt kun asiat on puitu läpi vuosien terapioiden kanssa, on paljon helpompaa, molemmilla. Ei näytelmää, vaan rehtiä elämää, myös rakkautta ja onnea. Pakotettu onni ja rakkaus ei ole niin hyvä kuin vapaaehtoisuuteen pohjautuva. Kun tietää ettei toinen pakota, on vapaa rakastamaan <3 Vaikken olekaan se ykkösvaihtoehto. Mutta vaihtoehto ja rakas kuitenkin, se riittää, molemmille.

Anteeksi karkeuteni ja uteliaisuuteni, mutta kuvitteliko miehesi saavansa jotakin ”parempaa”, ja olisiko hänellä ollut siihen realistisia mahdollisuuksia? Vai todellako piti yllä illuusiota tyytymisestä? Tyytymistähän se ei nimittäin silloin ole, jos oikeasti ei edes saisi mitään parempaa - vaan harhaa.

En ymmärrä, jos tuo tarkoittaa sitä, ettet edes yritä kasvattaa onneanne ja anna mahdollisuutta rakastumiselle. Rakkaushan on paljon myös tahtoa ja työtä ja se kasvaa teoista ja sanoista.

Vierailija kirjoitti:

Hän ei ollut ensimmäinen eikä kolmaskaan vaihtoehto, vaan ihan kiva. Seksi toimii ja käytännössä helpottaa elämääni monella tapaa, eli voittaa siis kuusi nolla yksinolon.

Haluamme suunnilleen samoja asioita mutta tietenkin eriäviä mielipiteitä on. Ajoittain aika rajujakin. En usko että vaihtamalla paranee.

Uskon että vaimoni rakastaa minua täysin, mutta eihän siitä ole varmuutta. Minä olen hyvä näyttelemään, joten miksei hänkin?

Mitä väärää on tyytyä toiseen?

Eniten tässä särähtää korvaan tuo rakkauden näytteleminen. Minusta on täysin ok tyytyä puolin ja toisin, jos molemmat ovat ns. Samalla sivulla suhteen laadusta . Tällöin hyväksytään se, ettei tämä suurta romanttista rakkautta ole, mutta halutaan kumminkin olla yhdessä ja rakentaa sitä yhteistä elämää esim kiintymyksen pohjalta. Ongelmallisempi tilanne on jos toinen on rakastunut ja toinen on tyytyjä. Avoimmuus ja rehellisyys on tärkeää. Apkään ei tiedä vaimonsa motiiveja olla yhdessä. Mielestäni olisi parempi olla tosiasioista perillä. Nämä jutut voivat jossain vaiheessa alkaa rasittamaan suhdetta.

Jouduit "tyytymään", koska et itse saanut parempaa. Sinussa oli jotain puutteita, miksi et ollut haluttu. Puolisosi todennäköisesti siis joutui "tyytymään" sinuun. Näinhän se usein menee. Silti parit kuitenkin yleensä aidosti rakastavat toisiaan. Kurjaa, jos sinä et sitä kykene kokemaan. Ei tuo kyllä sen arvoista ole.

Ei mitään. Hän tyytyi sinuun ja sinä tyydyit häneen. 

Toivottavasti vielä kumpikin löydätte elämänne rakkauden.