Sonja, 34, on päättänyt, ettei koskaan hanki lapsia – yhä useampi suomalaisnainen tekee saman ratkaisun: ”En halua vangiksi elämään, jota en halua”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä keskustelua on jatkunut 47 sivua eikä vieläkään osa ymmärrä sitä yksinkertaista asiaa ettei osa naisista halua olla raskaana tai synnyttää. Se takana ei ole mt ongelmia tai muutakaan syytä mitä nyt jotkut yrittävät väkisin saada siihen, jotta olisi HELPOMPAA ymmärtää miksi joku ei lapsia halua. Kaikilla naisilla ja MIEHILLÄ ei ole halua lisääntyä. Jos ajatus on etten EHKÄ pidä äitiydestä se ei ole asia, jota kokeillaan. Lapsi ei ole mikään koiranpentu, joka annetaan eteenpäin kun tajutaan sori ei ollut mun juttu.

Jotenkin tämä vapaaehtoisesti lapsettomuus arvostelu ja syyllistäminen kohdistuu suurimmaksi osaksi vain naisiin yhtä lailla on miehiä, jotka niitä lapsia ei halua. Harvemmin olen nähnyt silmien pyörittelyä ja loukkauksia kun mies sanoo ettei halua isäksi. Se on ihan fine.

Minun elämässäni pyörii ystävien lapset ja sisarusten lapset. En ole lapsivihamielinen vaikka itse haluan elämältä muuta. Rakastan elämässäni olevia lapsia, mutta itse äitiys ei ole minun juttuni. Joillakin tuntuu olevan käsitys että velat ryyppää ja rällästää. Me emme tee niin. Olen löytänyt vierelleni miehen, joka itseasiassa ilmoitti jo ekoilla treffeillä ettei ole lapsia haluamassa ja on nyt jo teettänyt vasektonian. Olemme olleet yhdessä kuusi vuotta. Jotkut voi elää Onnellista ja täyttä elämää sekä saada lapsia elämäänsä tekemättä niitä itse. Ehkä sitten vanhainkodissa kadun, jos elän sinne saakka. Elämää ei voi elää ajatellen että joskus kadun.

47 sivua ja velat eivät edelleenkään tajua, että ketään ei kiinnosta heidän lapsiasiansa hölkäsen pöläystä.

47 sivua ja näyttää kiinnostavan kun pitää arvostella ja miettiä mikä mt ongelma taustalla on kun nainen ei halua lapsia. Jos ei kiinnosta muiden lasten teko niin miksi siitä pitää kysellä. Kyllä te huomaatte jos niitä tulee.

Sotket kaksi asiaa.

Se ei kiinnosta, että joku ei halua lapsia. 

Se taas kiinnostaa, kun joku huutaa kitapurje lepattaen, että EI HALUA LAPSIA KOSKA MAAILMANLOPPU LIIKAKANSOITTUMINEN INTROVERTTIYS HARRASTUKSET  ELÄMÄOHI LAPSIVANKILA. 

Kun näihin sitten kommentoi, että eivät lapset ihmeemmin rajoita,  se on kauhean paha ja hyökkäys velaihmisyyttä vastaan.

Minusta velojen kannattaisi luoda ihan oma sivusto, VELA.FI, jossa olisi oma osastonsa julistuksia varten. Sinne jokainen vela voisi käydä kirjaamassa julistuksensa ja perustella halutessaan, miksi juuri hän ei halua hankkia lapsia. Velat voisivat myös keskustella vilkkaasti monipuolisesta elämästään ja jakaa vinkkejä siitä, miten sen saa vielä monipuolisemmaksi. Loistava idea, eikö totta! Nyt pitäisi vain löytyä muutama tarmokas, vapaa vela sitä toteuttamaan.

Juurikin tämä alentuva kommentti saa pohtimaan, minkä lapselliset kokevat lapsettomuudessa niin kovin uhkaavan omaa minäkuvaansa tai mielenrauhaansa? En ymmärrä, mikä se on.

Minusta taas tämä oli erittäin rakentava ehdotus, koska Vela-palstalla velat saisivat kovasti kaipaamaansa tukea ja ymmärrystä, ja kaikki velat voisivay siellä kysellä myönteisessä hengessä innokkaasti toisiltaan "hei, miksi sinäkään et halua lapsia?"

Koska veloja ei lähtökohtaisesti lasten hankkiminen kiinnosta, niin voin taata, ettei veloja kiinnosta keskustella edes keskenään, miksi kukakin niitä lapsia ei halua. Näet täällä ja monilla muilla foorumeilla veloja keskustelemassa itseään kiinnostavista asioista, vinkkinä: ne eivät liity lapsiin tai niiden hankkimiseen :'D

Niin, mutta Vela-palsta olisi juuri siihenkin tarkoitukseen, koska perheellisiä nyt sattuvat kiinnostamaan lapsiin liittyvät asiat, ja omalla palstalla velat voisivat keskittyä paljon kiehtovampiin aiheisiin!

Kyllä tälläkin palstalla aika kiehtovia aiheita on. Ja yllättävän paljon tosiaan veloja keskustelemassa. He ehkä paremmin ymmärtävät, että kaikkia keskusteluja ei tarvitse nspata auki, vain ne jotka kiinnostavat.

Ja yllättävän montaa mammaa on kuitenkin ilmeisesti kiinnostanut tulla lukemaan velojen "julistusta" :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä keskustelua on jatkunut 47 sivua eikä vieläkään osa ymmärrä sitä yksinkertaista asiaa ettei osa naisista halua olla raskaana tai synnyttää. Se takana ei ole mt ongelmia tai muutakaan syytä mitä nyt jotkut yrittävät väkisin saada siihen, jotta olisi HELPOMPAA ymmärtää miksi joku ei lapsia halua. Kaikilla naisilla ja MIEHILLÄ ei ole halua lisääntyä. Jos ajatus on etten EHKÄ pidä äitiydestä se ei ole asia, jota kokeillaan. Lapsi ei ole mikään koiranpentu, joka annetaan eteenpäin kun tajutaan sori ei ollut mun juttu.

Jotenkin tämä vapaaehtoisesti lapsettomuus arvostelu ja syyllistäminen kohdistuu suurimmaksi osaksi vain naisiin yhtä lailla on miehiä, jotka niitä lapsia ei halua. Harvemmin olen nähnyt silmien pyörittelyä ja loukkauksia kun mies sanoo ettei halua isäksi. Se on ihan fine.

Minun elämässäni pyörii ystävien lapset ja sisarusten lapset. En ole lapsivihamielinen vaikka itse haluan elämältä muuta. Rakastan elämässäni olevia lapsia, mutta itse äitiys ei ole minun juttuni. Joillakin tuntuu olevan käsitys että velat ryyppää ja rällästää. Me emme tee niin. Olen löytänyt vierelleni miehen, joka itseasiassa ilmoitti jo ekoilla treffeillä ettei ole lapsia haluamassa ja on nyt jo teettänyt vasektonian. Olemme olleet yhdessä kuusi vuotta. Jotkut voi elää Onnellista ja täyttä elämää sekä saada lapsia elämäänsä tekemättä niitä itse. Ehkä sitten vanhainkodissa kadun, jos elän sinne saakka. Elämää ei voi elää ajatellen että joskus kadun.

47 sivua ja velat eivät edelleenkään tajua, että ketään ei kiinnosta heidän lapsiasiansa hölkäsen pöläystä.

47 sivua ja näyttää kiinnostavan kun pitää arvostella ja miettiä mikä mt ongelma taustalla on kun nainen ei halua lapsia. Jos ei kiinnosta muiden lasten teko niin miksi siitä pitää kysellä. Kyllä te huomaatte jos niitä tulee.

Sotket kaksi asiaa.

Se ei kiinnosta, että joku ei halua lapsia. 

