Lue keskustelun säännöt.
Appivanhemmat, vauva ja tossu mies. Onko meillä toivoa? :(
hjälp
27.08.2018 |
Minä ja mieheni olemme alle kolmekymppisiä vanhempia puolivuotiaalle vauvalle. Eletään normaalia elämää eikä mitään arjenhallinnan ongelmia tms. ole. (Eli isovanhemmilla ei ole syytä huoleen) Olemme naimisissa ja etsineet omistusasuntoa. Nyt asunnonetsintä on vähän jäissä, kuin sanattomasta sopimuksesta. Minun ja miehen välit ovat tulehtuneet, olen pahasti stressaantunut enkä pysty nukkumaan kunnolla. Joudun välillä "psyykkaamaan" itseäni näkemään vauvan omana, rakkaana vauvanani, jolle minä olen maailman tärkein ihminen juuri nyt. Syy siihen psyykkaamiseen on tässä:
- Anoppi sekosi vauvastamme heti alussa jo. Olin hormonipäissäni, täysin tuore äiti, en osannut puolustautua. Hän otti lapsen minulta ja lähti näkyvistä vauvan kanssa. Ei palauttanut edes itkevää vauvaa minulle. Ei ole vieläkään KERTAAKAAN antanut lasta syliini - olen joutunut *ottamaan* vauvan esim. kotiin lähtiessä. Anoppi kutsuu minua ainoastaan etunimelläni vauvalle, ei IKINÄ kutsu äidiksi :( Mies nähnyt tätä käytöstä koko ajan, ei näe ongelmaa. Sanoi ettei "halua pahoittaa kenenkään mieltä" - minun mielelläni ei ole väliä.
- Appivanhemmat sanoivat silloin kun vauva oli 1kk että nyt on aika jättää yöhoitoon. "Meidän luona on vauvan hyvä olla". En tietenkään antanut enkä pysty antamaan pitkään aikaan. "Vitsailevat" joka kerta täällä käydessään että mepä otetaankin vauva nyt meille. Tiedän, että kyseessä ei ole puhdas vitsi vaan kokeilevat kepillä jäätä. Minusta tuntuu että he pitävät itseään parempina vauvalle kuin vauvan omat vanhemmat - hyvä hoitaja tukee vauvan suhdetta vanhempiin lyttäämisen sijaan?
- Appiukko sanoi kaikkien kuullen kerran kun lähdin heiltä vauvan kanssa iltatoimiin kotiin, että "ei se *vauvan nimi* tarvitse sinua mihinkään, lähde sinä yksin kotiin kyllä vauva voisi jäädä tänne". Mieheni seisoi vieressä, ei sanonut mitään. Luottamus särähti osittain rikki tuossa tilanteessa.
- Vauvan kanssa on saatava olla ilman minua. Muuta ei lasketa vauvan kanssa olemiseksi. "pitää tottua mummoon ja ukkiin". Väkisin lähtevät pois näköpiiristä, kävelemään ulos vauva sylissä yms. joka kerta kun siellä käydään. Meidän luona eivät kylästele vaan aina on käytävä heillä vaikka täysin terveet, työelämässä olevat keski-ikäiset kyseessä. Vähintään kerran viikossa pitäisi ajaa 50km suuntaansa heille, muuteen tulee harkittua marttyyrin itkua miehen puhelimeen viestien muodossa. "Äidillä on niin ikävä vauvaa", saattaa mies sanoa kun näitä viestejä tulee.
- Jos alkaisimme johonkin taloprojektiin nyt niin se olisi miehen, appiukon ja anopin projekti. Minä kelpaisin sinne raksatöihin koska vauvahan voisi olla silloin anopilla. Haluaisin niin kovasti pois tästä pienestä luukusta jossa nyt asumme mutta pelkään joutuvani kurkkua myöten suohon jos sitoudun taloasioihin nyt.
Tätä ei voinut mitenkään aavistaa ennen lapsen syntymää. Käytös muuttui täysin ja mies taantui. Minun tavoilleni hoitaa vauvaa naureskellaan väheksyvästi ja esimerkiksi toiveeni välttää suubakteerien joutumista vauvan suuhun karieksen takia (eli ei yletöntä naaman suukottelua) on nyt miehen puolen suvun yleinen vitsi. Vauvan kasvot ovat siis märät kuolasta anopin jäljiltä ja hän vain naurahti ja pyöräytti silmiään kun pyysin pusuttelemaan muualle kuin suun ympäristöön.
Vauva tuntuu näiden juttujen jälkeen jotenkin vieraalta ja vatsaani vääntää epävarmuus. Se on tässä kaikkein pahinta.
Kommentit (2146)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on kiusaus tuoda erilaisia sävyjä tähän keskusteluun kun kaikki on niin mustavalkoista. Ap:n tarina on selvä ja hänelle kaikki tsemppi, olisipa hänellä ollut tuki lähellä heti alkuajoista lähtien niin hän olisi nähnyt koko tilanteen selkeämmin alusta lähtien, nyt meni energiaa hukkaan.
Mutta jos ahdistetaan anopin viestittelystä useammin kuin kerran viikossa niin sillä ei saa sympatiaa. Kun näkee mitä tahtia puhelin laulaa av:lla.. tai kaverien kanssa, WhatsUp, fase, mese.. niin taitaa ne sukulaiset tai lähinnä puolison sukulaiset haitata lähinnä sitä somettamista :D
Jos on niin teknisesti tumpelo ettei saa puhelimeensa vakioviestejä "Hyvää kuuluu, ollaan syöty ja leikitty! Mussukat on päikkäreillä <3 Matti tulee töistä kuudelta" niin se on voi voi.
Mä myönnän ahdistuvani anopin viestittelystä. Nykyään viestejä ei onneks tuu kun ehkä kerran kuussa jos sitäkään mut se silti ahdistaa. Ei siks että se häiritsis muuta toimintaa vaan siks etten koe että olen tilivelvollinen yhtään kenellekään tekemisistäni, mieheni tekemisistä tai meidän lasten tekemisistä.
Jos anoppi niin kovasti kaipailee viestittely seuraa niin laittais sitte viestiä pojalleen.
Ehdotan kommunikoinnin ajokortin suorittamista ennen lasten hankkimista niin kaikki pääsisivät helpommalla :-/ ja jos anoppikin olisi sen suorittanut aikoinaan niin sulla ei olisi ongelmia ainakaan sen suvun kanssa. Mitä ajattelit tehdä, olla vastaamatta ja sulautua tapettiin joulun pyhinä. Ei, poistun keskustelusta mikä on kaikille hyväksi. Ap on järkevä, ymmärtävä ja pohtiva ihminen, joka oppii ja kehittyy - teistä suurin osa on pelkästään typeriä.
Osaan kyllä kommunikoida ja ihan sujuvasti jopa.
Meillä vaan anoppi totes päin naamaa että aikoo kaikin tavoin puuttua meidän elämään ihan vaan siks että voi. Ei nappaa kauheesti sellasen ihmisen kanssa olla tekemisissä. Anoppi myös kailottaa kaikki meidän yksityiset asiat ympäri pitkin kyliä vaikka ollaan siihen puututtu. Anoppi on myös kysellyt lapsia yökylään suoraan synnäriltä ja lasten allergiat sivutetaan, esim pähkinästä saatu anafylaktinen shokki ei voinu millään tarkottaa että lapsi on allerginen pähkinöille.
En ajatellut millään tavalla ”sulautua tapettiin” joulun pyhinä koska ne vietetään perheen kesken.
Miehen muun suvun kanssa ei oo mitään ongelmia paitsi anopin, joka muuten ei itse edes ole väleissä oman sukunsa kanssa koska jopa hänen omat sisaruksensa ovat sitä mieltä että puuttuu liikaa muiden elämiin.
Mitä tulee kehittymiseen niin tässä vuosien saatossa oon ainakin oppinut sen etten annan kenenkään kohdella itseäni kun p as kaa kengän pohjassa ja kunnioittamaan itseäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli samanlaista ensin. Se on hirveää kun on vastasyntynyt vauva ja tuollaiset appivanhemmat.
