Sonja, 34, on päättänyt, ettei koskaan hanki lapsia – yhä useampi suomalaisnainen tekee saman ratkaisun: ”En halua vangiksi elämään, jota en halua”

Vierailija kirjoitti:

Armi kirjoitti:

Minulle tolkutettiin parikymmentä vuotta päin naamaa että kyllä se mieli vielä muuttuu kun tulee ikää lisää, kun kerroin etten tule koskaan milloinkaan hankkimaan lapsia. Edelleen sitä samaa hoetaan netissä kun olen kertonut velaudestani. Toivon totisesti ettei se mieli enää muutu, kun ikää on kuitenkin jo se 64 vuotta! Ja päivääkään en ole päätöstäni katunut. Itseasiassa mitä enemmän ikää on tullut, sitä enemmän olen elämääni ollut tyytyväinen ja äärimmäisen onnellinen ja kiitollinen itselleni. Olen niin paljon saanut kokea ja nähdä, mitä en olisi koskaan lapsen kanssa päässyt tekemään. Paras ystäväni, jolla on itsellään kaksi lasta ja viisi lastenlasta on kertonut että jos nuorempana tietäisi sen mitä nyt tietää, olisi hänkin jättänyt lapset hankkimatta. Jo omien lasten hoitaminen vaati veronsa ja nyt hänelle tuputetaan lastenlapsia hoitoon, koska oletetaan että kaikki mummut haluavat viettää eläkepäiviään kakkavaippoja vaihtaen. Ystävättäreni mies kuoli muutama vuosi sitten, joten hän haluaisi kulkea nyt minun ja puolisoni kanssa kulttuuritapahtumissa, tansseissa tai vaan elää elämäänsä kuten itse haluaa mutta kokee niin valtavaa syyllisyyttä jos ei ota lastenlapsia hoitoon, ettei voi meidän kanssamme juhlia elämää. Olemme häntä toki kannustaneet ja kertoneet etteivät lastenlapset kuulu enää hänen kasvatettavakseen ja nyt hän harkitseekin lähtöä jouluksi Arabiemiraatteihin kanssamme.

Olen pelkästään iloinen, että rohkeat nuoret naiset kuten Sonja, kertovat rohkeasti uskaltavansa elää ilman yhteiskunnan painostusta. Ja iloinen olen myös siitä että näitä Sonjia alkaa olemaan yhä enemmän. Harmissani olen siitä, että nämä, yleensä naiset, jotka lasten hankkimista katuvat, ryhtyvät täälläkin nähtyyn vapaaehtoisesti lapsettomien lynkkaamiseen helpottaakseen omaa pahaa oloaan. Toivoisin, että velojen annettaisiin elää rauhassa oman päätöksensä kanssa, koska niiden velojen osuus, jotka mielensä muuttavat ja lapsia joskus haluavat on huomattavasti pienempi kuin niiden vanhempien jotka katuvat lasten hankkimista. Näissä katumistaoauksissakin parasta olisi mennä siitä keskustelemaan terapiaan, eikä suotta näillä keskustelupalstoilla haukkua muita omista huonoista päätöksistä.

Siis olet 64-vuotta? Ei sinulta kukaan enää mitään kysele, ne kyselyt loppui 20 vuotta sitten. Paikkasi taitaa olla dementiaosastolla.

Sisälukutaitoisena hän tarkoittaa, että netissä sanotaan, että se mieli voi vielä muuttua ja haluaakin sen lapsen, MUTTA se on jo liian myöhäistä ja katuu ettei aikaisemmin sitä halunnut. Suosittelen osan opettelemaan lukemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä nyt tiedä onko jutun nainen niin omaperäinen kuin luulee. Hiusten väri, tatuoinnit, matkustelu ja vapaaehtoinen lapsettomuus kuulostavat kyllä ihan täysin massan mukana menemiseltä.

Enemmän omaperäistä on nykyään tehdä lapsia kaikesta siitä kauhistelusta ja varoittelusta huolimatta.

Miksi luulet, että hän kuvittelee olevansa omaperäinen tai edes haluaisi olla omaperäinen? Hän haluaa elää omanlaistansa elämää, niin kuin varman meistä jokainen, se on ihan eri asia. Tuskin kukaan erikoisuuden tavoittelun lähtökohdista hankkii lapsia tai on hankkimatta.

Koska jutussa itse niin sanoi, ettei "ole kuten muut".

Missä kohtaa? En löydä tuollaista lausetta mistään. Myller kyllä sanoo "Nuorempana sitä tietysti ajatteli, että kun on sellainen normi, että mennään naimisiin, ostetaan talo ja auto, hommataan lapset ja näin. Kai se oli itsellänikin mielessä silloin."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä nyt tiedä onko jutun nainen niin omaperäinen kuin luulee. Hiusten väri, tatuoinnit, matkustelu ja vapaaehtoinen lapsettomuus kuulostavat kyllä ihan täysin massan mukana menemiseltä.

Enemmän omaperäistä on nykyään tehdä lapsia kaikesta siitä kauhistelusta ja varoittelusta huolimatta.

