Synnytin heinäkuussa PHKS:ssa, vieläkin v*tuttaa hoitajien käytös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen myös synnyttänyt PHKS: ssa. Oli kamalaa! Itse synnytys oli kamala ja kätilöllä kävi jos jonkinmoista mokaa. Onneksi vauva syntyi terveenä ja kunnossa. Synnytyksen jälkeinen osastoaika oli helvettiä. Yksi hoitsu sanoo, ettei lisämaitoa anneta vaikkei maito noussut heti. Seuraava hoitsu tiuskii miksen ole pyytänyt lisämaitoa kun sitä ei itseltä kerta tule. Sama juttu tuttipullon kanssa. Yksi hoitaja tuo tuttipullon, seuraava huutaa ettei tuttipullolla saa syöttää. Sama homma rintakumin kanssa. Aivan sama miten päin teki joku tuli huutamaan että teet väärin. Ja siis todella huudettiin ja tiuskittiin. Kamala paikka.

Minua kohdeltiin juuri tuolla tavalla Kättärillä! Se meni aivan samalla tavalla. Eräs kätilö läksytti, että vauva kuolee, kun minulta ei tule riittävästi maitoa. Hän toi rintakumin ja tuttipullon, joiden avulla saatiin paino nousuun ja vauva syömään. Hetken kuluttua tulee toinen kätilö karjumaan minulle "kuka sulle on rintakumin / tuttipullon antanut?!" Oikein tivasi kätilön nimeä. Ei ilmeisesti kovin hyvä työilmapiiri...

Juu mulla sama mut eri sairaala. Imetin rintakumin kanssa, joka iltakätilö antoi. Vauva ja minä olimme tyytyväisiä. Seuraavana päivänä kätilö ivasi että no nyt ei sitten imetys tule kauaa toimimaan kun kumilla pitää imettää ja että miksi käytät sitä... 

Lisäksi imetyspainostuksen eli ohjauksen aikana toinen kätilö demonstroi vauvan imuotetta kuulemma puristamalla kipeän nänninpään sormiensa välissä litteäksi niin että vedet valui kivusta silmistä.

En tiedä mitä pahaa suomalainen äiti on tehnyt, että pitää tuota lapsenpäästäjien terroria kestää.

Vierailija kirjoitti:

Minusta oli kohtuutonta, kun synnytin kaksoset 5 viikkoa etuajassa ja heidän piti jäädä vastasyntyneiden teholle, niin minut laitettiin vierihoito-osastolle sairaalan toiseen päähän. Siellä minä kökötin surkeana ilman vauvoja kuuden hengen huoneessa, jossa kaikilla muilla oli vastasyntyneensä vieressään. Eikö jumankekka koko sairaalasta voida järjestää muuta paikkaa kuin vierihoito-osasto synnyttäneelle, jolla ei ole vierihoidettavaa? Laitetaanko sinne nekin äidit, joiden vauva kuolee synnytyksessä? Sieltä minä sitten laahustin yksin kipeänä vauvojen luo monta kertaa päivässä. Vastasyntyneiden teholla minulle sanottiin, että vanhemmat saavat tulla koska vaan, muttei se niin sitten ollutkaan. Jos oli lääkärin kierto tai muu palaveri, käännytettiin ovelta takaisin. Kiva laahustaa sitten taas takaisin sairaalan toiseen päähän pitkin käytäviä ja auloja ja hissejä, kun tuli hukkareissu.

Viikon päästä minut heitettiin osastolta ulos, koska vauvat eivät päässeet vierihoitoon luokseni. Seuraavana päivänä (kun olin jo siis kotiutunut), vauvojen teholta ilmoitettiin, että no nyt vauvat saisi vierihoito-osastolle. Että niin hyvin toimi sairaalassa osastojen välinen tiedonkulku. Kotiin vauvat luvattiin kuitenkin vasta kolmen päivän kuluttua.

Tämä Jyväskylässä. Persiistä, sanoisin.

Vierihoito-osastolle laitetaan tosiaan nekin joiden vauva kuolee.

Miten teidän mielestänne tässä asiassa pitää toimia:

130-kiloa painavalla synnyttäjällä on ollut raskausajan diabetes. Kotiinlähtiessä gynekologi kertoo kotihoito-ohjeita jne. Ja mainitsee, että kun potilaalla on ollut raskausajan diabetes, se kertoo kohonneesta riskistä sairastua kakkostyypin diabetekseen iäkkäämpänä, että sitä voi ehkäistä terveellisillä elämäntavoilla, harrastamalla liikuntaa, syömällä terveellisesti ja laihduttajalle normaalipainoiseksi ja lääkäri kannustaa potilasta jatkamaan dieettiruokavaliolla, jota on noudattanut raskausaikanaan, jotta paino jatkaisi putoamistaan.