Se taas kiinnostaa, kun joku huutaa kitapurje lepattaen, että EI HALUA LAPSIA KOSKA MAAILMANLOPPU LIIKAKANSOITTUMINEN INTROVERTTIYS HARRASTUKSET  ELÄMÄOHI LAPSIVANKILA. 

Kun näihin sitten kommentoi, että eivät lapset ihmeemmin rajoita,  se on kauhean paha ja hyökkäys velaihmisyyttä vastaan.

Minusta velojen kannattaisi luoda ihan oma sivusto, VELA.FI, jossa olisi oma osastonsa julistuksia varten. Sinne jokainen vela voisi käydä kirjaamassa julistuksensa ja perustella halutessaan, miksi juuri hän ei halua hankkia lapsia. Velat voisivat myös keskustella vilkkaasti monipuolisesta elämästään ja jakaa vinkkejä siitä, miten sen saa vielä monipuolisemmaksi. Loistava idea, eikö totta! Nyt pitäisi vain löytyä muutama tarmokas, vapaa vela sitä toteuttamaan.

Juurikin tämä alentuva kommentti saa pohtimaan, minkä lapselliset kokevat lapsettomuudessa niin kovin uhkaavan omaa minäkuvaansa tai mielenrauhaansa? En ymmärrä, mikä se on.

Minusta taas tämä oli erittäin rakentava ehdotus, koska Vela-palstalla velat saisivat kovasti kaipaamaansa tukea ja ymmärrystä, ja kaikki velat voisivay siellä kysellä myönteisessä hengessä innokkaasti toisiltaan "hei, miksi sinäkään et halua lapsia?"

Koska veloja ei lähtökohtaisesti lasten hankkiminen kiinnosta, niin voin taata, ettei veloja kiinnosta keskustella edes keskenään, miksi kukakin niitä lapsia ei halua. Näet täällä ja monilla muilla foorumeilla veloja keskustelemassa itseään kiinnostavista asioista, vinkkinä: ne eivät liity lapsiin tai niiden hankkimiseen :'D

Niin, mutta Vela-palsta olisi juuri siihenkin tarkoitukseen, koska perheellisiä nyt sattuvat kiinnostamaan lapsiin liittyvät asiat, ja omalla palstalla velat voisivat keskittyä paljon kiehtovampiin aiheisiin!

Kyllä tälläkin palstalla aika kiehtovia aiheita on. Ja yllättävän paljon tosiaan veloja keskustelemassa. He ehkä paremmin ymmärtävät, että kaikkia keskusteluja ei tarvitse nspata auki, vain ne jotka kiinnostavat.

Niinkö? Eivätkö ne pyöri aika lailla samoissa asioissa? Lapsijuttujen lisäksi ulkonäössä, seurustelussa jne. Mikseivät velat avaa enemmän keskusteluja värikkäistä seikkailuistaan? Ne toisivat jännitystä lapsiperheidenkin harmaaseen elämään. Vai voiko olla niin, että velojenkin jännittävä elämä on juuri niitä ulkonäkö- ja seurusteluasioita? Netflixiä, kuten täällä joku arvelikin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisia nämä velat ovat parisuhteessa? Jos lapset ahdistaa ja koetaan vankilana, kotona pitää olla hiljaa ja muutenkin pitää saada tehdä juuri niinkuin haluaa. Miten onnistuu puolison huomioiminen?

Ihmettelen myös kun raskaus ja synnytys on sellaisia peikkoja. Ei niitä mukuloita tarvitse työkseen pukata. Alle vuosi menee niin on yksi raskaus ja synnytys takana. Minä en nyt vuosia myöhemmin juuri ajattele asiaa. Kamalampaa on vaikkapa säännölliset hammaslääkärikäynnit.

Jotenkin jää se kuva, että velana joutuu vellomaan näiden samojen kysymysten äärellä. Perheellisenä jatkaa vaan matkaa. Lapsi tuli tehtyä, yksi riittää. Elämä on hyvää. (En väitä etteikö ilman lasta olisi hyvää elämää myös.)

Miksi vedät noin yksinkertaisia johtopäätöksiä jo parisuhteistakin, etkö parempaan kykene? Lapset voivat ahdistaa, jos niitä ei halua. Mies ei ahdista, koska hänet olen halunnut ja valinnut ja rakastan yli kaiken. Ihan kompromisseja tehdään siinä missä parisuhteissa ylipäätään, miksi velat olisivat jotain tyranneja vain koska yksi asia erottaa heidät naisina perheellisistä naisista?

Ei raskaus ja synnytys ole varmaan mikään peikko, jos niitä lapsia haluaisi. Jos haluaisin lapsen, niin joku aavistus saattaa olla, että synnytyskin kuuluu asiaan :)

Oletpa ilkeä. Riiteletkö puolisosi kanssa myös noin epäkunnioittavasti? Piiloveemäisyys ja passiivis-aggressiivisuus ovat parisuhteen myrkkyjä.

En ole epäkunnioittava puolisoani kohtaan edes riidellessä, koska hän on viisas ihminen ja kunnioitan häntä. Mutta jos kyselee typeriä kysymyksiä tällaisella palstalla, saattaa saada veemäisen vastauksen. Ja huomasitko, kun esitit taas typerän kysymyksen viestissäsi? Typerän oletuksen? Itse taisit aloittaa velan parisuhde -analyysin, ja se ei ollut kovin rakentavaa tai totuuspohjaista. Mites, keskusteletko myös läheistesi kanssa yhtä rakentavasti? Ja ei, älä vastaa oikeasti :)

Vaikea kuvitella, että ihminen, joka kokisi oman lapsensa vankilana, ei ahdistuisi parisuhteesta. En väitä asian olevan niin enkä yleistä. Pohdin vaan. En tunne yhtään lapsetonta pariskuntaa, joka olisi ollut yli 10 vuotta yhdessä. Se on vain pieni otanta omista tuttavista, mutta eipä tule julkisuudestakaan mieleen kovin montaa paria.

En tiedä millaisessa parisuhteessa itse elät, mutta kyllä vaan parisuhteesta saa aivan erilaisia asioita kuin suhteessa lapseen. En ole myöskään mieheni äiti. Eihän näitä asioita voi yhtään verrata keskenään. Vai väitätkö, että lapsellisten perheiden elo olisi sitten pelkkää auvoa, ei eroja lainkaan? Tiedän itse monta pitkään yhdessä ollutta vela-paria kyllä, itseni ja mieheni mukaan lukien. Ja meillä ei siis ole lapsia pitämässä kituvaa suhdetta kasassa, olen sellaisestakin kuullut, olemme yhdessä ihan puhtaasta halustamme.

Tottakai parisuhteesta saa eri asioita. Perhettä perustaessa se parisuhde on jo olemassa. Siihen lisäksi tulee lapsi. Viittasin lähinnä epäitsekkyyteen; sekä parisuhteessa että vanhempana ei voi elää vain kuten itse haluaa.

Minkäikäisiä lapsettomia pareja tunnet? Minä puhuin pitkistä parisuhteista eli ihmisistä, joilla lapsentekoikä on ohi (no, miehillä ei niin tarkkaa). Kyllä minusta sellainen "alkuperäispari" on tilastoharvinaisuus. Yhdessä vaikka 20-50 vuotta eikä kummallakaan lapsia missään. Nuorissa näitä on, mutta heillä voi mieli muuttua.

Sivusta huutelee kolmekymmentä vuotta yhdessä ollut alkuperäispari 😁. Täytyy sanoa kyllä, että olemme tuttavapiirimme ainoat velat. Suunnilleen puolet lapsia hankkineista pareista on eronnut.

