Lue keskustelun säännöt.
Appivanhemmat, vauva ja tossu mies. Onko meillä toivoa? :(
hjälp
27.08.2018 |
Minä ja mieheni olemme alle kolmekymppisiä vanhempia puolivuotiaalle vauvalle. Eletään normaalia elämää eikä mitään arjenhallinnan ongelmia tms. ole. (Eli isovanhemmilla ei ole syytä huoleen) Olemme naimisissa ja etsineet omistusasuntoa. Nyt asunnonetsintä on vähän jäissä, kuin sanattomasta sopimuksesta. Minun ja miehen välit ovat tulehtuneet, olen pahasti stressaantunut enkä pysty nukkumaan kunnolla. Joudun välillä "psyykkaamaan" itseäni näkemään vauvan omana, rakkaana vauvanani, jolle minä olen maailman tärkein ihminen juuri nyt. Syy siihen psyykkaamiseen on tässä:
- Anoppi sekosi vauvastamme heti alussa jo. Olin hormonipäissäni, täysin tuore äiti, en osannut puolustautua. Hän otti lapsen minulta ja lähti näkyvistä vauvan kanssa. Ei palauttanut edes itkevää vauvaa minulle. Ei ole vieläkään KERTAAKAAN antanut lasta syliini - olen joutunut *ottamaan* vauvan esim. kotiin lähtiessä. Anoppi kutsuu minua ainoastaan etunimelläni vauvalle, ei IKINÄ kutsu äidiksi :( Mies nähnyt tätä käytöstä koko ajan, ei näe ongelmaa. Sanoi ettei "halua pahoittaa kenenkään mieltä" - minun mielelläni ei ole väliä.
- Appivanhemmat sanoivat silloin kun vauva oli 1kk että nyt on aika jättää yöhoitoon. "Meidän luona on vauvan hyvä olla". En tietenkään antanut enkä pysty antamaan pitkään aikaan. "Vitsailevat" joka kerta täällä käydessään että mepä otetaankin vauva nyt meille. Tiedän, että kyseessä ei ole puhdas vitsi vaan kokeilevat kepillä jäätä. Minusta tuntuu että he pitävät itseään parempina vauvalle kuin vauvan omat vanhemmat - hyvä hoitaja tukee vauvan suhdetta vanhempiin lyttäämisen sijaan?
- Appiukko sanoi kaikkien kuullen kerran kun lähdin heiltä vauvan kanssa iltatoimiin kotiin, että "ei se *vauvan nimi* tarvitse sinua mihinkään, lähde sinä yksin kotiin kyllä vauva voisi jäädä tänne". Mieheni seisoi vieressä, ei sanonut mitään. Luottamus särähti osittain rikki tuossa tilanteessa.
- Vauvan kanssa on saatava olla ilman minua. Muuta ei lasketa vauvan kanssa olemiseksi. "pitää tottua mummoon ja ukkiin". Väkisin lähtevät pois näköpiiristä, kävelemään ulos vauva sylissä yms. joka kerta kun siellä käydään. Meidän luona eivät kylästele vaan aina on käytävä heillä vaikka täysin terveet, työelämässä olevat keski-ikäiset kyseessä. Vähintään kerran viikossa pitäisi ajaa 50km suuntaansa heille, muuteen tulee harkittua marttyyrin itkua miehen puhelimeen viestien muodossa. "Äidillä on niin ikävä vauvaa", saattaa mies sanoa kun näitä viestejä tulee.
- Jos alkaisimme johonkin taloprojektiin nyt niin se olisi miehen, appiukon ja anopin projekti. Minä kelpaisin sinne raksatöihin koska vauvahan voisi olla silloin anopilla. Haluaisin niin kovasti pois tästä pienestä luukusta jossa nyt asumme mutta pelkään joutuvani kurkkua myöten suohon jos sitoudun taloasioihin nyt.
Tätä ei voinut mitenkään aavistaa ennen lapsen syntymää. Käytös muuttui täysin ja mies taantui. Minun tavoilleni hoitaa vauvaa naureskellaan väheksyvästi ja esimerkiksi toiveeni välttää suubakteerien joutumista vauvan suuhun karieksen takia (eli ei yletöntä naaman suukottelua) on nyt miehen puolen suvun yleinen vitsi. Vauvan kasvot ovat siis märät kuolasta anopin jäljiltä ja hän vain naurahti ja pyöräytti silmiään kun pyysin pusuttelemaan muualle kuin suun ympäristöön.
Vauva tuntuu näiden juttujen jälkeen jotenkin vieraalta ja vatsaani vääntää epävarmuus. Se on tässä kaikkein pahinta.
Kommentit (2146)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ja mieheni veljen vaimolla on ihan erilaiset suhteet anoppiimme. Veljen vaimo on kiivas sanomaan ja heillä on aina anopin kanssa jotain keskenäistä kärhämää meneillään, meillä anopin kanssa ei ole riitoja ja annan tietoisesti joidenkin asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos anoppi kertoo miten lapsia on hoidettu ja kasvatettu silloin kuin pojat olivat pieniä niin mietin mielessäni, että ennen oli ennen ja nyt on nyt. Kuuntelen rauhallisesti, harvoin sanon mitään. Vanhemmilla ihmisillä on oma tapansa ajatella, näkyy selkeästi sukupolvien ero.
Se on vähän vaivaannuttavaa kun anoppi haukkuu veljen vaimoa minulle mutta lähinnä se on kai loukkaantumista kun anoppia ei hänen mukaansa arvosteta. Ohjaan puheen muihin asioihin koska en halua puuttua heidän asioihin. Anoppi ostaa meidän lapsille vaatteita ja leluja mutta ei miehen veljen perheelle. Anoppi on avannut muutama vuosi sitten synttäritilit meidän lapsille ja vain meidän lapsille. Mieheni sanoi, että se on anopin asia eikä hän siihen aio puuttua niin paha minunkaan on asialle mitään tehdä. Helpointa on antaa miehen ja veljensä hoitaa asiat vaikka ne tavallaan sitten on jotenkin vinksallaan. Huomasin jo kauan sitten, että ei vanhaa koiraa opeteta uusille tavoille. Miehen veljen vaimolla on eri tyyli, hän haastaa anoppia ja kaikki sukujuhlat on sitten osittain riitelyä ja mökötystä. Raskasta tämä suku, oma sukuni on ihan erilainen.