Onko tässä tapauksessa lääkäri töykeä, kun hän muistuttaa potilasta että hänen pitäisi laihduttaa ehkäistäkseen kakkostyypin diabeteksen puhkeamisen?

Vierailija kirjoitti:

Ohi aiheen, mutta tässä ketjussa tuli taas esiin monta juttua jotka entisestään vahvistavat sen että lapsenteko ja synnyttäminen eivät ole minua varten. Hyvä että näistä voi nykyisin lukea niin ei tule yllätyksenä. Aikamoisia teräsnaisia ne jotka uskaltavat synnyttää.

No perhana, se tästä nyt vielä puuttuisi että antaisi noiden hoitajien vaikuttaa siihen saako lapsia vai ei. Jos jotain aion omalle tyttärelleni opettaa lapsen saannista, niin sanon että valmistaudu siihen kuin sotaan. Kun saa lapsen, kaikilla on mielipide siitä miten lapsi pitäisi kasvattaa. Viimeksi jouduin perustelemaan lapsemme kouluvalintaa kioskin myyjälle. Lapseen liittyen ei sellaista asiaa olekaan johon ei ulkopuoliset haluaisi sanoa mielipidettään. Itsetunto pitää olla kunnossa kun tähän alkaa, sen olen itse kantapään kautta oppinut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kamalaa luettavaa tää ketju. Olenko ymmärtänyt oikein, juuri synnyttäneet äidit joutuvat itse vaihtamaan lakanansa ja etsimään niitä ties mistä käytäviltä??? Sen verran mitä olen itse ollut joskus sairaalaosastolla tai katsomassa tuttuja yms. ei missään muualla potilaat vaihda lakanoitaan itse. Ei missään nimessä.

Raskaus ja synnytys eivät joo ole sairauksia, mutta kyllähän ne ovat ihan normaalisti sujuneinakin rankkoja kokemuksia (puhumattakaan niistä tapauksista, joissa on käynyt jotain vakavampaakin). Onko se niin väärin, että juuri synnyttänyt saisi vähän levätä, ilman että hän alkaa heti sykkiä ja suorittaa? Se, että lepää vähän, ei tarkoita sitä, että maatuu siihen sänkyynsä loppuelämäksi eikä osaa huolehtia itsestään tai vauvastaan. 

Muistan kun jo nuorena kuulin vähän sivummalta, kuinka esim. äitini ja hänen tuttavansa puhuivat ikävistä kokemuksistaan synnäreillä. En ihan ymmärtänyt niitä silloin, mutta nyt aikuisena olen saanut kuulla samaa omilta ystäviltäni. Joku joskus sanoi, että äitejä kohdellaan kuin jotain karjaa. Nyt vielä kun olen lukenut tätä ketjua, on ihan selvää, että naisia on kohdeltu ja kohdellaan edelleen todella huonosti synnytyksen jälkeen. Ne lakanoiden vaihdot itsessään eivät ole vielä maailmanloppu (vaikka outoa kylläkin), mutta tuollainen kaikenlainen tiuskiminen ja tylytys on ihan järkyttävää kuultavaa. Itselläni ei edes ole lapsia, mutta kyllä pistää ketuttamaan tällainen.  Hyviä hoitajiakin on tottakai, mutta ihan liian paljon näitä, jotka käyttäytyvät ikävästi. 

Nyt naiset ruvetaan tekemään tälle asialle jotain. Tätä on selkeästi jatkunut liian kauan. Ei siedetä tuollaista käytöstä, sitkeesti vaan valitusta perään jos ei voi siinä tilanteessa suoraan sanoa. Itsellänikin on haaveissa perheen perustaminen, ja jos joskus pääsen sinne synnärille asti, en tiedä missä mielentilassa sitä lopulta joutuu siellä olemaan.

Monella on käsitys, että hyvää hoitoa on se kun tehdään kaikki puolesta ja "palvellaan". Tämä ei pidä paikkaansa! Toki täytyy auttaa siinä missä tarvitaan, ja mitä heikompi sen enemmän tarvitsee apua. Ketään ei silti pidä "passata" liikaa. Se ei edistä toipumista, vaikka mukavaa ehkä olisikin.

Kuntoutuminen alkaa heti synnytyksen/ leikkauksen tms.jälkeen.

Siinähän se tuli! Juuri tuo asenne tuntuu joillakin synnyttäneiden vuodeosaston hoitajilla olevan, mikä on tässäkin ketjussa tullut ilmi. Ei mitään ymmärrystä ihmisen psyykestä, millaisessa tilassa synnyttänyt äiti on synnytyksen jälkeen ja millaista henkistä tukea ja toipumisaikaa hän tarvitsisi. Huolenpitoa edes sen kaksi päivää! Lisäksi täysin empatiakyvytöntä alkaa "kuntouttaa" synnyttäjää tuolla tavalla - ei ymmärrystä synnyttäjän tilanteesta, valvomisista, kivuista ja haavoista. Aivan järkyttävää!

