Lue keskustelun säännöt.
Synnytin heinäkuussa PHKS:ssa, vieläkin v*tuttaa hoitajien käytös.
27.08.2018 |
Itse synnytys meni hyvin, kätilö oli mukava ja asiallinen. Vuodeosastolle siirryttäessä se helvetti sitten alkoi. Mikä siinä on, että juuri synnyttänyttä äitiä täytyy vähätellä, jopa "piilovittuilla" ja vastailla kyllästyneesti jos jotain erehtyi kysymään.
Esimerkki, kysyin mistähän saisin pyyhkeen että pääsisin suihkuun, vastaus "ne on sielä missä ennenkin". Viittaus siis siihen että en ollut ensimmäistä kertaa kyseisellä osastolla, mutta edellisestä kerrasta kuitenkin on 6 vuotta joten en ihan välittömästi muistanut missä liinavaatevarasto on. Toiseksi, miksi hoitaja ei voinut tuoda sitä pyyhettä? Tai vaihtovaatteita? Tai vauvalle vaatteita? Kaikki piti itse sieltä käytäviltä etsiä. Kiva jättää vauva yksin huoneeseen ja lähteä kirjaimellisesti perse revenneenä hortoilemaan pitkin käytäviä.
Sitten tämä imetys. Joo, haluan imettää kyllä lastani, mutta minulla ei maito nouse välittömästi synnytyksen jälkeen joten lisämaitoa pitää aluksi antaa. Vauva oli hieman väsynyt synnytyksen jälkeen, joten häntä piti herätellä syömään ja sittenkin söi huonosti, kaikenmaailman kommervenkit tehtiin että sai edes sen pienen määrän maitoa. Hoitaja käski minun yöllä laittaa oman herätyskellon soimaan kännykästä kahden tunnin välein ja soittamaan sitä heidän hälytyskelloa sitten kun olen herännyt. Miksei sieltä vaan voinut hoitaja tulla ja herättää vauvaa syömään? Tuli hieman olo että kuka täällä on töissä, minä vai hoitaja.
Yksi hoitajista myös kommentoi tapaani pidellä tuttipulloa sanalla "kammottavaa".
Toinen sanoi vittuileva sävy äänessään kuinka jos vielä saan vauvoja kannattaisi varmaan vähän ajatella jo etukäteen sitä lisämaidon antamista. Siis mitä helvettiä! Itse pakotitte ensin imettämään ja imettämään ja imettämään vaikka maito ei ollut vielä noussut, mitä siinä mun etukäteen ajattelu olisi auttanut.
Tässä jotain asioita mitkä ärsytti suunnattomasti. Onneksi tämä oli meidän viimeinen lapsi, eipähän tarvi ikinä enää tuolla osastolla maata sätittävänä.
Kommentit (730)
Vierailija kirjoitti:
NeitiJ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt varmaan alapeukkuja sataa, mutta viisi lasta synnyttäneenä olen pk-seudun sairaaloissa saanut oikein hyvää hoitoa joka kerta. Kipulääkkeitä on tarjottu liiaksikin, aina on neuvottu mistä löytyy mitäkin, ruokailut jne, alussa kun on ollut heikkona, tuotu ruoka huoneeseen, vauvojen kanssa autettu alkuun, kysytty joka välissä tarvitseeko jotain jne. Tuettu, tsempattu...
Jokainen kätilö ei ole ollut mitään sydänystäväainesta, mutta hyvin ammattimaisia ja korrekteja kyllä.
Vähän hämillään näitä lukee, ihan kuin Suomessa ei olisi yhtään asiallista kohtelua sairaaloissa - mikä sitten lie totuus.
Miksi satelisi alapeukkuja, ihanaa että sinulla meni mukavasti. On täällä muutama muukin positiivinen kokemus ja sehän on vaan hyvä. Alapeukkuja täällä on laitettu niille jotka omien sanojensa mukaan ovat itse toimineet niin erinomaisesti muihin verrattuna että heillä on sujunut sen takia. Samalla haukkunut laiskaksi uusavuttomaksi näitä kärsiviä.
Niin, minun on vaan vaikea uskoa tätä, että suurin osa kokee hoidon niin huonoksi, tai sitten hyvät kokemukset jätetään vaan kertomatta. Kun valtaosa synnytyksistä menee kuitenkin ihan okei, ja äidit muutaman tunnin päästä voivat olosuhteisiin nähden ihan kohtuullisesti. Sitten se on hyvin pitkälle persoonakysymyskin kuinka kokee tämän omatoimisuutta korostavan nykykäsityksen synnytyksen jälkihoidossa. Väsyneitä ja heikkojahan jokainen on, kuka enemmän kuka vähemmän.
Minun on vaikea uskoa, että tässä ketjussa kirjoittaa oikeasti hoitajia, niin ilkeää ja myrkkyä täynnä olevaa tekstiä olen lukenut. Sydämestäni toivon, että ovat vaan trolleja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voin kuvitella että ennen vanhaa potilaat eivät vaatineet kaiken maailman kynsien lakkausta ja gourmet ruokia, vaan olivat sairaalassa hoitamassa sairauttaan. eivät kuvitelleet olevansa hoitolassa.
Sinun ei tarvitse kuvitella, sillä tässä faktat.. sillä selvästikään sinulla ei ole riittävää tietoa, vaikka kärkkäästi arvostelet
Vielä 80-luvun lopuun saakka äidit oli sairaalassa 7vrk synnytyksestä ja hoitajat hoitivat vauvat vauvallassa ja kärräsivät vauvat syömään äidin luo. Lakanat ja muut siivousjutut teki hoitajat. Kahvit ja ruuat kannettiin äidille vuoteen eteen. Eikä tullut kuuloonkaan, että äiti olisi yksin lähtenyt vessaan tai suihkuun, ilman hoitajaa ensimmäisinä vuorokausina synnytyksestä.
Muutenkin korostettiin äidin levon ja unen merkitystä, jotta äiti jaksaisi viikon sairaala jakson jälkeen hoitaa vauvaa kotona.
Ja kun äiti pääsi sairaalasta vauvan kanssa kotiin, kätilö tai sh kävi kotona 2-3 kertaa opastamassa vauvan hoidossa.