Narsisti.
Narsisteille on tyypillistä että yksi lapsi on golden boy ja toinen se syntisäkki.
Toivottavasti miehesi ei ole ”saastunut”. Tuo nimittäin on vahvasti periytyvää. Saatat löytää itsesi tilanteesta, jossa kaikki lapsesi eivät enää puhu sinulle.
No minä annan mieheni hoitaa omat perhesuhteensa ja en puutu asioihin. Miksi ihmeessä minun lapseni eivät puhuisi minulle, minä en ole mieheni äiti eikä miehenikään ole mikään suosijatyyppi. Sukuaan ei voi valita, on vain tultava toimeen.
Tuollainen käytös rikkoo suhteet. Miehesi kun oikein suosii jotakuta, rtkä sinä puutu niin parhasssa tapauksessa ette näe aikuisena ketään lapsistanne.
Rikkoo mitkä suhteet? Anoppi on aikuinen ihminen ja hoitaa omat ihmissuhteensa, mieheni ja veljensä ovat aikuisia ihmisiä ja hoitavat omat suhteensa. Ei ole minun asiani puuttua ja meidän perheessä taas on lämpimät välit.
Käsitit väärin, mieheni ei suosi ketään vaan anoppi suosii meidän perhettä tai kohdistaa huomionsa meihin, lähinnä lapsiin ilmeisesti siksi koska ei tule toimeen mieheni veljen vaimon kanssa ja hän ei tule toimeen anopin kanssa. Tästä oli kysymys. En ole huolissani mitenkään meidän perheestä, lähinnä ihmetyttää miehen veljen perheen kohtelu mutta se ei ole millään tavalla minun asiani, tietenkään en mene puuttumaan mieheni suvun asioihin.
Miehesi perii nuo tavat ja rikkoo perheenne. Ja luultavimmin lapsesi menettävät myös serkkunsa.
Tuollainen epäoikeudenmukaisuus jättää syviä, syviä, syviä arpia.
No eipä se noin yksioikoista ole, mieheni perii todennäköisesti äitinsä kesämökin eikä hänen kiukkuista luonnettaan :D olisihan tuo narsismin periytyvyys äidiltä pojalle jo nähty kun lapset on nyt jo teinejä ja me olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta. Elämä voi olla epäoikeudenmukaista mutta karma ei tavoita kaikkia. Ihmisten itsensä on tehtävä asiat oikein. Serkut voivat kyllä suuttua meidän lapsille mutta oikea kohde olisi anoppi, ei meidän perhe.
Juuri noin yksioikoista se on. Teillä kun sairas systeemi on jo uusi normaali. Siinä kun lapset kasvaa aikuisiksi eikä kaikki menekään isän mielen mukaan, alkaa tuo kuvio hahmottua kirkkaaksi. Lapsia ostetaan ja hyppyytetään ja kilpailutetaan jne.
T. Golden child
Ajattelet rajoittuneesti, kun sinun elämäsi ja muidenkin elämä meni näin niin sitten menee meidänkin. Meidän lapset päättävät itse elämästään ja meistä on iloa seurata kahden nuoren kasvua sellaisiksi ihmisiksi kuin he ovat. Toivottavasti kokemuksesi eivät katkeroita sinua, hyvää syksyä!
Sinun kirjoituksesi paljastaa koko kuvion. Et näe sitä itse, mutta paljastat sen muille. Se on hyvinkin selvää. Nautit suosiostasi ja iloitset siitä, että et ole tuolla hopeasijalla, millä toinen on. Mutta et tuossa tilanteessasi halua nähdä sitä, että olet seuraavaksi itse tuossa hopeasijassa. Vasta sitten ymmärrät.
Olen kokenut tuon kuvion ja suututti kuinka sokea olin ollut. Suosiossa ollessani en edes oikeasti välittänyt huolestua, jos olisin joskus tuon toisen paikalla. Nautin täysillä.
Ehkä selkein merkki huolestua, on juurikin tuo toisen mollaaminen, toisen nostaminen jalustalle. Jos joku on noin ilkeä, niin miksi se ei osuisi kohta sinuun tuo epäsuosio? Niin minäkin paistattelin, mutta tyhmä olin, kun en halunnut nähdä. Ihan selkeätähän tuo oli. Ei kukaan tee noin, ellei tee kaikille noin...lopulta. Olin itselleni sitten vihainen, olin ollut niiin tyhmä. Kaikkea aikansa. Nyt paistattelen ihan vain omassa suosiossani ja voin hyvin :) En tarvitse ketään arvottamaan minua muita paremmaksi. Riittää, että arvostan itse itseäni ja rajojani. Arvostan siten myös muita mukavia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä muut tekisitte tuossa ristiriita tilanteessa? Palauttaisitte mummon lahjat vai menisitte samaan rintamaan toisen miniän kanssa? Mikä olisi oikea menettelymalli? Ihan ulkopuolelta kyselen mielenkiinnosta. Tavallaan ymmärrän molempia, mutta....
Jos siellä on esim appi tervepäinen, kissan voi yrittää nostaa pöydälle.
Jos se appikin pyörii siinä samassa hovissa niin eipä siinä sitten muuta voi kuin tarkkailla itseään ja miestään ja omaa perhettään. Ja yrittää säilyttää lastensa suhteet sinne serkkujen perheeseen.
Tai sitten karkaa vielä kun voi.
Vierailija kirjoitti:
Mitä muut tekisitte tuossa ristiriita tilanteessa? Palauttaisitte mummon lahjat vai menisitte samaan rintamaan toisen miniän kanssa? Mikä olisi oikea menettelymalli? Ihan ulkopuolelta kyselen mielenkiinnosta. Tavallaan ymmärrän molempia, mutta....
Minustakaan perheen ulkopuolinen ihminen eli miehen vaimo ei voi puuttua miehensä ja miehen äidin väliseen suhteeseen eli mies saa itse hoitaa asian miten tahtoo ja sopia asiat äitinsä ja veljensä kanssa.
