Synnytin heinäkuussa PHKS:ssa, vieläkin v*tuttaa hoitajien käytös.

Tuo on varmaan aika tyypillistä että halutaan että äiti on mahdollisimman omatoiminen ja lähtee nopeasti "liikkeelle." Itse menetin synnytyksessä paljon verta ja hemoglobiini oli lähemmäs 80. Siirryin pyörätuolilla synnytyssalista vuodeosastolle. Yöllä piti päästä vessaan mutta vieläkin pyörrytti (synnytin illalla) joten pyysin portatiivia sänkyni viereen. Yöhoitaja tuumas että pitäis kyllä jo liikkua mutta sanoin etten uskalla koska pelkään että pyörryn vessaan. Muutenkin se eka yö oli melkoinen shokki. Olin kuvitellut saavani enemmän apua. Olin kuitenkin ensisynnyttäjä ja juuri synnyttänyt. Eri asia jos olisin edes synnyttänyt aamulla niin olisin kerinnyt vähän toipua ja mieheni olisi voinut olla apuna. Nyt hän joutui lähteä heti vuodeosastolle päästyä kotiin koska kello oli jo paljon. Yöhoitaja tuntui vaan ärsyyntyvät kun pyysin apua ja asenne oli et koita nyt vaan pärjätä. Onneksi en nähnyt sitä hoitajaa sen yön jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohi aiheen, mutta tässä ketjussa tuli taas esiin monta juttua jotka entisestään vahvistavat sen että lapsenteko ja synnyttäminen eivät ole minua varten. Hyvä että näistä voi nykyisin lukea niin ei tule yllätyksenä. Aikamoisia teräsnaisia ne jotka uskaltavat synnyttää.

No perhana, se tästä nyt vielä puuttuisi että antaisi noiden hoitajien vaikuttaa siihen saako lapsia vai ei. Jos jotain aion omalle tyttärelleni opettaa lapsen saannista, niin sanon että valmistaudu siihen kuin sotaan. Kun saa lapsen, kaikilla on mielipide siitä miten lapsi pitäisi kasvattaa. Viimeksi jouduin perustelemaan lapsemme kouluvalintaa kioskin myyjälle. Lapseen liittyen ei sellaista asiaa olekaan johon ei ulkopuoliset haluaisi sanoa mielipidettään. Itsetunto pitää olla kunnossa kun tähän alkaa, sen olen itse kantapään kautta oppinut.

Tämä! Allekirjoitan niin täysin.

Ekan kanssa olin vielä arka äitinä ja muutenkin synnytyksen jälkeen heikkona

,joten en osannut kyseenalaistaa mitään. Kuuntelin saarnat tutittomuudesta, rintakumittomuudesta, siitä ettei saa antaa lisämaitoa tai jos antaakin niin vain tietyllä tavalla sekin. Että vauvaa pitää pitää paidan sisällä nakuna ainakin ekat 2 vuorokautta yötä myöten. Ja nielin vaan järkytystäni kun kätilö ronskisti rutisteli älyttömän kipeitä rintojani ja arvosteli niiden kokoa kun yritettiin sitä vauvaa siihen rinnalle pakonomaisesti äheltää. Voi hitto sentään, kukaan muu ei samanlaista kohtelua sairaalassa saa kuin vastasynnyttänyt äiti!

Toisen kanssa olin jo varustautunut tähän sotaan ja toin omat tutit, rintakumit ja kipulääkkeet ym. sairaalaan. Ilmoitin että MEIDÄN PERHEESSÄ vauva puetaan vaatteisiin ja sylikontaktia silloin vain kun se MEILLE sopii. Enkä antanut kenenkään koskea rintoihini ilman lupaa. Ja kaikki meni hyvin, imetin pitkään ja lapsi on kehittynyt normaalisti ja on nyt jo 4v.

Kolmannen kerran jos menen, niin ens kerralla syön sen hoitajan joka uskaltaa tulla minua määräilemään oman vauvani hoidossa. Suosituksia voi antaa, mutta kyllä se on perhe ihan itse joka määrittelee sen miten heidän perheessä toimitaan. En todellakaan siedä myöskään sitä ajatusmallia missä synnyttävältä naiselta viedään oikeus omaan koskemattomuuteen/ itsemääräämisoikeus. Tullaan vaan ja ronkitaan ilman mitään lupia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ammatiltani kätilö ja minun työpaikallani lapsivuodeosastolla vauvat ovat pelkkä vaippa ja myssy päässä sairaalassaoloajan, koska kannustamme ihokontaktin käyttöön.

