Lue keskustelun säännöt.
Appivanhemmat, vauva ja tossu mies. Onko meillä toivoa? :(
hjälp
27.08.2018 |
Minä ja mieheni olemme alle kolmekymppisiä vanhempia puolivuotiaalle vauvalle. Eletään normaalia elämää eikä mitään arjenhallinnan ongelmia tms. ole. (Eli isovanhemmilla ei ole syytä huoleen) Olemme naimisissa ja etsineet omistusasuntoa. Nyt asunnonetsintä on vähän jäissä, kuin sanattomasta sopimuksesta. Minun ja miehen välit ovat tulehtuneet, olen pahasti stressaantunut enkä pysty nukkumaan kunnolla. Joudun välillä "psyykkaamaan" itseäni näkemään vauvan omana, rakkaana vauvanani, jolle minä olen maailman tärkein ihminen juuri nyt. Syy siihen psyykkaamiseen on tässä:
- Anoppi sekosi vauvastamme heti alussa jo. Olin hormonipäissäni, täysin tuore äiti, en osannut puolustautua. Hän otti lapsen minulta ja lähti näkyvistä vauvan kanssa. Ei palauttanut edes itkevää vauvaa minulle. Ei ole vieläkään KERTAAKAAN antanut lasta syliini - olen joutunut *ottamaan* vauvan esim. kotiin lähtiessä. Anoppi kutsuu minua ainoastaan etunimelläni vauvalle, ei IKINÄ kutsu äidiksi :( Mies nähnyt tätä käytöstä koko ajan, ei näe ongelmaa. Sanoi ettei "halua pahoittaa kenenkään mieltä" - minun mielelläni ei ole väliä.
- Appivanhemmat sanoivat silloin kun vauva oli 1kk että nyt on aika jättää yöhoitoon. "Meidän luona on vauvan hyvä olla". En tietenkään antanut enkä pysty antamaan pitkään aikaan. "Vitsailevat" joka kerta täällä käydessään että mepä otetaankin vauva nyt meille. Tiedän, että kyseessä ei ole puhdas vitsi vaan kokeilevat kepillä jäätä. Minusta tuntuu että he pitävät itseään parempina vauvalle kuin vauvan omat vanhemmat - hyvä hoitaja tukee vauvan suhdetta vanhempiin lyttäämisen sijaan?
- Appiukko sanoi kaikkien kuullen kerran kun lähdin heiltä vauvan kanssa iltatoimiin kotiin, että "ei se *vauvan nimi* tarvitse sinua mihinkään, lähde sinä yksin kotiin kyllä vauva voisi jäädä tänne". Mieheni seisoi vieressä, ei sanonut mitään. Luottamus särähti osittain rikki tuossa tilanteessa.
- Vauvan kanssa on saatava olla ilman minua. Muuta ei lasketa vauvan kanssa olemiseksi. "pitää tottua mummoon ja ukkiin". Väkisin lähtevät pois näköpiiristä, kävelemään ulos vauva sylissä yms. joka kerta kun siellä käydään. Meidän luona eivät kylästele vaan aina on käytävä heillä vaikka täysin terveet, työelämässä olevat keski-ikäiset kyseessä. Vähintään kerran viikossa pitäisi ajaa 50km suuntaansa heille, muuteen tulee harkittua marttyyrin itkua miehen puhelimeen viestien muodossa. "Äidillä on niin ikävä vauvaa", saattaa mies sanoa kun näitä viestejä tulee.
- Jos alkaisimme johonkin taloprojektiin nyt niin se olisi miehen, appiukon ja anopin projekti. Minä kelpaisin sinne raksatöihin koska vauvahan voisi olla silloin anopilla. Haluaisin niin kovasti pois tästä pienestä luukusta jossa nyt asumme mutta pelkään joutuvani kurkkua myöten suohon jos sitoudun taloasioihin nyt.
Tätä ei voinut mitenkään aavistaa ennen lapsen syntymää. Käytös muuttui täysin ja mies taantui. Minun tavoilleni hoitaa vauvaa naureskellaan väheksyvästi ja esimerkiksi toiveeni välttää suubakteerien joutumista vauvan suuhun karieksen takia (eli ei yletöntä naaman suukottelua) on nyt miehen puolen suvun yleinen vitsi. Vauvan kasvot ovat siis märät kuolasta anopin jäljiltä ja hän vain naurahti ja pyöräytti silmiään kun pyysin pusuttelemaan muualle kuin suun ympäristöön.
Vauva tuntuu näiden juttujen jälkeen jotenkin vieraalta ja vatsaani vääntää epävarmuus. Se on tässä kaikkein pahinta.
Kommentit (2146)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on kiusaus tuoda erilaisia sävyjä tähän keskusteluun kun kaikki on niin mustavalkoista. Ap:n tarina on selvä ja hänelle kaikki tsemppi, olisipa hänellä ollut tuki lähellä heti alkuajoista lähtien niin hän olisi nähnyt koko tilanteen selkeämmin alusta lähtien, nyt meni energiaa hukkaan.
Mutta jos ahdistetaan anopin viestittelystä useammin kuin kerran viikossa niin sillä ei saa sympatiaa. Kun näkee mitä tahtia puhelin laulaa av:lla.. tai kaverien kanssa, WhatsUp, fase, mese.. niin taitaa ne sukulaiset tai lähinnä puolison sukulaiset haitata lähinnä sitä somettamista :D
Jos on niin teknisesti tumpelo ettei saa puhelimeensa vakioviestejä "Hyvää kuuluu, ollaan syöty ja leikitty! Mussukat on päikkäreillä <3 Matti tulee töistä kuudelta" niin se on voi voi.
Mä myönnän ahdistuvani anopin viestittelystä. Nykyään viestejä ei onneks tuu kun ehkä kerran kuussa jos sitäkään mut se silti ahdistaa. Ei siks että se häiritsis muuta toimintaa vaan siks etten koe että olen tilivelvollinen yhtään kenellekään tekemisistäni, mieheni tekemisistä tai meidän lasten tekemisistä.
Jos anoppi niin kovasti kaipailee viestittely seuraa niin laittais sitte viestiä pojalleen.
Ehdotan kommunikoinnin ajokortin suorittamista ennen lasten hankkimista niin kaikki pääsisivät helpommalla :-/ ja jos anoppikin olisi sen suorittanut aikoinaan niin sulla ei olisi ongelmia ainakaan sen suvun kanssa. Mitä ajattelit tehdä, olla vastaamatta ja sulautua tapettiin joulun pyhinä. Ei, poistun keskustelusta mikä on kaikille hyväksi. Ap on järkevä, ymmärtävä ja pohtiva ihminen, joka oppii ja kehittyy - teistä suurin osa on pelkästään typeriä.
Onnkeksi sulla on toi kommunikointi hallussa. 😂😂😂😂
Haukut kaikki ja poistut, ettei kukaan voisi vastata.