Kiva kuulla onnellisesta parista. Mutta miksi mainitset, että puolet perheellisistä eroaa kun lapsettomien eroprosentti on suurempi. Toki moni kitkuttaa lasten vuoksi yhdessä ja se on ikävää, mutta onnellisia perheitä on kuitenkin valtavasti. Teikäläisiä ei juuri ole. Ehkä olisi enemmän jos ympäristö ei painostaisi (?). Kaikkea hyvää teille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisia nämä velat ovat parisuhteessa? Jos lapset ahdistaa ja koetaan vankilana, kotona pitää olla hiljaa ja muutenkin pitää saada tehdä juuri niinkuin haluaa. Miten onnistuu puolison huomioiminen?

Ihmettelen myös kun raskaus ja synnytys on sellaisia peikkoja. Ei niitä mukuloita tarvitse työkseen pukata. Alle vuosi menee niin on yksi raskaus ja synnytys takana. Minä en nyt vuosia myöhemmin juuri ajattele asiaa. Kamalampaa on vaikkapa säännölliset hammaslääkärikäynnit.

Jotenkin jää se kuva, että velana joutuu vellomaan näiden samojen kysymysten äärellä. Perheellisenä jatkaa vaan matkaa. Lapsi tuli tehtyä, yksi riittää. Elämä on hyvää. (En väitä etteikö ilman lasta olisi hyvää elämää myös.)

Miksi vedät noin yksinkertaisia johtopäätöksiä jo parisuhteistakin, etkö parempaan kykene? Lapset voivat ahdistaa, jos niitä ei halua. Mies ei ahdista, koska hänet olen halunnut ja valinnut ja rakastan yli kaiken. Ihan kompromisseja tehdään siinä missä parisuhteissa ylipäätään, miksi velat olisivat jotain tyranneja vain koska yksi asia erottaa heidät naisina perheellisistä naisista?

Ei raskaus ja synnytys ole varmaan mikään peikko, jos niitä lapsia haluaisi. Jos haluaisin lapsen, niin joku aavistus saattaa olla, että synnytyskin kuuluu asiaan :)

Siis jotenkin näin:

"Olen äärimmäisen sisäänpäinkääntynyt, introvertti. Haluan ehdotonta hiljaisuutta työpäivän jälkeen. En halua siivota toisten sotkuja. En halua kokata. Haluan mennä ja tulla kuten haluan."

"Koska rakastan miestä, siedän äärimmäisestä introverttisyydestäni huolimatta hänen höpötystään ja pesen hänen kalsarinsa ja väkerrän hänelle illalla pitsaa."

"Lapsiamme en kuitenkaan rakastaisi."

Minä ainakin rakastan miestäni. Meillä on niin mukavaa yhdessä, ettemme halua lapsia sotkemaan kuviota.

Kunnes mies vanhempana alkaa kaivata perhettä ja hankkii sen nuoremman naisen kanssa.

Nähnyt näitä muutaman.

Todella ikävää se on silloin kun nainen on uhrannut oman lastenkaipuunsa miehen vuoksi joka muuttaa myöhemmin mielensä.

Naiset eivät aina ymmärrä että miestä vie vietit keskimäärin enemmän kuin naista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä keskustelua on jatkunut 47 sivua eikä vieläkään osa ymmärrä sitä yksinkertaista asiaa ettei osa naisista halua olla raskaana tai synnyttää. Se takana ei ole mt ongelmia tai muutakaan syytä mitä nyt jotkut yrittävät väkisin saada siihen, jotta olisi HELPOMPAA ymmärtää miksi joku ei lapsia halua. Kaikilla naisilla ja MIEHILLÄ ei ole halua lisääntyä. Jos ajatus on etten EHKÄ pidä äitiydestä se ei ole asia, jota kokeillaan. Lapsi ei ole mikään koiranpentu, joka annetaan eteenpäin kun tajutaan sori ei ollut mun juttu.

Jotenkin tämä vapaaehtoisesti lapsettomuus arvostelu ja syyllistäminen kohdistuu suurimmaksi osaksi vain naisiin yhtä lailla on miehiä, jotka niitä lapsia ei halua. Harvemmin olen nähnyt silmien pyörittelyä ja loukkauksia kun mies sanoo ettei halua isäksi. Se on ihan fine.

Minun elämässäni pyörii ystävien lapset ja sisarusten lapset. En ole lapsivihamielinen vaikka itse haluan elämältä muuta. Rakastan elämässäni olevia lapsia, mutta itse äitiys ei ole minun juttuni. Joillakin tuntuu olevan käsitys että velat ryyppää ja rällästää. Me emme tee niin. Olen löytänyt vierelleni miehen, joka itseasiassa ilmoitti jo ekoilla treffeillä ettei ole lapsia haluamassa ja on nyt jo teettänyt vasektonian. Olemme olleet yhdessä kuusi vuotta. Jotkut voi elää Onnellista ja täyttä elämää sekä saada lapsia elämäänsä tekemättä niitä itse. Ehkä sitten vanhainkodissa kadun, jos elän sinne saakka. Elämää ei voi elää ajatellen että joskus kadun.

47 sivua ja velat eivät edelleenkään tajua, että ketään ei kiinnosta heidän lapsiasiansa hölkäsen pöläystä.

47 sivua ja näyttää kiinnostavan kun pitää arvostella ja miettiä mikä mt ongelma taustalla on kun nainen ei halua lapsia. Jos ei kiinnosta muiden lasten teko niin miksi siitä pitää kysellä. Kyllä te huomaatte jos niitä tulee.

Sotket kaksi asiaa.

Se ei kiinnosta, että joku ei halua lapsia. 

Se taas kiinnostaa, kun joku huutaa kitapurje lepattaen, että EI HALUA LAPSIA KOSKA MAAILMANLOPPU LIIKAKANSOITTUMINEN INTROVERTTIYS HARRASTUKSET  ELÄMÄOHI LAPSIVANKILA. 

Kun näihin sitten kommentoi, että eivät lapset ihmeemmin rajoita,  se on kauhean paha ja hyökkäys velaihmisyyttä vastaan.

Minusta velojen kannattaisi luoda ihan oma sivusto, VELA.FI, jossa olisi oma osastonsa julistuksia varten. Sinne jokainen vela voisi käydä kirjaamassa julistuksensa ja perustella halutessaan, miksi juuri hän ei halua hankkia lapsia. Velat voisivat myös keskustella vilkkaasti monipuolisesta elämästään ja jakaa vinkkejä siitä, miten sen saa vielä monipuolisemmaksi. Loistava idea, eikö totta! Nyt pitäisi vain löytyä muutama tarmokas, vapaa vela sitä toteuttamaan.

Juurikin tämä alentuva kommentti saa pohtimaan, minkä lapselliset kokevat lapsettomuudessa niin kovin uhkaavan omaa minäkuvaansa tai mielenrauhaansa? En ymmärrä, mikä se on.

Minulla on täsmälleen päinvastainen käsitys asiasta.

Monet velat julistavat lapsettomuuttaan ja suorastaan suuttuvat jos joku uskaltaa kyseenalaistaa tai ihmetellä sitä.

Luulevat ettei tässä maailmassa ihmetellä vaikka mitä muutakin , aivan kuin lapsettomuus olisi ainoa ihmeteltävä asia ja siksi velat jotenkin kovin erityisiä.

Oikeasti olisivat yllättyneitä kuinka vähän ketään jonkun lapsettomuus lopulta kiinnostaa.

Ehkä jotakuta lastenlasta toivovaa saattaa oikeasti kiinnostaa mutta ei juuri ketään muuta .

Se nyt vaan on aihe johon saatetaan tarttua vähän smalltalk- mielessä.

Ei ehkä fiksuin valinta niitänäitä- jutusteluun mutta hyvin harvoin siinä sen enemmästä kuitenkaan on kyse.

Miksi mammat avasitte tämän ketjun?

Miksi edes perustitte sen?

Miksi nyt syytätte veloja, siitä että tällainen ketju on?

