Lue keskustelun säännöt.
Appivanhemmat, vauva ja tossu mies. Onko meillä toivoa? :(
hjälp
27.08.2018 |
Minä ja mieheni olemme alle kolmekymppisiä vanhempia puolivuotiaalle vauvalle. Eletään normaalia elämää eikä mitään arjenhallinnan ongelmia tms. ole. (Eli isovanhemmilla ei ole syytä huoleen) Olemme naimisissa ja etsineet omistusasuntoa. Nyt asunnonetsintä on vähän jäissä, kuin sanattomasta sopimuksesta. Minun ja miehen välit ovat tulehtuneet, olen pahasti stressaantunut enkä pysty nukkumaan kunnolla. Joudun välillä "psyykkaamaan" itseäni näkemään vauvan omana, rakkaana vauvanani, jolle minä olen maailman tärkein ihminen juuri nyt. Syy siihen psyykkaamiseen on tässä:
- Anoppi sekosi vauvastamme heti alussa jo. Olin hormonipäissäni, täysin tuore äiti, en osannut puolustautua. Hän otti lapsen minulta ja lähti näkyvistä vauvan kanssa. Ei palauttanut edes itkevää vauvaa minulle. Ei ole vieläkään KERTAAKAAN antanut lasta syliini - olen joutunut *ottamaan* vauvan esim. kotiin lähtiessä. Anoppi kutsuu minua ainoastaan etunimelläni vauvalle, ei IKINÄ kutsu äidiksi :( Mies nähnyt tätä käytöstä koko ajan, ei näe ongelmaa. Sanoi ettei "halua pahoittaa kenenkään mieltä" - minun mielelläni ei ole väliä.
- Appivanhemmat sanoivat silloin kun vauva oli 1kk että nyt on aika jättää yöhoitoon. "Meidän luona on vauvan hyvä olla". En tietenkään antanut enkä pysty antamaan pitkään aikaan. "Vitsailevat" joka kerta täällä käydessään että mepä otetaankin vauva nyt meille. Tiedän, että kyseessä ei ole puhdas vitsi vaan kokeilevat kepillä jäätä. Minusta tuntuu että he pitävät itseään parempina vauvalle kuin vauvan omat vanhemmat - hyvä hoitaja tukee vauvan suhdetta vanhempiin lyttäämisen sijaan?
- Appiukko sanoi kaikkien kuullen kerran kun lähdin heiltä vauvan kanssa iltatoimiin kotiin, että "ei se *vauvan nimi* tarvitse sinua mihinkään, lähde sinä yksin kotiin kyllä vauva voisi jäädä tänne". Mieheni seisoi vieressä, ei sanonut mitään. Luottamus särähti osittain rikki tuossa tilanteessa.
- Vauvan kanssa on saatava olla ilman minua. Muuta ei lasketa vauvan kanssa olemiseksi. "pitää tottua mummoon ja ukkiin". Väkisin lähtevät pois näköpiiristä, kävelemään ulos vauva sylissä yms. joka kerta kun siellä käydään. Meidän luona eivät kylästele vaan aina on käytävä heillä vaikka täysin terveet, työelämässä olevat keski-ikäiset kyseessä. Vähintään kerran viikossa pitäisi ajaa 50km suuntaansa heille, muuteen tulee harkittua marttyyrin itkua miehen puhelimeen viestien muodossa. "Äidillä on niin ikävä vauvaa", saattaa mies sanoa kun näitä viestejä tulee.
- Jos alkaisimme johonkin taloprojektiin nyt niin se olisi miehen, appiukon ja anopin projekti. Minä kelpaisin sinne raksatöihin koska vauvahan voisi olla silloin anopilla. Haluaisin niin kovasti pois tästä pienestä luukusta jossa nyt asumme mutta pelkään joutuvani kurkkua myöten suohon jos sitoudun taloasioihin nyt.
Tätä ei voinut mitenkään aavistaa ennen lapsen syntymää. Käytös muuttui täysin ja mies taantui. Minun tavoilleni hoitaa vauvaa naureskellaan väheksyvästi ja esimerkiksi toiveeni välttää suubakteerien joutumista vauvan suuhun karieksen takia (eli ei yletöntä naaman suukottelua) on nyt miehen puolen suvun yleinen vitsi. Vauvan kasvot ovat siis märät kuolasta anopin jäljiltä ja hän vain naurahti ja pyöräytti silmiään kun pyysin pusuttelemaan muualle kuin suun ympäristöön.
Vauva tuntuu näiden juttujen jälkeen jotenkin vieraalta ja vatsaani vääntää epävarmuus. Se on tässä kaikkein pahinta.
Kommentit (2146)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on kiusaus tuoda erilaisia sävyjä tähän keskusteluun kun kaikki on niin mustavalkoista. Ap:n tarina on selvä ja hänelle kaikki tsemppi, olisipa hänellä ollut tuki lähellä heti alkuajoista lähtien niin hän olisi nähnyt koko tilanteen selkeämmin alusta lähtien, nyt meni energiaa hukkaan.
Mutta jos ahdistetaan anopin viestittelystä useammin kuin kerran viikossa niin sillä ei saa sympatiaa. Kun näkee mitä tahtia puhelin laulaa av:lla.. tai kaverien kanssa, WhatsUp, fase, mese.. niin taitaa ne sukulaiset tai lähinnä puolison sukulaiset haitata lähinnä sitä somettamista :D
Jos on niin teknisesti tumpelo ettei saa puhelimeensa vakioviestejä "Hyvää kuuluu, ollaan syöty ja leikitty! Mussukat on päikkäreillä <3 Matti tulee töistä kuudelta" niin se on voi voi.
Mä myönnän ahdistuvani anopin viestittelystä. Nykyään viestejä ei onneks tuu kun ehkä kerran kuussa jos sitäkään mut se silti ahdistaa. Ei siks että se häiritsis muuta toimintaa vaan siks etten koe että olen tilivelvollinen yhtään kenellekään tekemisistäni, mieheni tekemisistä tai meidän lasten tekemisistä.
Jos anoppi niin kovasti kaipailee viestittely seuraa niin laittais sitte viestiä pojalleen.
Ehdotan kommunikoinnin ajokortin suorittamista ennen lasten hankkimista niin kaikki pääsisivät helpommalla :-/ ja jos anoppikin olisi sen suorittanut aikoinaan niin sulla ei olisi ongelmia ainakaan sen suvun kanssa. Mitä ajattelit tehdä, olla vastaamatta ja sulautua tapettiin joulun pyhinä. Ei, poistun keskustelusta mikä on kaikille hyväksi. Ap on järkevä, ymmärtävä ja pohtiva ihminen, joka oppii ja kehittyy - teistä suurin osa on pelkästään typeriä.
Onnkeksi sulla on toi kommunikointi hallussa. 😂😂😂😂
Haukut kaikki ja poistut, ettei kukaan voisi vastata.
Taisit reputtaa siinä inssissä.
Ei irtoa tuolla :-) ei jaksa sitä rautalangasta vääntämistä. Parempi vain olla lampaana samaa mieltä kuin kaikki muutkin, että tekstari viikossa on sopiva määrä läheisyyttä miehen äidin ollessa kyseessä, eiks niin, vai mitä mieltä on hyvä äiti? Ajattelin ettei sellainen lähtökohtainen asenteellinen hylkiminen ole totta mutta kyllä se taitaa toteutua useamman hyvän äidin kohdalla. Toivottavasti av:n enemmistö on toiveissaan pettyneitä ja katkeria, että se johtuu vain tästä tilastollisesta harhasta. (Olenko minä, osittain pettynyt jossain kohtaa, katkera en toivottavasti koskaan, onnellinen, enimmäkseen.)
Se yhteydenpito on kaksisuuntaista. Sen pitää olla molemmille miellyttävää.
Se on ihan sama kuka on kyseessä. Ahdistelua ei tarvitse sietää.
Todella moni on täällä kertonut ihan oman äitinsä rajattomuusesta ja ihan oman öidin rajattomuudestahan se ap:n mieskin kärsii.
Miten sair tulkittua ketjun noin kun olet tulkinnut? Kommunikaatio-ongelmia? Pahoja.
Siitä mistä aita on matalin.. entä jos puoliso ei pidä toisen vanhemmista, vaikka ei olisi mitään persoonallisuushäiriöitäkään sotkemassa välejä. Onko ihan ok käyttäytyä torjuvasti puolison vanhempaa kohtaan koska kommunikoi vain miellyttävällä tavalla. Tai se mikä minua tässä ärsyttää, kommunikoi vain itseään miellyttävällä tavalla.
Ja kolme viestiä päivässä kun ei vastata niin ei ihan ole ahdistelua. Minulla on puhelimessa sellainen toiminto, että sen saa äänettömälle. Mutta olisin vähän vaikeana kun selittäisin miehelleni et joo en vastaa koskaan äidillesi kun hän kysyy lasten kuulumisia koska se ei ole minulle miellyttävää toimintaa. Jos se oikeasti olisi minulle ahdistavaa niin kertoisin asiasta miehelleni ja sopisin, että hän hoitaa viestinnän äitinsä kanssa. Ja kertoisin miehen äidille tai vähintään mies kertoisi äidilleen, että näin toimitaan.
Suurempi kysymys onkin, miksi näin toimitaan? Siihen on jokaisen löydettävä oma vastaus ja raukka on ellei pysty sitä myös toisille ihmiselle kertomaan. Se on niin helppoa mennä poteroon ja piiloutua, vältellä tilanteita ja valittaa kuin kommunikoida suoraan miten ajattelee ja toimii sekä miksi. Onnea vaan matkaan! Miten kukaan tulee tietoiseksi miten ajattelee ja toimii ellei pysty selkeään ulosantiin.
Sinä keskustelet nyt selkeesti jotain ihan omaa pääsi sisäistä keskustelua, joka ei tähän ketjuun liity mitenkään.
Olet selvästikin rajaton anoppi, joka on onnistunut nyt löytämään sen viimeisenkin kipukynnyksen. Onnea vaan.
Joopa joo. Tai sinun ymmärrys ei riitä, onko sekin minun ja sitäpaitsi anoppisi vika? MOT
Minun anoppini on kuollut 2002. Ennen lapsiamme.
Ilmeisesti sähköiskuun puhelinta ladatessaan kun oli pakko tekstata sinulle kesken latauksen, virtapiikki?
Mitä ihemttä tää edes tarkoittaa???
Anoppini ei ikinä edes omistanut älypuhelinta ja hän kuoli siihen kun syöpänsä uusi.
Anoppini ei ollut rajaton. Minun äitini on. Eikä saakeli vie edes kuole millään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on kiusaus tuoda erilaisia sävyjä tähän keskusteluun kun kaikki on niin mustavalkoista. Ap:n tarina on selvä ja hänelle kaikki tsemppi, olisipa hänellä ollut tuki lähellä heti alkuajoista lähtien niin hän olisi nähnyt koko tilanteen selkeämmin alusta lähtien, nyt meni energiaa hukkaan.
