Sonja, 34, on päättänyt, ettei koskaan hanki lapsia – yhä useampi suomalaisnainen tekee saman ratkaisun: ”En halua vangiksi elämään, jota en halua”

Vierailija kirjoitti:

Millaisia nämä velat ovat parisuhteessa? Jos lapset ahdistaa ja koetaan vankilana, kotona pitää olla hiljaa ja muutenkin pitää saada tehdä juuri niinkuin haluaa. Miten onnistuu puolison huomioiminen?

Ihmettelen myös kun raskaus ja synnytys on sellaisia peikkoja. Ei niitä mukuloita tarvitse työkseen pukata. Alle vuosi menee niin on yksi raskaus ja synnytys takana. Minä en nyt vuosia myöhemmin juuri ajattele asiaa. Kamalampaa on vaikkapa säännölliset hammaslääkärikäynnit.

Jotenkin jää se kuva, että velana joutuu vellomaan näiden samojen kysymysten äärellä. Perheellisenä jatkaa vaan matkaa. Lapsi tuli tehtyä, yksi riittää. Elämä on hyvää. (En väitä etteikö ilman lasta olisi hyvää elämää myös.)

Lapsettomien parisuhteessa voi antaa enemmän huomiota sille omalle puolisolleen, kuin ei ne lapset ole siinä välissä vaatimassa omaa osaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisosi heikko libido tuskin liittyy mitenkään lapsiin. Meillä on leikki-ikäinen lapsi. Matkailtu ollaan vuodessa vähintään kahdesti ellei kolmesti. Toki lapsi hieman vaikuttaa, esim. New Yorkissa ei olla käyty sen jälkeen kun lapsi oli vauva, koska hitaan kolmivuotiaan kanssa siellä ei viitsi mennä. Sen sijaan nyt on hyvää aikaa käydä rantalomilla tai huvipuistomatkoilla. Liikuntaa harrastamme vuoron perään, niin, että kumpikin pääsee useamman kerran viikossa. Seksiä joutuu välillä suunnittelemaan, mutta pidän riittävänä, jos se onnistuu muutaman kerran viikossa. Nukumme kaikki hyvin. En usko, että elämäni sen kummoisempaa olisi lapsettomana, paljon ilottomampaa toki.

Mun elämä olisi hyvinkin ilotonta, jos mun pitäisi mennä rantalomalle tai huvipuistoihin leikki-ikäisen kanssa.

Ei taida Bamsekerhot vahtia lasta, kun surffaan tai snorklaan rantalomalla tai käyn K140cm-laiteajeluilla huvipuistoissa.

Siksi lapsella on kaksi vanhempaa. Puoliso voi katsoa perään sillä välin kun sinä käyt snorklaamassa.

Lapseton voi nauttia tuostakin harrastuksesta yhdessä oman puolisonsa kanssa.

Ja koululaisten kanssa voi nauttia koko perheen kanssa. Ei ne lapset ikuisesti pieniä ole. Omat lapseni ovat varhain oppineet uimaan.

Vaikea kuvitella, että ihminen, joka kokisi oman lapsensa vankilana, ei ahdistuisi parisuhteesta. En väitä asian olevan niin enkä yleistä. Pohdin vaan. En tunne yhtään lapsetonta pariskuntaa, joka olisi ollut yli 10 vuotta yhdessä. Se on vain pieni otanta omista tuttavista, mutta eipä tule julkisuudestakaan mieleen kovin montaa paria.[/quote]

En nyt lähtis tolle linjalle. Lapset ja niihin liittyvät asiat ärsyttää ja ahdistaa, mutta mun aikuinen puolisoni ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Armi kirjoitti:

Minulle tolkutettiin parikymmentä vuotta päin naamaa että kyllä se mieli vielä muuttuu kun tulee ikää lisää, kun kerroin etten tule koskaan milloinkaan hankkimaan lapsia. Edelleen sitä samaa hoetaan netissä kun olen kertonut velaudestani. Toivon totisesti ettei se mieli enää muutu, kun ikää on kuitenkin jo se 64 vuotta! Ja päivääkään en ole päätöstäni katunut. Itseasiassa mitä enemmän ikää on tullut, sitä enemmän olen elämääni ollut tyytyväinen ja äärimmäisen onnellinen ja kiitollinen itselleni. Olen niin paljon saanut kokea ja nähdä, mitä en olisi koskaan lapsen kanssa päässyt tekemään. Paras ystäväni, jolla on itsellään kaksi lasta ja viisi lastenlasta on kertonut että jos nuorempana tietäisi sen mitä nyt tietää, olisi hänkin jättänyt lapset hankkimatta. Jo omien lasten hoitaminen vaati veronsa ja nyt hänelle tuputetaan lastenlapsia hoitoon, koska oletetaan että kaikki mummut haluavat viettää eläkepäiviään kakkavaippoja vaihtaen. Ystävättäreni mies kuoli muutama vuosi sitten, joten hän haluaisi kulkea nyt minun ja puolisoni kanssa kulttuuritapahtumissa, tansseissa tai vaan elää elämäänsä kuten itse haluaa mutta kokee niin valtavaa syyllisyyttä jos ei ota lastenlapsia hoitoon, ettei voi meidän kanssamme juhlia elämää. Olemme häntä toki kannustaneet ja kertoneet etteivät lastenlapset kuulu enää hänen kasvatettavakseen ja nyt hän harkitseekin lähtöä jouluksi Arabiemiraatteihin kanssamme.

Olen pelkästään iloinen, että rohkeat nuoret naiset kuten Sonja, kertovat rohkeasti uskaltavansa elää ilman yhteiskunnan painostusta. Ja iloinen olen myös siitä että näitä Sonjia alkaa olemaan yhä enemmän. Harmissani olen siitä, että nämä, yleensä naiset, jotka lasten hankkimista katuvat, ryhtyvät täälläkin nähtyyn vapaaehtoisesti lapsettomien lynkkaamiseen helpottaakseen omaa pahaa oloaan. Toivoisin, että velojen annettaisiin elää rauhassa oman päätöksensä kanssa, koska niiden velojen osuus, jotka mielensä muuttavat ja lapsia joskus haluavat on huomattavasti pienempi kuin niiden vanhempien jotka katuvat lasten hankkimista. Näissä katumistaoauksissakin parasta olisi mennä siitä keskustelemaan terapiaan, eikä suotta näillä keskustelupalstoilla haukkua muita omista huonoista päätöksistä.

Siis olet 64-vuotta? Ei sinulta kukaan enää mitään kysele, ne kyselyt loppui 20 vuotta sitten. Paikkasi taitaa olla dementiaosastolla.

Ja alapeukutuksista päätellen täällä on ihmeisiin uskovia, halleluja. Tämähän vie tämän ketjun ihan uudelle tasolle. Alkoikin jo kyllästyttää.

Tässä on suora lainaus tuon velan kirjoituksesta "Edelleen sitä samaa hoetaan netissä kun olen kertonut velaudestani". Hän on siis netissä kertonut olevansa vapaaehtoisesti lapseton, mutta tuskin on kertonut ikäänsä. Onko sinulla joku kristallipallo, josta näet jokaisen kirjoittajan iän? Jos on, niin voit vapaasti kertoa minun ikäni tähän.

"Minulle tolkutettiin parikymmentä vuotta päin naamaa että kyllä se mieli vielä muuttuu kun tulee ikää lisää, kun kerroin etten tule koskaan milloinkaan hankkimaan lapsia. Edelleen sitä samaa hoetaan netissä kun olen kertonut velaudestani. Toivon totisesti ettei se mieli enää muutu, kun ikää on kuitenkin jo se 64 vuotta!" Suora lainaus, ei tarvita kristallipalloa vaan lukutaito ja kyky lukea koko juttu! Eli hän ei ole milloinkaan halunnut lapsia, edelleen hänelle hoetaan mielen muuttumisesta kun on netissä kertonut. Itsekin toivoo, ettei mieli muutu, kun on jo 64.  Sinun ikääsi en tiedä, kun et ole sitä kertonut.

