Synnytin heinäkuussa PHKS:ssa, vieläkin v*tuttaa hoitajien käytös.
Itse synnytys meni hyvin, kätilö oli mukava ja asiallinen. Vuodeosastolle siirryttäessä se helvetti sitten alkoi. Mikä siinä on, että juuri synnyttänyttä äitiä täytyy vähätellä, jopa "piilovittuilla" ja vastailla kyllästyneesti jos jotain erehtyi kysymään.
Esimerkki, kysyin mistähän saisin pyyhkeen että pääsisin suihkuun, vastaus "ne on sielä missä ennenkin". Viittaus siis siihen että en ollut ensimmäistä kertaa kyseisellä osastolla, mutta edellisestä kerrasta kuitenkin on 6 vuotta joten en ihan välittömästi muistanut missä liinavaatevarasto on. Toiseksi, miksi hoitaja ei voinut tuoda sitä pyyhettä? Tai vaihtovaatteita? Tai vauvalle vaatteita? Kaikki piti itse sieltä käytäviltä etsiä. Kiva jättää vauva yksin huoneeseen ja lähteä kirjaimellisesti perse revenneenä hortoilemaan pitkin käytäviä.
Sitten tämä imetys. Joo, haluan imettää kyllä lastani, mutta minulla ei maito nouse välittömästi synnytyksen jälkeen joten lisämaitoa pitää aluksi antaa. Vauva oli hieman väsynyt synnytyksen jälkeen, joten häntä piti herätellä syömään ja sittenkin söi huonosti, kaikenmaailman kommervenkit tehtiin että sai edes sen pienen määrän maitoa. Hoitaja käski minun yöllä laittaa oman herätyskellon soimaan kännykästä kahden tunnin välein ja soittamaan sitä heidän hälytyskelloa sitten kun olen herännyt. Miksei sieltä vaan voinut hoitaja tulla ja herättää vauvaa syömään? Tuli hieman olo että kuka täällä on töissä, minä vai hoitaja.
Yksi hoitajista myös kommentoi tapaani pidellä tuttipulloa sanalla "kammottavaa".
Toinen sanoi vittuileva sävy äänessään kuinka jos vielä saan vauvoja kannattaisi varmaan vähän ajatella jo etukäteen sitä lisämaidon antamista. Siis mitä helvettiä! Itse pakotitte ensin imettämään ja imettämään ja imettämään vaikka maito ei ollut vielä noussut, mitä siinä mun etukäteen ajattelu olisi auttanut.
Tässä jotain asioita mitkä ärsytti suunnattomasti. Onneksi tämä oli meidän viimeinen lapsi, eipähän tarvi ikinä enää tuolla osastolla maata sätittävänä.
Kommentit (730)
Mielenkiintoisia kokemuksia ihan omastakin sairaalasta, joka tosin isompi kuin phks.
Kiire usein harmittaa töissä!! Ei jää aikaa kohtaamiselle. Ikäviä nää kommentit, jossa ihmetellään mistä kätilöiden kiire syntyy?
Esim näistä asioista.
Olet luvannut viedä uudet liinavaatteet huoneeseen x. Samalla viedessä, huomaat että huone y soittaa -> viet liinavaatteet oven raosta huoneeseen x ja painelet huoneeseen y. Mielessä samalla mitenköhän huoneessa ö äiti jakselee. Y huone pyytää kipulääkettä, lähdet hakemaan, samalla saat tiedon, että saat uuden perheen osastolle. Saat vietyä kipulääkkeen ja tehtyä monta muuta asiaa siinä huoneessa. Uusi perhe onkin tullut sillä välin. Ainiin, huoneen ö äiti. Käyt siellä, saattaa vierähtää aikaa. Huom, tätä aikaa ei näiden samaan aikaan tapahtuvien asioiden takia aina ole liiaksi, mikä hiton ärsyttävää, perheet saavat vain pieniä hetkiä sieltä täältä!!!