Kiva nähdä, että "riemu repesi" -fraasia (ks. esim. lokkeilu-keskustelut) toistava tarinankeksijä on taas vauhdissa. Kirjoittamismaneereista on yllättävän vaikeaa päästä eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä muut tekisitte tuossa ristiriita tilanteessa? Palauttaisitte mummon lahjat vai menisitte samaan rintamaan toisen miniän kanssa? Mikä olisi oikea menettelymalli? Ihan ulkopuolelta kyselen mielenkiinnosta. Tavallaan ymmärrän molempia, mutta....
Minustakaan perheen ulkopuolinen ihminen eli miehen vaimo ei voi puuttua miehensä ja miehen äidin väliseen suhteeseen eli mies saa itse hoitaa asian miten tahtoo ja sopia asiat äitinsä ja veljensä kanssa.
Miten sinä narsistin kanssa mitään sovit? 😂😂😂
Ja ne lapsenlapsethan on myös sen veljen vaimon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ja mieheni veljen vaimolla on ihan erilaiset suhteet anoppiimme. Veljen vaimo on kiivas sanomaan ja heillä on aina anopin kanssa jotain keskenäistä kärhämää meneillään, meillä anopin kanssa ei ole riitoja ja annan tietoisesti joidenkin asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos anoppi kertoo miten lapsia on hoidettu ja kasvatettu silloin kuin pojat olivat pieniä niin mietin mielessäni, että ennen oli ennen ja nyt on nyt. Kuuntelen rauhallisesti, harvoin sanon mitään. Vanhemmilla ihmisillä on oma tapansa ajatella, näkyy selkeästi sukupolvien ero.
Se on vähän vaivaannuttavaa kun anoppi haukkuu veljen vaimoa minulle mutta lähinnä se on kai loukkaantumista kun anoppia ei hänen mukaansa arvosteta. Ohjaan puheen muihin asioihin koska en halua puuttua heidän asioihin. Anoppi ostaa meidän lapsille vaatteita ja leluja mutta ei miehen veljen perheelle. Anoppi on avannut muutama vuosi sitten synttäritilit meidän lapsille ja vain meidän lapsille. Mieheni sanoi, että se on anopin asia eikä hän siihen aio puuttua niin paha minunkaan on asialle mitään tehdä. Helpointa on antaa miehen ja veljensä hoitaa asiat vaikka ne tavallaan sitten on jotenkin vinksallaan. Huomasin jo kauan sitten, että ei vanhaa koiraa opeteta uusille tavoille. Miehen veljen vaimolla on eri tyyli, hän haastaa anoppia ja kaikki sukujuhlat on sitten osittain riitelyä ja mökötystä. Raskasta tämä suku, oma sukuni on ihan erilainen.
Narsisti.
Narsisteille on tyypillistä että yksi lapsi on golden boy ja toinen se syntisäkki.
Toivottavasti miehesi ei ole ”saastunut”. Tuo nimittäin on vahvasti periytyvää. Saatat löytää itsesi tilanteesta, jossa kaikki lapsesi eivät enää puhu sinulle.
No minä annan mieheni hoitaa omat perhesuhteensa ja en puutu asioihin. Miksi ihmeessä minun lapseni eivät puhuisi minulle, minä en ole mieheni äiti eikä miehenikään ole mikään suosijatyyppi. Sukuaan ei voi valita, on vain tultava toimeen.
Tuollainen käytös rikkoo suhteet. Miehesi kun oikein suosii jotakuta, rtkä sinä puutu niin parhasssa tapauksessa ette näe aikuisena ketään lapsistanne.
Rikkoo mitkä suhteet? Anoppi on aikuinen ihminen ja hoitaa omat ihmissuhteensa, mieheni ja veljensä ovat aikuisia ihmisiä ja hoitavat omat suhteensa. Ei ole minun asiani puuttua ja meidän perheessä taas on lämpimät välit.
Käsitit väärin, mieheni ei suosi ketään vaan anoppi suosii meidän perhettä tai kohdistaa huomionsa meihin, lähinnä lapsiin ilmeisesti siksi koska ei tule toimeen mieheni veljen vaimon kanssa ja hän ei tule toimeen anopin kanssa. Tästä oli kysymys. En ole huolissani mitenkään meidän perheestä, lähinnä ihmetyttää miehen veljen perheen kohtelu mutta se ei ole millään tavalla minun asiani, tietenkään en mene puuttumaan mieheni suvun asioihin.
Miehesi perii nuo tavat ja rikkoo perheenne. Ja luultavimmin lapsesi menettävät myös serkkunsa.
Tuollainen epäoikeudenmukaisuus jättää syviä, syviä, syviä arpia.
No eipä se noin yksioikoista ole, mieheni perii todennäköisesti äitinsä kesämökin eikä hänen kiukkuista luonnettaan :D olisihan tuo narsismin periytyvyys äidiltä pojalle jo nähty kun lapset on nyt jo teinejä ja me olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta. Elämä voi olla epäoikeudenmukaista mutta karma ei tavoita kaikkia. Ihmisten itsensä on tehtävä asiat oikein. Serkut voivat kyllä suuttua meidän lapsille mutta oikea kohde olisi anoppi, ei meidän perhe.
Ei se välttämättä näy ennenkuin teinit muuttavat pois kotoa.
Omassa lapsuuskodissa kaikki vaikutti normaalilta, kunnes me lapset muutimme pois.
Sitten alkoi kyttäys, kontrollointi, vaatiminen. Puhelinsoittoja saattoi tulla yli kymmenen päivässä.
Usein niiden aiheena oli, että mun täytyy tehdä niinkuin vanhempi määrää. Toinen vakioaihe oli, että mun pitäisi neuvoa jotain sisaruksistani, kun ei se itse osaa eikä ymmärrä, eikä kuuntele vanhemman antamia neuvoja.
Usein näihin vaatimuksiin liittyi uhkailua ja kiristämistä. Uhatiin perinnöttömäksi tekemisellä, holhouksen alle saattamisella, koko suvun maineen menemisellä.
