Synnytin heinäkuussa PHKS:ssa, vieläkin v*tuttaa hoitajien käytös.

Vierailija kirjoitti:

Miten teidän mielestänne tässä asiassa pitää toimia:

130-kiloa painavalla synnyttäjällä on ollut raskausajan diabetes. Kotiinlähtiessä gynekologi kertoo kotihoito-ohjeita jne. Ja mainitsee, että kun potilaalla on ollut raskausajan diabetes, se kertoo kohonneesta riskistä sairastua kakkostyypin diabetekseen iäkkäämpänä, että sitä voi ehkäistä terveellisillä elämäntavoilla, harrastamalla liikuntaa, syömällä terveellisesti ja laihduttajalle normaalipainoiseksi ja lääkäri kannustaa potilasta jatkamaan dieettiruokavaliolla, jota on noudattanut raskausaikanaan, jotta paino jatkaisi putoamistaan.

Onko tässä tapauksessa lääkäri töykeä, kun hän muistuttaa potilasta että hänen pitäisi laihduttaa ehkäistäkseen kakkostyypin diabeteksen puhkeamisen?

Itse sanoisin äidille että kun hän on nyt hienosti jaksanut olla raskausaikana dieettiruokavaliolla niin sitä kannattaa jatkaa omankin terveyden vuoksi ja lisäisin vielä että kyseinen ruokavalio on hyvä myös imettävälle äidille eikä vaikuta maidonnousuun tai maitomäärän kasvuun.

Joku kyllästynyt ja toisille opetusten antamisesta nauttiva voisi sanoa että kun olet itsesi tuollaiseksi lihottanut niin saat jatkossakin sitten diabeteksen.

Molempia tapoja olen terveydenhuollossa nähnyt vaikken ylipainoinen olekaan. Kaikilla on varmaan oma mielipide siitä kumpi tapa tehoaa paremmin.

Ja miten niin ei kotona kukaan muu vauvaa hoida kuin äiti "ihan ite"?

Vierailija kirjoitti:

Miten teidän mielestänne tässä asiassa pitää toimia:

130-kiloa painavalla synnyttäjällä on ollut raskausajan diabetes. Kotiinlähtiessä gynekologi kertoo kotihoito-ohjeita jne. Ja mainitsee, että kun potilaalla on ollut raskausajan diabetes, se kertoo kohonneesta riskistä sairastua kakkostyypin diabetekseen iäkkäämpänä, että sitä voi ehkäistä terveellisillä elämäntavoilla, harrastamalla liikuntaa, syömällä terveellisesti ja laihduttajalle normaalipainoiseksi ja lääkäri kannustaa potilasta jatkamaan dieettiruokavaliolla, jota on noudattanut raskausaikanaan, jotta paino jatkaisi putoamistaan.

Onko tässä tapauksessa lääkäri töykeä, kun hän muistuttaa potilasta että hänen pitäisi laihduttaa ehkäistäkseen kakkostyypin diabeteksen puhkeamisen?

Onko kätilö tehtäviensä tasalla jos jupisee samat jorinat normaalipainoisella synnyttäjälle synnytystä seuraavana päivänä. Tilanteessa jossa synnyttäjän suurimmat huolet on kusen juokseminen pitkin reisiä (lantionpohja) ja rintaruokinnan sujumattomuus?

Minä olen synnyttänyt neljä ja ei ole valittamista. Liinavaatteista: Huoneessa oli komero, mistä sai hakea, samoin uusia yöpukuja. Olin jokaisesta kaksi yötä ja rauhassa sain hoidella vauvaani omaan tahtiin, kun sanoin, että en tarvitse apua. Särkylääkkeen sain kolmannen kohdalla iskiassärkyyn ihan helposti sanomalla, että on vaikea nousta ylös, kun iskiasvaiva on nyt pahimmillaan.

Oli ihan normaalia, että äidit kärräsi vauvan mukanaan suihkuun. Suihkuhuone oli niin iso, että vauvan sänky mahtui sinne hyvin. En edes ole tajunnut, että siitäkin joku voi loukkaantua. Kaikilla äideillä siellä vauvat kulki matkassa, kun kävivät jossakin tai menivät syömään tai hakivat huoneeseen ruoan.