No, kerran aamuvuorossa menin ensisynnyttäjät luokse, jolle lastenlääkäri oli antanut luvan lähteä kotiin, ja kysyin, että ”no, aletaanko me sitten yhdessä pukea vauvalle vaatteita päälle”. Äiti oli ihan äimänä käkenä ja yllättynyt, ja kysyi ihmetellen, että ”onko teillä ihan oikeasti tapana pukea vauvalle vaatteet päälle ennen kotiinlähtöä?”. Minä vastasin yhtä hölmistyneen näköisenä mutta asiallisella äänellä: ”no ei kai vauva voi nyt alastomanakaan poistua sairaalasta”. Äiti vaikutti vähän loukkkaantuneelta tästä kommentistani.

Kerran erään nuoren ensisynnyttäjät luokse vuodeosastolle tuli keskellä aamupäivää hänen oma isänsä, vaikka vierailuaika oli klo 17-19. Satuin tulemaan huoneeseen, kun tämä ukko oli paikalla ja ihan ystävällisesti pyysin häntä poistumaan, kun vierailuaika on vasta illalla. Myöhemmin palautelaatikkoon oli tullut miehen käsialalla kirjoitettu palaute: ” kätilö Tiina oli töykeä, kaikki muut hoitajat olivat mukavia”. Niin epäilin vaan, että onko tätä synnyttäjän isää sitten vituttanut niin paljon, kun minä,olen hänet ”potkaissut” ulos osastolta.

Oliko sulla tarkoituksena tuoda esille että olet sosiaalisissa tilanteissa kömpelö?

Mikset voinut yksinkertaisesti kysyä että puetaanko vauva yhdessä vai haluatko pukea itse? Miksi piti letkauttaa?

Miksi se vaari piti potkaista pois? Joo ymmärrän että vierailuajoilla varmistetaan työ- ja pesimisrauha, mutta monissa perheissä se uusi jäsen on hyvin tärkeä myös isovanhemmille.

Ja yksi vierailuaikoja osaamaton perhe tuskin sekoittaa koko osastoa, ja myös poistuvat sekoilemasta pian, eli kerrassaan mitä väliä?

1. Sitähän Mä just kysyin, että aletaanko pukea vauvalle vaatteet yhdessä?

2. Voihan olla, että se synnyttäjä oli vaan kiitollinen, kun minä lähetin hänen isänsä kotiin, kun synnyttäjä ei itse uskaltanut sanoa isälleen suoraan puhelimessa, että hän ei oikeastaan jaksaisi nyt ottaa vieraita vastaan, kun on niin väsynyt kun on valvonut kaksi vuorokautta putkeen, että haluaisi vaan levätä omissa oloissaan

Susta taisi tulla tahtomattasi hyvä esimerkki siitä,miten myös sosiaalisesti kömpelöitä/lahjattomia ajautuu työhön jossa erityisesti tarvitaan sosiaalisia taitoja,älyä ja hienotunteisuutta.

Tuossa papan tapauksessakin olisit voinut ystävällisesti sanoa, että "hei,meillä ei valitettavasti ole nyt vierailuaika vaan vierailuaika on klo x. Tämä ihan vain siksi,että synnyttäjät saavat levätä rauhassa,mutta voitte mennä tuonne käytävälle/yleisiin tiloihin vielä jos haluatte hetken viettää aikaa yhdessä".

Noi voi vitsi, Mä olen varmaan satojen synnyttäneiden naisten tunteita loukannut sillä, kun olen tarjonnut apua vauvan vaatteiden pukemisessa.

Toisekseen, jos osastolla on vierailuajat, niin silloin vieraita ei saa olla edes osaston yleisessä tiloissa, silloin täytyy vieraat tavata vaikka kahvilassa.

Se tässä onkin,kun et ilmeisesti näe mitään eroja siinä MITEN asian ilmaisee. Hienoa tietysti että tarjoutuu auttamaan,mutta asian voi ilmaista monella tavalla.

Sittenhän tuon käytävän sijasta voi ystävällisesti ehdottaa tapaamisen jatkamista kahvilassa.

Ei sillä MITEN asian sanoo ole mitään merkitystä, kun on hormonihuuruinen eukko vastassa, näkee tästäkin ketjusta. Niin monet itkee täysin mitättömästä. t: ohis

Ah,naiset ja hormonit.

Onneksi miehille voi puhua miten vain, nuorelle,hyväkuntoiselle miehelle ei ole lainkaan arka paikka ja kiusallista että hoitaja joutuu hänen vaippansa vaihtamaan ja m*nansa pesemään. Voi vaan reteästi todeta,että "pestäänpä se p*skainen perseesi kun et siihenkään itse pysty,voivoi,onpa avutonta".

