Synnytin heinäkuussa PHKS:ssa, vieläkin v*tuttaa hoitajien käytös.

up

Synnytin 2003 SEKS:ssä kiireellisellä sektiolla. Olin kamalan kipeä ja väsynyt sektion jälkeen (menetin paljon verta) ja pyysin, että vauva voisi olla ensimmäisen yön lastenhoitajilla. Pyyntööni ei suostuttu, sen sijaan minut haukuttiin pystyyn. Epäilen, että tämä oli aiheuttamassa osaltaan synnytyksen jälkeistä vaikeaa masennusta, josta toipuminen kesti runsaat kaksi vuotta. 

Synnytin PHKS:ssa 2011 ja aika samanlaisia kokemuksia itsellänikin.

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia hoitajan pitäisi pitää huoli, että heräät 2h välein imettämään? Tai siis meinaan, että kyllähän sinun kotonakin pitää itse siitä huolehtia.

Ja en meinannut tätä mitenkään pahalla, en ole synnyttänyt enkä tunne tapoja, mutta tuo särähti korvissa.

Heh, ”en ole synnyttänyt”... kysypä tuollaiset kysymykset ensin vaikka äidiltäsi ennen kuin tulet kommentoimaan inhottavia tällaiseen aiheeseen.

Khks ja vuosi 2001. Ensimmäiset lapseni olivat kaksoset enkä heitä ennen ollut koskaan pitänyt vauvaa edes sylissäni. Olin luonnollisesti epävarma aluksi lapsia käsitellessäni. Kätilö ystävällisesti tokaisi vielä, että :” Onneksi tuo isä sentään osaa käsitellä lapsiaan”. Isällä kun oli 2 lasta aiemmin. Voitte vaan kuvitella miltä minusta juuri leikatusta äidistä mahtoikaan tuntua. Ps: ei mennyt edes viikkoa, kun käsittelin lapsiamme varmemmin ottein kuin heidän isänsä 😅

Prototyyppi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kamalaa luettavaa tää ketju. Olenko ymmärtänyt oikein, juuri synnyttäneet äidit joutuvat itse vaihtamaan lakanansa ja etsimään niitä ties mistä käytäviltä??? Sen verran mitä olen itse ollut joskus sairaalaosastolla tai katsomassa tuttuja yms. ei missään muualla potilaat vaihda lakanoitaan itse. Ei missään nimessä.

Raskaus ja synnytys eivät joo ole sairauksia, mutta kyllähän ne ovat ihan normaalisti sujuneinakin rankkoja kokemuksia (puhumattakaan niistä tapauksista, joissa on käynyt jotain vakavampaakin). Onko se niin väärin, että juuri synnyttänyt saisi vähän levätä, ilman että hän alkaa heti sykkiä ja suorittaa? Se, että lepää vähän, ei tarkoita sitä, että maatuu siihen sänkyynsä loppuelämäksi eikä osaa huolehtia itsestään tai vauvastaan. 

Muistan kun jo nuorena kuulin vähän sivummalta, kuinka esim. äitini ja hänen tuttavansa puhuivat ikävistä kokemuksistaan synnäreillä. En ihan ymmärtänyt niitä silloin, mutta nyt aikuisena olen saanut kuulla samaa omilta ystäviltäni. Joku joskus sanoi, että äitejä kohdellaan kuin jotain karjaa. Nyt vielä kun olen lukenut tätä ketjua, on ihan selvää, että naisia on kohdeltu ja kohdellaan edelleen todella huonosti synnytyksen jälkeen. Ne lakanoiden vaihdot itsessään eivät ole vielä maailmanloppu (vaikka outoa kylläkin), mutta tuollainen kaikenlainen tiuskiminen ja tylytys on ihan järkyttävää kuultavaa. Itselläni ei edes ole lapsia, mutta kyllä pistää ketuttamaan tällainen.  Hyviä hoitajiakin on tottakai, mutta ihan liian paljon näitä, jotka käyttäytyvät ikävästi. 

