Synnytin heinäkuussa PHKS:ssa, vieläkin v*tuttaa hoitajien käytös.

Vierailija kirjoitti:

Voi, tuli teidän puolesta todella paha mieli :(.

Itse olen sairaanhoitajana lapsivuodeosastolla. Kiire on usein kova, mutta ei se asiakkaiden vika ole.

Tuota, mistä tämä kiire sitten koostuu, kun kerran potilaiden hoitoon aikaa ei mene, vaan äidit jäävät kunnosta riippumatta täysin yksin vastaamaan vauvoistaan, sängyistään, suihkuistaan, syömisistään, jopa lääkkeistään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi, tuli teidän puolesta todella paha mieli :(.

Itse olen sairaanhoitajana lapsivuodeosastolla. Kiire on usein kova, mutta ei se asiakkaiden vika ole.

Tuota, mistä tämä kiire sitten koostuu, kun kerran potilaiden hoitoon aikaa ei mene, vaan äidit jäävät kunnosta riippumatta täysin yksin vastaamaan vauvoistaan, sängyistään, suihkuistaan, syömisistään, jopa lääkkeistään?

Tämä minuakin kiinnostaa, mistä se kiire muodostuu? Vai ovatko hoitajat koneella, jossa kirjoittavat potilaista ummet ja lammet ja epäolennaisia asioita, niin kuin täällä on kerrottu. Jos kokevat sen kivemmaksi työksi.

Keväällä olin kovin yllättynyt, kun kävin mummoani katsomassa vuodeosastolla ja menin sunnuntaina n.klo 10.00, niin lasikopissa oleva hoitaja ei edes huomannut minua ja kun kurkkasin sivulta, hän oli lukemassa Ilta-Sanomia. Laittaisivat edes ruudun niin, ettei vierailijat huomaisi.

Aulassa ei ollut ainuttakaan vanhusta, jossa niin monet siellä viihtyvät, kun saavat seurata tv tai seurustella muiden kanssa.

Jos täällä on oikeita hoitajia, eikä trolleja, niin useista kommentista huokuu asenne, kuinka vauva on se ainut, mihin hoitaja haluaa panostaa, joka tietenkin on ok. Ja se synnyttävä äiti on vain välttämätön paha ja häiritsevä tekijä osastolla, jonja pitäisi olla näkymätön ja äänetön ja tulla toimeen omillaan ja olla häiritsemästä hoitajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin kuvitella että ennen vanhaa potilaat eivät vaatineet kaiken maailman kynsien lakkausta ja gourmet ruokia, vaan olivat sairaalassa hoitamassa sairauttaan. eivät kuvitelleet olevansa hoitolassa.

Sinun ei tarvitse kuvitella, sillä tässä faktat.. sillä selvästikään sinulla ei ole riittävää tietoa, vaikka kärkkäästi arvostelet

Vielä 80-luvun lopuun saakka äidit oli sairaalassa 7vrk synnytyksestä ja hoitajat hoitivat vauvat vauvallassa ja kärräsivät vauvat syömään äidin luo. Lakanat ja muut siivousjutut teki hoitajat. Kahvit ja ruuat kannettiin äidille vuoteen eteen. Eikä tullut kuuloonkaan, että äiti olisi yksin lähtenyt vessaan tai suihkuun, ilman hoitajaa ensimmäisinä vuorokausina synnytyksestä.

Muutenkin korostettiin äidin levon ja unen merkitystä, jotta äiti jaksaisi viikon sairaala jakson jälkeen hoitaa vauvaa kotona.

Ja kun äiti pääsi sairaalasta vauvan kanssa kotiin, kätilö tai sh kävi kotona 2-3 kertaa opastamassa vauvan hoidossa.

Tarvittaessa vielä kaupungit tarjosi kodinhoitajaa, jos oli muita lapsia tai oli muuta avun tarvetta.