Tätä pyöritystä jatkui parikymmentä vuotta. Vasta sitten ymmärsin ettei käytös tule muuttumaan normaaliksi vaikka mitä tekisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä muut tekisitte tuossa ristiriita tilanteessa? Palauttaisitte mummon lahjat vai menisitte samaan rintamaan toisen miniän kanssa? Mikä olisi oikea menettelymalli? Ihan ulkopuolelta kyselen mielenkiinnosta. Tavallaan ymmärrän molempia, mutta....
Minustakaan perheen ulkopuolinen ihminen eli miehen vaimo ei voi puuttua miehensä ja miehen äidin väliseen suhteeseen eli mies saa itse hoitaa asian miten tahtoo ja sopia asiat äitinsä ja veljensä kanssa.
Jos mun lapset saisi serkkujaan huomattavasti enemmän huomiota ja mammonaa, niin silloin asia kuuluisi myös mulle. Mieluummin soisin lapsilleni hyvät välit serkkuihin kuin muutama tonni tilille.
Mä tuossa aiemmin kerroin, että anopille tytär on "ainoa oikea lapsi", pojat sit palvelijoita. Sisarukset ovat tästä hyvin kartalla, eikä miehen sisko ihan varauksettomasti välitä lemppariasemastaan. Kokee kiusallisena tilanteen, että äiti syytää aikuiselle lapselle rahaa, ja tämä sisko on sisarusparvesta se menestynein yksilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä muut tekisitte tuossa ristiriita tilanteessa? Palauttaisitte mummon lahjat vai menisitte samaan rintamaan toisen miniän kanssa? Mikä olisi oikea menettelymalli? Ihan ulkopuolelta kyselen mielenkiinnosta. Tavallaan ymmärrän molempia, mutta....
Minustakaan perheen ulkopuolinen ihminen eli miehen vaimo ei voi puuttua miehensä ja miehen äidin väliseen suhteeseen eli mies saa itse hoitaa asian miten tahtoo ja sopia asiat äitinsä ja veljensä kanssa.
Miten sinä narsistin kanssa mitään sovit? 😂😂😂
Ja ne lapsenlapsethan on myös sen veljen vaimon.
Narsistin kanssa sopiminen on superhelppoa. Tarvitsee vain tehdä niinkuin narsisti määrää. Ja kas, sopu on saavutettu 😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ja mieheni veljen vaimolla on ihan erilaiset suhteet anoppiimme. Veljen vaimo on kiivas sanomaan ja heillä on aina anopin kanssa jotain keskenäistä kärhämää meneillään, meillä anopin kanssa ei ole riitoja ja annan tietoisesti joidenkin asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos anoppi kertoo miten lapsia on hoidettu ja kasvatettu silloin kuin pojat olivat pieniä niin mietin mielessäni, että ennen oli ennen ja nyt on nyt. Kuuntelen rauhallisesti, harvoin sanon mitään. Vanhemmilla ihmisillä on oma tapansa ajatella, näkyy selkeästi sukupolvien ero.
Se on vähän vaivaannuttavaa kun anoppi haukkuu veljen vaimoa minulle mutta lähinnä se on kai loukkaantumista kun anoppia ei hänen mukaansa arvosteta. Ohjaan puheen muihin asioihin koska en halua puuttua heidän asioihin. Anoppi ostaa meidän lapsille vaatteita ja leluja mutta ei miehen veljen perheelle. Anoppi on avannut muutama vuosi sitten synttäritilit meidän lapsille ja vain meidän lapsille. Mieheni sanoi, että se on anopin asia eikä hän siihen aio puuttua niin paha minunkaan on asialle mitään tehdä. Helpointa on antaa miehen ja veljensä hoitaa asiat vaikka ne tavallaan sitten on jotenkin vinksallaan. Huomasin jo kauan sitten, että ei vanhaa koiraa opeteta uusille tavoille. Miehen veljen vaimolla on eri tyyli, hän haastaa anoppia ja kaikki sukujuhlat on sitten osittain riitelyä ja mökötystä. Raskasta tämä suku, oma sukuni on ihan erilainen.
Narsisti.
Narsisteille on tyypillistä että yksi lapsi on golden boy ja toinen se syntisäkki.
Toivottavasti miehesi ei ole ”saastunut”. Tuo nimittäin on vahvasti periytyvää. Saatat löytää itsesi tilanteesta, jossa kaikki lapsesi eivät enää puhu sinulle.
No minä annan mieheni hoitaa omat perhesuhteensa ja en puutu asioihin. Miksi ihmeessä minun lapseni eivät puhuisi minulle, minä en ole mieheni äiti eikä miehenikään ole mikään suosijatyyppi. Sukuaan ei voi valita, on vain tultava toimeen.
Tuollainen käytös rikkoo suhteet. Miehesi kun oikein suosii jotakuta, rtkä sinä puutu niin parhasssa tapauksessa ette näe aikuisena ketään lapsistanne.
Rikkoo mitkä suhteet? Anoppi on aikuinen ihminen ja hoitaa omat ihmissuhteensa, mieheni ja veljensä ovat aikuisia ihmisiä ja hoitavat omat suhteensa. Ei ole minun asiani puuttua ja meidän perheessä taas on lämpimät välit.
Käsitit väärin, mieheni ei suosi ketään vaan anoppi suosii meidän perhettä tai kohdistaa huomionsa meihin, lähinnä lapsiin ilmeisesti siksi koska ei tule toimeen mieheni veljen vaimon kanssa ja hän ei tule toimeen anopin kanssa. Tästä oli kysymys. En ole huolissani mitenkään meidän perheestä, lähinnä ihmetyttää miehen veljen perheen kohtelu mutta se ei ole millään tavalla minun asiani, tietenkään en mene puuttumaan mieheni suvun asioihin.
Miehesi perii nuo tavat ja rikkoo perheenne. Ja luultavimmin lapsesi menettävät myös serkkunsa.
Tuollainen epäoikeudenmukaisuus jättää syviä, syviä, syviä arpia.
