Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Synnytin heinäkuussa PHKS:ssa, vieläkin v*tuttaa hoitajien käytös.
27.08.2018 |
Itse synnytys meni hyvin, kätilö oli mukava ja asiallinen. Vuodeosastolle siirryttäessä se helvetti sitten alkoi. Mikä siinä on, että juuri synnyttänyttä äitiä täytyy vähätellä, jopa "piilovittuilla" ja vastailla kyllästyneesti jos jotain erehtyi kysymään.
Esimerkki, kysyin mistähän saisin pyyhkeen että pääsisin suihkuun, vastaus "ne on sielä missä ennenkin". Viittaus siis siihen että en ollut ensimmäistä kertaa kyseisellä osastolla, mutta edellisestä kerrasta kuitenkin on 6 vuotta joten en ihan välittömästi muistanut missä liinavaatevarasto on. Toiseksi, miksi hoitaja ei voinut tuoda sitä pyyhettä? Tai vaihtovaatteita? Tai vauvalle vaatteita? Kaikki piti itse sieltä käytäviltä etsiä. Kiva jättää vauva yksin huoneeseen ja lähteä kirjaimellisesti perse revenneenä hortoilemaan pitkin käytäviä.
Sitten tämä imetys. Joo, haluan imettää kyllä lastani, mutta minulla ei maito nouse välittömästi synnytyksen jälkeen joten lisämaitoa pitää aluksi antaa. Vauva oli hieman väsynyt synnytyksen jälkeen, joten häntä piti herätellä syömään ja sittenkin söi huonosti, kaikenmaailman kommervenkit tehtiin että sai edes sen pienen määrän maitoa. Hoitaja käski minun yöllä laittaa oman herätyskellon soimaan kännykästä kahden tunnin välein ja soittamaan sitä heidän hälytyskelloa sitten kun olen herännyt. Miksei sieltä vaan voinut hoitaja tulla ja herättää vauvaa syömään? Tuli hieman olo että kuka täällä on töissä, minä vai hoitaja.
Yksi hoitajista myös kommentoi tapaani pidellä tuttipulloa sanalla "kammottavaa".
Toinen sanoi vittuileva sävy äänessään kuinka jos vielä saan vauvoja kannattaisi varmaan vähän ajatella jo etukäteen sitä lisämaidon antamista. Siis mitä helvettiä! Itse pakotitte ensin imettämään ja imettämään ja imettämään vaikka maito ei ollut vielä noussut, mitä siinä mun etukäteen ajattelu olisi auttanut.
Tässä jotain asioita mitkä ärsytti suunnattomasti. Onneksi tämä oli meidän viimeinen lapsi, eipähän tarvi ikinä enää tuolla osastolla maata sätittävänä.
Kommentit (730)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin kuvitella että ennen vanhaa potilaat eivät vaatineet kaiken maailman kynsien lakkausta ja gourmet ruokia, vaan olivat sairaalassa hoitamassa sairauttaan. eivät kuvitelleet olevansa hoitolassa.
Sinun ei tarvitse kuvitella, sillä tässä faktat.. sillä selvästikään sinulla ei ole riittävää tietoa, vaikka kärkkäästi arvostelet
Vielä 80-luvun lopuun saakka äidit oli sairaalassa 7vrk synnytyksestä ja hoitajat hoitivat vauvat vauvallassa ja kärräsivät vauvat syömään äidin luo. Lakanat ja muut siivousjutut teki hoitajat. Kahvit ja ruuat kannettiin äidille vuoteen eteen. Eikä tullut kuuloonkaan, että äiti olisi yksin lähtenyt vessaan tai suihkuun, ilman hoitajaa ensimmäisinä vuorokausina synnytyksestä.
Muutenkin korostettiin äidin levon ja unen merkitystä, jotta äiti jaksaisi viikon sairaala jakson jälkeen hoitaa vauvaa kotona.
Ja kun äiti pääsi sairaalasta vauvan kanssa kotiin, kätilö tai sh kävi kotona 2-3 kertaa opastamassa vauvan hoidossa.
Tarvittaessa vielä kaupungit tarjosi kodinhoitajaa, jos oli muita lapsia tai oli muuta avun tarvetta.
Mikä tekee tämän päivän äideistä niin erityisiä, ettei lapsen synnyttäminen heidän vointiaan tai toimintakykyä alenna, vaan he ovat heti täydessä iskussa ja voimat riittäisi vaikka maratoniin.
Ja oli synnytysvalmennukset, jossa käytiin odotusaika, synnytys,vauvan hoito, ruokailu jne. Ja valmennuksessa oli nukkevauva, jota isät kilpaa hoitivat ja lapsen synnyttyä isäö opasti vielä kätilö. Kylvettiin, vaihdettiin vaippoja ja puettiin vauvanukkea vuorotellen, kätilön ohjauksessa.
Siihen maailmaan aikaan kätilöt ja julkinen terv.hoito panosti perheen tasa-arvoon, isän oikeuksiin ja naisen asemaan, nykyään kätilön tehtävä tuntuu olevan sysätä vauvat äitien hoidettavaksi ja eristää isistä ja varmistavat vielä sairaalassa, että äidit osaavat kotona vaihtaa lakanat ja luututa lattiat. Tähänkö on terv.hoito ja äityshuolto
Ja miten tämä lisää äitien ja vauvan hyvinvointia?
Ja samalla vastasyntyneiden määrä on vähentynyt merkittävästi.