Mikä tekee tämän päivän äideistä niin erityisiä, ettei lapsen synnyttäminen heidän vointiaan tai toimintakykyä alenna, vaan he ovat heti täydessä iskussa ja voimat riittäisi vaikka maratoniin.

Ja oli synnytysvalmennukset, jossa käytiin odotusaika, synnytys,vauvan hoito, ruokailu jne. Ja valmennuksessa oli nukkevauva, jota isät kilpaa hoitivat ja lapsen synnyttyä isäö opasti vielä kätilö. Kylvettiin, vaihdettiin vaippoja ja puettiin vauvanukkea vuorotellen, kätilön ohjauksessa.

Siihen maailmaan aikaan kätilöt ja julkinen terv.hoito panosti perheen tasa-arvoon, isän oikeuksiin ja naisen asemaan, nykyään kätilön tehtävä tuntuu olevan sysätä vauvat äitien hoidettavaksi ja eristää isistä ja varmistavat vielä sairaalassa, että äidit osaavat kotona vaihtaa lakanat ja luututa lattiat. Tähänkö on terv.hoito ja äityshuolto

Ja miten tämä lisää äitien ja vauvan hyvinvointia?

Ja samalla vastasyntyneiden määrä on vähentynyt merkittävästi.

Jokin tässä ei täsmää?

Ja teknologia. On koneita ja laitteita, jotka helpottavat hoitajan työtä.

Jo verenpaineen mittaus onnistuu nappia painamalla, kun sen mittaus oli vielä 90-lukuun asti aikaa vievää ja työlästä.

Mitä on tapahtunut Suomen synnytys osastoille 20 vuodessa? Ja joitenkin hoitajien asenteessa, kun he kuvittelevat, etteivät ole edes palveluammatissa.

No henkilökuntaa on ihan olennaisesti vähennetty suhteessa synnyttäjien määrään, siinä ehkä isoin muutos. Toinen iso muutos on keskittyminen isoihin yksiköihin, ja kaiken tehostaminen. Pois kodinomaisuus ja rauha. Eivät nämä ole hoitajien tai kätilöiden syytä, vaan poliittisia päätöksiä.

Poliittisilla päätöksillä ei muuteta henkilökunnan asenteita, eikä sitä voi laittaa kiireen syyksi.

Kyllä se lähtee jokaisesta itsestään, eikä ystävällisyys vie sen enempään aikaa tai voimavaroja, kuin töykeys.

Olisiko yksi syy hoitajien ylikoulutus, jolloin jotkut kuvittelevat olevansa jumalasta seuraavia (monella hoitajalla on tarve leikkiä lääkäriä) ja kokevat perustyön, ettei se vastaa koulutusta.

Olisiko osa kätilöistä ja sh korvattava vähemmän koulutetuilla, jotka hoitaisivat avustavat työtehtåvät ja auttaisivat äitejä ja näin saataisiin myös kustannussäästöjä.

Itse tunnistan täysin ilmiön, mistä täällä puhutaan, vaikka en itse ole kokenut pahoja juttuja synnärillä. Voin kuitenkin hyvin nähdä ne tilanteet. Sain esikoiseni Salossa (valitettavasti jo lakkautettu yksikkö), missä oli huippuihanat hoitajat ja äideille aikaa. Olin siellä 5 päivää ja koin TODELLA rankaksi sen alituisen parin tunnin välein herättelyn, koska synnytyksen takia valvoin kaksi päivää. En nukahda nopeasti, joten heti piti taas herätä, kun juuri oli saanut unen päästä kiinni. Olin niin helisemässä tästä kaikesta viiden päivän jälkeen, että viimeisenä päivänä itkin ja kivahdin hoitajalle "jättäkää mut rauhaan". Toivoin, että se pistäisi sen hormonihuurujen piikkiin.

Imetysohjaus oli kieltämättä aika ihollekäyvää, mutta en saanut traumoja tissin puristelusta. Ymmärrän, jos joku muu on saanut. Alapäätutkimus tehtiin siinä samassa sängyssä vain verhon erottaessa naapurin ja naapurin miehen. Kerropa siinä sitten ummetuksesta.