Taisit reputtaa siinä inssissä.
Ei irtoa tuolla :-) ei jaksa sitä rautalangasta vääntämistä. Parempi vain olla lampaana samaa mieltä kuin kaikki muutkin, että tekstari viikossa on sopiva määrä läheisyyttä miehen äidin ollessa kyseessä, eiks niin, vai mitä mieltä on hyvä äiti? Ajattelin ettei sellainen lähtökohtainen asenteellinen hylkiminen ole totta mutta kyllä se taitaa toteutua useamman hyvän äidin kohdalla. Toivottavasti av:n enemmistö on toiveissaan pettyneitä ja katkeria, että se johtuu vain tästä tilastollisesta harhasta. (Olenko minä, osittain pettynyt jossain kohtaa, katkera en toivottavasti koskaan, onnellinen, enimmäkseen.)
Se yhteydenpito on kaksisuuntaista. Sen pitää olla molemmille miellyttävää.
Se on ihan sama kuka on kyseessä. Ahdistelua ei tarvitse sietää.
Todella moni on täällä kertonut ihan oman äitinsä rajattomuusesta ja ihan oman öidin rajattomuudestahan se ap:n mieskin kärsii.
Miten sair tulkittua ketjun noin kun olet tulkinnut? Kommunikaatio-ongelmia? Pahoja.
Siitä mistä aita on matalin.. entä jos puoliso ei pidä toisen vanhemmista, vaikka ei olisi mitään persoonallisuushäiriöitäkään sotkemassa välejä. Onko ihan ok käyttäytyä torjuvasti puolison vanhempaa kohtaan koska kommunikoi vain miellyttävällä tavalla. Tai se mikä minua tässä ärsyttää, kommunikoi vain itseään miellyttävällä tavalla.
Ja kolme viestiä päivässä kun ei vastata niin ei ihan ole ahdistelua. Minulla on puhelimessa sellainen toiminto, että sen saa äänettömälle. Mutta olisin vähän vaikeana kun selittäisin miehelleni et joo en vastaa koskaan äidillesi kun hän kysyy lasten kuulumisia koska se ei ole minulle miellyttävää toimintaa. Jos se oikeasti olisi minulle ahdistavaa niin kertoisin asiasta miehelleni ja sopisin, että hän hoitaa viestinnän äitinsä kanssa. Ja kertoisin miehen äidille tai vähintään mies kertoisi äidilleen, että näin toimitaan.
Suurempi kysymys onkin, miksi näin toimitaan? Siihen on jokaisen löydettävä oma vastaus ja raukka on ellei pysty sitä myös toisille ihmiselle kertomaan. Se on niin helppoa mennä poteroon ja piiloutua, vältellä tilanteita ja valittaa kuin kommunikoida suoraan miten ajattelee ja toimii sekä miksi. Onnea vaan matkaan! Miten kukaan tulee tietoiseksi miten ajattelee ja toimii ellei pysty selkeään ulosantiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on kiusaus tuoda erilaisia sävyjä tähän keskusteluun kun kaikki on niin mustavalkoista. Ap:n tarina on selvä ja hänelle kaikki tsemppi, olisipa hänellä ollut tuki lähellä heti alkuajoista lähtien niin hän olisi nähnyt koko tilanteen selkeämmin alusta lähtien, nyt meni energiaa hukkaan.
Mutta jos ahdistetaan anopin viestittelystä useammin kuin kerran viikossa niin sillä ei saa sympatiaa. Kun näkee mitä tahtia puhelin laulaa av:lla.. tai kaverien kanssa, WhatsUp, fase, mese.. niin taitaa ne sukulaiset tai lähinnä puolison sukulaiset haitata lähinnä sitä somettamista :D
Jos on niin teknisesti tumpelo ettei saa puhelimeensa vakioviestejä "Hyvää kuuluu, ollaan syöty ja leikitty! Mussukat on päikkäreillä <3 Matti tulee töistä kuudelta" niin se on voi voi.
Mä myönnän ahdistuvani anopin viestittelystä. Nykyään viestejä ei onneks tuu kun ehkä kerran kuussa jos sitäkään mut se silti ahdistaa. Ei siks että se häiritsis muuta toimintaa vaan siks etten koe että olen tilivelvollinen yhtään kenellekään tekemisistäni, mieheni tekemisistä tai meidän lasten tekemisistä.
Jos anoppi niin kovasti kaipailee viestittely seuraa niin laittais sitte viestiä pojalleen.
Ehdotan kommunikoinnin ajokortin suorittamista ennen lasten hankkimista niin kaikki pääsisivät helpommalla :-/ ja jos anoppikin olisi sen suorittanut aikoinaan niin sulla ei olisi ongelmia ainakaan sen suvun kanssa. Mitä ajattelit tehdä, olla vastaamatta ja sulautua tapettiin joulun pyhinä. Ei, poistun keskustelusta mikä on kaikille hyväksi. Ap on järkevä, ymmärtävä ja pohtiva ihminen, joka oppii ja kehittyy - teistä suurin osa on pelkästään typeriä.
Onnkeksi sulla on toi kommunikointi hallussa. 😂😂😂😂
Haukut kaikki ja poistut, ettei kukaan voisi vastata.
Taisit reputtaa siinä inssissä.
Ei irtoa tuolla :-) ei jaksa sitä rautalangasta vääntämistä. Parempi vain olla lampaana samaa mieltä kuin kaikki muutkin, että tekstari viikossa on sopiva määrä läheisyyttä miehen äidin ollessa kyseessä, eiks niin, vai mitä mieltä on hyvä äiti? Ajattelin ettei sellainen lähtökohtainen asenteellinen hylkiminen ole totta mutta kyllä se taitaa toteutua useamman hyvän äidin kohdalla. Toivottavasti av:n enemmistö on toiveissaan pettyneitä ja katkeria, että se johtuu vain tästä tilastollisesta harhasta. (Olenko minä, osittain pettynyt jossain kohtaa, katkera en toivottavasti koskaan, onnellinen, enimmäkseen.)
Se yhteydenpito on kaksisuuntaista. Sen pitää olla molemmille miellyttävää.
Se on ihan sama kuka on kyseessä. Ahdistelua ei tarvitse sietää.
Todella moni on täällä kertonut ihan oman äitinsä rajattomuusesta ja ihan oman öidin rajattomuudestahan se ap:n mieskin kärsii.
Miten sair tulkittua ketjun noin kun olet tulkinnut? Kommunikaatio-ongelmia? Pahoja.
Siitä mistä aita on matalin.. entä jos puoliso ei pidä toisen vanhemmista, vaikka ei olisi mitään persoonallisuushäiriöitäkään sotkemassa välejä. Onko ihan ok käyttäytyä torjuvasti puolison vanhempaa kohtaan koska kommunikoi vain miellyttävällä tavalla. Tai se mikä minua tässä ärsyttää, kommunikoi vain itseään miellyttävällä tavalla.