Niin hän kertoi tuossa tänne juuri tänään kirjoittamassaan tekstissä ikänsä. Tarina ei kerro ketookohän joka kerta ikänsä kun asiasta kirjoittaa. Sitä et sinäkään tiedä ja naureskelet miten joku kysyy 64-vuotiaalta lasten hankinnasta. Monenko velan iän täälläkin näet tekstistä? En kovinkaan monen.

Enpä tiedä. Kai suomalaisten olisi hyvä tehdä lapsia, mutta eipä sillä ole minulle mitään väliä, kun kuolen kuitenkin joskus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ei todellakaan ole kaikille ihmisille se ilon lähde. Jos joku rakastaa lapsia ja itse sellasen haluaa tietäen, että haluaa siitä huolehtia niin siitä vaan! Hieno juttu hänelle. Mutta minä ja moni muu ei erityisemmin pidetä lapsista. Mitä iloa se muka tuo, jos pakotetaan hankkimaan lapsi ja joutuu huolehtimaan jostain mitä ei halua? En halua lasta enkä mitään siihen liittyvää. Asiat joista en pidä ei tee mua onnelliseksi. Mun onnen aiheeni on jotain ihan muuta.

Kuka pakottaa? Se on kai ihan oma valinta, tekeekö niitä vai ei. Ehkäisy on keksitty. En ymmärrä tätä pakottamisjuttua, pitääkö joku asetta ohimolla? Eiköhän ne sitkeimmätkin kyselijät jossain vaiheessa lopeta. Tai sitten esität jonkun absurdin vastakysymyksen, kuten milloin olet ajatellut laihduttaa, näyttää tulleen muutama kilo lisää. Itselläni on lapsia, mutta en koskaan kysele toisten lapsenhankinnasta. Kyllä sen sitten aikanaan näkee, jos jotain on tullakseen, joten miksi kysellä.

Ei en todellakaan ole tekemässä lapsia. Teen just niin kuin itse haluan. Ajatuksena oli kun kovin täälläkin on lapsellisten suusta vallalla ajatus, että kyllä kaikki haluaa ja kaikkien täytyy tehdä veronmaksajia.  Siitä tuo "jos pakotetaan". Luetun ymmärtäminen olis ihan jees ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpikin elämäntyyli on sellainen, että jotain saa ja jotain häviää.

En tajua miksi tästä aina väännetään kättä, kun kysymys on henkilökohtaisista perusarvoista.

En kyllä häviä mitään, kun jätän lapset hankkimatta.

Oman lapsen rakkaus on jotain, mitä ei pysty edes selittämään. Kuinka erilaista on kun lapsi näyttää rakkauttaan. Samoin minun tunteeni häntä kohtaan on aivan erilaista kuin vaikka miestäni tai siskoani kohtaan. Myönnän kyllä, että aikana ennen lasta en osannut tätä kaivata eli sinänsä siitä ei jää paitsi. Mutta rakkautta ei ole ikinä liikaa. Se kun ei ole rajoitettua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomien pitäisi maksaa enemmän veroja, koska he tulevat vanhoina loisimaan muiden lasten maksamilla verorahoilla.

Tai no tällä menolla mitään sosiaaliturvaa ei ole enää olemassa, kun olemme vanhoja. Kiitos lapsettomat.

Lapsettomat tekee elämänsä aikana enemmän töitä eli maksaa enemmän veroja kuin äidit ja isät jotka makaa kotona ylimääräisillä lomillaan. Esim kolmen lapsen äiti joka tekee lapset kolmen vuoden välein on pois työmarkkinoilta helposti ja usein sen 9vuotta. Samaan aikaan lapseton käy tuon 9vuotta töissä ja maksaa veroja. Ainiin ja eihän se siihen lopu! Sit on lapsilla korvatulehduskierrettä ja mahatautia ja flunssaa.. Saikkua saikun perään.