Kun mieheni ois kaikessa rauhassa hoitanut asioita ennen mun hakemista kotiin, vaadin sitä puhelimessa hakemaan mut _heti_välittömästi_ pois sieltä. Odotin sitä täysissä tamineissa valmiina, kun se tuli. Koin sen osastoajan niin raskaaksi. Aina piti keksiä, miten vauva selviäisi sen ajan, kun käyn vessassa tai suihkussa ja aina pieni huoli puserossa, että nappaako joku sen sieltä sängystä tai itkeekö se siellä yksinään.

Mun mielestä Salossa ruuat tuotiin kyllä suoraan sängyn viereen, kiitos siitä. Meinaa seuraavan lapseni sain Tyksissä Turussa ja siellä ruokaa piti hakea. Aina piti jättää vauva, vaappua käytävän päähän ja vaappua takaisin ylisuuren tarjottimen kanssa. Koin sen siinä kohtaa tosi hankalaksi. Tyksissä vessoja tais olla vain kaksi sille koko käytävälliselle eukkoja ja aina piti raahautua käytävään sitä varten. Miksi vessoja ei ole huoneissa?!? Kuulisi paremmin, jos oma vauva itkee. Suihkuun mennessä oisin jättäny vauvan sänkyyn odottamaan, mutta se alkoi yhtäkkiä puklata lapsivettä enkä uskaltanutkaan jättää, ettei se vaikka tukehtuisi. Onneksi ystävällinen hoitaja otti vauvan hoitoonsa suihkun ajaksi, kun pyysin. Mutta koko ajan oli tuollaista järjestelemistä. Yöhoitaja oli tosi töykeä, mutta en antanut sen vaikuttaa, koska olin etukäteen tietoinen, että osastoaika saattaisi olla aivan järkkyä ja yritin antaa kaiken mennä kuin vesi hanhen selästä. Itse luin infolapusta, milloin on ruoka-ajat, mutta voin hyvin ymmärtää, että kaikki eivät tule sitä huomanneeksi ja jäävät esim ilman iltapalaa, jota olisi voinut oma-aloitteisesti hakea jääkaapista.

Huh. Eli näen hyvin, miten kaikki nämä kokemukset voivat syntyä ja rakentua, kun ympäristö on tuollainen. Ei tarvita kuin yksi ikävä tyyppi kommentoimaan jotain, niin tulee tosi surkea mieli. Synnytys on aikamoinen rääkki ja siihen päälle sitten vielä tuollainen pärjäämisleiri kaiken myllerryksen keskelle. Äitini oli ihan järkyttynyt nykyajan menosta. Hän muisteli synnytyssairaala-aikaansa lämmöllä, kuinka sai levätä ja hoitajat hoiti vauvaa.

Miesten pitäis hoitaa tuo synnytys niin säästyttäisiin valituksilta. Miehet ovat sinnikkäämpiä kuin naiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NeitiJ kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NeitiJ kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NeitiJ kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sun jaloissa kai mitään vikaa ole? Sairaalan ei ole mikään hotelli eikä hoitajat ole palvelijoita. Miksi ihmeessä hoitajan pitäisi herätellä sinua? Katso nyt peiliin hyvä ihminen.

Hohhoijaa. Sairaala ei ole hotelli, mutta sielä yleensä ollaan sen takia että oma toimintakyky on hetkellisesti alentunut. Vai meinaatko että muillakin osastoilla potilas varmaan itse voi ihan hyvin tehdä osan töistä, koska eihän sairaala nyt mikään hotelli ole!