Miksi aina näissä ketjuissa toistuu sama klisee: Ei meitä kiinnosta kenekään lapsettomuus!

Hieman epäuskottavaa.

Miksi tulette tähän ketjuun jos on niin kauheaa, miksette mene vauvan ihastelu ketjuun tai tee itse sellaista?

Tämähän on vauva palsta, tänne saa tehdä vauvan ihastelu ja lapsien hehkutus ketjun. Tehkää sellainen, älkääkä laittako energiaanne tähän ketjuun. Ette saa näitä velaketjuja loppumaan sättimällä ja lapsellisesti pilkkaamalla, etenkin kun itse näitä aloitatte.

On mammoja jotka ovat aidosti onnellisa valinnastaan.

On lapsettomia jotka ovat aidosti onnellisia valinnastaan.

On mammoja jotka ovat kateellisia ja katkeria sekä katuvat salaa lisääntymistään.

On lapsettomia, jotka eivät ole varmoja valinnastaan.

On tyhmiä ja aggressiivisia kumpiakin.

Onko mahdoton uskoa että näitä kaikkia on?

Onko mahdoton ymmärtää etteivät kaikki ole samanlaisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisia nämä velat ovat parisuhteessa? Jos lapset ahdistaa ja koetaan vankilana, kotona pitää olla hiljaa ja muutenkin pitää saada tehdä juuri niinkuin haluaa. Miten onnistuu puolison huomioiminen?

Ihmettelen myös kun raskaus ja synnytys on sellaisia peikkoja. Ei niitä mukuloita tarvitse työkseen pukata. Alle vuosi menee niin on yksi raskaus ja synnytys takana. Minä en nyt vuosia myöhemmin juuri ajattele asiaa. Kamalampaa on vaikkapa säännölliset hammaslääkärikäynnit.

Jotenkin jää se kuva, että velana joutuu vellomaan näiden samojen kysymysten äärellä. Perheellisenä jatkaa vaan matkaa. Lapsi tuli tehtyä, yksi riittää. Elämä on hyvää. (En väitä etteikö ilman lasta olisi hyvää elämää myös.)

Miksi vedät noin yksinkertaisia johtopäätöksiä jo parisuhteistakin, etkö parempaan kykene? Lapset voivat ahdistaa, jos niitä ei halua. Mies ei ahdista, koska hänet olen halunnut ja valinnut ja rakastan yli kaiken. Ihan kompromisseja tehdään siinä missä parisuhteissa ylipäätään, miksi velat olisivat jotain tyranneja vain koska yksi asia erottaa heidät naisina perheellisistä naisista?

Ei raskaus ja synnytys ole varmaan mikään peikko, jos niitä lapsia haluaisi. Jos haluaisin lapsen, niin joku aavistus saattaa olla, että synnytyskin kuuluu asiaan :)

Oletpa ilkeä. Riiteletkö puolisosi kanssa myös noin epäkunnioittavasti? Piiloveemäisyys ja passiivis-aggressiivisuus ovat parisuhteen myrkkyjä.

En ole epäkunnioittava puolisoani kohtaan edes riidellessä, koska hän on viisas ihminen ja kunnioitan häntä. Mutta jos kyselee typeriä kysymyksiä tällaisella palstalla, saattaa saada veemäisen vastauksen. Ja huomasitko, kun esitit taas typerän kysymyksen viestissäsi? Typerän oletuksen? Itse taisit aloittaa velan parisuhde -analyysin, ja se ei ollut kovin rakentavaa tai totuuspohjaista. Mites, keskusteletko myös läheistesi kanssa yhtä rakentavasti? Ja ei, älä vastaa oikeasti :)

Vaikea kuvitella, että ihminen, joka kokisi oman lapsensa vankilana, ei ahdistuisi parisuhteesta. En väitä asian olevan niin enkä yleistä. Pohdin vaan. En tunne yhtään lapsetonta pariskuntaa, joka olisi ollut yli 10 vuotta yhdessä. Se on vain pieni otanta omista tuttavista, mutta eipä tule julkisuudestakaan mieleen kovin montaa paria.

En tiedä millaisessa parisuhteessa itse elät, mutta kyllä vaan parisuhteesta saa aivan erilaisia asioita kuin suhteessa lapseen. En ole myöskään mieheni äiti. Eihän näitä asioita voi yhtään verrata keskenään. Vai väitätkö, että lapsellisten perheiden elo olisi sitten pelkkää auvoa, ei eroja lainkaan? Tiedän itse monta pitkään yhdessä ollutta vela-paria kyllä, itseni ja mieheni mukaan lukien. Ja meillä ei siis ole lapsia pitämässä kituvaa suhdetta kasassa, olen sellaisestakin kuullut, olemme yhdessä ihan puhtaasta halustamme.

Tottakai parisuhteesta saa eri asioita. Perhettä perustaessa se parisuhde on jo olemassa. Siihen lisäksi tulee lapsi. Viittasin lähinnä epäitsekkyyteen; sekä parisuhteessa että vanhempana ei voi elää vain kuten itse haluaa.

Minkäikäisiä lapsettomia pareja tunnet? Minä puhuin pitkistä parisuhteista eli ihmisistä, joilla lapsentekoikä on ohi (no, miehillä ei niin tarkkaa). Kyllä minusta sellainen "alkuperäispari" on tilastoharvinaisuus. Yhdessä vaikka 20-50 vuotta eikä kummallakaan lapsia missään. Nuorissa näitä on, mutta heillä voi mieli muuttua.

Sivusta huutelee kolmekymmentä vuotta yhdessä ollut alkuperäispari 😁. Täytyy sanoa kyllä, että olemme tuttavapiirimme ainoat velat. Suunnilleen puolet lapsia hankkineista pareista on eronnut.

Kiva kuulla onnellisesta parista. Mutta miksi mainitset, että puolet perheellisistä eroaa kun lapsettomien eroprosentti on suurempi. Toki moni kitkuttaa lasten vuoksi yhdessä ja se on ikävää, mutta onnellisia perheitä on kuitenkin valtavasti. Teikäläisiä ei juuri ole. Ehkä olisi enemmän jos ympäristö ei painostaisi (?). Kaikkea hyvää teille

Tarkoitin tuota eronneiden määrää omassa tuttavapiirissäni, en yleisesti. Jäin vain miettimään asiaa kun tajusin ettei lähipiirissä ole toisia lapsettomia. Ei edes työkavereissa jos puhutaan yli 45-vuotiaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä keskustelua on jatkunut 47 sivua eikä vieläkään osa ymmärrä sitä yksinkertaista asiaa ettei osa naisista halua olla raskaana tai synnyttää. Se takana ei ole mt ongelmia tai muutakaan syytä mitä nyt jotkut yrittävät väkisin saada siihen, jotta olisi HELPOMPAA ymmärtää miksi joku ei lapsia halua. Kaikilla naisilla ja MIEHILLÄ ei ole halua lisääntyä. Jos ajatus on etten EHKÄ pidä äitiydestä se ei ole asia, jota kokeillaan. Lapsi ei ole mikään koiranpentu, joka annetaan eteenpäin kun tajutaan sori ei ollut mun juttu.

Jotenkin tämä vapaaehtoisesti lapsettomuus arvostelu ja syyllistäminen kohdistuu suurimmaksi osaksi vain naisiin yhtä lailla on miehiä, jotka niitä lapsia ei halua. Harvemmin olen nähnyt silmien pyörittelyä ja loukkauksia kun mies sanoo ettei halua isäksi. Se on ihan fine.