Ja kolme viestiä päivässä kun ei vastata niin ei ihan ole ahdistelua. Minulla on puhelimessa sellainen toiminto, että sen saa äänettömälle. Mutta olisin vähän vaikeana kun selittäisin miehelleni et joo en vastaa koskaan äidillesi kun hän kysyy lasten kuulumisia koska se ei ole minulle miellyttävää toimintaa. Jos se oikeasti olisi minulle ahdistavaa niin kertoisin asiasta miehelleni ja sopisin, että hän hoitaa viestinnän äitinsä kanssa. Ja kertoisin miehen äidille tai vähintään mies kertoisi äidilleen, että näin toimitaan.
Suurempi kysymys onkin, miksi näin toimitaan? Siihen on jokaisen löydettävä oma vastaus ja raukka on ellei pysty sitä myös toisille ihmiselle kertomaan. Se on niin helppoa mennä poteroon ja piiloutua, vältellä tilanteita ja valittaa kuin kommunikoida suoraan miten ajattelee ja toimii sekä miksi. Onnea vaan matkaan! Miten kukaan tulee tietoiseksi miten ajattelee ja toimii ellei pysty selkeään ulosantiin.
Sinä keskustelet nyt selkeesti jotain ihan omaa pääsi sisäistä keskustelua, joka ei tähän ketjuun liity mitenkään.
Olet selvästikin rajaton anoppi, joka on onnistunut nyt löytämään sen viimeisenkin kipukynnyksen. Onnea vaan.
Kodeissa on varmasti paljon eroja siinä, missä määrin toivotaan ja tarvitaan neuvoja ja apuja sekä siinä missä kohti perheiden yksityisyyden rajat menevät ja mikä koetaan tungettelevana. Erilaisten tapojen kohdatessa törmäyksiä varmasti sattuu. Mutta jos eroavaisuuksista ja niistä johtuvista kiistoista ei pysty asiallisesti keskustelemaan ja kompromissin teko on mahdotonta, koska se käytännössä tarkoittaisi pelkästään toiselta osapuolelta myönnytyksiä niin tuskin se on "asenteellista hylkimistä".
Otetaan vaikka klassinen "kotona kodin säännöt ja mummolassa mummolan säännöt". Jos vain jälkimmäinen toteutuu, niin missä se kompromissi on? Ja jos vanhemmat pitävät tästä kiinni, niin perheen kotona kyläillessä isovanhemmat puhuvat LAPSELLE, miten he kyllä tekisivät niin tai näin tai antaisivat tätä tai tuota, mutta kun sinun vanhempasi ovat liian jyrkkiä eivätkä anna lupaa. Samoin sanotaan lapsen kuullen, että onko se nyt ihan pakko kiusata lasta (jos vaikka estetään lasta lyömästä koiraa ja lapsi alkaa siitä harmistuneena kitistä) tai nauretaan sille, että lapsi paiskoo tavaroita, vaikka vanhemmat ovat juuri kieltäneet. :o
Mun mielestä ylipäänsä lapsen saisi pitää omien loukkaantumisten ulkopuolella eikä ainakaan kaivaa maata vanhempien alta. Välillä on ollut mieliteko käyttäytyä lapsellisesti ja puhua lapselle isovanhemmista tuohon tyyliin, mutta olen malttanut mieleni, koska se ei ainakaan asioita edistäisi. Sitä paitsi haluaisin antaa lapselleni mallin siitä, miten ihmisten kanssa tullaan toimeen ja kiistoja ratkotaan fiksusti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on kiusaus tuoda erilaisia sävyjä tähän keskusteluun kun kaikki on niin mustavalkoista. Ap:n tarina on selvä ja hänelle kaikki tsemppi, olisipa hänellä ollut tuki lähellä heti alkuajoista lähtien niin hän olisi nähnyt koko tilanteen selkeämmin alusta lähtien, nyt meni energiaa hukkaan.
Mutta jos ahdistetaan anopin viestittelystä useammin kuin kerran viikossa niin sillä ei saa sympatiaa. Kun näkee mitä tahtia puhelin laulaa av:lla.. tai kaverien kanssa, WhatsUp, fase, mese.. niin taitaa ne sukulaiset tai lähinnä puolison sukulaiset haitata lähinnä sitä somettamista :D
Jos on niin teknisesti tumpelo ettei saa puhelimeensa vakioviestejä "Hyvää kuuluu, ollaan syöty ja leikitty! Mussukat on päikkäreillä <3 Matti tulee töistä kuudelta" niin se on voi voi.
Mä myönnän ahdistuvani anopin viestittelystä. Nykyään viestejä ei onneks tuu kun ehkä kerran kuussa jos sitäkään mut se silti ahdistaa. Ei siks että se häiritsis muuta toimintaa vaan siks etten koe että olen tilivelvollinen yhtään kenellekään tekemisistäni, mieheni tekemisistä tai meidän lasten tekemisistä.
Jos anoppi niin kovasti kaipailee viestittely seuraa niin laittais sitte viestiä pojalleen.
Ehdotan kommunikoinnin ajokortin suorittamista ennen lasten hankkimista niin kaikki pääsisivät helpommalla :-/ ja jos anoppikin olisi sen suorittanut aikoinaan niin sulla ei olisi ongelmia ainakaan sen suvun kanssa. Mitä ajattelit tehdä, olla vastaamatta ja sulautua tapettiin joulun pyhinä. Ei, poistun keskustelusta mikä on kaikille hyväksi. Ap on järkevä, ymmärtävä ja pohtiva ihminen, joka oppii ja kehittyy - teistä suurin osa on pelkästään typeriä.
Onnkeksi sulla on toi kommunikointi hallussa. 😂😂😂😂
Haukut kaikki ja poistut, ettei kukaan voisi vastata.
Taisit reputtaa siinä inssissä.
Ei irtoa tuolla :-) ei jaksa sitä rautalangasta vääntämistä. Parempi vain olla lampaana samaa mieltä kuin kaikki muutkin, että tekstari viikossa on sopiva määrä läheisyyttä miehen äidin ollessa kyseessä, eiks niin, vai mitä mieltä on hyvä äiti? Ajattelin ettei sellainen lähtökohtainen asenteellinen hylkiminen ole totta mutta kyllä se taitaa toteutua useamman hyvän äidin kohdalla. Toivottavasti av:n enemmistö on toiveissaan pettyneitä ja katkeria, että se johtuu vain tästä tilastollisesta harhasta. (Olenko minä, osittain pettynyt jossain kohtaa, katkera en toivottavasti koskaan, onnellinen, enimmäkseen.)
Se yhteydenpito on kaksisuuntaista. Sen pitää olla molemmille miellyttävää.
Se on ihan sama kuka on kyseessä. Ahdistelua ei tarvitse sietää.