Onneksi hoitoalalla muuten otetaan nykyään ihminen monella tavoin psykofyysisena kokonaisuutena huomioon. Esim. olen käynyt fysioterapiassa, missä ei patisteta rikkinäistä ihmistä heti hulluun liikuntaan, vaan kuunnellaan kehoa lempeästi ja hoidetaan kokonaisuutena, erinomaisin tuloksin.

Todella vanhanaikainen asenne sinulla!

Missä on nyt IS? Tästä, jos jostain av:n keskustelusta tulee tehdä juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kamalaa luettavaa tää ketju. Olenko ymmärtänyt oikein, juuri synnyttäneet äidit joutuvat itse vaihtamaan lakanansa ja etsimään niitä ties mistä käytäviltä??? Sen verran mitä olen itse ollut joskus sairaalaosastolla tai katsomassa tuttuja yms. ei missään muualla potilaat vaihda lakanoitaan itse. Ei missään nimessä.

Raskaus ja synnytys eivät joo ole sairauksia, mutta kyllähän ne ovat ihan normaalisti sujuneinakin rankkoja kokemuksia (puhumattakaan niistä tapauksista, joissa on käynyt jotain vakavampaakin). Onko se niin väärin, että juuri synnyttänyt saisi vähän levätä, ilman että hän alkaa heti sykkiä ja suorittaa? Se, että lepää vähän, ei tarkoita sitä, että maatuu siihen sänkyynsä loppuelämäksi eikä osaa huolehtia itsestään tai vauvastaan. 

Muistan kun jo nuorena kuulin vähän sivummalta, kuinka esim. äitini ja hänen tuttavansa puhuivat ikävistä kokemuksistaan synnäreillä. En ihan ymmärtänyt niitä silloin, mutta nyt aikuisena olen saanut kuulla samaa omilta ystäviltäni. Joku joskus sanoi, että äitejä kohdellaan kuin jotain karjaa. Nyt vielä kun olen lukenut tätä ketjua, on ihan selvää, että naisia on kohdeltu ja kohdellaan edelleen todella huonosti synnytyksen jälkeen. Ne lakanoiden vaihdot itsessään eivät ole vielä maailmanloppu (vaikka outoa kylläkin), mutta tuollainen kaikenlainen tiuskiminen ja tylytys on ihan järkyttävää kuultavaa. Itselläni ei edes ole lapsia, mutta kyllä pistää ketuttamaan tällainen.  Hyviä hoitajiakin on tottakai, mutta ihan liian paljon näitä, jotka käyttäytyvät ikävästi. 

Nyt naiset ruvetaan tekemään tälle asialle jotain. Tätä on selkeästi jatkunut liian kauan. Ei siedetä tuollaista käytöstä, sitkeesti vaan valitusta perään jos ei voi siinä tilanteessa suoraan sanoa. Itsellänikin on haaveissa perheen perustaminen, ja jos joskus pääsen sinne synnärille asti, en tiedä missä mielentilassa sitä lopulta joutuu siellä olemaan.

Monella on käsitys, että hyvää hoitoa on se kun tehdään kaikki puolesta ja "palvellaan". Tämä ei pidä paikkaansa! Toki täytyy auttaa siinä missä tarvitaan, ja mitä heikompi sen enemmän tarvitsee apua. Ketään ei silti pidä "passata" liikaa. Se ei edistä toipumista, vaikka mukavaa ehkä olisikin.

Kuntoutuminen alkaa heti synnytyksen/ leikkauksen tms.jälkeen.

Jännä nuo alapeukut tuohon kommenttiin. Tarkoittaako ne, että olisi kiva olla passattavana vai mikä on ajatus niissä? Väitteet hän on kuitenkin faktaa, mitä tuossa kommentissa mainittiin. Voisiko joku avata?

Samasta sairaalasta (PHKS) huonot kokemukset. Kätilöt oli ihania ja synnytys meni hyvin, mutta yhden vuoron hoitajat täysin mulkkuja. Annoin palautetta. Toivottavasti sinäkin. Mun lasta pidettiin ja huudatettiin yksi yö nälässä, kun jouduin pakkoimettää vauvaa eikä maito noussut heti. Pyysin moneen otteeseen lisämaitoa, niin tää itseensä kyllästynyt hoitaja akka vaan äyski, että imetä. Tästä hyvästä nännit haavautui ja tulehtui pahoin. Annoin palautetta aamulla kovasanaisesti ja jo sain lisämaitoa. Lapsi on ollut sen jälkeen täysimetyksellä joten se ei kärsinyt siitä, että sai pulloa. Onneksi olin yli 30 vuotias ensisynnyttäjä, nuorempana olisin vain niellyt itkuni.