Vai miten olisi se hienotunteisuus? Sitä painotetaan koulutuksessa ja jo koulutukseen hakeutuessa ja pääsykokeissa, että hoitajan tulee olla HIENOTUNTEINEN JA POTILASTA KUNNIOITTAVA.

Niin, tässä on vain näiden hormonieukkojen sana, että näin ei olisi tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kamalaa luettavaa tää ketju. Olenko ymmärtänyt oikein, juuri synnyttäneet äidit joutuvat itse vaihtamaan lakanansa ja etsimään niitä ties mistä käytäviltä??? Sen verran mitä olen itse ollut joskus sairaalaosastolla tai katsomassa tuttuja yms. ei missään muualla potilaat vaihda lakanoitaan itse. Ei missään nimessä.

Raskaus ja synnytys eivät joo ole sairauksia, mutta kyllähän ne ovat ihan normaalisti sujuneinakin rankkoja kokemuksia (puhumattakaan niistä tapauksista, joissa on käynyt jotain vakavampaakin). Onko se niin väärin, että juuri synnyttänyt saisi vähän levätä, ilman että hän alkaa heti sykkiä ja suorittaa? Se, että lepää vähän, ei tarkoita sitä, että maatuu siihen sänkyynsä loppuelämäksi eikä osaa huolehtia itsestään tai vauvastaan. 

Muistan kun jo nuorena kuulin vähän sivummalta, kuinka esim. äitini ja hänen tuttavansa puhuivat ikävistä kokemuksistaan synnäreillä. En ihan ymmärtänyt niitä silloin, mutta nyt aikuisena olen saanut kuulla samaa omilta ystäviltäni. Joku joskus sanoi, että äitejä kohdellaan kuin jotain karjaa. Nyt vielä kun olen lukenut tätä ketjua, on ihan selvää, että naisia on kohdeltu ja kohdellaan edelleen todella huonosti synnytyksen jälkeen. Ne lakanoiden vaihdot itsessään eivät ole vielä maailmanloppu (vaikka outoa kylläkin), mutta tuollainen kaikenlainen tiuskiminen ja tylytys on ihan järkyttävää kuultavaa. Itselläni ei edes ole lapsia, mutta kyllä pistää ketuttamaan tällainen.  Hyviä hoitajiakin on tottakai, mutta ihan liian paljon näitä, jotka käyttäytyvät ikävästi. 

Nyt naiset ruvetaan tekemään tälle asialle jotain. Tätä on selkeästi jatkunut liian kauan. Ei siedetä tuollaista käytöstä, sitkeesti vaan valitusta perään jos ei voi siinä tilanteessa suoraan sanoa. Itsellänikin on haaveissa perheen perustaminen, ja jos joskus pääsen sinne synnärille asti, en tiedä missä mielentilassa sitä lopulta joutuu siellä olemaan.

Monella on käsitys, että hyvää hoitoa on se kun tehdään kaikki puolesta ja "palvellaan". Tämä ei pidä paikkaansa! Toki täytyy auttaa siinä missä tarvitaan, ja mitä heikompi sen enemmän tarvitsee apua. Ketään ei silti pidä "passata" liikaa. Se ei edistä toipumista, vaikka mukavaa ehkä olisikin.

Kuntoutuminen alkaa heti synnytyksen/ leikkauksen tms.jälkeen.

Jännä nuo alapeukut tuohon kommenttiin. Tarkoittaako ne, että olisi kiva olla passattavana vai mikä on ajatus niissä? Väitteet hän on kuitenkin faktaa, mitä tuossa kommentissa mainittiin. Voisiko joku avata?

Kerrotko vielä miksi sektion jälkeen pitää kuntouttaa näin mutta esim. umpisuolileikkauksen jälkeen ei? Tiedät itsekkin että tuossa ei ole mitään logiikkaa.

Kyllä mut ainakin potkittiin hyvin pian umpparileikkauksen (avoleikkaus, ei laparoskopia) jälkeen sängystä ylös. Heräämöstä osastolle ja osastolla ekana vessaan asap. Ei leikkausten jälkeen anneta jäädä sänkyyn lepäämään, vaikka olisi kuinka tolkuttomat kivut.

Mut on leikattu on monet kerrat ja aina on pitänyt lähteä liikkeelle suht. pian leikkauksesta.

