Lue keskustelun säännöt.
Synnytin heinäkuussa PHKS:ssa, vieläkin v*tuttaa hoitajien käytös.
27.08.2018 |
Itse synnytys meni hyvin, kätilö oli mukava ja asiallinen. Vuodeosastolle siirryttäessä se helvetti sitten alkoi. Mikä siinä on, että juuri synnyttänyttä äitiä täytyy vähätellä, jopa "piilovittuilla" ja vastailla kyllästyneesti jos jotain erehtyi kysymään.
Esimerkki, kysyin mistähän saisin pyyhkeen että pääsisin suihkuun, vastaus "ne on sielä missä ennenkin". Viittaus siis siihen että en ollut ensimmäistä kertaa kyseisellä osastolla, mutta edellisestä kerrasta kuitenkin on 6 vuotta joten en ihan välittömästi muistanut missä liinavaatevarasto on. Toiseksi, miksi hoitaja ei voinut tuoda sitä pyyhettä? Tai vaihtovaatteita? Tai vauvalle vaatteita? Kaikki piti itse sieltä käytäviltä etsiä. Kiva jättää vauva yksin huoneeseen ja lähteä kirjaimellisesti perse revenneenä hortoilemaan pitkin käytäviä.
Sitten tämä imetys. Joo, haluan imettää kyllä lastani, mutta minulla ei maito nouse välittömästi synnytyksen jälkeen joten lisämaitoa pitää aluksi antaa. Vauva oli hieman väsynyt synnytyksen jälkeen, joten häntä piti herätellä syömään ja sittenkin söi huonosti, kaikenmaailman kommervenkit tehtiin että sai edes sen pienen määrän maitoa. Hoitaja käski minun yöllä laittaa oman herätyskellon soimaan kännykästä kahden tunnin välein ja soittamaan sitä heidän hälytyskelloa sitten kun olen herännyt. Miksei sieltä vaan voinut hoitaja tulla ja herättää vauvaa syömään? Tuli hieman olo että kuka täällä on töissä, minä vai hoitaja.
Yksi hoitajista myös kommentoi tapaani pidellä tuttipulloa sanalla "kammottavaa".
Toinen sanoi vittuileva sävy äänessään kuinka jos vielä saan vauvoja kannattaisi varmaan vähän ajatella jo etukäteen sitä lisämaidon antamista. Siis mitä helvettiä! Itse pakotitte ensin imettämään ja imettämään ja imettämään vaikka maito ei ollut vielä noussut, mitä siinä mun etukäteen ajattelu olisi auttanut.
Tässä jotain asioita mitkä ärsytti suunnattomasti. Onneksi tämä oli meidän viimeinen lapsi, eipähän tarvi ikinä enää tuolla osastolla maata sätittävänä.
Kommentit (730)
Vierailija kirjoitti:
Missä on nyt IS? Tästä, jos jostain av:n keskustelusta tulee tehdä juttu.
Toivon, että myös tuore äiti, rouva Jenni Haukio näkisi tämän keskustelun ja ottaisi asian korjatakseen.
En tiedä, missä hän synnytti ja kuinka häntä kohdeltiin, mutta uskon, että hänellä on ymmärrystä tätä asiaa kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut itse aiheutetun haimatulehduksen takia sairaalassa, olin ihan liikuntakykyinen, vaikka kipeä. Mulle kyllä tuotiin sänkyyn puhtaat pyjamat ja pyyhkeet ja vaihdettiin lakanat.
En voi ymmärtää miksi synnyttäneitä äitejä ei kohdella samalla tavalla! He ovat tehneet raskaan ponnistuksen ja ansaitsevat hoivaa ja lepoa. Ei synnytysosaston pidä olla mikään kasvatuslaitos.
Suomi on epäinhimillinen maa!
Juuri tämä!!! Suomi on aivan hirveä maa näissä asioissa: muualla maailmassa synnyttänyttä äitiä juhlitaan, hänelle todellakin taataan lepoa, tuodaan herkkuja ja ainoa tehtävä hänellä on hoitaa vauvaa niin paljon kuin jaksaa. Siinäkin todella saa apua, koska suku ja ystävät tulevat paikalle juhlimaan vauvaa ja pitämään huolta tuoreesta perheestä. Ja usein tämä vaihe kestää viikkoja, ellei jopa pari-kolme kuukautta.
Toki suomessa monelle naiselle on tullut kunnia-asiaksi myös vain pärjätä itsekseen, ja vauvaakaan ei kukaan saa tulla katsomaan, kun se olisi niin rasittavaa, ja oletus on, että äidin pitäisi heti synnytyksen jälkeen jotenkin "edustaa". Kun ei sen pitäisi niin olla. Yleensä nuori perhe tarvitsisi kaiken mahdollisen yhteisön tuen, jotta perhe-elämä pääsisi mahdollisimman hyvään alkuun.