Jos et todella erota oikeasti sairasta ja synnyttäjää toisistaan, kannattaisi moisesta idiotismista olla hyvin hiljaa. Synnytys EI OLE SAIRAUS, eikä synnytysosaston hoitajat palvelijoita. Iso osa sunnyttäneistä onkin niin fiksuja että hoitavat asian polikliinisesti eivätkä jää makoilemaan jalat kohti kattoa ja kuvittele olevansa täysihoidossa. :(

Minä toivoin tätä polikliinistä synnytystä jo synnytystoiveissa. Synnytys oli helppo, olin kunnossa. Vauvakin kävi lääkärin kotiinlähtötarkastuksessa, kaikki oli hyvin. Vauva ei vaan jaksanut ensimmäisenä elinpäivänään juuri syödä ja kotiin olisi saatu lähteä vasta kun tulee vauvalla pissa. No se tuli klo 21 kun vauvan isä ja esikoinen olivat lähteneet kotiin sairaalasta tuntia aikaisemmin. Todellakaan en halunnut sinne jäädä mutta pakko oli.

Ethän sä enää tossa vaiheessa tarvitsekaan enää mitään hoitajilta, jos olet jo kotikuntoinen

No sitä mieltähän minäkin olin. Kyseessä oli toinen lapsi ja silti ainakin kaksi hoitajaa tuli ottamaan kysymättä tissistä kiinni, kun imettäminen ei onnistunut. Olisihan tuo onnistunut jos vauva olisi ollut hereillä. Kunhan yritin herätellä ja syöttää että olisin saanut tuon pissaamaan. Tultiin myös kolme kertaa kysymään että täytyykö minun puolesta riisua vauva että otan ihokontaktiin. Sanoin että ei kiitos nyt, niin katsottiin pahasti kun en halunnut vauvan parasta ja se kyllä myös kerrottiin. Imetys lähti taas vasta kotona kunnolla käyntiin kun joku ei ollut vähän väliä vieressä katsomassa mitä teen. Olin kuitenkin jo yhden lapsen imettänyt vuoden ikään niin ajattelin että tällä kertaa kenelläkään ei olisi ollut tarvetta koskea tisseihini tai puristella nänniä.

Minä varmaan vetäisisin täysin vaistonvaraisesti hyökkääjää kyynärpäällä silmään tuollaisessa tilanteessa, että joku tulisi tarttumaan tissiin kiinni.

Vaikea tehdä äkkinäisiä liikkeitä kun on vauva välissä. 😁 Oli muutenkin parempi olla nätisti, etteivät vahingossa unohtaneet tulla kertomaan koska lääkäri on paikalla kotiintulotarkastusta varten.

Miksiköhän se muuten on aina ainakin Taysissa niin suuri mysteeri koska se lääkäri on paikalla. Kukaan ei osaa kertoa. Veljeni vaimokin odotti koko päivän kun piti päästä kotiinlähtötarkastukseen ja lopulta lääkäri ei ilmestynyt koko päivänä.

Mitä ne muuten tekee, jos vaan ottaa vauvansa ja lähtee? Estääkö vartijat poistumisen? Otetaanko vauva huostaan?

Meillä mies suunnitteli tätä ihan tosissaan. Mietittiin kuinka paljon saadaan etumatkaa, jos vain lähdimme. Jos yötä vasten, silloin kun hoitajien vuorot vaihtuvat, varmaan kukaan ei olisi huomannut vuorokauteen ja silloin olisi päässyt pitkälle. Onneksi avuksi saatiin lääkäri, joka oli miehen hyväystävä, jolla oli suhteita ja päästiin ihan laillisesti pois.

Äiti pääsee sairaalasta, milloin haluaa, mutta vauvan kanssa saattaa tulla ongelmia.

Ei sairaalat mitään vankiloita ole. Omalla vastuulla voit poistua. Vartijoita tai polisiia tuskin saisit perääsi ensimmäisenä vaikka poistuisit lapsen kanssa, lastensuojelun ehkä jos vauvan tila kuitenkin edellyttää vielä hoitoa/tarkkailua sairaalassa. Jos lastenlääkäri haluaa vain tarkistaa lapsen terveydentilan esim. kolmenpäivän ikäisenä se ylernsä onnistuu vaikka äiti/lapsi välillä kotiutuisi.