Kamalia kokemuksia ja todella hämmästyttävä ja minulle aivan uusi tieto, että lakanatkin pitää vaihtaa itse. Mitä ihmettä? Siis ymmärrän, ettei kätilöillä ja hoitajilla ole aikaa ehkä moiseen, mutta eikö sinne sairaalaan voi palkata muuta henkilöstöä?

Synnytin pari vuotta sitten itse Italiassa ihan tavallisessa ilmaisessa julkisessa sairaalassa ja kokemukseni on aivan toisenlainen kuin täältä lukemani. Sairaalassa oli kätilöiden ja hoitajien lisäksi henkilökuntaa vaihtamaan lakanat, tuomaan ja hakemaan ruokatarjottimet jne, minut ja lapsi jopa pestiin ja puettiin, vaikka varsinaista tarvetta ei kuntoni puolesta ollut. Lapsen sai myös nappia painamalla lähettää vauvalaan, kun halusi levätä tai ottaa muuten omaa aikaa. Sain niin hyvä hoitoa ja myös heti levättyä tarpeeksi, että koen nimenomaa sen edesauttaneen merkittävästi nopeaa toipumista. 

Mielestäni tuo on niin herkkä ja erikoislaatuinen aika elämässä, että vaikka synnytys olisi ollut miten helppo hyvänsä niin äidit ansaitsevat kyllä kaikenlaisen avun ja hemmottelunkin sen parin päivän sairaalassaoloajan. 

Onneksi oma kokemukseni oli niin mieleenpainuvan ihana, että voin hyvin mielin palata uudestaankin ja sairaalan ohi kulkiessa herkistyn yhä muistelemaan kaikkia niitä ihania lääkäreitä ja hoitajia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta oli kohtuutonta, kun synnytin kaksoset 5 viikkoa etuajassa ja heidän piti jäädä vastasyntyneiden teholle, niin minut laitettiin vierihoito-osastolle sairaalan toiseen päähän. Siellä minä kökötin surkeana ilman vauvoja kuuden hengen huoneessa, jossa kaikilla muilla oli vastasyntyneensä vieressään. Eikö jumankekka koko sairaalasta voida järjestää muuta paikkaa kuin vierihoito-osasto synnyttäneelle, jolla ei ole vierihoidettavaa? Laitetaanko sinne nekin äidit, joiden vauva kuolee synnytyksessä? Sieltä minä sitten laahustin yksin kipeänä vauvojen luo monta kertaa päivässä. Vastasyntyneiden teholla minulle sanottiin, että vanhemmat saavat tulla koska vaan, muttei se niin sitten ollutkaan. Jos oli lääkärin kierto tai muu palaveri, käännytettiin ovelta takaisin. Kiva laahustaa sitten taas takaisin sairaalan toiseen päähän pitkin käytäviä ja auloja ja hissejä, kun tuli hukkareissu.

Viikon päästä minut heitettiin osastolta ulos, koska vauvat eivät päässeet vierihoitoon luokseni. Seuraavana päivänä (kun olin jo siis kotiutunut), vauvojen teholta ilmoitettiin, että no nyt vauvat saisi vierihoito-osastolle. Että niin hyvin toimi sairaalassa osastojen välinen tiedonkulku. Kotiin vauvat luvattiin kuitenkin vasta kolmen päivän kuluttua.

Tämä Jyväskylässä. Persiistä, sanoisin.

Vierihoito-osastolle laitetaan tosiaan nekin joiden vauva kuolee.

Ihan törkeää, suoranaista henkistä pahoinpitelyä.

Vierailija kirjoitti:

Miten teidän mielestänne tässä asiassa pitää toimia:

130-kiloa painavalla synnyttäjällä on ollut raskausajan diabetes. Kotiinlähtiessä gynekologi kertoo kotihoito-ohjeita jne. Ja mainitsee, että kun potilaalla on ollut raskausajan diabetes, se kertoo kohonneesta riskistä sairastua kakkostyypin diabetekseen iäkkäämpänä, että sitä voi ehkäistä terveellisillä elämäntavoilla, harrastamalla liikuntaa, syömällä terveellisesti ja laihduttajalle normaalipainoiseksi ja lääkäri kannustaa potilasta jatkamaan dieettiruokavaliolla, jota on noudattanut raskausaikanaan, jotta paino jatkaisi putoamistaan.

Onko tässä tapauksessa lääkäri töykeä, kun hän muistuttaa potilasta että hänen pitäisi laihduttaa ehkäistäkseen kakkostyypin diabeteksen puhkeamisen?