Tarvittaessa vielä kaupungit tarjosi kodinhoitajaa, jos oli muita lapsia tai oli muuta avun tarvetta.
Mikä tekee tämän päivän äideistä niin erityisiä, ettei lapsen synnyttäminen heidän vointiaan tai toimintakykyä alenna, vaan he ovat heti täydessä iskussa ja voimat riittäisi vaikka maratoniin.
Ja oli synnytysvalmennukset, jossa käytiin odotusaika, synnytys,vauvan hoito, ruokailu jne. Ja valmennuksessa oli nukkevauva, jota isät kilpaa hoitivat ja lapsen synnyttyä isäö opasti vielä kätilö. Kylvettiin, vaihdettiin vaippoja ja puettiin vauvanukkea vuorotellen, kätilön ohjauksessa.
Siihen maailmaan aikaan kätilöt ja julkinen terv.hoito panosti perheen tasa-arvoon, isän oikeuksiin ja naisen asemaan, nykyään kätilön tehtävä tuntuu olevan sysätä vauvat äitien hoidettavaksi ja eristää isistä ja varmistavat vielä sairaalassa, että äidit osaavat kotona vaihtaa lakanat ja luututa lattiat. Tähänkö on terv.hoito ja äityshuolto
Ja miten tämä lisää äitien ja vauvan hyvinvointia?
Ja samalla vastasyntyneiden määrä on vähentynyt merkittävästi.
Jokin tässä ei täsmää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä alkaa kiukuttaa kun näitä kokemuksia lukee😖 ja tätä kommenttien määrää! Itse sain synnyttää lapseni vajaa parikymmentä vuotta sitten Raumalla (ennenkuin sekin luxus lopetettiin ja siirrettiin Poriin) Kokemukseni oli molemmilla kerroilla ihana. Minua passattiin, annettiin nukkua, tuotiin ruoka huoneeseen j kipuihin sai lääkettä. Jäi kyllä hyvät muistot. Mutta nyt, olisi todella pelottavaa olla synnyttäjä kun se vauva- aika on muutenkin raskasta ja haastavaakin. Mietin vaan että mihin helv...ttiin ne meidän verorahat menee kun kaikki mikä liittyy ihmisten hyvinvointiin vaan huononee ja huononee!! Olisko syy EU?
Se on tämä "kuntouttava työote", jonka nimissä on unohdettu miten tärkeää toipumiselle on lepo ja turvallisuudentunne. Taustalla varmaan säästöt ja työvoiman vähyys mutta myös asenteet ja tietty mustavalkoisuus. Tosielämässä suurin osa vauvoista on esim. aina saanut lisämaitoa ja rintaa. Itselläkin lapset saaneet aina ensin lisämaitoa kun oma maito nousee hitaasti. Silti imetys on onnistunut, minkä ei imetysintoilijoiden mukaan pitäisi olla edes mahdollista. Miksi äidit väsyvät ja syntyvyys laskee?
Miksi hoitajat väsyvät ja vaihtavat alaa? Kun koko aja pitää tehdä kaikkea ylimääräistä ja ylimääräisiä palveluita. Puolesta pitää tehdä ja kukaan ei edes yritä itse. Ihmiset ovat lihavampia kuin ennen ja raskaita hoitaa. Paranevatkin huonommin.
Kumpi siellä siis on töissä?
Ei hoitajienkaan nyt puolesta tarvi tehdä! Ihmisillä on outo mielikuva. Sairaalaan mennään makaamaan äxänä sängylle ja kaikki tehdään puolesta, vai? Kukin vois tehdä niin paljon kuin pystyy ja hoitaja loput.
Miksi ihmeessä äitiä ja vauvaa pidetään sairaalassa, jos äiti joutuu pärjäämään heti synnytyksen jälkeen yksin ja hoitaa vielä vauvan.
Eikö niissä sairaaloissa, missä äidit eivät saa mitään palveluja tai apua, voisi suoraan äidit ja vauva kipata suoraan synnytyssalista kotiin, kun kotona äiti saisi apua vauvan isältä tai ystäviltä.
En ymmärrä, en, miksi äidit pidetään osastolla, jos he ovat siellä oman onnensa nojassa.
Kerrotko mikä idea tässä on?
Olis helpompaa hoitajillekin, kun ei tarvitsi katsella potilaita.
Ensisynnyttäjälle opetetaan miten hoitaa vauva ja lisäksi yleensä siinä kahden päivän tienoilla vauvassa alkaa näkymään mm. keltaisuus ja muutamat muut vaivat. Myös vauvan verensokereita seurataan aluksi. Poliklinisessä pitää tulla vauvan kanssa takaisin sairaalaan oliko se nyt seuraavana vai sitä seuraavana päivänä. Kyllä itse mielummin olen sielä osastolla sen pari päivää vaikka kohtelu ei olisikaan täydellistä A luokkaa ja sit ku pääsee kotiin pääsee kotiin kunnolla.
Jäin tässö vähän pohtimasn hoitajien työnkyvaa tämän keskystelun pohjalta.
Kun ilmeisesti heille ei kuulu
* lakanoiden vaihto
* särkylääkkeiden anto
* ruokien huolehtiminen kävelykyvyttömille potilaille
*synnyttäneen voinnin seuraaminen
* vauvan voinnin seuraaminen
Niim että MITÄ ne hoitajat siis sitten tekevät? Jos kaikki hommat kuuluu potilaiden itse huolehdittaviksi, särkylääkkeet ja korvikkeet tuotava kotia, miesten tuotava syötävää synnyttäneille vaimoilleen, niin mitä hommia varten ne hoitajat siellä siis ovat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaako sitä sektiota olla niin vaatimassa, ei sen jälkeen ole helppo olla. Tavallisen alatiesynnytyksen jälkeen sen sijaan useimmat kykenevät itse toimimaan, pois lukien tietysti jos on ollut komplikaatioita.
?
Itse olen tähän ketjuun kirjoittanut sektiolla synnyttänyt. En todellakaan kyllä vaatinut sektiota vaan halusin synnyttää alateitse. Minun ei annettu asiasta päättää, vaan lääkärit päättivät puolestani, että lapsen ja minun hengen pelastamiseksi on pakko tehdä sektio.