Todella moni on täällä kertonut ihan oman äitinsä rajattomuusesta ja ihan oman öidin rajattomuudestahan se ap:n mieskin kärsii.
Miten sair tulkittua ketjun noin kun olet tulkinnut? Kommunikaatio-ongelmia? Pahoja.
Siitä mistä aita on matalin.. entä jos puoliso ei pidä toisen vanhemmista, vaikka ei olisi mitään persoonallisuushäiriöitäkään sotkemassa välejä. Onko ihan ok käyttäytyä torjuvasti puolison vanhempaa kohtaan koska kommunikoi vain miellyttävällä tavalla. Tai se mikä minua tässä ärsyttää, kommunikoi vain itseään miellyttävällä tavalla.
Ja kolme viestiä päivässä kun ei vastata niin ei ihan ole ahdistelua. Minulla on puhelimessa sellainen toiminto, että sen saa äänettömälle. Mutta olisin vähän vaikeana kun selittäisin miehelleni et joo en vastaa koskaan äidillesi kun hän kysyy lasten kuulumisia koska se ei ole minulle miellyttävää toimintaa. Jos se oikeasti olisi minulle ahdistavaa niin kertoisin asiasta miehelleni ja sopisin, että hän hoitaa viestinnän äitinsä kanssa. Ja kertoisin miehen äidille tai vähintään mies kertoisi äidilleen, että näin toimitaan.
Suurempi kysymys onkin, miksi näin toimitaan? Siihen on jokaisen löydettävä oma vastaus ja raukka on ellei pysty sitä myös toisille ihmiselle kertomaan. Se on niin helppoa mennä poteroon ja piiloutua, vältellä tilanteita ja valittaa kuin kommunikoida suoraan miten ajattelee ja toimii sekä miksi. Onnea vaan matkaan! Miten kukaan tulee tietoiseksi miten ajattelee ja toimii ellei pysty selkeään ulosantiin.
Kyllä me rajattomien vanhempien lapset itse jo tiedetään ne rajattomuudet. Ei esimerkiksi minun mieheni erikseen sitä tarvitse minulle tulla enää avaamaan. Eikä hän tarvitse lupaani olla vastaamatta.
hjälp kirjoitti:
Hei taas. Huh mitä showta :( Anoppi on nyt aivan tolaltaan ja niin onneton, niin onneton. Nyt alkaa jo mennä miehellä ihon alle. Sanoin hänelle että aikuinen ihminen kestää kyllä pahan mielen ja pettymyksen siitä ettei saakaan tahtoaan läpi. Mies ei ole vastuussa niistä kyynelistä. Mutta vaikeaa on! Tilanne on aika paineistunut. Anoppi yrittää nyt kaikkensa ja appi säestää kuinka on hätä ja voi kun tuo itkee.
Ei helkkari. Pitää varmaan harjoitella itsekin manipulointi-itku ja sellainen surun murtama yleisolemus kun haluan tahtoni läpi. Tunnen inhottavia syyllisyyden pistoksia, haluan niistä äkkiä eroon ja siksi luen tätä ketjua nyt alusta asti uudestaan.
Onko se aivan kahjo :( ! Tuo satuttaa oikeasti miestäni. Miten voi olla noin kova paikka kun ei saa enää huseerata ja ojentaa ja pompottaa ja nauraa meille idiooteille kakaroille jotka nyt vain sattuvat jotenkuten huolehtimaan _MUMMON_ MÖSSYKKÄ PÖSSYKKÄ PUSSUKKAISESTA.
Aaarrgghhh ! :(
Auttaisiko jos miehen kanssa pohtisitte mistä mummo on loukkaantunut.
Onko mummo loukkaantunut jostain kokemastaan oikeasta vääryydestä vai ihan vain kiukuttelee kun häneltä vaaditaan aikuisen ihmisen käytöstä?
Mikä asia on sellainen missä olette valmiit antamaan periksi mummon mielialaa parantaaksenne vai olisiko mummon oma asia käsitellä tunteitaan ja oppia olemaan pahoittamatta mieltään toisten ihmisten normaalista käytöksestä.
Tuollaisesta mummon käytöksestä tulee ihan meidän uhmaikäisen käytös mieleen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hjälp kirjoitti:
Hei taas. Huh mitä showta :( Anoppi on nyt aivan tolaltaan ja niin onneton, niin onneton. Nyt alkaa jo mennä miehellä ihon alle. Sanoin hänelle että aikuinen ihminen kestää kyllä pahan mielen ja pettymyksen siitä ettei saakaan tahtoaan läpi. Mies ei ole vastuussa niistä kyynelistä. Mutta vaikeaa on! Tilanne on aika paineistunut. Anoppi yrittää nyt kaikkensa ja appi säestää kuinka on hätä ja voi kun tuo itkee.
Ei helkkari. Pitää varmaan harjoitella itsekin manipulointi-itku ja sellainen surun murtama yleisolemus kun haluan tahtoni läpi. Tunnen inhottavia syyllisyyden pistoksia, haluan niistä äkkiä eroon ja siksi luen tätä ketjua nyt alusta asti uudestaan.
Onko se aivan kahjo :( ! Tuo satuttaa oikeasti miestäni. Miten voi olla noin kova paikka kun ei saa enää huseerata ja ojentaa ja pompottaa ja nauraa meille idiooteille kakaroille jotka nyt vain sattuvat jotenkuten huolehtimaan _MUMMON_ MÖSSYKKÄ PÖSSYKKÄ PUSSUKKAISESTA.
Aaarrgghhh ! :(
Voimia teille molemmille. Nyt on tärkeää, että pysytte molemmat johdonmukaisina . Tärkeintä että anoppi näkee teidän olevan tosissaan. Teidän tehtävä ei ole saada anopin tunnekuohua menemään ohi vaan saada teidän kannalta sopivaa ratkaisu asiaan. Anopille voisin suositella ulkopuolista apua isovanhemmuuteen liittyvien rajojen ja niihin liittyvien tunteiden käsityelyyn.
hjälp kirjoitti:
Hei taas. Huh mitä showta :( Anoppi on nyt aivan tolaltaan ja niin onneton, niin onneton. Nyt alkaa jo mennä miehellä ihon alle. Sanoin hänelle että aikuinen ihminen kestää kyllä pahan mielen ja pettymyksen siitä ettei saakaan tahtoaan läpi. Mies ei ole vastuussa niistä kyynelistä. Mutta vaikeaa on! Tilanne on aika paineistunut. Anoppi yrittää nyt kaikkensa ja appi säestää kuinka on hätä ja voi kun tuo itkee.
Ei helkkari. Pitää varmaan harjoitella itsekin manipulointi-itku ja sellainen surun murtama yleisolemus kun haluan tahtoni läpi. Tunnen inhottavia syyllisyyden pistoksia, haluan niistä äkkiä eroon ja siksi luen tätä ketjua nyt alusta asti uudestaan.