Jos oikein kaivelen, niin yksi hoitaja oli tyly. Oli koulutukseltaan vanhanajan perushoitaja. Mutta lopetti kätisemisen, kun sanoin, että enköhän osaa tämän hoitaa, kun olen jo muutaman vauvan hoitanut. Lähti ovet paukkuen, mutta en jaksanut siitäkään loukkaantua, kun vain nauratti, että olipa herkkä päivä hoitsulla.

Mikä sitten on niitten hoitajien tehtävä, ellei hoitas ja auttas äitejä?

Vierailija kirjoitti:

Mä opin synnäriltä sen, että ens kerralla otan omst buranat ja paracetamolit mukaan. Mikään ei ole niin nöyryyttävää kuin mennä seinistä piidellen ja itkien rukoilemaan, että voisinko saada särkylääkettä.

Seinäjoella pihtasivat ummetuslääkettäkin sektion jälkeen. Kerran sain, enempää ei annettu vaikka suoli ei lähtenyt toimimaan. Mies haki sitten lakua. 

En mä ole koskaan joutunut sairaalassa lakanoita vaihtamaan. Ei tullut mieleenkään, etteikö hoitaja tai apulainen niitä vaihtaisi.

Vierailija kirjoitti:

Missä on nyt IS? Tästä, jos jostain av:n keskustelusta tulee tehdä juttu.

IS ei tästä terveydenhuollon osa-alueesta kiinnostu. Valitettavasti nyky-yhteiskunnassa vain vanhustenhoito on tärkeää, työikäiset ovat olemassa vain eläkkeidenmaksua varten eikä näiden tai heidän vauvojensa tulisi tuhlata yhteiskunnan resursseja. Jos jollekin mummelille olisi samalla tavalla töksäisty kuin synnyttäjille päivittäin niin asiasta kirjoitettaisiin monta aukeamaa.

Vierailija kirjoitti:

Kamalia kokemuksia ja todella hämmästyttävä ja minulle aivan uusi tieto, että lakanatkin pitää vaihtaa itse. Mitä ihmettä? Siis ymmärrän, ettei kätilöillä ja hoitajilla ole aikaa ehkä moiseen, mutta eikö sinne sairaalaan voi palkata muuta henkilöstöä?

Synnytin pari vuotta sitten itse Italiassa ihan tavallisessa ilmaisessa julkisessa sairaalassa ja kokemukseni on aivan toisenlainen kuin täältä lukemani. Sairaalassa oli kätilöiden ja hoitajien lisäksi henkilökuntaa vaihtamaan lakanat, tuomaan ja hakemaan ruokatarjottimet jne, minut ja lapsi jopa pestiin ja puettiin, vaikka varsinaista tarvetta ei kuntoni puolesta ollut. Lapsen sai myös nappia painamalla lähettää vauvalaan, kun halusi levätä tai ottaa muuten omaa aikaa. Sain niin hyvä hoitoa ja myös heti levättyä tarpeeksi, että koen nimenomaa sen edesauttaneen merkittävästi nopeaa toipumista. 

Mielestäni tuo on niin herkkä ja erikoislaatuinen aika elämässä, että vaikka synnytys olisi ollut miten helppo hyvänsä niin äidit ansaitsevat kyllä kaikenlaisen avun ja hemmottelunkin sen parin päivän sairaalassaoloajan. 

Onneksi oma kokemukseni oli niin mieleenpainuvan ihana, että voin hyvin mielin palata uudestaankin ja sairaalan ohi kulkiessa herkistyn yhä muistelemaan kaikkia niitä ihania lääkäreitä ja hoitajia. 

Ihana kuvaus

Vierailija kirjoitti:

Oulaisissa oli muutama ihana hoitsu, ja useampi aika kamala. Jouduin sektioon, ja kun pääsin osastolle, kukaan ei kertonut mitään osaston käytännöistä. Vasta viimeisenä, neljäntenä päivänä minulle selvisi että päivällä kahvia olisi saanut hakea käytävältä, tai että iltapala oli tarjolla samalla systeemillä. Pyyhkeet löysin puolivahingossa itse kun samaan aikaan joku toinen oli menossa suihkuun.

Olin ensisynnyttäjä, mutta mitään neuvoja mihinkään ei saanut. Tuttavani joka synnytti myös Oulaisissa ja joutui sektioon sai fysioterapeutilta ohjeet miten sektiohaavan kanssa toimitaan, minulle ei kukaan puhunut mitään siitä. Synnytystä ei kukaan käynyt läpi kanssani, vaikka papereihin on niin kirjattu.