Lapseton on siis maksanu jo moneen kertaan esim oman eläkkeensä toisin kun se kotona oleva äiti tai isä.

Mistä niitä uusia veronmaksajia sitten tulisi jos ei lapsia kukaan tee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomien pitäisi maksaa enemmän veroja, koska he tulevat vanhoina loisimaan muiden lasten maksamilla verorahoilla.

Tai no tällä menolla mitään sosiaaliturvaa ei ole enää olemassa, kun olemme vanhoja. Kiitos lapsettomat.

Lapsettomat tekee elämänsä aikana enemmän töitä eli maksaa enemmän veroja kuin äidit ja isät jotka makaa kotona ylimääräisillä lomillaan. Esim kolmen lapsen äiti joka tekee lapset kolmen vuoden välein on pois työmarkkinoilta helposti ja usein sen 9vuotta. Samaan aikaan lapseton käy tuon 9vuotta töissä ja maksaa veroja. Ainiin ja eihän se siihen lopu! Sit on lapsilla korvatulehduskierrettä ja mahatautia ja flunssaa.. Saikkua saikun perään.

Lapseton on siis maksanu jo moneen kertaan esim oman eläkkeensä toisin kun se kotona oleva äiti tai isä.

Mistä niitä uusia veronmaksajia sitten tulisi jos ei lapsia kukaan tee?

Jaa-a, lähi-idästä? Se on valtion ongelma, ei minun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomien pitäisi maksaa enemmän veroja, koska he tulevat vanhoina loisimaan muiden lasten maksamilla verorahoilla.

Tai no tällä menolla mitään sosiaaliturvaa ei ole enää olemassa, kun olemme vanhoja. Kiitos lapsettomat.

Lapsettomat tekee elämänsä aikana enemmän töitä eli maksaa enemmän veroja kuin äidit ja isät jotka makaa kotona ylimääräisillä lomillaan. Esim kolmen lapsen äiti joka tekee lapset kolmen vuoden välein on pois työmarkkinoilta helposti ja usein sen 9vuotta. Samaan aikaan lapseton käy tuon 9vuotta töissä ja maksaa veroja. Ainiin ja eihän se siihen lopu! Sit on lapsilla korvatulehduskierrettä ja mahatautia ja flunssaa.. Saikkua saikun perään.

Lapseton on siis maksanu jo moneen kertaan esim oman eläkkeensä toisin kun se kotona oleva äiti tai isä.

Mistä niitä uusia veronmaksajia sitten tulisi jos ei lapsia kukaan tee?

Omituinen kysymys tämä. Siis ihan pimeä.

Jos kaikki eivät halua lisääntyä, niin se ei tarkoita että niiden jotka haluavat, täytyy myös jättää lisääntymättä.

Tuo uusi veronmaksaja on muutenkin ihan naurettava käsite. Kyllä ne uudet ihmiset kuluttavat myös.

Mitä enemmän ihmisiä on kakkua jakamassa sitä vähemmän jokaiselle jää.

Ihan raivosuttavan typerää, miten lisääntyjät ottavat huomioon ainoastaan lastensa oletetut verorahat, joita ehkä maksavat jos pääsevät töihin (mikä tulevaisuudessa epätodennäköistä).

Ollenkaan ette ota huomioon mitään kuluja mitä niistä uusista veronmaksajista tulee.

Joo ja tietenkin kaikkien on pakko tehdä lapsi, vaikkei haluaisi, koska vanhana paskavaipat. Ja sinun lapsesi on juuri se joka ne minulta vaihtaa. Ihan varmasti on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomien pitäisi maksaa enemmän veroja, koska he tulevat vanhoina loisimaan muiden lasten maksamilla verorahoilla.

Tai no tällä menolla mitään sosiaaliturvaa ei ole enää olemassa, kun olemme vanhoja. Kiitos lapsettomat.