Jokin tässä ei täsmää?Nooh, aika kaukaa ehkä haettua kuitenkin, että synnytyssairaaloiden toimintaa yhdistettäisiin syntyvyyden laskuun. Syntyvyys on kuitenkin ollut vielä 2010 saakka nousussa, eikä sairaaloiden meno ole tässä ajassa juuri muuttunut, korkeintaan ehkä enemmän siihen suuntaan, että on enemmän esim perhehuoneita ja potilashotelleja. Ainakin pk-seudun sairaaloissa, Espoo ja Nkl.
Itse olen pelkopolilla käydessä saanut kyllä aivan erilaisen kuvan. Todella monella on nimenomaan huonoja kokemuksia siitä synnytyksestä ja sairaalaolosta ja sen takia ei haluta enää lapsia. Pelkopolilla mitä olen muiden kanssa jutellut niin lähes kaikkien synnytyspelko on johtunut huonosta hoitamisesta. Siskoni on synnyttänyt 2003, 2006 ja 2007 lapsensa ja sitten tuli iltatähti viime vuonna ja hän kyllä sanoi että selkeä ero oli aiempien lapsien ja viimeisen lapsen sairaalajaksolla.
Ihan kirkkain silmin väität, että se 1-3 päivää ei vaikka seisoisi päällään, jos oikeasti lapsen haluaisi? On se vaikeaa, jos näin on.
Ja hei, itse synnytin 2003, 2007, 2010 ja 2018 ja viimeisen kohdalla hoito oli selvästi parasta. Ei näillä yksittäiskokemuksilla, minun tai siskosi, ole mitään merkitystä, samat peruslinjat on olleet koko 2000-luvun. Välillä saattaa olla joku trendi, mutta peruslinja ei ole mihinkään muuttunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinno, minäminä-sukupolvi hoitajina ja asiakkaina/potilaina - mitä muuta siitä voisikaan seurata kuin huonoja kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä alkaa kiukuttaa kun näitä kokemuksia lukee😖 ja tätä kommenttien määrää! Itse sain synnyttää lapseni vajaa parikymmentä vuotta sitten Raumalla (ennenkuin sekin luxus lopetettiin ja siirrettiin Poriin) Kokemukseni oli molemmilla kerroilla ihana. Minua passattiin, annettiin nukkua, tuotiin ruoka huoneeseen j kipuihin sai lääkettä. Jäi kyllä hyvät muistot. Mutta nyt, olisi todella pelottavaa olla synnyttäjä kun se vauva- aika on muutenkin raskasta ja haastavaakin. Mietin vaan että mihin helv...ttiin ne meidän verorahat menee kun kaikki mikä liittyy ihmisten hyvinvointiin vaan huononee ja huononee!! Olisko syy EU?
Se on tämä "kuntouttava työote", jonka nimissä on unohdettu miten tärkeää toipumiselle on lepo ja turvallisuudentunne. Taustalla varmaan säästöt ja työvoiman vähyys mutta myös asenteet ja tietty mustavalkoisuus. Tosielämässä suurin osa vauvoista on esim. aina saanut lisämaitoa ja rintaa. Itselläkin lapset saaneet aina ensin lisämaitoa kun oma maito nousee hitaasti. Silti imetys on onnistunut, minkä ei imetysintoilijoiden mukaan pitäisi olla edes mahdollista. Miksi äidit väsyvät ja syntyvyys laskee?
Miksi hoitajat väsyvät ja vaihtavat alaa? Kun koko aja pitää tehdä kaikkea ylimääräistä ja ylimääräisiä palveluita. Puolesta pitää tehdä ja kukaan ei edes yritä itse. Ihmiset ovat lihavampia kuin ennen ja raskaita hoitaa. Paranevatkin huonommin.
Kumpi siellä siis on töissä?
Ei hoitajienkaan nyt puolesta tarvi tehdä! Ihmisillä on outo mielikuva. Sairaalaan mennään makaamaan äxänä sängylle ja kaikki tehdään puolesta, vai? Kukin vois tehdä niin paljon kuin pystyy ja hoitaja loput.
Miksi ihmeessä äitiä ja vauvaa pidetään sairaalassa, jos äiti joutuu pärjäämään heti synnytyksen jälkeen yksin ja hoitaa vielä vauvan.
Eikö niissä sairaaloissa, missä äidit eivät saa mitään palveluja tai apua, voisi suoraan äidit ja vauva kipata suoraan synnytyssalista kotiin, kun kotona äiti saisi apua vauvan isältä tai ystäviltä.
En ymmärrä, en, miksi äidit pidetään osastolla, jos he ovat siellä oman onnensa nojassa.
Kerrotko mikä idea tässä on?
Olis helpompaa hoitajillekin, kun ei tarvitsi katsella potilaita.
Ensisynnyttäjälle opetetaan miten hoitaa vauva ja lisäksi yleensä siinä kahden päivän tienoilla vauvassa alkaa näkymään mm. keltaisuus ja muutamat muut vaivat. Myös vauvan verensokereita seurataan aluksi. Poliklinisessä pitää tulla vauvan kanssa takaisin sairaalaan oliko se nyt seuraavana vai sitä seuraavana päivänä. Kyllä itse mielummin olen sielä osastolla sen pari päivää vaikka kohtelu ei olisikaan täydellistä A luokkaa ja sit ku pääsee kotiin pääsee kotiin kunnolla.
Miksi näitä asioita ei opeteta ennakkoon, jo ennen vauvan syntymää, jolloin vanhemmat saisivat varmuutta vanhemmuuteen jo ennen vauvan syntymää?