Seinäjoella sama tyyli. Päivällinen tarjottiin viiden aikaan eikä sen jälkeen mitään syötävää. Kunnes muutaman päivän kuluttua selvisi, että lypsyhuoneen jääkaapissa oli voileipiä. 

Anteeksi, mutta mikä teitä kaikkia oikein vaivaa? En ole lasta synnyttänyt (enkä luultavasti synnytä), joten en sairaaloiden käytännöistä tiedä, mutta se on minulle selvää, että toista ihmistä kohtaan pitäisi aina, siis AINA, käyttäytyä ystävällisesti ja kunnioittavasti ihan riippumatta siitä onko kyseessä hoitaja, kaupan kassa, asiakas, potilas tai bussikuski. Toiselle ihmiselle, varsinkaan kipuiselle, järkyttyneelle, väsyneelle tai työpäivän uuvuttamalle EI tiuskita, kettuilla, eikä kohdella välinpitämättömästä. Pahimmankin kiireen keskellä ehtii kohdata toisen ihmisen.

Oikeasti. Menkää nyt kaikki itseenne. Te työhönne kettuuntuneet hoitajat sekä huonoa kohtelua surevat äidit. Ihan jokainen.

Sairaalassa ei olla passattavana. Hoitajat ei todellakaan auta asioissa joita potilaat pystyvät itse tekemään. Ei sellaiseen ole aikaa! Tottakai sinä itse heräät 2h välein, ei hoitaja sinua tule herättämään eikä se ole hänen velvollisuutensa!

Toki tuo että on töykeä on väärin! Vuorovaikutustaidot näköjään ollut vähän hakusessa..

Oliko nämä "Hoitajat" kätilöitä, sairaanhoitajia vai lähäreitä?

Olen itse sairaanhoitaja. En ikinä voisi tiuskia tuolla tavalla potilaille.. järkyttävää. Tai aloittajasta käyttäisin sanontaa asiakas.

Mutta aivan itsestäänselvyys on se, että tässä ammatissa täytyy olla ihmisläheinen ja osata kohdata ihmiset. Jotkut ihmiset eivät sovi tälle alalle ollenkaan.. tee ihmeessä valitus!

Se on kuitenkin totta, ettei me hoitajat olla ihan kaikkea tekemässä kuitenkaan.. kyllä se niin menee, että potilas/asiakas tekee itse kaiken sen minkä vain kykenee, ja me hoitajat autetaan kaikessa mihin ei kyetä. Näin se kuuluukin mennä.

Silti aloittajan kuvaus on kammottavaa luettavaa.. minä en kestäisi tuollaisia kollegoja sekuntiakaan. Meidän työpaikalla pidetään kaikista potilaista hyvää huolta. Ja kyllä minä ainakin voin ne liinavaatteetkin toiselle hakea ja yleensä päivittäin haenkin.. ei se kova homma ole minulle.

Hoitaja teki vuoteella tutkimusta onko kohdunsuu auennut, viereisellä pedillä toinen odottaja, huoneen ovi auki käytävään, tämä tutkimusta suorittava hoitaja sanoo toiselle juuri huoneeseen saapuneelle hoitajalle, että  "täällä on nyt käsi sanonko missä". Siis ihan hauska letkautus jossain muussa tilanteessa, ehkä lehmän synnytyksen tilannetta tutkittaessa mutta ei itselle muuta kuin nöyryyttävä tilanne jonka muistan ikuisesti. Jos joskus se hoitajan retale tulee asiakkaakseni, kostan tavalla tai toisella.

Toinen hoitaja samaisesta synnäriepisodista asetteli vauvan sydänäänikäyrää varten vyötä vatsakumpuni päälle ja kun ei saanut sydänääniä kuulumaan kunnolla, repi ja riuhtoi vihaisena sitä vyötä joka oli jo ympärilläni.  Jotenkin vain nämä negatiiviset kokemukset jä vahvemmin mielen sopukoihin kummittelemaan. Itse en toivo näille kahdelle kuin kaikkea paskaa elämäänsä. Luultavasti näin onkin, ei tervepäiset käyttäydy noin hoitoalalla.