Täällä jätetään yksin ja vaaditaan selvitytymään ja sätitään ja nauretaan päälle, jos se ei ota onnistuakseen tai edes ihan alussa kaipaisi vähän apua ja hoivaa.
Ei ihme että suomessa on niin hirveän suuret luvut synnytyksen jälkeisessä masennuksessa ja syntyvyys senkun laskee.
Ei näin.
Tämä. Olen jo kauan ihmetellyt, miten tämän päivän äidit ovat nykyään hirveän väsyneitä?
Ja nyt syy selvisi. Eivät he voi edes toipua synnytyksestä, kun heti synnytyksen jälkeen he joutuvat puolikuntoisena hoitamaan itsensä ja vauvan ja osan vielä sairaalan työtehtävistä. Varmaan kohta heitä vaaditaan pesemään vaatteensa ja lakanansa ja luuttuamaan lattia.
Olisipa kiva kuulla, mitä äitien omatoimituus heti synnyksen jälkeen on parantanut äitien ja vauvojen asemaa ja hyvinvointia?
Ennen moista olisi säälitty ja pahoiteltu, kun käyhät äidit joutuivat työn ääreen, mutta nykyää sitä jopa hoitajan ihannoivat.Muistan kun vielä 80-luvulla äidit olivat viikon sairaalassa ja hoitajat hoitivat vauvan, ruoka tuotiin eteen, lakanat vaihdettiin, vaatteet ja pyyhkeet tuotiin valmiiksi, jota äiti toipuisi synnytyksestä ja nukkuisi väsymyksensä, jotta kotiin päästyään jaksaisi hoitaa vauvaa.
Ei ihme jos vauvojen äidit ovat jaksamisen äärirajoilla, kun he joutuvat selviintymään synnytyksestä ja vauvan hoidosta yksin jo sairaalassa.
Eikä ihme jos äidit eivät vapaaehtoisesti lähde tähän rääkkiin ja simputukseen ja jättävät lapset tekemättä. Ja monet valitsevat abortin, kun heitäkin kohdellaan paremmin kuin synnyttävää äitiä.
Jaksamista mietitään ennen kuin niitä lapsia tehdään. Osa naisista jättää lapset tekemättä ihan vain siitä yksinkertaisesta syystä etteivät vain halua. Tällä miten sua saatetaan kohdella synnärillä ei ole vaikutusta asiaan. Miten luiden ihmisten pitäisi keskeyttää elämänsä vain siksi että joku lisääntyy. Nykyaikana isovanhemmat ovat melkein pääsääntöisesti töissä kun lapset alkavat omia lapsia tekemään. Heidän, muiden sukulaisten ja ystävien pitäisi keskeyttää oma elämä ja olla 24/7 varuillaan jotta tuote äiti saa apua?
Kätilöt sairaalassa noudattava niitä periaatteita mitä sairaala on heille antanut. Enää ei paapota.
Ääliö :D Hoitaja on kuitenkin myös PALVELUammatti, joka saa PALKKANSA siitä, että palvelee, tukee, auttaa ja sananmukaisesti hoitaa. Kätilöiden ja hoitajien kohdalla on asennevammasta, huonosta työilmapiiristä ja "näpäyttelemällä" ja muutoin vittuilemalla purkavat omaa pahaa oloaan aivan turhantyhjänpäiväisiin asioihin. Kukaan äiti ei hoita vauvaan paremmin siksi, että on jo synnärillä näytetty kaapin paikka ja äidin asema ja arvo jo synnärillä.
Ja en tiedä millainen paskamulkkulähipiiri sulla on, mutta omat ihmissuhteet perustuvat vastavuoroisuuteen ja empatiaan. Siinä, missä ei ole tarvinnut vaatia kenenkään keskeyttämään elämäänsä, olen saanut myös paljon apua isovanhempien ja sisarusten puhtaasta halusta.
Tuossa synnäritouhussa ei ole mitään järkeä, koska sitä ei voi perustella millään logiikalla (kuten, että vittuilemalla saataisiin parempia äitejä) tai faktoilla. Kyse on surkeasta hoitajia vaivaavasta ammattitaidon puutteesta, vaikka ammatissa "teknisen osaamisen" ohella ihmissuhtetaidot, empatiakyky, viestintäkyvyt ja äidin yksilöllinen kohtaaminen ovat avainasemassa. Sääliksi käy sinua, olet varmasti elänyt kovan elämän, kun olet noin katykera ja iloinem ettei ketään vaan vahingossakaan "paapota".
t. Maltalla synnyttänyt, jossa mies sai olla 24/7 apuna ja nukkua omalla sängyllään. Hoito äärimmäisen lämmintä, kohteliasta ja yksilöllistä.