Niin. Yleisesti tuo kommentti, kun moni vaatimalla vaatii näitä ns mukavuussektioita. Eikä siinä mitään, vaatikaa toki, mutta ottakaa sitten huomioon toipumiset yms. Tottakai on lääketieteellisiä perusteita, luulitko etten sitä tiedä?
Varmaan luuli, koska puhut niin kuin et tietäisi että suurin osa sektioista tehdään lääketieteellisistä syistä eikä mistään mukavuussyistä. Pelkosektiokaan ei ole vain mukavuussyistä tehtävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin kuvitella että ennen vanhaa potilaat eivät vaatineet kaiken maailman kynsien lakkausta ja gourmet ruokia, vaan olivat sairaalassa hoitamassa sairauttaan. eivät kuvitelleet olevansa hoitolassa.
Sinun ei tarvitse kuvitella, sillä tässä faktat.. sillä selvästikään sinulla ei ole riittävää tietoa, vaikka kärkkäästi arvostelet
Vielä 80-luvun lopuun saakka äidit oli sairaalassa 7vrk synnytyksestä ja hoitajat hoitivat vauvat vauvallassa ja kärräsivät vauvat syömään äidin luo. Lakanat ja muut siivousjutut teki hoitajat. Kahvit ja ruuat kannettiin äidille vuoteen eteen. Eikä tullut kuuloonkaan, että äiti olisi yksin lähtenyt vessaan tai suihkuun, ilman hoitajaa ensimmäisinä vuorokausina synnytyksestä.
Muutenkin korostettiin äidin levon ja unen merkitystä, jotta äiti jaksaisi viikon sairaala jakson jälkeen hoitaa vauvaa kotona.
Ja kun äiti pääsi sairaalasta vauvan kanssa kotiin, kätilö tai sh kävi kotona 2-3 kertaa opastamassa vauvan hoidossa.
Tarvittaessa vielä kaupungit tarjosi kodinhoitajaa, jos oli muita lapsia tai oli muuta avun tarvetta.
Mikä tekee tämän päivän äideistä niin erityisiä, ettei lapsen synnyttäminen heidän vointiaan tai toimintakykyä alenna, vaan he ovat heti täydessä iskussa ja voimat riittäisi vaikka maratoniin.
Ja oli synnytysvalmennukset, jossa käytiin odotusaika, synnytys,vauvan hoito, ruokailu jne. Ja valmennuksessa oli nukkevauva, jota isät kilpaa hoitivat ja lapsen synnyttyä isäö opasti vielä kätilö. Kylvettiin, vaihdettiin vaippoja ja puettiin vauvanukkea vuorotellen, kätilön ohjauksessa.
Siihen maailmaan aikaan kätilöt ja julkinen terv.hoito panosti perheen tasa-arvoon, isän oikeuksiin ja naisen asemaan, nykyään kätilön tehtävä tuntuu olevan sysätä vauvat äitien hoidettavaksi ja eristää isistä ja varmistavat vielä sairaalassa, että äidit osaavat kotona vaihtaa lakanat ja luututa lattiat. Tähänkö on terv.hoito ja äityshuolto
Ja miten tämä lisää äitien ja vauvan hyvinvointia?
Ja samalla vastasyntyneiden määrä on vähentynyt merkittävästi.
Jokin tässä ei täsmää?
Ja teknologia. On koneita ja laitteita, jotka helpottavat hoitajan työtä.
Jo verenpaineen mittaus onnistuu nappia painamalla, kun sen mittaus oli vielä 90-lukuun asti aikaa vievää ja työlästä.
Mitä on tapahtunut Suomen synnytys osastoille 20 vuodessa? Ja joitenkin hoitajien asenteessa, kun he kuvittelevat, etteivät ole edes palveluammatissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaako sitä sektiota olla niin vaatimassa, ei sen jälkeen ole helppo olla. Tavallisen alatiesynnytyksen jälkeen sen sijaan useimmat kykenevät itse toimimaan, pois lukien tietysti jos on ollut komplikaatioita.
?
Itse olen tähän ketjuun kirjoittanut sektiolla synnyttänyt. En todellakaan kyllä vaatinut sektiota vaan halusin synnyttää alateitse. Minun ei annettu asiasta päättää, vaan lääkärit päättivät puolestani, että lapsen ja minun hengen pelastamiseksi on pakko tehdä sektio.
Niin. Yleisesti tuo kommentti, kun moni vaatimalla vaatii näitä ns mukavuussektioita. Eikä siinä mitään, vaatikaa toki, mutta ottakaa sitten huomioon toipumiset yms. Tottakai on lääketieteellisiä perusteita, luulitko etten sitä tiedä?
Varmaan luuli, koska puhut niin kuin et tietäisi että suurin osa sektioista tehdään lääketieteellisistä syistä eikä mistään mukavuussyistä. Pelkosektiokaan ei ole vain mukavuussyistä tehtävä.
Ei olekaan, mutta pelkoa voi hoitaa (ainakin yrittää), jos haluaa edes yrittää voittaa pelkojaan. Vauvapalsta varmasti vääristää otantaa, mutta täällä kyllä paljon ihan puhutaan sektion vaatimisesta erilaisista melko toissijaisista syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyksissä vuonna 2010 jouduin itse siivoamaan jälkiäni synnytyssalissa synnytyksen jälkeen. Menin suihkuun vaippa jalkojen välissä, mutta verta tippui silti hiukan lattialle. Kätilö sanoi, että viitsisitkö siivota jälkesi, joten hain käsipaperia ja kyykin pyyhkimässä salin lattiaa varoen samalla vuotamasta lisää. Verentulo oli runsasta, heikotti ja suihkussa sisältäni valahti parin nyrkin kokoinen maksoittunut hyytymä. Se ei mennyt viemäristä alas joten paniikissa pilkoin sitä käsipyyhkeiden avulla ja vedin vessanpöntöstä alas. Pelkäsin että kätilö näkee ja valittaa taas sotkusta.