Nyt naiset ruvetaan tekemään tälle asialle jotain. Tätä on selkeästi jatkunut liian kauan. Ei siedetä tuollaista käytöstä, sitkeesti vaan valitusta perään jos ei voi siinä tilanteessa suoraan sanoa. Itsellänikin on haaveissa perheen perustaminen, ja jos joskus pääsen sinne synnärille asti, en tiedä missä mielentilassa sitä lopulta joutuu siellä olemaan.

Monella on käsitys, että hyvää hoitoa on se kun tehdään kaikki puolesta ja "palvellaan". Tämä ei pidä paikkaansa! Toki täytyy auttaa siinä missä tarvitaan, ja mitä heikompi sen enemmän tarvitsee apua. Ketään ei silti pidä "passata" liikaa. Se ei edistä toipumista, vaikka mukavaa ehkä olisikin.

Kuntoutuminen alkaa heti synnytyksen/ leikkauksen tms.jälkeen.

Jännä nuo alapeukut tuohon kommenttiin. Tarkoittaako ne, että olisi kiva olla passattavana vai mikä on ajatus niissä? Väitteet hän on kuitenkin faktaa, mitä tuossa kommentissa mainittiin. Voisiko joku avata?

Kerrotko vielä miksi sektion jälkeen pitää kuntouttaa näin mutta esim. umpisuolileikkauksen jälkeen ei? Tiedät itsekkin että tuossa ei ole mitään logiikkaa.

Kyllä mut ainakin potkittiin hyvin pian umpparileikkauksen (avoleikkaus, ei laparoskopia) jälkeen sängystä ylös. Heräämöstä osastolle ja osastolla ekana vessaan asap. Ei leikkausten jälkeen anneta jäädä sänkyyn lepäämään, vaikka olisi kuinka tolkuttomat kivut.

Mut on leikattu on monet kerrat ja aina on pitänyt lähteä liikkeelle suht. pian leikkauksesta.

Henkilökunnan asenne taas vaatisi täyden remontin. Sen verran huonosti monia, myös minua, on kohdeltu sairaalassa.

No joku tolkkuhan tuossa "kuntoutuksessakin" nyt on oltava! Sehän on selvä, että jossain vaiheessa se pitää aloittaa, mutta olisiko ihan oikeasti liikaa, että edes päivän pari saisi ihan vain lepäillä rauhassa? Ihan liikaako siinä pääsee laiskistumaan? Hyvin vaikea kuvitella, että se oikeasti olisi millään lailla edes oman edun mukaista, jos on oikeasti kipeä. Pitäähän sitä ihan nuhaflunssassakin himmailla rauhallisemmin muutama päivä ja samalla tavalla elämä jatkuu normaalisti sen jälkeen ilman ikuista vuodelepoa. Murtunut jalkakin pitää ensin hoitaa ehjäksi, ennen kuin sitä aletaan varsinaisesti kuntouttaa. Tekosyiltähän nämä kyllä lähinnä kuulostavat.

up

Miten nyt korona-aikana on toiminut homma päksissä tai muissa sairaaloissa synnyttäneiden osastolla, onko kokemuksia?

Mua ei sinänsä haittaa hakea lakanoita sun muita käytäviltä. Koska olen yleensä synnytysten jälkeen ihan hyvävointinen. Ja liikunta auttaa jälkisupistuksiin. Mutta on aika äärimmäisen inhottavaa hakea lakanoita ja vaihtovaatteita jos on tullut ohivuotoja. Siinä sitten verisenä haet kun käytävillä pyörii hoitajia, muita äitejä ja vieraita. Oikein mieltä ylentävää. Seuraavaan synnytykseen olenkin varautunut omilla vaihtovaatteilla ja aikuisten vaipoilla. Ei ainakaan tarvitse verisillä vaatteilla mennä pitkin käytäviä, ja hyvällä tuurilla vaippa pitää ohivuodot kokonaan poissa.