Onko se aivan kahjo :( ! Tuo satuttaa oikeasti miestäni. Miten voi olla noin kova paikka kun ei saa enää huseerata ja ojentaa ja pompottaa ja nauraa meille idiooteille kakaroille jotka nyt vain sattuvat jotenkuten huolehtimaan _MUMMON_ MÖSSYKKÄ PÖSSYKKÄ PUSSUKKAISESTA.
Aaarrgghhh ! :(
On se kova paikka ja ihmeellinen pettymys kun ei saa tahtoaan läpi sillä lailla kun on aina tottunut sen saamaan. On vaikeaa myöntää se, että voisi jatkossa toimia toisin ja luopua omista fantasioistaan siinä miten asioiden ajatteli menevän. No ei ne aina mene kun elämässä ei aina asiat mene niinkuin itse haluaisi. Juu, harmittaahan se, mutta voisi aikuinen ihminen ottaa järjen käteen ja ratkaista tilanteen miettimällä, ei kiukuttelemalla. Ei taida tulla mummon mieleen se miltä omasta pojasta tuntuu tällainen käytös. Tietty jos ei koskaan ole muiden tunteita huomioinut, se ei suju varmaan nytkään.
Zemiä sinne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olihan tämä ap tulossa tämä kohtaus anopin näytelmää, jokunen kommentoija veikkasi sen tulevan - itkumarttyyripotkuraivarit.
Aika huono idea alkaa käyttämään anopin manipulointitykkiä mieheesi, hänenhän on sillä kasvatettu ja vasta pari päivää sittenonnistui tekemään jonkun konkreettisen teon sitä vastaan, oman perheensä puolesta. Teidän on parempi toimia rehellisellä pohjalla, toisianne kohtaan.
Sanotte vain appivanhemmille, että tarkoitus ei ole missään nimessä katkaista välejä eikä mummun ja ukin yhteyttä lapsenlapseen. Mutta te vanhempina päätätte mikä on lapselle parasta niin se on äiti ja isä ja asiasta ei keskustella. Kysykää mistä anopilla on hätä ja miksi hän itkee. Samalla sanotte ettei tule kysymykseenkään, että anoppi ottaisi näin pienen hoitoonsa, äiti ja isä hoitaa.
Yksinkertaistakaa asia ja jatkossa sanotte vain samat asiat vaikka anoppi ja appi sanoisi mitä tahansa. Ja aina tarvittaessa sanotte, että teidän perheellä on (nyt/silloin) omaa perheaikaa.
hjälp kirjoitti:
Hei taas. Huh mitä showta :( Anoppi on nyt aivan tolaltaan ja niin onneton, niin onneton. Nyt alkaa jo mennä miehellä ihon alle. Sanoin hänelle että aikuinen ihminen kestää kyllä pahan mielen ja pettymyksen siitä ettei saakaan tahtoaan läpi. Mies ei ole vastuussa niistä kyynelistä. Mutta vaikeaa on! Tilanne on aika paineistunut. Anoppi yrittää nyt kaikkensa ja appi säestää kuinka on hätä ja voi kun tuo itkee.
Ei helkkari. Pitää varmaan harjoitella itsekin manipulointi-itku ja sellainen surun murtama yleisolemus kun haluan tahtoni läpi. Tunnen inhottavia syyllisyyden pistoksia, haluan niistä äkkiä eroon ja siksi luen tätä ketjua nyt alusta asti uudestaan.
Onko se aivan kahjo :( ! Tuo satuttaa oikeasti miestäni. Miten voi olla noin kova paikka kun ei saa enää huseerata ja ojentaa ja pompottaa ja nauraa meille idiooteille kakaroille jotka nyt vain sattuvat jotenkuten huolehtimaan _MUMMON_ MÖSSYKKÄ PÖSSYKKÄ PUSSUKKAISESTA.
Aaarrgghhh ! :(
Miten olisi ihan totaalinen viestintäkatkos vaikka viikoksi? Estolistalle anopin ja apen numerot ja spostija some myös. Tuo anopin käytös on manipulointia ja henkistä väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on kiusaus tuoda erilaisia sävyjä tähän keskusteluun kun kaikki on niin mustavalkoista. Ap:n tarina on selvä ja hänelle kaikki tsemppi, olisipa hänellä ollut tuki lähellä heti alkuajoista lähtien niin hän olisi nähnyt koko tilanteen selkeämmin alusta lähtien, nyt meni energiaa hukkaan.
Mutta jos ahdistetaan anopin viestittelystä useammin kuin kerran viikossa niin sillä ei saa sympatiaa. Kun näkee mitä tahtia puhelin laulaa av:lla.. tai kaverien kanssa, WhatsUp, fase, mese.. niin taitaa ne sukulaiset tai lähinnä puolison sukulaiset haitata lähinnä sitä somettamista :D
Jos on niin teknisesti tumpelo ettei saa puhelimeensa vakioviestejä "Hyvää kuuluu, ollaan syöty ja leikitty! Mussukat on päikkäreillä <3 Matti tulee töistä kuudelta" niin se on voi voi.
Mä myönnän ahdistuvani anopin viestittelystä. Nykyään viestejä ei onneks tuu kun ehkä kerran kuussa jos sitäkään mut se silti ahdistaa. Ei siks että se häiritsis muuta toimintaa vaan siks etten koe että olen tilivelvollinen yhtään kenellekään tekemisistäni, mieheni tekemisistä tai meidän lasten tekemisistä.
Jos anoppi niin kovasti kaipailee viestittely seuraa niin laittais sitte viestiä pojalleen.
Ehdotan kommunikoinnin ajokortin suorittamista ennen lasten hankkimista niin kaikki pääsisivät helpommalla :-/ ja jos anoppikin olisi sen suorittanut aikoinaan niin sulla ei olisi ongelmia ainakaan sen suvun kanssa. Mitä ajattelit tehdä, olla vastaamatta ja sulautua tapettiin joulun pyhinä. Ei, poistun keskustelusta mikä on kaikille hyväksi. Ap on järkevä, ymmärtävä ja pohtiva ihminen, joka oppii ja kehittyy - teistä suurin osa on pelkästään typeriä.
Onnkeksi sulla on toi kommunikointi hallussa. 😂😂😂😂
Haukut kaikki ja poistut, ettei kukaan voisi vastata.
Taisit reputtaa siinä inssissä.
Ei irtoa tuolla :-) ei jaksa sitä rautalangasta vääntämistä. Parempi vain olla lampaana samaa mieltä kuin kaikki muutkin, että tekstari viikossa on sopiva määrä läheisyyttä miehen äidin ollessa kyseessä, eiks niin, vai mitä mieltä on hyvä äiti? Ajattelin ettei sellainen lähtökohtainen asenteellinen hylkiminen ole totta mutta kyllä se taitaa toteutua useamman hyvän äidin kohdalla. Toivottavasti av:n enemmistö on toiveissaan pettyneitä ja katkeria, että se johtuu vain tästä tilastollisesta harhasta. (Olenko minä, osittain pettynyt jossain kohtaa, katkera en toivottavasti koskaan, onnellinen, enimmäkseen.)