2012 synnytin ilman kivunlievitystä ja jälkisupistukset olivat niin voimakkaita että itku tuli joka kerta imettäessä, sattui enemmän kuin synnyttäminen. En tahtonut saada millään kivunlievitystä, hoitaja kehotti vain kestämään. Pitkän vaatimisen jälkeen sain kuin armosta 500mg Panadolin kerran vuorokaudessa. Se ei auttanut lainkaan, mutta muuta ei kuulemma saa antaa. Mies ei voinut uskoa sanomaani, mutta toi minulle kuitenkin apteekista parasetamolia ja ibuprofeenia, joita otin riittävän annoksen salaa hoitajilta. Tämän "yllättävän nopean toipumisen" jälkeen pääsin onneksi kotiin. Oli täysin järjenvastaista ja nöyryyttävää kärvistellä kivuissa osastolla ja tulla kohdelluksi kuin narkomaani, anellen edes yhtä särkylääkettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin kuvitella että ennen vanhaa potilaat eivät vaatineet kaiken maailman kynsien lakkausta ja gourmet ruokia, vaan olivat sairaalassa hoitamassa sairauttaan. eivät kuvitelleet olevansa hoitolassa.
Sinun ei tarvitse kuvitella, sillä tässä faktat.. sillä selvästikään sinulla ei ole riittävää tietoa, vaikka kärkkäästi arvostelet
Vielä 80-luvun lopuun saakka äidit oli sairaalassa 7vrk synnytyksestä ja hoitajat hoitivat vauvat vauvallassa ja kärräsivät vauvat syömään äidin luo. Lakanat ja muut siivousjutut teki hoitajat. Kahvit ja ruuat kannettiin äidille vuoteen eteen. Eikä tullut kuuloonkaan, että äiti olisi yksin lähtenyt vessaan tai suihkuun, ilman hoitajaa ensimmäisinä vuorokausina synnytyksestä.
Muutenkin korostettiin äidin levon ja unen merkitystä, jotta äiti jaksaisi viikon sairaala jakson jälkeen hoitaa vauvaa kotona.
Ja kun äiti pääsi sairaalasta vauvan kanssa kotiin, kätilö tai sh kävi kotona 2-3 kertaa opastamassa vauvan hoidossa.
Tarvittaessa vielä kaupungit tarjosi kodinhoitajaa, jos oli muita lapsia tai oli muuta avun tarvetta.
Mikä tekee tämän päivän äideistä niin erityisiä, ettei lapsen synnyttäminen heidän vointiaan tai toimintakykyä alenna, vaan he ovat heti täydessä iskussa ja voimat riittäisi vaikka maratoniin.
Ja oli synnytysvalmennukset, jossa käytiin odotusaika, synnytys,vauvan hoito, ruokailu jne. Ja valmennuksessa oli nukkevauva, jota isät kilpaa hoitivat ja lapsen synnyttyä isäö opasti vielä kätilö. Kylvettiin, vaihdettiin vaippoja ja puettiin vauvanukkea vuorotellen, kätilön ohjauksessa.
Siihen maailmaan aikaan kätilöt ja julkinen terv.hoito panosti perheen tasa-arvoon, isän oikeuksiin ja naisen asemaan, nykyään kätilön tehtävä tuntuu olevan sysätä vauvat äitien hoidettavaksi ja eristää isistä ja varmistavat vielä sairaalassa, että äidit osaavat kotona vaihtaa lakanat ja luututa lattiat. Tähänkö on terv.hoito ja äityshuolto
Ja miten tämä lisää äitien ja vauvan hyvinvointia?
Ja samalla vastasyntyneiden määrä on vähentynyt merkittävästi.
Jokin tässä ei täsmää?
Ja teknologia. On koneita ja laitteita, jotka helpottavat hoitajan työtä.
Jo verenpaineen mittaus onnistuu nappia painamalla, kun sen mittaus oli vielä 90-lukuun asti aikaa vievää ja työlästä.
Mitä on tapahtunut Suomen synnytys osastoille 20 vuodessa? Ja joitenkin hoitajien asenteessa, kun he kuvittelevat, etteivät ole edes palveluammatissa.
No henkilökuntaa on ihan olennaisesti vähennetty suhteessa synnyttäjien määrään, siinä ehkä isoin muutos. Toinen iso muutos on keskittyminen isoihin yksiköihin, ja kaiken tehostaminen. Pois kodinomaisuus ja rauha. Eivät nämä ole hoitajien tai kätilöiden syytä, vaan poliittisia päätöksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
NeitiJ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt varmaan alapeukkuja sataa, mutta viisi lasta synnyttäneenä olen pk-seudun sairaaloissa saanut oikein hyvää hoitoa joka kerta. Kipulääkkeitä on tarjottu liiaksikin, aina on neuvottu mistä löytyy mitäkin, ruokailut jne, alussa kun on ollut heikkona, tuotu ruoka huoneeseen, vauvojen kanssa autettu alkuun, kysytty joka välissä tarvitseeko jotain jne. Tuettu, tsempattu...
Jokainen kätilö ei ole ollut mitään sydänystäväainesta, mutta hyvin ammattimaisia ja korrekteja kyllä.
Vähän hämillään näitä lukee, ihan kuin Suomessa ei olisi yhtään asiallista kohtelua sairaaloissa - mikä sitten lie totuus.
Miksi satelisi alapeukkuja, ihanaa että sinulla meni mukavasti. On täällä muutama muukin positiivinen kokemus ja sehän on vaan hyvä. Alapeukkuja täällä on laitettu niille jotka omien sanojensa mukaan ovat itse toimineet niin erinomaisesti muihin verrattuna että heillä on sujunut sen takia. Samalla haukkunut laiskaksi uusavuttomaksi näitä kärsiviä.
Niin, minun on vaan vaikea uskoa tätä, että suurin osa kokee hoidon niin huonoksi, tai sitten hyvät kokemukset jätetään vaan kertomatta. Kun valtaosa synnytyksistä menee kuitenkin ihan okei, ja äidit muutaman tunnin päästä voivat olosuhteisiin nähden ihan kohtuullisesti. Sitten se on hyvin pitkälle persoonakysymyskin kuinka kokee tämän omatoimisuutta korostavan nykykäsityksen synnytyksen jälkihoidossa. Väsyneitä ja heikkojahan jokainen on, kuka enemmän kuka vähemmän.