Mutta jos ahdistetaan anopin viestittelystä useammin kuin kerran viikossa niin sillä ei saa sympatiaa. Kun näkee mitä tahtia puhelin laulaa av:lla.. tai kaverien kanssa, WhatsUp, fase, mese.. niin taitaa ne sukulaiset tai lähinnä puolison sukulaiset haitata lähinnä sitä somettamista :D
Jos on niin teknisesti tumpelo ettei saa puhelimeensa vakioviestejä "Hyvää kuuluu, ollaan syöty ja leikitty! Mussukat on päikkäreillä <3 Matti tulee töistä kuudelta" niin se on voi voi.
Mä myönnän ahdistuvani anopin viestittelystä. Nykyään viestejä ei onneks tuu kun ehkä kerran kuussa jos sitäkään mut se silti ahdistaa. Ei siks että se häiritsis muuta toimintaa vaan siks etten koe että olen tilivelvollinen yhtään kenellekään tekemisistäni, mieheni tekemisistä tai meidän lasten tekemisistä.
Jos anoppi niin kovasti kaipailee viestittely seuraa niin laittais sitte viestiä pojalleen.
Ehdotan kommunikoinnin ajokortin suorittamista ennen lasten hankkimista niin kaikki pääsisivät helpommalla :-/ ja jos anoppikin olisi sen suorittanut aikoinaan niin sulla ei olisi ongelmia ainakaan sen suvun kanssa. Mitä ajattelit tehdä, olla vastaamatta ja sulautua tapettiin joulun pyhinä. Ei, poistun keskustelusta mikä on kaikille hyväksi. Ap on järkevä, ymmärtävä ja pohtiva ihminen, joka oppii ja kehittyy - teistä suurin osa on pelkästään typeriä.
Onnkeksi sulla on toi kommunikointi hallussa. 😂😂😂😂
Haukut kaikki ja poistut, ettei kukaan voisi vastata.
Taisit reputtaa siinä inssissä.
Ei irtoa tuolla :-) ei jaksa sitä rautalangasta vääntämistä. Parempi vain olla lampaana samaa mieltä kuin kaikki muutkin, että tekstari viikossa on sopiva määrä läheisyyttä miehen äidin ollessa kyseessä, eiks niin, vai mitä mieltä on hyvä äiti? Ajattelin ettei sellainen lähtökohtainen asenteellinen hylkiminen ole totta mutta kyllä se taitaa toteutua useamman hyvän äidin kohdalla. Toivottavasti av:n enemmistö on toiveissaan pettyneitä ja katkeria, että se johtuu vain tästä tilastollisesta harhasta. (Olenko minä, osittain pettynyt jossain kohtaa, katkera en toivottavasti koskaan, onnellinen, enimmäkseen.)
Se yhteydenpito on kaksisuuntaista. Sen pitää olla molemmille miellyttävää.
Se on ihan sama kuka on kyseessä. Ahdistelua ei tarvitse sietää.
Todella moni on täällä kertonut ihan oman äitinsä rajattomuusesta ja ihan oman öidin rajattomuudestahan se ap:n mieskin kärsii.
Miten sair tulkittua ketjun noin kun olet tulkinnut? Kommunikaatio-ongelmia? Pahoja.
Siitä mistä aita on matalin.. entä jos puoliso ei pidä toisen vanhemmista, vaikka ei olisi mitään persoonallisuushäiriöitäkään sotkemassa välejä. Onko ihan ok käyttäytyä torjuvasti puolison vanhempaa kohtaan koska kommunikoi vain miellyttävällä tavalla. Tai se mikä minua tässä ärsyttää, kommunikoi vain itseään miellyttävällä tavalla.
Ja kolme viestiä päivässä kun ei vastata niin ei ihan ole ahdistelua. Minulla on puhelimessa sellainen toiminto, että sen saa äänettömälle. Mutta olisin vähän vaikeana kun selittäisin miehelleni et joo en vastaa koskaan äidillesi kun hän kysyy lasten kuulumisia koska se ei ole minulle miellyttävää toimintaa. Jos se oikeasti olisi minulle ahdistavaa niin kertoisin asiasta miehelleni ja sopisin, että hän hoitaa viestinnän äitinsä kanssa. Ja kertoisin miehen äidille tai vähintään mies kertoisi äidilleen, että näin toimitaan.
Suurempi kysymys onkin, miksi näin toimitaan? Siihen on jokaisen löydettävä oma vastaus ja raukka on ellei pysty sitä myös toisille ihmiselle kertomaan. Se on niin helppoa mennä poteroon ja piiloutua, vältellä tilanteita ja valittaa kuin kommunikoida suoraan miten ajattelee ja toimii sekä miksi. Onnea vaan matkaan! Miten kukaan tulee tietoiseksi miten ajattelee ja toimii ellei pysty selkeään ulosantiin.
Sinä keskustelet nyt selkeesti jotain ihan omaa pääsi sisäistä keskustelua, joka ei tähän ketjuun liity mitenkään.
Olet selvästikin rajaton anoppi, joka on onnistunut nyt löytämään sen viimeisenkin kipukynnyksen. Onnea vaan.
Joopa joo. Tai sinun ymmärrys ei riitä, onko sekin minun ja sitäpaitsi anoppisi vika? MOT
Minun anoppini on kuollut 2002. Ennen lapsiamme.
Ilmeisesti sähköiskuun puhelinta ladatessaan kun oli pakko tekstata sinulle kesken latauksen, virtapiikki?
Mitä ihemttä tää edes tarkoittaa???
Anoppini ei ikinä edes omistanut älypuhelinta ja hän kuoli siihen kun syöpänsä uusi.
Anoppini ei ollut rajaton. Minun äitini on. Eikä saakeli vie edes kuole millään.
Miten ihmeessä sinun anoppisi voi kuolla älypuhelimeen vaikka hän ei sellaista omistanut? Ja miksi sinä haukut tässä ketjussa anoppiasi vaikka sinun äitisi se riivinrauta vasta onkin? En käsitä. Ja miten olet yrittänyt päästä äidiltäsi lopullisesti eroon jos mikään ei kuitenkaan onnistu? Tunari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on kiusaus tuoda erilaisia sävyjä tähän keskusteluun kun kaikki on niin mustavalkoista. Ap:n tarina on selvä ja hänelle kaikki tsemppi, olisipa hänellä ollut tuki lähellä heti alkuajoista lähtien niin hän olisi nähnyt koko tilanteen selkeämmin alusta lähtien, nyt meni energiaa hukkaan.
Mutta jos ahdistetaan anopin viestittelystä useammin kuin kerran viikossa niin sillä ei saa sympatiaa. Kun näkee mitä tahtia puhelin laulaa av:lla.. tai kaverien kanssa, WhatsUp, fase, mese.. niin taitaa ne sukulaiset tai lähinnä puolison sukulaiset haitata lähinnä sitä somettamista :D
Jos on niin teknisesti tumpelo ettei saa puhelimeensa vakioviestejä "Hyvää kuuluu, ollaan syöty ja leikitty! Mussukat on päikkäreillä <3 Matti tulee töistä kuudelta" niin se on voi voi.
Mä myönnän ahdistuvani anopin viestittelystä. Nykyään viestejä ei onneks tuu kun ehkä kerran kuussa jos sitäkään mut se silti ahdistaa. Ei siks että se häiritsis muuta toimintaa vaan siks etten koe että olen tilivelvollinen yhtään kenellekään tekemisistäni, mieheni tekemisistä tai meidän lasten tekemisistä.
Jos anoppi niin kovasti kaipailee viestittely seuraa niin laittais sitte viestiä pojalleen.
Ehdotan kommunikoinnin ajokortin suorittamista ennen lasten hankkimista niin kaikki pääsisivät helpommalla :-/ ja jos anoppikin olisi sen suorittanut aikoinaan niin sulla ei olisi ongelmia ainakaan sen suvun kanssa. Mitä ajattelit tehdä, olla vastaamatta ja sulautua tapettiin joulun pyhinä. Ei, poistun keskustelusta mikä on kaikille hyväksi. Ap on järkevä, ymmärtävä ja pohtiva ihminen, joka oppii ja kehittyy - teistä suurin osa on pelkästään typeriä.
Onnkeksi sulla on toi kommunikointi hallussa. 😂😂😂😂
Haukut kaikki ja poistut, ettei kukaan voisi vastata.
Taisit reputtaa siinä inssissä.
Ei irtoa tuolla :-) ei jaksa sitä rautalangasta vääntämistä. Parempi vain olla lampaana samaa mieltä kuin kaikki muutkin, että tekstari viikossa on sopiva määrä läheisyyttä miehen äidin ollessa kyseessä, eiks niin, vai mitä mieltä on hyvä äiti? Ajattelin ettei sellainen lähtökohtainen asenteellinen hylkiminen ole totta mutta kyllä se taitaa toteutua useamman hyvän äidin kohdalla. Toivottavasti av:n enemmistö on toiveissaan pettyneitä ja katkeria, että se johtuu vain tästä tilastollisesta harhasta. (Olenko minä, osittain pettynyt jossain kohtaa, katkera en toivottavasti koskaan, onnellinen, enimmäkseen.)
Se yhteydenpito on kaksisuuntaista. Sen pitää olla molemmille miellyttävää.
Se on ihan sama kuka on kyseessä. Ahdistelua ei tarvitse sietää.
Todella moni on täällä kertonut ihan oman äitinsä rajattomuusesta ja ihan oman öidin rajattomuudestahan se ap:n mieskin kärsii.
Miten sair tulkittua ketjun noin kun olet tulkinnut? Kommunikaatio-ongelmia? Pahoja.
Siitä mistä aita on matalin.. entä jos puoliso ei pidä toisen vanhemmista, vaikka ei olisi mitään persoonallisuushäiriöitäkään sotkemassa välejä. Onko ihan ok käyttäytyä torjuvasti puolison vanhempaa kohtaan koska kommunikoi vain miellyttävällä tavalla. Tai se mikä minua tässä ärsyttää, kommunikoi vain itseään miellyttävällä tavalla.
Ja kolme viestiä päivässä kun ei vastata niin ei ihan ole ahdistelua. Minulla on puhelimessa sellainen toiminto, että sen saa äänettömälle. Mutta olisin vähän vaikeana kun selittäisin miehelleni et joo en vastaa koskaan äidillesi kun hän kysyy lasten kuulumisia koska se ei ole minulle miellyttävää toimintaa. Jos se oikeasti olisi minulle ahdistavaa niin kertoisin asiasta miehelleni ja sopisin, että hän hoitaa viestinnän äitinsä kanssa. Ja kertoisin miehen äidille tai vähintään mies kertoisi äidilleen, että näin toimitaan.
Suurempi kysymys onkin, miksi näin toimitaan? Siihen on jokaisen löydettävä oma vastaus ja raukka on ellei pysty sitä myös toisille ihmiselle kertomaan. Se on niin helppoa mennä poteroon ja piiloutua, vältellä tilanteita ja valittaa kuin kommunikoida suoraan miten ajattelee ja toimii sekä miksi. Onnea vaan matkaan! Miten kukaan tulee tietoiseksi miten ajattelee ja toimii ellei pysty selkeään ulosantiin.