Tämä on kyllä Suomen ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Prototyyppi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kamalaa luettavaa tää ketju. Olenko ymmärtänyt oikein, juuri synnyttäneet äidit joutuvat itse vaihtamaan lakanansa ja etsimään niitä ties mistä käytäviltä??? Sen verran mitä olen itse ollut joskus sairaalaosastolla tai katsomassa tuttuja yms. ei missään muualla potilaat vaihda lakanoitaan itse. Ei missään nimessä.
Raskaus ja synnytys eivät joo ole sairauksia, mutta kyllähän ne ovat ihan normaalisti sujuneinakin rankkoja kokemuksia (puhumattakaan niistä tapauksista, joissa on käynyt jotain vakavampaakin). Onko se niin väärin, että juuri synnyttänyt saisi vähän levätä, ilman että hän alkaa heti sykkiä ja suorittaa? Se, että lepää vähän, ei tarkoita sitä, että maatuu siihen sänkyynsä loppuelämäksi eikä osaa huolehtia itsestään tai vauvastaan.
Muistan kun jo nuorena kuulin vähän sivummalta, kuinka esim. äitini ja hänen tuttavansa puhuivat ikävistä kokemuksistaan synnäreillä. En ihan ymmärtänyt niitä silloin, mutta nyt aikuisena olen saanut kuulla samaa omilta ystäviltäni. Joku joskus sanoi, että äitejä kohdellaan kuin jotain karjaa. Nyt vielä kun olen lukenut tätä ketjua, on ihan selvää, että naisia on kohdeltu ja kohdellaan edelleen todella huonosti synnytyksen jälkeen. Ne lakanoiden vaihdot itsessään eivät ole vielä maailmanloppu (vaikka outoa kylläkin), mutta tuollainen kaikenlainen tiuskiminen ja tylytys on ihan järkyttävää kuultavaa. Itselläni ei edes ole lapsia, mutta kyllä pistää ketuttamaan tällainen. Hyviä hoitajiakin on tottakai, mutta ihan liian paljon näitä, jotka käyttäytyvät ikävästi.
Nyt naiset ruvetaan tekemään tälle asialle jotain. Tätä on selkeästi jatkunut liian kauan. Ei siedetä tuollaista käytöstä, sitkeesti vaan valitusta perään jos ei voi siinä tilanteessa suoraan sanoa. Itsellänikin on haaveissa perheen perustaminen, ja jos joskus pääsen sinne synnärille asti, en tiedä missä mielentilassa sitä lopulta joutuu siellä olemaan.
Monella on käsitys, että hyvää hoitoa on se kun tehdään kaikki puolesta ja "palvellaan". Tämä ei pidä paikkaansa! Toki täytyy auttaa siinä missä tarvitaan, ja mitä heikompi sen enemmän tarvitsee apua. Ketään ei silti pidä "passata" liikaa. Se ei edistä toipumista, vaikka mukavaa ehkä olisikin.
Kuntoutuminen alkaa heti synnytyksen/ leikkauksen tms.jälkeen.Jännä nuo alapeukut tuohon kommenttiin. Tarkoittaako ne, että olisi kiva olla passattavana vai mikä on ajatus niissä? Väitteet hän on kuitenkin faktaa, mitä tuossa kommentissa mainittiin. Voisiko joku avata?
Kerrotko vielä miksi sektion jälkeen pitää kuntouttaa näin mutta esim. umpisuolileikkauksen jälkeen ei? Tiedät itsekkin että tuossa ei ole mitään logiikkaa.
Kyllä mut ainakin potkittiin hyvin pian umpparileikkauksen (avoleikkaus, ei laparoskopia) jälkeen sängystä ylös. Heräämöstä osastolle ja osastolla ekana vessaan asap. Ei leikkausten jälkeen anneta jäädä sänkyyn lepäämään, vaikka olisi kuinka tolkuttomat kivut.
Mut on leikattu on monet kerrat ja aina on pitänyt lähteä liikkeelle suht. pian leikkauksesta.Henkilökunnan asenne taas vaatisi täyden remontin. Sen verran huonosti monia, myös minua, on kohdeltu sairaalassa.
Pitikö lakanat vaihtaa myös ja kuljeskella etsimässä vaatteita ja ruokaa?