Järjestin muutaman kohtauksen ja eivät uskalla enää "kokeilla kepillä jäätä".
Tuo on henkistä väkivaltaa ja alistamista.
Täällä joku jankkasi anopin kanssa viestittelystä. Ymmärrän sen, jos on oikein hyvät välit.
Oma anoppi ei ole hirviö, mutta mollaa aina välillä mua ja miestäni. Olen sopinut mieheni kanssa, että hän hoitaa yhteydenpidon äitiinsä. Pitkään anoppi soitteli tai viestitteli mulle, kun ei heti saanut poikaansa kiinni. Jätin vastaamatta ja loppuihan ne yritykset.
Jos mun mies ei halua äidilleen kertoa meidän perheen asioita, niin en kerro mäkään.
Mun anoppi on koko kylän tietotoimisto. Kertoo myös lastensa kuulumiset kelle tahansa, joka jaksaa kuunnella. Sit viitsii kitistä, kun on viimeinen jolle kerrotaan mitään. Miksihän...
Ilkeät isoäidit ovat katkeria, elämäänsä kyllästyneitä naisia. Nämä isoäidit ovat itse epäonnistuneet äiteinä ja kasvattajina. Ehkä he ovat priorisoineet työnsä, harrastuksensa ja matkustamisen lastensa edelle, kun lapset ovat olleet pieniä? Kun ilkeät isoäidit saavat lapsenlapsia, alkaa tilanteen korjaaminen tyttären ja/tai pojan perheen asioihin puuttumisella ja lastenlasten "kasvatuksella". Isoäidit jopa jakavat tyttärilleen ja miniöilleen imetysneuvoja, vaikka he eivät ole 1960- ja 1970-luvulla edes imettäneet vauvaansa. Vauvoille on juotettu vastiketta (=nykyinen äidinmaidonkorvike), sokerivettä ja annettu banaania ja jopa hunajaa.
1960- ja 1970-luvulla jopa 2-3 kuukauden ikäisiä vauvoja on viety päivähoitoon, kun äideillä on ollut kiire töihin. Isoäidin karu imetysohje äidille on: "Ei sinulta kuitenkaan sitä maitoa tule!" Että repikää siitä! Ilkeät isoäidit purkavat omaa katkeruuttaan ja pahaa oloaan omimalla lapsenlapsiaan ja kiusaamalla miniöitään. "No eikö äitisi ja isäsi anna sitä ja tätä, no kyllä mummo ja vaari antaa!" on raivostuttavimpia kommentteja mummoilta ja vaareilta!
Isovanhemmat ostavat lapsen huomion lepsuilulla, kävelemällä kodin sääntöjen yli ja laittamalla lapsen päivärytmin perseelleen. He tyrkyttävät jopa salaa lapselle herkkuja ja makeaa niin, että lapsi oksentaa ja ripuloi. Isovanhemmat lahjovat lapsenlapsia leluilla, tavaroille ja rahalla. Ilkeän anopin ensisijaisena elämäntehtävänä on aliarvioida, haukkua ja kiusata miniöitään. Ilkeän apen ensisijaisena elämäntehtävänä on aliarvioida, haukkua ja kiusata vävyjään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ja mieheni veljen vaimolla on ihan erilaiset suhteet anoppiimme. Veljen vaimo on kiivas sanomaan ja heillä on aina anopin kanssa jotain keskenäistä kärhämää meneillään, meillä anopin kanssa ei ole riitoja ja annan tietoisesti joidenkin asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos anoppi kertoo miten lapsia on hoidettu ja kasvatettu silloin kuin pojat olivat pieniä niin mietin mielessäni, että ennen oli ennen ja nyt on nyt. Kuuntelen rauhallisesti, harvoin sanon mitään. Vanhemmilla ihmisillä on oma tapansa ajatella, näkyy selkeästi sukupolvien ero.
Se on vähän vaivaannuttavaa kun anoppi haukkuu veljen vaimoa minulle mutta lähinnä se on kai loukkaantumista kun anoppia ei hänen mukaansa arvosteta. Ohjaan puheen muihin asioihin koska en halua puuttua heidän asioihin. Anoppi ostaa meidän lapsille vaatteita ja leluja mutta ei miehen veljen perheelle. Anoppi on avannut muutama vuosi sitten synttäritilit meidän lapsille ja vain meidän lapsille. Mieheni sanoi, että se on anopin asia eikä hän siihen aio puuttua niin paha minunkaan on asialle mitään tehdä. Helpointa on antaa miehen ja veljensä hoitaa asiat vaikka ne tavallaan sitten on jotenkin vinksallaan. Huomasin jo kauan sitten, että ei vanhaa koiraa opeteta uusille tavoille. Miehen veljen vaimolla on eri tyyli, hän haastaa anoppia ja kaikki sukujuhlat on sitten osittain riitelyä ja mökötystä. Raskasta tämä suku, oma sukuni on ihan erilainen.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ja mieheni veljen vaimolla on ihan erilaiset suhteet anoppiimme. Veljen vaimo on kiivas sanomaan ja heillä on aina anopin kanssa jotain keskenäistä kärhämää meneillään, meillä anopin kanssa ei ole riitoja ja annan tietoisesti joidenkin asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos anoppi kertoo miten lapsia on hoidettu ja kasvatettu silloin kuin pojat olivat pieniä niin mietin mielessäni, että ennen oli ennen ja nyt on nyt. Kuuntelen rauhallisesti, harvoin sanon mitään. Vanhemmilla ihmisillä on oma tapansa ajatella, näkyy selkeästi sukupolvien ero.
Se on vähän vaivaannuttavaa kun anoppi haukkuu veljen vaimoa minulle mutta lähinnä se on kai loukkaantumista kun anoppia ei hänen mukaansa arvosteta. Ohjaan puheen muihin asioihin koska en halua puuttua heidän asioihin. Anoppi ostaa meidän lapsille vaatteita ja leluja mutta ei miehen veljen perheelle. Anoppi on avannut muutama vuosi sitten synttäritilit meidän lapsille ja vain meidän lapsille. Mieheni sanoi, että se on anopin asia eikä hän siihen aio puuttua niin paha minunkaan on asialle mitään tehdä. Helpointa on antaa miehen ja veljensä hoitaa asiat vaikka ne tavallaan sitten on jotenkin vinksallaan. Huomasin jo kauan sitten, että ei vanhaa koiraa opeteta uusille tavoille. Miehen veljen vaimolla on eri tyyli, hän haastaa anoppia ja kaikki sukujuhlat on sitten osittain riitelyä ja mökötystä. Raskasta tämä suku, oma sukuni on ihan erilainen.
Narsisti.
Narsisteille on tyypillistä että yksi lapsi on golden boy ja toinen se syntisäkki.
Toivottavasti miehesi ei ole ”saastunut”. Tuo nimittäin on vahvasti periytyvää. Saatat löytää itsesi tilanteesta, jossa kaikki lapsesi eivät enää puhu sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ja mieheni veljen vaimolla on ihan erilaiset suhteet anoppiimme. Veljen vaimo on kiivas sanomaan ja heillä on aina anopin kanssa jotain keskenäistä kärhämää meneillään, meillä anopin kanssa ei ole riitoja ja annan tietoisesti joidenkin asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos anoppi kertoo miten lapsia on hoidettu ja kasvatettu silloin kuin pojat olivat pieniä niin mietin mielessäni, että ennen oli ennen ja nyt on nyt. Kuuntelen rauhallisesti, harvoin sanon mitään. Vanhemmilla ihmisillä on oma tapansa ajatella, näkyy selkeästi sukupolvien ero.