Sinä keskustelet nyt selkeesti jotain ihan omaa pääsi sisäistä keskustelua, joka ei tähän ketjuun liity mitenkään.
Olet selvästikin rajaton anoppi, joka on onnistunut nyt löytämään sen viimeisenkin kipukynnyksen. Onnea vaan.
Joopa joo. Tai sinun ymmärrys ei riitä, onko sekin minun ja sitäpaitsi anoppisi vika? MOT
Minun anoppini on kuollut 2002. Ennen lapsiamme.
Ainoastaan sydämettömät ihmiset peukuttavat jonkun kuolemaa! Olen pöyristynyt.
Kun mun anopista aika jättää, niin pistän tanssiksi. On se ihmisen irvikuva sen verran aiheuttanut mulle ahdistusta ja pahaa mieltä, että todennäköisin fiilis "suru-uutisesta" on helpotus.
Parhaani mukaan myötäelän mieheni surussa kun sen aika tulee. Anoppia mun ei tule ikävä, enkä hänen kuolemaansa tule suremaan.
Eihän siitä ole kuin max vajaa viikko kun tämä hysteerisesti nyyhkivä anoppi näki mössykkänsä ja nyt on kuin lapsi olisi lennätetty kuuhun ilman paluulippua.
No tuolla käytöksellä lähes onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on kiusaus tuoda erilaisia sävyjä tähän keskusteluun kun kaikki on niin mustavalkoista. Ap:n tarina on selvä ja hänelle kaikki tsemppi, olisipa hänellä ollut tuki lähellä heti alkuajoista lähtien niin hän olisi nähnyt koko tilanteen selkeämmin alusta lähtien, nyt meni energiaa hukkaan.
Mutta jos ahdistetaan anopin viestittelystä useammin kuin kerran viikossa niin sillä ei saa sympatiaa. Kun näkee mitä tahtia puhelin laulaa av:lla.. tai kaverien kanssa, WhatsUp, fase, mese.. niin taitaa ne sukulaiset tai lähinnä puolison sukulaiset haitata lähinnä sitä somettamista :D
Jos on niin teknisesti tumpelo ettei saa puhelimeensa vakioviestejä "Hyvää kuuluu, ollaan syöty ja leikitty! Mussukat on päikkäreillä <3 Matti tulee töistä kuudelta" niin se on voi voi.
Mä myönnän ahdistuvani anopin viestittelystä. Nykyään viestejä ei onneks tuu kun ehkä kerran kuussa jos sitäkään mut se silti ahdistaa. Ei siks että se häiritsis muuta toimintaa vaan siks etten koe että olen tilivelvollinen yhtään kenellekään tekemisistäni, mieheni tekemisistä tai meidän lasten tekemisistä.
Jos anoppi niin kovasti kaipailee viestittely seuraa niin laittais sitte viestiä pojalleen.
Ehdotan kommunikoinnin ajokortin suorittamista ennen lasten hankkimista niin kaikki pääsisivät helpommalla :-/ ja jos anoppikin olisi sen suorittanut aikoinaan niin sulla ei olisi ongelmia ainakaan sen suvun kanssa. Mitä ajattelit tehdä, olla vastaamatta ja sulautua tapettiin joulun pyhinä. Ei, poistun keskustelusta mikä on kaikille hyväksi. Ap on järkevä, ymmärtävä ja pohtiva ihminen, joka oppii ja kehittyy - teistä suurin osa on pelkästään typeriä.
Onnkeksi sulla on toi kommunikointi hallussa. 😂😂😂😂
Haukut kaikki ja poistut, ettei kukaan voisi vastata.
Taisit reputtaa siinä inssissä.
Ei irtoa tuolla :-) ei jaksa sitä rautalangasta vääntämistä. Parempi vain olla lampaana samaa mieltä kuin kaikki muutkin, että tekstari viikossa on sopiva määrä läheisyyttä miehen äidin ollessa kyseessä, eiks niin, vai mitä mieltä on hyvä äiti? Ajattelin ettei sellainen lähtökohtainen asenteellinen hylkiminen ole totta mutta kyllä se taitaa toteutua useamman hyvän äidin kohdalla. Toivottavasti av:n enemmistö on toiveissaan pettyneitä ja katkeria, että se johtuu vain tästä tilastollisesta harhasta. (Olenko minä, osittain pettynyt jossain kohtaa, katkera en toivottavasti koskaan, onnellinen, enimmäkseen.)
Se yhteydenpito on kaksisuuntaista. Sen pitää olla molemmille miellyttävää.
Se on ihan sama kuka on kyseessä. Ahdistelua ei tarvitse sietää.
Todella moni on täällä kertonut ihan oman äitinsä rajattomuusesta ja ihan oman öidin rajattomuudestahan se ap:n mieskin kärsii.
Miten sair tulkittua ketjun noin kun olet tulkinnut? Kommunikaatio-ongelmia? Pahoja.
Siitä mistä aita on matalin.. entä jos puoliso ei pidä toisen vanhemmista, vaikka ei olisi mitään persoonallisuushäiriöitäkään sotkemassa välejä. Onko ihan ok käyttäytyä torjuvasti puolison vanhempaa kohtaan koska kommunikoi vain miellyttävällä tavalla. Tai se mikä minua tässä ärsyttää, kommunikoi vain itseään miellyttävällä tavalla.
Ja kolme viestiä päivässä kun ei vastata niin ei ihan ole ahdistelua. Minulla on puhelimessa sellainen toiminto, että sen saa äänettömälle. Mutta olisin vähän vaikeana kun selittäisin miehelleni et joo en vastaa koskaan äidillesi kun hän kysyy lasten kuulumisia koska se ei ole minulle miellyttävää toimintaa. Jos se oikeasti olisi minulle ahdistavaa niin kertoisin asiasta miehelleni ja sopisin, että hän hoitaa viestinnän äitinsä kanssa. Ja kertoisin miehen äidille tai vähintään mies kertoisi äidilleen, että näin toimitaan.
Suurempi kysymys onkin, miksi näin toimitaan? Siihen on jokaisen löydettävä oma vastaus ja raukka on ellei pysty sitä myös toisille ihmiselle kertomaan. Se on niin helppoa mennä poteroon ja piiloutua, vältellä tilanteita ja valittaa kuin kommunikoida suoraan miten ajattelee ja toimii sekä miksi. Onnea vaan matkaan! Miten kukaan tulee tietoiseksi miten ajattelee ja toimii ellei pysty selkeään ulosantiin.
Sinä keskustelet nyt selkeesti jotain ihan omaa pääsi sisäistä keskustelua, joka ei tähän ketjuun liity mitenkään.
Olet selvästikin rajaton anoppi, joka on onnistunut nyt löytämään sen viimeisenkin kipukynnyksen. Onnea vaan.
Joopa joo. Tai sinun ymmärrys ei riitä, onko sekin minun ja sitäpaitsi anoppisi vika? MOT
Minun anoppini on kuollut 2002. Ennen lapsiamme.
Ainoastaan sydämettömät ihmiset peukuttavat jonkun kuolemaa! Olen pöyristynyt.
Mä sit lienen sydämetön. Anopin kuolema poistaisi elämästäni suurimman pahan olon lähteeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on kiusaus tuoda erilaisia sävyjä tähän keskusteluun kun kaikki on niin mustavalkoista. Ap:n tarina on selvä ja hänelle kaikki tsemppi, olisipa hänellä ollut tuki lähellä heti alkuajoista lähtien niin hän olisi nähnyt koko tilanteen selkeämmin alusta lähtien, nyt meni energiaa hukkaan.
Mutta jos ahdistetaan anopin viestittelystä useammin kuin kerran viikossa niin sillä ei saa sympatiaa. Kun näkee mitä tahtia puhelin laulaa av:lla.. tai kaverien kanssa, WhatsUp, fase, mese.. niin taitaa ne sukulaiset tai lähinnä puolison sukulaiset haitata lähinnä sitä somettamista :D
Jos on niin teknisesti tumpelo ettei saa puhelimeensa vakioviestejä "Hyvää kuuluu, ollaan syöty ja leikitty! Mussukat on päikkäreillä <3 Matti tulee töistä kuudelta" niin se on voi voi.
Mä myönnän ahdistuvani anopin viestittelystä. Nykyään viestejä ei onneks tuu kun ehkä kerran kuussa jos sitäkään mut se silti ahdistaa. Ei siks että se häiritsis muuta toimintaa vaan siks etten koe että olen tilivelvollinen yhtään kenellekään tekemisistäni, mieheni tekemisistä tai meidän lasten tekemisistä.
Jos anoppi niin kovasti kaipailee viestittely seuraa niin laittais sitte viestiä pojalleen.
Ehdotan kommunikoinnin ajokortin suorittamista ennen lasten hankkimista niin kaikki pääsisivät helpommalla :-/ ja jos anoppikin olisi sen suorittanut aikoinaan niin sulla ei olisi ongelmia ainakaan sen suvun kanssa. Mitä ajattelit tehdä, olla vastaamatta ja sulautua tapettiin joulun pyhinä. Ei, poistun keskustelusta mikä on kaikille hyväksi. Ap on järkevä, ymmärtävä ja pohtiva ihminen, joka oppii ja kehittyy - teistä suurin osa on pelkästään typeriä.
Onnkeksi sulla on toi kommunikointi hallussa. 😂😂😂😂
Haukut kaikki ja poistut, ettei kukaan voisi vastata.
Taisit reputtaa siinä inssissä.
Ei irtoa tuolla :-) ei jaksa sitä rautalangasta vääntämistä. Parempi vain olla lampaana samaa mieltä kuin kaikki muutkin, että tekstari viikossa on sopiva määrä läheisyyttä miehen äidin ollessa kyseessä, eiks niin, vai mitä mieltä on hyvä äiti? Ajattelin ettei sellainen lähtökohtainen asenteellinen hylkiminen ole totta mutta kyllä se taitaa toteutua useamman hyvän äidin kohdalla. Toivottavasti av:n enemmistö on toiveissaan pettyneitä ja katkeria, että se johtuu vain tästä tilastollisesta harhasta. (Olenko minä, osittain pettynyt jossain kohtaa, katkera en toivottavasti koskaan, onnellinen, enimmäkseen.)
Se yhteydenpito on kaksisuuntaista. Sen pitää olla molemmille miellyttävää.
Se on ihan sama kuka on kyseessä. Ahdistelua ei tarvitse sietää.
Todella moni on täällä kertonut ihan oman äitinsä rajattomuusesta ja ihan oman öidin rajattomuudestahan se ap:n mieskin kärsii.
Miten sair tulkittua ketjun noin kun olet tulkinnut? Kommunikaatio-ongelmia? Pahoja.
Siitä mistä aita on matalin.. entä jos puoliso ei pidä toisen vanhemmista, vaikka ei olisi mitään persoonallisuushäiriöitäkään sotkemassa välejä. Onko ihan ok käyttäytyä torjuvasti puolison vanhempaa kohtaan koska kommunikoi vain miellyttävällä tavalla. Tai se mikä minua tässä ärsyttää, kommunikoi vain itseään miellyttävällä tavalla.