Me "vanhat äidit" koettiin synnytysvalmennukset hyviksi, joita oli vielä 90-luvun loppuun. Siinä käytiin läpi raskaus, synnytys, vauvan hoito - imetys, ruokailu, pukeminen, kylvetys jne.
Ja myös isät osallistuivat. Siellä miehet vaihtoivat kätilön opastuksella nukkevauvalle vaippoja, pukivat, kylvettivät nukkevauvaa jne.
Ja myös imetys käytiin moneen kertaan läpi ja äidit harjoittelivat sitä silikonirinta-nukella.Ja mikä parasta, kun oli neljä korvaa kuulemassa ja kirjalliset ohjeet, jos kotona tuli ongelmia, jompi kumpi muisti miten oli opetettu ja isät oli jo odotusaikana mukana tulevan vauvan elämässä ja kiintymyssuhde saattoi alkaa.
Kyllä niitä läpi käydään mutta eri asia kun saa sen oikean vauvan siihen nokan eteen. Mikään määrä nukella harjoittelua ei olisi mua valmistanut siihen mitä oli hoitaa sitä oikeaa pientä lasta. Ja oletus on että isä olisi isyyslomalla ja olisi äidin apuna sairaalassa koko sen ajan kun saa olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin tässö vähän pohtimasn hoitajien työnkyvaa tämän keskystelun pohjalta.
Kun ilmeisesti heille ei kuulu
* lakanoiden vaihto
* särkylääkkeiden anto
* ruokien huolehtiminen kävelykyvyttömille potilaille
*synnyttäneen voinnin seuraaminen
* vauvan voinnin seuraaminenNiim että MITÄ ne hoitajat siis sitten tekevät? Jos kaikki hommat kuuluu potilaiden itse huolehdittaviksi, särkylääkkeet ja korvikkeet tuotava kotia, miesten tuotava syötävää synnyttäneille vaimoilleen, niin mitä hommia varten ne hoitajat siellä siis ovat?
Jatkan vielä tätä toisen pohtijan ketjua sillä että heille ei kuulu myöskään potilaiden informoiminen osaston tavoista tai aikatauluista. Ei myöskään asiallisesti ja neutraalisti puhuminen.
Kirjaavat kirjaamistaan kaiken ylös koneille pikkutarkasti.
Ja lisäksi enenevässä määrin ”leikkivät lääkäriä” eli käyttävät aikaansa pohtimalla asioita, jotka kuuluvat lääkäreille. Kyseenalaistavat lääkärin päätöksiä ja matkivat lääkärien asennetta, ettei hoivatyö ole heidän ydintyönsä kuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun äiti synnytyksen jälkeen on kipeä, ei siinä äyskimiset auta.
Jokainen synnytyskokemus on omanlaisensa. Toinen lähtee kotiin muutaman tunnin kuluttua, toinen muutaman päivän päästä masentavat muistot mukanaan kivuista ja itkevästä, nälkäisestä vauvasta, kun maitoa ei tullut ajoissa.
Kuinka moni äiti jättää hankkimatta toisen lapsen, kun ensisynnytys ja tuki oli muuta kuin mistä etukäteen oli saanut käsityksen?
Myönnettäköön, että sektion jälkeen hoito oli paljon tylympää kuin päiväkirurgisella osastolla pienen operaation jälkeen (jolloin en ollut yhtään yötä sairaalassa). Sektion jälkeen olin kipeä ja sekaisin, ja kaikki hoitotoimet tehtiin kylmäkiskoisesti. Kipulääkettä ei tarjottu vaan sitä piti pyytää joka kerta erikseen. Pienemmässä leikkauksessa oltiin paljon ystävällisempiä ja palvelu pelasi sen vähän ajan, kun olin sairaalassa.
Ehkä ongelma on se, että kätilöt synnyttäneiden osastolla eivät haluaisi tehdä päivästä toiseen tylsää perustyötä, jossa jokainen asia ei voi olla kauhean mielenkiintoista. Kun sadannen kerran kertoo juuri osastolle tulleelle, missä on ruokaa ja missä mitäkin, itseä voi tympiä. Äidille se kokemus on kuitenkin ainutkertainen. Ei hän ansaitse vittuilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lapsillani on ikäeroa 10 vuotta, koska kokemukset esikoisen kanssa eivät millään jättäneet rauhaan.
Mutta joo, nuo liinsvaatteet.... minäkin synnytin reilu vuosi sitten. Osasto oli täynnä, ja jouduin viereiselle osastolle, jollekin yleiselle naisten osastolle. Pääsääntöisesti henkilökunta oli hyvin ystävällistä, mutta yksi oli niin kärkäs että pilasi paljon. Huoneessa ei ollut yhtään vaihtovaatteita, ja vaikka kuinka vaihdoin sidettä niin veret tuli silti vaatteille. Niin ei meinannut tuoda minulle vaihtovaatteita eikä petivaatteita, vaan minun olisi pitänyt verisenä kävellä osastolta toiselle, sairaalan ison portaikon/aulan läpi etsimään vaatetta. En edes tiennyt missä ne siellä on.
Viimein hän kyllästyneenä tiuskaisi että " no tämän kerran!" ja toi vaatteet (ei liinavaatteita). Pääsin pesulle ja etsimään niitä liinavaatteita sitten.
Itsekin olen hoitoalalla, ja pidän jotenkin itsestäänselvänä että autetaan eikä tiuskita, jos joku vahinko käy. Ei kukaan äiti siinä veressä nautinnosta kylve.