Miksi luulet, että hän kuvittelee olevansa omaperäinen tai edes haluaisi olla omaperäinen? Hän haluaa elää omanlaistansa elämää, niin kuin varman meistä jokainen, se on ihan eri asia. Tuskin kukaan erikoisuuden tavoittelun lähtökohdista hankkii lapsia tai on hankkimatta.

Koska jutussa itse niin sanoi, ettei "ole kuten muut".

No sehän on toteavaa, eikä mitään omaperäisyyden kehumista. Ymmärrän tuon pohdinnan pelkästään positiivisena, niin että hän ymmärtää olevansa erilainen kuin ehkä valtaväestö monissa asioissa, mutta tekevänsä silti niin kuin itselleen parhaaksi näkee. Se on itsetuntemusta, ei itsekehua. Harmi, että joidenkin on pakko tulkita kaikki negatiivisessa valossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä nyt tiedä onko jutun nainen niin omaperäinen kuin luulee. Hiusten väri, tatuoinnit, matkustelu ja vapaaehtoinen lapsettomuus kuulostavat kyllä ihan täysin massan mukana menemiseltä.

Enemmän omaperäistä on nykyään tehdä lapsia kaikesta siitä kauhistelusta ja varoittelusta huolimatta.

Miksi luulet, että hän kuvittelee olevansa omaperäinen tai edes haluaisi olla omaperäinen? Hän haluaa elää omanlaistansa elämää, niin kuin varman meistä jokainen, se on ihan eri asia. Tuskin kukaan erikoisuuden tavoittelun lähtökohdista hankkii lapsia tai on hankkimatta.

Koska jutussa itse niin sanoi, ettei "ole kuten muut".

Missä kohtaa? En löydä tuollaista lausetta mistään. Myller kyllä sanoo "Nuorempana sitä tietysti ajatteli, että kun on sellainen normi, että mennään naimisiin, ostetaan talo ja auto, hommataan lapset ja näin. Kai se oli itsellänikin mielessä silloin."

Siellä on: "Myller ei ole koskaan pukeutunut viimeisimmän muodin mukaisesti tai edes teeskennellyt olevansa samanlainen kuin muut. 

– Se aika hyvin mursi kasvuikäisen tytön itsetunnon. Mutta olen kuitenkin selvinnyt. Edelleen en mene valtavirran mukana."

Onpa tosiaan hirveää itsensä korostamista! Joku nyt taas tarttuu lillukanvarsiin, kun argumentteja ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Armi kirjoitti:

Minulle tolkutettiin parikymmentä vuotta päin naamaa että kyllä se mieli vielä muuttuu kun tulee ikää lisää, kun kerroin etten tule koskaan milloinkaan hankkimaan lapsia. Edelleen sitä samaa hoetaan netissä kun olen kertonut velaudestani. Toivon totisesti ettei se mieli enää muutu, kun ikää on kuitenkin jo se 64 vuotta! Ja päivääkään en ole päätöstäni katunut. Itseasiassa mitä enemmän ikää on tullut, sitä enemmän olen elämääni ollut tyytyväinen ja äärimmäisen onnellinen ja kiitollinen itselleni. Olen niin paljon saanut kokea ja nähdä, mitä en olisi koskaan lapsen kanssa päässyt tekemään. Paras ystäväni, jolla on itsellään kaksi lasta ja viisi lastenlasta on kertonut että jos nuorempana tietäisi sen mitä nyt tietää, olisi hänkin jättänyt lapset hankkimatta. Jo omien lasten hoitaminen vaati veronsa ja nyt hänelle tuputetaan lastenlapsia hoitoon, koska oletetaan että kaikki mummut haluavat viettää eläkepäiviään kakkavaippoja vaihtaen. Ystävättäreni mies kuoli muutama vuosi sitten, joten hän haluaisi kulkea nyt minun ja puolisoni kanssa kulttuuritapahtumissa, tansseissa tai vaan elää elämäänsä kuten itse haluaa mutta kokee niin valtavaa syyllisyyttä jos ei ota lastenlapsia hoitoon, ettei voi meidän kanssamme juhlia elämää. Olemme häntä toki kannustaneet ja kertoneet etteivät lastenlapset kuulu enää hänen kasvatettavakseen ja nyt hän harkitseekin lähtöä jouluksi Arabiemiraatteihin kanssamme.

Olen pelkästään iloinen, että rohkeat nuoret naiset kuten Sonja, kertovat rohkeasti uskaltavansa elää ilman yhteiskunnan painostusta. Ja iloinen olen myös siitä että näitä Sonjia alkaa olemaan yhä enemmän. Harmissani olen siitä, että nämä, yleensä naiset, jotka lasten hankkimista katuvat, ryhtyvät täälläkin nähtyyn vapaaehtoisesti lapsettomien lynkkaamiseen helpottaakseen omaa pahaa oloaan. Toivoisin, että velojen annettaisiin elää rauhassa oman päätöksensä kanssa, koska niiden velojen osuus, jotka mielensä muuttavat ja lapsia joskus haluavat on huomattavasti pienempi kuin niiden vanhempien jotka katuvat lasten hankkimista. Näissä katumistaoauksissakin parasta olisi mennä siitä keskustelemaan terapiaan, eikä suotta näillä keskustelupalstoilla haukkua muita omista huonoista päätöksistä.