Ja kolme viestiä päivässä kun ei vastata niin ei ihan ole ahdistelua. Minulla on puhelimessa sellainen toiminto, että sen saa äänettömälle. Mutta olisin vähän vaikeana kun selittäisin miehelleni et joo en vastaa koskaan äidillesi kun hän kysyy lasten kuulumisia koska se ei ole minulle miellyttävää toimintaa. Jos se oikeasti olisi minulle ahdistavaa niin kertoisin asiasta miehelleni ja sopisin, että hän hoitaa viestinnän äitinsä kanssa. Ja kertoisin miehen äidille tai vähintään mies kertoisi äidilleen, että näin toimitaan.
Suurempi kysymys onkin, miksi näin toimitaan? Siihen on jokaisen löydettävä oma vastaus ja raukka on ellei pysty sitä myös toisille ihmiselle kertomaan. Se on niin helppoa mennä poteroon ja piiloutua, vältellä tilanteita ja valittaa kuin kommunikoida suoraan miten ajattelee ja toimii sekä miksi. Onnea vaan matkaan! Miten kukaan tulee tietoiseksi miten ajattelee ja toimii ellei pysty selkeään ulosantiin.
Sinä keskustelet nyt selkeesti jotain ihan omaa pääsi sisäistä keskustelua, joka ei tähän ketjuun liity mitenkään.
Olet selvästikin rajaton anoppi, joka on onnistunut nyt löytämään sen viimeisenkin kipukynnyksen. Onnea vaan.
Joopa joo. Tai sinun ymmärrys ei riitä, onko sekin minun ja sitäpaitsi anoppisi vika? MOT
Minun anoppini on kuollut 2002. Ennen lapsiamme.
Ainoastaan sydämettömät ihmiset peukuttavat jonkun kuolemaa! Olen pöyristynyt.
Mä sit lienen sydämetön. Anopin kuolema poistaisi elämästäni suurimman pahan olon lähteeni.
En usko että miehenikään juuri itkee kun anoppinsa kuolee. Tämä kun sätti miestäni mm pedofiiliksi.
Vierailija kirjoitti:
Eihän siitä ole kuin max vajaa viikko kun tämä hysteerisesti nyyhkivä anoppi näki mössykkänsä ja nyt on kuin lapsi olisi lennätetty kuuhun ilman paluulippua.
No tuolla käytöksellä lähes onkin.
Ja ihan syystä, tekee anopille pieni tauko hyvää. Saa vähän pohtia käytöstään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on kiusaus tuoda erilaisia sävyjä tähän keskusteluun kun kaikki on niin mustavalkoista. Ap:n tarina on selvä ja hänelle kaikki tsemppi, olisipa hänellä ollut tuki lähellä heti alkuajoista lähtien niin hän olisi nähnyt koko tilanteen selkeämmin alusta lähtien, nyt meni energiaa hukkaan.
Mutta jos ahdistetaan anopin viestittelystä useammin kuin kerran viikossa niin sillä ei saa sympatiaa. Kun näkee mitä tahtia puhelin laulaa av:lla.. tai kaverien kanssa, WhatsUp, fase, mese.. niin taitaa ne sukulaiset tai lähinnä puolison sukulaiset haitata lähinnä sitä somettamista :D
Jos on niin teknisesti tumpelo ettei saa puhelimeensa vakioviestejä "Hyvää kuuluu, ollaan syöty ja leikitty! Mussukat on päikkäreillä <3 Matti tulee töistä kuudelta" niin se on voi voi.
Mä myönnän ahdistuvani anopin viestittelystä. Nykyään viestejä ei onneks tuu kun ehkä kerran kuussa jos sitäkään mut se silti ahdistaa. Ei siks että se häiritsis muuta toimintaa vaan siks etten koe että olen tilivelvollinen yhtään kenellekään tekemisistäni, mieheni tekemisistä tai meidän lasten tekemisistä.
Jos anoppi niin kovasti kaipailee viestittely seuraa niin laittais sitte viestiä pojalleen.
Ehdotan kommunikoinnin ajokortin suorittamista ennen lasten hankkimista niin kaikki pääsisivät helpommalla :-/ ja jos anoppikin olisi sen suorittanut aikoinaan niin sulla ei olisi ongelmia ainakaan sen suvun kanssa. Mitä ajattelit tehdä, olla vastaamatta ja sulautua tapettiin joulun pyhinä. Ei, poistun keskustelusta mikä on kaikille hyväksi. Ap on järkevä, ymmärtävä ja pohtiva ihminen, joka oppii ja kehittyy - teistä suurin osa on pelkästään typeriä.
Onnkeksi sulla on toi kommunikointi hallussa. 😂😂😂😂
Haukut kaikki ja poistut, ettei kukaan voisi vastata.
Taisit reputtaa siinä inssissä.
Ei irtoa tuolla :-) ei jaksa sitä rautalangasta vääntämistä. Parempi vain olla lampaana samaa mieltä kuin kaikki muutkin, että tekstari viikossa on sopiva määrä läheisyyttä miehen äidin ollessa kyseessä, eiks niin, vai mitä mieltä on hyvä äiti? Ajattelin ettei sellainen lähtökohtainen asenteellinen hylkiminen ole totta mutta kyllä se taitaa toteutua useamman hyvän äidin kohdalla. Toivottavasti av:n enemmistö on toiveissaan pettyneitä ja katkeria, että se johtuu vain tästä tilastollisesta harhasta. (Olenko minä, osittain pettynyt jossain kohtaa, katkera en toivottavasti koskaan, onnellinen, enimmäkseen.)
Se yhteydenpito on kaksisuuntaista. Sen pitää olla molemmille miellyttävää.
Se on ihan sama kuka on kyseessä. Ahdistelua ei tarvitse sietää.
Todella moni on täällä kertonut ihan oman äitinsä rajattomuusesta ja ihan oman öidin rajattomuudestahan se ap:n mieskin kärsii.
Miten sair tulkittua ketjun noin kun olet tulkinnut? Kommunikaatio-ongelmia? Pahoja.
Siitä mistä aita on matalin.. entä jos puoliso ei pidä toisen vanhemmista, vaikka ei olisi mitään persoonallisuushäiriöitäkään sotkemassa välejä. Onko ihan ok käyttäytyä torjuvasti puolison vanhempaa kohtaan koska kommunikoi vain miellyttävällä tavalla. Tai se mikä minua tässä ärsyttää, kommunikoi vain itseään miellyttävällä tavalla.
Ja kolme viestiä päivässä kun ei vastata niin ei ihan ole ahdistelua. Minulla on puhelimessa sellainen toiminto, että sen saa äänettömälle. Mutta olisin vähän vaikeana kun selittäisin miehelleni et joo en vastaa koskaan äidillesi kun hän kysyy lasten kuulumisia koska se ei ole minulle miellyttävää toimintaa. Jos se oikeasti olisi minulle ahdistavaa niin kertoisin asiasta miehelleni ja sopisin, että hän hoitaa viestinnän äitinsä kanssa. Ja kertoisin miehen äidille tai vähintään mies kertoisi äidilleen, että näin toimitaan.
Suurempi kysymys onkin, miksi näin toimitaan? Siihen on jokaisen löydettävä oma vastaus ja raukka on ellei pysty sitä myös toisille ihmiselle kertomaan. Se on niin helppoa mennä poteroon ja piiloutua, vältellä tilanteita ja valittaa kuin kommunikoida suoraan miten ajattelee ja toimii sekä miksi. Onnea vaan matkaan! Miten kukaan tulee tietoiseksi miten ajattelee ja toimii ellei pysty selkeään ulosantiin.
Sinä keskustelet nyt selkeesti jotain ihan omaa pääsi sisäistä keskustelua, joka ei tähän ketjuun liity mitenkään.
Olet selvästikin rajaton anoppi, joka on onnistunut nyt löytämään sen viimeisenkin kipukynnyksen. Onnea vaan.
Joopa joo. Tai sinun ymmärrys ei riitä, onko sekin minun ja sitäpaitsi anoppisi vika? MOT
Minun anoppini on kuollut 2002. Ennen lapsiamme.
Ainoastaan sydämettömät ihmiset peukuttavat jonkun kuolemaa! Olen pöyristynyt.
Mä sit lienen sydämetön. Anopin kuolema poistaisi elämästäni suurimman pahan olon lähteeni.
En usko että miehenikään juuri itkee kun anoppinsa kuolee. Tämä kun sätti miestäni mm pedofiiliksi.
Tuo on jo paha herja. En minäkään tuon jälkeen haluaisi olla tekemisissä.
Mun anoppi on väittänyt, että meidän kuopus on "postimiehen" lapsi. Esikoinen on kovin isänsä näköinen, nuorempi taas mun suvun. Eli selkeästi miehellä käenpoikanen kasvatettavana. Kertonut tämän faktana miehelleni, olin kuulemma tunnustanut syrjähypyn anopille :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on kiusaus tuoda erilaisia sävyjä tähän keskusteluun kun kaikki on niin mustavalkoista. Ap:n tarina on selvä ja hänelle kaikki tsemppi, olisipa hänellä ollut tuki lähellä heti alkuajoista lähtien niin hän olisi nähnyt koko tilanteen selkeämmin alusta lähtien, nyt meni energiaa hukkaan.
Mutta jos ahdistetaan anopin viestittelystä useammin kuin kerran viikossa niin sillä ei saa sympatiaa. Kun näkee mitä tahtia puhelin laulaa av:lla.. tai kaverien kanssa, WhatsUp, fase, mese.. niin taitaa ne sukulaiset tai lähinnä puolison sukulaiset haitata lähinnä sitä somettamista :D
Jos on niin teknisesti tumpelo ettei saa puhelimeensa vakioviestejä "Hyvää kuuluu, ollaan syöty ja leikitty! Mussukat on päikkäreillä <3 Matti tulee töistä kuudelta" niin se on voi voi.
Mä myönnän ahdistuvani anopin viestittelystä. Nykyään viestejä ei onneks tuu kun ehkä kerran kuussa jos sitäkään mut se silti ahdistaa. Ei siks että se häiritsis muuta toimintaa vaan siks etten koe että olen tilivelvollinen yhtään kenellekään tekemisistäni, mieheni tekemisistä tai meidän lasten tekemisistä.
Jos anoppi niin kovasti kaipailee viestittely seuraa niin laittais sitte viestiä pojalleen.
Ehdotan kommunikoinnin ajokortin suorittamista ennen lasten hankkimista niin kaikki pääsisivät helpommalla :-/ ja jos anoppikin olisi sen suorittanut aikoinaan niin sulla ei olisi ongelmia ainakaan sen suvun kanssa. Mitä ajattelit tehdä, olla vastaamatta ja sulautua tapettiin joulun pyhinä. Ei, poistun keskustelusta mikä on kaikille hyväksi. Ap on järkevä, ymmärtävä ja pohtiva ihminen, joka oppii ja kehittyy - teistä suurin osa on pelkästään typeriä.
Onnkeksi sulla on toi kommunikointi hallussa. 😂😂😂😂
Haukut kaikki ja poistut, ettei kukaan voisi vastata.
Taisit reputtaa siinä inssissä.