Se on vähän vaivaannuttavaa kun anoppi haukkuu veljen vaimoa minulle mutta lähinnä se on kai loukkaantumista kun anoppia ei hänen mukaansa arvosteta. Ohjaan puheen muihin asioihin koska en halua puuttua heidän asioihin. Anoppi ostaa meidän lapsille vaatteita ja leluja mutta ei miehen veljen perheelle. Anoppi on avannut muutama vuosi sitten synttäritilit meidän lapsille ja vain meidän lapsille. Mieheni sanoi, että se on anopin asia eikä hän siihen aio puuttua niin paha minunkaan on asialle mitään tehdä. Helpointa on antaa miehen ja veljensä hoitaa asiat vaikka ne tavallaan sitten on jotenkin vinksallaan. Huomasin jo kauan sitten, että ei vanhaa koiraa opeteta uusille tavoille. Miehen veljen vaimolla on eri tyyli, hän haastaa anoppia ja kaikki sukujuhlat on sitten osittain riitelyä ja mökötystä. Raskasta tämä suku, oma sukuni on ihan erilainen.
Narsisti.
Narsisteille on tyypillistä että yksi lapsi on golden boy ja toinen se syntisäkki.
Toivottavasti miehesi ei ole ”saastunut”. Tuo nimittäin on vahvasti periytyvää. Saatat löytää itsesi tilanteesta, jossa kaikki lapsesi eivät enää puhu sinulle.
No minä annan mieheni hoitaa omat perhesuhteensa ja en puutu asioihin. Miksi ihmeessä minun lapseni eivät puhuisi minulle, minä en ole mieheni äiti eikä miehenikään ole mikään suosijatyyppi. Sukuaan ei voi valita, on vain tultava toimeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ja mieheni veljen vaimolla on ihan erilaiset suhteet anoppiimme. Veljen vaimo on kiivas sanomaan ja heillä on aina anopin kanssa jotain keskenäistä kärhämää meneillään, meillä anopin kanssa ei ole riitoja ja annan tietoisesti joidenkin asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos anoppi kertoo miten lapsia on hoidettu ja kasvatettu silloin kuin pojat olivat pieniä niin mietin mielessäni, että ennen oli ennen ja nyt on nyt. Kuuntelen rauhallisesti, harvoin sanon mitään. Vanhemmilla ihmisillä on oma tapansa ajatella, näkyy selkeästi sukupolvien ero.
Se on vähän vaivaannuttavaa kun anoppi haukkuu veljen vaimoa minulle mutta lähinnä se on kai loukkaantumista kun anoppia ei hänen mukaansa arvosteta. Ohjaan puheen muihin asioihin koska en halua puuttua heidän asioihin. Anoppi ostaa meidän lapsille vaatteita ja leluja mutta ei miehen veljen perheelle. Anoppi on avannut muutama vuosi sitten synttäritilit meidän lapsille ja vain meidän lapsille. Mieheni sanoi, että se on anopin asia eikä hän siihen aio puuttua niin paha minunkaan on asialle mitään tehdä. Helpointa on antaa miehen ja veljensä hoitaa asiat vaikka ne tavallaan sitten on jotenkin vinksallaan. Huomasin jo kauan sitten, että ei vanhaa koiraa opeteta uusille tavoille. Miehen veljen vaimolla on eri tyyli, hän haastaa anoppia ja kaikki sukujuhlat on sitten osittain riitelyä ja mökötystä. Raskasta tämä suku, oma sukuni on ihan erilainen.
Narsisti.
Narsisteille on tyypillistä että yksi lapsi on golden boy ja toinen se syntisäkki.
Toivottavasti miehesi ei ole ”saastunut”. Tuo nimittäin on vahvasti periytyvää. Saatat löytää itsesi tilanteesta, jossa kaikki lapsesi eivät enää puhu sinulle.
No minä annan mieheni hoitaa omat perhesuhteensa ja en puutu asioihin. Miksi ihmeessä minun lapseni eivät puhuisi minulle, minä en ole mieheni äiti eikä miehenikään ole mikään suosijatyyppi. Sukuaan ei voi valita, on vain tultava toimeen.
Tuollainen käytös rikkoo suhteet. Miehesi kun oikein suosii jotakuta, rtkä sinä puutu niin parhasssa tapauksessa ette näe aikuisena ketään lapsistanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ja mieheni veljen vaimolla on ihan erilaiset suhteet anoppiimme. Veljen vaimo on kiivas sanomaan ja heillä on aina anopin kanssa jotain keskenäistä kärhämää meneillään, meillä anopin kanssa ei ole riitoja ja annan tietoisesti joidenkin asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos anoppi kertoo miten lapsia on hoidettu ja kasvatettu silloin kuin pojat olivat pieniä niin mietin mielessäni, että ennen oli ennen ja nyt on nyt. Kuuntelen rauhallisesti, harvoin sanon mitään. Vanhemmilla ihmisillä on oma tapansa ajatella, näkyy selkeästi sukupolvien ero.
Se on vähän vaivaannuttavaa kun anoppi haukkuu veljen vaimoa minulle mutta lähinnä se on kai loukkaantumista kun anoppia ei hänen mukaansa arvosteta. Ohjaan puheen muihin asioihin koska en halua puuttua heidän asioihin. Anoppi ostaa meidän lapsille vaatteita ja leluja mutta ei miehen veljen perheelle. Anoppi on avannut muutama vuosi sitten synttäritilit meidän lapsille ja vain meidän lapsille. Mieheni sanoi, että se on anopin asia eikä hän siihen aio puuttua niin paha minunkaan on asialle mitään tehdä. Helpointa on antaa miehen ja veljensä hoitaa asiat vaikka ne tavallaan sitten on jotenkin vinksallaan. Huomasin jo kauan sitten, että ei vanhaa koiraa opeteta uusille tavoille. Miehen veljen vaimolla on eri tyyli, hän haastaa anoppia ja kaikki sukujuhlat on sitten osittain riitelyä ja mökötystä. Raskasta tämä suku, oma sukuni on ihan erilainen.
Narsisti.
Narsisteille on tyypillistä että yksi lapsi on golden boy ja toinen se syntisäkki.
Toivottavasti miehesi ei ole ”saastunut”. Tuo nimittäin on vahvasti periytyvää. Saatat löytää itsesi tilanteesta, jossa kaikki lapsesi eivät enää puhu sinulle.
No minä annan mieheni hoitaa omat perhesuhteensa ja en puutu asioihin. Miksi ihmeessä minun lapseni eivät puhuisi minulle, minä en ole mieheni äiti eikä miehenikään ole mikään suosijatyyppi. Sukuaan ei voi valita, on vain tultava toimeen.
Tuollainen käytös rikkoo suhteet. Miehesi kun oikein suosii jotakuta, rtkä sinä puutu niin parhasssa tapauksessa ette näe aikuisena ketään lapsistanne.
Rikkoo mitkä suhteet? Anoppi on aikuinen ihminen ja hoitaa omat ihmissuhteensa, mieheni ja veljensä ovat aikuisia ihmisiä ja hoitavat omat suhteensa. Ei ole minun asiani puuttua ja meidän perheessä taas on lämpimät välit.
Käsitit väärin, mieheni ei suosi ketään vaan anoppi suosii meidän perhettä tai kohdistaa huomionsa meihin, lähinnä lapsiin ilmeisesti siksi koska ei tule toimeen mieheni veljen vaimon kanssa ja hän ei tule toimeen anopin kanssa. Tästä oli kysymys. En ole huolissani mitenkään meidän perheestä, lähinnä ihmetyttää miehen veljen perheen kohtelu mutta se ei ole millään tavalla minun asiani, tietenkään en mene puuttumaan mieheni suvun asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ja mieheni veljen vaimolla on ihan erilaiset suhteet anoppiimme. Veljen vaimo on kiivas sanomaan ja heillä on aina anopin kanssa jotain keskenäistä kärhämää meneillään, meillä anopin kanssa ei ole riitoja ja annan tietoisesti joidenkin asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos anoppi kertoo miten lapsia on hoidettu ja kasvatettu silloin kuin pojat olivat pieniä niin mietin mielessäni, että ennen oli ennen ja nyt on nyt. Kuuntelen rauhallisesti, harvoin sanon mitään. Vanhemmilla ihmisillä on oma tapansa ajatella, näkyy selkeästi sukupolvien ero.