Siis olet 64-vuotta? Ei sinulta kukaan enää mitään kysele, ne kyselyt loppui 20 vuotta sitten. Paikkasi taitaa olla dementiaosastolla.

Ja alapeukutuksista päätellen täällä on ihmeisiin uskovia, halleluja. Tämähän vie tämän ketjun ihan uudelle tasolle. Alkoikin jo kyllästyttää.

Tässä on suora lainaus tuon velan kirjoituksesta "Edelleen sitä samaa hoetaan netissä kun olen kertonut velaudestani". Hän on siis netissä kertonut olevansa vapaaehtoisesti lapseton, mutta tuskin on kertonut ikäänsä. Onko sinulla joku kristallipallo, josta näet jokaisen kirjoittajan iän? Jos on, niin voit vapaasti kertoa minun ikäni tähän.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että monet velat eivät todellakaan tarvitse sitä lasta, vaan pikemminkin lempeän äitihahmon, koska sellainen heiltä ilmeisesti puuttuu ja sen takia he näkevät äitiyden pelkästään raskaana taakkana. Muutama onkin tunnustanut olevansa ei-toivottu lapsi ja katkaisseen kaikki siteensä vanhempiinsa. Tästä se kiihko ehkä monen kohdalla johtuukin.

Mun äitini (ja isäni) oli rakastava ja huolehtiva ja kotiolot oli aina hyvät. Silti oon aina tiennyt etten halua lapsia. Sama juttu suurimmalla osalla tuntemistani veloista.

Vierailija kirjoitti:

M35 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi ketään kiinnostaa, ”hankkiiko” joku toinen lapsia vai ei.

Tuntuu typerältä tällaiset julkiset ”minä en halua lapsia”-julistukset kuin myös joidenkin vouhotus siitä, miten kaikkien pitäisi perustaa perhe eikä mistään muusta saa samanlaista iloa elämään.

Suurinosa olettaa nykyään edelleenkin automaattisesti, että lapsia pitää hankkia. Melko ahdistavaa töissä kuunnella tuota vanhemmilta naisilta, että pitäisi nyt joku nainen ottaa ja hommata lapsia.

Miki se on ahdistavaa?

Minusta se on ahdistavaa vain jos on sisimmässään samaa mieltä mutta ei kykene tekemään niin kun pitäisi.

Jos olet sitä mieltä ettet todellakaan lapsia tee niin jät sitten nuo puheet omaan arvoonsa, kyllähän maailmaan paljon puhetta mahtuu.

Oikeasti ahdistut koska tiedät että nämä naiset ovat oikeassa.

Muista sitten olla ärsyyntymättä ja ahdistumatta, kun ihmiset hokee sulle jatkuvasti, että "Kyllä sä vielä muutat mieles noiden tekemies lasten suhteen.", "Joku päivä vielä tajuat, että oli virhe tehdä lapsia.", "Kun sun lapses kuolee niin sitten vasta susta tulee oikeasti onnellinen."

Ainiin mutta velat ei alennu tällaseen kommentintiin! Velan mielestä toiset saa tehdä lapsia, jos niitä haluavat. Kumpa lapselliset omais samanlaisen ajatusmaailman ja antais velojen olla lapsettomia, koska niin haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Kumpikin elämäntyyli on sellainen, että jotain saa ja jotain häviää.

En tajua miksi tästä aina väännetään kättä, kun kysymys on henkilökohtaisista perusarvoista.

En kyllä häviä mitään, kun jätän lapset hankkimatta.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomien pitäisi maksaa enemmän veroja, koska he tulevat vanhoina loisimaan muiden lasten maksamilla verorahoilla.

Tai no tällä menolla mitään sosiaaliturvaa ei ole enää olemassa, kun olemme vanhoja. Kiitos lapsettomat.

Lapsettomat tekee elämänsä aikana enemmän töitä eli maksaa enemmän veroja kuin äidit ja isät jotka makaa kotona ylimääräisillä lomillaan. Esim kolmen lapsen äiti joka tekee lapset kolmen vuoden välein on pois työmarkkinoilta helposti ja usein sen 9vuotta. Samaan aikaan lapseton käy tuon 9vuotta töissä ja maksaa veroja. Ainiin ja eihän se siihen lopu! Sit on lapsilla korvatulehduskierrettä ja mahatautia ja flunssaa.. Saikkua saikun perään.