Kyllä lääkärin pitää antaa vauvalle lupa lähteä vaikka, tuleekin seuraavina päivinä vielä tarkastuksiin. Ja meillä jäi kotiutuminen kiinni siitä ettei vauva ehtinyt pissaamaan valvovan silmän alla. Kyllä siinä lastensuojelun kanssa pääsee tekemisiin jos ilman tätä lupaa vie lapsen sairaalasta. Ja tuskin siitäkään oikeasti seuraamuksitta selviää jos jättää vauvan sairaalaan ja lähtee kotiin, eriasia tietenkin jos vauva on jostain syystä pidempään tarkkailussa teholla tai lasten osastolla. En ainakaan itse uskaltaisi ottaa riskiä.

Vierailija kirjoitti:

Miesten pitäis hoitaa tuo synnytys niin säästyttäisiin valituksilta. Miehet ovat sinnikkäämpiä kuin naiset.

No ei tasan ole :D. Miehelleni tuli pieni reikä jalkaan naulasta. Ei suostunut kävelemään eikä pyöräilemään kahteen viikkoon, vaikka haava ei tulehtunut, ei märkinyt, ei mitään. Minulla taittu jalka kahden kivisen askelman väliin. Pari päivää onnettomuudesta kiipesin vuorelle, tosin nilkuttaen. Koko ajan kävelin jalalla, en kieltäytynyt liikkumasta. Eikä siinä siis mitään, ihmisillä on erilainen kivunsietokyky. Minulla se on huomattavasti korkeampi kuin miehelläni. Huvittaa vain tuo väite. Jokainen nainen tietää miesflunssan. Samassa kunnossa moni nainen hoitaa perheen ja saattaa tehdä ohessa töitä kotona. Naisille kun ei suoda lepoa missään asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten pitäis hoitaa tuo synnytys niin säästyttäisiin valituksilta. Miehet ovat sinnikkäämpiä kuin naiset.

No ei tasan ole :D. Miehelleni tuli pieni reikä jalkaan naulasta. Ei suostunut kävelemään eikä pyöräilemään kahteen viikkoon, vaikka haava ei tulehtunut, ei märkinyt, ei mitään. Minulla taittu jalka kahden kivisen askelman väliin. Pari päivää onnettomuudesta kiipesin vuorelle, tosin nilkuttaen. Koko ajan kävelin jalalla, en kieltäytynyt liikkumasta. Eikä siinä siis mitään, ihmisillä on erilainen kivunsietokyky. Minulla se on huomattavasti korkeampi kuin miehelläni. Huvittaa vain tuo väite. Jokainen nainen tietää miesflunssan. Samassa kunnossa moni nainen hoitaa perheen ja saattaa tehdä ohessa töitä kotona. Naisille kun ei suoda lepoa missään asiassa.

Aika selvästi tuo oli trolli, joten en alkanut hänelle kommentoimaan.

Mutta melko sitkeä olet kun sinne vuorelle kiipesit 💪

Vierailija kirjoitti:

Muistan, kun työkaverini odotti lasta. Teki pitkät listat synnytystoiveita, kuinka synnyttää luomusti ja altaassa ja haluaa akupunktiota ja hierontaa ja himmeät valot ja linnunlaulua nauhalta.

Puhui koko ajan,kuinka ihanaa, kun saa levätä sairaalassa ja passataan ruoka eteen ja hoivataan.

Mönkään meni. Oli halunnut epiduraalin jo heti kun 2cm oli auki, kun kävi kipeää. Makasi sängyssä koko avautumisajan. Osasto olikin sitten vierihoito-osasto, missä joutui ottamaan vauvan heti viereen ja hoitamaan itse ja ruokakin oli päiväsalissa, missä sen sai käydä syömässä.

Joskus ne odotukset ei kohtaa.