Toinen seikka on se, ettei osastolla pysty kyllä nukkumaan. Ovi käy jatkuvasti ja itse joutuu hoitamaan vauvan sinivalohoidot jne. Kyllä tekisi hyvää, jos hoitajat katsoisivat vauvaa sen verran, että edes muutaman tunnin saisi rauhassa nukkua synnytyksen jälkeen. Monen vuorokauden nukkumattomuudesta tulee sellainen olo, ettei ole psykoosi kaukana. Muutenkin hankala nukkua vieraassa paikassa toisten äitien ja vauvojen seassa. Tuntuu käsittämättömältä, että oma äiti sai aivan rauhassa levätä synnytyksen jälkeen ja hoitajat hoitivat vauvaa, toivat ruuat ja lakanat. Siis kyllähän sen ymmärtää, että vauvan on hyvä olla ihokontaktissa äitiin ja liikkuminen ehkäisee veritulppia, mutta eikö voisi mennä kultaista keskitietä eikä jättää äidit täysin yksin selviytymään heti synnytyksen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Mua ei sinänsä haittaa hakea lakanoita sun muita käytäviltä. Koska olen yleensä synnytysten jälkeen ihan hyvävointinen. Ja liikunta auttaa jälkisupistuksiin. Mutta on aika äärimmäisen inhottavaa hakea lakanoita ja vaihtovaatteita jos on tullut ohivuotoja. Siinä sitten verisenä haet kun käytävillä pyörii hoitajia, muita äitejä ja vieraita. Oikein mieltä ylentävää. Seuraavaan synnytykseen olenkin varautunut omilla vaihtovaatteilla ja aikuisten vaipoilla. Ei ainakaan tarvitse verisillä vaatteilla mennä pitkin käytäviä, ja hyvällä tuurilla vaippa pitää ohivuodot kokonaan poissa.

Toinen seikka on se, ettei osastolla pysty kyllä nukkumaan. Ovi käy jatkuvasti ja itse joutuu hoitamaan vauvan sinivalohoidot jne. Kyllä tekisi hyvää, jos hoitajat katsoisivat vauvaa sen verran, että edes muutaman tunnin saisi rauhassa nukkua synnytyksen jälkeen. Monen vuorokauden nukkumattomuudesta tulee sellainen olo, ettei ole psykoosi kaukana. Muutenkin hankala nukkua vieraassa paikassa toisten äitien ja vauvojen seassa. Tuntuu käsittämättömältä, että oma äiti sai aivan rauhassa levätä synnytyksen jälkeen ja hoitajat hoitivat vauvaa, toivat ruuat ja lakanat. Siis kyllähän sen ymmärtää, että vauvan on hyvä olla ihokontaktissa äitiin ja liikkuminen ehkäisee veritulppia, mutta eikö voisi mennä kultaista keskitietä eikä jättää äidit täysin yksin selviytymään heti synnytyksen jälkeen.

Minä olen sektiox2 äiti. Sain synnytyksen jälkeisen päivän "vapaan" vauvan hoidosta. Sen jälkeen hoidin tauotta. Syömään mennessä minua katsottiin ihmeissään, kun en istunut renkaan päälle. Joku kysyikin et miten voin istua. En kertonut olevani sektio äiti. Sanoin vain, että hyvin. En ymmärrä narinoita. Ensimmäisen sektion jälkeen vauvaa hoidettiin kätilöiden toimesta, toivat myös rinnalle, asettivat istumaan tuetusti, jotta pystyn syöttämään. Toisen vauvan kanssa olin privaatti huoneessa. Mieheni vietti kanssamme koko päivän osastolla. Mieheni osallistui vauvan hoitoon ja sain levätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ei sinänsä haittaa hakea lakanoita sun muita käytäviltä. Koska olen yleensä synnytysten jälkeen ihan hyvävointinen. Ja liikunta auttaa jälkisupistuksiin. Mutta on aika äärimmäisen inhottavaa hakea lakanoita ja vaihtovaatteita jos on tullut ohivuotoja. Siinä sitten verisenä haet kun käytävillä pyörii hoitajia, muita äitejä ja vieraita. Oikein mieltä ylentävää. Seuraavaan synnytykseen olenkin varautunut omilla vaihtovaatteilla ja aikuisten vaipoilla. Ei ainakaan tarvitse verisillä vaatteilla mennä pitkin käytäviä, ja hyvällä tuurilla vaippa pitää ohivuodot kokonaan poissa.