Osastolla äiti toipuu synnytyksestä ja harjoittelee elämää uuden vauvan kanssa. Pitämällä vauvaa vierellään ja hoitamalla häntä itse, vanhemmat tutustuvat lapseensa ja oppivat hoitamaan häntä. Tavoitteena on, että kotiutuessaan perheet selviävät lapsen hoidosta itsenäisesti ja tietävät mistä hakea tarvittaessa apua.
Äidin ei pitäisi joutua tehdä sellaista, mihin ei ole valmis. Kaikelle on aikansa ja paikkansa.
Henkilökunta on äitiä ja perhettä varten paikalla ja heidän tehtävänään on auttaa ja tukea uuden elämän alkutaivalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
NeitiJ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NeitiJ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sun jaloissa kai mitään vikaa ole? Sairaalan ei ole mikään hotelli eikä hoitajat ole palvelijoita. Miksi ihmeessä hoitajan pitäisi herätellä sinua? Katso nyt peiliin hyvä ihminen.
Hohhoijaa. Sairaala ei ole hotelli, mutta sielä yleensä ollaan sen takia että oma toimintakyky on hetkellisesti alentunut. Vai meinaatko että muillakin osastoilla potilas varmaan itse voi ihan hyvin tehdä osan töistä, koska eihän sairaala nyt mikään hotelli ole!
Jos et todella erota oikeasti sairasta ja synnyttäjää toisistaan, kannattaisi moisesta idiotismista olla hyvin hiljaa. Synnytys EI OLE SAIRAUS, eikä synnytysosaston hoitajat palvelijoita. Iso osa sunnyttäneistä onkin niin fiksuja että hoitavat asian polikliinisesti eivätkä jää makoilemaan jalat kohti kattoa ja kuvittele olevansa täysihoidossa. :(
Minä toivoin tätä polikliinistä synnytystä jo synnytystoiveissa. Synnytys oli helppo, olin kunnossa. Vauvakin kävi lääkärin kotiinlähtötarkastuksessa, kaikki oli hyvin. Vauva ei vaan jaksanut ensimmäisenä elinpäivänään juuri syödä ja kotiin olisi saatu lähteä vasta kun tulee vauvalla pissa. No se tuli klo 21 kun vauvan isä ja esikoinen olivat lähteneet kotiin sairaalasta tuntia aikaisemmin. Todellakaan en halunnut sinne jäädä mutta pakko oli.
Ethän sä enää tossa vaiheessa tarvitsekaan enää mitään hoitajilta, jos olet jo kotikuntoinen
No sitä mieltähän minäkin olin. Kyseessä oli toinen lapsi ja silti ainakin kaksi hoitajaa tuli ottamaan kysymättä tissistä kiinni, kun imettäminen ei onnistunut. Olisihan tuo onnistunut jos vauva olisi ollut hereillä. Kunhan yritin herätellä ja syöttää että olisin saanut tuon pissaamaan. Tultiin myös kolme kertaa kysymään että täytyykö minun puolesta riisua vauva että otan ihokontaktiin. Sanoin että ei kiitos nyt, niin katsottiin pahasti kun en halunnut vauvan parasta ja se kyllä myös kerrottiin. Imetys lähti taas vasta kotona kunnolla käyntiin kun joku ei ollut vähän väliä vieressä katsomassa mitä teen. Olin kuitenkin jo yhden lapsen imettänyt vuoden ikään niin ajattelin että tällä kertaa kenelläkään ei olisi ollut tarvetta koskea tisseihini tai puristella nänniä.
Minä varmaan vetäisisin täysin vaistonvaraisesti hyökkääjää kyynärpäällä silmään tuollaisessa tilanteessa, että joku tulisi tarttumaan tissiin kiinni.
Voi, tuli teidän puolesta todella paha mieli :(.
Itse olen sairaanhoitajana lapsivuodeosastolla. Kiire on usein kova, mutta ei se asiakkaiden vika ole. Jokaisen äidin perheineen tulisi saada asiallista kohtelua synnytyksen jälkeen. Synnytys on aina arvokas, tärkeä ja ikimuistoinen tapahtuma.
Ensimmäiset päivät vauvan kanssa on kuin opettelisi uutta kieltä.
Lapsivuodeosastolla henkilökunnan työhön kuuluu ohjata vauvan viestien tulkinnassa, perushoidoissa, vauvan käsittelyssä sekä imetyksessä :). Jos tämä ei toteudu, kannattaa ehdottomasti viedä asia eteenpäin. Toki ymmärrän, että synnytyksen jälkeen sellainen voi tuntua raskaalta, mutta se on todella arvokas tieto, jonka sairaalaa tarvitsee jotta epäasiallinen käytös saadaan kitkettyä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
NeitiJ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NeitiJ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sun jaloissa kai mitään vikaa ole? Sairaalan ei ole mikään hotelli eikä hoitajat ole palvelijoita. Miksi ihmeessä hoitajan pitäisi herätellä sinua? Katso nyt peiliin hyvä ihminen.
Hohhoijaa. Sairaala ei ole hotelli, mutta sielä yleensä ollaan sen takia että oma toimintakyky on hetkellisesti alentunut. Vai meinaatko että muillakin osastoilla potilas varmaan itse voi ihan hyvin tehdä osan töistä, koska eihän sairaala nyt mikään hotelli ole!