Henkilökunnan asenne taas vaatisi täyden remontin. Sen verran huonosti monia, myös minua, on kohdeltu sairaalassa.

siis ihokontaktia* ei sylikontaktia 😂

Vierailija kirjoitti:

Tuo on varmaan aika tyypillistä että halutaan että äiti on mahdollisimman omatoiminen ja lähtee nopeasti "liikkeelle." Itse menetin synnytyksessä paljon verta ja hemoglobiini oli lähemmäs 80. Siirryin pyörätuolilla synnytyssalista vuodeosastolle. Yöllä piti päästä vessaan mutta vieläkin pyörrytti (synnytin illalla) joten pyysin portatiivia sänkyni viereen. Yöhoitaja tuumas että pitäis kyllä jo liikkua mutta sanoin etten uskalla koska pelkään että pyörryn vessaan. Muutenkin se eka yö oli melkoinen shokki. Olin kuvitellut saavani enemmän apua. Olin kuitenkin ensisynnyttäjä ja juuri synnyttänyt. Eri asia jos olisin edes synnyttänyt aamulla niin olisin kerinnyt vähän toipua ja mieheni olisi voinut olla apuna. Nyt hän joutui lähteä heti vuodeosastolle päästyä kotiin koska kello oli jo paljon. Yöhoitaja tuntui vaan ärsyyntyvät kun pyysin apua ja asenne oli et koita nyt vaan pärjätä. Onneksi en nähnyt sitä hoitajaa sen yön jälkeen.

Se on ihan perus että lapsi ja äiti viedään pyörätuolilla jos on vähänkään matkaa osastolta toiselle. Sitä ei suositella että äiti kantaa lapsen ja kävelee itse heti. Mulla mies vaikka olisi saanut jäädä lähti kotiin nukkumaan heti kun päästiin osastolle kun oli valvonut kaks päivää. Hitaasti hyvä tuli vaikka menetinkin verta keskivertoa enemmän.

kyllä harmittaa lukea näitä. Paras kaverini meni synnytyksessä tosi huonoon kuntoon kun synnytys venyi todella pitkäksi ja oli ollut monta vuorokautta ilman unta. Osastolla oltiin heti kuitenkin vaadittu että peseytyy ja hoivaa vauvaa vaikka kaveri ei edes jaksanut nousta, hyvä kun jaksoi silmiä pitää auki. Hän makasi kanssa verisissä lakanoissa kun ei saanut vaihdettua. Hänelle tuli myös myrkytys ja siihenkään ei herunut tippaakaan sympatiaa ei mitään. Läheiset oltiin myös patistettu pois kun kuulemma häiritsivät imetystä...

ei tunnu reilulta ei...

Prototyyppi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kamalaa luettavaa tää ketju. Olenko ymmärtänyt oikein, juuri synnyttäneet äidit joutuvat itse vaihtamaan lakanansa ja etsimään niitä ties mistä käytäviltä??? Sen verran mitä olen itse ollut joskus sairaalaosastolla tai katsomassa tuttuja yms. ei missään muualla potilaat vaihda lakanoitaan itse. Ei missään nimessä.

Raskaus ja synnytys eivät joo ole sairauksia, mutta kyllähän ne ovat ihan normaalisti sujuneinakin rankkoja kokemuksia (puhumattakaan niistä tapauksista, joissa on käynyt jotain vakavampaakin). Onko se niin väärin, että juuri synnyttänyt saisi vähän levätä, ilman että hän alkaa heti sykkiä ja suorittaa? Se, että lepää vähän, ei tarkoita sitä, että maatuu siihen sänkyynsä loppuelämäksi eikä osaa huolehtia itsestään tai vauvastaan. 

Muistan kun jo nuorena kuulin vähän sivummalta, kuinka esim. äitini ja hänen tuttavansa puhuivat ikävistä kokemuksistaan synnäreillä. En ihan ymmärtänyt niitä silloin, mutta nyt aikuisena olen saanut kuulla samaa omilta ystäviltäni. Joku joskus sanoi, että äitejä kohdellaan kuin jotain karjaa. Nyt vielä kun olen lukenut tätä ketjua, on ihan selvää, että naisia on kohdeltu ja kohdellaan edelleen todella huonosti synnytyksen jälkeen. Ne lakanoiden vaihdot itsessään eivät ole vielä maailmanloppu (vaikka outoa kylläkin), mutta tuollainen kaikenlainen tiuskiminen ja tylytys on ihan järkyttävää kuultavaa. Itselläni ei edes ole lapsia, mutta kyllä pistää ketuttamaan tällainen.  Hyviä hoitajiakin on tottakai, mutta ihan liian paljon näitä, jotka käyttäytyvät ikävästi. 

Nyt naiset ruvetaan tekemään tälle asialle jotain. Tätä on selkeästi jatkunut liian kauan. Ei siedetä tuollaista käytöstä, sitkeesti vaan valitusta perään jos ei voi siinä tilanteessa suoraan sanoa. Itsellänikin on haaveissa perheen perustaminen, ja jos joskus pääsen sinne synnärille asti, en tiedä missä mielentilassa sitä lopulta joutuu siellä olemaan.