Minun elämässäni pyörii ystävien lapset ja sisarusten lapset. En ole lapsivihamielinen vaikka itse haluan elämältä muuta. Rakastan elämässäni olevia lapsia, mutta itse äitiys ei ole minun juttuni. Joillakin tuntuu olevan käsitys että velat ryyppää ja rällästää. Me emme tee niin. Olen löytänyt vierelleni miehen, joka itseasiassa ilmoitti jo ekoilla treffeillä ettei ole lapsia haluamassa ja on nyt jo teettänyt vasektonian. Olemme olleet yhdessä kuusi vuotta. Jotkut voi elää Onnellista ja täyttä elämää sekä saada lapsia elämäänsä tekemättä niitä itse. Ehkä sitten vanhainkodissa kadun, jos elän sinne saakka. Elämää ei voi elää ajatellen että joskus kadun.

47 sivua ja velat eivät edelleenkään tajua, että ketään ei kiinnosta heidän lapsiasiansa hölkäsen pöläystä.

47 sivua ja näyttää kiinnostavan kun pitää arvostella ja miettiä mikä mt ongelma taustalla on kun nainen ei halua lapsia. Jos ei kiinnosta muiden lasten teko niin miksi siitä pitää kysellä. Kyllä te huomaatte jos niitä tulee.

Sotket kaksi asiaa.

Se ei kiinnosta, että joku ei halua lapsia. 

Se taas kiinnostaa, kun joku huutaa kitapurje lepattaen, että EI HALUA LAPSIA KOSKA MAAILMANLOPPU LIIKAKANSOITTUMINEN INTROVERTTIYS HARRASTUKSET  ELÄMÄOHI LAPSIVANKILA. 

Kun näihin sitten kommentoi, että eivät lapset ihmeemmin rajoita,  se on kauhean paha ja hyökkäys velaihmisyyttä vastaan.

En tiedä, luimmeko samaa artikkelia, mutta minä en saanut Sonjasta kuvaa kitapurje lepattaen huutavasta ja asiaa julistavasta velasta, niin kuin en suuremmasta osasta muutenkaan. Missäköhän mielessä näitä keskustelun aloituksia sitten tehdään? Perheelliset haluavat parjata veloja keskenään? Vaikkei kiinnosta. Mutta kaikki on julistamista, vaikka miten olisi neutraalisti esitetty kannanotto omasta elämästä.

Kannattaa myös ottaa huomioon, että jos joku kokee, että lapset ei ole ns. hänen juttu, niin ei kenenkään kommentti siitä, miten se nyt ei niin paljon rajoitakaan, muuta omaa kokemusta toisenlaiseksi. Jos lapsen oikeasti haluaa, niin luettelemasi asiat eivät toivottavasti ole kenenkään esteenä silloin.

Jos joku sanoo, ettei lapset ole hänen juttu niin miksei saa vastata, että en ole kokenut lapsia rajoittavaksi? Sehän on kahden eri henkilön oma mielipide. Kai sitä saa oman mielipiteensä sanoa, edellyttäen ettei pidä toisen elämäntapaa vääränä. Sitä kutsutaan keskusteluksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisosi heikko libido tuskin liittyy mitenkään lapsiin. Meillä on leikki-ikäinen lapsi. Matkailtu ollaan vuodessa vähintään kahdesti ellei kolmesti. Toki lapsi hieman vaikuttaa, esim. New Yorkissa ei olla käyty sen jälkeen kun lapsi oli vauva, koska hitaan kolmivuotiaan kanssa siellä ei viitsi mennä. Sen sijaan nyt on hyvää aikaa käydä rantalomilla tai huvipuistomatkoilla. Liikuntaa harrastamme vuoron perään, niin, että kumpikin pääsee useamman kerran viikossa. Seksiä joutuu välillä suunnittelemaan, mutta pidän riittävänä, jos se onnistuu muutaman kerran viikossa. Nukumme kaikki hyvin. En usko, että elämäni sen kummoisempaa olisi lapsettomana, paljon ilottomampaa toki.

Mun elämä olisi hyvinkin ilotonta, jos mun pitäisi mennä rantalomalle tai huvipuistoihin leikki-ikäisen kanssa.

Ei taida Bamsekerhot vahtia lasta, kun surffaan tai snorklaan rantalomalla tai käyn K140cm-laiteajeluilla huvipuistoissa.

Siksi lapsella on kaksi vanhempaa. Puoliso voi katsoa perään sillä välin kun sinä käyt snorklaamassa.

Mutta kaikki vanhemmat eivät ole yhdessä. Miten yh-äiti pyytää olematonta puolisoaan vahtimaan? Täällä palstalla on hyvin tehty selväksi ettei vanhemman uusi puoliso ole vastuussa lapsesta eikä saa tunkeutua lapsen elämään.

No enpä nyt uskoisi kaikkea, mitä täällä puhutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisosi heikko libido tuskin liittyy mitenkään lapsiin. Meillä on leikki-ikäinen lapsi. Matkailtu ollaan vuodessa vähintään kahdesti ellei kolmesti. Toki lapsi hieman vaikuttaa, esim. New Yorkissa ei olla käyty sen jälkeen kun lapsi oli vauva, koska hitaan kolmivuotiaan kanssa siellä ei viitsi mennä. Sen sijaan nyt on hyvää aikaa käydä rantalomilla tai huvipuistomatkoilla. Liikuntaa harrastamme vuoron perään, niin, että kumpikin pääsee useamman kerran viikossa. Seksiä joutuu välillä suunnittelemaan, mutta pidän riittävänä, jos se onnistuu muutaman kerran viikossa. Nukumme kaikki hyvin. En usko, että elämäni sen kummoisempaa olisi lapsettomana, paljon ilottomampaa toki.

Mun elämä olisi hyvinkin ilotonta, jos mun pitäisi mennä rantalomalle tai huvipuistoihin leikki-ikäisen kanssa.

Ei taida Bamsekerhot vahtia lasta, kun surffaan tai snorklaan rantalomalla tai käyn K140cm-laiteajeluilla huvipuistoissa.

Siksi lapsella on kaksi vanhempaa. Puoliso voi katsoa perään sillä välin kun sinä käyt snorklaamassa.

Tiesitkö, että monen puoliso on paras ystävä?

Se, jonka kanssa halutaan tehdä kivoja asioita.

No sitten voi ottaa isoäidin mukaan matkalle, tai jättää lapsen tämän hoitoon matkan ajaksi. Sitten saa sukellella oman kultamussukan kanssa koralliriutalla ja kiljua käsi kädessä kauhusta vuoristoradalla.

Tai sitten voi lapsen saatuaan huomata, että oikeastaan on ihan sikasiistiä rakentaa hiekkalinnaa leikki-ikäisen kanssa siellä rannalla yhdessä perheenä.

Niin koska vain perheenä leikki-ikäisen kanssa on kiva tehdä hiekkalinnaa? Se, että se on tyhmää yleensä leikki-ikäisten kanssa, on ilmeisesti eri asia.

Isovanhemmat eivät ole lastenhoitajia, niilläkin on elämä.

Ei lasten kanssa leikkimisessä ole mitään tyhmää. Se kasvattaa ja opettaa lasten lisäksi myös aikuisia. Muutama oppitunti ei olisi sinullekaan pahaksi.

Isovanhemmat nyt oli vaan esimerkki. Voit korvata sen vaikka palkatulla lastenhoitajalla jos haluat.

Joka tapauksessa vaikka niitä lapsia onkin, ei se estä puolison kanssa surffailua ja sukeltelua.

Lapset lähinnä kasvattavat mahdollisuuksia tehdä erilaisia kivoja juttuja, eivät vähennä niitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisia nämä velat ovat parisuhteessa? Jos lapset ahdistaa ja koetaan vankilana, kotona pitää olla hiljaa ja muutenkin pitää saada tehdä juuri niinkuin haluaa. Miten onnistuu puolison huomioiminen?

Ihmettelen myös kun raskaus ja synnytys on sellaisia peikkoja. Ei niitä mukuloita tarvitse työkseen pukata. Alle vuosi menee niin on yksi raskaus ja synnytys takana. Minä en nyt vuosia myöhemmin juuri ajattele asiaa. Kamalampaa on vaikkapa säännölliset hammaslääkärikäynnit.

