Synnytin heinäkuussa PHKS:ssa, vieläkin v*tuttaa hoitajien käytös.

up

Vierailija kirjoitti:

Olen lääkäri, ja töissä julkisella puolella. Vaikka minun työhöni ei mitenkään se kuulu, niin aina autan ja neuvon jos joku meidän talossa potilaana oleva näyttää eksyneeltä tai kysyy neuvoa että missä mikäkin asia on, tai sanoo vaikka että ei tiedä mihin aikaan hänen pitäisi olla missäkin (vaikka ei ole kyseessä edes minun potilaani voin talomme ajanvarauskalenterista hänelle katsoa, että missä hänen pitäisi olla mihin aikaan ja kenen vastaanotolla, ja tämän hänelle vaikka muistilapullekin kirjoittaa). En näe mitään syytä kohdella ihmisiä tylysti tai vaikka alkaa vit***tuilemaan heille jos he ovat vaikka unohtaneet minkä nimisen henkilön vastaanotolle ovat menossa. Auttamassa siellä olen, ihmisenä ihmisiä varten, vaikka lääkäri olenkin enkä vaikka ajanvaraustäti. Itselläkin on parempi mieli, jos on muille ystävällinen. Ihan samalla tavalla hoitajan pitäisi neuvoa ystävällisesti missä on liinavaatteet, vaikka hän ei laitoshuoltaja olekaan.

Tämä. Minä olen läksyni oppinut ja kun en saa niskojaan nakkelivilta hoitajilta vastausta, käännyn lääkärien puoleen ja aina olen saanut ystävällistä palvelua. Ompa muutaman kerran iha itse lääkäri tarjonnut apuaa, ilman pyytämättä.

Yleensä lääkärillä on niin hyvä itsetunto ja koulutus, ettei hänen arvonsa tai ammattitaito siitä kärsi jos palvelee ja auttaa potilaita. Näin olen huomannut.

Ja ehkä jo lääkärikoulutuksessa panostetaan enemmän sosiaalisiin taitoihin, kuin hoitajilla.

Kiitos Sinä. Olet hyvä lääkäri.

Mä synnytin naistenklinikalla ja muuta negatiivista sanottavaa ei ole kuin että kun vauvan liikkeet väheni huomattavasti yhtäkkiä n. 2 vkoa ennen synnytystä ja lähdin sinne sitten tarkistuttamaan et kaikki on ok (joka paikassa sanotaan et ennemmin liian herkästi lähtee tsekkaamaan kuin liian myöhään). Lääkäri sanoi tylynä että on muutakin hommaa kuin "tarkistuksia hysteeeisten äitien kotkotuksia" ja perään pirullisesti että varaudu isoon vauvaan, tulee painamaan ainakin 5 kg (itse olen 160 cm ja normaalisti painan 50 kg joten shokkiinhan tuossa meni, esikoista kun odotin ja aloin pelätä synnytystä aivan hulluna). 3800 g lapsi sieltä sitten tuli.

Vuodeosastolla sänkynaapuri oli nainen jolla ei ollut minkäänlaisia käytöstapoja. Saattoi alkaa laulaa ja laittaa kännykästä musiikkia päälle keskellä yötä, valuttaa vettä hanoista täysillä 10-20 min keskellä yötä, rämpyttää valoja jne. Pääasia että nainen mekasti aivan tauotta. Olin ennen synnytystä valvonut 2 vrk ja muutenkin ihan loppu, pyysin kätilöitä että puuttuisivat naisen mekastukseen jolloin minulle piruiltiin että voi tulla vaikeaa vauvan kanssa jos jo synnärillä kitisee äänistä. Pitää ymmärtää muitakin kulttuureja, sanottiin (melumooses äiti oli afrikasta). Niin, mun piti kärsiä ja olla suvaitsevainen, tää hullu sai mekastaa vapaasti koska "suvaitsevaisuus".

Oma vauvani kun nukkui ja söi ja oli tyytyväinen alusta asti. Kotiin päästyäni nukuin varmaan yhtä paljon kun vauva, olin niin loppu siitä monen vrk valvomisesta, rankasta synnytyksestä ja naapurisångyn äidin meluamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tavallisia sairaanhoitajia vaan kätilöitä.

Antaako kätilön ammatti jotakin erityistä merittiä, ettei hänen tarvitse auttaa ja olla ystävällinen potilaalle.

Nykyään kaikki on kääntynyt päälaelleen ja luulisi lääkärin olevan se, joka tuntee arvonsa ja kunniansa ja kohtelisi potilasta vähättelevästi, kun hänellä on korkeampi koulutus ja ammattitaito, mutta nyt sen tekevät jotkut hoitajat. Ja lääkärit mieluusti kertovat olevansa potilasta varten ja auttavat mieluusti.