Lapseton on siis maksanu jo moneen kertaan esim oman eläkkeensä toisin kun se kotona oleva äiti tai isä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Armi kirjoitti:

Minulle tolkutettiin parikymmentä vuotta päin naamaa että kyllä se mieli vielä muuttuu kun tulee ikää lisää, kun kerroin etten tule koskaan milloinkaan hankkimaan lapsia. Edelleen sitä samaa hoetaan netissä kun olen kertonut velaudestani. Toivon totisesti ettei se mieli enää muutu, kun ikää on kuitenkin jo se 64 vuotta! Ja päivääkään en ole päätöstäni katunut. Itseasiassa mitä enemmän ikää on tullut, sitä enemmän olen elämääni ollut tyytyväinen ja äärimmäisen onnellinen ja kiitollinen itselleni. Olen niin paljon saanut kokea ja nähdä, mitä en olisi koskaan lapsen kanssa päässyt tekemään. Paras ystäväni, jolla on itsellään kaksi lasta ja viisi lastenlasta on kertonut että jos nuorempana tietäisi sen mitä nyt tietää, olisi hänkin jättänyt lapset hankkimatta. Jo omien lasten hoitaminen vaati veronsa ja nyt hänelle tuputetaan lastenlapsia hoitoon, koska oletetaan että kaikki mummut haluavat viettää eläkepäiviään kakkavaippoja vaihtaen. Ystävättäreni mies kuoli muutama vuosi sitten, joten hän haluaisi kulkea nyt minun ja puolisoni kanssa kulttuuritapahtumissa, tansseissa tai vaan elää elämäänsä kuten itse haluaa mutta kokee niin valtavaa syyllisyyttä jos ei ota lastenlapsia hoitoon, ettei voi meidän kanssamme juhlia elämää. Olemme häntä toki kannustaneet ja kertoneet etteivät lastenlapset kuulu enää hänen kasvatettavakseen ja nyt hän harkitseekin lähtöä jouluksi Arabiemiraatteihin kanssamme.

Olen pelkästään iloinen, että rohkeat nuoret naiset kuten Sonja, kertovat rohkeasti uskaltavansa elää ilman yhteiskunnan painostusta. Ja iloinen olen myös siitä että näitä Sonjia alkaa olemaan yhä enemmän. Harmissani olen siitä, että nämä, yleensä naiset, jotka lasten hankkimista katuvat, ryhtyvät täälläkin nähtyyn vapaaehtoisesti lapsettomien lynkkaamiseen helpottaakseen omaa pahaa oloaan. Toivoisin, että velojen annettaisiin elää rauhassa oman päätöksensä kanssa, koska niiden velojen osuus, jotka mielensä muuttavat ja lapsia joskus haluavat on huomattavasti pienempi kuin niiden vanhempien jotka katuvat lasten hankkimista. Näissä katumistaoauksissakin parasta olisi mennä siitä keskustelemaan terapiaan, eikä suotta näillä keskustelupalstoilla haukkua muita omista huonoista päätöksistä.

Siis olet 64-vuotta? Ei sinulta kukaan enää mitään kysele, ne kyselyt loppui 20 vuotta sitten. Paikkasi taitaa olla dementiaosastolla.

Ja alapeukutuksista päätellen täällä on ihmeisiin uskovia, halleluja. Tämähän vie tämän ketjun ihan uudelle tasolle. Alkoikin jo kyllästyttää.

Tässä on suora lainaus tuon velan kirjoituksesta "Edelleen sitä samaa hoetaan netissä kun olen kertonut velaudestani". Hän on siis netissä kertonut olevansa vapaaehtoisesti lapseton, mutta tuskin on kertonut ikäänsä. Onko sinulla joku kristallipallo, josta näet jokaisen kirjoittajan iän? Jos on, niin voit vapaasti kertoa minun ikäni tähän.

"Minulle tolkutettiin parikymmentä vuotta päin naamaa että kyllä se mieli vielä muuttuu kun tulee ikää lisää, kun kerroin etten tule koskaan milloinkaan hankkimaan lapsia. Edelleen sitä samaa hoetaan netissä kun olen kertonut velaudestani. Toivon totisesti ettei se mieli enää muutu, kun ikää on kuitenkin jo se 64 vuotta!" Suora lainaus, ei tarvita kristallipalloa vaan lukutaito ja kyky lukea koko juttu! Eli hän ei ole milloinkaan halunnut lapsia, edelleen hänelle hoetaan mielen muuttumisesta kun on netissä kertonut. Itsekin toivoo, ettei mieli muutu, kun on jo 64.  Sinun ikääsi en tiedä, kun et ole sitä kertonut.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomien pitäisi maksaa enemmän veroja, koska he tulevat vanhoina loisimaan muiden lasten maksamilla verorahoilla.

Tai no tällä menolla mitään sosiaaliturvaa ei ole enää olemassa, kun olemme vanhoja. Kiitos lapsettomat.