Se on vähän vaivaannuttavaa kun anoppi haukkuu veljen vaimoa minulle mutta lähinnä se on kai loukkaantumista kun anoppia ei hänen mukaansa arvosteta. Ohjaan puheen muihin asioihin koska en halua puuttua heidän asioihin. Anoppi ostaa meidän lapsille vaatteita ja leluja mutta ei miehen veljen perheelle. Anoppi on avannut muutama vuosi sitten synttäritilit meidän lapsille ja vain meidän lapsille. Mieheni sanoi, että se on anopin asia eikä hän siihen aio puuttua niin paha minunkaan on asialle mitään tehdä. Helpointa on antaa miehen ja veljensä hoitaa asiat vaikka ne tavallaan sitten on jotenkin vinksallaan. Huomasin jo kauan sitten, että ei vanhaa koiraa opeteta uusille tavoille. Miehen veljen vaimolla on eri tyyli, hän haastaa anoppia ja kaikki sukujuhlat on sitten osittain riitelyä ja mökötystä. Raskasta tämä suku, oma sukuni on ihan erilainen.
Narsisti.
Narsisteille on tyypillistä että yksi lapsi on golden boy ja toinen se syntisäkki.
Toivottavasti miehesi ei ole ”saastunut”. Tuo nimittäin on vahvasti periytyvää. Saatat löytää itsesi tilanteesta, jossa kaikki lapsesi eivät enää puhu sinulle.
No minä annan mieheni hoitaa omat perhesuhteensa ja en puutu asioihin. Miksi ihmeessä minun lapseni eivät puhuisi minulle, minä en ole mieheni äiti eikä miehenikään ole mikään suosijatyyppi. Sukuaan ei voi valita, on vain tultava toimeen.
Tuollainen käytös rikkoo suhteet. Miehesi kun oikein suosii jotakuta, rtkä sinä puutu niin parhasssa tapauksessa ette näe aikuisena ketään lapsistanne.
Rikkoo mitkä suhteet? Anoppi on aikuinen ihminen ja hoitaa omat ihmissuhteensa, mieheni ja veljensä ovat aikuisia ihmisiä ja hoitavat omat suhteensa. Ei ole minun asiani puuttua ja meidän perheessä taas on lämpimät välit.
Käsitit väärin, mieheni ei suosi ketään vaan anoppi suosii meidän perhettä tai kohdistaa huomionsa meihin, lähinnä lapsiin ilmeisesti siksi koska ei tule toimeen mieheni veljen vaimon kanssa ja hän ei tule toimeen anopin kanssa. Tästä oli kysymys. En ole huolissani mitenkään meidän perheestä, lähinnä ihmetyttää miehen veljen perheen kohtelu mutta se ei ole millään tavalla minun asiani, tietenkään en mene puuttumaan mieheni suvun asioihin.
Miehesi perii nuo tavat ja rikkoo perheenne. Ja luultavimmin lapsesi menettävät myös serkkunsa.
Tuollainen epäoikeudenmukaisuus jättää syviä, syviä, syviä arpia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ja mieheni veljen vaimolla on ihan erilaiset suhteet anoppiimme. Veljen vaimo on kiivas sanomaan ja heillä on aina anopin kanssa jotain keskenäistä kärhämää meneillään, meillä anopin kanssa ei ole riitoja ja annan tietoisesti joidenkin asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos anoppi kertoo miten lapsia on hoidettu ja kasvatettu silloin kuin pojat olivat pieniä niin mietin mielessäni, että ennen oli ennen ja nyt on nyt. Kuuntelen rauhallisesti, harvoin sanon mitään. Vanhemmilla ihmisillä on oma tapansa ajatella, näkyy selkeästi sukupolvien ero.
Se on vähän vaivaannuttavaa kun anoppi haukkuu veljen vaimoa minulle mutta lähinnä se on kai loukkaantumista kun anoppia ei hänen mukaansa arvosteta. Ohjaan puheen muihin asioihin koska en halua puuttua heidän asioihin. Anoppi ostaa meidän lapsille vaatteita ja leluja mutta ei miehen veljen perheelle. Anoppi on avannut muutama vuosi sitten synttäritilit meidän lapsille ja vain meidän lapsille. Mieheni sanoi, että se on anopin asia eikä hän siihen aio puuttua niin paha minunkaan on asialle mitään tehdä. Helpointa on antaa miehen ja veljensä hoitaa asiat vaikka ne tavallaan sitten on jotenkin vinksallaan. Huomasin jo kauan sitten, että ei vanhaa koiraa opeteta uusille tavoille. Miehen veljen vaimolla on eri tyyli, hän haastaa anoppia ja kaikki sukujuhlat on sitten osittain riitelyä ja mökötystä. Raskasta tämä suku, oma sukuni on ihan erilainen.
Narsisti.
Narsisteille on tyypillistä että yksi lapsi on golden boy ja toinen se syntisäkki.
Toivottavasti miehesi ei ole ”saastunut”. Tuo nimittäin on vahvasti periytyvää. Saatat löytää itsesi tilanteesta, jossa kaikki lapsesi eivät enää puhu sinulle.
No minä annan mieheni hoitaa omat perhesuhteensa ja en puutu asioihin. Miksi ihmeessä minun lapseni eivät puhuisi minulle, minä en ole mieheni äiti eikä miehenikään ole mikään suosijatyyppi. Sukuaan ei voi valita, on vain tultava toimeen.
Myrkyllisten ihmisten kanssa ei voi tulla toimeen. Elämä on niin paljon mukavampaa ilman jatkuvaa mitätöintiä, kiristystä, uhkailua ja narsistimarttyyridraamaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ja mieheni veljen vaimolla on ihan erilaiset suhteet anoppiimme. Veljen vaimo on kiivas sanomaan ja heillä on aina anopin kanssa jotain keskenäistä kärhämää meneillään, meillä anopin kanssa ei ole riitoja ja annan tietoisesti joidenkin asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos anoppi kertoo miten lapsia on hoidettu ja kasvatettu silloin kuin pojat olivat pieniä niin mietin mielessäni, että ennen oli ennen ja nyt on nyt. Kuuntelen rauhallisesti, harvoin sanon mitään. Vanhemmilla ihmisillä on oma tapansa ajatella, näkyy selkeästi sukupolvien ero.
Se on vähän vaivaannuttavaa kun anoppi haukkuu veljen vaimoa minulle mutta lähinnä se on kai loukkaantumista kun anoppia ei hänen mukaansa arvosteta. Ohjaan puheen muihin asioihin koska en halua puuttua heidän asioihin. Anoppi ostaa meidän lapsille vaatteita ja leluja mutta ei miehen veljen perheelle. Anoppi on avannut muutama vuosi sitten synttäritilit meidän lapsille ja vain meidän lapsille. Mieheni sanoi, että se on anopin asia eikä hän siihen aio puuttua niin paha minunkaan on asialle mitään tehdä. Helpointa on antaa miehen ja veljensä hoitaa asiat vaikka ne tavallaan sitten on jotenkin vinksallaan. Huomasin jo kauan sitten, että ei vanhaa koiraa opeteta uusille tavoille. Miehen veljen vaimolla on eri tyyli, hän haastaa anoppia ja kaikki sukujuhlat on sitten osittain riitelyä ja mökötystä. Raskasta tämä suku, oma sukuni on ihan erilainen.
Narsisti.
Narsisteille on tyypillistä että yksi lapsi on golden boy ja toinen se syntisäkki.
Toivottavasti miehesi ei ole ”saastunut”. Tuo nimittäin on vahvasti periytyvää. Saatat löytää itsesi tilanteesta, jossa kaikki lapsesi eivät enää puhu sinulle.
No minä annan mieheni hoitaa omat perhesuhteensa ja en puutu asioihin. Miksi ihmeessä minun lapseni eivät puhuisi minulle, minä en ole mieheni äiti eikä miehenikään ole mikään suosijatyyppi. Sukuaan ei voi valita, on vain tultava toimeen.