No eipä se noin yksioikoista ole, mieheni perii todennäköisesti äitinsä kesämökin eikä hänen kiukkuista luonnettaan :D olisihan tuo narsismin periytyvyys äidiltä pojalle jo nähty kun lapset on nyt jo teinejä ja me olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta. Elämä voi olla epäoikeudenmukaista mutta karma ei tavoita kaikkia. Ihmisten itsensä on tehtävä asiat oikein. Serkut voivat kyllä suuttua meidän lapsille mutta oikea kohde olisi anoppi, ei meidän perhe.
Juuri noin yksioikoista se on. Teillä kun sairas systeemi on jo uusi normaali. Siinä kun lapset kasvaa aikuisiksi eikä kaikki menekään isän mielen mukaan, alkaa tuo kuvio hahmottua kirkkaaksi. Lapsia ostetaan ja hyppyytetään ja kilpailutetaan jne.
T. Golden child
Ajattelet rajoittuneesti, kun sinun elämäsi ja muidenkin elämä meni näin niin sitten menee meidänkin. Meidän lapset päättävät itse elämästään ja meistä on iloa seurata kahden nuoren kasvua sellaisiksi ihmisiksi kuin he ovat. Toivottavasti kokemuksesi eivät katkeroita sinua, hyvää syksyä!
Sinun kirjoituksesi paljastaa koko kuvion. Et näe sitä itse, mutta paljastat sen muille. Se on hyvinkin selvää. Nautit suosiostasi ja iloitset siitä, että et ole tuolla hopeasijalla, millä toinen on. Mutta et tuossa tilanteessasi halua nähdä sitä, että olet seuraavaksi itse tuossa hopeasijassa. Vasta sitten ymmärrät.
Olen kokenut tuon kuvion ja suututti kuinka sokea olin ollut. Suosiossa ollessani en edes oikeasti välittänyt huolestua, jos olisin joskus tuon toisen paikalla. Nautin täysillä.
Ehkä selkein merkki huolestua, on juurikin tuo toisen mollaaminen, toisen nostaminen jalustalle. Jos joku on noin ilkeä, niin miksi se ei osuisi kohta sinuun tuo epäsuosio? Niin minäkin paistattelin, mutta tyhmä olin, kun en halunnut nähdä. Ihan selkeätähän tuo oli. Ei kukaan tee noin, ellei tee kaikille noin...lopulta. Olin itselleni sitten vihainen, olin ollut niiin tyhmä. Kaikkea aikansa. Nyt paistattelen ihan vain omassa suosiossani ja voin hyvin :) En tarvitse ketään arvottamaan minua muita paremmaksi. Riittää, että arvostan itse itseäni ja rajojani. Arvostan siten myös muita mukavia ihmisiä.
En minä ajattele, että elämässä jaetaan mitään palkintosijoja niin on hölmöä sinulta kertoa minulle mitä minä ajattelen, et voi tietää sitä ja voit vain tehdä oletuksia ja ne ovat tässä asiassa pielessä. En nauti suosiosta tai huomiosta. Olen rauhallinen ja vetäytyvä, joten en halua sekaantua miehen veljen vaimon tai anopin kiistoihin tai mihinkään kiistoihin, en hakeudu sen suvun seuraan mutta voin viettää sen hetken aikaa heidän seurassaan. Minä en iloitse tavaroista tai rahasta ja en katso asiakseni puuttua mieheni suvun toimintaan ellei mieheni siihen puutu. Se on täysin heidän asiansa.
Olen siis vetäytyvä ihminen tilanteesta, muutenkin annan mieheni hoitaa äitinsä ja veljensä kanssa kaiken viestinnän, en puutu. En pelkää mitään suosion katoamista koska en tarvitse sitä tunnetta, minussa ei ole kilpailuhenkeä. Haluan elää rauhallista elämää oman perheen kanssa, joten se on syy miksi en puutu tähän epäkohtaan, en ole taistelija. Ei ole minun sukuni, ei ole minun asiani puuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ja mieheni veljen vaimolla on ihan erilaiset suhteet anoppiimme. Veljen vaimo on kiivas sanomaan ja heillä on aina anopin kanssa jotain keskenäistä kärhämää meneillään, meillä anopin kanssa ei ole riitoja ja annan tietoisesti joidenkin asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos anoppi kertoo miten lapsia on hoidettu ja kasvatettu silloin kuin pojat olivat pieniä niin mietin mielessäni, että ennen oli ennen ja nyt on nyt. Kuuntelen rauhallisesti, harvoin sanon mitään. Vanhemmilla ihmisillä on oma tapansa ajatella, näkyy selkeästi sukupolvien ero.
Se on vähän vaivaannuttavaa kun anoppi haukkuu veljen vaimoa minulle mutta lähinnä se on kai loukkaantumista kun anoppia ei hänen mukaansa arvosteta. Ohjaan puheen muihin asioihin koska en halua puuttua heidän asioihin. Anoppi ostaa meidän lapsille vaatteita ja leluja mutta ei miehen veljen perheelle. Anoppi on avannut muutama vuosi sitten synttäritilit meidän lapsille ja vain meidän lapsille. Mieheni sanoi, että se on anopin asia eikä hän siihen aio puuttua niin paha minunkaan on asialle mitään tehdä. Helpointa on antaa miehen ja veljensä hoitaa asiat vaikka ne tavallaan sitten on jotenkin vinksallaan. Huomasin jo kauan sitten, että ei vanhaa koiraa opeteta uusille tavoille. Miehen veljen vaimolla on eri tyyli, hän haastaa anoppia ja kaikki sukujuhlat on sitten osittain riitelyä ja mökötystä. Raskasta tämä suku, oma sukuni on ihan erilainen.
Narsisti.
Narsisteille on tyypillistä että yksi lapsi on golden boy ja toinen se syntisäkki.
Toivottavasti miehesi ei ole ”saastunut”. Tuo nimittäin on vahvasti periytyvää. Saatat löytää itsesi tilanteesta, jossa kaikki lapsesi eivät enää puhu sinulle.
No minä annan mieheni hoitaa omat perhesuhteensa ja en puutu asioihin. Miksi ihmeessä minun lapseni eivät puhuisi minulle, minä en ole mieheni äiti eikä miehenikään ole mikään suosijatyyppi. Sukuaan ei voi valita, on vain tultava toimeen.