Tässä nyt kyse ollut huonosta kohtelusta joten ihmiset kertoo niistä vertaistueksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä alkaa kiukuttaa kun näitä kokemuksia lukee😖 ja tätä kommenttien määrää! Itse sain synnyttää lapseni vajaa parikymmentä vuotta sitten Raumalla (ennenkuin sekin luxus lopetettiin ja siirrettiin Poriin) Kokemukseni oli molemmilla kerroilla ihana. Minua passattiin, annettiin nukkua, tuotiin ruoka huoneeseen j kipuihin sai lääkettä. Jäi kyllä hyvät muistot. Mutta nyt, olisi todella pelottavaa olla synnyttäjä kun se vauva- aika on muutenkin raskasta ja haastavaakin. Mietin vaan että mihin helv...ttiin ne meidän verorahat menee kun kaikki mikä liittyy ihmisten hyvinvointiin vaan huononee ja huononee!! Olisko syy EU?
Se on tämä "kuntouttava työote", jonka nimissä on unohdettu miten tärkeää toipumiselle on lepo ja turvallisuudentunne. Taustalla varmaan säästöt ja työvoiman vähyys mutta myös asenteet ja tietty mustavalkoisuus. Tosielämässä suurin osa vauvoista on esim. aina saanut lisämaitoa ja rintaa. Itselläkin lapset saaneet aina ensin lisämaitoa kun oma maito nousee hitaasti. Silti imetys on onnistunut, minkä ei imetysintoilijoiden mukaan pitäisi olla edes mahdollista. Miksi äidit väsyvät ja syntyvyys laskee?
Miksi hoitajat väsyvät ja vaihtavat alaa? Kun koko aja pitää tehdä kaikkea ylimääräistä ja ylimääräisiä palveluita. Puolesta pitää tehdä ja kukaan ei edes yritä itse. Ihmiset ovat lihavampia kuin ennen ja raskaita hoitaa. Paranevatkin huonommin.
Kumpi siellä siis on töissä?
Ei hoitajienkaan nyt puolesta tarvi tehdä! Ihmisillä on outo mielikuva. Sairaalaan mennään makaamaan äxänä sängylle ja kaikki tehdään puolesta, vai? Kukin vois tehdä niin paljon kuin pystyy ja hoitaja loput.
Miksi ihmeessä äitiä ja vauvaa pidetään sairaalassa, jos äiti joutuu pärjäämään heti synnytyksen jälkeen yksin ja hoitaa vielä vauvan.
Eikö niissä sairaaloissa, missä äidit eivät saa mitään palveluja tai apua, voisi suoraan äidit ja vauva kipata suoraan synnytyssalista kotiin, kun kotona äiti saisi apua vauvan isältä tai ystäviltä.
En ymmärrä, en, miksi äidit pidetään osastolla, jos he ovat siellä oman onnensa nojassa.
Kerrotko mikä idea tässä on?
Olis helpompaa hoitajillekin, kun ei tarvitsi katsella potilaita.
Ensisynnyttäjälle opetetaan miten hoitaa vauva ja lisäksi yleensä siinä kahden päivän tienoilla vauvassa alkaa näkymään mm. keltaisuus ja muutamat muut vaivat. Myös vauvan verensokereita seurataan aluksi. Poliklinisessä pitää tulla vauvan kanssa takaisin sairaalaan oliko se nyt seuraavana vai sitä seuraavana päivänä. Kyllä itse mielummin olen sielä osastolla sen pari päivää vaikka kohtelu ei olisikaan täydellistä A luokkaa ja sit ku pääsee kotiin pääsee kotiin kunnolla.
Miksi näitä asioita ei opeteta ennakkoon, jo ennen vauvan syntymää, jolloin vanhemmat saisivat varmuutta vanhemmuuteen jo ennen vauvan syntymää?
Me "vanhat äidit" koettiin synnytysvalmennukset hyviksi, joita oli vielä 90-luvun loppuun. Siinä käytiin läpi raskaus, synnytys, vauvan hoito - imetys, ruokailu, pukeminen, kylvetys jne.
Ja myös isät osallistuivat. Siellä miehet vaihtoivat kätilön opastuksella nukkevauvalle vaippoja, pukivat, kylvettivät nukkevauvaa jne.
Ja myös imetys käytiin moneen kertaan läpi ja äidit harjoittelivat sitä silikonirinta-nukella.
Ja mikä parasta, kun oli neljä korvaa kuulemassa ja kirjalliset ohjeet, jos kotona tuli ongelmia, jompi kumpi muisti miten oli opetettu ja isät oli jo odotusaikana mukana tulevan vauvan elämässä ja kiintymyssuhde saattoi alkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin kuvitella että ennen vanhaa potilaat eivät vaatineet kaiken maailman kynsien lakkausta ja gourmet ruokia, vaan olivat sairaalassa hoitamassa sairauttaan. eivät kuvitelleet olevansa hoitolassa.
Sinun ei tarvitse kuvitella, sillä tässä faktat.. sillä selvästikään sinulla ei ole riittävää tietoa, vaikka kärkkäästi arvostelet
Vielä 80-luvun lopuun saakka äidit oli sairaalassa 7vrk synnytyksestä ja hoitajat hoitivat vauvat vauvallassa ja kärräsivät vauvat syömään äidin luo. Lakanat ja muut siivousjutut teki hoitajat. Kahvit ja ruuat kannettiin äidille vuoteen eteen. Eikä tullut kuuloonkaan, että äiti olisi yksin lähtenyt vessaan tai suihkuun, ilman hoitajaa ensimmäisinä vuorokausina synnytyksestä.
Muutenkin korostettiin äidin levon ja unen merkitystä, jotta äiti jaksaisi viikon sairaala jakson jälkeen hoitaa vauvaa kotona.
Ja kun äiti pääsi sairaalasta vauvan kanssa kotiin, kätilö tai sh kävi kotona 2-3 kertaa opastamassa vauvan hoidossa.