Jotenkin jää se kuva, että velana joutuu vellomaan näiden samojen kysymysten äärellä. Perheellisenä jatkaa vaan matkaa. Lapsi tuli tehtyä, yksi riittää. Elämä on hyvää. (En väitä etteikö ilman lasta olisi hyvää elämää myös.)

Miksi vedät noin yksinkertaisia johtopäätöksiä jo parisuhteistakin, etkö parempaan kykene? Lapset voivat ahdistaa, jos niitä ei halua. Mies ei ahdista, koska hänet olen halunnut ja valinnut ja rakastan yli kaiken. Ihan kompromisseja tehdään siinä missä parisuhteissa ylipäätään, miksi velat olisivat jotain tyranneja vain koska yksi asia erottaa heidät naisina perheellisistä naisista?

Ei raskaus ja synnytys ole varmaan mikään peikko, jos niitä lapsia haluaisi. Jos haluaisin lapsen, niin joku aavistus saattaa olla, että synnytyskin kuuluu asiaan :)

Siis jotenkin näin:

"Olen äärimmäisen sisäänpäinkääntynyt, introvertti. Haluan ehdotonta hiljaisuutta työpäivän jälkeen. En halua siivota toisten sotkuja. En halua kokata. Haluan mennä ja tulla kuten haluan."

"Koska rakastan miestä, siedän äärimmäisestä introverttisyydestäni huolimatta hänen höpötystään ja pesen hänen kalsarinsa ja väkerrän hänelle illalla pitsaa."

"Lapsiamme en kuitenkaan rakastaisi."

Olen luonteeltani samanlainen kuin sinä, paitsi minulla on 2 lasta ja viihdyn kotona. Tosin olen aina tiennyt, että niitä lapsia haluan. Ensimmäistä lasta odottaessa iski kyllä paniikki, että mitä sille lapselle jutellaa, apua. Mutta rakastan lapsiani. Mutta niitä lapsia pitää kyllä oikeesti haluta. Jos ei halua, niin ei kannata yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisia nämä velat ovat parisuhteessa? Jos lapset ahdistaa ja koetaan vankilana, kotona pitää olla hiljaa ja muutenkin pitää saada tehdä juuri niinkuin haluaa. Miten onnistuu puolison huomioiminen?

Ihmettelen myös kun raskaus ja synnytys on sellaisia peikkoja. Ei niitä mukuloita tarvitse työkseen pukata. Alle vuosi menee niin on yksi raskaus ja synnytys takana. Minä en nyt vuosia myöhemmin juuri ajattele asiaa. Kamalampaa on vaikkapa säännölliset hammaslääkärikäynnit.

Jotenkin jää se kuva, että velana joutuu vellomaan näiden samojen kysymysten äärellä. Perheellisenä jatkaa vaan matkaa. Lapsi tuli tehtyä, yksi riittää. Elämä on hyvää. (En väitä etteikö ilman lasta olisi hyvää elämää myös.)

No puolisossa on se ero, että (toivottavasti) pärjää omillaankin, eikä tarvitse koko ajan huoltaa. Voi vaikka sanoa, että haluaisin hetken olla yksin jne.

Viestin loppuosaan ja moneen muuhunkin kommenttiin vastaan, että en kyllä vello missään lapsiin liittyvissä ajatuksissa. En oikeastaan ajattele asiaa ollenkaan, se ei kiinnosta. Tämän takia en myöskään juttele siitä muiden kanssa, se ei tule koskaan edes mieleeni (paitsi jos eksyy tällaiseen ketjuun).

Lapsiakaan ei tarvitse sentään ikuisesti huoltaa. Kouluikäiset tekevät osan kotitöistäkin. Minä olen ollut sekä parisuhteessa lapsettomana että yh:na (nyt uudessa suhteessa, mutta se ei liity tähän). Parisuhteessa piti sumplia kummankin menot tarkkaan, jotta yhteistä aikaa jäi. Lomat ja juhlapyhät; minne mennään, mitä tehdään. Lapsen kanssa yksin eläessäni harrastin juuri silloin, kun halusin. Lomat vietin missä halusin. Päätin aina itsenäisesti, lapsi kulki siinä mukana. (Kaikki yh:t eivät ole köyhiä, huomautan.). En tarkoita, että pitäisi tehdä vain minun mieleni mukaan. Vaan että paljon helpompaa on kaikki tuollainen päätöksenteko "lapsellina" kuin parisuhteessa.

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisia nämä velat ovat parisuhteessa? Jos lapset ahdistaa ja koetaan vankilana, kotona pitää olla hiljaa ja muutenkin pitää saada tehdä juuri niinkuin haluaa. Miten onnistuu puolison huomioiminen?

Ihmettelen myös kun raskaus ja synnytys on sellaisia peikkoja. Ei niitä mukuloita tarvitse työkseen pukata. Alle vuosi menee niin on yksi raskaus ja synnytys takana. Minä en nyt vuosia myöhemmin juuri ajattele asiaa. Kamalampaa on vaikkapa säännölliset hammaslääkärikäynnit.

Jotenkin jää se kuva, että velana joutuu vellomaan näiden samojen kysymysten äärellä. Perheellisenä jatkaa vaan matkaa. Lapsi tuli tehtyä, yksi riittää. Elämä on hyvää. (En väitä etteikö ilman lasta olisi hyvää elämää myös.)

Miksi vedät noin yksinkertaisia johtopäätöksiä jo parisuhteistakin, etkö parempaan kykene? Lapset voivat ahdistaa, jos niitä ei halua. Mies ei ahdista, koska hänet olen halunnut ja valinnut ja rakastan yli kaiken. Ihan kompromisseja tehdään siinä missä parisuhteissa ylipäätään, miksi velat olisivat jotain tyranneja vain koska yksi asia erottaa heidät naisina perheellisistä naisista?

Ei raskaus ja synnytys ole varmaan mikään peikko, jos niitä lapsia haluaisi. Jos haluaisin lapsen, niin joku aavistus saattaa olla, että synnytyskin kuuluu asiaan :)

Siis jotenkin näin:

"Olen äärimmäisen sisäänpäinkääntynyt, introvertti. Haluan ehdotonta hiljaisuutta työpäivän jälkeen. En halua siivota toisten sotkuja. En halua kokata. Haluan mennä ja tulla kuten haluan."

"Koska rakastan miestä, siedän äärimmäisestä introverttisyydestäni huolimatta hänen höpötystään ja pesen hänen kalsarinsa ja väkerrän hänelle illalla pitsaa."

"Lapsiamme en kuitenkaan rakastaisi."

Minä ainakin rakastan miestäni. Meillä on niin mukavaa yhdessä, ettemme halua lapsia sotkemaan kuviota.

Kunnes mies vanhempana alkaa kaivata perhettä ja hankkii sen nuoremman naisen kanssa.

Nähnyt näitä muutaman.

Todella ikävää se on silloin kun nainen on uhrannut oman lastenkaipuunsa miehen vuoksi joka muuttaa myöhemmin mielensä.

Naiset eivät aina ymmärrä että miestä vie vietit keskimäärin enemmän kuin naista.

Siksi tuo mies kävi vasektoniassa. Voi toki vaihtaa nuorempaan, mutta lapsia ei enää tee. Voihan ne perheen isätkin vaihtaa nuorempaan lapsettomaan ja aloittaa alusta tai elää lapsetonta elämää. Näitäkin on nähty

Eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisia nämä velat ovat parisuhteessa? Jos lapset ahdistaa ja koetaan vankilana, kotona pitää olla hiljaa ja muutenkin pitää saada tehdä juuri niinkuin haluaa. Miten onnistuu puolison huomioiminen?