Tuollainen käytös rikkoo suhteet. Miehesi kun oikein suosii jotakuta, rtkä sinä puutu niin parhasssa tapauksessa ette näe aikuisena ketään lapsistanne.
Rikkoo mitkä suhteet? Anoppi on aikuinen ihminen ja hoitaa omat ihmissuhteensa, mieheni ja veljensä ovat aikuisia ihmisiä ja hoitavat omat suhteensa. Ei ole minun asiani puuttua ja meidän perheessä taas on lämpimät välit.
Käsitit väärin, mieheni ei suosi ketään vaan anoppi suosii meidän perhettä tai kohdistaa huomionsa meihin, lähinnä lapsiin ilmeisesti siksi koska ei tule toimeen mieheni veljen vaimon kanssa ja hän ei tule toimeen anopin kanssa. Tästä oli kysymys. En ole huolissani mitenkään meidän perheestä, lähinnä ihmetyttää miehen veljen perheen kohtelu mutta se ei ole millään tavalla minun asiani, tietenkään en mene puuttumaan mieheni suvun asioihin.
Miehesi perii nuo tavat ja rikkoo perheenne. Ja luultavimmin lapsesi menettävät myös serkkunsa.
Tuollainen epäoikeudenmukaisuus jättää syviä, syviä, syviä arpia.
No eipä se noin yksioikoista ole, mieheni perii todennäköisesti äitinsä kesämökin eikä hänen kiukkuista luonnettaan :D olisihan tuo narsismin periytyvyys äidiltä pojalle jo nähty kun lapset on nyt jo teinejä ja me olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta. Elämä voi olla epäoikeudenmukaista mutta karma ei tavoita kaikkia. Ihmisten itsensä on tehtävä asiat oikein. Serkut voivat kyllä suuttua meidän lapsille mutta oikea kohde olisi anoppi, ei meidän perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ja mieheni veljen vaimolla on ihan erilaiset suhteet anoppiimme. Veljen vaimo on kiivas sanomaan ja heillä on aina anopin kanssa jotain keskenäistä kärhämää meneillään, meillä anopin kanssa ei ole riitoja ja annan tietoisesti joidenkin asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos anoppi kertoo miten lapsia on hoidettu ja kasvatettu silloin kuin pojat olivat pieniä niin mietin mielessäni, että ennen oli ennen ja nyt on nyt. Kuuntelen rauhallisesti, harvoin sanon mitään. Vanhemmilla ihmisillä on oma tapansa ajatella, näkyy selkeästi sukupolvien ero.
Se on vähän vaivaannuttavaa kun anoppi haukkuu veljen vaimoa minulle mutta lähinnä se on kai loukkaantumista kun anoppia ei hänen mukaansa arvosteta. Ohjaan puheen muihin asioihin koska en halua puuttua heidän asioihin. Anoppi ostaa meidän lapsille vaatteita ja leluja mutta ei miehen veljen perheelle. Anoppi on avannut muutama vuosi sitten synttäritilit meidän lapsille ja vain meidän lapsille. Mieheni sanoi, että se on anopin asia eikä hän siihen aio puuttua niin paha minunkaan on asialle mitään tehdä. Helpointa on antaa miehen ja veljensä hoitaa asiat vaikka ne tavallaan sitten on jotenkin vinksallaan. Huomasin jo kauan sitten, että ei vanhaa koiraa opeteta uusille tavoille. Miehen veljen vaimolla on eri tyyli, hän haastaa anoppia ja kaikki sukujuhlat on sitten osittain riitelyä ja mökötystä. Raskasta tämä suku, oma sukuni on ihan erilainen.
Narsisti.
Narsisteille on tyypillistä että yksi lapsi on golden boy ja toinen se syntisäkki.
Toivottavasti miehesi ei ole ”saastunut”. Tuo nimittäin on vahvasti periytyvää. Saatat löytää itsesi tilanteesta, jossa kaikki lapsesi eivät enää puhu sinulle.
No minä annan mieheni hoitaa omat perhesuhteensa ja en puutu asioihin. Miksi ihmeessä minun lapseni eivät puhuisi minulle, minä en ole mieheni äiti eikä miehenikään ole mikään suosijatyyppi. Sukuaan ei voi valita, on vain tultava toimeen.
Tuollainen käytös rikkoo suhteet. Miehesi kun oikein suosii jotakuta, rtkä sinä puutu niin parhasssa tapauksessa ette näe aikuisena ketään lapsistanne.
Rikkoo mitkä suhteet? Anoppi on aikuinen ihminen ja hoitaa omat ihmissuhteensa, mieheni ja veljensä ovat aikuisia ihmisiä ja hoitavat omat suhteensa. Ei ole minun asiani puuttua ja meidän perheessä taas on lämpimät välit.
Käsitit väärin, mieheni ei suosi ketään vaan anoppi suosii meidän perhettä tai kohdistaa huomionsa meihin, lähinnä lapsiin ilmeisesti siksi koska ei tule toimeen mieheni veljen vaimon kanssa ja hän ei tule toimeen anopin kanssa. Tästä oli kysymys. En ole huolissani mitenkään meidän perheestä, lähinnä ihmetyttää miehen veljen perheen kohtelu mutta se ei ole millään tavalla minun asiani, tietenkään en mene puuttumaan mieheni suvun asioihin.
Miehesi perii nuo tavat ja rikkoo perheenne. Ja luultavimmin lapsesi menettävät myös serkkunsa.
Tuollainen epäoikeudenmukaisuus jättää syviä, syviä, syviä arpia.
Kyllä! Mun anopille pojat eivät ole kuin palvelijoita, tytär kaikki kaikessa. Lapsenlapsia anopilla on kaksi, mutta vain toinen kelpaa. Veljeksiä nämä ainokaiset keskenään. Kyllä satuttaa äidin sydäntä, kun toista lasta syrjitään järjestelmällisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ja mieheni veljen vaimolla on ihan erilaiset suhteet anoppiimme. Veljen vaimo on kiivas sanomaan ja heillä on aina anopin kanssa jotain keskenäistä kärhämää meneillään, meillä anopin kanssa ei ole riitoja ja annan tietoisesti joidenkin asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos anoppi kertoo miten lapsia on hoidettu ja kasvatettu silloin kuin pojat olivat pieniä niin mietin mielessäni, että ennen oli ennen ja nyt on nyt. Kuuntelen rauhallisesti, harvoin sanon mitään. Vanhemmilla ihmisillä on oma tapansa ajatella, näkyy selkeästi sukupolvien ero.
Se on vähän vaivaannuttavaa kun anoppi haukkuu veljen vaimoa minulle mutta lähinnä se on kai loukkaantumista kun anoppia ei hänen mukaansa arvosteta. Ohjaan puheen muihin asioihin koska en halua puuttua heidän asioihin. Anoppi ostaa meidän lapsille vaatteita ja leluja mutta ei miehen veljen perheelle. Anoppi on avannut muutama vuosi sitten synttäritilit meidän lapsille ja vain meidän lapsille. Mieheni sanoi, että se on anopin asia eikä hän siihen aio puuttua niin paha minunkaan on asialle mitään tehdä. Helpointa on antaa miehen ja veljensä hoitaa asiat vaikka ne tavallaan sitten on jotenkin vinksallaan. Huomasin jo kauan sitten, että ei vanhaa koiraa opeteta uusille tavoille. Miehen veljen vaimolla on eri tyyli, hän haastaa anoppia ja kaikki sukujuhlat on sitten osittain riitelyä ja mökötystä. Raskasta tämä suku, oma sukuni on ihan erilainen.
Narsisti.
Narsisteille on tyypillistä että yksi lapsi on golden boy ja toinen se syntisäkki.
Toivottavasti miehesi ei ole ”saastunut”. Tuo nimittäin on vahvasti periytyvää. Saatat löytää itsesi tilanteesta, jossa kaikki lapsesi eivät enää puhu sinulle.