Se yhteydenpito on kaksisuuntaista. Sen pitää olla molemmille miellyttävää.
Se on ihan sama kuka on kyseessä. Ahdistelua ei tarvitse sietää.
Todella moni on täällä kertonut ihan oman äitinsä rajattomuusesta ja ihan oman öidin rajattomuudestahan se ap:n mieskin kärsii.
Miten sair tulkittua ketjun noin kun olet tulkinnut? Kommunikaatio-ongelmia? Pahoja.
Siitä mistä aita on matalin.. entä jos puoliso ei pidä toisen vanhemmista, vaikka ei olisi mitään persoonallisuushäiriöitäkään sotkemassa välejä. Onko ihan ok käyttäytyä torjuvasti puolison vanhempaa kohtaan koska kommunikoi vain miellyttävällä tavalla. Tai se mikä minua tässä ärsyttää, kommunikoi vain itseään miellyttävällä tavalla.
Ja kolme viestiä päivässä kun ei vastata niin ei ihan ole ahdistelua. Minulla on puhelimessa sellainen toiminto, että sen saa äänettömälle. Mutta olisin vähän vaikeana kun selittäisin miehelleni et joo en vastaa koskaan äidillesi kun hän kysyy lasten kuulumisia koska se ei ole minulle miellyttävää toimintaa. Jos se oikeasti olisi minulle ahdistavaa niin kertoisin asiasta miehelleni ja sopisin, että hän hoitaa viestinnän äitinsä kanssa. Ja kertoisin miehen äidille tai vähintään mies kertoisi äidilleen, että näin toimitaan.
Suurempi kysymys onkin, miksi näin toimitaan? Siihen on jokaisen löydettävä oma vastaus ja raukka on ellei pysty sitä myös toisille ihmiselle kertomaan. Se on niin helppoa mennä poteroon ja piiloutua, vältellä tilanteita ja valittaa kuin kommunikoida suoraan miten ajattelee ja toimii sekä miksi. Onnea vaan matkaan! Miten kukaan tulee tietoiseksi miten ajattelee ja toimii ellei pysty selkeään ulosantiin.
Sinä keskustelet nyt selkeesti jotain ihan omaa pääsi sisäistä keskustelua, joka ei tähän ketjuun liity mitenkään.
Olet selvästikin rajaton anoppi, joka on onnistunut nyt löytämään sen viimeisenkin kipukynnyksen. Onnea vaan.
Joopa joo. Tai sinun ymmärrys ei riitä, onko sekin minun ja sitäpaitsi anoppisi vika? MOT
Ap, sano miehellesi, että anopilla voi olla nyt pari päivää paha mieli, mutta sulla on ollut anopin takia tosi paha olla useamman kuukauden (vaikket siitä itkua väännäkään)!
Mulla käy sääliksi sun anoppia siinä mielessä, että tässä on kyse hänen lapsestaan ja lapsenlapsestaan, joita hän on kuitenkin tottunut näkemään usein. Ja jos hän ei oikeasti ole tajunnut tilanteen ahdistavuutta sulle, niin tämä voi olla hänelle yllättävä ja vaikea tilanne. Olisi itselleni kamalaa, jos oma lapsi (mun näkökulmasta) yhtäkkiä alkaisi käyttäytyä täysin eri tavalla, enhän minä sitä syytä tajuaisi, kun harvoin ihminen omat virheensä huomaa.
Toivon, että anoppisi jossain kohti osaisi mennä itseensä ja myöntää, että hänellä on iso osa tässä välirikossa. Vilpitön anteeksipyyntö olisi ainoa, mitä hän voisi nyt tehdä. Ei siis mitään "anteeksi, JOS loukkasin" eikä todellakaan mitään selittelyjä niistä hyväätarkoittavista motiiveista tai sun herkästä tilasta tai mistään muustakaan (nämä selittelyt kokeneena voin sanoa, ettei ainakaan tilannetta auta). Voi olla, ettei anoppisi kykene näkemään vikaa itsessään, sitten sille ei voi mitään ja soronoo, rajatonta läheistä ei tarvitse kestää ja sietää kenelläkään.
Mutta nyt yritä keskittyä pitämään itsesi ja miehesi kasassa ja nauttimaan teidän vauvasta ihan täysillä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on kiusaus tuoda erilaisia sävyjä tähän keskusteluun kun kaikki on niin mustavalkoista. Ap:n tarina on selvä ja hänelle kaikki tsemppi, olisipa hänellä ollut tuki lähellä heti alkuajoista lähtien niin hän olisi nähnyt koko tilanteen selkeämmin alusta lähtien, nyt meni energiaa hukkaan.
Mutta jos ahdistetaan anopin viestittelystä useammin kuin kerran viikossa niin sillä ei saa sympatiaa. Kun näkee mitä tahtia puhelin laulaa av:lla.. tai kaverien kanssa, WhatsUp, fase, mese.. niin taitaa ne sukulaiset tai lähinnä puolison sukulaiset haitata lähinnä sitä somettamista :D
Jos on niin teknisesti tumpelo ettei saa puhelimeensa vakioviestejä "Hyvää kuuluu, ollaan syöty ja leikitty! Mussukat on päikkäreillä <3 Matti tulee töistä kuudelta" niin se on voi voi.
Mä myönnän ahdistuvani anopin viestittelystä. Nykyään viestejä ei onneks tuu kun ehkä kerran kuussa jos sitäkään mut se silti ahdistaa. Ei siks että se häiritsis muuta toimintaa vaan siks etten koe että olen tilivelvollinen yhtään kenellekään tekemisistäni, mieheni tekemisistä tai meidän lasten tekemisistä.
Jos anoppi niin kovasti kaipailee viestittely seuraa niin laittais sitte viestiä pojalleen.
Ehdotan kommunikoinnin ajokortin suorittamista ennen lasten hankkimista niin kaikki pääsisivät helpommalla :-/ ja jos anoppikin olisi sen suorittanut aikoinaan niin sulla ei olisi ongelmia ainakaan sen suvun kanssa. Mitä ajattelit tehdä, olla vastaamatta ja sulautua tapettiin joulun pyhinä. Ei, poistun keskustelusta mikä on kaikille hyväksi. Ap on järkevä, ymmärtävä ja pohtiva ihminen, joka oppii ja kehittyy - teistä suurin osa on pelkästään typeriä.
Onnkeksi sulla on toi kommunikointi hallussa. 😂😂😂😂
Haukut kaikki ja poistut, ettei kukaan voisi vastata.
Taisit reputtaa siinä inssissä.