Vierailija kirjoitti:

Synnyttäneiden osastolla on töissä kätilöitä. Miksi kaikki kutsuvat heitä hoitajiksi?

Koska joka ikinen kätilö on myös hoitaja.

Aivan järkyttävää miten huonosti äitejä yhä kohdellaan. Kyllä pistää vihaksi lukea näitä vaikka vela olenkin.

Synnyttäminen ei ole mikään sairaus, joka estäisi omatoimisuuden. Suurin osa kuitenkin naisista pystyy toimimaan melko normaalisti synnytyksen jälkeen. En minä ainakaan odottanut, että hoitajat olisivat palvelleet minua synnytyksen jälkeen. Toki sektion jälkeen tarvitsi vähän enemmän apua kun ensimmäisenä päivänä ei saanut nousta ylös. Mutta heti toisena päivänä tein kyllä kaiken itse vaikka kipeää teki, mutta se kuuluu asiaan. Ja ihan itse myös heräsin herättelemään vauvaa lisämaidolle ja lisäpunnituksiin.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on turha kitistä jos asenne on "en jaksanut tehdä valitusta". Ei ne asiat muuksi muutu jos ette jaksa tehdä!!

Tein valituksen eikä ole muuttunut siltikään kun näitä lukee. En kyllä sitä olettanutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Synnyttäneiden osastolla on töissä kätilöitä. Miksi kaikki kutsuvat heitä hoitajiksi?

Siellä on töissä vähän kaiken ammattikunnan edustajia. Heitä on erittäin vaikea erottaa että kuka on mikäkin. Tiedän kyllä että siitäkin suututaan kun ei jostain pikkurillin asennosta osaa päätellä että onko nyt hoitaja vai kätilö vai mikä lienee imetysterapeutti tällä kertaa onkaan. Osa muuten kertoo hoitavansa vain niitä vauvoja ja heitä ei sitten äidit kiinnosta. Hiton sekavaa. Jopa niillä laitoshuoltajilla on samannäköiset vaatteet kuin kaikilla, mutta ne erottaa siitä että ne on ystävällisiä.

Kiitos tästä ketjusta. Omat kurjat kokemukset NKL:lta sektion 9/12 jälkeen harmittivat pitkään. En ole missään ja koskaan kokenut olevani niin "tiellä" ja nöyryytetty, osaamaton ja heikko kuin ko. lapsivuodeosastolla, kun pyysin apua lapsen hoitamisessa. Onneksi paikalla oli yksi mukava hoitaja, joka kohteli minua tasa-arvoisena ihmisenä, ei työtä teettävänä myttynä. Ystävällinen laboratoriohoitaja piti hetken lasta, jotta pääsin käymään yksin vessassa. Niin voimakkaalta ilmaisulta kuin kuulostaakin, niin tuntui, että sain ihmisarvoni takaisin vasta, kun saimme perhehuoneen ja pystyin luottamaan, että paikalla on ihminen (mieheni) jolta saan apua.

Synnyttämisen jälkeen ihminen on muutenkin herkässä tilassa valvomisen, kipujen ja hormonimyllerrysten jälkeen, silloin tiuskimiset ja meillä äidit hoitavat lapset kokonaan itse -kommentit käyvät tosi syvälle.

Lisäyksenä edelliseen, että en olettanutkaan, että joku hoitaisi lastani synnärillä 24/7, mutta siis sen aikaa, että saisi rauhassa käydä vessassa, suihkussa ja ehkä ekana yönä kahden vrk:n valvomisen jälkeen levätä edes pari tuntia, jotta pysyisi tolkuissaan (mies ei saanut jäädä sairaalaan yöksi). Itselläni oli vielä kaiken lisäksi kohtutlulehdus ja tippa viikon, vatsalihakset revenneet (eivät erkautuneet, vaan revenneet, paikattiin myöhemmin parissa leikkauksessa, synnärillä ei kukaan uskonut kipujani). Ihan karmea kokemus, joka nostaa vieläkin tunteita pintaan kuuden vuoden jälkeen, vaikka muuten olen tasapainoinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

En vaihtanut lakanoita sängystäni vaikka olin 1 1/2 päivää sairaalassa, eikö teillä ollut siellä sairaalassa niitä imuliinoja pyllyn alla, että sen sai heittää roskiin jos vuosi ohi? Ja kaapissa yöpukuja ja lisäimuja? Näin oli Espoossa Jorvissa

Oli, mutta minä idiootti olin yöllä liikkunut sen verran että tuo oli mennyt ruttuun ja veri mennyt ohi tullessaan läpi. Taysissa yöpuvut oli käytävällä erillisessä liinavaatehuoneessa, missä oli kieltämättä vähän nolo käydä verisissä vaatteissa.