No minä annan mieheni hoitaa omat perhesuhteensa ja en puutu asioihin. Miksi ihmeessä minun lapseni eivät puhuisi minulle, minä en ole mieheni äiti eikä miehenikään ole mikään suosijatyyppi. Sukuaan ei voi valita, on vain tultava toimeen.
Tuollainen käytös rikkoo suhteet. Miehesi kun oikein suosii jotakuta, rtkä sinä puutu niin parhasssa tapauksessa ette näe aikuisena ketään lapsistanne.
Rikkoo mitkä suhteet? Anoppi on aikuinen ihminen ja hoitaa omat ihmissuhteensa, mieheni ja veljensä ovat aikuisia ihmisiä ja hoitavat omat suhteensa. Ei ole minun asiani puuttua ja meidän perheessä taas on lämpimät välit.
Käsitit väärin, mieheni ei suosi ketään vaan anoppi suosii meidän perhettä tai kohdistaa huomionsa meihin, lähinnä lapsiin ilmeisesti siksi koska ei tule toimeen mieheni veljen vaimon kanssa ja hän ei tule toimeen anopin kanssa. Tästä oli kysymys. En ole huolissani mitenkään meidän perheestä, lähinnä ihmetyttää miehen veljen perheen kohtelu mutta se ei ole millään tavalla minun asiani, tietenkään en mene puuttumaan mieheni suvun asioihin.
Miehesi perii nuo tavat ja rikkoo perheenne. Ja luultavimmin lapsesi menettävät myös serkkunsa.
Tuollainen epäoikeudenmukaisuus jättää syviä, syviä, syviä arpia.
No eipä se noin yksioikoista ole, mieheni perii todennäköisesti äitinsä kesämökin eikä hänen kiukkuista luonnettaan :D olisihan tuo narsismin periytyvyys äidiltä pojalle jo nähty kun lapset on nyt jo teinejä ja me olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta. Elämä voi olla epäoikeudenmukaista mutta karma ei tavoita kaikkia. Ihmisten itsensä on tehtävä asiat oikein. Serkut voivat kyllä suuttua meidän lapsille mutta oikea kohde olisi anoppi, ei meidän perhe.
Juuri noin yksioikoista se on. Teillä kun sairas systeemi on jo uusi normaali. Siinä kun lapset kasvaa aikuisiksi eikä kaikki menekään isän mielen mukaan, alkaa tuo kuvio hahmottua kirkkaaksi. Lapsia ostetaan ja hyppyytetään ja kilpailutetaan jne.
T. Golden child
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ja mieheni veljen vaimolla on ihan erilaiset suhteet anoppiimme. Veljen vaimo on kiivas sanomaan ja heillä on aina anopin kanssa jotain keskenäistä kärhämää meneillään, meillä anopin kanssa ei ole riitoja ja annan tietoisesti joidenkin asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos anoppi kertoo miten lapsia on hoidettu ja kasvatettu silloin kuin pojat olivat pieniä niin mietin mielessäni, että ennen oli ennen ja nyt on nyt. Kuuntelen rauhallisesti, harvoin sanon mitään. Vanhemmilla ihmisillä on oma tapansa ajatella, näkyy selkeästi sukupolvien ero.
Se on vähän vaivaannuttavaa kun anoppi haukkuu veljen vaimoa minulle mutta lähinnä se on kai loukkaantumista kun anoppia ei hänen mukaansa arvosteta. Ohjaan puheen muihin asioihin koska en halua puuttua heidän asioihin. Anoppi ostaa meidän lapsille vaatteita ja leluja mutta ei miehen veljen perheelle. Anoppi on avannut muutama vuosi sitten synttäritilit meidän lapsille ja vain meidän lapsille. Mieheni sanoi, että se on anopin asia eikä hän siihen aio puuttua niin paha minunkaan on asialle mitään tehdä. Helpointa on antaa miehen ja veljensä hoitaa asiat vaikka ne tavallaan sitten on jotenkin vinksallaan. Huomasin jo kauan sitten, että ei vanhaa koiraa opeteta uusille tavoille. Miehen veljen vaimolla on eri tyyli, hän haastaa anoppia ja kaikki sukujuhlat on sitten osittain riitelyä ja mökötystä. Raskasta tämä suku, oma sukuni on ihan erilainen.
Narsisti.
Narsisteille on tyypillistä että yksi lapsi on golden boy ja toinen se syntisäkki.
Toivottavasti miehesi ei ole ”saastunut”. Tuo nimittäin on vahvasti periytyvää. Saatat löytää itsesi tilanteesta, jossa kaikki lapsesi eivät enää puhu sinulle.
No minä annan mieheni hoitaa omat perhesuhteensa ja en puutu asioihin. Miksi ihmeessä minun lapseni eivät puhuisi minulle, minä en ole mieheni äiti eikä miehenikään ole mikään suosijatyyppi. Sukuaan ei voi valita, on vain tultava toimeen.
Tuollainen käytös rikkoo suhteet. Miehesi kun oikein suosii jotakuta, rtkä sinä puutu niin parhasssa tapauksessa ette näe aikuisena ketään lapsistanne.
Rikkoo mitkä suhteet? Anoppi on aikuinen ihminen ja hoitaa omat ihmissuhteensa, mieheni ja veljensä ovat aikuisia ihmisiä ja hoitavat omat suhteensa. Ei ole minun asiani puuttua ja meidän perheessä taas on lämpimät välit.
Käsitit väärin, mieheni ei suosi ketään vaan anoppi suosii meidän perhettä tai kohdistaa huomionsa meihin, lähinnä lapsiin ilmeisesti siksi koska ei tule toimeen mieheni veljen vaimon kanssa ja hän ei tule toimeen anopin kanssa. Tästä oli kysymys. En ole huolissani mitenkään meidän perheestä, lähinnä ihmetyttää miehen veljen perheen kohtelu mutta se ei ole millään tavalla minun asiani, tietenkään en mene puuttumaan mieheni suvun asioihin.
Miehesi perii nuo tavat ja rikkoo perheenne. Ja luultavimmin lapsesi menettävät myös serkkunsa.
Tuollainen epäoikeudenmukaisuus jättää syviä, syviä, syviä arpia.
No eipä se noin yksioikoista ole, mieheni perii todennäköisesti äitinsä kesämökin eikä hänen kiukkuista luonnettaan :D olisihan tuo narsismin periytyvyys äidiltä pojalle jo nähty kun lapset on nyt jo teinejä ja me olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta. Elämä voi olla epäoikeudenmukaista mutta karma ei tavoita kaikkia. Ihmisten itsensä on tehtävä asiat oikein. Serkut voivat kyllä suuttua meidän lapsille mutta oikea kohde olisi anoppi, ei meidän perhe.
Juuri noin yksioikoista se on. Teillä kun sairas systeemi on jo uusi normaali. Siinä kun lapset kasvaa aikuisiksi eikä kaikki menekään isän mielen mukaan, alkaa tuo kuvio hahmottua kirkkaaksi. Lapsia ostetaan ja hyppyytetään ja kilpailutetaan jne.
T. Golden child
Ajattelet rajoittuneesti, kun sinun elämäsi ja muidenkin elämä meni näin niin sitten menee meidänkin. Meidän lapset päättävät itse elämästään ja meistä on iloa seurata kahden nuoren kasvua sellaisiksi ihmisiksi kuin he ovat. Toivottavasti kokemuksesi eivät katkeroita sinua, hyvää syksyä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ja mieheni veljen vaimolla on ihan erilaiset suhteet anoppiimme. Veljen vaimo on kiivas sanomaan ja heillä on aina anopin kanssa jotain keskenäistä kärhämää meneillään, meillä anopin kanssa ei ole riitoja ja annan tietoisesti joidenkin asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos anoppi kertoo miten lapsia on hoidettu ja kasvatettu silloin kuin pojat olivat pieniä niin mietin mielessäni, että ennen oli ennen ja nyt on nyt. Kuuntelen rauhallisesti, harvoin sanon mitään. Vanhemmilla ihmisillä on oma tapansa ajatella, näkyy selkeästi sukupolvien ero.