Ei irtoa tuolla :-) ei jaksa sitä rautalangasta vääntämistä. Parempi vain olla lampaana samaa mieltä kuin kaikki muutkin, että tekstari viikossa on sopiva määrä läheisyyttä miehen äidin ollessa kyseessä, eiks niin, vai mitä mieltä on hyvä äiti? Ajattelin ettei sellainen lähtökohtainen asenteellinen hylkiminen ole totta mutta kyllä se taitaa toteutua useamman hyvän äidin kohdalla. Toivottavasti av:n enemmistö on toiveissaan pettyneitä ja katkeria, että se johtuu vain tästä tilastollisesta harhasta. (Olenko minä, osittain pettynyt jossain kohtaa, katkera en toivottavasti koskaan, onnellinen, enimmäkseen.)
Se yhteydenpito on kaksisuuntaista. Sen pitää olla molemmille miellyttävää.
Se on ihan sama kuka on kyseessä. Ahdistelua ei tarvitse sietää.
Todella moni on täällä kertonut ihan oman äitinsä rajattomuusesta ja ihan oman öidin rajattomuudestahan se ap:n mieskin kärsii.
Miten sair tulkittua ketjun noin kun olet tulkinnut? Kommunikaatio-ongelmia? Pahoja.
Siitä mistä aita on matalin.. entä jos puoliso ei pidä toisen vanhemmista, vaikka ei olisi mitään persoonallisuushäiriöitäkään sotkemassa välejä. Onko ihan ok käyttäytyä torjuvasti puolison vanhempaa kohtaan koska kommunikoi vain miellyttävällä tavalla. Tai se mikä minua tässä ärsyttää, kommunikoi vain itseään miellyttävällä tavalla.
Ja kolme viestiä päivässä kun ei vastata niin ei ihan ole ahdistelua. Minulla on puhelimessa sellainen toiminto, että sen saa äänettömälle. Mutta olisin vähän vaikeana kun selittäisin miehelleni et joo en vastaa koskaan äidillesi kun hän kysyy lasten kuulumisia koska se ei ole minulle miellyttävää toimintaa. Jos se oikeasti olisi minulle ahdistavaa niin kertoisin asiasta miehelleni ja sopisin, että hän hoitaa viestinnän äitinsä kanssa. Ja kertoisin miehen äidille tai vähintään mies kertoisi äidilleen, että näin toimitaan.
Suurempi kysymys onkin, miksi näin toimitaan? Siihen on jokaisen löydettävä oma vastaus ja raukka on ellei pysty sitä myös toisille ihmiselle kertomaan. Se on niin helppoa mennä poteroon ja piiloutua, vältellä tilanteita ja valittaa kuin kommunikoida suoraan miten ajattelee ja toimii sekä miksi. Onnea vaan matkaan! Miten kukaan tulee tietoiseksi miten ajattelee ja toimii ellei pysty selkeään ulosantiin.
Minun appiukkoni ei tule toimeen kenenkään kanssa. Koko mieheni lapsuuden ajan perhe muutti paikkakunnalta toiselle, koska aina tuli ongelmia apen työpaikalla. Appi ei ole väleissä sisaruksiinsa, eikä äitiinsä (joka on päivänselvä narsisti).
Appi oikein rakastaa ihmisten itkettämistä. Tyttärensä on täysin lytättyjä. Minulle ei ole ikinä, ei ikinä, sanonut ainuttakaan kaunista sanaa. Häissänme haukkui jopa häämme. Kodissamme haukkui asuntomme, asuintalomme ja asuinalueemme ja jopa kaupungin.
Siinä sinulle sitä kommunikointikykyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on kiusaus tuoda erilaisia sävyjä tähän keskusteluun kun kaikki on niin mustavalkoista. Ap:n tarina on selvä ja hänelle kaikki tsemppi, olisipa hänellä ollut tuki lähellä heti alkuajoista lähtien niin hän olisi nähnyt koko tilanteen selkeämmin alusta lähtien, nyt meni energiaa hukkaan.
Mutta jos ahdistetaan anopin viestittelystä useammin kuin kerran viikossa niin sillä ei saa sympatiaa. Kun näkee mitä tahtia puhelin laulaa av:lla.. tai kaverien kanssa, WhatsUp, fase, mese.. niin taitaa ne sukulaiset tai lähinnä puolison sukulaiset haitata lähinnä sitä somettamista :D
Jos on niin teknisesti tumpelo ettei saa puhelimeensa vakioviestejä "Hyvää kuuluu, ollaan syöty ja leikitty! Mussukat on päikkäreillä <3 Matti tulee töistä kuudelta" niin se on voi voi.
Mä myönnän ahdistuvani anopin viestittelystä. Nykyään viestejä ei onneks tuu kun ehkä kerran kuussa jos sitäkään mut se silti ahdistaa. Ei siks että se häiritsis muuta toimintaa vaan siks etten koe että olen tilivelvollinen yhtään kenellekään tekemisistäni, mieheni tekemisistä tai meidän lasten tekemisistä.
Jos anoppi niin kovasti kaipailee viestittely seuraa niin laittais sitte viestiä pojalleen.
Ehdotan kommunikoinnin ajokortin suorittamista ennen lasten hankkimista niin kaikki pääsisivät helpommalla :-/ ja jos anoppikin olisi sen suorittanut aikoinaan niin sulla ei olisi ongelmia ainakaan sen suvun kanssa. Mitä ajattelit tehdä, olla vastaamatta ja sulautua tapettiin joulun pyhinä. Ei, poistun keskustelusta mikä on kaikille hyväksi. Ap on järkevä, ymmärtävä ja pohtiva ihminen, joka oppii ja kehittyy - teistä suurin osa on pelkästään typeriä.
Onnkeksi sulla on toi kommunikointi hallussa. 😂😂😂😂
Haukut kaikki ja poistut, ettei kukaan voisi vastata.
Taisit reputtaa siinä inssissä.
Ei irtoa tuolla :-) ei jaksa sitä rautalangasta vääntämistä. Parempi vain olla lampaana samaa mieltä kuin kaikki muutkin, että tekstari viikossa on sopiva määrä läheisyyttä miehen äidin ollessa kyseessä, eiks niin, vai mitä mieltä on hyvä äiti? Ajattelin ettei sellainen lähtökohtainen asenteellinen hylkiminen ole totta mutta kyllä se taitaa toteutua useamman hyvän äidin kohdalla. Toivottavasti av:n enemmistö on toiveissaan pettyneitä ja katkeria, että se johtuu vain tästä tilastollisesta harhasta. (Olenko minä, osittain pettynyt jossain kohtaa, katkera en toivottavasti koskaan, onnellinen, enimmäkseen.)
Se yhteydenpito on kaksisuuntaista. Sen pitää olla molemmille miellyttävää.
Se on ihan sama kuka on kyseessä. Ahdistelua ei tarvitse sietää.
Todella moni on täällä kertonut ihan oman äitinsä rajattomuusesta ja ihan oman öidin rajattomuudestahan se ap:n mieskin kärsii.