Jos et todella erota oikeasti sairasta ja synnyttäjää toisistaan, kannattaisi moisesta idiotismista olla hyvin hiljaa. Synnytys EI OLE SAIRAUS, eikä synnytysosaston hoitajat palvelijoita. Iso osa sunnyttäneistä onkin niin fiksuja että hoitavat asian polikliinisesti eivätkä jää makoilemaan jalat kohti kattoa ja kuvittele olevansa täysihoidossa. :(
Minä toivoin tätä polikliinistä synnytystä jo synnytystoiveissa. Synnytys oli helppo, olin kunnossa. Vauvakin kävi lääkärin kotiinlähtötarkastuksessa, kaikki oli hyvin. Vauva ei vaan jaksanut ensimmäisenä elinpäivänään juuri syödä ja kotiin olisi saatu lähteä vasta kun tulee vauvalla pissa. No se tuli klo 21 kun vauvan isä ja esikoinen olivat lähteneet kotiin sairaalasta tuntia aikaisemmin. Todellakaan en halunnut sinne jäädä mutta pakko oli.
Ethän sä enää tossa vaiheessa tarvitsekaan enää mitään hoitajilta, jos olet jo kotikuntoinen
No sitä mieltähän minäkin olin. Kyseessä oli toinen lapsi ja silti ainakin kaksi hoitajaa tuli ottamaan kysymättä tissistä kiinni, kun imettäminen ei onnistunut. Olisihan tuo onnistunut jos vauva olisi ollut hereillä. Kunhan yritin herätellä ja syöttää että olisin saanut tuon pissaamaan. Tultiin myös kolme kertaa kysymään että täytyykö minun puolesta riisua vauva että otan ihokontaktiin. Sanoin että ei kiitos nyt, niin katsottiin pahasti kun en halunnut vauvan parasta ja se kyllä myös kerrottiin. Imetys lähti taas vasta kotona kunnolla käyntiin kun joku ei ollut vähän väliä vieressä katsomassa mitä teen. Olin kuitenkin jo yhden lapsen imettänyt vuoden ikään niin ajattelin että tällä kertaa kenelläkään ei olisi ollut tarvetta koskea tisseihini tai puristella nänniä.
Minä varmaan vetäisisin täysin vaistonvaraisesti hyökkääjää kyynärpäällä silmään tuollaisessa tilanteessa, että joku tulisi tarttumaan tissiin kiinni.
Vaikea tehdä äkkinäisiä liikkeitä kun on vauva välissä. 😁 Oli muutenkin parempi olla nätisti, etteivät vahingossa unohtaneet tulla kertomaan koska lääkäri on paikalla kotiintulotarkastusta varten.
Miksiköhän se muuten on aina ainakin Taysissa niin suuri mysteeri koska se lääkäri on paikalla. Kukaan ei osaa kertoa. Veljeni vaimokin odotti koko päivän kun piti päästä kotiinlähtötarkastukseen ja lopulta lääkäri ei ilmestynyt koko päivänä.
Minun ensimmäinen synnytys vuonna 2015 päätyi kiireelliseen sektioon joka tehtiin puoliltaöin. Parin tunnin heräämössä olon jälkeen minut kärrättiin osastolle muiden synnyttäneiden luo ja vauva tuotiin kärryssä viereen. Sanottiin vaan, että soita kelloa, kun vauva herää. Soittelin sitten pitkin yötä, kun en saanut enkä pystynyt nousemaan.
Eka päivä meni ihan hyvin, hoitajat vaihtoivat vauvan vaipat ja toivat ruuat, mutta sitä seuraavana päivänä, kun kipupumput ja katetrit poistettiin ja sanottiin, että voin liikkua normaalisti heidän asenne muuttui täysin. Olin vielä tosi kipeä, pystyssä olo pyörrytti ja pelkäsin hirveästi tiputtavani vauvan, mutta pelolleni vain naurettiin vaikka kävelin pitäen seinistä kiinni. Kun pyysin apua vessassa käyntiin, kaksi hoitajaa tuli seisomaan sänkyni viereen ja katsoivat silmiä pyöritellen, kun yritin nousta eivätkä tehneet elettäkään auttaakseen. Olin niin väsynyt ja tyrmistynyt, etten osannut sanoa mitään..
Paikkani oli oven vieressä eikä verho peittänyt koko sänkyä, eli muiden äitien miehet näkivät esim. kun imetin tissit paljaana.. Itkeskelin paljon, kun olin niin herkistynyt ja järkyttynyt tuosta kaikesta ja yksi hoitaja sanoi vain, että "synnytyksen jälkeinen masennus on tosi yleistä" ja lähti pois.
Olin pyytänyt koko ajan perhehuonetta ja pääsin viimeiseksi yöksi sinne, se helpotti tosi paljon, sain nukuttuakin, kun muiden kuorsaukset ja vauvojen itkut eivät herättäneet. Mutta huono kohtelu vain jatkui.. Olin imettänyt tissit verillä koko päivän ja hain helpotusta tilanteeseen tutilla. Sillä sain vauvan rauhoitettua ja parantelin sillä välin rikkoutuneita nännejä. Tällöin tuli eräs vanhempi hoitaja huutamaan, että ei missään nimessä saa antaa tuttia, se tyydyttää vauvan imemistarpeen eikä näin ollen sitten syö! Ja oli tulossa kaivamaan mun tissiä esille! Olin antanut lisämaitoa muutenkin koko ajan, maitoa kun ei kunnolla noussut. Tästä sitten minulla lopulta naksahti ja huusin takaisin, että nännit vuotaa verta, saan kai hetken pitää taukoa imettämisestä ja nukkua yhdessä vauvan kanssa! Tästä hän meni hiljaiseksi ja poistui paikalta.