Se on vähän vaivaannuttavaa kun anoppi haukkuu veljen vaimoa minulle mutta lähinnä se on kai loukkaantumista kun anoppia ei hänen mukaansa arvosteta. Ohjaan puheen muihin asioihin koska en halua puuttua heidän asioihin. Anoppi ostaa meidän lapsille vaatteita ja leluja mutta ei miehen veljen perheelle. Anoppi on avannut muutama vuosi sitten synttäritilit meidän lapsille ja vain meidän lapsille. Mieheni sanoi, että se on anopin asia eikä hän siihen aio puuttua niin paha minunkaan on asialle mitään tehdä. Helpointa on antaa miehen ja veljensä hoitaa asiat vaikka ne tavallaan sitten on jotenkin vinksallaan. Huomasin jo kauan sitten, että ei vanhaa koiraa opeteta uusille tavoille. Miehen veljen vaimolla on eri tyyli, hän haastaa anoppia ja kaikki sukujuhlat on sitten osittain riitelyä ja mökötystä. Raskasta tämä suku, oma sukuni on ihan erilainen.
Narsisti.
Narsisteille on tyypillistä että yksi lapsi on golden boy ja toinen se syntisäkki.
Toivottavasti miehesi ei ole ”saastunut”. Tuo nimittäin on vahvasti periytyvää. Saatat löytää itsesi tilanteesta, jossa kaikki lapsesi eivät enää puhu sinulle.
No minä annan mieheni hoitaa omat perhesuhteensa ja en puutu asioihin. Miksi ihmeessä minun lapseni eivät puhuisi minulle, minä en ole mieheni äiti eikä miehenikään ole mikään suosijatyyppi. Sukuaan ei voi valita, on vain tultava toimeen.
Tuollainen käytös rikkoo suhteet. Miehesi kun oikein suosii jotakuta, rtkä sinä puutu niin parhasssa tapauksessa ette näe aikuisena ketään lapsistanne.
Rikkoo mitkä suhteet? Anoppi on aikuinen ihminen ja hoitaa omat ihmissuhteensa, mieheni ja veljensä ovat aikuisia ihmisiä ja hoitavat omat suhteensa. Ei ole minun asiani puuttua ja meidän perheessä taas on lämpimät välit.
Käsitit väärin, mieheni ei suosi ketään vaan anoppi suosii meidän perhettä tai kohdistaa huomionsa meihin, lähinnä lapsiin ilmeisesti siksi koska ei tule toimeen mieheni veljen vaimon kanssa ja hän ei tule toimeen anopin kanssa. Tästä oli kysymys. En ole huolissani mitenkään meidän perheestä, lähinnä ihmetyttää miehen veljen perheen kohtelu mutta se ei ole millään tavalla minun asiani, tietenkään en mene puuttumaan mieheni suvun asioihin.
Miehesi perii nuo tavat ja rikkoo perheenne. Ja luultavimmin lapsesi menettävät myös serkkunsa.
Tuollainen epäoikeudenmukaisuus jättää syviä, syviä, syviä arpia.
No eipä se noin yksioikoista ole, mieheni perii todennäköisesti äitinsä kesämökin eikä hänen kiukkuista luonnettaan :D olisihan tuo narsismin periytyvyys äidiltä pojalle jo nähty kun lapset on nyt jo teinejä ja me olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta. Elämä voi olla epäoikeudenmukaista mutta karma ei tavoita kaikkia. Ihmisten itsensä on tehtävä asiat oikein. Serkut voivat kyllä suuttua meidän lapsille mutta oikea kohde olisi anoppi, ei meidän perhe.
Juuri noin yksioikoista se on. Teillä kun sairas systeemi on jo uusi normaali. Siinä kun lapset kasvaa aikuisiksi eikä kaikki menekään isän mielen mukaan, alkaa tuo kuvio hahmottua kirkkaaksi. Lapsia ostetaan ja hyppyytetään ja kilpailutetaan jne.
T. Golden child
Tutulta kuulostaa. Suosimista ja ohjailua, ostamista, pelailua. Kun näin tuon kaiken läpi, irtauduin siitä. Kun vaan ulkopuoliset näkisi mitä kaikkea aikuinen lapsi on valmis sietämään saadakseen jonkin huonekalun, suosion hetkellisesti tai ehkä jopa sen perinnön :D Perintö on hyvä kapula kiristää. Mutta entä, jos perintö ei kiinnostakkaan?Saati muut asiat?Entä, jos aikuinen lapsi onkin mahdollisimman riippumaton vanhemmastaan? Sanoisin, että se on jo pieni voitto ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ja mieheni veljen vaimolla on ihan erilaiset suhteet anoppiimme. Veljen vaimo on kiivas sanomaan ja heillä on aina anopin kanssa jotain keskenäistä kärhämää meneillään, meillä anopin kanssa ei ole riitoja ja annan tietoisesti joidenkin asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos anoppi kertoo miten lapsia on hoidettu ja kasvatettu silloin kuin pojat olivat pieniä niin mietin mielessäni, että ennen oli ennen ja nyt on nyt. Kuuntelen rauhallisesti, harvoin sanon mitään. Vanhemmilla ihmisillä on oma tapansa ajatella, näkyy selkeästi sukupolvien ero.
Se on vähän vaivaannuttavaa kun anoppi haukkuu veljen vaimoa minulle mutta lähinnä se on kai loukkaantumista kun anoppia ei hänen mukaansa arvosteta. Ohjaan puheen muihin asioihin koska en halua puuttua heidän asioihin. Anoppi ostaa meidän lapsille vaatteita ja leluja mutta ei miehen veljen perheelle. Anoppi on avannut muutama vuosi sitten synttäritilit meidän lapsille ja vain meidän lapsille. Mieheni sanoi, että se on anopin asia eikä hän siihen aio puuttua niin paha minunkaan on asialle mitään tehdä. Helpointa on antaa miehen ja veljensä hoitaa asiat vaikka ne tavallaan sitten on jotenkin vinksallaan. Huomasin jo kauan sitten, että ei vanhaa koiraa opeteta uusille tavoille. Miehen veljen vaimolla on eri tyyli, hän haastaa anoppia ja kaikki sukujuhlat on sitten osittain riitelyä ja mökötystä. Raskasta tämä suku, oma sukuni on ihan erilainen.
Narsisti.
Narsisteille on tyypillistä että yksi lapsi on golden boy ja toinen se syntisäkki.
Toivottavasti miehesi ei ole ”saastunut”. Tuo nimittäin on vahvasti periytyvää. Saatat löytää itsesi tilanteesta, jossa kaikki lapsesi eivät enää puhu sinulle.
No minä annan mieheni hoitaa omat perhesuhteensa ja en puutu asioihin. Miksi ihmeessä minun lapseni eivät puhuisi minulle, minä en ole mieheni äiti eikä miehenikään ole mikään suosijatyyppi. Sukuaan ei voi valita, on vain tultava toimeen.
Tuollainen käytös rikkoo suhteet. Miehesi kun oikein suosii jotakuta, rtkä sinä puutu niin parhasssa tapauksessa ette näe aikuisena ketään lapsistanne.
Rikkoo mitkä suhteet? Anoppi on aikuinen ihminen ja hoitaa omat ihmissuhteensa, mieheni ja veljensä ovat aikuisia ihmisiä ja hoitavat omat suhteensa. Ei ole minun asiani puuttua ja meidän perheessä taas on lämpimät välit.
Käsitit väärin, mieheni ei suosi ketään vaan anoppi suosii meidän perhettä tai kohdistaa huomionsa meihin, lähinnä lapsiin ilmeisesti siksi koska ei tule toimeen mieheni veljen vaimon kanssa ja hän ei tule toimeen anopin kanssa. Tästä oli kysymys. En ole huolissani mitenkään meidän perheestä, lähinnä ihmetyttää miehen veljen perheen kohtelu mutta se ei ole millään tavalla minun asiani, tietenkään en mene puuttumaan mieheni suvun asioihin.