Ei, lääkäri on vain vähän yksinkertainen jos kuvittelee ettei nainen ole jo muutenkin kuullut saman asian tuhat kertaa, yrittänyt laihduttaa ja epäonnistunut. Jos lääkäri haluaa oikeasti auttaa, lääkäri voi vaikka perustaa laihdutusryhmän joka kokoontuu säännöllisesti ja josta saa vertaistukea. Tulisi yhteiskunnalle halvemmaksikin kuin se diabeteksen hoito.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ammatiltani kätilö ja minun työpaikallani lapsivuodeosastolla vauvat ovat pelkkä vaippa ja myssy päässä sairaalassaoloajan, koska kannustamme ihokontaktin käyttöön.

No, kerran aamuvuorossa menin ensisynnyttäjät luokse, jolle lastenlääkäri oli antanut luvan lähteä kotiin, ja kysyin, että ”no, aletaanko me sitten yhdessä pukea vauvalle vaatteita päälle”. Äiti oli ihan äimänä käkenä ja yllättynyt, ja kysyi ihmetellen, että ”onko teillä ihan oikeasti tapana pukea vauvalle vaatteet päälle ennen kotiinlähtöä?”. Minä vastasin yhtä hölmistyneen näköisenä mutta asiallisella äänellä: ”no ei kai vauva voi nyt alastomanakaan poistua sairaalasta”. Äiti vaikutti vähän loukkkaantuneelta tästä kommentistani.

Kerran erään nuoren ensisynnyttäjät luokse vuodeosastolle tuli keskellä aamupäivää hänen oma isänsä, vaikka vierailuaika oli klo 17-19. Satuin tulemaan huoneeseen, kun tämä ukko oli paikalla ja ihan ystävällisesti pyysin häntä poistumaan, kun vierailuaika on vasta illalla. Myöhemmin palautelaatikkoon oli tullut miehen käsialalla kirjoitettu palaute: ” kätilö Tiina oli töykeä, kaikki muut hoitajat olivat mukavia”. Niin epäilin vaan, että onko tätä synnyttäjän isää sitten vituttanut niin paljon, kun minä,olen hänet ”potkaissut” ulos osastolta.

Oliko sulla tarkoituksena tuoda esille että olet sosiaalisissa tilanteissa kömpelö?

Mikset voinut yksinkertaisesti kysyä että puetaanko vauva yhdessä vai haluatko pukea itse? Miksi piti letkauttaa?

Miksi se vaari piti potkaista pois? Joo ymmärrän että vierailuajoilla varmistetaan työ- ja pesimisrauha, mutta monissa perheissä se uusi jäsen on hyvin tärkeä myös isovanhemmille.

Ja yksi vierailuaikoja osaamaton perhe tuskin sekoittaa koko osastoa, ja myös poistuvat sekoilemasta pian, eli kerrassaan mitä väliä?

1. Sitähän Mä just kysyin, että aletaanko pukea vauvalle vaatteet yhdessä?

2. Voihan olla, että se synnyttäjä oli vaan kiitollinen, kun minä lähetin hänen isänsä kotiin, kun synnyttäjä ei itse uskaltanut sanoa isälleen suoraan puhelimessa, että hän ei oikeastaan jaksaisi nyt ottaa vieraita vastaan, kun on niin väsynyt kun on valvonut kaksi vuorokautta putkeen, että haluaisi vaan levätä omissa oloissaan

Susta taisi tulla tahtomattasi hyvä esimerkki siitä,miten myös sosiaalisesti kömpelöitä/lahjattomia ajautuu työhön jossa erityisesti tarvitaan sosiaalisia taitoja,älyä ja hienotunteisuutta.

Tuossa papan tapauksessakin olisit voinut ystävällisesti sanoa, että "hei,meillä ei valitettavasti ole nyt vierailuaika vaan vierailuaika on klo x. Tämä ihan vain siksi,että synnyttäjät saavat levätä rauhassa,mutta voitte mennä tuonne käytävälle/yleisiin tiloihin vielä jos haluatte hetken viettää aikaa yhdessä".

Noi voi vitsi, Mä olen varmaan satojen synnyttäneiden naisten tunteita loukannut sillä, kun olen tarjonnut apua vauvan vaatteiden pukemisessa.

Toisekseen, jos osastolla on vierailuajat, niin silloin vieraita ei saa olla edes osaston yleisessä tiloissa, silloin täytyy vieraat tavata vaikka kahvilassa.

Se tässä onkin,kun et ilmeisesti näe mitään eroja siinä MITEN asian ilmaisee. Hienoa tietysti että tarjoutuu auttamaan,mutta asian voi ilmaista monella tavalla.

Sittenhän tuon käytävän sijasta voi ystävällisesti ehdottaa tapaamisen jatkamista kahvilassa.