Tästä tuli mieleen, kun olin 80-luvulla laboratoriohoitajana yliopistollisessa sairaalassa, ja menin sitten aamukierrolla normaalisti ottamaan pyydettyjä verikokeita synnyttämättömien osastolta eräästä potilaasta. Menin huoneeseen ja sytytin valot, ja kävikin ilmi, että tässä nyt oli nyt menossa jonkin sortin luonnonmukainen synnytys, ja se valojen sytyttäminen pilasi nyt sitten koko homman. Ovessa ei ollut minkäänlaista varoituslappua, ettei tänne saa tulla tai ainakaan sytyttäää valoja. MInun tietooni ei tullut, miten tämä synnytys sitten päätyi, epäonnistumiseen mahdollisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan, kun työkaverini odotti lasta. Teki pitkät listat synnytystoiveita, kuinka synnyttää luomusti ja altaassa ja haluaa akupunktiota ja hierontaa ja himmeät valot ja linnunlaulua nauhalta.

Puhui koko ajan,kuinka ihanaa, kun saa levätä sairaalassa ja passataan ruoka eteen ja hoivataan.

Mönkään meni. Oli halunnut epiduraalin jo heti kun 2cm oli auki, kun kävi kipeää. Makasi sängyssä koko avautumisajan. Osasto olikin sitten vierihoito-osasto, missä joutui ottamaan vauvan heti viereen ja hoitamaan itse ja ruokakin oli päiväsalissa, missä sen sai käydä syömässä.

Joskus ne odotukset ei kohtaa.

Mikä vika siinä että kirjoittaa yläs sen mitä haluaa synnytykseltä vaikka se ei tapahtuisi? Enemmän mua sinuna hävettäisi että virnuilet asialle. Mulla oli aika paljon synnytystoiveita mutta menin synnyttämään silti avoimin mielin ja aika moni toiveista muuttui kun synnyttämään menin mm. Kivunlievitys. En silti katso että olisin ollut jotenkin naurettava että suunnittelin toivelistan ja jäsensin hieman mitä haluaisin synnytykseltä. Se nimittäin auttaa käsittelemään synnytystä ja vähentää pelkoja.

Tuli mieleen uskovainen tuttava, joka rukoili aktiiviesti ennen synnytystä, että olisi synnytys kivuton, ja "mainosti" tätä raamattupiirissään. Kuinka ollakaan, lapsi syntyi, mutta tämä tuttava ei sen jälkeen sanallakaan maininnut synnytyksestään tuttaville. 

Vierailija kirjoitti:

Niinno, minäminä-sukupolvi hoitajina ja asiakkaina/potilaina - mitä muuta siitä voisikaan seurata kuin huonoja kokemuksia.

Ongelmana varmaan on se, että se hoitohenkilökuntakin on minäminä -sukupolvea. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinno, minäminä-sukupolvi hoitajina ja asiakkaina/potilaina - mitä muuta siitä voisikaan seurata kuin huonoja kokemuksia.

Ongelmana varmaan on se, että se hoitohenkilökuntakin on minäminä -sukupolvea. 

Kyllä mielestäni suuri osa näistä ikävämmistä hoitajista oli niitä vanhempia. Ja mikä ihmeen minäminä-sukupolvi, alkaa niin ärsyttää tuo termi. Eiköhän joka sukupolveen mahdu niin itsekkäitä kun muita ajattelevia. Ja monessa yhteydessä olen kuullut että puhutaan että nykyään teinit olisi tätä minäminä-sukupolvea ja synnyttäneissä on varmaan ikähaarukassa 20-40. Kuuluko nämä kaikki siis samaan sukupolveen?

Kotisynnytys on paras.☺ Saa mennä suihkuun ja sen jälkeen omaan sänkyyn lepäämään tuoreen vauvan kanssa, eikä kukaan ole nälvimässä ja kiusaamassa. Kotona on myös rentoutuneempi joten synnytyskin on kivuttomampi, ja lapsi on rauhallisempi kun ei ensimmäinen näky ulkomaailmassa ole kirkkaat lamput ja kolkko synnytyssali.

Ainoa haitta on, että kätilön palkkaaminen on kallista.