Ei irtoa tuolla :-) ei jaksa sitä rautalangasta vääntämistä. Parempi vain olla lampaana samaa mieltä kuin kaikki muutkin, että tekstari viikossa on sopiva määrä läheisyyttä miehen äidin ollessa kyseessä, eiks niin, vai mitä mieltä on hyvä äiti? Ajattelin ettei sellainen lähtökohtainen asenteellinen hylkiminen ole totta mutta kyllä se taitaa toteutua useamman hyvän äidin kohdalla. Toivottavasti av:n enemmistö on toiveissaan pettyneitä ja katkeria, että se johtuu vain tästä tilastollisesta harhasta. (Olenko minä, osittain pettynyt jossain kohtaa, katkera en toivottavasti koskaan, onnellinen, enimmäkseen.)
Se yhteydenpito on kaksisuuntaista. Sen pitää olla molemmille miellyttävää.
Se on ihan sama kuka on kyseessä. Ahdistelua ei tarvitse sietää.
Todella moni on täällä kertonut ihan oman äitinsä rajattomuusesta ja ihan oman öidin rajattomuudestahan se ap:n mieskin kärsii.
Miten sair tulkittua ketjun noin kun olet tulkinnut? Kommunikaatio-ongelmia? Pahoja.
Siitä mistä aita on matalin.. entä jos puoliso ei pidä toisen vanhemmista, vaikka ei olisi mitään persoonallisuushäiriöitäkään sotkemassa välejä. Onko ihan ok käyttäytyä torjuvasti puolison vanhempaa kohtaan koska kommunikoi vain miellyttävällä tavalla. Tai se mikä minua tässä ärsyttää, kommunikoi vain itseään miellyttävällä tavalla.
Ja kolme viestiä päivässä kun ei vastata niin ei ihan ole ahdistelua. Minulla on puhelimessa sellainen toiminto, että sen saa äänettömälle. Mutta olisin vähän vaikeana kun selittäisin miehelleni et joo en vastaa koskaan äidillesi kun hän kysyy lasten kuulumisia koska se ei ole minulle miellyttävää toimintaa. Jos se oikeasti olisi minulle ahdistavaa niin kertoisin asiasta miehelleni ja sopisin, että hän hoitaa viestinnän äitinsä kanssa. Ja kertoisin miehen äidille tai vähintään mies kertoisi äidilleen, että näin toimitaan.
Suurempi kysymys onkin, miksi näin toimitaan? Siihen on jokaisen löydettävä oma vastaus ja raukka on ellei pysty sitä myös toisille ihmiselle kertomaan. Se on niin helppoa mennä poteroon ja piiloutua, vältellä tilanteita ja valittaa kuin kommunikoida suoraan miten ajattelee ja toimii sekä miksi. Onnea vaan matkaan! Miten kukaan tulee tietoiseksi miten ajattelee ja toimii ellei pysty selkeään ulosantiin.
Sinä keskustelet nyt selkeesti jotain ihan omaa pääsi sisäistä keskustelua, joka ei tähän ketjuun liity mitenkään.
Olet selvästikin rajaton anoppi, joka on onnistunut nyt löytämään sen viimeisenkin kipukynnyksen. Onnea vaan.
Joopa joo. Tai sinun ymmärrys ei riitä, onko sekin minun ja sitäpaitsi anoppisi vika? MOT
Minun anoppini on kuollut 2002. Ennen lapsiamme.
Ainoastaan sydämettömät ihmiset peukuttavat jonkun kuolemaa! Olen pöyristynyt.
Kun mun anopista aika jättää, niin pistän tanssiksi. On se ihmisen irvikuva sen verran aiheuttanut mulle ahdistusta ja pahaa mieltä, että todennäköisin fiilis "suru-uutisesta" on helpotus.
Parhaani mukaan myötäelän mieheni surussa kun sen aika tulee. Anoppia mun ei tule ikävä, enkä hänen kuolemaansa tule suremaan.
Hieno esimerkki ja puoliso! Puoliso veivaa sambaa helpottuneena kun toinen kuulee äitinsä kuolleen. Vaikka mitkä olisivat välit niin sitä kelaa juttuja eikä todellakaan kaipaa mitään irvailuja näköpiiriinsä. Millä ajattelit myötäelää miehesi surussa, aaltoja tekemällä? Vai limboat riman alta? Kommenttisi oli jo sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parasta on alunperinkin pitää yhteyttä anoppiin vain miehen kautta. En usko, että mun anopilla on edes mun puhelinnumeroa.
Kannattaa muistaa, että perhe on se, joka asuu saman katon alla. Muut ovat vain sukua ja perheen ulkopuolisia.
Ottakaa jankkaajat huomioon että tämä ketju on vain VIIKKO ap:n elämästä rajattoman anopin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on kiusaus tuoda erilaisia sävyjä tähän keskusteluun kun kaikki on niin mustavalkoista. Ap:n tarina on selvä ja hänelle kaikki tsemppi, olisipa hänellä ollut tuki lähellä heti alkuajoista lähtien niin hän olisi nähnyt koko tilanteen selkeämmin alusta lähtien, nyt meni energiaa hukkaan.
Mutta jos ahdistetaan anopin viestittelystä useammin kuin kerran viikossa niin sillä ei saa sympatiaa. Kun näkee mitä tahtia puhelin laulaa av:lla.. tai kaverien kanssa, WhatsUp, fase, mese.. niin taitaa ne sukulaiset tai lähinnä puolison sukulaiset haitata lähinnä sitä somettamista :D
Jos on niin teknisesti tumpelo ettei saa puhelimeensa vakioviestejä "Hyvää kuuluu, ollaan syöty ja leikitty! Mussukat on päikkäreillä <3 Matti tulee töistä kuudelta" niin se on voi voi.
Mä myönnän ahdistuvani anopin viestittelystä. Nykyään viestejä ei onneks tuu kun ehkä kerran kuussa jos sitäkään mut se silti ahdistaa. Ei siks että se häiritsis muuta toimintaa vaan siks etten koe että olen tilivelvollinen yhtään kenellekään tekemisistäni, mieheni tekemisistä tai meidän lasten tekemisistä.
Jos anoppi niin kovasti kaipailee viestittely seuraa niin laittais sitte viestiä pojalleen.
Ehdotan kommunikoinnin ajokortin suorittamista ennen lasten hankkimista niin kaikki pääsisivät helpommalla :-/ ja jos anoppikin olisi sen suorittanut aikoinaan niin sulla ei olisi ongelmia ainakaan sen suvun kanssa. Mitä ajattelit tehdä, olla vastaamatta ja sulautua tapettiin joulun pyhinä. Ei, poistun keskustelusta mikä on kaikille hyväksi. Ap on järkevä, ymmärtävä ja pohtiva ihminen, joka oppii ja kehittyy - teistä suurin osa on pelkästään typeriä.
Onnkeksi sulla on toi kommunikointi hallussa. 😂😂😂😂
Haukut kaikki ja poistut, ettei kukaan voisi vastata.
Taisit reputtaa siinä inssissä.
Ei irtoa tuolla :-) ei jaksa sitä rautalangasta vääntämistä. Parempi vain olla lampaana samaa mieltä kuin kaikki muutkin, että tekstari viikossa on sopiva määrä läheisyyttä miehen äidin ollessa kyseessä, eiks niin, vai mitä mieltä on hyvä äiti? Ajattelin ettei sellainen lähtökohtainen asenteellinen hylkiminen ole totta mutta kyllä se taitaa toteutua useamman hyvän äidin kohdalla. Toivottavasti av:n enemmistö on toiveissaan pettyneitä ja katkeria, että se johtuu vain tästä tilastollisesta harhasta. (Olenko minä, osittain pettynyt jossain kohtaa, katkera en toivottavasti koskaan, onnellinen, enimmäkseen.)
Se yhteydenpito on kaksisuuntaista. Sen pitää olla molemmille miellyttävää.
Se on ihan sama kuka on kyseessä. Ahdistelua ei tarvitse sietää.
Todella moni on täällä kertonut ihan oman äitinsä rajattomuusesta ja ihan oman öidin rajattomuudestahan se ap:n mieskin kärsii.
Miten sair tulkittua ketjun noin kun olet tulkinnut? Kommunikaatio-ongelmia? Pahoja.
Siitä mistä aita on matalin.. entä jos puoliso ei pidä toisen vanhemmista, vaikka ei olisi mitään persoonallisuushäiriöitäkään sotkemassa välejä. Onko ihan ok käyttäytyä torjuvasti puolison vanhempaa kohtaan koska kommunikoi vain miellyttävällä tavalla. Tai se mikä minua tässä ärsyttää, kommunikoi vain itseään miellyttävällä tavalla.
Ja kolme viestiä päivässä kun ei vastata niin ei ihan ole ahdistelua. Minulla on puhelimessa sellainen toiminto, että sen saa äänettömälle. Mutta olisin vähän vaikeana kun selittäisin miehelleni et joo en vastaa koskaan äidillesi kun hän kysyy lasten kuulumisia koska se ei ole minulle miellyttävää toimintaa. Jos se oikeasti olisi minulle ahdistavaa niin kertoisin asiasta miehelleni ja sopisin, että hän hoitaa viestinnän äitinsä kanssa. Ja kertoisin miehen äidille tai vähintään mies kertoisi äidilleen, että näin toimitaan.
Suurempi kysymys onkin, miksi näin toimitaan? Siihen on jokaisen löydettävä oma vastaus ja raukka on ellei pysty sitä myös toisille ihmiselle kertomaan. Se on niin helppoa mennä poteroon ja piiloutua, vältellä tilanteita ja valittaa kuin kommunikoida suoraan miten ajattelee ja toimii sekä miksi. Onnea vaan matkaan! Miten kukaan tulee tietoiseksi miten ajattelee ja toimii ellei pysty selkeään ulosantiin.
Sinä keskustelet nyt selkeesti jotain ihan omaa pääsi sisäistä keskustelua, joka ei tähän ketjuun liity mitenkään.
Olet selvästikin rajaton anoppi, joka on onnistunut nyt löytämään sen viimeisenkin kipukynnyksen. Onnea vaan.
Joopa joo. Tai sinun ymmärrys ei riitä, onko sekin minun ja sitäpaitsi anoppisi vika? MOT
Minun anoppini on kuollut 2002. Ennen lapsiamme.
Ainoastaan sydämettömät ihmiset peukuttavat jonkun kuolemaa! Olen pöyristynyt.
Mä sit lienen sydämetön. Anopin kuolema poistaisi elämästäni suurimman pahan olon lähteeni.
En usko että miehenikään juuri itkee kun anoppinsa kuolee. Tämä kun sätti miestäni mm pedofiiliksi.
Tuo on jo paha herja. En minäkään tuon jälkeen haluaisi olla tekemisissä.