Äitini oli lonkkaleikkauksessa ja kyllä leikkausta seuraavana päivänä pistettiin liikkeelle, vaikka lonkkanivel oli vaihdettu. Ikääkin oli aika reippaasti. Lakanan osasi itse ottaa kaapista ja heti, kun pääsi tuen kanssa niin paljon kävelemään, että pääsi ovesta ulos, meni syömään ruokailutilaan.
Näin se vain nykyään kuntouttava työote menee potilaan parhaaksi.
Todennäköisesti lonkkanivelen kanssa on pakko jonkin verran liikkua, ettei se juutu leikkauksen jälkeen. Överiksi tuossakin menee kuitenkin tuo että juuri leikattu vanhus joutuu itse vaihtamaan lakanoita sairaalassa. Olisihan se toki pitänyt arvata.
Leikkauksen jälkeen noustaan ylös ja liikkelle jotta veri kiertää leikkausalueella nopeuttaen paranemista ja vähentäen esim kuolioiden syntymistä ja veritulppia.
Prototyyppi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Prototyyppi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kamalaa luettavaa tää ketju. Olenko ymmärtänyt oikein, juuri synnyttäneet äidit joutuvat itse vaihtamaan lakanansa ja etsimään niitä ties mistä käytäviltä??? Sen verran mitä olen itse ollut joskus sairaalaosastolla tai katsomassa tuttuja yms. ei missään muualla potilaat vaihda lakanoitaan itse. Ei missään nimessä.
Raskaus ja synnytys eivät joo ole sairauksia, mutta kyllähän ne ovat ihan normaalisti sujuneinakin rankkoja kokemuksia (puhumattakaan niistä tapauksista, joissa on käynyt jotain vakavampaakin). Onko se niin väärin, että juuri synnyttänyt saisi vähän levätä, ilman että hän alkaa heti sykkiä ja suorittaa? Se, että lepää vähän, ei tarkoita sitä, että maatuu siihen sänkyynsä loppuelämäksi eikä osaa huolehtia itsestään tai vauvastaan.
Muistan kun jo nuorena kuulin vähän sivummalta, kuinka esim. äitini ja hänen tuttavansa puhuivat ikävistä kokemuksistaan synnäreillä. En ihan ymmärtänyt niitä silloin, mutta nyt aikuisena olen saanut kuulla samaa omilta ystäviltäni. Joku joskus sanoi, että äitejä kohdellaan kuin jotain karjaa. Nyt vielä kun olen lukenut tätä ketjua, on ihan selvää, että naisia on kohdeltu ja kohdellaan edelleen todella huonosti synnytyksen jälkeen. Ne lakanoiden vaihdot itsessään eivät ole vielä maailmanloppu (vaikka outoa kylläkin), mutta tuollainen kaikenlainen tiuskiminen ja tylytys on ihan järkyttävää kuultavaa. Itselläni ei edes ole lapsia, mutta kyllä pistää ketuttamaan tällainen. Hyviä hoitajiakin on tottakai, mutta ihan liian paljon näitä, jotka käyttäytyvät ikävästi.
Nyt naiset ruvetaan tekemään tälle asialle jotain. Tätä on selkeästi jatkunut liian kauan. Ei siedetä tuollaista käytöstä, sitkeesti vaan valitusta perään jos ei voi siinä tilanteessa suoraan sanoa. Itsellänikin on haaveissa perheen perustaminen, ja jos joskus pääsen sinne synnärille asti, en tiedä missä mielentilassa sitä lopulta joutuu siellä olemaan.
Monella on käsitys, että hyvää hoitoa on se kun tehdään kaikki puolesta ja "palvellaan". Tämä ei pidä paikkaansa! Toki täytyy auttaa siinä missä tarvitaan, ja mitä heikompi sen enemmän tarvitsee apua. Ketään ei silti pidä "passata" liikaa. Se ei edistä toipumista, vaikka mukavaa ehkä olisikin.
Kuntoutuminen alkaa heti synnytyksen/ leikkauksen tms.jälkeen.Jännä nuo alapeukut tuohon kommenttiin. Tarkoittaako ne, että olisi kiva olla passattavana vai mikä on ajatus niissä? Väitteet hän on kuitenkin faktaa, mitä tuossa kommentissa mainittiin. Voisiko joku avata?
Kerrotko vielä miksi sektion jälkeen pitää kuntouttaa näin mutta esim. umpisuolileikkauksen jälkeen ei? Tiedät itsekkin että tuossa ei ole mitään logiikkaa.
Kyllä mut ainakin potkittiin hyvin pian umpparileikkauksen (avoleikkaus, ei laparoskopia) jälkeen sängystä ylös. Heräämöstä osastolle ja osastolla ekana vessaan asap. Ei leikkausten jälkeen anneta jäädä sänkyyn lepäämään, vaikka olisi kuinka tolkuttomat kivut.