Ei sillä MITEN asian sanoo ole mitään merkitystä, kun on hormonihuuruinen eukko vastassa, näkee tästäkin ketjusta. Niin monet itkee täysin mitättömästä. t: ohis

Lopeta jo, olet täysin sopimaton työhösi, tai sitten trollaat täällä vaan aikasi kuluksi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kamalaa luettavaa tää ketju. Olenko ymmärtänyt oikein, juuri synnyttäneet äidit joutuvat itse vaihtamaan lakanansa ja etsimään niitä ties mistä käytäviltä??? Sen verran mitä olen itse ollut joskus sairaalaosastolla tai katsomassa tuttuja yms. ei missään muualla potilaat vaihda lakanoitaan itse. Ei missään nimessä.

Raskaus ja synnytys eivät joo ole sairauksia, mutta kyllähän ne ovat ihan normaalisti sujuneinakin rankkoja kokemuksia (puhumattakaan niistä tapauksista, joissa on käynyt jotain vakavampaakin). Onko se niin väärin, että juuri synnyttänyt saisi vähän levätä, ilman että hän alkaa heti sykkiä ja suorittaa? Se, että lepää vähän, ei tarkoita sitä, että maatuu siihen sänkyynsä loppuelämäksi eikä osaa huolehtia itsestään tai vauvastaan. 

Muistan kun jo nuorena kuulin vähän sivummalta, kuinka esim. äitini ja hänen tuttavansa puhuivat ikävistä kokemuksistaan synnäreillä. En ihan ymmärtänyt niitä silloin, mutta nyt aikuisena olen saanut kuulla samaa omilta ystäviltäni. Joku joskus sanoi, että äitejä kohdellaan kuin jotain karjaa. Nyt vielä kun olen lukenut tätä ketjua, on ihan selvää, että naisia on kohdeltu ja kohdellaan edelleen todella huonosti synnytyksen jälkeen. Ne lakanoiden vaihdot itsessään eivät ole vielä maailmanloppu (vaikka outoa kylläkin), mutta tuollainen kaikenlainen tiuskiminen ja tylytys on ihan järkyttävää kuultavaa. Itselläni ei edes ole lapsia, mutta kyllä pistää ketuttamaan tällainen.  Hyviä hoitajiakin on tottakai, mutta ihan liian paljon näitä, jotka käyttäytyvät ikävästi. 

Nyt naiset ruvetaan tekemään tälle asialle jotain. Tätä on selkeästi jatkunut liian kauan. Ei siedetä tuollaista käytöstä, sitkeesti vaan valitusta perään jos ei voi siinä tilanteessa suoraan sanoa. Itsellänikin on haaveissa perheen perustaminen, ja jos joskus pääsen sinne synnärille asti, en tiedä missä mielentilassa sitä lopulta joutuu siellä olemaan.

Monella on käsitys, että hyvää hoitoa on se kun tehdään kaikki puolesta ja "palvellaan". Tämä ei pidä paikkaansa! Toki täytyy auttaa siinä missä tarvitaan, ja mitä heikompi sen enemmän tarvitsee apua. Ketään ei silti pidä "passata" liikaa. Se ei edistä toipumista, vaikka mukavaa ehkä olisikin.

Kuntoutuminen alkaa heti synnytyksen/ leikkauksen tms.jälkeen.

Jännä nuo alapeukut tuohon kommenttiin. Tarkoittaako ne, että olisi kiva olla passattavana vai mikä on ajatus niissä? Väitteet hän on kuitenkin faktaa, mitä tuossa kommentissa mainittiin. Voisiko joku avata?

Kerrotko vielä miksi sektion jälkeen pitää kuntouttaa näin mutta esim. umpisuolileikkauksen jälkeen ei? Tiedät itsekkin että tuossa ei ole mitään logiikkaa.

Tuttuni sai kolmoset. Hoitaja sanoi hänen olevan huono äiti, kun maito ei riittänyt kolmelle. Tämä Jyväskylässä.

Vierailija kirjoitti:

Mene sairaanhoitopiirin sivuille ja klikkaa palaute-linkkiä. Sinne vain viestiä.

Mutta sen kyllä sanon, että ei se oma maito pääse nousemaan, jos antaa lisämaitoa. Vauvan vatsa kasvaa ensimmäisen viikon aikana lasikuulan kokoisesta vain viinirypäleen kokoiseksi, ja ne pienet tippamäärät maitoa ennen maidon varsinaista nousemista riittävät vauvalle. Maidon nousemisessa voi mennä melkein viikkokin, eikä huoleen ole syytä. Paitsi jos antaa sitä lisämaitoa ja vauva ei sen takia jaksa olla rinnalla nostattamassa maitoa ja tilaamassa sitä tarvitsemaansa määrää. Lisämaidon antaminen alasajaa sen takia imetyksen, koska saa aikaan tilanteen, että oma maito ei tulekaan riittämään.