Mun anoppi on väittänyt, että meidän kuopus on "postimiehen" lapsi. Esikoinen on kovin isänsä näköinen, nuorempi taas mun suvun. Eli selkeästi miehellä käenpoikanen kasvatettavana. Kertonut tämän faktana miehelleni, olin kuulemma tunnustanut syrjähypyn anopille :D
Viikko sen jälkeen kun äitini oli syytänyt näitä syytöksiään (tää ei suinkaan ollut ainoa, minä olen mm alkoholisti), hän soitti kuin mitään ei olisi tapahtunut ja tyrkytti minulle taulua, jonka oli teettänyt meidän lapsista (varastettuaan sen malliksi heistä otetun kuvan käsilaukustani)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on kiusaus tuoda erilaisia sävyjä tähän keskusteluun kun kaikki on niin mustavalkoista. Ap:n tarina on selvä ja hänelle kaikki tsemppi, olisipa hänellä ollut tuki lähellä heti alkuajoista lähtien niin hän olisi nähnyt koko tilanteen selkeämmin alusta lähtien, nyt meni energiaa hukkaan.
Mutta jos ahdistetaan anopin viestittelystä useammin kuin kerran viikossa niin sillä ei saa sympatiaa. Kun näkee mitä tahtia puhelin laulaa av:lla.. tai kaverien kanssa, WhatsUp, fase, mese.. niin taitaa ne sukulaiset tai lähinnä puolison sukulaiset haitata lähinnä sitä somettamista :D
Jos on niin teknisesti tumpelo ettei saa puhelimeensa vakioviestejä "Hyvää kuuluu, ollaan syöty ja leikitty! Mussukat on päikkäreillä <3 Matti tulee töistä kuudelta" niin se on voi voi.
Mä myönnän ahdistuvani anopin viestittelystä. Nykyään viestejä ei onneks tuu kun ehkä kerran kuussa jos sitäkään mut se silti ahdistaa. Ei siks että se häiritsis muuta toimintaa vaan siks etten koe että olen tilivelvollinen yhtään kenellekään tekemisistäni, mieheni tekemisistä tai meidän lasten tekemisistä.
Jos anoppi niin kovasti kaipailee viestittely seuraa niin laittais sitte viestiä pojalleen.
Ehdotan kommunikoinnin ajokortin suorittamista ennen lasten hankkimista niin kaikki pääsisivät helpommalla :-/ ja jos anoppikin olisi sen suorittanut aikoinaan niin sulla ei olisi ongelmia ainakaan sen suvun kanssa. Mitä ajattelit tehdä, olla vastaamatta ja sulautua tapettiin joulun pyhinä. Ei, poistun keskustelusta mikä on kaikille hyväksi. Ap on järkevä, ymmärtävä ja pohtiva ihminen, joka oppii ja kehittyy - teistä suurin osa on pelkästään typeriä.
Onnkeksi sulla on toi kommunikointi hallussa. 😂😂😂😂
Haukut kaikki ja poistut, ettei kukaan voisi vastata.
Taisit reputtaa siinä inssissä.
Ei irtoa tuolla :-) ei jaksa sitä rautalangasta vääntämistä. Parempi vain olla lampaana samaa mieltä kuin kaikki muutkin, että tekstari viikossa on sopiva määrä läheisyyttä miehen äidin ollessa kyseessä, eiks niin, vai mitä mieltä on hyvä äiti? Ajattelin ettei sellainen lähtökohtainen asenteellinen hylkiminen ole totta mutta kyllä se taitaa toteutua useamman hyvän äidin kohdalla. Toivottavasti av:n enemmistö on toiveissaan pettyneitä ja katkeria, että se johtuu vain tästä tilastollisesta harhasta. (Olenko minä, osittain pettynyt jossain kohtaa, katkera en toivottavasti koskaan, onnellinen, enimmäkseen.)
Se yhteydenpito on kaksisuuntaista. Sen pitää olla molemmille miellyttävää.
Se on ihan sama kuka on kyseessä. Ahdistelua ei tarvitse sietää.
Todella moni on täällä kertonut ihan oman äitinsä rajattomuusesta ja ihan oman öidin rajattomuudestahan se ap:n mieskin kärsii.
Miten sair tulkittua ketjun noin kun olet tulkinnut? Kommunikaatio-ongelmia? Pahoja.
Siitä mistä aita on matalin.. entä jos puoliso ei pidä toisen vanhemmista, vaikka ei olisi mitään persoonallisuushäiriöitäkään sotkemassa välejä. Onko ihan ok käyttäytyä torjuvasti puolison vanhempaa kohtaan koska kommunikoi vain miellyttävällä tavalla. Tai se mikä minua tässä ärsyttää, kommunikoi vain itseään miellyttävällä tavalla.
Ja kolme viestiä päivässä kun ei vastata niin ei ihan ole ahdistelua. Minulla on puhelimessa sellainen toiminto, että sen saa äänettömälle. Mutta olisin vähän vaikeana kun selittäisin miehelleni et joo en vastaa koskaan äidillesi kun hän kysyy lasten kuulumisia koska se ei ole minulle miellyttävää toimintaa. Jos se oikeasti olisi minulle ahdistavaa niin kertoisin asiasta miehelleni ja sopisin, että hän hoitaa viestinnän äitinsä kanssa. Ja kertoisin miehen äidille tai vähintään mies kertoisi äidilleen, että näin toimitaan.
Suurempi kysymys onkin, miksi näin toimitaan? Siihen on jokaisen löydettävä oma vastaus ja raukka on ellei pysty sitä myös toisille ihmiselle kertomaan. Se on niin helppoa mennä poteroon ja piiloutua, vältellä tilanteita ja valittaa kuin kommunikoida suoraan miten ajattelee ja toimii sekä miksi. Onnea vaan matkaan! Miten kukaan tulee tietoiseksi miten ajattelee ja toimii ellei pysty selkeään ulosantiin.
Sinä keskustelet nyt selkeesti jotain ihan omaa pääsi sisäistä keskustelua, joka ei tähän ketjuun liity mitenkään.
Olet selvästikin rajaton anoppi, joka on onnistunut nyt löytämään sen viimeisenkin kipukynnyksen. Onnea vaan.
Joopa joo. Tai sinun ymmärrys ei riitä, onko sekin minun ja sitäpaitsi anoppisi vika? MOT
Minun anoppini on kuollut 2002. Ennen lapsiamme.
Ainoastaan sydämettömät ihmiset peukuttavat jonkun kuolemaa! Olen pöyristynyt.
Kun mun anopista aika jättää, niin pistän tanssiksi. On se ihmisen irvikuva sen verran aiheuttanut mulle ahdistusta ja pahaa mieltä, että todennäköisin fiilis "suru-uutisesta" on helpotus.
Parhaani mukaan myötäelän mieheni surussa kun sen aika tulee. Anoppia mun ei tule ikävä, enkä hänen kuolemaansa tule suremaan.Hieno esimerkki ja puoliso! Puoliso veivaa sambaa helpottuneena kun toinen kuulee äitinsä kuolleen. Vaikka mitkä olisivat välit niin sitä kelaa juttuja eikä todellakaan kaipaa mitään irvailuja näköpiiriinsä. Millä ajattelit myötäelää miehesi surussa, aaltoja tekemällä? Vai limboat riman alta? Kommenttisi oli jo sellainen.
Sä olet ihme tyyppi. Mun mies inhos mun äitiä (ihan syystä), mutta kun äiti sitten kuoli, on mies varsin hyvin osannut tukea mua mun surussani. Ei se vaadi kun edes jonkinlaista säädyllisyyden tajua, vaikkei itse osaisi surra. Varmaan omassa päässään juhli, mutta ei ollut niin tunnevammainen että mun edessä olis iloinnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, pitää kiittää tähän ketjuun osallistuneita. Tämä keskustelu (omien tuntemusten jäsentely ja muitten ajatusten lukeminen) on ravistellut omia ajatuksia niin, että pystyin jo osin vapautumaan siitä ahdistavasta syyllisyydentunteesta, mikä on vaivannut aina, kun olen omaa suhdetta appivanhempiin pohtinut. Voin tunnistaa ja tunnustaa, että olen yrittänyt parhaani, minulla on oikeus myös loukkaantua suorasta ja epäsuorasta arvostelusta eikä se ole epäkiitollisuutta ja ennen kaikkea minä ja mieheni olemme lapsen vanhempia ja se rooli meille kuuluu. Lapsi voi hyvin, saa hoivaa, kehittyy kaikilla mittareilla hienosti ja on oma, rakas lapsemme. Seuraamme nykyisiä suosituksia sekä omia käsityksiämme, eikä meidän tarvitse olla kiitollisia pyytämättömästä "avusta" ja jatkuvista ohjeista. Asioista voi edelleen puhua ja keskustella, asiallisesti saa neuvoa ja kertoa mielipiteitään, mutta tästedes VAADIN kunnioitusta myös minua kohtaan. Ja mies voi todeta samat sanat.
Minä en voi (enää) olla vastuussa appivanhempieni tunteista, ovathan hekin irtisanoutuneet omien sanojensa mulle aiheuttamasta pahasta olosta. En kuitenkaan aio käpertyä siilipuolustukseen tai vastata pahaan pahalla, mutta nyt olen varmempi omista oikeuksistani. Heillä on osavastuu siitä, että osaavat irrottautua aikuisesta lapsestaan ja hyväksyä muuttunut roolinsa. Lapsenlapsen elämään he ovat tervetulleita ja meidänkin, tasaveroisina aikuisina siis.
Ap:tä on epäilty provoksikin, ja vaikka sellaisesta olisi kyse, niin minua tämä on aidosti auttanut. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on kiusaus tuoda erilaisia sävyjä tähän keskusteluun kun kaikki on niin mustavalkoista. Ap:n tarina on selvä ja hänelle kaikki tsemppi, olisipa hänellä ollut tuki lähellä heti alkuajoista lähtien niin hän olisi nähnyt koko tilanteen selkeämmin alusta lähtien, nyt meni energiaa hukkaan.
Mutta jos ahdistetaan anopin viestittelystä useammin kuin kerran viikossa niin sillä ei saa sympatiaa. Kun näkee mitä tahtia puhelin laulaa av:lla.. tai kaverien kanssa, WhatsUp, fase, mese.. niin taitaa ne sukulaiset tai lähinnä puolison sukulaiset haitata lähinnä sitä somettamista :D
Jos on niin teknisesti tumpelo ettei saa puhelimeensa vakioviestejä "Hyvää kuuluu, ollaan syöty ja leikitty! Mussukat on päikkäreillä <3 Matti tulee töistä kuudelta" niin se on voi voi.
Mä myönnän ahdistuvani anopin viestittelystä. Nykyään viestejä ei onneks tuu kun ehkä kerran kuussa jos sitäkään mut se silti ahdistaa. Ei siks että se häiritsis muuta toimintaa vaan siks etten koe että olen tilivelvollinen yhtään kenellekään tekemisistäni, mieheni tekemisistä tai meidän lasten tekemisistä.
Jos anoppi niin kovasti kaipailee viestittely seuraa niin laittais sitte viestiä pojalleen.
Ehdotan kommunikoinnin ajokortin suorittamista ennen lasten hankkimista niin kaikki pääsisivät helpommalla :-/ ja jos anoppikin olisi sen suorittanut aikoinaan niin sulla ei olisi ongelmia ainakaan sen suvun kanssa. Mitä ajattelit tehdä, olla vastaamatta ja sulautua tapettiin joulun pyhinä. Ei, poistun keskustelusta mikä on kaikille hyväksi. Ap on järkevä, ymmärtävä ja pohtiva ihminen, joka oppii ja kehittyy - teistä suurin osa on pelkästään typeriä.