Kannattaisko perehtyä asioihin enne kuin huutelet. Lapsettomaks maksaa paljon enemmän veroja kuin lapselliset. Lapselliset kun saa veroalennuksia. Esim perintövero on pienempi lapsellisille. Lisäks lapselliset nostavat äityis- ja isyysrahaa, lapsilisää, usein enemmän sairausrahaa (omat+lasten sairastumiset). Ja saavat vielä alennuksia monissa paikoissa kuten julkisissa liikennevälineissä (äipät rattaineen kulkee monissa kaupungeissa ilmasiks bussilla vaikka vievät 3-4 ihmisen tilan), ja erilaisissa tapahtumissakaan ei tarvi maksaa jokaisesta perheenjäsenestä vaan perhelipulla monilapsissa perheissä osa pääsee ilmasiks jne jne. Täytyiski alkaa ajamaan tasa-arvoa. Aikamoista syrjintää lapsettomia kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Armi kirjoitti:

Minulle tolkutettiin parikymmentä vuotta päin naamaa että kyllä se mieli vielä muuttuu kun tulee ikää lisää, kun kerroin etten tule koskaan milloinkaan hankkimaan lapsia. Edelleen sitä samaa hoetaan netissä kun olen kertonut velaudestani. Toivon totisesti ettei se mieli enää muutu, kun ikää on kuitenkin jo se 64 vuotta! Ja päivääkään en ole päätöstäni katunut. Itseasiassa mitä enemmän ikää on tullut, sitä enemmän olen elämääni ollut tyytyväinen ja äärimmäisen onnellinen ja kiitollinen itselleni. Olen niin paljon saanut kokea ja nähdä, mitä en olisi koskaan lapsen kanssa päässyt tekemään. Paras ystäväni, jolla on itsellään kaksi lasta ja viisi lastenlasta on kertonut että jos nuorempana tietäisi sen mitä nyt tietää, olisi hänkin jättänyt lapset hankkimatta. Jo omien lasten hoitaminen vaati veronsa ja nyt hänelle tuputetaan lastenlapsia hoitoon, koska oletetaan että kaikki mummut haluavat viettää eläkepäiviään kakkavaippoja vaihtaen. Ystävättäreni mies kuoli muutama vuosi sitten, joten hän haluaisi kulkea nyt minun ja puolisoni kanssa kulttuuritapahtumissa, tansseissa tai vaan elää elämäänsä kuten itse haluaa mutta kokee niin valtavaa syyllisyyttä jos ei ota lastenlapsia hoitoon, ettei voi meidän kanssamme juhlia elämää. Olemme häntä toki kannustaneet ja kertoneet etteivät lastenlapset kuulu enää hänen kasvatettavakseen ja nyt hän harkitseekin lähtöä jouluksi Arabiemiraatteihin kanssamme.

Olen pelkästään iloinen, että rohkeat nuoret naiset kuten Sonja, kertovat rohkeasti uskaltavansa elää ilman yhteiskunnan painostusta. Ja iloinen olen myös siitä että näitä Sonjia alkaa olemaan yhä enemmän. Harmissani olen siitä, että nämä, yleensä naiset, jotka lasten hankkimista katuvat, ryhtyvät täälläkin nähtyyn vapaaehtoisesti lapsettomien lynkkaamiseen helpottaakseen omaa pahaa oloaan. Toivoisin, että velojen annettaisiin elää rauhassa oman päätöksensä kanssa, koska niiden velojen osuus, jotka mielensä muuttavat ja lapsia joskus haluavat on huomattavasti pienempi kuin niiden vanhempien jotka katuvat lasten hankkimista. Näissä katumistaoauksissakin parasta olisi mennä siitä keskustelemaan terapiaan, eikä suotta näillä keskustelupalstoilla haukkua muita omista huonoista päätöksistä.

Siis olet 64-vuotta? Ei sinulta kukaan enää mitään kysele, ne kyselyt loppui 20 vuotta sitten. Paikkasi taitaa olla dementiaosastolla.

Sisälukutaitoisena hän tarkoittaa, että netissä sanotaan, että se mieli voi vielä muuttua ja haluaakin sen lapsen, MUTTA se on jo liian myöhäistä ja katuu ettei aikaisemmin sitä halunnut. Suosittelen osan opettelemaan lukemaan.

"Minulle tolkutettiin parikymmentä vuotta päin naamaa että kyllä se mieli vielä muuttuu kun tulee ikää lisää, kun kerroin etten tule koskaan milloinkaan hankkimaan lapsia. Edelleen sitä samaa hoetaan netissä kun olen kertonut velaudestani. Toivon totisesti ettei se mieli enää muutu, kun ikää on kuitenkin jo se 64 vuotta!"

Lauserakenne kyllä viittaa siihen, että hänelle se 20 vuotta hoettiin mielen muuttumisesta kun ikää tulee lisää ja sitä samaa hänelle edelleen hoetaan kun on netissä ilmoittanut, vaikka hän on aina ollut vela. Ja hän toivoo, ettei se mieli enää muutu ja alkaisi hankkimaan lapsia. Ymmärsin kyllä, mitä hän tarkoittaa, mutta kieliopillisesti se vaan menee noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomien pitäisi maksaa enemmän veroja, koska he tulevat vanhoina loisimaan muiden lasten maksamilla verorahoilla.

Tai no tällä menolla mitään sosiaaliturvaa ei ole enää olemassa, kun olemme vanhoja. Kiitos lapsettomat.

Sulle tulee yllätyksenä, että lapsettomat maksaakin enemmän veroja tälläkin hetkellä. Meille ei tule lapsellisen veroalennusta, lapsilisää...et kyl me maksetaan enemmän veroja.