Monella on käsitys, että hyvää hoitoa on se kun tehdään kaikki puolesta ja "palvellaan". Tämä ei pidä paikkaansa! Toki täytyy auttaa siinä missä tarvitaan, ja mitä heikompi sen enemmän tarvitsee apua. Ketään ei silti pidä "passata" liikaa. Se ei edistä toipumista, vaikka mukavaa ehkä olisikin.

Kuntoutuminen alkaa heti synnytyksen/ leikkauksen tms.jälkeen.

Jännä nuo alapeukut tuohon kommenttiin. Tarkoittaako ne, että olisi kiva olla passattavana vai mikä on ajatus niissä? Väitteet hän on kuitenkin faktaa, mitä tuossa kommentissa mainittiin. Voisiko joku avata?

Kerrotko vielä miksi sektion jälkeen pitää kuntouttaa näin mutta esim. umpisuolileikkauksen jälkeen ei? Tiedät itsekkin että tuossa ei ole mitään logiikkaa.

Kyllä mut ainakin potkittiin hyvin pian umpparileikkauksen (avoleikkaus, ei laparoskopia) jälkeen sängystä ylös. Heräämöstä osastolle ja osastolla ekana vessaan asap. Ei leikkausten jälkeen anneta jäädä sänkyyn lepäämään, vaikka olisi kuinka tolkuttomat kivut.

Mut on leikattu on monet kerrat ja aina on pitänyt lähteä liikkeelle suht. pian leikkauksesta.

Henkilökunnan asenne taas vaatisi täyden remontin. Sen verran huonosti monia, myös minua, on kohdeltu sairaalassa.

Pitikö lakanat vaihtaa myös ja kuljeskella etsimässä vaatteita ja ruokaa?

Ööh kahden tunnin välein herätys vauvalle eiköhän se vauva huuda kun sillä nälkä on. Tuo on sairasta kuten oli v. 2004 kun lapseni sain. Näin sanoi terveystäti asemalla lapsi syö kun on nälkä ei kellon mukaan

Vierailija kirjoitti:

Niin se on myös tottakai tyhmää. Mutta kun se kipulääke pitää saada hymyillen. Ei ole ok, että sen tuo joku, jota vitutttaa.

Voi nyt jumalauta. Ajattelin vaan lukea tämänkin ketjun osallistumatta, mutta nyt on pakko sanoa, että kasva helvetti soikoon aikuiseksi. Oletan, että tämä on se sama trolli joka täällä mesoaa minäminä-ihmisistä, ja sitten pitäisi kuitenkin potilailta saada empatiaa ja jaksuhaleja kun sinua vituttaa.

Olen sairaanhoitaja, minua vituttaa töissä lähes päivittäin syystä tai toisesta. Se ei kuitenkaan ikinä, IKINÄ näy potilaille, koska se ei ole heidän vikansa ja minun työni, josta minulle maksetaan palkkaa, on hoitaa heitä, neuvoa heitä ja kuunnella heitä. Sitä ei ole pakko tehdä hymyillen, totta, mutta itse mieluummin teen työni hyvin ja niin, että potilas kokee saaneensa hyvää hoitoa. Käsittämättömän lapsellista kiukutella potilaille omaa huonoa päiväänsä ja sitten vinkua, kun ei saa empatiaa. Jos sitä k*rpää ei yrittämälläkään saa siitä otsasta pois sen yleensä lyhyen potilaskohtaamisen ajaksi niin ei varmaan ole työelämä sun paikkasi muutenkaan. Aikuiset ihmiset kun töissä joutuu joskus hymyilemään ja olemaan ystävällinen, vaikka kuinka vituttaisi.

Kannattaa tehdä kirjallinen muistutus epäasiallisesta käytöksestä. Ks netistä kyseisen sairaalan potilasasiamiehen kohdalta ohje ja muistutuslomake.

Eri sairaalassa synnytin, mutta ihan yhtä tympeetä meininkiä. Menetin synnytyksessä paljon verta ja minua huimasi nousta ylös. Ensimmäisen yön jälkeen kukaan ei tullut yhtään avuksi, että huimauksessa pääsisin vessaan, niin läksin siinä yksin menemään, aivan järkyttävä verimäärä lotisi lattialle. Kätilö tuli silloin paikalle ja tokaisi vihaisesti, että pitänyt kyljellään nukkua, että nyt sitten saa veret tässä siivota lattialta. Sitten se samainen kätilö vasta alkoikin mutisemaan, kun jouduin hälyttämään apuun vessaan kun alkoi silmissä musteta.