Oma mies ei välimatkan takia päässyt käymään, tuli hakemaan viikon päästä pois ja vieläkin ajattelen tuota elämäni pahimpana viikkona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtäkkiä tisseihin kiinni käyviin hoitoalan ammattilaisiin tepsii avokämmen. Oppivat ainakin ilmoittamaan aikeistaan seuraavalla kerralla.
Meillä myös samoja kokemuksia viime vuodelta. Vuosin kuin seula ja olin törkeän kipeä, eivät vaihtaneet liinavaatteitakaan vaikka hädin tuskin pystyin huolehtimaan vauvasta... Hoitaja myös herätti tökkäisemällä poskeen ja pitämällä saarnan vauvan ruokinnasta, kun olin kipujen takia nukkunut heti synnytyksen jälkeen pitkään, ja aivan puolikuolleena. Pyysin saada lääkäriä, koska olin tajuttomissa tuskissa, en kuulemma tarvinnut. Suihkuun ja vessaan pääsyä varten (olin ihan kaikissa mahdollisissa nesteissä) piti pyytää myös lääkäri käskyttämään hoitajia, jotka eivät uskoneet etten todella ole toimintakuntoinen!!
NeitiJ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NeitiJ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NeitiJ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sun jaloissa kai mitään vikaa ole? Sairaalan ei ole mikään hotelli eikä hoitajat ole palvelijoita. Miksi ihmeessä hoitajan pitäisi herätellä sinua? Katso nyt peiliin hyvä ihminen.
Hohhoijaa. Sairaala ei ole hotelli, mutta sielä yleensä ollaan sen takia että oma toimintakyky on hetkellisesti alentunut. Vai meinaatko että muillakin osastoilla potilas varmaan itse voi ihan hyvin tehdä osan töistä, koska eihän sairaala nyt mikään hotelli ole!
Jos et todella erota oikeasti sairasta ja synnyttäjää toisistaan, kannattaisi moisesta idiotismista olla hyvin hiljaa. Synnytys EI OLE SAIRAUS, eikä synnytysosaston hoitajat palvelijoita. Iso osa sunnyttäneistä onkin niin fiksuja että hoitavat asian polikliinisesti eivätkä jää makoilemaan jalat kohti kattoa ja kuvittele olevansa täysihoidossa. :(
Minä toivoin tätä polikliinistä synnytystä jo synnytystoiveissa. Synnytys oli helppo, olin kunnossa. Vauvakin kävi lääkärin kotiinlähtötarkastuksessa, kaikki oli hyvin. Vauva ei vaan jaksanut ensimmäisenä elinpäivänään juuri syödä ja kotiin olisi saatu lähteä vasta kun tulee vauvalla pissa. No se tuli klo 21 kun vauvan isä ja esikoinen olivat lähteneet kotiin sairaalasta tuntia aikaisemmin. Todellakaan en halunnut sinne jäädä mutta pakko oli.
Ethän sä enää tossa vaiheessa tarvitsekaan enää mitään hoitajilta, jos olet jo kotikuntoinen
No sitä mieltähän minäkin olin. Kyseessä oli toinen lapsi ja silti ainakin kaksi hoitajaa tuli ottamaan kysymättä tissistä kiinni, kun imettäminen ei onnistunut. Olisihan tuo onnistunut jos vauva olisi ollut hereillä. Kunhan yritin herätellä ja syöttää että olisin saanut tuon pissaamaan. Tultiin myös kolme kertaa kysymään että täytyykö minun puolesta riisua vauva että otan ihokontaktiin. Sanoin että ei kiitos nyt, niin katsottiin pahasti kun en halunnut vauvan parasta ja se kyllä myös kerrottiin. Imetys lähti taas vasta kotona kunnolla käyntiin kun joku ei ollut vähän väliä vieressä katsomassa mitä teen. Olin kuitenkin jo yhden lapsen imettänyt vuoden ikään niin ajattelin että tällä kertaa kenelläkään ei olisi ollut tarvetta koskea tisseihini tai puristella nänniä.
Minä varmaan vetäisisin täysin vaistonvaraisesti hyökkääjää kyynärpäällä silmään tuollaisessa tilanteessa, että joku tulisi tarttumaan tissiin kiinni.
Vaikea tehdä äkkinäisiä liikkeitä kun on vauva välissä. 😁 Oli muutenkin parempi olla nätisti, etteivät vahingossa unohtaneet tulla kertomaan koska lääkäri on paikalla kotiintulotarkastusta varten.
Miksiköhän se muuten on aina ainakin Taysissa niin suuri mysteeri koska se lääkäri on paikalla. Kukaan ei osaa kertoa. Veljeni vaimokin odotti koko päivän kun piti päästä kotiinlähtötarkastukseen ja lopulta lääkäri ei ilmestynyt koko päivänä.
Mitä ne muuten tekee, jos vaan ottaa vauvansa ja lähtee? Estääkö vartijat poistumisen? Otetaanko vauva huostaan?
Vierailija kirjoitti:
NeitiJ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NeitiJ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NeitiJ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sun jaloissa kai mitään vikaa ole? Sairaalan ei ole mikään hotelli eikä hoitajat ole palvelijoita. Miksi ihmeessä hoitajan pitäisi herätellä sinua? Katso nyt peiliin hyvä ihminen.