Asiakas ei voi tietää asiakaspalvelijan (käytän tässä nyt sanaa asiakaspalvelija, koska kommenttini koskee kaikkia asiakastilanteita alasta riippumatta) toimenkuvaa. Kun asiakas pyytää palvelua, joka ei asiakaspalvelijalle kuulu, asiakaspalvelijan on oltava niin ammattitaitoinen, ettei menetä hermojaan kysymyksestä vaikka kysymys tulisikin ns. väärällä asenteella ja tiuski asiakkaalle. Ammattitaitoinen asiakaspalvelija kertoo aina ystävällisesti, mistä asiakas palvelun saa, tässä tapauksessa mistä voi hakea itse lakanansa. Vaikka olisi millainen vit*tupää asiakas, niin asiakaspalvelijan tulee pysyä asiallisessa ja ystävällisessä työroolissaan. Jos ei tähän pysty, niin ei kyllä työpaikkaansa ansaitse. Ehkä tätä asiakaspalveluasennetta ei sitten koulussa opeteta eikä esimies ymmärrä perehdytyksessä ja myöhemmin kehityskeskustelussa vaatia. 

Vierailija kirjoitti:

Prototyyppi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kamalaa luettavaa tää ketju. Olenko ymmärtänyt oikein, juuri synnyttäneet äidit joutuvat itse vaihtamaan lakanansa ja etsimään niitä ties mistä käytäviltä??? Sen verran mitä olen itse ollut joskus sairaalaosastolla tai katsomassa tuttuja yms. ei missään muualla potilaat vaihda lakanoitaan itse. Ei missään nimessä.

Raskaus ja synnytys eivät joo ole sairauksia, mutta kyllähän ne ovat ihan normaalisti sujuneinakin rankkoja kokemuksia (puhumattakaan niistä tapauksista, joissa on käynyt jotain vakavampaakin). Onko se niin väärin, että juuri synnyttänyt saisi vähän levätä, ilman että hän alkaa heti sykkiä ja suorittaa? Se, että lepää vähän, ei tarkoita sitä, että maatuu siihen sänkyynsä loppuelämäksi eikä osaa huolehtia itsestään tai vauvastaan. 

Muistan kun jo nuorena kuulin vähän sivummalta, kuinka esim. äitini ja hänen tuttavansa puhuivat ikävistä kokemuksistaan synnäreillä. En ihan ymmärtänyt niitä silloin, mutta nyt aikuisena olen saanut kuulla samaa omilta ystäviltäni. Joku joskus sanoi, että äitejä kohdellaan kuin jotain karjaa. Nyt vielä kun olen lukenut tätä ketjua, on ihan selvää, että naisia on kohdeltu ja kohdellaan edelleen todella huonosti synnytyksen jälkeen. Ne lakanoiden vaihdot itsessään eivät ole vielä maailmanloppu (vaikka outoa kylläkin), mutta tuollainen kaikenlainen tiuskiminen ja tylytys on ihan järkyttävää kuultavaa. Itselläni ei edes ole lapsia, mutta kyllä pistää ketuttamaan tällainen.  Hyviä hoitajiakin on tottakai, mutta ihan liian paljon näitä, jotka käyttäytyvät ikävästi. 

Nyt naiset ruvetaan tekemään tälle asialle jotain. Tätä on selkeästi jatkunut liian kauan. Ei siedetä tuollaista käytöstä, sitkeesti vaan valitusta perään jos ei voi siinä tilanteessa suoraan sanoa. Itsellänikin on haaveissa perheen perustaminen, ja jos joskus pääsen sinne synnärille asti, en tiedä missä mielentilassa sitä lopulta joutuu siellä olemaan.

Monella on käsitys, että hyvää hoitoa on se kun tehdään kaikki puolesta ja "palvellaan". Tämä ei pidä paikkaansa! Toki täytyy auttaa siinä missä tarvitaan, ja mitä heikompi sen enemmän tarvitsee apua. Ketään ei silti pidä "passata" liikaa. Se ei edistä toipumista, vaikka mukavaa ehkä olisikin.

Kuntoutuminen alkaa heti synnytyksen/ leikkauksen tms.jälkeen.

Jännä nuo alapeukut tuohon kommenttiin. Tarkoittaako ne, että olisi kiva olla passattavana vai mikä on ajatus niissä? Väitteet hän on kuitenkin faktaa, mitä tuossa kommentissa mainittiin. Voisiko joku avata?