Miehesi perii nuo tavat ja rikkoo perheenne. Ja luultavimmin lapsesi menettävät myös serkkunsa.
Tuollainen epäoikeudenmukaisuus jättää syviä, syviä, syviä arpia.
No eipä se noin yksioikoista ole, mieheni perii todennäköisesti äitinsä kesämökin eikä hänen kiukkuista luonnettaan :D olisihan tuo narsismin periytyvyys äidiltä pojalle jo nähty kun lapset on nyt jo teinejä ja me olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta. Elämä voi olla epäoikeudenmukaista mutta karma ei tavoita kaikkia. Ihmisten itsensä on tehtävä asiat oikein. Serkut voivat kyllä suuttua meidän lapsille mutta oikea kohde olisi anoppi, ei meidän perhe.
Juuri noin yksioikoista se on. Teillä kun sairas systeemi on jo uusi normaali. Siinä kun lapset kasvaa aikuisiksi eikä kaikki menekään isän mielen mukaan, alkaa tuo kuvio hahmottua kirkkaaksi. Lapsia ostetaan ja hyppyytetään ja kilpailutetaan jne.
T. Golden child
Ajattelet rajoittuneesti, kun sinun elämäsi ja muidenkin elämä meni näin niin sitten menee meidänkin. Meidän lapset päättävät itse elämästään ja meistä on iloa seurata kahden nuoren kasvua sellaisiksi ihmisiksi kuin he ovat. Toivottavasti kokemuksesi eivät katkeroita sinua, hyvää syksyä!
Juupajuu. No, sinulle on nyt avattu tätä ilmiötä. Sinä voit työntää pään pusikkoon tai ottaa tiedon vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ja mieheni veljen vaimolla on ihan erilaiset suhteet anoppiimme. Veljen vaimo on kiivas sanomaan ja heillä on aina anopin kanssa jotain keskenäistä kärhämää meneillään, meillä anopin kanssa ei ole riitoja ja annan tietoisesti joidenkin asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos anoppi kertoo miten lapsia on hoidettu ja kasvatettu silloin kuin pojat olivat pieniä niin mietin mielessäni, että ennen oli ennen ja nyt on nyt. Kuuntelen rauhallisesti, harvoin sanon mitään. Vanhemmilla ihmisillä on oma tapansa ajatella, näkyy selkeästi sukupolvien ero.
Se on vähän vaivaannuttavaa kun anoppi haukkuu veljen vaimoa minulle mutta lähinnä se on kai loukkaantumista kun anoppia ei hänen mukaansa arvosteta. Ohjaan puheen muihin asioihin koska en halua puuttua heidän asioihin. Anoppi ostaa meidän lapsille vaatteita ja leluja mutta ei miehen veljen perheelle. Anoppi on avannut muutama vuosi sitten synttäritilit meidän lapsille ja vain meidän lapsille. Mieheni sanoi, että se on anopin asia eikä hän siihen aio puuttua niin paha minunkaan on asialle mitään tehdä. Helpointa on antaa miehen ja veljensä hoitaa asiat vaikka ne tavallaan sitten on jotenkin vinksallaan. Huomasin jo kauan sitten, että ei vanhaa koiraa opeteta uusille tavoille. Miehen veljen vaimolla on eri tyyli, hän haastaa anoppia ja kaikki sukujuhlat on sitten osittain riitelyä ja mökötystä. Raskasta tämä suku, oma sukuni on ihan erilainen.
Narsisti.
Narsisteille on tyypillistä että yksi lapsi on golden boy ja toinen se syntisäkki.
Toivottavasti miehesi ei ole ”saastunut”. Tuo nimittäin on vahvasti periytyvää. Saatat löytää itsesi tilanteesta, jossa kaikki lapsesi eivät enää puhu sinulle.
No minä annan mieheni hoitaa omat perhesuhteensa ja en puutu asioihin. Miksi ihmeessä minun lapseni eivät puhuisi minulle, minä en ole mieheni äiti eikä miehenikään ole mikään suosijatyyppi. Sukuaan ei voi valita, on vain tultava toimeen.
Tuollainen käytös rikkoo suhteet. Miehesi kun oikein suosii jotakuta, rtkä sinä puutu niin parhasssa tapauksessa ette näe aikuisena ketään lapsistanne.
Rikkoo mitkä suhteet? Anoppi on aikuinen ihminen ja hoitaa omat ihmissuhteensa, mieheni ja veljensä ovat aikuisia ihmisiä ja hoitavat omat suhteensa. Ei ole minun asiani puuttua ja meidän perheessä taas on lämpimät välit.
Käsitit väärin, mieheni ei suosi ketään vaan anoppi suosii meidän perhettä tai kohdistaa huomionsa meihin, lähinnä lapsiin ilmeisesti siksi koska ei tule toimeen mieheni veljen vaimon kanssa ja hän ei tule toimeen anopin kanssa. Tästä oli kysymys. En ole huolissani mitenkään meidän perheestä, lähinnä ihmetyttää miehen veljen perheen kohtelu mutta se ei ole millään tavalla minun asiani, tietenkään en mene puuttumaan mieheni suvun asioihin.
Miehesi perii nuo tavat ja rikkoo perheenne. Ja luultavimmin lapsesi menettävät myös serkkunsa.
Tuollainen epäoikeudenmukaisuus jättää syviä, syviä, syviä arpia.
No eipä se noin yksioikoista ole, mieheni perii todennäköisesti äitinsä kesämökin eikä hänen kiukkuista luonnettaan :D olisihan tuo narsismin periytyvyys äidiltä pojalle jo nähty kun lapset on nyt jo teinejä ja me olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta. Elämä voi olla epäoikeudenmukaista mutta karma ei tavoita kaikkia. Ihmisten itsensä on tehtävä asiat oikein. Serkut voivat kyllä suuttua meidän lapsille mutta oikea kohde olisi anoppi, ei meidän perhe.
Juuri noin yksioikoista se on. Teillä kun sairas systeemi on jo uusi normaali. Siinä kun lapset kasvaa aikuisiksi eikä kaikki menekään isän mielen mukaan, alkaa tuo kuvio hahmottua kirkkaaksi. Lapsia ostetaan ja hyppyytetään ja kilpailutetaan jne.
T. Golden child
Tutulta kuulostaa. Suosimista ja ohjailua, ostamista, pelailua. Kun näin tuon kaiken läpi, irtauduin siitä. Kun vaan ulkopuoliset näkisi mitä kaikkea aikuinen lapsi on valmis sietämään saadakseen jonkin huonekalun, suosion hetkellisesti tai ehkä jopa sen perinnön :D Perintö on hyvä kapula kiristää. Mutta entä, jos perintö ei kiinnostakkaan?Saati muut asiat?Entä, jos aikuinen lapsi onkin mahdollisimman riippumaton vanhemmastaan? Sanoisin, että se on jo pieni voitto ;)
Jep. Systeemi ei ole terveellinen kellekään. Eikä se tee muuta kuin riko ja murskaa. Ketään.
Pysy vahvana AP! Säälin toki miestä, koska jaan hänen tunteensa, mutta totuus on että kukaan ei kuole itkemiseen tai mielipahaan tai siihen että toinen sanoo ei. Silloin kun on rajattoman vanhemman lapsi, niin ei ole onnistunut luomaan tukevaa identiteettiä ja ottamaan paikkaansa maailmassa, ja siksi ilman vanhempaa oleminen tuntuu pelottavalta. Mutta se eheytyminen voi alkaa vasta kun on repäissyt itsensä irti ja se vaatii voimia ja rohkeutta. Teillä on erittäin hyvä elämäntilanne että ette ole yksin ja teillä on vähintään toisenne. Ja hyvin tosiaan olit tuonut ilmi aikaisemmin että lapsi tarvitsee isäänsä myös tueksi ja turvaksi ja sellainen luonnistuu parhaiten ihmiseltä, joka ei ole toisen ohjailtavissa vaan seisoo omilla jaloillaan.