Lapsettomat tekee elämänsä aikana enemmän töitä eli maksaa enemmän veroja kuin äidit ja isät jotka makaa kotona ylimääräisillä lomillaan. Esim kolmen lapsen äiti joka tekee lapset kolmen vuoden välein on pois työmarkkinoilta helposti ja usein sen 9vuotta. Samaan aikaan lapseton käy tuon 9vuotta töissä ja maksaa veroja. Ainiin ja eihän se siihen lopu! Sit on lapsilla korvatulehduskierrettä ja mahatautia ja flunssaa.. Saikkua saikun perään.

Lapseton on siis maksanu jo moneen kertaan esim oman eläkkeensä toisin kun se kotona oleva äiti tai isä.

Mistä niitä uusia veronmaksajia sitten tulisi jos ei lapsia kukaan tee?

Mitä vähemmän ihmisiä kakkua jakamassa, sitä vähemmän veroja tarvitsee maksaa.

Sairasta ihan että ajattelette lapset jonain veronmaksajina. Mielisairasta.

Pyramidihuijaus joka tulee läsähtämään käsiin kuin kasa paskaa.

En vaan oikeasti pääse yli tästä vitutuksesta mitä tuo "uusiveronmaksaja" idiotismi minulle tuottaa.

Siis helev...

Miten idiootti ja ääliö pitää ihmisen olla että on huolissaan, että jos kukaan ei lisäänny (kyllä lisääntyy) niin ihmiset loppuvat kesken ja sitten kukaan ei maksa veroja niille nollalle ihmiselle jota ei enää ole.

Jos tapahtuisi tällainen utopia, ettei kukaan ei kukaan ei KUKAAAN enää lisääntyisi (ihan naurettavaa), niin sittenkö ne entiset ihmiset vaan kuolisivat sen takia kun kukaan ei tulevaisuudessa maksa veroja.

He maksavat tietysti itse veronsa niin kuin ennenkin.

Hakatkaa nyt päänne seinään aasit!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisia nämä velat ovat parisuhteessa? Jos lapset ahdistaa ja koetaan vankilana, kotona pitää olla hiljaa ja muutenkin pitää saada tehdä juuri niinkuin haluaa. Miten onnistuu puolison huomioiminen?

Ihmettelen myös kun raskaus ja synnytys on sellaisia peikkoja. Ei niitä mukuloita tarvitse työkseen pukata. Alle vuosi menee niin on yksi raskaus ja synnytys takana. Minä en nyt vuosia myöhemmin juuri ajattele asiaa. Kamalampaa on vaikkapa säännölliset hammaslääkärikäynnit.

Jotenkin jää se kuva, että velana joutuu vellomaan näiden samojen kysymysten äärellä. Perheellisenä jatkaa vaan matkaa. Lapsi tuli tehtyä, yksi riittää. Elämä on hyvää. (En väitä etteikö ilman lasta olisi hyvää elämää myös.)

Lapsettomien parisuhteessa voi antaa enemmän huomiota sille omalle puolisolleen, kuin ei ne lapset ole siinä välissä vaatimassa omaa osaansa.

Kiehnäättekö koko ajan kylki kyljessä? Sitä kutsutaan läheisriippuvuudeksi.

Uusia ihmisiä ei tarvita tolkutonta määrää edes vanhuksia hoitamaan, koska työt joka tapauksessa vähenee joten esim. tarpeettomia tehdastyöläisiä ja autonkuljettajia riittää kyllä hoitamaan vaikka 10x määrän vanhuksia.

Vierailija kirjoitti:

En vaan oikeasti pääse yli tästä vitutuksesta mitä tuo "uusiveronmaksaja" idiotismi minulle tuottaa.

Siis helev...

Miten idiootti ja ääliö pitää ihmisen olla että on huolissaan, että jos kukaan ei lisäänny (kyllä lisääntyy) niin ihmiset loppuvat kesken ja sitten kukaan ei maksa veroja niille nollalle ihmiselle jota ei enää ole.