Mut on leikattu on monet kerrat ja aina on pitänyt lähteä liikkeelle suht. pian leikkauksesta.Henkilökunnan asenne taas vaatisi täyden remontin. Sen verran huonosti monia, myös minua, on kohdeltu sairaalassa.
Pitikö lakanat vaihtaa myös ja kuljeskella etsimässä vaatteita ja ruokaa?
Osaston toive oli, että jokainen potilas vaihtaa lakanat itse ja hakee oman ruokansa jos siihen kykenee. Ruokatarjotin haettiin itse ruokakärrystä ja ruoka syötiin joko päivähuoneessa tai tarjottimen sai vaihtoehtoisesti viedä potilashuoneeseen.
Uskomatonta. Joka kerta kun olen sairaalassa käynyt on kyllä tullut huomattua että aikaa on hoitajilla istua kahvilla ja juoruilemassa. Potilaat sitten hakee ruoat, hoitaa itsensä, vaihtaa lakant ja hyvä kun ei seuraavaksi laiteta siivoamaan huonetta lähtiessä. Mistä sitä sairaalamaksua oikein maksetaan? Itse otan synnyttäessä omat lakanat, ruoat ja lääkkeet mukaan ja kieltäydyn maksamasta mitään maksuja viettämistäni sairaalapäivistä. Ylipäätään kai sieltä sairaalasta saa sitten lähteä samoin tein pois kun kerta potilaat on siellä vain hoitajia ärsyttämässä.
Vierailija kirjoitti:
Prototyyppi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kamalaa luettavaa tää ketju. Olenko ymmärtänyt oikein, juuri synnyttäneet äidit joutuvat itse vaihtamaan lakanansa ja etsimään niitä ties mistä käytäviltä??? Sen verran mitä olen itse ollut joskus sairaalaosastolla tai katsomassa tuttuja yms. ei missään muualla potilaat vaihda lakanoitaan itse. Ei missään nimessä.
Raskaus ja synnytys eivät joo ole sairauksia, mutta kyllähän ne ovat ihan normaalisti sujuneinakin rankkoja kokemuksia (puhumattakaan niistä tapauksista, joissa on käynyt jotain vakavampaakin). Onko se niin väärin, että juuri synnyttänyt saisi vähän levätä, ilman että hän alkaa heti sykkiä ja suorittaa? Se, että lepää vähän, ei tarkoita sitä, että maatuu siihen sänkyynsä loppuelämäksi eikä osaa huolehtia itsestään tai vauvastaan.
Muistan kun jo nuorena kuulin vähän sivummalta, kuinka esim. äitini ja hänen tuttavansa puhuivat ikävistä kokemuksistaan synnäreillä. En ihan ymmärtänyt niitä silloin, mutta nyt aikuisena olen saanut kuulla samaa omilta ystäviltäni. Joku joskus sanoi, että äitejä kohdellaan kuin jotain karjaa. Nyt vielä kun olen lukenut tätä ketjua, on ihan selvää, että naisia on kohdeltu ja kohdellaan edelleen todella huonosti synnytyksen jälkeen. Ne lakanoiden vaihdot itsessään eivät ole vielä maailmanloppu (vaikka outoa kylläkin), mutta tuollainen kaikenlainen tiuskiminen ja tylytys on ihan järkyttävää kuultavaa. Itselläni ei edes ole lapsia, mutta kyllä pistää ketuttamaan tällainen. Hyviä hoitajiakin on tottakai, mutta ihan liian paljon näitä, jotka käyttäytyvät ikävästi.
Nyt naiset ruvetaan tekemään tälle asialle jotain. Tätä on selkeästi jatkunut liian kauan. Ei siedetä tuollaista käytöstä, sitkeesti vaan valitusta perään jos ei voi siinä tilanteessa suoraan sanoa. Itsellänikin on haaveissa perheen perustaminen, ja jos joskus pääsen sinne synnärille asti, en tiedä missä mielentilassa sitä lopulta joutuu siellä olemaan.
Monella on käsitys, että hyvää hoitoa on se kun tehdään kaikki puolesta ja "palvellaan". Tämä ei pidä paikkaansa! Toki täytyy auttaa siinä missä tarvitaan, ja mitä heikompi sen enemmän tarvitsee apua. Ketään ei silti pidä "passata" liikaa. Se ei edistä toipumista, vaikka mukavaa ehkä olisikin.
Kuntoutuminen alkaa heti synnytyksen/ leikkauksen tms.jälkeen.Jännä nuo alapeukut tuohon kommenttiin. Tarkoittaako ne, että olisi kiva olla passattavana vai mikä on ajatus niissä? Väitteet hän on kuitenkin faktaa, mitä tuossa kommentissa mainittiin. Voisiko joku avata?