On se näinkin, mutta mielestäni olisi katsottava tilannetta vähän tarkemmin. Mulle jauhettiin tätä mantraa ja lopputulos oli, että oltiin vastasyntyneiden teholla kun maito nousi hitaasti ja vauvan verensokeri laski liian alas. Tämän jälkeen sai lisämaitoa muistaakseni viikon, jonka jälkeen päästiin helposti täysimetykselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta oli kohtuutonta, kun synnytin kaksoset 5 viikkoa etuajassa ja heidän piti jäädä vastasyntyneiden teholle, niin minut laitettiin vierihoito-osastolle sairaalan toiseen päähän. Siellä minä kökötin surkeana ilman vauvoja kuuden hengen huoneessa, jossa kaikilla muilla oli vastasyntyneensä vieressään. Eikö jumankekka koko sairaalasta voida järjestää muuta paikkaa kuin vierihoito-osasto synnyttäneelle, jolla ei ole vierihoidettavaa? Laitetaanko sinne nekin äidit, joiden vauva kuolee synnytyksessä? Sieltä minä sitten laahustin yksin kipeänä vauvojen luo monta kertaa päivässä. Vastasyntyneiden teholla minulle sanottiin, että vanhemmat saavat tulla koska vaan, muttei se niin sitten ollutkaan. Jos oli lääkärin kierto tai muu palaveri, käännytettiin ovelta takaisin. Kiva laahustaa sitten taas takaisin sairaalan toiseen päähän pitkin käytäviä ja auloja ja hissejä, kun tuli hukkareissu.

Viikon päästä minut heitettiin osastolta ulos, koska vauvat eivät päässeet vierihoitoon luokseni. Seuraavana päivänä (kun olin jo siis kotiutunut), vauvojen teholta ilmoitettiin, että no nyt vauvat saisi vierihoito-osastolle. Että niin hyvin toimi sairaalassa osastojen välinen tiedonkulku. Kotiin vauvat luvattiin kuitenkin vasta kolmen päivän kuluttua.

Tämä Jyväskylässä. Persiistä, sanoisin.

Vierihoito-osastolle laitetaan tosiaan nekin joiden vauva kuolee.

Ihan törkeää, suoranaista henkistä pahoinpitelyä.

Tulee näistä ihmisten kokemuksista mieleen se runo: "Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin. Yksin sä syntynyt oot, yksin sä kuoleva oot..."  :'-( 

Eihän äitien huono kohtelu pitäisi tulla yllätyksenä, sehän on otollinen maaperä kiusaamiselle ja laiminlyönneiile, kun nainen on heikommillaan.

Toinen ryhmä on puolustuskyvyttömät vanhukset, jotka ovat töysin hoitajien armoilla

https://www.studio55.fi/tastapuhutaan/article/omaiset-kertovat-kauheimm…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kamalaa luettavaa tää ketju. Olenko ymmärtänyt oikein, juuri synnyttäneet äidit joutuvat itse vaihtamaan lakanansa ja etsimään niitä ties mistä käytäviltä??? Sen verran mitä olen itse ollut joskus sairaalaosastolla tai katsomassa tuttuja yms. ei missään muualla potilaat vaihda lakanoitaan itse. Ei missään nimessä.

Raskaus ja synnytys eivät joo ole sairauksia, mutta kyllähän ne ovat ihan normaalisti sujuneinakin rankkoja kokemuksia (puhumattakaan niistä tapauksista, joissa on käynyt jotain vakavampaakin). Onko se niin väärin, että juuri synnyttänyt saisi vähän levätä, ilman että hän alkaa heti sykkiä ja suorittaa? Se, että lepää vähän, ei tarkoita sitä, että maatuu siihen sänkyynsä loppuelämäksi eikä osaa huolehtia itsestään tai vauvastaan. 

Muistan kun jo nuorena kuulin vähän sivummalta, kuinka esim. äitini ja hänen tuttavansa puhuivat ikävistä kokemuksistaan synnäreillä. En ihan ymmärtänyt niitä silloin, mutta nyt aikuisena olen saanut kuulla samaa omilta ystäviltäni. Joku joskus sanoi, että äitejä kohdellaan kuin jotain karjaa. Nyt vielä kun olen lukenut tätä ketjua, on ihan selvää, että naisia on kohdeltu ja kohdellaan edelleen todella huonosti synnytyksen jälkeen. Ne lakanoiden vaihdot itsessään eivät ole vielä maailmanloppu (vaikka outoa kylläkin), mutta tuollainen kaikenlainen tiuskiminen ja tylytys on ihan järkyttävää kuultavaa. Itselläni ei edes ole lapsia, mutta kyllä pistää ketuttamaan tällainen.  Hyviä hoitajiakin on tottakai, mutta ihan liian paljon näitä, jotka käyttäytyvät ikävästi. 