Ihmettelen myös kun raskaus ja synnytys on sellaisia peikkoja. Ei niitä mukuloita tarvitse työkseen pukata. Alle vuosi menee niin on yksi raskaus ja synnytys takana. Minä en nyt vuosia myöhemmin juuri ajattele asiaa. Kamalampaa on vaikkapa säännölliset hammaslääkärikäynnit.

Jotenkin jää se kuva, että velana joutuu vellomaan näiden samojen kysymysten äärellä. Perheellisenä jatkaa vaan matkaa. Lapsi tuli tehtyä, yksi riittää. Elämä on hyvää. (En väitä etteikö ilman lasta olisi hyvää elämää myös.)

Miksi vedät noin yksinkertaisia johtopäätöksiä jo parisuhteistakin, etkö parempaan kykene? Lapset voivat ahdistaa, jos niitä ei halua. Mies ei ahdista, koska hänet olen halunnut ja valinnut ja rakastan yli kaiken. Ihan kompromisseja tehdään siinä missä parisuhteissa ylipäätään, miksi velat olisivat jotain tyranneja vain koska yksi asia erottaa heidät naisina perheellisistä naisista?

Ei raskaus ja synnytys ole varmaan mikään peikko, jos niitä lapsia haluaisi. Jos haluaisin lapsen, niin joku aavistus saattaa olla, että synnytyskin kuuluu asiaan :)

Siis jotenkin näin:

"Olen äärimmäisen sisäänpäinkääntynyt, introvertti. Haluan ehdotonta hiljaisuutta työpäivän jälkeen. En halua siivota toisten sotkuja. En halua kokata. Haluan mennä ja tulla kuten haluan."

"Koska rakastan miestä, siedän äärimmäisestä introverttisyydestäni huolimatta hänen höpötystään ja pesen hänen kalsarinsa ja väkerrän hänelle illalla pitsaa."

"Lapsiamme en kuitenkaan rakastaisi."

Minä ainakin rakastan miestäni. Meillä on niin mukavaa yhdessä, ettemme halua lapsia sotkemaan kuviota.

Rakkaus on hyvä asia, mutta sen kestävyydestä ei ole koskaan takeita. Jos olette yhdessä niin kauan kunnes kuolema erottaa niin hyvä. Kuitenkin löhes puolet avioliitoista päättyy eroon. Ja kaikki uskoo suhteen alussa, että tämä kestää. Itse olen mieheni kanssa ollut 40 vuotta yhdessä ja toivon, että ollaan jatkossakin. Tässä vaan on huomannut, että kun ihmiset täyttävät 50 v. niin jostain syystä alkaa erobuumi, riippumatta siitä, onko lapsia vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisia nämä velat ovat parisuhteessa? Jos lapset ahdistaa ja koetaan vankilana, kotona pitää olla hiljaa ja muutenkin pitää saada tehdä juuri niinkuin haluaa. Miten onnistuu puolison huomioiminen?

Ihmettelen myös kun raskaus ja synnytys on sellaisia peikkoja. Ei niitä mukuloita tarvitse työkseen pukata. Alle vuosi menee niin on yksi raskaus ja synnytys takana. Minä en nyt vuosia myöhemmin juuri ajattele asiaa. Kamalampaa on vaikkapa säännölliset hammaslääkärikäynnit.

Jotenkin jää se kuva, että velana joutuu vellomaan näiden samojen kysymysten äärellä. Perheellisenä jatkaa vaan matkaa. Lapsi tuli tehtyä, yksi riittää. Elämä on hyvää. (En väitä etteikö ilman lasta olisi hyvää elämää myös.)

Miksi vedät noin yksinkertaisia johtopäätöksiä jo parisuhteistakin, etkö parempaan kykene? Lapset voivat ahdistaa, jos niitä ei halua. Mies ei ahdista, koska hänet olen halunnut ja valinnut ja rakastan yli kaiken. Ihan kompromisseja tehdään siinä missä parisuhteissa ylipäätään, miksi velat olisivat jotain tyranneja vain koska yksi asia erottaa heidät naisina perheellisistä naisista?

Ei raskaus ja synnytys ole varmaan mikään peikko, jos niitä lapsia haluaisi. Jos haluaisin lapsen, niin joku aavistus saattaa olla, että synnytyskin kuuluu asiaan :)

Siis jotenkin näin:

"Olen äärimmäisen sisäänpäinkääntynyt, introvertti. Haluan ehdotonta hiljaisuutta työpäivän jälkeen. En halua siivota toisten sotkuja. En halua kokata. Haluan mennä ja tulla kuten haluan."

"Koska rakastan miestä, siedän äärimmäisestä introverttisyydestäni huolimatta hänen höpötystään ja pesen hänen kalsarinsa ja väkerrän hänelle illalla pitsaa."

"Lapsiamme en kuitenkaan rakastaisi."

Minä ainakin rakastan miestäni. Meillä on niin mukavaa yhdessä, ettemme halua lapsia sotkemaan kuviota.

Kunnes mies vanhempana alkaa kaivata perhettä ja hankkii sen nuoremman naisen kanssa.

Nähnyt näitä muutaman.

Todella ikävää se on silloin kun nainen on uhrannut oman lastenkaipuunsa miehen vuoksi joka muuttaa myöhemmin mielensä.

Naiset eivät aina ymmärrä että miestä vie vietit keskimäärin enemmän kuin naista.

Siksi tuo mies kävi vasektoniassa. Voi toki vaihtaa nuorempaan, mutta lapsia ei enää tee. Voihan ne perheen isätkin vaihtaa nuorempaan lapsettomaan ja aloittaa alusta tai elää lapsetonta elämää. Näitäkin on nähty

Eri.

Vasektomian purku onnistuu muistaakseni yli 90 %:lla. Ei siis ole mikään tae lapsettomuudesta.

Vierailija kirjoitti:

En ihmettele.

Esim. lasten koulunkäynti on kaikkinensa sellaista vanhempien pompotusta etten ikinä suostuisi. Oma koulu on kunnialla käyty ja se saa riittää. Sit tää pelleily, että 10-vuotias on ihan vauva tekemään mitään itsenäisesti, 16-vuotias ehkä just just osaa olla yksin yön kotona.

Ei kiitos!

Kummallista, lapseni ovat ihan itsenäisesti koulussa opiskelleet, koulu ei mitenkään ole ponpottanut. Ja olen kyllä lapseni opettanut, etteivät todellakaan ole olleet 10-vuotiaina vauvoja. Ja ovat kyllä osanneet olla yksin yönsä kotona 14-vuotiaina. Lasten kasvatus on vanhempien tehtävä. Mutta jos et kasvatustyöhön kykene, niin älä hanki lapsia. Lapsesi olisi vauvan tasolla vielä 30-vuotiaanakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisia nämä velat ovat parisuhteessa? Jos lapset ahdistaa ja koetaan vankilana, kotona pitää olla hiljaa ja muutenkin pitää saada tehdä juuri niinkuin haluaa. Miten onnistuu puolison huomioiminen?

Ihmettelen myös kun raskaus ja synnytys on sellaisia peikkoja. Ei niitä mukuloita tarvitse työkseen pukata. Alle vuosi menee niin on yksi raskaus ja synnytys takana. Minä en nyt vuosia myöhemmin juuri ajattele asiaa. Kamalampaa on vaikkapa säännölliset hammaslääkärikäynnit.

Jotenkin jää se kuva, että velana joutuu vellomaan näiden samojen kysymysten äärellä. Perheellisenä jatkaa vaan matkaa. Lapsi tuli tehtyä, yksi riittää. Elämä on hyvää. (En väitä etteikö ilman lasta olisi hyvää elämää myös.)