Mitä ihmeen lapsellisen veroalennusta?

Mun EU-asuinmaassa jokaisesta lapsesta saa verovähennystä. En silti halua lapsia :).

Suomessa ei saa, halusimme silti lapsia.

Suomessa on verossa lapsivähennys...

Piti käydä oikein googlaamassa ja joo... lapsivähennyksen määrä on 50 euroa jokaisesta huollettavasta.

Että oikein 50 €, jostain syystä on jäänyt huomaamatta. Pitääköhän tuotakin jonkun velan kadehtia?

Jaaha no sitten voitkin luopua noista rahoista. Heti huomisesta alkaen voit nostaa nuo rahat tililtä ja antaa ne vaikka sille naapurin velalle, kun sulle toi raha on ihan tyhjän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa tehdä omat valintansa.

Mutta ei lapseton ihminen ymmärrä oikeasti sitä onnea, mikä lapsesta tulee. Oma lapsi. Hymy, nauru, iltasadut, metsäretket, leipominen, jne.

Itse sain lapset ikähaarukassa 27-31. Sitä ennen sain bilettää ja matkustaa ihan tarpeeksi, ja siinä oli ehkä 3-5 vuotta kun olin enemmän "motissa" lasten takia. Kohta ollaan lähdössä noiden mukavien, fiksujen ja hyvinkäyttäytyvien lasten kanssa ulkomaan reissuun.

Mies päästää mut illanviettoihin ystävieni kanssa, milloin haluan. Olen töissä. Mitä vielä puuttuu elämästäni? Ei mitään.

On idioottimaista kuvitella, että lasten saaminen estää elämisen. Ok, 3-4 ekaa vuotta (terve) lapsi on vahdittavissa koko ajan ja on univelkaa, sen jälkeen helpottaa.

Sen sijaan, velat on usein ärsyttäviä hifistelijöitä jotka väsyvät pienestä (se on nähty työpaikalla, kovimmat saikuttajat ovat lapsettomia), ja joilla ei ole suhteellisuudentajua.

Mulle ei ole onnea lapsen hymy ja nauru. Lapsen äänet lähinnä ärsyttää. Mulle onnea ei ole lapsille tarkotettujen kirjojen lukeminen typerällä äänellä. Onnea ei ole metsäretket helposti kuljettavilla lyhyillä reiteillä. Onnea ei ole kattoa, kun lapsi sotkee ja sitten siivota sen jälkiä.  Kiva jos noi on asioita joista SÄ tykkäät. Huolestuisin todella, kun kerran olet lapsia tehny, jos et sitten haluais tehdä mitään lapsiarjen juttuja.  Mutta edelleen noi EI OLE asioita jotka tekee minut (velan) onnelliseks. Miten muka on onnellisuutta tehdä asioita joista ei pidä? Mä en myöskään haluais olla ammatiltani urologi enkä taatusti olis onnellinen, jos mut pakotettais moiseen työhön. Mä en pidä kissoista joten niiden hankkinen ei tekis mua onnelliseks.

Too late kirjoitti:

Hieman jännää huomata, että järkevimmät kommentit tässäkin ketjussa tulevat veloilta. Pystyn itse myöntämään, että kadun lasteni hankkimista. Vanhempi lapsi aloitti tokan luokan ja nuorempi meni eskariin. En jaksaisi enää yhtään kouluaamutaistelua, Wilma-viestiä, kausivaaterumbaa, flunssa-, oksennustauti-, kihomato-, tai täikierrettä, harrastuksiin kuskaamista, kiukuttelua pahasta ruuasta, tappelua huoneen siivouksesta, yöheräämisiä painajaisiin, omien (harvojen) juhlien väliin jättämistä kun ei löydy lastenvahtia, omista menoista karsimista jotta lapsille jäisi vaate-, harrastus-, ruoka ym. rahaa, sitä että kun tulen töistä, en voi jäädä loppupäiväksi sohvalle makaamaan ja syömään suklaata ja pizzaa ja juomaan kaljaa. En jaksa kuunnella toisten äitien jatkuvaa itsekehua siitä kuinka ihania ja hyviä heidän lapsensa ovat (varsinkin kun omin silmin näkee että totuus on kaukana heidän puheistaan). Mieheni on kiltti ja osallistuu perheen menoihin ja lasten hoitamiseen, mutta ei se poista tätä jatkuvaa ketutusta kun näen omassa lähipiirissäni miten vapaata ja helppoa lapsettomien elämä on. En muista koska olisin voinut itse lähteä miehen kanssa tai edes yksin vartin varoitusajalla syömään ja viinilasilliselle. Tai ottaa äkkilähdön Lontooseen shoppailemaan. En voi lähteä edes vesijuoksemaan kun siltä tuntuu... Ja vaikka kuinka olen mielestäni huolehtinut kropastani, niin kyllä kahden lapsen syntymä väkisin jättää jälkensä - ei näillä ketunnokilla yläosattomissa oteta uimarannalla aurinkoa tai jos otetaan niin eipä tule miehiltä ihailevia katseita sille osastolle. Joka asiasta pitää säätää, sopia etukäteen, järjestää ja huolehtia. En tahtonut elämästäni tällaista. Toivon että olisin itse nuorempana tajunnut kuinka lyhyt ja rajallinen elämä on. Nyt elämäni menee ohitseni, enkä voi asialle mitään. Toivon, että seuraava elämäni on elämä ilman lapsia.