Kerrotko vielä miksi sektion jälkeen pitää kuntouttaa näin mutta esim. umpisuolileikkauksen jälkeen ei? Tiedät itsekkin että tuossa ei ole mitään logiikkaa.
Kyllä mut ainakin potkittiin hyvin pian umpparileikkauksen (avoleikkaus, ei laparoskopia) jälkeen sängystä ylös. Heräämöstä osastolle ja osastolla ekana vessaan asap. Ei leikkausten jälkeen anneta jäädä sänkyyn lepäämään, vaikka olisi kuinka tolkuttomat kivut.
Mut on leikattu on monet kerrat ja aina on pitänyt lähteä liikkeelle suht. pian leikkauksesta.Henkilökunnan asenne taas vaatisi täyden remontin. Sen verran huonosti monia, myös minua, on kohdeltu sairaalassa.
Umpparileikkaus on hyvin paljon pienempi toimenpide kuin sektio.
Tää huvittaa mua niin pirusti. Aina ne jotka sektion haluaa sanoo ettei se oo iso leikkaus eikä siinä oo komplikaatioita ja nyt yhtäkkiä se onkin sellainen operaatio että pitäis passuuttaa kuin kuninkaallista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kätilö, mutta kirurginen sairaanhoitaja. Tässä muutama ajatus aiheesta..
Kuten aiemmin on todettu, nykyään hoitotyössä muutenkin suositaan kuntouttavaa otetta, tosin tämän pitäisi toteutua yksilöllisesti potilaan voinnin rajoissa. Jos synnytys on mennyt kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti on varmasti hyvä, että äiti harjoittelee ja ottaa vastuuta vauvan hoitamisesta....paino osalla "jos on mennyt" ..
Tämä yksilöllisyys on näköjään monessa tapauksessa unohtunut. Kuulostaa hurjalta, että avoleikkauksen läpikäynyt käsketään heti ylös sängystä, opettamatta hänelle edes miten nousta mahdollisimman turvallisesti, niin että sektiohaavalle tulisi mahdottollisimman vähän painetta ja venytystä. Kuten myös se, että nukutettu/puudutettu päästetään liikkumaan heti yksin ja vielä vauva käsivarsillaan, vaikka anesteettien ja puudutteiden aiheuttama verenpaineen lasku ja siitä johtuva pyörtyminen ovat verrattain yleisiä ilmiöitä.
Mitä kipulääkityksen puutteeseen tulee, kipu on subjektiivinen kokemus ja ketään ei jalosta se, että oikeasti kärvistelee. Toki imettävän kipulääkityksestä haastavaa tekee eri lääkeaineiden erittyminen maitoon ja sitä kautta lapseen. Parasetamoli on tässä asiassa turvallisin vaihtoehto, joskin voi olla riittämätön jos kivut ovat kovat.
Oman kokemukseni mukaan täytyy vielä todeta, että aina joukkoon mahtuu potilaita, jotka luulevat olevansa hotellissa ja yrittävät passuuttaa itseään, mutta heidät tunnistaa aika nopeasti. Valtaosa potilaista on mukavia ja välillä liiankin varovaisia pyytämään apua "etteivät vaan vaivaa". Yleensä tähän vastaan että sairaalassa me ollaan heitä varten eikä huvikseen.
En vaihtanut lakanoita sängystäni vaikka olin 1 1/2 päivää sairaalassa, eikö teillä ollut siellä sairaalassa niitä imuliinoja pyllyn alla, että sen sai heittää roskiin jos vuosi ohi? Ja kaapissa yöpukuja ja lisäimuja? Näin oli Espoossa Jorvissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä on nyt IS? Tästä, jos jostain av:n keskustelusta tulee tehdä juttu.
Toivon, että myös tuore äiti, rouva Jenni Haukio näkisi tämän keskustelun ja ottaisi asian korjatakseen.
En tiedä, missä hän synnytti ja kuinka häntä kohdeltiin, mutta uskon, että hänellä on ymmärrystä tätä asiaa kohtaan.
Luuletko että Haukio sai saman kohtelun kun me muut äidit 😂😂 tuskin mikään sääntö oli sama kun meille muille ja passattiin viimeisen päälle.
Vierailija kirjoitti:
En vaihtanut lakanoita sängystäni vaikka olin 1 1/2 päivää sairaalassa, eikö teillä ollut siellä sairaalassa niitä imuliinoja pyllyn alla, että sen sai heittää roskiin jos vuosi ohi? Ja kaapissa yöpukuja ja lisäimuja? Näin oli Espoossa Jorvissa
Oys oli imuliinoja ja lisäksi oli lakanoita jne mitä vaihtaa. Se imuliina saattaa rypistyä ja vuotaa lakanoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sun jaloissa kai mitään vikaa ole? Sairaalan ei ole mikään hotelli eikä hoitajat ole palvelijoita. Miksi ihmeessä hoitajan pitäisi herätellä sinua? Katso nyt peiliin hyvä ihminen.