Tuollainen käytös rikkoo suhteet. Miehesi kun oikein suosii jotakuta, rtkä sinä puutu niin parhasssa tapauksessa ette näe aikuisena ketään lapsistanne.
Rikkoo mitkä suhteet? Anoppi on aikuinen ihminen ja hoitaa omat ihmissuhteensa, mieheni ja veljensä ovat aikuisia ihmisiä ja hoitavat omat suhteensa. Ei ole minun asiani puuttua ja meidän perheessä taas on lämpimät välit.
Käsitit väärin, mieheni ei suosi ketään vaan anoppi suosii meidän perhettä tai kohdistaa huomionsa meihin, lähinnä lapsiin ilmeisesti siksi koska ei tule toimeen mieheni veljen vaimon kanssa ja hän ei tule toimeen anopin kanssa. Tästä oli kysymys. En ole huolissani mitenkään meidän perheestä, lähinnä ihmetyttää miehen veljen perheen kohtelu mutta se ei ole millään tavalla minun asiani, tietenkään en mene puuttumaan mieheni suvun asioihin.
Miehesi perii nuo tavat ja rikkoo perheenne. Ja luultavimmin lapsesi menettävät myös serkkunsa.
Tuollainen epäoikeudenmukaisuus jättää syviä, syviä, syviä arpia.
No eipä se noin yksioikoista ole, mieheni perii todennäköisesti äitinsä kesämökin eikä hänen kiukkuista luonnettaan :D olisihan tuo narsismin periytyvyys äidiltä pojalle jo nähty kun lapset on nyt jo teinejä ja me olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta. Elämä voi olla epäoikeudenmukaista mutta karma ei tavoita kaikkia. Ihmisten itsensä on tehtävä asiat oikein. Serkut voivat kyllä suuttua meidän lapsille mutta oikea kohde olisi anoppi, ei meidän perhe.
Ei se välttämättä näy ennenkuin teinit muuttavat pois kotoa.
Omassa lapsuuskodissa kaikki vaikutti normaalilta, kunnes me lapset muutimme pois.Sitten alkoi kyttäys, kontrollointi, vaatiminen. Puhelinsoittoja saattoi tulla yli kymmenen päivässä.
Usein niiden aiheena oli, että mun täytyy tehdä niinkuin vanhempi määrää. Toinen vakioaihe oli, että mun pitäisi neuvoa jotain sisaruksistani, kun ei se itse osaa eikä ymmärrä, eikä kuuntele vanhemman antamia neuvoja.Usein näihin vaatimuksiin liittyi uhkailua ja kiristämistä. Uhatiin perinnöttömäksi tekemisellä, holhouksen alle saattamisella, koko suvun maineen menemisellä.
Tätä pyöritystä jatkui parikymmentä vuotta. Vasta sitten ymmärsin ettei käytös tule muuttumaan normaaliksi vaikka mitä tekisin.
Kuinka tutulta kuulostaakaan!
Minäkin kasvoin lapsuuteni ja nuoruuteni kuvitellen että meillähän on oikein kiva perhe, lapsilla läheiset välit jne.
Nyt kun ollaan keski-ikäisiä, minä olen entien työnarkomaani, veljeni käy terapiassa, toinen siskoni on masentunut ja toinen anorektikko.
Ja kaiken yllä häälyy hämähäkkinä tämä ah niin ihana äitimme, jota kaikki ulkopuoliset pitää upeana äitinä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ja mieheni veljen vaimolla on ihan erilaiset suhteet anoppiimme. Veljen vaimo on kiivas sanomaan ja heillä on aina anopin kanssa jotain keskenäistä kärhämää meneillään, meillä anopin kanssa ei ole riitoja ja annan tietoisesti joidenkin asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos anoppi kertoo miten lapsia on hoidettu ja kasvatettu silloin kuin pojat olivat pieniä niin mietin mielessäni, että ennen oli ennen ja nyt on nyt. Kuuntelen rauhallisesti, harvoin sanon mitään. Vanhemmilla ihmisillä on oma tapansa ajatella, näkyy selkeästi sukupolvien ero.
Se on vähän vaivaannuttavaa kun anoppi haukkuu veljen vaimoa minulle mutta lähinnä se on kai loukkaantumista kun anoppia ei hänen mukaansa arvosteta. Ohjaan puheen muihin asioihin koska en halua puuttua heidän asioihin. Anoppi ostaa meidän lapsille vaatteita ja leluja mutta ei miehen veljen perheelle. Anoppi on avannut muutama vuosi sitten synttäritilit meidän lapsille ja vain meidän lapsille. Mieheni sanoi, että se on anopin asia eikä hän siihen aio puuttua niin paha minunkaan on asialle mitään tehdä. Helpointa on antaa miehen ja veljensä hoitaa asiat vaikka ne tavallaan sitten on jotenkin vinksallaan. Huomasin jo kauan sitten, että ei vanhaa koiraa opeteta uusille tavoille. Miehen veljen vaimolla on eri tyyli, hän haastaa anoppia ja kaikki sukujuhlat on sitten osittain riitelyä ja mökötystä. Raskasta tämä suku, oma sukuni on ihan erilainen.
Narsisti.
Narsisteille on tyypillistä että yksi lapsi on golden boy ja toinen se syntisäkki.
Toivottavasti miehesi ei ole ”saastunut”. Tuo nimittäin on vahvasti periytyvää. Saatat löytää itsesi tilanteesta, jossa kaikki lapsesi eivät enää puhu sinulle.
No minä annan mieheni hoitaa omat perhesuhteensa ja en puutu asioihin. Miksi ihmeessä minun lapseni eivät puhuisi minulle, minä en ole mieheni äiti eikä miehenikään ole mikään suosijatyyppi. Sukuaan ei voi valita, on vain tultava toimeen.
Tuollainen käytös rikkoo suhteet. Miehesi kun oikein suosii jotakuta, rtkä sinä puutu niin parhasssa tapauksessa ette näe aikuisena ketään lapsistanne.