Tarvittaessa vielä kaupungit tarjosi kodinhoitajaa, jos oli muita lapsia tai oli muuta avun tarvetta.
Mikä tekee tämän päivän äideistä niin erityisiä, ettei lapsen synnyttäminen heidän vointiaan tai toimintakykyä alenna, vaan he ovat heti täydessä iskussa ja voimat riittäisi vaikka maratoniin.
Ja oli synnytysvalmennukset, jossa käytiin odotusaika, synnytys,vauvan hoito, ruokailu jne. Ja valmennuksessa oli nukkevauva, jota isät kilpaa hoitivat ja lapsen synnyttyä isäö opasti vielä kätilö. Kylvettiin, vaihdettiin vaippoja ja puettiin vauvanukkea vuorotellen, kätilön ohjauksessa.
Siihen maailmaan aikaan kätilöt ja julkinen terv.hoito panosti perheen tasa-arvoon, isän oikeuksiin ja naisen asemaan, nykyään kätilön tehtävä tuntuu olevan sysätä vauvat äitien hoidettavaksi ja eristää isistä ja varmistavat vielä sairaalassa, että äidit osaavat kotona vaihtaa lakanat ja luututa lattiat. Tähänkö on terv.hoito ja äityshuolto
Ja miten tämä lisää äitien ja vauvan hyvinvointia?
Ja samalla vastasyntyneiden määrä on vähentynyt merkittävästi.
Jokin tässä ei täsmää?
Nooh, aika kaukaa ehkä haettua kuitenkin, että synnytyssairaaloiden toimintaa yhdistettäisiin syntyvyyden laskuun. Syntyvyys on kuitenkin ollut vielä 2010 saakka nousussa, eikä sairaaloiden meno ole tässä ajassa juuri muuttunut, korkeintaan ehkä enemmän siihen suuntaan, että on enemmän esim perhehuoneita ja potilashotelleja. Ainakin pk-seudun sairaaloissa, Espoo ja Nkl.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä alkaa kiukuttaa kun näitä kokemuksia lukee😖 ja tätä kommenttien määrää! Itse sain synnyttää lapseni vajaa parikymmentä vuotta sitten Raumalla (ennenkuin sekin luxus lopetettiin ja siirrettiin Poriin) Kokemukseni oli molemmilla kerroilla ihana. Minua passattiin, annettiin nukkua, tuotiin ruoka huoneeseen j kipuihin sai lääkettä. Jäi kyllä hyvät muistot. Mutta nyt, olisi todella pelottavaa olla synnyttäjä kun se vauva- aika on muutenkin raskasta ja haastavaakin. Mietin vaan että mihin helv...ttiin ne meidän verorahat menee kun kaikki mikä liittyy ihmisten hyvinvointiin vaan huononee ja huononee!! Olisko syy EU?
Se on tämä "kuntouttava työote", jonka nimissä on unohdettu miten tärkeää toipumiselle on lepo ja turvallisuudentunne. Taustalla varmaan säästöt ja työvoiman vähyys mutta myös asenteet ja tietty mustavalkoisuus. Tosielämässä suurin osa vauvoista on esim. aina saanut lisämaitoa ja rintaa. Itselläkin lapset saaneet aina ensin lisämaitoa kun oma maito nousee hitaasti. Silti imetys on onnistunut, minkä ei imetysintoilijoiden mukaan pitäisi olla edes mahdollista. Miksi äidit väsyvät ja syntyvyys laskee?
Miksi hoitajat väsyvät ja vaihtavat alaa? Kun koko aja pitää tehdä kaikkea ylimääräistä ja ylimääräisiä palveluita. Puolesta pitää tehdä ja kukaan ei edes yritä itse. Ihmiset ovat lihavampia kuin ennen ja raskaita hoitaa. Paranevatkin huonommin.
Kumpi siellä siis on töissä?
Ei hoitajienkaan nyt puolesta tarvi tehdä! Ihmisillä on outo mielikuva. Sairaalaan mennään makaamaan äxänä sängylle ja kaikki tehdään puolesta, vai? Kukin vois tehdä niin paljon kuin pystyy ja hoitaja loput.
Miksi ihmeessä äitiä ja vauvaa pidetään sairaalassa, jos äiti joutuu pärjäämään heti synnytyksen jälkeen yksin ja hoitaa vielä vauvan.
Eikö niissä sairaaloissa, missä äidit eivät saa mitään palveluja tai apua, voisi suoraan äidit ja vauva kipata suoraan synnytyssalista kotiin, kun kotona äiti saisi apua vauvan isältä tai ystäviltä.
En ymmärrä, en, miksi äidit pidetään osastolla, jos he ovat siellä oman onnensa nojassa.
Kerrotko mikä idea tässä on?
Olis helpompaa hoitajillekin, kun ei tarvitsi katsella potilaita.
Ensisynnyttäjälle opetetaan miten hoitaa vauva ja lisäksi yleensä siinä kahden päivän tienoilla vauvassa alkaa näkymään mm. keltaisuus ja muutamat muut vaivat. Myös vauvan verensokereita seurataan aluksi. Poliklinisessä pitää tulla vauvan kanssa takaisin sairaalaan oliko se nyt seuraavana vai sitä seuraavana päivänä. Kyllä itse mielummin olen sielä osastolla sen pari päivää vaikka kohtelu ei olisikaan täydellistä A luokkaa ja sit ku pääsee kotiin pääsee kotiin kunnolla.
Miksi näitä asioita ei opeteta ennakkoon, jo ennen vauvan syntymää, jolloin vanhemmat saisivat varmuutta vanhemmuuteen jo ennen vauvan syntymää?
Me "vanhat äidit" koettiin synnytysvalmennukset hyviksi, joita oli vielä 90-luvun loppuun. Siinä käytiin läpi raskaus, synnytys, vauvan hoito - imetys, ruokailu, pukeminen, kylvetys jne.
Ja myös isät osallistuivat. Siellä miehet vaihtoivat kätilön opastuksella nukkevauvalle vaippoja, pukivat, kylvettivät nukkevauvaa jne.