Kyllä se se synnyttänyt äiti siellä asiakas on, ja hoitohenkilökunnan tehtävä hoitaa. Kummallista asennetta hoitajilta, ettei itse tarvitsisi olla auttamassa synnyttäjää. Onko yleinenkin asenne hoitajien keskuudessa, ettei siellä olla potilasta varten?
Vierailija kirjoitti:
Mikä sitten on niitten hoitajien tehtävä, ellei hoitas ja auttas äitejä?
Vissiin voivotella ja vittuilla niille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Äidin kuntoutuminen on vielä kesken. Ei jaksa itse herätä syöttämään vauvaa. Kotiutetaan joudutaan vielä siirtämään".
Ei liity synnytykseen, mutta selkäni särkyi kerran pahasti. Jouduin kahden viikon sisällä jo toiseen selkäleikkaukseen, pitkälti sen takia että ensimmäisen leikkauksen jälkihoito tehtiin huonosti = dreeni otettiin pois aivan liian aikaisin. Olin tosi kovissa kivuissa toisen, kiireellisenä tehdyn leikkauksen jälkeen. Sain siinä kriisissä vielä erittäin pahan migreenikohtauksen ja kun lopulta minulle "löytyi" Kuopion yliopistollisesta sairaalasta siihen täsmälääkettä, tilanne hieman rauhoittui enkä enää paskantanut alleni kivuissani. Ystäväni tuli käymään ja vaikka joutui ensin katsomaan minua piereskellessäni ja paskoessani alleni, jäi ja kun tilanne vähän rauhoittui, sai minut jopa vähän nauramaan jutuilleen, kun tiesi mistä narusta vetää. Sairaanhoitaja sattui olemaan juuri silloin huoneessa ja hän tokaisi ylimieliseen sävyyn: "Et taida kovin kipeä ollakaan, kun naurattaa".
Lähti muuten aika liukkaasti huoneesta, kun kohotin päähäni ja huusin että luuletko että huvikseen täällä prkl makaan ja käyn selkäleikkauksissa parin viikon välein siksi että hoitajat tyrii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten vielä ihmetellään synnytysten jälkeisiä masennuksia ym. Kuulin muuten kohtuleikkauksesta samaa kauheutta, että pistettiin yksin suihkuun ja poistumaan tyhjältä osastolta, kun ns. hoitajalla oli kiire juhlapäivälounaalle, jonne kaikki muutkin oli menneet jo aiemmin. Potilasta heikotti ja pyörrytti. Oli todella huonossa kunnossa leikkauksen jälkeen. Ilmeisesti olikin kuntouttavaa toimintaa.
Ole synnyttänyt phks:ssa ja siellä osastolla oli kyllä yksi hoitaja, johon jos törmään vielä, niin kieltäydyn minkäänlaisesta yhteistyöstä.
Osastolle ei tuolloin saanut tulla vierailijoita lainkaan ja lapsen isäkin sairastui, joten jouduin neljä päivää olemaan yksinäni ”vankina” osastolla. Olin aivan todella itkuinen ja olisin antanut vasemman käteni kotiin pääsemisestä. Mua kävi katsomassa sairaalan kanttiinissa ystävät, joten jätin vauvan siksi aikaa hoitajille. Sitten myöhemmin soitti mun vanhemmat, että pääsenkö kanttiiniin käymään heitä moikkaamaan. Kehtasin kysyä siis jo toista kertaa samana päivänä, että saanko jättää vauvan hetkeksi hoitoon. Tähän sain pään aukomista siitä, kuinka mun kannattaa hommata itkuhälyttimet ja lapsenhoitajat jo nyt, kun olen itse niin kiireinen, etten ehdi vauvaani hoitamaan.
Samasta henkilöstä olen muiltakin kuullut pelkkää pahaa.
Onneksi siellä oli myös yksi aivan ihana hoitaja, joka antoi lapselleni lisämaitoa ilman että jouduin rukoilemaan sitä! Muutenkin oli todella ystävällinen ja ihana kun tiesi, kuinka rankkaa siellä oleminen mulle oli. <3
Mä en koko aikana pyytänyt kertaakaan hoitajilta muuta, kuin sitä lisämaitoa ja että saan niitä läheisiäni käydä katsomassa. Niin ja rintakumin(?) kun nännit verillä yritin imettää.