Noh sillä välin uusi perhe on saapunut jo tovi sitten. Liinavaatteita pyytänyt huone x kuitenkin soittaa. Käyt siellä, ah, imetysongelma. Sehän ei ratkea sormia napsauttamalla. Joudut keskeyttämään ohjaushetken toteamalla, että käyt hetken muualla (vihdoin sen uuden perheen luona?!)
Sillä välin uusi perhe on odottanut tervehdystä jo tovin ja tullut olo ettei varmaan ketään kiinnosta.
Tähän soppaan jos vielä jokaiselle äidille pitäisi viedä ruuat, vaihtaa lakanat, vaihtaa vauvan vaipat, autttaa rinnalle, herätellä joka ikinen kerta, mitenhän onnistuu.
Yksikin, joka ei tätä työtä tee, ei ymmärrä mitä kaikkea siihen kuuluu ja kuinka monta asiaa voi samaan aikaan olla tehtävänä.
Huonoa käytöstä se ei oikeuta! Mutta peiliin katsomisen paikka monella tähän ketjuun kirjoottelijallakin olis.
AI kamala mitä kokemuksia! Luojan kiitos nykyään taysissa hyväkuntoiset pääsee potilashotelliin - on valmiiksi pedatut sängyt, pyyhkeet kylppärissä ja oma vessa sekä jopa telkkari :D. Hoitajat ei käy huoneessa, jos et erikseen kutsu. Vauvaa pitää käydä kerran päivässä heille näyttämässä.
Aikamoista synnyttäjien passaamista tämäkin?! Pitäiskö kuitenkin hotellissakin itse pedata, ettei opi liian helpolle ;).
Niin ja teille, jotka ette sitä tietäneet, osastolla on sellainen kirja, mikä pitäisi lukea, kun sinne menee, siinä on kaikki ohjeet, mistä saa lakanat yms. Toki kukaan ei muista mainita siitä oppaasta osastolle tullessa.
Ihmettelen myös sitä, että muilla osastoilla saa apua, eikä tarvitse pedata itse sänkyä? Miksi mummot pääsee helpolla? Itse olen saanut jopa empaattisen vastaanoton sisätautien puolella, kun sairastuin äkillisesti ja jouduin leikkaukseen. Ja olin siis vähän järkyttynyt ja itkeskelin.
Yhtä asiaa olen myös pitkään miettinyt - miksi potilaan kokemusta kivusta ei uskota? Onko osastoilla tosiaan niin paljon turhasta valittavia? Mulle on kaksi kertaa käynyt niin, ettei nukutus/särkylääke sopinut, aiheuttaa rankkaa pahoinvointia ja heittohuimausta sekä pahentaa astmaoireita. Huulet sinisenä olen kärsinyt sydämentykytyksistä, kun happi ei kulje, mutta kukaan ei uskonut kipuja ja oloa? Vasta kun vuoroon tuli itse astmaa sairastava hoitaja, alkoi hommat selvitä; sain lääkettä ja lisähappea.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisia kokemuksia ihan omastakin sairaalasta, joka tosin isompi kuin phks.
Kiire usein harmittaa töissä!! Ei jää aikaa kohtaamiselle. Ikäviä nää kommentit, jossa ihmetellään mistä kätilöiden kiire syntyy?
Esim näistä asioista.
Olet luvannut viedä uudet liinavaatteet huoneeseen x. Samalla viedessä, huomaat että huone y soittaa -> viet liinavaatteet oven raosta huoneeseen x ja painelet huoneeseen y. Mielessä samalla mitenköhän huoneessa ö äiti jakselee. Y huone pyytää kipulääkettä, lähdet hakemaan, samalla saat tiedon, että saat uuden perheen osastolle. Saat vietyä kipulääkkeen ja tehtyä monta muuta asiaa siinä huoneessa. Uusi perhe onkin tullut sillä välin. Ainiin, huoneen ö äiti. Käyt siellä, saattaa vierähtää aikaa. Huom, tätä aikaa ei näiden samaan aikaan tapahtuvien asioiden takia aina ole liiaksi, mikä hiton ärsyttävää, perheet saavat vain pieniä hetkiä sieltä täältä!!!