Onnkeksi sulla on toi kommunikointi hallussa. 😂😂😂😂
Haukut kaikki ja poistut, ettei kukaan voisi vastata.
Taisit reputtaa siinä inssissä.
Ei irtoa tuolla :-) ei jaksa sitä rautalangasta vääntämistä. Parempi vain olla lampaana samaa mieltä kuin kaikki muutkin, että tekstari viikossa on sopiva määrä läheisyyttä miehen äidin ollessa kyseessä, eiks niin, vai mitä mieltä on hyvä äiti? Ajattelin ettei sellainen lähtökohtainen asenteellinen hylkiminen ole totta mutta kyllä se taitaa toteutua useamman hyvän äidin kohdalla. Toivottavasti av:n enemmistö on toiveissaan pettyneitä ja katkeria, että se johtuu vain tästä tilastollisesta harhasta. (Olenko minä, osittain pettynyt jossain kohtaa, katkera en toivottavasti koskaan, onnellinen, enimmäkseen.)
Se yhteydenpito on kaksisuuntaista. Sen pitää olla molemmille miellyttävää.
Se on ihan sama kuka on kyseessä. Ahdistelua ei tarvitse sietää.
Todella moni on täällä kertonut ihan oman äitinsä rajattomuusesta ja ihan oman öidin rajattomuudestahan se ap:n mieskin kärsii.
Miten sair tulkittua ketjun noin kun olet tulkinnut? Kommunikaatio-ongelmia? Pahoja.
Siitä mistä aita on matalin.. entä jos puoliso ei pidä toisen vanhemmista, vaikka ei olisi mitään persoonallisuushäiriöitäkään sotkemassa välejä. Onko ihan ok käyttäytyä torjuvasti puolison vanhempaa kohtaan koska kommunikoi vain miellyttävällä tavalla. Tai se mikä minua tässä ärsyttää, kommunikoi vain itseään miellyttävällä tavalla.
Ja kolme viestiä päivässä kun ei vastata niin ei ihan ole ahdistelua. Minulla on puhelimessa sellainen toiminto, että sen saa äänettömälle. Mutta olisin vähän vaikeana kun selittäisin miehelleni et joo en vastaa koskaan äidillesi kun hän kysyy lasten kuulumisia koska se ei ole minulle miellyttävää toimintaa. Jos se oikeasti olisi minulle ahdistavaa niin kertoisin asiasta miehelleni ja sopisin, että hän hoitaa viestinnän äitinsä kanssa. Ja kertoisin miehen äidille tai vähintään mies kertoisi äidilleen, että näin toimitaan.
Suurempi kysymys onkin, miksi näin toimitaan? Siihen on jokaisen löydettävä oma vastaus ja raukka on ellei pysty sitä myös toisille ihmiselle kertomaan. Se on niin helppoa mennä poteroon ja piiloutua, vältellä tilanteita ja valittaa kuin kommunikoida suoraan miten ajattelee ja toimii sekä miksi. Onnea vaan matkaan! Miten kukaan tulee tietoiseksi miten ajattelee ja toimii ellei pysty selkeään ulosantiin.
Sinä keskustelet nyt selkeesti jotain ihan omaa pääsi sisäistä keskustelua, joka ei tähän ketjuun liity mitenkään.
Olet selvästikin rajaton anoppi, joka on onnistunut nyt löytämään sen viimeisenkin kipukynnyksen. Onnea vaan.
Joopa joo. Tai sinun ymmärrys ei riitä, onko sekin minun ja sitäpaitsi anoppisi vika? MOT
Minun anoppini on kuollut 2002. Ennen lapsiamme.
Ainoastaan sydämettömät ihmiset peukuttavat jonkun kuolemaa! Olen pöyristynyt.
Kun mun anopista aika jättää, niin pistän tanssiksi. On se ihmisen irvikuva sen verran aiheuttanut mulle ahdistusta ja pahaa mieltä, että todennäköisin fiilis "suru-uutisesta" on helpotus.
Parhaani mukaan myötäelän mieheni surussa kun sen aika tulee. Anoppia mun ei tule ikävä, enkä hänen kuolemaansa tule suremaan.Hieno esimerkki ja puoliso! Puoliso veivaa sambaa helpottuneena kun toinen kuulee äitinsä kuolleen. Vaikka mitkä olisivat välit niin sitä kelaa juttuja eikä todellakaan kaipaa mitään irvailuja näköpiiriinsä. Millä ajattelit myötäelää miehesi surussa, aaltoja tekemällä? Vai limboat riman alta? Kommenttisi oli jo sellainen.
Mä voin vaikka auttaa hautajaisjärjestelyissä, olla kuuntelija jos hänellä on jotain sanottavaa, saa mun olkapäätä vasten itkeäkin, jos siltä tuntuu. Ihan normaaleja käytöstapoja noudattaen. Tilannetajussani ei ole mitään vikaa, vaikka anopin kanssa en tule toimeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on kiusaus tuoda erilaisia sävyjä tähän keskusteluun kun kaikki on niin mustavalkoista. Ap:n tarina on selvä ja hänelle kaikki tsemppi, olisipa hänellä ollut tuki lähellä heti alkuajoista lähtien niin hän olisi nähnyt koko tilanteen selkeämmin alusta lähtien, nyt meni energiaa hukkaan.
Mutta jos ahdistetaan anopin viestittelystä useammin kuin kerran viikossa niin sillä ei saa sympatiaa. Kun näkee mitä tahtia puhelin laulaa av:lla.. tai kaverien kanssa, WhatsUp, fase, mese.. niin taitaa ne sukulaiset tai lähinnä puolison sukulaiset haitata lähinnä sitä somettamista :D
Jos on niin teknisesti tumpelo ettei saa puhelimeensa vakioviestejä "Hyvää kuuluu, ollaan syöty ja leikitty! Mussukat on päikkäreillä <3 Matti tulee töistä kuudelta" niin se on voi voi.
Mä myönnän ahdistuvani anopin viestittelystä. Nykyään viestejä ei onneks tuu kun ehkä kerran kuussa jos sitäkään mut se silti ahdistaa. Ei siks että se häiritsis muuta toimintaa vaan siks etten koe että olen tilivelvollinen yhtään kenellekään tekemisistäni, mieheni tekemisistä tai meidän lasten tekemisistä.
Jos anoppi niin kovasti kaipailee viestittely seuraa niin laittais sitte viestiä pojalleen.
Ehdotan kommunikoinnin ajokortin suorittamista ennen lasten hankkimista niin kaikki pääsisivät helpommalla :-/ ja jos anoppikin olisi sen suorittanut aikoinaan niin sulla ei olisi ongelmia ainakaan sen suvun kanssa. Mitä ajattelit tehdä, olla vastaamatta ja sulautua tapettiin joulun pyhinä. Ei, poistun keskustelusta mikä on kaikille hyväksi. Ap on järkevä, ymmärtävä ja pohtiva ihminen, joka oppii ja kehittyy - teistä suurin osa on pelkästään typeriä.
Onnkeksi sulla on toi kommunikointi hallussa. 😂😂😂😂
Haukut kaikki ja poistut, ettei kukaan voisi vastata.
Taisit reputtaa siinä inssissä.
Ei irtoa tuolla :-) ei jaksa sitä rautalangasta vääntämistä. Parempi vain olla lampaana samaa mieltä kuin kaikki muutkin, että tekstari viikossa on sopiva määrä läheisyyttä miehen äidin ollessa kyseessä, eiks niin, vai mitä mieltä on hyvä äiti? Ajattelin ettei sellainen lähtökohtainen asenteellinen hylkiminen ole totta mutta kyllä se taitaa toteutua useamman hyvän äidin kohdalla. Toivottavasti av:n enemmistö on toiveissaan pettyneitä ja katkeria, että se johtuu vain tästä tilastollisesta harhasta. (Olenko minä, osittain pettynyt jossain kohtaa, katkera en toivottavasti koskaan, onnellinen, enimmäkseen.)
Se yhteydenpito on kaksisuuntaista. Sen pitää olla molemmille miellyttävää.
Se on ihan sama kuka on kyseessä. Ahdistelua ei tarvitse sietää.
Todella moni on täällä kertonut ihan oman äitinsä rajattomuusesta ja ihan oman öidin rajattomuudestahan se ap:n mieskin kärsii.
Miten sair tulkittua ketjun noin kun olet tulkinnut? Kommunikaatio-ongelmia? Pahoja.
Siitä mistä aita on matalin.. entä jos puoliso ei pidä toisen vanhemmista, vaikka ei olisi mitään persoonallisuushäiriöitäkään sotkemassa välejä. Onko ihan ok käyttäytyä torjuvasti puolison vanhempaa kohtaan koska kommunikoi vain miellyttävällä tavalla. Tai se mikä minua tässä ärsyttää, kommunikoi vain itseään miellyttävällä tavalla.
Ja kolme viestiä päivässä kun ei vastata niin ei ihan ole ahdistelua. Minulla on puhelimessa sellainen toiminto, että sen saa äänettömälle. Mutta olisin vähän vaikeana kun selittäisin miehelleni et joo en vastaa koskaan äidillesi kun hän kysyy lasten kuulumisia koska se ei ole minulle miellyttävää toimintaa. Jos se oikeasti olisi minulle ahdistavaa niin kertoisin asiasta miehelleni ja sopisin, että hän hoitaa viestinnän äitinsä kanssa. Ja kertoisin miehen äidille tai vähintään mies kertoisi äidilleen, että näin toimitaan.
Suurempi kysymys onkin, miksi näin toimitaan? Siihen on jokaisen löydettävä oma vastaus ja raukka on ellei pysty sitä myös toisille ihmiselle kertomaan. Se on niin helppoa mennä poteroon ja piiloutua, vältellä tilanteita ja valittaa kuin kommunikoida suoraan miten ajattelee ja toimii sekä miksi. Onnea vaan matkaan! Miten kukaan tulee tietoiseksi miten ajattelee ja toimii ellei pysty selkeään ulosantiin.
Sinä keskustelet nyt selkeesti jotain ihan omaa pääsi sisäistä keskustelua, joka ei tähän ketjuun liity mitenkään.
Olet selvästikin rajaton anoppi, joka on onnistunut nyt löytämään sen viimeisenkin kipukynnyksen. Onnea vaan.
Joopa joo. Tai sinun ymmärrys ei riitä, onko sekin minun ja sitäpaitsi anoppisi vika? MOT
Minun anoppini on kuollut 2002. Ennen lapsiamme.
Ainoastaan sydämettömät ihmiset peukuttavat jonkun kuolemaa! Olen pöyristynyt.
Kun mun anopista aika jättää, niin pistän tanssiksi. On se ihmisen irvikuva sen verran aiheuttanut mulle ahdistusta ja pahaa mieltä, että todennäköisin fiilis "suru-uutisesta" on helpotus.