Koko aikaan kukaan ei ennättänyt auttamaan ja neuvomaan imetyksessä, vaipanvaihdossa yms.. aina vain sanoivat että syntynyt nyt harvinaisen paljon vauvoja joten kiire. Viimeisenä iltana joku jostain toiselta osastolta tuli neuvomaan kylvetyksessä.

Eka lapsi kyseessä silloin, niin jäi kyllä tosi ikävä fiilis.

Vierailija kirjoitti:

Prototyyppi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kamalaa luettavaa tää ketju. Olenko ymmärtänyt oikein, juuri synnyttäneet äidit joutuvat itse vaihtamaan lakanansa ja etsimään niitä ties mistä käytäviltä??? Sen verran mitä olen itse ollut joskus sairaalaosastolla tai katsomassa tuttuja yms. ei missään muualla potilaat vaihda lakanoitaan itse. Ei missään nimessä.

Raskaus ja synnytys eivät joo ole sairauksia, mutta kyllähän ne ovat ihan normaalisti sujuneinakin rankkoja kokemuksia (puhumattakaan niistä tapauksista, joissa on käynyt jotain vakavampaakin). Onko se niin väärin, että juuri synnyttänyt saisi vähän levätä, ilman että hän alkaa heti sykkiä ja suorittaa? Se, että lepää vähän, ei tarkoita sitä, että maatuu siihen sänkyynsä loppuelämäksi eikä osaa huolehtia itsestään tai vauvastaan. 

Muistan kun jo nuorena kuulin vähän sivummalta, kuinka esim. äitini ja hänen tuttavansa puhuivat ikävistä kokemuksistaan synnäreillä. En ihan ymmärtänyt niitä silloin, mutta nyt aikuisena olen saanut kuulla samaa omilta ystäviltäni. Joku joskus sanoi, että äitejä kohdellaan kuin jotain karjaa. Nyt vielä kun olen lukenut tätä ketjua, on ihan selvää, että naisia on kohdeltu ja kohdellaan edelleen todella huonosti synnytyksen jälkeen. Ne lakanoiden vaihdot itsessään eivät ole vielä maailmanloppu (vaikka outoa kylläkin), mutta tuollainen kaikenlainen tiuskiminen ja tylytys on ihan järkyttävää kuultavaa. Itselläni ei edes ole lapsia, mutta kyllä pistää ketuttamaan tällainen.  Hyviä hoitajiakin on tottakai, mutta ihan liian paljon näitä, jotka käyttäytyvät ikävästi. 

Nyt naiset ruvetaan tekemään tälle asialle jotain. Tätä on selkeästi jatkunut liian kauan. Ei siedetä tuollaista käytöstä, sitkeesti vaan valitusta perään jos ei voi siinä tilanteessa suoraan sanoa. Itsellänikin on haaveissa perheen perustaminen, ja jos joskus pääsen sinne synnärille asti, en tiedä missä mielentilassa sitä lopulta joutuu siellä olemaan.

Monella on käsitys, että hyvää hoitoa on se kun tehdään kaikki puolesta ja "palvellaan". Tämä ei pidä paikkaansa! Toki täytyy auttaa siinä missä tarvitaan, ja mitä heikompi sen enemmän tarvitsee apua. Ketään ei silti pidä "passata" liikaa. Se ei edistä toipumista, vaikka mukavaa ehkä olisikin.

Kuntoutuminen alkaa heti synnytyksen/ leikkauksen tms.jälkeen.

Jännä nuo alapeukut tuohon kommenttiin. Tarkoittaako ne, että olisi kiva olla passattavana vai mikä on ajatus niissä? Väitteet hän on kuitenkin faktaa, mitä tuossa kommentissa mainittiin. Voisiko joku avata?

Kerrotko vielä miksi sektion jälkeen pitää kuntouttaa näin mutta esim. umpisuolileikkauksen jälkeen ei? Tiedät itsekkin että tuossa ei ole mitään logiikkaa.

Kyllä mut ainakin potkittiin hyvin pian umpparileikkauksen (avoleikkaus, ei laparoskopia) jälkeen sängystä ylös. Heräämöstä osastolle ja osastolla ekana vessaan asap. Ei leikkausten jälkeen anneta jäädä sänkyyn lepäämään, vaikka olisi kuinka tolkuttomat kivut.

Mut on leikattu on monet kerrat ja aina on pitänyt lähteä liikkeelle suht. pian leikkauksesta.

Henkilökunnan asenne taas vaatisi täyden remontin. Sen verran huonosti monia, myös minua, on kohdeltu sairaalassa.

Pitikö lakanat vaihtaa myös ja kuljeskella etsimässä vaatteita ja ruokaa?