Noh sillä välin uusi perhe on saapunut jo tovi sitten. Liinavaatteita pyytänyt huone x kuitenkin soittaa. Käyt siellä, ah, imetysongelma. Sehän ei ratkea sormia napsauttamalla. Joudut keskeyttämään ohjaushetken toteamalla, että käyt hetken muualla (vihdoin sen uuden perheen luona?!)
Sillä välin uusi perhe on odottanut tervehdystä jo tovin ja tullut olo ettei varmaan ketään kiinnosta.Tähän soppaan jos vielä jokaiselle äidille pitäisi viedä ruuat, vaihtaa lakanat, vaihtaa vauvan vaipat, autttaa rinnalle, herätellä joka ikinen kerta, mitenhän onnistuu.
Yksikin, joka ei tätä työtä tee, ei ymmärrä mitä kaikkea siihen kuuluu ja kuinka monta asiaa voi samaan aikaan olla tehtävänä.
Huonoa käytöstä se ei oikeuta! Mutta peiliin katsomisen paikka monella tähän ketjuun kirjoottelijallakin olis.
Toki kaikille hektinen työ ei sovi. En ole hoitaja, mutta omassa työssä sähköposti kilkuttaa, puhelin soi ja ihmisiä ramppaa kysymässä milloin mitäkin. Ymmärrän siis hyvin, mitä keskeytykset ja muut tarkoittaa työssä. Vaatii hyvää muistia ja priorisointikykyä selvitä. Eli ammattitaitoinen hoitaja varmasti pystyy pitämään mielessään yksityiskohdat, auttamaan järjestyksessä siten, ettei kukaan odota liian kauan, tekemään mitä on luvannut sekä soittamaan tarvittaessa apua, jos ei selviä taakasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotisynnytys on paras.☺ Saa mennä suihkuun ja sen jälkeen omaan sänkyyn lepäämään tuoreen vauvan kanssa, eikä kukaan ole nälvimässä ja kiusaamassa. Kotona on myös rentoutuneempi joten synnytyskin on kivuttomampi, ja lapsi on rauhallisempi kun ei ensimmäinen näky ulkomaailmassa ole kirkkaat lamput ja kolkko synnytyssali.
Ainoa haitta on, että kätilön palkkaaminen on kallista.
Kuka ne lakanat kotona vaihtaa ja hemmottelee synnyttänyttä äitiä?
Kyllähän äiti omassa kodissaan lakanat löytää, saa käydä jääkaapilla oman aikataulunsa mukaan ja pääsee suihkuun ja vessaan kun mies hoitaa vauvaa.
Sairaalassa miehen on jostakin syystä mahdottomuus sitä tehdä?
Yleensä vastuullisemmat ja luonnonmukaisuutta arvostavat perheet valitsevat kotisynnytyksen. Sairaalassa nyt muutenkin kielletään läheisiä puuttumasta mihinkään. Kätilöt kuulemma hoitohenkilökunnasta töykeimpiä.
Synnytin Kajaanissa ja hoitajat olivat ihania... Ei todellakaan kuittailtu tai oltu ylimielisiä.
Huhuh, tän ketjun myötä pelottaa vielä enemmän mennä päksiin synnyttämään :( Taitaa olla melkoinen kombo kun olen pelkopotilas (alakautta kyllä tarkoitus ainakin alkuun yrittää) ja vielä en pysty imettämään vauvaa.
Ihmetyttää ettei äidin levontarvetta kunnioiteta. Lepo on osa toipumista ja moni on valvonut pitkään synnytyksen yhteydessä sen lisäksi että läpikäynyt itse synnytyksen, joka on voinut olla todella pitkä ja fyysisesti verrattavissa vähintään maratonin juoksemiseen. Mitä edistetään sillä että ne pari ekaa päivää mahdollisesti hyvinkin huterassa kunnossa olevan äidin pitäisi vain juosta hakemassa lakanoita sen lisäksi että hoitaa vauvan ja nukkuu huonosti? Näitä ehtii tehdä kotonakin, heti akuutisti synnytyksen jälkeen olisi tarvetta ihan vain huilimiselle.