Miten niin et voi asialle mitään? Totta kai voit, ilmeisesti vain et halua tehdä sille mitään, koska on helpompi vain valittaa.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa tehdä omat valintansa.

Mutta ei lapseton ihminen ymmärrä oikeasti sitä onnea, mikä lapsesta tulee. Oma lapsi. Hymy, nauru, iltasadut, metsäretket, leipominen, jne.

Itse sain lapset ikähaarukassa 27-31. Sitä ennen sain bilettää ja matkustaa ihan tarpeeksi, ja siinä oli ehkä 3-5 vuotta kun olin enemmän "motissa" lasten takia. Kohta ollaan lähdössä noiden mukavien, fiksujen ja hyvinkäyttäytyvien lasten kanssa ulkomaan reissuun.

Mies päästää mut illanviettoihin ystävieni kanssa, milloin haluan. Olen töissä. Mitä vielä puuttuu elämästäni? Ei mitään.

On idioottimaista kuvitella, että lasten saaminen estää elämisen. Ok, 3-4 ekaa vuotta (terve) lapsi on vahdittavissa koko ajan ja on univelkaa, sen jälkeen helpottaa.

Sen sijaan, velat on usein ärsyttäviä hifistelijöitä jotka väsyvät pienestä (se on nähty työpaikalla, kovimmat saikuttajat ovat lapsettomia), ja joilla ei ole suhteellisuudentajua.

Jaahas. Heitätkö sä nyt, että en mä voi tietää olisinko onnellinen lesbona, jos en oo kokeillu? Kun en kerran ymmärrä lapsesta tulevaa onneakaan, kun en ole lasta tehny? Mistään ei voi tietää mitään ennen kuin sen on tehnyt. Vai miten se menee?

Vierailija kirjoitti:

Miksi mammat saavat hepulin, kun joku vela antaa haastattelun omasta elämästään lehteen, kun joka ikinen heistä mahdollisuuden saatuaan antaisi joka roskalehdelle haastattelun, kuinka äitiys on euforiaa ja vain rakkaus lapseen on oikeaa rakkautta (”Ennen luulin, että rakastan miestäni”).

Jokainen meistä maksaa omaa eläkettään, vaikka järjestelmä syökin jo nykytyöläisten kassaa. Jokainen meistä maksaa myös neuvoloista, lapsilisistä, äitiyspäivärahoista, kotihoidontuista... miettisin kyllä tovin ennen kuin huutelisin, kenelle eläkkeet kuuluvat ja kenelle ei.

Just näin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen keski-ikäinen nainen, enkä ole kokenut vauvakuumetta koskaan. Ystävät hankkivat lapsia jo nuorina, mutta itse en kokenut halua hankkia lapsia edes silloin. Tunnen nyt iloa ratkaisustani. Sukulaislapset ovat ihania ja olen heitä hoitanut. Minulle lapseton elämäntapa on ihanteellinen. Olen välttynyt isolta stressiltä, kun ei ole tarvinnut huolehtia lapsista. Voin lähteä ulkomaille milloin haluan. Töistä kotiin tullessa saan rentoutua, ottaa päikkärit yms. Ei kenelläkään ole oikeutta tuputtaa perhe-elämän olevan ainoa oikea vaihtoehto. Moni hankkii lapsia painostuksesta, että nainen on oikea nainen vasta saatuaan lapsia. Annetaan toisillemme mahdollisuus valita oma elämäntapa ja kunnioitetaan toistemme elämää.

Tiivistelmä: Minä-minä-minä-MINÄ-minä!

Joku tuolla aiemmin samaa kysyi ja minä jatkan: mikä sitten on vika itseensä keskittymisessä? Keneltä se on pois tai ketää se haittaa? Vai onko tuo joku muinainen luterilainen nöyryyden ja uhrautuvaisuuden eprinne, joka sanoo ettei ihminen saisi elää kuten itse haluaa vaan pitäisi uhrautua toisten eteen.

Ei siinä olekaan mitään pahaa mutta ihmiskuntaa nyt vaan ei olisi eikä se jatkuisi jos kaikki päättäisivät olla lisääntymättä ja keskittyisivät vaan omaan elämään. Kyllä lisääntyminen on evoluution näkökulmasta lajille pakollinen. Tämähän on fakta. Siinä mielessä velat kyllä ovat itsekkäitä mutta ymmärrän kyllä miksi lapseton elämä saattaa houkuttaa, enkä halua ketään sen vuoksi tuomita. Mutta faktat faktoina :D