Toinen seikka on se, ettei osastolla pysty kyllä nukkumaan. Ovi käy jatkuvasti ja itse joutuu hoitamaan vauvan sinivalohoidot jne. Kyllä tekisi hyvää, jos hoitajat katsoisivat vauvaa sen verran, että edes muutaman tunnin saisi rauhassa nukkua synnytyksen jälkeen. Monen vuorokauden nukkumattomuudesta tulee sellainen olo, ettei ole psykoosi kaukana. Muutenkin hankala nukkua vieraassa paikassa toisten äitien ja vauvojen seassa. Tuntuu käsittämättömältä, että oma äiti sai aivan rauhassa levätä synnytyksen jälkeen ja hoitajat hoitivat vauvaa, toivat ruuat ja lakanat. Siis kyllähän sen ymmärtää, että vauvan on hyvä olla ihokontaktissa äitiin ja liikkuminen ehkäisee veritulppia, mutta eikö voisi mennä kultaista keskitietä eikä jättää äidit täysin yksin selviytymään heti synnytyksen jälkeen.

Minä olen sektiox2 äiti. Sain synnytyksen jälkeisen päivän "vapaan" vauvan hoidosta. Sen jälkeen hoidin tauotta. Syömään mennessä minua katsottiin ihmeissään, kun en istunut renkaan päälle. Joku kysyikin et miten voin istua. En kertonut olevani sektio äiti. Sanoin vain, että hyvin. En ymmärrä narinoita. Ensimmäisen sektion jälkeen vauvaa hoidettiin kätilöiden toimesta, toivat myös rinnalle, asettivat istumaan tuetusti, jotta pystyn syöttämään. Toisen vauvan kanssa olin privaatti huoneessa. Mieheni vietti kanssamme koko päivän osastolla. Mieheni osallistui vauvan hoitoon ja sain levätä.

Minäköhän vuonna tämä mahtoi olla? Olen synnytellyt viime vuosina, eikä alateitse synnyttäneelle enää suositeltu mitään renkaita. Ajat ovat muuttuneet, äiti palvelee nykyään aika lailla itseään, vaikka olisi huonommassakin kunnossa.

Nostetaan synnytyksen hinta kymppitonniin niin kuin paremmissa maissa, niin palvelu paranee.

Oikeasti, ovatko äidit yhtä avuttomia kuin isät. Hohhoijaa.

Minä olen ollut ihan hyvävointinen molempien synnytysten jälkeen, eikä ruokien tai lakanoiden haku ole tuntunut mitenkään vaikealta. Ja on pitänyt herätellä vauvoja syömään yms, mutta sekin on tuntunut ihan normaalilta. Minusta aloituksen asiat eivät itsessään kuulostaneet kummallisilta. Minunkin oletettiin muistavan asiat, kun olin edellisen kerran synnyttänyt samassa paikassa viisi vuotta sitten. Piti sitten vain kysellä :) Hoitajat olivat minusta mukavia, asiallisia.

Mutta ovathan hoitajat vain ihmisiä, ja kemiatkin voivat mennä ristiin. Olin joskus toisen lapsen kanssa useamman vuorokauden lastenosastolla, ja oli siellä yksi hoitaja, jonka vuoron loppumisesta olin aina  iloinen. Jotenkin tapa suhtautua oli sellainen, että tuli sellainen olo, että ihan väärin tein kaiken. Muut hoitajat olivat mukavia ja normaaleja. 

Tottakai sinä itse huolehdit vauvan herättelyn ja syötön. Ei se mikään päiväkoti ole🤦‍♀️🤦‍♀️

Myy kirjoitti:

Miten nyt korona-aikana on toiminut homma päksissä tai muissa sairaaloissa synnyttäneiden osastolla, onko kokemuksia?