Hohhoijaa. Sairaala ei ole hotelli, mutta sielä yleensä ollaan sen takia että oma toimintakyky on hetkellisesti alentunut. Vai meinaatko että muillakin osastoilla potilas varmaan itse voi ihan hyvin tehdä osan töistä, koska eihän sairaala nyt mikään hotelli ole!
Jos et todella erota oikeasti sairasta ja synnyttäjää toisistaan, kannattaisi moisesta idiotismista olla hyvin hiljaa. Synnytys EI OLE SAIRAUS, eikä synnytysosaston hoitajat palvelijoita. Iso osa sunnyttäneistä onkin niin fiksuja että hoitavat asian polikliinisesti eivätkä jää makoilemaan jalat kohti kattoa ja kuvittele olevansa täysihoidossa. :(
Minä toivoin tätä polikliinistä synnytystä jo synnytystoiveissa. Synnytys oli helppo, olin kunnossa. Vauvakin kävi lääkärin kotiinlähtötarkastuksessa, kaikki oli hyvin. Vauva ei vaan jaksanut ensimmäisenä elinpäivänään juuri syödä ja kotiin olisi saatu lähteä vasta kun tulee vauvalla pissa. No se tuli klo 21 kun vauvan isä ja esikoinen olivat lähteneet kotiin sairaalasta tuntia aikaisemmin. Todellakaan en halunnut sinne jäädä mutta pakko oli.
Ethän sä enää tossa vaiheessa tarvitsekaan enää mitään hoitajilta, jos olet jo kotikuntoinen
No sitä mieltähän minäkin olin. Kyseessä oli toinen lapsi ja silti ainakin kaksi hoitajaa tuli ottamaan kysymättä tissistä kiinni, kun imettäminen ei onnistunut. Olisihan tuo onnistunut jos vauva olisi ollut hereillä. Kunhan yritin herätellä ja syöttää että olisin saanut tuon pissaamaan. Tultiin myös kolme kertaa kysymään että täytyykö minun puolesta riisua vauva että otan ihokontaktiin. Sanoin että ei kiitos nyt, niin katsottiin pahasti kun en halunnut vauvan parasta ja se kyllä myös kerrottiin. Imetys lähti taas vasta kotona kunnolla käyntiin kun joku ei ollut vähän väliä vieressä katsomassa mitä teen. Olin kuitenkin jo yhden lapsen imettänyt vuoden ikään niin ajattelin että tällä kertaa kenelläkään ei olisi ollut tarvetta koskea tisseihini tai puristella nänniä.
Minä varmaan vetäisisin täysin vaistonvaraisesti hyökkääjää kyynärpäällä silmään tuollaisessa tilanteessa, että joku tulisi tarttumaan tissiin kiinni.
Vaikea tehdä äkkinäisiä liikkeitä kun on vauva välissä. 😁 Oli muutenkin parempi olla nätisti, etteivät vahingossa unohtaneet tulla kertomaan koska lääkäri on paikalla kotiintulotarkastusta varten.
Miksiköhän se muuten on aina ainakin Taysissa niin suuri mysteeri koska se lääkäri on paikalla. Kukaan ei osaa kertoa. Veljeni vaimokin odotti koko päivän kun piti päästä kotiinlähtötarkastukseen ja lopulta lääkäri ei ilmestynyt koko päivänä.
Mitä ne muuten tekee, jos vaan ottaa vauvansa ja lähtee? Estääkö vartijat poistumisen? Otetaanko vauva huostaan?
Meillä mies suunnitteli tätä ihan tosissaan. Mietittiin kuinka paljon saadaan etumatkaa, jos vain lähdimme. Jos yötä vasten, silloin kun hoitajien vuorot vaihtuvat, varmaan kukaan ei olisi huomannut vuorokauteen ja silloin olisi päässyt pitkälle. Onneksi avuksi saatiin lääkäri, joka oli miehen hyväystävä, jolla oli suhteita ja päästiin ihan laillisesti pois.
Äiti pääsee sairaalasta, milloin haluaa, mutta vauvan kanssa saattaa tulla ongelmia.
Itse synnytin viime toukokuussa tyksissä ja muutamaa veemäistä hoitajaa (joita nyt on aina, ei sille voi mitään. Eikä voikkaan olettaa että kaikkien kanssa henkilökemiat kohtaa) lukuunottamatta itselläni ei kyllä ole yhtään valittamista käytännöistä. Aluksi olin pihalla kuin lumiukko kaikesta, koska olin valvonut _monta_ vuorokautta, mutta ei mua silti häirinnyt, että kaikessa odotettiin omatoimisuutta. Ei mullekkaan kukaan tullut kädestä pitäen näyttämään missä on vaihtovaatteita tai lakanat vaan osasin hakea ne ihan itse vaikka olin katetrissa sekä paikat hellänä ja aina jos jostain en tiennyt niin kysyin ja hyvin sain vastauksia ja tarvitsemaani. Lisäksi mulla oli se puhelin herättämässä, että syötän tarpeeksi usein.
Itseäni ainakin älytön paasaus olisi vaan haitannut ja varmasti hidastanut toipumista. Minusta oli hienoa, että sai olla oma toiminen ja tutustua rauhassa omaan lapseensa. Olin kuitenkin synnyttänyt. En sairas. Siellä sairaalassakin me jouduimme olemaan pidempään lapsen takia, ei minun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NeitiJ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NeitiJ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NeitiJ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sun jaloissa kai mitään vikaa ole? Sairaalan ei ole mikään hotelli eikä hoitajat ole palvelijoita. Miksi ihmeessä hoitajan pitäisi herätellä sinua? Katso nyt peiliin hyvä ihminen.