Multa on kyllä menny vallan ohi tämmönen maailmaa mullistava uutinen, että kukaan maailmassa ei enää halua lisääntyä! Missä tällasesta on uutisoitu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisosi heikko libido tuskin liittyy mitenkään lapsiin. Meillä on leikki-ikäinen lapsi. Matkailtu ollaan vuodessa vähintään kahdesti ellei kolmesti. Toki lapsi hieman vaikuttaa, esim. New Yorkissa ei olla käyty sen jälkeen kun lapsi oli vauva, koska hitaan kolmivuotiaan kanssa siellä ei viitsi mennä. Sen sijaan nyt on hyvää aikaa käydä rantalomilla tai huvipuistomatkoilla. Liikuntaa harrastamme vuoron perään, niin, että kumpikin pääsee useamman kerran viikossa. Seksiä joutuu välillä suunnittelemaan, mutta pidän riittävänä, jos se onnistuu muutaman kerran viikossa. Nukumme kaikki hyvin. En usko, että elämäni sen kummoisempaa olisi lapsettomana, paljon ilottomampaa toki.

Mun elämä olisi hyvinkin ilotonta, jos mun pitäisi mennä rantalomalle tai huvipuistoihin leikki-ikäisen kanssa.

Ei taida Bamsekerhot vahtia lasta, kun surffaan tai snorklaan rantalomalla tai käyn K140cm-laiteajeluilla huvipuistoissa.

Siksi lapsella on kaksi vanhempaa. Puoliso voi katsoa perään sillä välin kun sinä käyt snorklaamassa.

Lapseton voi nauttia tuostakin harrastuksesta yhdessä oman puolisonsa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Too late kirjoitti:

Hieman jännää huomata, että järkevimmät kommentit tässäkin ketjussa tulevat veloilta. Pystyn itse myöntämään, että kadun lasteni hankkimista. Vanhempi lapsi aloitti tokan luokan ja nuorempi meni eskariin. En jaksaisi enää yhtään kouluaamutaistelua, Wilma-viestiä, kausivaaterumbaa, flunssa-, oksennustauti-, kihomato-, tai täikierrettä, harrastuksiin kuskaamista, kiukuttelua pahasta ruuasta, tappelua huoneen siivouksesta, yöheräämisiä painajaisiin, omien (harvojen) juhlien väliin jättämistä kun ei löydy lastenvahtia, omista menoista karsimista jotta lapsille jäisi vaate-, harrastus-, ruoka ym. rahaa, sitä että kun tulen töistä, en voi jäädä loppupäiväksi sohvalle makaamaan ja syömään suklaata ja pizzaa ja juomaan kaljaa. En jaksa kuunnella toisten äitien jatkuvaa itsekehua siitä kuinka ihania ja hyviä heidän lapsensa ovat (varsinkin kun omin silmin näkee että totuus on kaukana heidän puheistaan). Mieheni on kiltti ja osallistuu perheen menoihin ja lasten hoitamiseen, mutta ei se poista tätä jatkuvaa ketutusta kun näen omassa lähipiirissäni miten vapaata ja helppoa lapsettomien elämä on. En muista koska olisin voinut itse lähteä miehen kanssa tai edes yksin vartin varoitusajalla syömään ja viinilasilliselle. Tai ottaa äkkilähdön Lontooseen shoppailemaan. En voi lähteä edes vesijuoksemaan kun siltä tuntuu... Ja vaikka kuinka olen mielestäni huolehtinut kropastani, niin kyllä kahden lapsen syntymä väkisin jättää jälkensä - ei näillä ketunnokilla yläosattomissa oteta uimarannalla aurinkoa tai jos otetaan niin eipä tule miehiltä ihailevia katseita sille osastolle. Joka asiasta pitää säätää, sopia etukäteen, järjestää ja huolehtia. En tahtonut elämästäni tällaista. Toivon että olisin itse nuorempana tajunnut kuinka lyhyt ja rajallinen elämä on. Nyt elämäni menee ohitseni, enkä voi asialle mitään. Toivon, että seuraava elämäni on elämä ilman lapsia.

Miten niin et voi asialle mitään? Totta kai voit, ilmeisesti vain et halua tehdä sille mitään, koska on helpompi vain valittaa.

Oletteko koskaan ajatelleet, kuinka helpolla pääsee, jos on vaan ne lapset huolehdittavana? Itselläni 2 lasta, 20 v ja 18 v. Viimeiset 10 vuotta olen sen lisäksi huolehtinut vanhemmistani. Isälläni muistisairaus, onneksi viimeiset 2 vuotta laitoshoidossa. Sen verran itseäni säälin, että äidilleni olen ainoastaan autonkuljettaja kauppaan ja lääkäriin. Onneksi asuu lähellä. Olen ainoa lapsi. Ja äitini ei kotihoitoa halua. Mutta en minäkään hänen kodinhoitajakseen ala. Sen verran oli rankkaa tuon isän kanssa. Tuona aikana on myös nuo lasten harrastukset olleet. Ilman miestäni en ole selvinnyt. Ja onneksi lapset eivät ole tuottaneet harmaita hiuksia. Silti olen harrastuksistani pitänyt kiinni, jotta jaksaisin. Ja onneksi on tuo koira, jonka kanssa on pakko mennä ulos :)