Onneksi olen itse saanut levätä sairaalassa synnytyksen jälkeen, ilmeisesti kaikkialla ja aina tilanne ei ole sama.
Söivätkö hoitajat lapsesi? Näitkö kun Jaana synnytti demoonivauvan?
Minulle jäi PHKS:sta mieleen se, ettei öisin saanut nukuttua, hoitajat puhuivat kovaan ääneen käytävällä ja vielä kun oli huone siinä vauvalan vai mikälie vieressä, niin eipä paljoa saanut nukuttua. Oma vauva nukkui vieressä hyvin. Ennen piti jättää joku pahvikello tms. yöllä osoittamaan viimeistä imetystä, jotta kätilö herättää sitten syöttämään. Huom. tästä siis kauan aikaa. No ei ekana yönä herättänyt ja aamulla kun asiaa kysyin, vedottiin siihen, etten ole ensisynnyttäjä. No öh, se oli kyllä tiedossa jo silloin kun pahvikellosta sovittiin.
Vierailija kirjoitti:
Kotisynnytys on paras.☺ Saa mennä suihkuun ja sen jälkeen omaan sänkyyn lepäämään tuoreen vauvan kanssa, eikä kukaan ole nälvimässä ja kiusaamassa. Kotona on myös rentoutuneempi joten synnytyskin on kivuttomampi, ja lapsi on rauhallisempi kun ei ensimmäinen näky ulkomaailmassa ole kirkkaat lamput ja kolkko synnytyssali.
Ainoa haitta on, että kätilön palkkaaminen on kallista.
Itsekin olisin halunnut synnyttää kotona, mutta lähisuvun vaikeat synnytykset eivät enteilleet helppoa synnytystä... Ja kiireiseen sektioon jouduin.
Mutta muistan vaan sen ajan synnytysosastolla, kun kätilön v*ttuiluja kuunnellessa oikeasti mietin taksin tilaamista, jotta palaisin kodin turvaan synnyttämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä kikyä, työmoralille käy heipat samalla kun ansioita leikataan. Asiakas/potilas on sitten niitä loppukäyttäjiä jotka saavat huonoa palvelua. Suomi nousuun!
Asiallehan et voi enää mitään, yritä päästä yli ja unohtaa.
Hoitajat eivät ole palvelijoita!
Vaan ... ? Mitäs varten he siellä osastolla ovat, jos potilaat hoitavat itse itsensä eivät hoitajat edes kysyttäessä vastaa ja neuvo asiallisesti?
En halua kuvitella, millainen työilmapiiri sellaisilla osastoilla on, joilla suurin osa v'ttuilee potilaille ja yksi tai kaksi pelastaa tilanteet.
Niinpä. Kummallista hommaa. Sillä työmäärällä mitå hoitajat siellä tekee riittäisi joka vuoroon yksi hoitaja äitejä 'varten' ja yksi lastenhoitaja.. Sairaala-apulainenhan hoitaa liinavaatteiden ja ruokien tuonnin ja viennin sekä siivouksen. Ja kaiken muun hoitavat synnyttäneet naiset itse. Suoraa rahan tuhlausta muu.
Ja hoitaja muuten on palveluammatissa ei palvelija mutta palveluammatissa vähän niin kuin kaupanmyyjät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotisynnytys on paras.☺ Saa mennä suihkuun ja sen jälkeen omaan sänkyyn lepäämään tuoreen vauvan kanssa, eikä kukaan ole nälvimässä ja kiusaamassa. Kotona on myös rentoutuneempi joten synnytyskin on kivuttomampi, ja lapsi on rauhallisempi kun ei ensimmäinen näky ulkomaailmassa ole kirkkaat lamput ja kolkko synnytyssali.