Hohhoijaa. Sairaala ei ole hotelli, mutta sielä yleensä ollaan sen takia että oma toimintakyky on hetkellisesti alentunut. Vai meinaatko että muillakin osastoilla potilas varmaan itse voi ihan hyvin tehdä osan töistä, koska eihän sairaala nyt mikään hotelli ole!
Jos et todella erota oikeasti sairasta ja synnyttäjää toisistaan, kannattaisi moisesta idiotismista olla hyvin hiljaa. Synnytys EI OLE SAIRAUS, eikä synnytysosaston hoitajat palvelijoita. Iso osa sunnyttäneistä onkin niin fiksuja että hoitavat asian polikliinisesti eivätkä jää makoilemaan jalat kohti kattoa ja kuvittele olevansa täysihoidossa. :(
Minä toivoin tätä polikliinistä synnytystä jo synnytystoiveissa. Synnytys oli helppo, olin kunnossa. Vauvakin kävi lääkärin kotiinlähtötarkastuksessa, kaikki oli hyvin. Vauva ei vaan jaksanut ensimmäisenä elinpäivänään juuri syödä ja kotiin olisi saatu lähteä vasta kun tulee vauvalla pissa. No se tuli klo 21 kun vauvan isä ja esikoinen olivat lähteneet kotiin sairaalasta tuntia aikaisemmin. Todellakaan en halunnut sinne jäädä mutta pakko oli.
Ethän sä enää tossa vaiheessa tarvitsekaan enää mitään hoitajilta, jos olet jo kotikuntoinen
No sitä mieltähän minäkin olin. Kyseessä oli toinen lapsi ja silti ainakin kaksi hoitajaa tuli ottamaan kysymättä tissistä kiinni, kun imettäminen ei onnistunut. Olisihan tuo onnistunut jos vauva olisi ollut hereillä. Kunhan yritin herätellä ja syöttää että olisin saanut tuon pissaamaan. Tultiin myös kolme kertaa kysymään että täytyykö minun puolesta riisua vauva että otan ihokontaktiin. Sanoin että ei kiitos nyt, niin katsottiin pahasti kun en halunnut vauvan parasta ja se kyllä myös kerrottiin. Imetys lähti taas vasta kotona kunnolla käyntiin kun joku ei ollut vähän väliä vieressä katsomassa mitä teen. Olin kuitenkin jo yhden lapsen imettänyt vuoden ikään niin ajattelin että tällä kertaa kenelläkään ei olisi ollut tarvetta koskea tisseihini tai puristella nänniä.
Minä varmaan vetäisisin täysin vaistonvaraisesti hyökkääjää kyynärpäällä silmään tuollaisessa tilanteessa, että joku tulisi tarttumaan tissiin kiinni.
Vaikea tehdä äkkinäisiä liikkeitä kun on vauva välissä. 😁 Oli muutenkin parempi olla nätisti, etteivät vahingossa unohtaneet tulla kertomaan koska lääkäri on paikalla kotiintulotarkastusta varten.
Miksiköhän se muuten on aina ainakin Taysissa niin suuri mysteeri koska se lääkäri on paikalla. Kukaan ei osaa kertoa. Veljeni vaimokin odotti koko päivän kun piti päästä kotiinlähtötarkastukseen ja lopulta lääkäri ei ilmestynyt koko päivänä.
Mitä ne muuten tekee, jos vaan ottaa vauvansa ja lähtee? Estääkö vartijat poistumisen? Otetaanko vauva huostaan?
Meillä mies suunnitteli tätä ihan tosissaan. Mietittiin kuinka paljon saadaan etumatkaa, jos vain lähdimme. Jos yötä vasten, silloin kun hoitajien vuorot vaihtuvat, varmaan kukaan ei olisi huomannut vuorokauteen ja silloin olisi päässyt pitkälle. Onneksi avuksi saatiin lääkäri, joka oli miehen hyväystävä, jolla oli suhteita ja päästiin ihan laillisesti pois.
Äiti pääsee sairaalasta, milloin haluaa, mutta vauvan kanssa saattaa tulla ongelmia.
Ei sairaalat mitään vankiloita ole. Omalla vastuulla voit poistua. Vartijoita tai polisiia tuskin saisit perääsi ensimmäisenä vaikka poistuisit lapsen kanssa, lastensuojelun ehkä jos vauvan tila kuitenkin edellyttää vielä hoitoa/tarkkailua sairaalassa. Jos lastenlääkäri haluaa vain tarkistaa lapsen terveydentilan esim. kolmenpäivän ikäisenä se ylernsä onnistuu vaikka äiti/lapsi välillä kotiutuisi.
Alue: Aihe vapaa
Mitä varten ne hoitajat ovat olemassa, jos potilas vaihtaa itse lakanansa ja hakee itse ruokansa, eikä saa edes kipulääkettä vaan puolison pitää sitä salakuljettaa. Vanginvartijoina?
Sairaala ei ole hotelli, mutta missään muualla potilaita ei kohdella niin epäreilusti kuin synnyttäneiden osastolla ! Kipeä ja heikko ihminen saa hoitaa itse itsensä, vauvan ohella. Mitä, jos autokolarissa olleeelle sanottaisin että tuolta saa ruokaa ja tuolla on suihkuhuone.