Kerrotko vielä miksi sektion jälkeen pitää kuntouttaa näin mutta esim. umpisuolileikkauksen jälkeen ei? Tiedät itsekkin että tuossa ei ole mitään logiikkaa.

Kyllä mut ainakin potkittiin hyvin pian umpparileikkauksen (avoleikkaus, ei laparoskopia) jälkeen sängystä ylös. Heräämöstä osastolle ja osastolla ekana vessaan asap. Ei leikkausten jälkeen anneta jäädä sänkyyn lepäämään, vaikka olisi kuinka tolkuttomat kivut.

Mut on leikattu on monet kerrat ja aina on pitänyt lähteä liikkeelle suht. pian leikkauksesta.

Henkilökunnan asenne taas vaatisi täyden remontin. Sen verran huonosti monia, myös minua, on kohdeltu sairaalassa.

Pitikö lakanat vaihtaa myös ja kuljeskella etsimässä vaatteita ja ruokaa?

Osaston toive oli, että jokainen potilas vaihtaa lakanat itse ja hakee oman ruokansa jos siihen kykenee. Ruokatarjotin haettiin itse ruokakärrystä ja ruoka syötiin joko päivähuoneessa tai tarjottimen sai vaihtoehtoisesti viedä potilashuoneeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sun jaloissa kai mitään vikaa ole? Sairaalan ei ole mikään hotelli eikä hoitajat ole palvelijoita. Miksi ihmeessä hoitajan pitäisi herätellä sinua? Katso nyt peiliin hyvä ihminen.

Hohhoijaa. Sairaala ei ole hotelli, mutta sielä yleensä ollaan sen takia että oma toimintakyky on hetkellisesti alentunut. Vai meinaatko että muillakin osastoilla potilas varmaan itse voi ihan hyvin tehdä osan töistä, koska eihän sairaala nyt mikään hotelli ole!

Komplikaatioiden ehkäisemiseksi on potilaan parhaaksi liikkua mahdollisimman pian esim. leikkauksen jälkeen (tietyin rajoittein). Siksi hoitaja ei tuo vesilasia, vaikka seisoisi hanan vieressä. Kotona potilas hoitaa omaa terveyttään, jolloin on järkevää, että vastuuta omasta hoidosta otetaan jo varhaisessa vaiheessa.

Lisäksi syyttävä sormi kannattaa suunnata niihin tahoihin, jotka päättävät hoitajien resursseista: hoitajat on venytetty äärimmilleen, ja päivän ainoa tauko kestää parhaimmillaan 15min.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta oli kohtuutonta, kun synnytin kaksoset 5 viikkoa etuajassa ja heidän piti jäädä vastasyntyneiden teholle, niin minut laitettiin vierihoito-osastolle sairaalan toiseen päähän. Siellä minä kökötin surkeana ilman vauvoja kuuden hengen huoneessa, jossa kaikilla muilla oli vastasyntyneensä vieressään. Eikö jumankekka koko sairaalasta voida järjestää muuta paikkaa kuin vierihoito-osasto synnyttäneelle, jolla ei ole vierihoidettavaa? Laitetaanko sinne nekin äidit, joiden vauva kuolee synnytyksessä? Sieltä minä sitten laahustin yksin kipeänä vauvojen luo monta kertaa päivässä. Vastasyntyneiden teholla minulle sanottiin, että vanhemmat saavat tulla koska vaan, muttei se niin sitten ollutkaan. Jos oli lääkärin kierto tai muu palaveri, käännytettiin ovelta takaisin. Kiva laahustaa sitten taas takaisin sairaalan toiseen päähän pitkin käytäviä ja auloja ja hissejä, kun tuli hukkareissu.

Viikon päästä minut heitettiin osastolta ulos, koska vauvat eivät päässeet vierihoitoon luokseni. Seuraavana päivänä (kun olin jo siis kotiutunut), vauvojen teholta ilmoitettiin, että no nyt vauvat saisi vierihoito-osastolle. Että niin hyvin toimi sairaalassa osastojen välinen tiedonkulku. Kotiin vauvat luvattiin kuitenkin vasta kolmen päivän kuluttua.

Tämä Jyväskylässä. Persiistä, sanoisin.

Vierihoito-osastolle laitetaan tosiaan nekin joiden vauva kuolee.

Ihan törkeää, suoranaista henkistä pahoinpitelyä.