Olen ollut useita kertoja sairaaloissa eri syistä, ja huomannut, että kohtelu vaihtelee paljon osastoittain. Jorvissa synnärillä oli tosi vittumaisia hoitajia silloin, samoin Meikussa elinsiirto-osastolla. Vastaavasti Jorvin sisätaudeissa ja Meikun korvapuolella aivan ihania.

Vierailija kirjoitti:

Kotisynnytys on paras.☺ Saa mennä suihkuun ja sen jälkeen omaan sänkyyn lepäämään tuoreen vauvan kanssa, eikä kukaan ole nälvimässä ja kiusaamassa. Kotona on myös rentoutuneempi joten synnytyskin on kivuttomampi, ja lapsi on rauhallisempi kun ei ensimmäinen näky ulkomaailmassa ole kirkkaat lamput ja kolkko synnytyssali.

Ainoa haitta on, että kätilön palkkaaminen on kallista.

Kotisynnytys onkin paras kun lapsi vetää vihreää lapsivettä keuhkoon ja juuri hengittää ja köhii ja lapsi kiidätetään vatsan päältä toiseeen huoneeseen, ja tarvitaan lääkäri asentamaan hengitysputki ja lapsi viettää hengityskoneessa 7h ja sen jälkeen painehappiviiksillä 1 1/2 päivää teho-osastolla ja sitten vahvistumassa lastenosastolla 4päivää, kunnes jaksaa imeä pulloa tai rintaa ja nenä-mahaletku voidaan poistaa. Se kotisynnytys on niiiiiiiiiiiin ihana, olisi pitänyt tehdä se, eikä valita nykyään täysin terve lapsi.

Ps. kalvot puhkaistiin vasta 40 min ennen syntymää ja jo ponnustusvaiheen alettua, joten vihreä lapsivesi ei ollut tiedossa ennen.

Vierailija kirjoitti:

Kotisynnytys on paras.☺ Saa mennä suihkuun ja sen jälkeen omaan sänkyyn lepäämään tuoreen vauvan kanssa, eikä kukaan ole nälvimässä ja kiusaamassa. Kotona on myös rentoutuneempi joten synnytyskin on kivuttomampi, ja lapsi on rauhallisempi kun ei ensimmäinen näky ulkomaailmassa ole kirkkaat lamput ja kolkko synnytyssali.

Ainoa haitta on, että kätilön palkkaaminen on kallista.

Kuka ne lakanat kotona vaihtaa ja hemmottelee synnyttänyttä äitiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotisynnytys on paras.☺ Saa mennä suihkuun ja sen jälkeen omaan sänkyyn lepäämään tuoreen vauvan kanssa, eikä kukaan ole nälvimässä ja kiusaamassa. Kotona on myös rentoutuneempi joten synnytyskin on kivuttomampi, ja lapsi on rauhallisempi kun ei ensimmäinen näky ulkomaailmassa ole kirkkaat lamput ja kolkko synnytyssali.

Ainoa haitta on, että kätilön palkkaaminen on kallista.

Kuka ne lakanat kotona vaihtaa ja hemmottelee synnyttänyttä äitiä?

Kyllähän äiti omassa kodissaan lakanat löytää, saa käydä jääkaapilla oman aikataulunsa mukaan ja pääsee suihkuun ja vessaan kun mies hoitaa vauvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotisynnytys on paras.☺ Saa mennä suihkuun ja sen jälkeen omaan sänkyyn lepäämään tuoreen vauvan kanssa, eikä kukaan ole nälvimässä ja kiusaamassa. Kotona on myös rentoutuneempi joten synnytyskin on kivuttomampi, ja lapsi on rauhallisempi kun ei ensimmäinen näky ulkomaailmassa ole kirkkaat lamput ja kolkko synnytyssali.

Ainoa haitta on, että kätilön palkkaaminen on kallista.

Kuka ne lakanat kotona vaihtaa ja hemmottelee synnyttänyttä äitiä?