Itse synnytin kyssissä viime vuonna. Kaikki tuotiin huoneeseen aina valmiiksi ruokia myöten. Kelloa kun soitti, niin sai mitä halusi. Oli kehoitus, että turhaa liikkumista käytävillä vältettäisiin. Oli oikein hyvä palvelu :)

Minä pyörryin ruokaa hakiessa ja sain haukut. Ja sitten tehtiin lasu, kun itkeskelin koko ajan silkkaa väsymystä ja v""sta. Vauvakaan ei saanut lisämaitoa, vaan tyhjiä tissejäni revittiin mustelmille pari päivää että jos jotain sieltä heruisi ja vasta tämän jälkeen tuotiin tuttipullo.

Lähtiessä sanoi hoitajien kopin luona kovaan ääneen "eipä tuu noitakaan gestapoja ikävä" ja mulkoilusta päätellen kuulivat,  mikä oli tarkoituskin. Koin hoitajat suoranaisiksi sadisteiksi.

Jos autokolarissa ollut tai umpisuolen poiston läpi käynyt ihminen joutuisi vaihtamaan itse lakanansa  ja hakemaan itse ruokansa, tästä nousi myrsky. Mutta ei synnyttäjien kohdalla, ehei. Siellä laahustetaan verisissä  kaavuissa, alapäät kipeinä, kalpeina kuin haamut pitkin käytäviä ja "nautitaan" äitiydestä.

Ja sitten ihmetellään vielä miksi niin monella on vain yksi lapsi!

0

Vierailija kirjoitti:

Joo o, minä en tajua ollenkaan tätä nykymeininkiä sairaalassa kun heti synnyttäneenä pitäisi kaikki itse jaksaa. Helvetti päästäisivät kotiin vaan heti niin kotonakin saa omalta mieheltä/ suvulta enemmän apua kuin sairaalassa. Ja joo, oot vapaa lähtemään koska vaan mutta periaatteessa et kuitenkaan, koska kyllä sun vaan on odotettava että saat lääkäriltä luvan lähteä turvallisesti kotiin vauvan kanssa. 

2 krt olen Tyksissä synnyttänyt. Heti synnytyksen jälkeen vauva lykätään paidan alle ja siellä pidettävä ekat 24h tai jotakin. Ihan kaunis ajatus, mutta kun olet pari vuorokautta synnyttänyt ja valvonut ja kolmantenakaan yönä et saa nukuttua kun pelkäät tappavas painollasi sen vastasyntyneen joka makaa sängyssä vieressä sun paidan sisällä... aika väsynyt sitä oli. Imetyksestä paineet kun vauvaa punnitaan ja painoa pitäs tulla, mutta lisämaitoa ei saa, ei sitten millään. Mulla on molempien kanssa ollut myös imetysotteen kanssa alussa vaikeuksia, molemmat huusi kitarisat kirkuen yöt väärällään kun olivat nälkäisiä eikä saaneet tississä otetta. Tuttia ei missään nimessä saanut käyttää, joten siinä tuli valvottua se neljäs ja viides yö kun pidät pikkurilliä vauvan suussa, ettei huonekaverit häiriintyisi. Se on myös kiva ohjelmanumero päivään kun huoneissa ei ole edes omaa vessaa, vaan pitää joka kerta perse revenneenä lähteä käytäville hillumaan yhteiseen vessaan (ja kun siellä on 20 muutakin perseestä revennyttä, niin ne vessat oli välillä melko varattuja ja mitään rauhaa ei kyllä itse saanut esim. kakkaamiseen kun on metrin jono siinä oven takana). Ja suihkuunkin piti se vauva kärrätä mukaan.

Kyllä minä ainakin olen hieman kade äidilleni joka synnytti heidekenissä +30 vuotta sitten. Silloin äiti todellakin sai levätä synnytyksen jälkeen ja hoitajat todellakin HOITI sekä äitiä että vauvaa. 