Lähtisin välittömästi kotiin ja nostaisin jumalattoman metelin asiasta heti kun jaksaisin.

Prototyyppi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kamalaa luettavaa tää ketju. Olenko ymmärtänyt oikein, juuri synnyttäneet äidit joutuvat itse vaihtamaan lakanansa ja etsimään niitä ties mistä käytäviltä??? Sen verran mitä olen itse ollut joskus sairaalaosastolla tai katsomassa tuttuja yms. ei missään muualla potilaat vaihda lakanoitaan itse. Ei missään nimessä.

Raskaus ja synnytys eivät joo ole sairauksia, mutta kyllähän ne ovat ihan normaalisti sujuneinakin rankkoja kokemuksia (puhumattakaan niistä tapauksista, joissa on käynyt jotain vakavampaakin). Onko se niin väärin, että juuri synnyttänyt saisi vähän levätä, ilman että hän alkaa heti sykkiä ja suorittaa? Se, että lepää vähän, ei tarkoita sitä, että maatuu siihen sänkyynsä loppuelämäksi eikä osaa huolehtia itsestään tai vauvastaan. 

Muistan kun jo nuorena kuulin vähän sivummalta, kuinka esim. äitini ja hänen tuttavansa puhuivat ikävistä kokemuksistaan synnäreillä. En ihan ymmärtänyt niitä silloin, mutta nyt aikuisena olen saanut kuulla samaa omilta ystäviltäni. Joku joskus sanoi, että äitejä kohdellaan kuin jotain karjaa. Nyt vielä kun olen lukenut tätä ketjua, on ihan selvää, että naisia on kohdeltu ja kohdellaan edelleen todella huonosti synnytyksen jälkeen. Ne lakanoiden vaihdot itsessään eivät ole vielä maailmanloppu (vaikka outoa kylläkin), mutta tuollainen kaikenlainen tiuskiminen ja tylytys on ihan järkyttävää kuultavaa. Itselläni ei edes ole lapsia, mutta kyllä pistää ketuttamaan tällainen.  Hyviä hoitajiakin on tottakai, mutta ihan liian paljon näitä, jotka käyttäytyvät ikävästi. 

Nyt naiset ruvetaan tekemään tälle asialle jotain. Tätä on selkeästi jatkunut liian kauan. Ei siedetä tuollaista käytöstä, sitkeesti vaan valitusta perään jos ei voi siinä tilanteessa suoraan sanoa. Itsellänikin on haaveissa perheen perustaminen, ja jos joskus pääsen sinne synnärille asti, en tiedä missä mielentilassa sitä lopulta joutuu siellä olemaan.

Monella on käsitys, että hyvää hoitoa on se kun tehdään kaikki puolesta ja "palvellaan". Tämä ei pidä paikkaansa! Toki täytyy auttaa siinä missä tarvitaan, ja mitä heikompi sen enemmän tarvitsee apua. Ketään ei silti pidä "passata" liikaa. Se ei edistä toipumista, vaikka mukavaa ehkä olisikin.

Kuntoutuminen alkaa heti synnytyksen/ leikkauksen tms.jälkeen.

Jännä nuo alapeukut tuohon kommenttiin. Tarkoittaako ne, että olisi kiva olla passattavana vai mikä on ajatus niissä? Väitteet hän on kuitenkin faktaa, mitä tuossa kommentissa mainittiin. Voisiko joku avata?

Kerrotko vielä miksi sektion jälkeen pitää kuntouttaa näin mutta esim. umpisuolileikkauksen jälkeen ei? Tiedät itsekkin että tuossa ei ole mitään logiikkaa.

Kyllä mut ainakin potkittiin hyvin pian umpparileikkauksen (avoleikkaus, ei laparoskopia) jälkeen sängystä ylös. Heräämöstä osastolle ja osastolla ekana vessaan asap. Ei leikkausten jälkeen anneta jäädä sänkyyn lepäämään, vaikka olisi kuinka tolkuttomat kivut.

Mut on leikattu on monet kerrat ja aina on pitänyt lähteä liikkeelle suht. pian leikkauksesta.

Henkilökunnan asenne taas vaatisi täyden remontin. Sen verran huonosti monia, myös minua, on kohdeltu sairaalassa.

Umpparileikkaus on hyvin paljon pienempi toimenpide kuin sektio.