Ja myös imetys käytiin moneen kertaan läpi ja äidit harjoittelivat sitä silikonirinta-nukella.Ja mikä parasta, kun oli neljä korvaa kuulemassa ja kirjalliset ohjeet, jos kotona tuli ongelmia, jompi kumpi muisti miten oli opetettu ja isät oli jo odotusaikana mukana tulevan vauvan elämässä ja kiintymyssuhde saattoi alkaa.
Muistelen montaakin keskustelua täällä, missä kaikenlaiset neuvolan valmennukset, ryhmät jne on leimattu aivan kamalaksi ja yksityisyyden loukkaamiseksi jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäköhän näitä vittuilevia hoitaja-akkoja oikein riivaa?
Muistan itsekkin KYS:issä useamman todella OUDON kommentin joita sain.
Mm. Gynekologi otti tikulla näytteen onko minusta valuva vesi lapsivettä. Pisti tikulla. Sanoin siihen että auts, ja hänen kommentti "älä valita , kohta sieltä on isompaa tulossa".
Sama juttu synnytyksen jälkeen hoitajalla joka vei minut pyörätuolissa osastolle. Osoitti selkeästi sen kuinka häntä vitutti lykkiä minua pyörätuolissa, todella agressiivisesti/kovakouraisesti, olo oli lähes kuin suomen tivolissa.
Jos ette jaksa kohdella ihmisiä inhimillisesti, niin vaihtakaa alaa helvetti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NeitiJ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt varmaan alapeukkuja sataa, mutta viisi lasta synnyttäneenä olen pk-seudun sairaaloissa saanut oikein hyvää hoitoa joka kerta. Kipulääkkeitä on tarjottu liiaksikin, aina on neuvottu mistä löytyy mitäkin, ruokailut jne, alussa kun on ollut heikkona, tuotu ruoka huoneeseen, vauvojen kanssa autettu alkuun, kysytty joka välissä tarvitseeko jotain jne. Tuettu, tsempattu...
Jokainen kätilö ei ole ollut mitään sydänystäväainesta, mutta hyvin ammattimaisia ja korrekteja kyllä.
Vähän hämillään näitä lukee, ihan kuin Suomessa ei olisi yhtään asiallista kohtelua sairaaloissa - mikä sitten lie totuus.
Miksi satelisi alapeukkuja, ihanaa että sinulla meni mukavasti. On täällä muutama muukin positiivinen kokemus ja sehän on vaan hyvä. Alapeukkuja täällä on laitettu niille jotka omien sanojensa mukaan ovat itse toimineet niin erinomaisesti muihin verrattuna että heillä on sujunut sen takia. Samalla haukkunut laiskaksi uusavuttomaksi näitä kärsiviä.
Niin, minun on vaan vaikea uskoa tätä, että suurin osa kokee hoidon niin huonoksi, tai sitten hyvät kokemukset jätetään vaan kertomatta. Kun valtaosa synnytyksistä menee kuitenkin ihan okei, ja äidit muutaman tunnin päästä voivat olosuhteisiin nähden ihan kohtuullisesti. Sitten se on hyvin pitkälle persoonakysymyskin kuinka kokee tämän omatoimisuutta korostavan nykykäsityksen synnytyksen jälkihoidossa. Väsyneitä ja heikkojahan jokainen on, kuka enemmän kuka vähemmän.
Minun on vaikea uskoa, että tässä ketjussa kirjoittaa oikeasti hoitajia, niin ilkeää ja myrkkyä täynnä olevaa tekstiä olen lukenut. Sydämestäni toivon, että ovat vaan trolleja.
Mä taas nimenomaan uskon, että täällä puolustautuu ihan oikeat hoitajat. Vahvistaa vaan äitien kokemusta, kun hoitajat tulevat paljastamaan asenteensa tänne ketjuunkin kaiken kansan luettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Voin kuvitella että ennen vanhaa potilaat eivät vaatineet kaiken maailman kynsien lakkausta ja gourmet ruokia, vaan olivat sairaalassa hoitamassa sairauttaan. eivät kuvitelleet olevansa hoitolassa.
Sinun ei tarvitse kuvitella, sillä tässä faktat.. sillä selvästikään sinulla ei ole riittävää tietoa, vaikka kärkkäästi arvostelet
Vielä 80-luvun lopuun saakka äidit oli sairaalassa 7vrk synnytyksestä ja hoitajat hoitivat vauvat vauvallassa ja kärräsivät vauvat syömään äidin luo. Lakanat ja muut siivousjutut teki hoitajat. Kahvit ja ruuat kannettiin äidille vuoteen eteen. Eikä tullut kuuloonkaan, että äiti olisi yksin lähtenyt vessaan tai suihkuun, ilman hoitajaa ensimmäisinä vuorokausina synnytyksestä.
Muutenkin korostettiin äidin levon ja unen merkitystä, jotta äiti jaksaisi viikon sairaala jakson jälkeen hoitaa vauvaa kotona.
Ja kun äiti pääsi sairaalasta vauvan kanssa kotiin, kätilö tai sh kävi kotona 2-3 kertaa opastamassa vauvan hoidossa.
Tarvittaessa vielä kaupungit tarjosi kodinhoitajaa, jos oli muita lapsia tai oli muuta avun tarvetta.
Mikä tekee tämän päivän äideistä niin erityisiä, ettei lapsen synnyttäminen heidän vointiaan tai toimintakykyä alenna, vaan he ovat heti täydessä iskussa ja voimat riittäisi vaikka maratoniin.
Ja oli synnytysvalmennukset, jossa käytiin odotusaika, synnytys,vauvan hoito, ruokailu jne. Ja valmennuksessa oli nukkevauva, jota isät kilpaa hoitivat ja lapsen synnyttyä isäö opasti vielä kätilö. Kylvettiin, vaihdettiin vaippoja ja puettiin vauvanukkea vuorotellen, kätilön ohjauksessa.
Siihen maailmaan aikaan kätilöt ja julkinen terv.hoito panosti perheen tasa-arvoon, isän oikeuksiin ja naisen asemaan, nykyään kätilön tehtävä tuntuu olevan sysätä vauvat äitien hoidettavaksi ja eristää isistä ja varmistavat vielä sairaalassa, että äidit osaavat kotona vaihtaa lakanat ja luututa lattiat. Tähänkö on terv.hoito ja äityshuolto
Ja miten tämä lisää äitien ja vauvan hyvinvointia?