Äitini oli lonkkaleikkauksessa ja kyllä leikkausta seuraavana päivänä pistettiin liikkeelle, vaikka lonkkanivel oli vaihdettu. Ikääkin oli aika reippaasti. Lakanan osasi itse ottaa kaapista ja heti, kun pääsi tuen kanssa niin paljon kävelemään, että pääsi ovesta ulos, meni syömään ruokailutilaan.

Näin se vain nykyään kuntouttava työote menee potilaan parhaaksi.

Päksissä kun synnytin esikoiseni,joka oli tosi itkunen vauva,hoitaja yritti saada itkun loppumaan työntämällä vauvaa rinnalleni, vauva ei tissiä huolinut vaan huusi vaan kahta kauheammin,hoitaja tiuskaisi että miten sä muka kotona aiot tämmösen kanssa pärjätä. Kyllä oli itku lähellä myös äidillä.

Kohtelu oli muutenkin töykeää ei ollenkaan kannustavaa niinkuin varsinkin ensisynnyttäjänä sitä kaipaisi..

Tottakai pääajatus on, että hoidat lapsesi itse. Hoitajat voivat ottaa lapsen hetkeksi, jotta saat muutaman tunnin nukkua. Synnytysairaaloissa usein painotetaan omatoimisuutta, että opit olemaan lapsesi kanssa. Eihän sitä kotonakaan muut hoida puolestasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Prototyyppi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kamalaa luettavaa tää ketju. Olenko ymmärtänyt oikein, juuri synnyttäneet äidit joutuvat itse vaihtamaan lakanansa ja etsimään niitä ties mistä käytäviltä??? Sen verran mitä olen itse ollut joskus sairaalaosastolla tai katsomassa tuttuja yms. ei missään muualla potilaat vaihda lakanoitaan itse. Ei missään nimessä.

Raskaus ja synnytys eivät joo ole sairauksia, mutta kyllähän ne ovat ihan normaalisti sujuneinakin rankkoja kokemuksia (puhumattakaan niistä tapauksista, joissa on käynyt jotain vakavampaakin). Onko se niin väärin, että juuri synnyttänyt saisi vähän levätä, ilman että hän alkaa heti sykkiä ja suorittaa? Se, että lepää vähän, ei tarkoita sitä, että maatuu siihen sänkyynsä loppuelämäksi eikä osaa huolehtia itsestään tai vauvastaan. 

Muistan kun jo nuorena kuulin vähän sivummalta, kuinka esim. äitini ja hänen tuttavansa puhuivat ikävistä kokemuksistaan synnäreillä. En ihan ymmärtänyt niitä silloin, mutta nyt aikuisena olen saanut kuulla samaa omilta ystäviltäni. Joku joskus sanoi, että äitejä kohdellaan kuin jotain karjaa. Nyt vielä kun olen lukenut tätä ketjua, on ihan selvää, että naisia on kohdeltu ja kohdellaan edelleen todella huonosti synnytyksen jälkeen. Ne lakanoiden vaihdot itsessään eivät ole vielä maailmanloppu (vaikka outoa kylläkin), mutta tuollainen kaikenlainen tiuskiminen ja tylytys on ihan järkyttävää kuultavaa. Itselläni ei edes ole lapsia, mutta kyllä pistää ketuttamaan tällainen.  Hyviä hoitajiakin on tottakai, mutta ihan liian paljon näitä, jotka käyttäytyvät ikävästi. 

Nyt naiset ruvetaan tekemään tälle asialle jotain. Tätä on selkeästi jatkunut liian kauan. Ei siedetä tuollaista käytöstä, sitkeesti vaan valitusta perään jos ei voi siinä tilanteessa suoraan sanoa. Itsellänikin on haaveissa perheen perustaminen, ja jos joskus pääsen sinne synnärille asti, en tiedä missä mielentilassa sitä lopulta joutuu siellä olemaan.

Monella on käsitys, että hyvää hoitoa on se kun tehdään kaikki puolesta ja "palvellaan". Tämä ei pidä paikkaansa! Toki täytyy auttaa siinä missä tarvitaan, ja mitä heikompi sen enemmän tarvitsee apua. Ketään ei silti pidä "passata" liikaa. Se ei edistä toipumista, vaikka mukavaa ehkä olisikin.

Kuntoutuminen alkaa heti synnytyksen/ leikkauksen tms.jälkeen.

Jännä nuo alapeukut tuohon kommenttiin. Tarkoittaako ne, että olisi kiva olla passattavana vai mikä on ajatus niissä? Väitteet hän on kuitenkin faktaa, mitä tuossa kommentissa mainittiin. Voisiko joku avata?