Parhaani mukaan myötäelän mieheni surussa kun sen aika tulee. Anoppia mun ei tule ikävä, enkä hänen kuolemaansa tule suremaan.Hieno esimerkki ja puoliso! Puoliso veivaa sambaa helpottuneena kun toinen kuulee äitinsä kuolleen. Vaikka mitkä olisivat välit niin sitä kelaa juttuja eikä todellakaan kaipaa mitään irvailuja näköpiiriinsä. Millä ajattelit myötäelää miehesi surussa, aaltoja tekemällä? Vai limboat riman alta? Kommenttisi oli jo sellainen.
Sä olet ihme tyyppi. Mun mies inhos mun äitiä (ihan syystä), mutta kun äiti sitten kuoli, on mies varsin hyvin osannut tukea mua mun surussani. Ei se vaadi kun edes jonkinlaista säädyllisyyden tajua, vaikkei itse osaisi surra. Varmaan omassa päässään juhli, mutta ei ollut niin tunnevammainen että mun edessä olis iloinnut.
Niin, me ihme tyypit emme "pistä tanssiksi" jos kuulemne puolisomne vanhemman kuolemasta. Olivatpa välit millaiset tahansa. Sen jälkeen on vaikea "myötäelää miehensä surussa" uskottavalla tavalla. Jos se sinusta on vaikea ymmärtää niin no. Olkoot.
Vierailija kirjoitti:
Ap olepa valppaana. Sinä eikä sinun miehesi ole kumpikaan vastuussaanopin pahasta mielestä ja surusta. Siitä vastaa anoppi itse. Tuo anopin viesti on aivan törkeää syyllistämistä ja manipulaatiota. Huomastko anopin peliliikkeen? Kun ei enää vanha keino oman tahdon läpisaamiseksi toimikaan (käskyt, määräys) anoppi vaihtoi toiseen taktiikkaan (syyllistys). Voin kertoa että taktiikoita on vielä lisää. Seuraavaksi tulee uhkailu. Sitten kiristys. Viimrisenä mustamaalaus ja haukkuminen. Koko repertuaari käydään läpi.
Ainoa mikä ihmetyttää on jälkeen kerran se miten nösdö lapanen ap on! Nyt olis ollut hyvä välirikko ainakin hetkeksi tarjolla! Niin ei, ap ottaa edelleen vastaan viestit ja puhelut ja ihan selkeesti miettii jo periksi antamista.
Kaikki tässä komppaa ap:ta mutta minä sanon että oot yks h*lvetin nynnerö nöhvykkä. Jos et jukoliste saa rajattua nyt kertalaakista anoppia riittävän etäälle niin kärsi sitten loppuelämä. Niinkuin tulee käymäänkin dillä rivien välistä jo luin että ap luovuttaa. Luuseri.
Noi taktiikat ovat totta! Varsinkin tuo perättömien juttujen levittely korpeaa ja syvältä. Jos nyt luovutat ap niin sua ei enää ikinä uskota appivanhempien taholta. Ei ikinä. "Otetaampa mussukka taas anopin syliin ja katsotaan suutahtaako *AP* mummille taas..."
Eikö toi "pistää tanssiksi" ollut metafora omissa ajatuksissa juhlimiselle? Kuulostaa että paremmat ihmiset taas viinaa pilkkua suurennuslasin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on kiusaus tuoda erilaisia sävyjä tähän keskusteluun kun kaikki on niin mustavalkoista. Ap:n tarina on selvä ja hänelle kaikki tsemppi, olisipa hänellä ollut tuki lähellä heti alkuajoista lähtien niin hän olisi nähnyt koko tilanteen selkeämmin alusta lähtien, nyt meni energiaa hukkaan.
Mutta jos ahdistetaan anopin viestittelystä useammin kuin kerran viikossa niin sillä ei saa sympatiaa. Kun näkee mitä tahtia puhelin laulaa av:lla.. tai kaverien kanssa, WhatsUp, fase, mese.. niin taitaa ne sukulaiset tai lähinnä puolison sukulaiset haitata lähinnä sitä somettamista :D
Jos on niin teknisesti tumpelo ettei saa puhelimeensa vakioviestejä "Hyvää kuuluu, ollaan syöty ja leikitty! Mussukat on päikkäreillä <3 Matti tulee töistä kuudelta" niin se on voi voi.
Mä myönnän ahdistuvani anopin viestittelystä. Nykyään viestejä ei onneks tuu kun ehkä kerran kuussa jos sitäkään mut se silti ahdistaa. Ei siks että se häiritsis muuta toimintaa vaan siks etten koe että olen tilivelvollinen yhtään kenellekään tekemisistäni, mieheni tekemisistä tai meidän lasten tekemisistä.
Jos anoppi niin kovasti kaipailee viestittely seuraa niin laittais sitte viestiä pojalleen.
Ehdotan kommunikoinnin ajokortin suorittamista ennen lasten hankkimista niin kaikki pääsisivät helpommalla :-/ ja jos anoppikin olisi sen suorittanut aikoinaan niin sulla ei olisi ongelmia ainakaan sen suvun kanssa. Mitä ajattelit tehdä, olla vastaamatta ja sulautua tapettiin joulun pyhinä. Ei, poistun keskustelusta mikä on kaikille hyväksi. Ap on järkevä, ymmärtävä ja pohtiva ihminen, joka oppii ja kehittyy - teistä suurin osa on pelkästään typeriä.
Onnkeksi sulla on toi kommunikointi hallussa. 😂😂😂😂
Haukut kaikki ja poistut, ettei kukaan voisi vastata.
Taisit reputtaa siinä inssissä.
Ei irtoa tuolla :-) ei jaksa sitä rautalangasta vääntämistä. Parempi vain olla lampaana samaa mieltä kuin kaikki muutkin, että tekstari viikossa on sopiva määrä läheisyyttä miehen äidin ollessa kyseessä, eiks niin, vai mitä mieltä on hyvä äiti? Ajattelin ettei sellainen lähtökohtainen asenteellinen hylkiminen ole totta mutta kyllä se taitaa toteutua useamman hyvän äidin kohdalla. Toivottavasti av:n enemmistö on toiveissaan pettyneitä ja katkeria, että se johtuu vain tästä tilastollisesta harhasta. (Olenko minä, osittain pettynyt jossain kohtaa, katkera en toivottavasti koskaan, onnellinen, enimmäkseen.)
Se yhteydenpito on kaksisuuntaista. Sen pitää olla molemmille miellyttävää.
Se on ihan sama kuka on kyseessä. Ahdistelua ei tarvitse sietää.
Todella moni on täällä kertonut ihan oman äitinsä rajattomuusesta ja ihan oman öidin rajattomuudestahan se ap:n mieskin kärsii.
Miten sair tulkittua ketjun noin kun olet tulkinnut? Kommunikaatio-ongelmia? Pahoja.
Siitä mistä aita on matalin.. entä jos puoliso ei pidä toisen vanhemmista, vaikka ei olisi mitään persoonallisuushäiriöitäkään sotkemassa välejä. Onko ihan ok käyttäytyä torjuvasti puolison vanhempaa kohtaan koska kommunikoi vain miellyttävällä tavalla. Tai se mikä minua tässä ärsyttää, kommunikoi vain itseään miellyttävällä tavalla.
Ja kolme viestiä päivässä kun ei vastata niin ei ihan ole ahdistelua. Minulla on puhelimessa sellainen toiminto, että sen saa äänettömälle. Mutta olisin vähän vaikeana kun selittäisin miehelleni et joo en vastaa koskaan äidillesi kun hän kysyy lasten kuulumisia koska se ei ole minulle miellyttävää toimintaa. Jos se oikeasti olisi minulle ahdistavaa niin kertoisin asiasta miehelleni ja sopisin, että hän hoitaa viestinnän äitinsä kanssa. Ja kertoisin miehen äidille tai vähintään mies kertoisi äidilleen, että näin toimitaan.
Suurempi kysymys onkin, miksi näin toimitaan? Siihen on jokaisen löydettävä oma vastaus ja raukka on ellei pysty sitä myös toisille ihmiselle kertomaan. Se on niin helppoa mennä poteroon ja piiloutua, vältellä tilanteita ja valittaa kuin kommunikoida suoraan miten ajattelee ja toimii sekä miksi. Onnea vaan matkaan! Miten kukaan tulee tietoiseksi miten ajattelee ja toimii ellei pysty selkeään ulosantiin.
Sinä keskustelet nyt selkeesti jotain ihan omaa pääsi sisäistä keskustelua, joka ei tähän ketjuun liity mitenkään.
Olet selvästikin rajaton anoppi, joka on onnistunut nyt löytämään sen viimeisenkin kipukynnyksen. Onnea vaan.
Joopa joo. Tai sinun ymmärrys ei riitä, onko sekin minun ja sitäpaitsi anoppisi vika? MOT
Minun anoppini on kuollut 2002. Ennen lapsiamme.
Ainoastaan sydämettömät ihmiset peukuttavat jonkun kuolemaa! Olen pöyristynyt.
Kun mun anopista aika jättää, niin pistän tanssiksi. On se ihmisen irvikuva sen verran aiheuttanut mulle ahdistusta ja pahaa mieltä, että todennäköisin fiilis "suru-uutisesta" on helpotus.
Parhaani mukaan myötäelän mieheni surussa kun sen aika tulee. Anoppia mun ei tule ikävä, enkä hänen kuolemaansa tule suremaan.Hieno esimerkki ja puoliso! Puoliso veivaa sambaa helpottuneena kun toinen kuulee äitinsä kuolleen. Vaikka mitkä olisivat välit niin sitä kelaa juttuja eikä todellakaan kaipaa mitään irvailuja näköpiiriinsä. Millä ajattelit myötäelää miehesi surussa, aaltoja tekemällä? Vai limboat riman alta? Kommenttisi oli jo sellainen.
Sä olet ihme tyyppi. Mun mies inhos mun äitiä (ihan syystä), mutta kun äiti sitten kuoli, on mies varsin hyvin osannut tukea mua mun surussani. Ei se vaadi kun edes jonkinlaista säädyllisyyden tajua, vaikkei itse osaisi surra. Varmaan omassa päässään juhli, mutta ei ollut niin tunnevammainen että mun edessä olis iloinnut.
Niin, me ihme tyypit emme "pistä tanssiksi" jos kuulemne puolisomne vanhemman kuolemasta. Olivatpa välit millaiset tahansa. Sen jälkeen on vaikea "myötäelää miehensä surussa" uskottavalla tavalla. Jos se sinusta on vaikea ymmärtää niin no. Olkoot.
Et ole koskaan nähnyt 100% pahaa ihmistä. Mä olen, psykopaatti lapsenrääkkääjä isäni. Kun isäni kuolee, tanssin riemusta ripaskaa ja ostan kalleimman konjakin ja sikarin, huokaisen helpotuksesta ja riemusta ja nautin.
Mun elämä on ollut vuosikymmenten väkivaltahelvettiä ja kärsimystä ja todellakin JUHLIN kun kääkkä viimein tajuaa poistua kiusaamasta ihmisiä.
Miten ne anopin viestit nyt tulevatkin läpi, kun ap eilen jo laittoi eukon estoon?