Jos tapahtuisi tällainen utopia, ettei kukaan ei kukaan ei KUKAAAN enää lisääntyisi (ihan naurettavaa), niin sittenkö ne entiset ihmiset vaan kuolisivat sen takia kun kukaan ei tulevaisuudessa maksa veroja.

He maksavat tietysti itse veronsa niin kuin ennenkin.

Hakatkaa nyt päänne seinään aasit!

Hakkaa itse. Tälläkin hetkellä on eläkevajausta, kun suuret ikäluokat käyttävät verorahat. Oma eläkeikäni on noussut kahdella vuodella. Ehkä 10 vuoden kuluttua pääsen eläkkeelle ehkä en. Ehkä pääsen 65-vuotiaana eläkkeelle, nyt jos jäisin niin olisi 63 v. Tyttäreni ehkä pääsee 70-vuotiaana. Mieti sitä. No, tulevaisuudessa ei tarvi maksaa ehkä ollenkaan eläkkeitä, töissä käydään siihen asti kunnes kuolee. Jos ei jaksa, niin kerjäämään kadunkulmaan. Ottaisit asioista selvää, mutta ehkä älysi ei riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisia nämä velat ovat parisuhteessa? Jos lapset ahdistaa ja koetaan vankilana, kotona pitää olla hiljaa ja muutenkin pitää saada tehdä juuri niinkuin haluaa. Miten onnistuu puolison huomioiminen?

Ihmettelen myös kun raskaus ja synnytys on sellaisia peikkoja. Ei niitä mukuloita tarvitse työkseen pukata. Alle vuosi menee niin on yksi raskaus ja synnytys takana. Minä en nyt vuosia myöhemmin juuri ajattele asiaa. Kamalampaa on vaikkapa säännölliset hammaslääkärikäynnit.

Jotenkin jää se kuva, että velana joutuu vellomaan näiden samojen kysymysten äärellä. Perheellisenä jatkaa vaan matkaa. Lapsi tuli tehtyä, yksi riittää. Elämä on hyvää. (En väitä etteikö ilman lasta olisi hyvää elämää myös.)

Lapsettomien parisuhteessa voi antaa enemmän huomiota sille omalle puolisolleen, kuin ei ne lapset ole siinä välissä vaatimassa omaa osaansa.

Mitä hyötyä siitä on, kun lapsettomat joka tapauksessa eroavat enemmän kuin parit, joilla on lapsia? Elämä on muutenkin paljon kiinnostavampaa, kun on useampia likeisiä ihmisiä kuin vain se yksi ainoa, jossa roikk- , krhm, jolle antaa huomiota. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisia nämä velat ovat parisuhteessa? Jos lapset ahdistaa ja koetaan vankilana, kotona pitää olla hiljaa ja muutenkin pitää saada tehdä juuri niinkuin haluaa. Miten onnistuu puolison huomioiminen?

Ihmettelen myös kun raskaus ja synnytys on sellaisia peikkoja. Ei niitä mukuloita tarvitse työkseen pukata. Alle vuosi menee niin on yksi raskaus ja synnytys takana. Minä en nyt vuosia myöhemmin juuri ajattele asiaa. Kamalampaa on vaikkapa säännölliset hammaslääkärikäynnit.

Jotenkin jää se kuva, että velana joutuu vellomaan näiden samojen kysymysten äärellä. Perheellisenä jatkaa vaan matkaa. Lapsi tuli tehtyä, yksi riittää. Elämä on hyvää. (En väitä etteikö ilman lasta olisi hyvää elämää myös.)

Lapsettomien parisuhteessa voi antaa enemmän huomiota sille omalle puolisolleen, kuin ei ne lapset ole siinä välissä vaatimassa omaa osaansa.

Kiehnäättekö koko ajan kylki kyljessä? Sitä kutsutaan läheisriippuvuudeksi.

Ei kiehnätä. Meillä on katsos omat elämät ja sit tää yhteinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisia nämä velat ovat parisuhteessa? Jos lapset ahdistaa ja koetaan vankilana, kotona pitää olla hiljaa ja muutenkin pitää saada tehdä juuri niinkuin haluaa. Miten onnistuu puolison huomioiminen?