Itse olin molempien synnytysten jälkeen toimintakuntoinen. Ei minua haitannut tuon satunnaisen nolouden lisäksi hakea asioita ja tehdä itse. Enemmän itselle ongelma oli henkinen. Oli paha olla, esikoisesta synnytyksen jälkeinen masennus, joka selvisi vasta noin 2kk jälkeen synnytyksestä.

Kukaan ei neuvonut kunnolla osastolla. Oli surullinen olo ja hukassa oleva olo koko ajan. Esikoinen ei juuri nukkunut. Söin ruoat kylmänä, en oikeastaan saanut nukuttua, vaikka synnytys kesti 26h ja ponnistusvaihe imukuppeineen noin tunnin. Mies oli sairaalassa minkä ehti mutta kun aamusta ei tietenkään saanut aikasin tulla ja klo 20 piti lähteä. Oli koko uneton yö niin yksinäistä. Ja ensimmäinen päivä synnytyksen jälkeen oli mies tietenkin kotona nukkumassa kun lapsi syntyi aamulla.

Neuvoja ei juuri saanut, paitsi imetyksestä oli kamala stressi kun koko ajan joku oli kyselemässä ja ilman lupaa tississä kiinni, minkä koin hyvin ahdistavaksi.

Toisen lapsen kohdalla en edes jännittänyt synnytystä mikä menikin mukavasti, vaan tuota osasto aikaa. Ainoa synnytystoiveeni oli pian kotiin. Ensin luvattiinkin että päästään samana päivänä pois. Mutta koska poika oli niin uninen ei hän syönyt. Ehto kotiinpääsylle oli että pitää pojan pissata ennen kotiutumista. Mies ja poika kävivät illalla kun olisi pitänyt kotiin lähteä mutta pissa tuli vasta tunti siitä kun olivat lähteneet joten jäin yöksi. Onneksi seuraavana päivänä päästiin kotiin.

Äitijahoitaja kirjoitti:

Synnyttäminen ei ole mikään sairaus, joka estäisi omatoimisuuden. Suurin osa kuitenkin naisista pystyy toimimaan melko normaalisti synnytyksen jälkeen. En minä ainakaan odottanut, että hoitajat olisivat palvelleet minua synnytyksen jälkeen. Toki sektion jälkeen tarvitsi vähän enemmän apua kun ensimmäisenä päivänä ei saanut nousta ylös. Mutta heti toisena päivänä tein kyllä kaiken itse vaikka kipeää teki, mutta se kuuluu asiaan. Ja ihan itse myös heräsin herättelemään vauvaa lisämaidolle ja lisäpunnituksiin.

Juuri katsoin videon, jossa vloggaaja kertoi synnytyksestään ja kuinka repesi imukupin takia niin pahasti, että laitettiin lähemmäs 80 tikkiä. Toipumisen ennuste 8 viikkoa. En tiedä miltä 80 tikkiä alapäässä tuntuu, mutta uskoisin ettei siinä kovin normaalisti pysty toimimaan. Itse ainakin kauhistuin jo pelkästä ajatuksesta.

Ei kukaan voi ennalta tietää mikä on juuri sen sairaalan käytäntö, siksi on pakko kysyä, ja on tosi kurjaa jos vastaus tulee kettuilemalla. Olin ennen synnytystä ollut raskausmyrkytyksen vuoksi jonkin aikaa yhden sairaalan osastolla, ja siellä näytettiin, että tuolla on liinavaatekaappi, hae sieltä lakanat ja vaatteet itsellesi.  Jouduin sulun vuoksi kuitenkin sitten synnyttämään toiseen sairaalaan, ja luulin, että sielläkin pitää hakea itse ne lakanat ym. Yritin mennä siellä liinavaatehuoneeseen (jonka näin käytävän varrella), mutta joku hoitaja tulikin heti estämään, että ei saa ottaa itse, pitää pyytää heiltä mitä tarvitsee ja he tuovat suoraan huoneeseen.