Ainoa haitta on, että kätilön palkkaaminen on kallista.
Kuka ne lakanat kotona vaihtaa ja hemmottelee synnyttänyttä äitiä?
Sinun mielestäsi normaali hoitajan työ on asiakkaan hemmottelua?
Ja eikö mielestäsi juurikin synnyttänyt nainen ansaitse hemmottelua niin paljon kuin sielu sietää?
Kummallista ettå maailman suurimman työn juuri tehnyttä kohdellaan niin kuin tiskirättiä ja joka sen kyseenalaistaa haukutaan maan rakoon.
Ei ihme ettå on niin paljon huonosti voivia perheitå. Nainen se on joka joko säteilee tai ei säteile hyvinvointia perheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Voi, tuli teidän puolesta todella paha mieli :(.
Itse olen sairaanhoitajana lapsivuodeosastolla. Kiire on usein kova, mutta ei se asiakkaiden vika ole. Jokaisen äidin perheineen tulisi saada asiallista kohtelua synnytyksen jälkeen. Synnytys on aina arvokas, tärkeä ja ikimuistoinen tapahtuma.
Ensimmäiset päivät vauvan kanssa on kuin opettelisi uutta kieltä.
Lapsivuodeosastolla henkilökunnan työhön kuuluu ohjata vauvan viestien tulkinnassa, perushoidoissa, vauvan käsittelyssä sekä imetyksessä :). Jos tämä ei toteudu, kannattaa ehdottomasti viedä asia eteenpäin. Toki ymmärrän, että synnytyksen jälkeen sellainen voi tuntua raskaalta, mutta se on todella arvokas tieto, jonka sairaalaa tarvitsee jotta epäasiallinen käytös saadaan kitkettyä pois.
Olisivatpa kaikki hoitajat sinunlaisiasi.
Ihmettelen sitä miksi täältä ja muualtakin tulevaa palautetta ei oteta oikeaan käsittelyyn ja muuteta toimintaa sen mukaan paremmiksi siellä synnytys - ja lapsivuodeosastolla.
Kätilöt on inhottavia, siis lapsivuodeosastolla. Kummallakin kerralla tympeää sakkia, ainoa mukava oli venäläissyntyinen kätilö, joka ystävällisesti ohjasi kapaloimaan levottoman vauvan.
Tämmöiset hetket jää mieleen, kun ekan lapsen saaneena, kiireelliseen sektioon joutuneena, täysin sekaisin seuraavana päivänä leikkauksesta, kivusta ja kaikesta uudesta. Lapsi oli levoton ja kävelin sitten kipeänä sinne kanslialle kysymään, että mitä pitäisi tehdä. Kopissa istui, kuten JOKAINEN KERTA, kun kävelin ohi ne 4-5 muijaa kahvikupit kädessä nauramassa. Kysyin asiasta. Naurahtivat ja yksi totesi varmaan turhautuneena typerän äidin kysymyksiin: "niin, pitää itse ratkaista, oisko vauvan nälkä" ja yksi toinen tirskahti päälle. Tämä oli ainoa kerta, kun olivat noin veemäisiä, mutta muutenkin kummallakin kerralla aina istui vaan porukka siellä kansliassa ja olivat tosi ärsyyntyneitä, jos kehtasi vaivata...
Synnytin PKKS:ssa 2008, eikä ole valittamista. Raskaus meni kaksi viikkoa yli ja käynnistettiin aamulla, jouduin jäämään yöksi kun mitään ei tapahtunut. Illalla katselin telkkaria, kätilö toi iltapalaa ja jäi juttelemaan kun ei ollut kiirettä juuri silloin. Synnytyksen jälkeen ei tarvinnut itse etsiä pyyhkeitä tai muutakaan, ruoka tuotiin tarjottimella jo synnytyssaliin (en ollut syönyt melkein vuorokauteen pahoinvoinnin takia). Osastolla oli myös ihan mukavaa, meitä oli neljän hengen huoneessa vain kaksi. Lämmin ruoka tuotiin sängyn viereen ja jääkaapista sai hakea välipalaa jos siltä tuntui. Kätilöt neuvoivat vauvan hoidossa ja näyttivät miten pitää vaihtaa vaippa ja kylvettää (ensimmäinen lapsi). Suihkun ajaksi vauvan sai jättää kansliaan ja ei todellakaan tarvinnut itse mitään lakanoita vaihdella. Särkylääkkeissäkään ei pihtailtu.