Samankaltaista kokemusta täälläkin. Mulla oli kiireellinen sektio joka tehtiin alkuillasta. Synnyttäneiden osastolle pääsin ennen puoltayötä, täysin pökerryksissä kipulääkkeistä. Vauva jätettiin kainaloon vierihoitoon ja sinne unohdettiin, itse nukahdin pöllyissäni heräten aamulla hoitajien kolisteluun, olivat aivan järkyttyneitä kun kukaan ei ollut käynyt yöllä ja mut laitettiin yksin juuri leikkauksen jälkeen vastuuseen vauvasta. Nukuin siis lääketokkurassa enkä ollut imettänyt vauvaa kahdeksaan tuntiin. Esikoisen kanssa en edes ollut ymmärtänyt vaatia että vauva olisi kuulunut hoitajien vastuulle. Sain lisää kipulääkettä ja vauva oli tottakai tokkurassa, sai lisämaitoa ensi hätään. Imetys takkusi pahasti.
Olin edelleen todella kipeä, tokkurassa lääkkeistä jotka ei auttaneet. Ruokaa ei tuotu, pyysin mutten saanut. Itse pitää pystyä. Sängystä ylösnousua piti yrittää, kivun takia ei onnistunut. Sitten päätettiin että lääkkeet pois, kun ”ei niitä kotonakaan saa”. Yritäpä siinä nousta tuskissa valtavan ison leikkauksen jäljiltä ilman kipulääkkeitä. Onneksi oli mies aamusta iltaan auttamassa, kun en kyennyt vaippoja vaihtamaan enkä vauvaa nostamaan, hoiperrellen pääsin vessaan. Hoitajilta ei saanut apua suihkussa käymiseen (olisin tarvinut itse apua), verilakanoiden vaihtoon yöllä (kun mies ei ollut paikalla), kipulääkkeeksi määrättiin Panadol. Pystyin kävelemään kivuitta vasta kun vauva oli kuukauden. Oli hyvin lähellä että toista tehtiinkään, silloinkin pelkopolin kautta.
Yksikään potilas joka on sairaalassa vatsan alueen ison leikkauksen jälkeen ei joudu hakemaan yksin ruokaa 50 metrin päästä neljästi päivässä, vaihtamaan lakanoitaan ja saa takuuvarmasti kipulääkettä. Mutta sektiohan se on läpihuutojuttu...
Vierailija kirjoitti:
"Äidin kuntoutuminen on vielä kesken. Ei jaksa itse herätä syöttämään vauvaa. Kotiutetaan joudutaan vielä siirtämään".
Hoitajan suomen kielen taso on vielä heikko. Vakinaistetaan kunhan tai pikemminkin JOS oppii. Ehkä.
Sama provoilija kuin aamulla taisi ilmestyä takaisin ketjuun?
Isot kirjaimet ja "ei ole potilas" -jankkaus paljastaa ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sun jaloissa kai mitään vikaa ole? Sairaalan ei ole mikään hotelli eikä hoitajat ole palvelijoita. Miksi ihmeessä hoitajan pitäisi herätellä sinua? Katso nyt peiliin hyvä ihminen.
Kyllä se se synnyttänyt äiti siellä asiakas on, ja hoitohenkilökunnan tehtävä hoitaa. Kummallista asennetta hoitajilta, ettei itse tarvitsisi olla auttamassa synnyttäjää. Onko yleinenkin asenne hoitajien keskuudessa, ettei siellä olla potilasta varten?
Mikä v**** potilas?? Synnyttäjä, ei potilas sen paremmin kuin asiakaskaan. Synnyttäjä. Googlaa ellet tiedä.
Ootko sä 12-vuotias ja kokemus synnyttämisestä lienee ainoastaan tv-ohjelmien kautta hankittu? Se ei todellakaan mene niin että vauva ulos samalla tavalla kuin joku vähän isompi kakkapökäle ja normihommiin! Suurimmalla osalla tulee jonkunlaisia repeämiä, on tikkejä, on sektiohaavoja, on tulehduksia, on ummetusta, on hormoniheittelyjä, ei välttämättä olla nukuttu useampaan päivään jne.
Ohjeistus on, että potilas ylös vuoteelta mieluusti jo leikkauspäivänä, viimeistään seuraavana aamuna. Ja kyllä, ihan potilaan parhaaksi aloittaa kuntoutus välittömästi. Hoitajille olisi paljon helpompaa hoitaa potilaat vuoteeseen, vanhojen ihmisten kävelyttäminen ja tukeminen vie enemmän aikaa. Eli se ilkeä hoitaja joka ei suostu palvelemaan tekee työnsä täysin oikein!