Sektio on todella iso leikkaus ja siitä toipuminen on välillä hidasta ja komplikaatioitakin voi helposti tulla, osa ei toivu täysin koskaan, moni menettää paljon verta ja on siksi huonossa kunnossa. Siksi mielestäni sektion jälkeen sairaalassa pitäisi saada parin päivän ajan apua ruokatarjottimen kantamiseen, vauvan nosteluun ja vaipan vaihtoon ja sellaiseen. Olin itse ennen sektiota päättänyt, että nousen ylös heti kun antavat luvan nousta sängystä ja lähden heti liikkeelle riippumatta kivuista ja liikun koko ajan, jo sektion jälkeisenä päivänä. Olin lukenut, että se nopeuttaa toipumista. No näin teinkin, koska olin päättänyt tehdä ja olin itseäni siihen psyykannut monta viikkoa jo ennalta. Kivut oli helve**tilliset ja joka askel todella vaikea. Silti alle 24 h sektiosta menin kävelemään osaston käytävää edestakaisin. Näin jälkikäteen olin vähän hullu eikä tuollaiseen tarvitsisi pystyä. Toivuin kyllä melko nopeasti, koska jo viikko sektiosta tein 5 km kävelylenkin, luulen että nopea liikkeellelähtö edisti kyllä ihan oikeastikin sitä toipumista. Mutta tein sen omasta halustani. Mielestäni ketään ei saisi siihen velvoittaa eikä pakottaa, vaan jos tuntuu että ei kestä kipuja tai pärjää liikkeellä, niin pitää antaa pari päivää aikaa toipua ja antaa pari päivää apua kaikkeen. Omaa tapaani en edes suosittelisi muille, vaikka siitä hyötyä olikin, mutta kyllä se silti liian rankka tapa oli.

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan voi ennalta tietää mikä on juuri sen sairaalan käytäntö, siksi on pakko kysyä, ja on tosi kurjaa jos vastaus tulee kettuilemalla. Olin ennen synnytystä ollut raskausmyrkytyksen vuoksi jonkin aikaa yhden sairaalan osastolla, ja siellä näytettiin, että tuolla on liinavaatekaappi, hae sieltä lakanat ja vaatteet itsellesi.  Jouduin sulun vuoksi kuitenkin sitten synnyttämään toiseen sairaalaan, ja luulin, että sielläkin pitää hakea itse ne lakanat ym. Yritin mennä siellä liinavaatehuoneeseen (jonka näin käytävän varrella), mutta joku hoitaja tulikin heti estämään, että ei saa ottaa itse, pitää pyytää heiltä mitä tarvitsee ja he tuovat suoraan huoneeseen.

Ja taas minä niin mieleni pahoitin...

Käytännöt tosiaan vaihtelee varmasti, mutta esim. synnyttäneet äidit on ylernsä siinä kunnossa että pystyvät kommunikoimaan hoitohenkilökunnan kanssa. Jos kielletään kerrot kohteliaasti että luulit täälläkin olevan se käytäntö että lakanat voi hakea itse. Voi jopa käydä niin että toiselle ihmiselle (oli hän hoitaja tai esim. laitoshuoltaja) se sopii että haet lakanat itse toisen mielestä potilaiden ei ole sopivaa sinne liinavaatevarastoon mennä.

Miksi hoitajat pelkäävät työtä? Laiskoja ovat

Äitijahoitaja kirjoitti:

Synnyttäminen ei ole mikään sairaus, joka estäisi omatoimisuuden. Suurin osa kuitenkin naisista pystyy toimimaan melko normaalisti synnytyksen jälkeen. En minä ainakaan odottanut, että hoitajat olisivat palvelleet minua synnytyksen jälkeen. Toki sektion jälkeen tarvitsi vähän enemmän apua kun ensimmäisenä päivänä ei saanut nousta ylös. Mutta heti toisena päivänä tein kyllä kaiken itse vaikka kipeää teki, mutta se kuuluu asiaan. Ja ihan itse myös heräsin herättelemään vauvaa lisämaidolle ja lisäpunnituksiin.

Kyllä, iso osa varmasti pystyy toimimaan ihan normaalisti. Sitäkin suurempi ihmetyksen aihe siis on miksi ne hoitajat eivät voi auttaa niitä harvoja jotka eivät pysty? Luulisi että osastolla olisi sitten aikaa auttaa apua tarvitsevia jos kerta suurin osa pärjää itse. Tämäkin ketju on täynnä kamalia esimerkkejä siitä kuinka apua tarvitsevaa ei ole autettu, siinä sitten laitossiivoojat auttaa suihkussa pyörtynyttä äitiä kun hoitajia ei voinut vähempää kiinnostaa.

Itse asun mieheni työn takia sairaala-alueella. Matka tuohon synnärille on noin 250 metriä, että ehkäpä taidan synnyttää kotona niin ei tarvitse arvon hoitajia mennä sinne sairaalaan häiritsemään.

Minä kävelin 10km:ä kaksi päivää synnytystä. Hyvin nopeasti meni synnytys ja kävelen edelleenkin vauvan kanssa. Vaikka vanhaksi sanoivat..

Kun lapsia hankitte,niin oletan että olette hyvätuloisia, koska lapset maksaa aina paljon.

MIksi ette mene yksityiselle klinikalle missä on hoitajia,ruokaa ,hierontoja, lepoa. Näitä on ulkomailla paljon.

Saatte tasan niin hyvää palvelua kuin vaan voi. 

En ymmärrä jatkuvia valituksia ilmaisesta terveydenhuollosta (joo,maksaa se muutaman pennin ).