Rikkoo mitkä suhteet? Anoppi on aikuinen ihminen ja hoitaa omat ihmissuhteensa, mieheni ja veljensä ovat aikuisia ihmisiä ja hoitavat omat suhteensa. Ei ole minun asiani puuttua ja meidän perheessä taas on lämpimät välit.
Käsitit väärin, mieheni ei suosi ketään vaan anoppi suosii meidän perhettä tai kohdistaa huomionsa meihin, lähinnä lapsiin ilmeisesti siksi koska ei tule toimeen mieheni veljen vaimon kanssa ja hän ei tule toimeen anopin kanssa. Tästä oli kysymys. En ole huolissani mitenkään meidän perheestä, lähinnä ihmetyttää miehen veljen perheen kohtelu mutta se ei ole millään tavalla minun asiani, tietenkään en mene puuttumaan mieheni suvun asioihin.
Miehesi perii nuo tavat ja rikkoo perheenne. Ja luultavimmin lapsesi menettävät myös serkkunsa.
Tuollainen epäoikeudenmukaisuus jättää syviä, syviä, syviä arpia.
No eipä se noin yksioikoista ole, mieheni perii todennäköisesti äitinsä kesämökin eikä hänen kiukkuista luonnettaan :D olisihan tuo narsismin periytyvyys äidiltä pojalle jo nähty kun lapset on nyt jo teinejä ja me olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta. Elämä voi olla epäoikeudenmukaista mutta karma ei tavoita kaikkia. Ihmisten itsensä on tehtävä asiat oikein. Serkut voivat kyllä suuttua meidän lapsille mutta oikea kohde olisi anoppi, ei meidän perhe.
Juuri noin yksioikoista se on. Teillä kun sairas systeemi on jo uusi normaali. Siinä kun lapset kasvaa aikuisiksi eikä kaikki menekään isän mielen mukaan, alkaa tuo kuvio hahmottua kirkkaaksi. Lapsia ostetaan ja hyppyytetään ja kilpailutetaan jne.
T. Golden child
Ajattelet rajoittuneesti, kun sinun elämäsi ja muidenkin elämä meni näin niin sitten menee meidänkin. Meidän lapset päättävät itse elämästään ja meistä on iloa seurata kahden nuoren kasvua sellaisiksi ihmisiksi kuin he ovat. Toivottavasti kokemuksesi eivät katkeroita sinua, hyvää syksyä!
Sinun kirjoituksesi paljastaa koko kuvion. Et näe sitä itse, mutta paljastat sen muille. Se on hyvinkin selvää. Nautit suosiostasi ja iloitset siitä, että et ole tuolla hopeasijalla, millä toinen on. Mutta et tuossa tilanteessasi halua nähdä sitä, että olet seuraavaksi itse tuossa hopeasijassa. Vasta sitten ymmärrät.
Olen kokenut tuon kuvion ja suututti kuinka sokea olin ollut. Suosiossa ollessani en edes oikeasti välittänyt huolestua, jos olisin joskus tuon toisen paikalla. Nautin täysillä.
Ehkä selkein merkki huolestua, on juurikin tuo toisen mollaaminen, toisen nostaminen jalustalle. Jos joku on noin ilkeä, niin miksi se ei osuisi kohta sinuun tuo epäsuosio? Niin minäkin paistattelin, mutta tyhmä olin, kun en halunnut nähdä. Ihan selkeätähän tuo oli. Ei kukaan tee noin, ellei tee kaikille noin...lopulta. Olin itselleni sitten vihainen, olin ollut niiin tyhmä. Kaikkea aikansa. Nyt paistattelen ihan vain omassa suosiossani ja voin hyvin :) En tarvitse ketään arvottamaan minua muita paremmaksi. Riittää, että arvostan itse itseäni ja rajojani. Arvostan siten myös muita mukavia ihmisiä.
Kiitos.
Avasit hienosti sen, miksi narsisti saa pidettyä hovinsa, ja sen miksi hovi ei huomaa olevansa vain pelinappuloita narsistin pelilaudalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se jäi nyt vähän auki, että viestitäänkö sille anopille vai ei :D kun se kysyy lapsista niin ei viestitä ja mies saa hoitaa kontaktoinnin mutta kun on kyse rahasta niin sitten ilmeisesti puututaan ja hoidetaan asia itse?
Hyvin suomalaista, jotenkin herättää hymyn.
Vierailija kirjoitti:
Olihan tämä ap tulossa tämä kohtaus anopin näytelmää, jokunen kommentoija veikkasi sen tulevan - itkumarttyyripotkuraivarit.
Aika huono idea alkaa käyttämään anopin manipulointitykkiä mieheesi, hänenhän on sillä kasvatettu ja vasta pari päivää sittenonnistui tekemään jonkun konkreettisen teon sitä vastaan, oman perheensä puolesta. Teidän on parempi toimia rehellisellä pohjalla, toisianne kohtaan.
Sanotte vain appivanhemmille, että tarkoitus ei ole missään nimessä katkaista välejä eikä mummun ja ukin yhteyttä lapsenlapseen. Mutta te vanhempina päätätte mikä on lapselle parasta niin se on äiti ja isä ja asiasta ei keskustella. Kysykää mistä anopilla on hätä ja miksi hän itkee. Samalla sanotte ettei tule kysymykseenkään, että anoppi ottaisi näin pienen hoitoonsa, äiti ja isä hoitaa.
Yksinkertaistakaa asia ja jatkossa sanotte vain samat asiat vaikka anoppi ja appi sanoisi mitä tahansa. Ja aina tarvittaessa sanotte, että teidän perheellä on (nyt/silloin) omaa perheaikaa.
Minusta tuntuu että nuo ehdottamasi neuvot (jotka ovat varsin ystävällisiä ja ajateltuja!) ovat meidän tapauksessamme liian pehmeitä viestejä. Tämä päivä on osoittanut että hanskojen lyöminen tiskiin ei ole kovin huono vaihtoehto. Lapsen tullessa tahtoikään meidän kasvatuksemme tullaan lyttäämään aivan täysin, se on varmaa. Appivanhemmat eivät tule kestämään meiltä niin voimakasta omien rajojen ilmaisua, ei. Se tulee olemaan juuri sitä "höpö höpö, anna isin höpöttää tässä talossa määrää ukki". Ja jos ukin "varpaille tallotaan" niin hän on jo ihan eri tavalla kaunainen ja passiivisaggressiivinen kuin vaimonsa.