Ihmettelen myös kun raskaus ja synnytys on sellaisia peikkoja. Ei niitä mukuloita tarvitse työkseen pukata. Alle vuosi menee niin on yksi raskaus ja synnytys takana. Minä en nyt vuosia myöhemmin juuri ajattele asiaa. Kamalampaa on vaikkapa säännölliset hammaslääkärikäynnit.

Jotenkin jää se kuva, että velana joutuu vellomaan näiden samojen kysymysten äärellä. Perheellisenä jatkaa vaan matkaa. Lapsi tuli tehtyä, yksi riittää. Elämä on hyvää. (En väitä etteikö ilman lasta olisi hyvää elämää myös.)

Lapsettomien parisuhteessa voi antaa enemmän huomiota sille omalle puolisolleen, kuin ei ne lapset ole siinä välissä vaatimassa omaa osaansa.

Kiehnäättekö koko ajan kylki kyljessä? Sitä kutsutaan läheisriippuvuudeksi.

Ei kiehnätä. Meillä on katsos omat elämät ja sit tää yhteinen.

Mutta tehän harrastatte yhdessä samoja asioita ja keskitytte huomioimaan vain toisianne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisia nämä velat ovat parisuhteessa? Jos lapset ahdistaa ja koetaan vankilana, kotona pitää olla hiljaa ja muutenkin pitää saada tehdä juuri niinkuin haluaa. Miten onnistuu puolison huomioiminen?

Ihmettelen myös kun raskaus ja synnytys on sellaisia peikkoja. Ei niitä mukuloita tarvitse työkseen pukata. Alle vuosi menee niin on yksi raskaus ja synnytys takana. Minä en nyt vuosia myöhemmin juuri ajattele asiaa. Kamalampaa on vaikkapa säännölliset hammaslääkärikäynnit.

Jotenkin jää se kuva, että velana joutuu vellomaan näiden samojen kysymysten äärellä. Perheellisenä jatkaa vaan matkaa. Lapsi tuli tehtyä, yksi riittää. Elämä on hyvää. (En väitä etteikö ilman lasta olisi hyvää elämää myös.)

Lapsettomien parisuhteessa voi antaa enemmän huomiota sille omalle puolisolleen, kuin ei ne lapset ole siinä välissä vaatimassa omaa osaansa.

Mitä hyötyä siitä on, kun lapsettomat joka tapauksessa eroavat enemmän kuin parit, joilla on lapsia? Elämä on muutenkin paljon kiinnostavampaa, kun on useampia likeisiä ihmisiä kuin vain se yksi ainoa, jossa roikk- , krhm, jolle antaa huomiota. 

Ja taas se olettamus, että lapsettomilla ei ole kuin se oma puoliso. Mulla on myös paljon ystäviä eikä mun muutenkaan tarvi roikkua kenessäkään. Pärjään meinaan vallan mainiosti myös itekseni!

"Millaisia nämä velat ovat parisuhteessa? Jos lapset ahdistaa ja koetaan vankilana, kotona pitää olla hiljaa ja muutenkin pitää saada tehdä juuri niinkuin haluaa. Miten onnistuu puolison huomioiminen?"

Puolison huomioiminen onnistuu erittäin hyvin, kiitos kysymästä. Ollaan parisuhteessa itsenäisiä, huomioonottavia, rakastavia ja aktiivisia.

Koti-illoissa saa antaa kaiken huomionsa puolisolleen. Tai sitten olla antamatta. Saan katsos itse päättää asiasta! Ei ole se lapsi siinä kinuumassa huomiota itselleen. Ja sit äiti tekee ensin iltapalaa ja käyttää pesulla ja lukee sadun ja juoksee kymmenen kertaa viemässä lapsen takasin sänkyyn ennen kuin on aikaa sille puolisolle.

Joten älä ole huolissas velojen parisuhteista :)