Miksi vedät noin yksinkertaisia johtopäätöksiä jo parisuhteistakin, etkö parempaan kykene? Lapset voivat ahdistaa, jos niitä ei halua. Mies ei ahdista, koska hänet olen halunnut ja valinnut ja rakastan yli kaiken. Ihan kompromisseja tehdään siinä missä parisuhteissa ylipäätään, miksi velat olisivat jotain tyranneja vain koska yksi asia erottaa heidät naisina perheellisistä naisista?

Ei raskaus ja synnytys ole varmaan mikään peikko, jos niitä lapsia haluaisi. Jos haluaisin lapsen, niin joku aavistus saattaa olla, että synnytyskin kuuluu asiaan :)

Siis jotenkin näin:

"Olen äärimmäisen sisäänpäinkääntynyt, introvertti. Haluan ehdotonta hiljaisuutta työpäivän jälkeen. En halua siivota toisten sotkuja. En halua kokata. Haluan mennä ja tulla kuten haluan."

"Koska rakastan miestä, siedän äärimmäisestä introverttisyydestäni huolimatta hänen höpötystään ja pesen hänen kalsarinsa ja väkerrän hänelle illalla pitsaa."

"Lapsiamme en kuitenkaan rakastaisi."

Minä ainakin rakastan miestäni. Meillä on niin mukavaa yhdessä, ettemme halua lapsia sotkemaan kuviota.

Kunnes mies vanhempana alkaa kaivata perhettä ja hankkii sen nuoremman naisen kanssa.

Nähnyt näitä muutaman.

Todella ikävää se on silloin kun nainen on uhrannut oman lastenkaipuunsa miehen vuoksi joka muuttaa myöhemmin mielensä.

Naiset eivät aina ymmärrä että miestä vie vietit keskimäärin enemmän kuin naista.

Siksi tuo mies kävi vasektoniassa. Voi toki vaihtaa nuorempaan, mutta lapsia ei enää tee. Voihan ne perheen isätkin vaihtaa nuorempaan lapsettomaan ja aloittaa alusta tai elää lapsetonta elämää. Näitäkin on nähty

Eri.

Vasektomian purku onnistuu muistaakseni yli 90 %:lla. Ei siis ole mikään tae lapsettomuudesta.

Puolella onnistuu, puolella ei. Purkuja tehdään vain poikkeustapauksissa, koska se ei ole mikään tilapäinen ehkäisykeino.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisia nämä velat ovat parisuhteessa? Jos lapset ahdistaa ja koetaan vankilana, kotona pitää olla hiljaa ja muutenkin pitää saada tehdä juuri niinkuin haluaa. Miten onnistuu puolison huomioiminen?

Ihmettelen myös kun raskaus ja synnytys on sellaisia peikkoja. Ei niitä mukuloita tarvitse työkseen pukata. Alle vuosi menee niin on yksi raskaus ja synnytys takana. Minä en nyt vuosia myöhemmin juuri ajattele asiaa. Kamalampaa on vaikkapa säännölliset hammaslääkärikäynnit.

Jotenkin jää se kuva, että velana joutuu vellomaan näiden samojen kysymysten äärellä. Perheellisenä jatkaa vaan matkaa. Lapsi tuli tehtyä, yksi riittää. Elämä on hyvää. (En väitä etteikö ilman lasta olisi hyvää elämää myös.)

Miksi vedät noin yksinkertaisia johtopäätöksiä jo parisuhteistakin, etkö parempaan kykene? Lapset voivat ahdistaa, jos niitä ei halua. Mies ei ahdista, koska hänet olen halunnut ja valinnut ja rakastan yli kaiken. Ihan kompromisseja tehdään siinä missä parisuhteissa ylipäätään, miksi velat olisivat jotain tyranneja vain koska yksi asia erottaa heidät naisina perheellisistä naisista?

Ei raskaus ja synnytys ole varmaan mikään peikko, jos niitä lapsia haluaisi. Jos haluaisin lapsen, niin joku aavistus saattaa olla, että synnytyskin kuuluu asiaan :)

Siis jotenkin näin:

"Olen äärimmäisen sisäänpäinkääntynyt, introvertti. Haluan ehdotonta hiljaisuutta työpäivän jälkeen. En halua siivota toisten sotkuja. En halua kokata. Haluan mennä ja tulla kuten haluan."

"Koska rakastan miestä, siedän äärimmäisestä introverttisyydestäni huolimatta hänen höpötystään ja pesen hänen kalsarinsa ja väkerrän hänelle illalla pitsaa."

"Lapsiamme en kuitenkaan rakastaisi."

Minä ainakin rakastan miestäni. Meillä on niin mukavaa yhdessä, ettemme halua lapsia sotkemaan kuviota.

Kunnes mies vanhempana alkaa kaivata perhettä ja hankkii sen nuoremman naisen kanssa.

Nähnyt näitä muutaman.

Todella ikävää se on silloin kun nainen on uhrannut oman lastenkaipuunsa miehen vuoksi joka muuttaa myöhemmin mielensä.

Naiset eivät aina ymmärrä että miestä vie vietit keskimäärin enemmän kuin naista.

Siksi tuo mies kävi vasektoniassa. Voi toki vaihtaa nuorempaan, mutta lapsia ei enää tee. Voihan ne perheen isätkin vaihtaa nuorempaan lapsettomaan ja aloittaa alusta tai elää lapsetonta elämää. Näitäkin on nähty

Eri.

Vasektomian purku onnistuu muistaakseni yli 90 %:lla. Ei siis ole mikään tae lapsettomuudesta.

6% miehistä haluaa purkaa ja Raskauteen johtaneet sterilisaation purut on tehty pääsääntöisesti 6 vuotta sterilisaation jälkeen, jolloin raskauden todennäköisyys on yli 50 %. Huomioitava on, että sterilisaation purkamisen jälkeen, voidaan edelleen tarvita hedelmöityshoitoja. Ollaan oltu miehen kanssa kimpassa ja naimisissa nyt 15v ollaan molemmat nelikymppisiä. Mahdollisuus tulla vielä isäksi pienenee vuosi vuodelta. Eikä tuo ole mihinkään lähdössä. Mies nimittäin on se meistä kahdesta, joka vihaa lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisosi heikko libido tuskin liittyy mitenkään lapsiin. Meillä on leikki-ikäinen lapsi. Matkailtu ollaan vuodessa vähintään kahdesti ellei kolmesti. Toki lapsi hieman vaikuttaa, esim. New Yorkissa ei olla käyty sen jälkeen kun lapsi oli vauva, koska hitaan kolmivuotiaan kanssa siellä ei viitsi mennä. Sen sijaan nyt on hyvää aikaa käydä rantalomilla tai huvipuistomatkoilla. Liikuntaa harrastamme vuoron perään, niin, että kumpikin pääsee useamman kerran viikossa. Seksiä joutuu välillä suunnittelemaan, mutta pidän riittävänä, jos se onnistuu muutaman kerran viikossa. Nukumme kaikki hyvin. En usko, että elämäni sen kummoisempaa olisi lapsettomana, paljon ilottomampaa toki.

Mun elämä olisi hyvinkin ilotonta, jos mun pitäisi mennä rantalomalle tai huvipuistoihin leikki-ikäisen kanssa.

Ei taida Bamsekerhot vahtia lasta, kun surffaan tai snorklaan rantalomalla tai käyn K140cm-laiteajeluilla huvipuistoissa.

Siksi lapsella on kaksi vanhempaa. Puoliso voi katsoa perään sillä välin kun sinä käyt snorklaamassa.

Tiesitkö, että monen puoliso on paras ystävä?

Se, jonka kanssa halutaan tehdä kivoja asioita.

Kivoja asioita voi tehdä perheenäkin ja jopa sen puolison kanssa, vaikka lapsia olisikin. Lastenhoitajankin voi aina oalkata. Kuvitteletko, ettei lapsiperheissä tehdä mitään puolison kanssa? Avarrapa vähän maailmankuvaasi.