En ollut vakavissani tuon suhteen että alkaisin manipuloimaan miestäni anopin keinoilla. Yritin ilmaista miten älytöntä tuo touhu on, miten absurdi ajatus olisi itse toimia noin. (Inhoan anopin tapaa alkaa kolistelemaan patoja ja pannuja, huudattamaan imuria mielenosoituksellisesti naama norsunveellä jos hän ei saa tahtoaan läpi jossakin asiassa. Hitto mikä uhmaikäinen!)
Anopilla on niin kummalliset ajatukset isovanhemmuudesta etten edes osaa pukea niitä järkevään muotoon. Mummo = se vanhempi Äiti, se viisaampi Äiti. Se joka sanoo viimeisen sanan. Muuten alkaa itkunvääntö ja patojen kolistelu. Huh.
Ja se kommentoija joka syytti minua luuseriksi - minä en ole luuseri. Minulle ei käy tämä paska. Anoppini on kyllä ihan hiton luuseri. Vauvakuumeinen turhantärkeä kurppa. (Olen pahalla päällä, mies on koko ajan ajatuksissaan!:( )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ei olla oltu rajattoman anopin kanssa tekemisissä nyt vuoteen.
Oli outoa eilen nähdä pitkästä aikaa miehen ystävää, joka kertoi "en ollut varma minne olitte muuttanut, joten kun kysyin "jopelta", että missä asut nykyään niin hän vastasi "en tiedä, hullu se on. Ihan päästä sekasi".
Kaikki syy tälle oli, että Jope oli käynyt kahvilla anoppilassa ja anoppi oli selitellyt tälle ummet ja lammet kuinka pojastaan on tullut "hullu" seurassani.
Anoppi vielä näin vuoden jälkeen jaksaa edelleen soittaa samaa säveltä ja väittää, että vika on minussa ja minä olen päästäni sekaisin.
Voisin tietenkin ollakkin päästäni sekaisin kun kolme vuotta jaksoin kuunnella anopin haukkumista, mitätöimistä, väheksymistä ja kotiin tunkeilua + yksityisyyden rikkomista.
En vain ymmärrä, miksi anoppi haluaa sotkea tähän välirikkoon jo miehen ystävätkin.
Minä olin jo aiemmin rajannut näkemistä kun anoppi oli aina niin ahdistavaa seuraa, mutta miehen mitta täyttyi kun anoppi kehotti miestä eroamaan minusta.
Sanoi äidilleen "Jos et kestä valintojani niin sitten ei tarvitse olla mukana elämässäni" ja siihen anoppi totesi "en enää ikinä auta sinua missään, toivottavasti elämäsi on kurjaa paskaa hamaan loppuun asti".
Sen jälkeen ei ole tullut miehelle kuin muutama haukkumis puhelu äidiltään ja mies on estänyt äitinsä.
Mun mielestä alhaisinta on se miten anoppi käärii mielipiteensä sellaiseen "olen huolissani miten tämä vaikuttaa lapsiinne" kuoreen. Siis oli kyse ihan mistä tahansa mikä tehdään hänen mielestään väärin. Sisustusvalinnoista lähtien.
Lapsiperheen elämä on ihan tarpeeksi raskasta ilman että siinä jaloissa pyörii koko ajan lapsellinen kyselyikäinen (miksi te se sinne päiväkotiin laitoitte? Miksei muka voi syödä viljaa? Oletko varma ettet kuvittele nyt? Miksei mene lääkäriin?) tai passiivisaggressiivinen jyrääjä (ei saa mennä sinne kouluun, ei saa mennä satubalettiin, minähän sanoin että ei saa mennä telinejumppaan tulee anorektikko katso nyt selvä anorektikko).
Mun anoppi on myöskin tälläinen lasten suosija.
Ei ensin ollut tekemisissä miehen veljen lapsien kanssa, vasta kun veljen vaimo häipyi kuvioista.
Sitten alkoi uhriutuminen ja "en saa tavata lapsen lastani".
No nyt anoppi laittaa veljen ex-vaimolle aina viestin "otan lapsen tänään" ja ex-vaimo sen tuo sitten anopille. (Tanssii täysin anopin pillin mukaan).
Siitä sitten vuosia eteenpäin ja veljellä uusi perhe (vaimo ja kaksi lasta, anoppi vihaa miniää ja ei tahdo tavata lapsia).
Ja tekee tämän ihan vain kiusallaan "olen minäkin omat lapseni kasvattanut".
Todennäköisesti kunhan anoppi saa taas uuden eron aiheutettua omalla haukkumisella, mitätöinnillä, vähättelyllä, asuntoon tunkeutumisella ja selän takana puhumisella, niin nämä lapset ovat sitten mieluisia..
Anoppi suosii vain "ero lapsia", myös tyttärien puolelta.
Toinen tyttäristä eronnut ja tämän lapsi on myös mieleinen, toinen tytär edelleen naimisissa (ei ole lapsien kanssa tekemisissä).
Olen tullut siihen tulokseen, että kun minulla on lapsia (en ole myöskään mieluinen miniä ja sen anoppi tekee selväksi aina tavatessamme) niin edellleen hän nostaa jalustalle vain nämä "ero lapset" kun ne ovat mummon mussukoita.
Ja syy tähän kaikkeen on se, että "puoliso ei voi puuttua mummola käynteihin ja mummo aikaan" kun ovat eronneet.
Rajattomat anopit ovat pahimpia.
Itsekkyyden ja turhan ylpeyden määrästä kertoo se miten jotkut ovat valmiita luopumaan väleistä omaan lapseensa ja lapsenlapsiinsa vain todistaakseen jotain. Surullista.
Mitä muut tekisitte tuossa ristiriita tilanteessa? Palauttaisitte mummon lahjat vai menisitte samaan rintamaan toisen miniän kanssa? Mikä olisi oikea menettelymalli? Ihan ulkopuolelta kyselen mielenkiinnosta. Tavallaan ymmärrän molempia, mutta....