Mutta Suomessa nyt muutenkin on se asenne että äidin tulee pärjätä yksin ja se koulutus tosiaan alkaa siellä synnärillä. 

Näitä lukiessa kiittää onneaan, että lapsiluku on täynnä ja tuli täyteen ulkomailla asuessamme.

Synnytin molemmat lapsemme Briteissä ja vaikka NHS on paljon parjattu ja osin syystäkin, synnytykset menivät hyvin ja kotiin lähdimme saman tien.

Ei mitään kärvistelyjä osastolla kurttuotsaisten hoitajien armoilla, vaan vauva kainaloon ja kotiin.

Tiedän kyllä, että olimme onnekkaita, helpot synnytykset ja terveet, hyvävoimaiset vauvat molemmilla kerroilla, mutta nimenomaan tälläisissä tapauksissa miksi pitäisikään jäädä osastolle?

Laittakaa palautetta Päksin sivulta löytyy

Muuten ei meno muutu. Itse laitan reilusti omalla nimellä

Vierailija kirjoitti:

Mua ei sinänsä haittaa hakea lakanoita sun muita käytäviltä. Koska olen yleensä synnytysten jälkeen ihan hyvävointinen. Ja liikunta auttaa jälkisupistuksiin. Mutta on aika äärimmäisen inhottavaa hakea lakanoita ja vaihtovaatteita jos on tullut ohivuotoja. Siinä sitten verisenä haet kun käytävillä pyörii hoitajia, muita äitejä ja vieraita. Oikein mieltä ylentävää. Seuraavaan synnytykseen olenkin varautunut omilla vaihtovaatteilla ja aikuisten vaipoilla. Ei ainakaan tarvitse verisillä vaatteilla mennä pitkin käytäviä, ja hyvällä tuurilla vaippa pitää ohivuodot kokonaan poissa.

Toinen seikka on se, ettei osastolla pysty kyllä nukkumaan. Ovi käy jatkuvasti ja itse joutuu hoitamaan vauvan sinivalohoidot jne. Kyllä tekisi hyvää, jos hoitajat katsoisivat vauvaa sen verran, että edes muutaman tunnin saisi rauhassa nukkua synnytyksen jälkeen. Monen vuorokauden nukkumattomuudesta tulee sellainen olo, ettei ole psykoosi kaukana. Muutenkin hankala nukkua vieraassa paikassa toisten äitien ja vauvojen seassa. Tuntuu käsittämättömältä, että oma äiti sai aivan rauhassa levätä synnytyksen jälkeen ja hoitajat hoitivat vauvaa, toivat ruuat ja lakanat. Siis kyllähän sen ymmärtää, että vauvan on hyvä olla ihokontaktissa äitiin ja liikkuminen ehkäisee veritulppia, mutta eikö voisi mennä kultaista keskitietä eikä jättää äidit täysin yksin selviytymään heti synnytyksen jälkeen.

Aamen! Kultainen keskitie olisi mahtava idea. Sain kaksoset, ja A-vauva tuli alateitse mutta B-vauvan jäädessä huonoon tarjontaan jouduin hätäsektioon. Menetin paljon verta ja sanomattakin selvää että olo oli hutera muutaman päivän ajan, sektiohaavan ja alapään tikkien kanssa. Tämä yhdistettynä valvomiseen, tai suoranaiseen valvottamiseen, pelkäsin että pimahdan. Sain viikon sairaalareissulla nukuttua 1-2 tuntia per yö. Kammottavaa. Vauvojen verensokereita mitattiin tiuhaan, pumppasin maitoa, tein syöttöpunnituksia ja tiskasin tuttipulloja yms mitä hommia yököt mulle keksivätkään etten vaan vahingossakaan saisi nukkua. Vieläkin tulee paha mieli kun muistelee miten huonossa kunnossa olin ja vastuussa kahdesta ennenaikaisesta vauvasta, ilman edes hetken lepoa.