Aika hurjia kertomuksia täällä :( Olen synnyttänyt kaksi kertaa KHKS:ssa. Ensimmäisellä kerralla kuusi vuotta sitten itse synnytys meni todella hienosti. Olin kuitenkin valvonut supistelujen takia jo 36 tuntia siinä vaiheessa, kun lapsi aamupäivällä syntyi. Olin siis todella väsynyt, vaikka muuten ihan kunnossa ilman repeämiä tai muita kipuja. Aika lailla ensimmäinen asia, minkä hoitaja kipakasti osastolle tullessa sanoi, oli että "Vauva on sitten täällä vierihoidossa, kanslia ei ole mikään päiväkoti, sinne ei vauvaa tuoda hoitoon!"
Vauva ei nukkunut yhtään sängyssään. Vieressä tai tissillä vain. Onneksi mies oli päivällä paikalla ja vauva nukkui joitakin pieniä pätkiä hänen sylissään. Väsymys oli järjetön. Yöllä en uskaltanut nukkua vauva vieressä siinä kapealla ja epämukavalla pedillä. Kerran havahduin siihen, että olin vahingossa nukahtanut ja makasin vauvan päällä. Kauhu oli kamala! Onneksi vauvalle ei käynyt mitään, mutta sen jälkeen vasta pelkäsinkin nukahtamista. Aamuvarhaisella soitin melkein itkien miehelle, että tulee jo äkkiä, että saisin hetken levätä. Seuraavana yönä sain vauvalle lisämaitoa, kun hän vaan huusi. Vauva nukkui vihdoin itsekseen. Hetken päästä heräsin kuitenkin siihen, kun viereen kärrättiin toinen äiti. Hän kuorsasi kovaa läpi yön. Sitten oma vauva taas halusikin viereen. Joskus aamuyöllä sain vihdoin hoitajan ottamaan vauvan hetkeksi kansliaan. Olin kuolemanväsynyt. Olin niin onnellinen, kun vihdoin pääsin kotiin! Kotona vauva nukkui hyvin ja minä sain vihdoin kunnolla unta.
Nyt vuosi sitten olin toista kertaa samassa paikassa samoilla asioilla. Synnytys oli nopea ja muuten meni hyvin, mutta vuodin yli litran kätilön revittyä istukan väkisin irti. Heti osastolle tultuani hoitaja ilmoitti, että vauvan voi pyytää hakemaan kansliaan, jos tarvitsee lepoa. Ruoka tuotiin tarjottimella (ja mies toi kanttiinista lisää, koska annokset olivat samaa kokoluokkaa, kuin mitä yksivuotias syö). Imetyksestä kysyttiin vain, että ajattelinko laittaa kelloa yöllä herättämään, ja kun kerroin että en, niin tämä oli ihan ok, että lapsentahtisesti edetään. Lääkettä toivat säännöllisesti. Tällä kertaa lapsikin nukkui hyvin, joten kansliaan ei ollut tarvetta häntä viedä. Molemmilla kerroilla muutoin kohdeltiin hyvin ja ystävällisesti, imettääkin sai rauhassa omaan tahtiin, mutta ensimmäinen kerta oli ihan kidutusta tuon valvomisen takia. Ilmeisesti väsymys ei ole riittävä syy saada apua, vaikka vuodosta huolimatta olin paljon paremmassa voinnissa nyt jälkimmäisellä kerralla.