Nyt naiset ruvetaan tekemään tälle asialle jotain. Tätä on selkeästi jatkunut liian kauan. Ei siedetä tuollaista käytöstä, sitkeesti vaan valitusta perään jos ei voi siinä tilanteessa suoraan sanoa. Itsellänikin on haaveissa perheen perustaminen, ja jos joskus pääsen sinne synnärille asti, en tiedä missä mielentilassa sitä lopulta joutuu siellä olemaan.

Monella on käsitys, että hyvää hoitoa on se kun tehdään kaikki puolesta ja "palvellaan". Tämä ei pidä paikkaansa! Toki täytyy auttaa siinä missä tarvitaan, ja mitä heikompi sen enemmän tarvitsee apua. Ketään ei silti pidä "passata" liikaa. Se ei edistä toipumista, vaikka mukavaa ehkä olisikin.

Kuntoutuminen alkaa heti synnytyksen/ leikkauksen tms.jälkeen.

Jännä nuo alapeukut tuohon kommenttiin. Tarkoittaako ne, että olisi kiva olla passattavana vai mikä on ajatus niissä? Väitteet hän on kuitenkin faktaa, mitä tuossa kommentissa mainittiin. Voisiko joku avata?

Kerrotko vielä miksi sektion jälkeen pitää kuntouttaa näin mutta esim. umpisuolileikkauksen jälkeen ei? Tiedät itsekkin että tuossa ei ole mitään logiikkaa.

Aivan. Ja miksi pitää kuntouttaa, kun ei olla kerta sairaita eikä kipeitä, vaan vain synnyttäneitä?

Säästöjähän tälläkin vaan haetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumankauta, en ikinä hanki lapsia jos nämä ap:lle kettuilevat kätilöt ja hoitajat ovat oikeasti kertomissaan ammateissa. Vähintä mitä hoitaja voi tehdä, on auttaa ja neuvoa YSTÄVÄLLISESTI äitiä, varsinkin juuri ensimmäisen lapsensa saanutta, lopen väsynyttä sellaista. Te jotka ette tähän inhimillisyyteen kykene, olkaa hyvä ja VAIHTAKAA ALAA äkkiä - ette nimittäin sovellu lainkaan hoitotyöhön.

Nyyh nyyh, tajuatko, ettei tiuskiminen LIITY SINUUN? Vai taitaakin itselläsi olla syytä epäillä sitä.

Hoitotyöhön ei kuulu tiuskiminen. Ei missään kohdassa. Ei koskaan.

Hoitajan pitää osata hoitaa niin että hoidettavalle tulee turvallinen olo ja niin että potilas noudattaa määräyksiä, tarvittaessa napakasti sanoen. Mutta kaikenlainen tiuskiminen ja kettuilu on yksinkertaisesti ammattitaidottomuutta. Terv. Hoitaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta oli kohtuutonta, kun synnytin kaksoset 5 viikkoa etuajassa ja heidän piti jäädä vastasyntyneiden teholle, niin minut laitettiin vierihoito-osastolle sairaalan toiseen päähän. Siellä minä kökötin surkeana ilman vauvoja kuuden hengen huoneessa, jossa kaikilla muilla oli vastasyntyneensä vieressään. Eikö jumankekka koko sairaalasta voida järjestää muuta paikkaa kuin vierihoito-osasto synnyttäneelle, jolla ei ole vierihoidettavaa? Laitetaanko sinne nekin äidit, joiden vauva kuolee synnytyksessä? Sieltä minä sitten laahustin yksin kipeänä vauvojen luo monta kertaa päivässä. Vastasyntyneiden teholla minulle sanottiin, että vanhemmat saavat tulla koska vaan, muttei se niin sitten ollutkaan. Jos oli lääkärin kierto tai muu palaveri, käännytettiin ovelta takaisin. Kiva laahustaa sitten taas takaisin sairaalan toiseen päähän pitkin käytäviä ja auloja ja hissejä, kun tuli hukkareissu.

Viikon päästä minut heitettiin osastolta ulos, koska vauvat eivät päässeet vierihoitoon luokseni. Seuraavana päivänä (kun olin jo siis kotiutunut), vauvojen teholta ilmoitettiin, että no nyt vauvat saisi vierihoito-osastolle. Että niin hyvin toimi sairaalassa osastojen välinen tiedonkulku. Kotiin vauvat luvattiin kuitenkin vasta kolmen päivän kuluttua.

Tämä Jyväskylässä. Persiistä, sanoisin.

Vierihoito-osastolle laitetaan tosiaan nekin joiden vauva kuolee.

Ihan törkeää, suoranaista henkistä pahoinpitelyä.

Höpö höpö niitä sinne laiteta. Ne menee ihan normaalille vuode osastolle.