Kerrotko vielä miksi sektion jälkeen pitää kuntouttaa näin mutta esim. umpisuolileikkauksen jälkeen ei? Tiedät itsekkin että tuossa ei ole mitään logiikkaa.

Kyllä mut ainakin potkittiin hyvin pian umpparileikkauksen (avoleikkaus, ei laparoskopia) jälkeen sängystä ylös. Heräämöstä osastolle ja osastolla ekana vessaan asap. Ei leikkausten jälkeen anneta jäädä sänkyyn lepäämään, vaikka olisi kuinka tolkuttomat kivut.

Mut on leikattu on monet kerrat ja aina on pitänyt lähteä liikkeelle suht. pian leikkauksesta.

Henkilökunnan asenne taas vaatisi täyden remontin. Sen verran huonosti monia, myös minua, on kohdeltu sairaalassa.

Pitikö lakanat vaihtaa myös ja kuljeskella etsimässä vaatteita ja ruokaa?

Äitini oli lonkkaleikkauksessa ja kyllä leikkausta seuraavana päivänä pistettiin liikkeelle, vaikka lonkkanivel oli vaihdettu. Ikääkin oli aika reippaasti. Lakanan osasi itse ottaa kaapista ja heti, kun pääsi tuen kanssa niin paljon kävelemään, että pääsi ovesta ulos, meni syömään ruokailutilaan.

Näin se vain nykyään kuntouttava työote menee potilaan parhaaksi.

Todennäköisesti lonkkanivelen kanssa on pakko jonkin verran liikkua, ettei se juutu leikkauksen jälkeen. Överiksi tuossakin menee kuitenkin tuo että juuri leikattu vanhus joutuu itse vaihtamaan lakanoita sairaalassa. Olisihan se toki pitänyt arvata.

Jouduin sektioon tahtomattani, ja olin sen jälkeen niin huonossa kunnossa, että pystyin ensimmäisenä päivänä liikkumaan vain pyörätuolilla, kävely ei onnistunut kuin muutaman metrin. Pyörätuoleja kuitenkin säilytettiin osaston ulkopuolella vähän kauempana eräällä käytävällä, enkä päässyt sinne tietenkään kävelemään hakeakseni itselleni pyörätuolia ja kaiken lisäksi pyörätuoleja oli vain kaksi, joten se oli pakko palauttaa sinne käytävälle takaisin heti käytön jälkeen. Kukaan hoitaja ei suostunut sitä minulle hakemaan saati palauttamaan. Mieheni ei pystynyt olemaan sairaalassa paikalla koko ajan, joten jouduin kysymään eräältä vieraalta isältä, että voisiko hän hakea minulle sieltä pyörätuolin, jotta pääsisi liinavaatevarastolle hakemaan puhtaita lakanoita ja puhdasta yöpukua.

Vierailija kirjoitti:

Itseäni jo naurattaa millaisen mittasuhteen lakanoiden vaihto on saanut tässä keskustelussa (ja joo onhan tässä toki muustakin keskusteltu). Mutta ihan oikeasti. Suurin osa synnyttäneistä on sairaalassa kaksi yötä. Kuinka usein ne lakanat tulee vaihtaa? Joo synnytyksen jälkeen tulee jälkivuotoa, mutta ei se läheskään aina karkaa housuista lakanoille. Koittakaa mammat pärjätä siellä hirviöhoitajien keskellä synnärillä! :D

Ja laittakaa vaan ne alapeukut tulemaan, kestän sen.

Useamman kerran päivässä ne joutuu vaihtamaan jos ei halua maata veressä.

Kauheita tarinoita. Itsellä ei ole lapsia, mutta en kyllä näitten järkyttävien tarinoiden jälkeen uskaltaisikaan edes mennä synnyttämään.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai pääajatus on, että hoidat lapsesi itse. Hoitajat voivat ottaa lapsen hetkeksi, jotta saat muutaman tunnin nukkua. Synnytysairaaloissa usein painotetaan omatoimisuutta, että opit olemaan lapsesi kanssa. Eihän sitä kotonakaan muut hoida puolestasi.

No ei varmaan niin, mutta kotona lienee jo mennyt synnytyksestä sen verran aikaa, että ei ole verenpaine ja hemoglobiini pohjalukemissa eikä vuoda verta ja pyörrytä 24/7. 

Näitä juttuja lukiessa tulee mieleen se bloggaaja, joka pari vuotta sitten kuoli synnytyksen jälkeiseen verenhukkaan Suomessa sairaalassa. Liekö häntä hoitajat vain käskyttäneet omatoimisuuteen eikä kukaan huomannut, miten vakava tilanne oli.