Kyllähän äiti omassa kodissaan lakanat löytää, saa käydä jääkaapilla oman aikataulunsa mukaan ja pääsee suihkuun ja vessaan kun mies hoitaa vauvaa.

Sairaalassa miehen on jostakin syystä mahdottomuus sitä tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotisynnytys on paras.☺ Saa mennä suihkuun ja sen jälkeen omaan sänkyyn lepäämään tuoreen vauvan kanssa, eikä kukaan ole nälvimässä ja kiusaamassa. Kotona on myös rentoutuneempi joten synnytyskin on kivuttomampi, ja lapsi on rauhallisempi kun ei ensimmäinen näky ulkomaailmassa ole kirkkaat lamput ja kolkko synnytyssali.

Ainoa haitta on, että kätilön palkkaaminen on kallista.

Kotisynnytys onkin paras kun lapsi vetää vihreää lapsivettä keuhkoon ja juuri hengittää ja köhii ja lapsi kiidätetään vatsan päältä toiseeen huoneeseen, ja tarvitaan lääkäri asentamaan hengitysputki ja lapsi viettää hengityskoneessa 7h ja sen jälkeen painehappiviiksillä 1 1/2 päivää teho-osastolla ja sitten vahvistumassa lastenosastolla 4päivää, kunnes jaksaa imeä pulloa tai rintaa ja nenä-mahaletku voidaan poistaa. Se kotisynnytys on niiiiiiiiiiiin ihana, olisi pitänyt tehdä se, eikä valita nykyään täysin terve lapsi.

Ps. kalvot puhkaistiin vasta 40 min ennen syntymää ja jo ponnustusvaiheen alettua, joten vihreä lapsivesi ei ollut tiedossa ennen.

Pääsimme perhehuoneeseen vaikka vauvamme oli toisessa kaupungissa teho-hoidossa, haimme itse ruuat ja palautimme ne. Mies ja minä nukuimme kun pääsimme osastolle koska vauva syntyi yöllä. Mitä löytyi mistäkin oli paperinivaskassa huoneessa ja ilmoitustaululla huoneessa. Myös hoitajat piipahtivat jossain välissä minua katsomassa miten voin, vaikka tiesivät, että minulla ei ole lasta hoidettavana. Perhehuoneista mentiin x kertaa hoitajien huoneeseen ja apuakin olisi saanut pyytämällä. Huoneista löytyi kaapista vaatteita ja imuja, puhtaita sai käytävältä rullakosta ja pyykkikorit löytyi myös sieltä. Huoneissa oli vessa ja suihku.

Kun viimein sain luvan lähteä osastolta, ja mies oli hakemassa autoa että pääsemme lapsen luo ja olin yksin osastolla, en enää jaksanut enää ja minua alkoi itkettää, sillä pääsisin näkemään lapseni, jota en ollut nähnyt sitten syntymän 1 1/2 päivää sitten. (meillä oli ollut onneksi tavallinen kamera mukana, niin saimme ottaa kuvan hänestä kun hänen tilansa oli tasaantunut ennen siirtoa toiseen kaupunkiin)

Huoneeseen tuli hoitaja ja sanoin että itken ilosta kun näen taas lapseni, niin hän halasi.

Varmaankin epäammattimaista jonkun mielestä, mutta tulen muistamaan tuon halauksen aina.

Opettelimme lapsen hoitoa vasta lastenosastolla.

Eli ksikilla ei välttämättä oli täysin paskaa hoitoa ja hoitajia. Kaikki olivat asiallisia ja empaattisia keskimäärin.

Synnytyksen jälkeen äiti ja vauva ovat sairaalassa siksi että heidän voinnistaan voidaan varmistua ennen kuin päästetään kotiin, että äidin palautuminen lähtee käyntiin ja vauvan ruokinta ym.

Hoitohenkilökunta on äitiä ja vauvaa varten töissä ja tuohon työhön kuuluu yllämainittujen asioiden edistäminen vaikka isiä ei näkyisi mailla halmeilla.