Ihan ohiksena, kuka haluaisi muka olla 7vrk sairaalassa vaikka olisi mikä palvelutaso, ellei ole lääketieteellisistä syistä ihan pakko?
Vierailija kirjoitti:
Jäin tässö vähän pohtimasn hoitajien työnkyvaa tämän keskystelun pohjalta.
Kun ilmeisesti heille ei kuulu
* lakanoiden vaihto
* särkylääkkeiden anto
* ruokien huolehtiminen kävelykyvyttömille potilaille
*synnyttäneen voinnin seuraaminen
* vauvan voinnin seuraaminenNiim että MITÄ ne hoitajat siis sitten tekevät? Jos kaikki hommat kuuluu potilaiden itse huolehdittaviksi, särkylääkkeet ja korvikkeet tuotava kotia, miesten tuotava syötävää synnyttäneille vaimoilleen, niin mitä hommia varten ne hoitajat siellä siis ovat?
Jatkan vielä tätä toisen pohtijan ketjua sillä että heille ei kuulu myöskään potilaiden informoiminen osaston tavoista tai aikatauluista. Ei myöskään asiallisesti ja neutraalisti puhuminen.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin en pysty ottamaan todesta näitä kommentteja, joissa synnyttäneet äidit kirjoittavat kätilön "vittuilleen".
Minulla meni jo synnytyksen alussa sukset ristiin kätilön kanssa kun hän halusi lappuun hätäkastenimen ja me sanottiin miehen kanssa että ei ole mitään nimeä kun meidän lasta ei tarvitse hätäkastaa. Noh tästähän tämä uskovainen kätilö veti kilarit ja loppusynnytys oli niin traumaattinen kokemus (kipulääkkeitä pihdattiin ym.) että jouduin oikeasti käymään terapiassa ennen kuin uskalsin tulla uudelleen raskaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin kuvitella että ennen vanhaa potilaat eivät vaatineet kaiken maailman kynsien lakkausta ja gourmet ruokia, vaan olivat sairaalassa hoitamassa sairauttaan. eivät kuvitelleet olevansa hoitolassa.
Sinun ei tarvitse kuvitella, sillä tässä faktat.. sillä selvästikään sinulla ei ole riittävää tietoa, vaikka kärkkäästi arvostelet
Vielä 80-luvun lopuun saakka äidit oli sairaalassa 7vrk synnytyksestä ja hoitajat hoitivat vauvat vauvallassa ja kärräsivät vauvat syömään äidin luo. Lakanat ja muut siivousjutut teki hoitajat. Kahvit ja ruuat kannettiin äidille vuoteen eteen. Eikä tullut kuuloonkaan, että äiti olisi yksin lähtenyt vessaan tai suihkuun, ilman hoitajaa ensimmäisinä vuorokausina synnytyksestä.
Muutenkin korostettiin äidin levon ja unen merkitystä, jotta äiti jaksaisi viikon sairaala jakson jälkeen hoitaa vauvaa kotona.
Ja kun äiti pääsi sairaalasta vauvan kanssa kotiin, kätilö tai sh kävi kotona 2-3 kertaa opastamassa vauvan hoidossa.
Tarvittaessa vielä kaupungit tarjosi kodinhoitajaa, jos oli muita lapsia tai oli muuta avun tarvetta.
Mikä tekee tämän päivän äideistä niin erityisiä, ettei lapsen synnyttäminen heidän vointiaan tai toimintakykyä alenna, vaan he ovat heti täydessä iskussa ja voimat riittäisi vaikka maratoniin.
Ja oli synnytysvalmennukset, jossa käytiin odotusaika, synnytys,vauvan hoito, ruokailu jne. Ja valmennuksessa oli nukkevauva, jota isät kilpaa hoitivat ja lapsen synnyttyä isäö opasti vielä kätilö. Kylvettiin, vaihdettiin vaippoja ja puettiin vauvanukkea vuorotellen, kätilön ohjauksessa.
Siihen maailmaan aikaan kätilöt ja julkinen terv.hoito panosti perheen tasa-arvoon, isän oikeuksiin ja naisen asemaan, nykyään kätilön tehtävä tuntuu olevan sysätä vauvat äitien hoidettavaksi ja eristää isistä ja varmistavat vielä sairaalassa, että äidit osaavat kotona vaihtaa lakanat ja luututa lattiat. Tähänkö on terv.hoito ja äityshuolto
Ja miten tämä lisää äitien ja vauvan hyvinvointia?
Ja samalla vastasyntyneiden määrä on vähentynyt merkittävästi.
Jokin tässä ei täsmää?
Nooh, aika kaukaa ehkä haettua kuitenkin, että synnytyssairaaloiden toimintaa yhdistettäisiin syntyvyyden laskuun. Syntyvyys on kuitenkin ollut vielä 2010 saakka nousussa, eikä sairaaloiden meno ole tässä ajassa juuri muuttunut, korkeintaan ehkä enemmän siihen suuntaan, että on enemmän esim perhehuoneita ja potilashotelleja. Ainakin pk-seudun sairaaloissa, Espoo ja Nkl.
Itse olen pelkopolilla käydessä saanut kyllä aivan erilaisen kuvan. Todella monella on nimenomaan huonoja kokemuksia siitä synnytyksestä ja sairaalaolosta ja sen takia ei haluta enää lapsia. Pelkopolilla mitä olen muiden kanssa jutellut niin lähes kaikkien synnytyspelko on johtunut huonosta hoitamisesta. Siskoni on synnyttänyt 2003, 2006 ja 2007 lapsensa ja sitten tuli iltatähti viime vuonna ja hän kyllä sanoi että selkeä ero oli aiempien lapsien ja viimeisen lapsen sairaalajaksolla.
Ainakin pk-seudulla suositaan kyllä nopeaa kotiutumista, jos on ns perustapaus ilman komplikaatioita. Itse kotiutunut kahdesti poliklinisesti, ensimmäisessä pitivät yhden yön (lapset 1, 3 ja 6)