Miten sair tulkittua ketjun noin kun olet tulkinnut? Kommunikaatio-ongelmia? Pahoja.
Siitä mistä aita on matalin.. entä jos puoliso ei pidä toisen vanhemmista, vaikka ei olisi mitään persoonallisuushäiriöitäkään sotkemassa välejä. Onko ihan ok käyttäytyä torjuvasti puolison vanhempaa kohtaan koska kommunikoi vain miellyttävällä tavalla. Tai se mikä minua tässä ärsyttää, kommunikoi vain itseään miellyttävällä tavalla.
Ja kolme viestiä päivässä kun ei vastata niin ei ihan ole ahdistelua. Minulla on puhelimessa sellainen toiminto, että sen saa äänettömälle. Mutta olisin vähän vaikeana kun selittäisin miehelleni et joo en vastaa koskaan äidillesi kun hän kysyy lasten kuulumisia koska se ei ole minulle miellyttävää toimintaa. Jos se oikeasti olisi minulle ahdistavaa niin kertoisin asiasta miehelleni ja sopisin, että hän hoitaa viestinnän äitinsä kanssa. Ja kertoisin miehen äidille tai vähintään mies kertoisi äidilleen, että näin toimitaan.
Suurempi kysymys onkin, miksi näin toimitaan? Siihen on jokaisen löydettävä oma vastaus ja raukka on ellei pysty sitä myös toisille ihmiselle kertomaan. Se on niin helppoa mennä poteroon ja piiloutua, vältellä tilanteita ja valittaa kuin kommunikoida suoraan miten ajattelee ja toimii sekä miksi. Onnea vaan matkaan! Miten kukaan tulee tietoiseksi miten ajattelee ja toimii ellei pysty selkeään ulosantiin.
Kyllä me rajattomien vanhempien lapset itse jo tiedetään ne rajattomuudet. Ei esimerkiksi minun mieheni erikseen sitä tarvitse minulle tulla enää avaamaan. Eikä hän tarvitse lupaani olla vastaamatta.
Mun mies ei oikein tajua, että äitinsä käytös ei ole normaalia. Paitsi ehkä mieheni mielestä, joka on tuon jatkuvan mitätöinnin ja toisen arvostuksen puutteen keskelle syntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on kiusaus tuoda erilaisia sävyjä tähän keskusteluun kun kaikki on niin mustavalkoista. Ap:n tarina on selvä ja hänelle kaikki tsemppi, olisipa hänellä ollut tuki lähellä heti alkuajoista lähtien niin hän olisi nähnyt koko tilanteen selkeämmin alusta lähtien, nyt meni energiaa hukkaan.
Mutta jos ahdistetaan anopin viestittelystä useammin kuin kerran viikossa niin sillä ei saa sympatiaa. Kun näkee mitä tahtia puhelin laulaa av:lla.. tai kaverien kanssa, WhatsUp, fase, mese.. niin taitaa ne sukulaiset tai lähinnä puolison sukulaiset haitata lähinnä sitä somettamista :D
Jos on niin teknisesti tumpelo ettei saa puhelimeensa vakioviestejä "Hyvää kuuluu, ollaan syöty ja leikitty! Mussukat on päikkäreillä <3 Matti tulee töistä kuudelta" niin se on voi voi.
Mä myönnän ahdistuvani anopin viestittelystä. Nykyään viestejä ei onneks tuu kun ehkä kerran kuussa jos sitäkään mut se silti ahdistaa. Ei siks että se häiritsis muuta toimintaa vaan siks etten koe että olen tilivelvollinen yhtään kenellekään tekemisistäni, mieheni tekemisistä tai meidän lasten tekemisistä.
Jos anoppi niin kovasti kaipailee viestittely seuraa niin laittais sitte viestiä pojalleen.
Ehdotan kommunikoinnin ajokortin suorittamista ennen lasten hankkimista niin kaikki pääsisivät helpommalla :-/ ja jos anoppikin olisi sen suorittanut aikoinaan niin sulla ei olisi ongelmia ainakaan sen suvun kanssa. Mitä ajattelit tehdä, olla vastaamatta ja sulautua tapettiin joulun pyhinä. Ei, poistun keskustelusta mikä on kaikille hyväksi. Ap on järkevä, ymmärtävä ja pohtiva ihminen, joka oppii ja kehittyy - teistä suurin osa on pelkästään typeriä.
Onnkeksi sulla on toi kommunikointi hallussa. 😂😂😂😂
Haukut kaikki ja poistut, ettei kukaan voisi vastata.
Taisit reputtaa siinä inssissä.
Ei irtoa tuolla :-) ei jaksa sitä rautalangasta vääntämistä. Parempi vain olla lampaana samaa mieltä kuin kaikki muutkin, että tekstari viikossa on sopiva määrä läheisyyttä miehen äidin ollessa kyseessä, eiks niin, vai mitä mieltä on hyvä äiti? Ajattelin ettei sellainen lähtökohtainen asenteellinen hylkiminen ole totta mutta kyllä se taitaa toteutua useamman hyvän äidin kohdalla. Toivottavasti av:n enemmistö on toiveissaan pettyneitä ja katkeria, että se johtuu vain tästä tilastollisesta harhasta. (Olenko minä, osittain pettynyt jossain kohtaa, katkera en toivottavasti koskaan, onnellinen, enimmäkseen.)
Se yhteydenpito on kaksisuuntaista. Sen pitää olla molemmille miellyttävää.
Se on ihan sama kuka on kyseessä. Ahdistelua ei tarvitse sietää.
Todella moni on täällä kertonut ihan oman äitinsä rajattomuusesta ja ihan oman öidin rajattomuudestahan se ap:n mieskin kärsii.
Miten sair tulkittua ketjun noin kun olet tulkinnut? Kommunikaatio-ongelmia? Pahoja.
Siitä mistä aita on matalin.. entä jos puoliso ei pidä toisen vanhemmista, vaikka ei olisi mitään persoonallisuushäiriöitäkään sotkemassa välejä. Onko ihan ok käyttäytyä torjuvasti puolison vanhempaa kohtaan koska kommunikoi vain miellyttävällä tavalla. Tai se mikä minua tässä ärsyttää, kommunikoi vain itseään miellyttävällä tavalla.
Ja kolme viestiä päivässä kun ei vastata niin ei ihan ole ahdistelua. Minulla on puhelimessa sellainen toiminto, että sen saa äänettömälle. Mutta olisin vähän vaikeana kun selittäisin miehelleni et joo en vastaa koskaan äidillesi kun hän kysyy lasten kuulumisia koska se ei ole minulle miellyttävää toimintaa. Jos se oikeasti olisi minulle ahdistavaa niin kertoisin asiasta miehelleni ja sopisin, että hän hoitaa viestinnän äitinsä kanssa. Ja kertoisin miehen äidille tai vähintään mies kertoisi äidilleen, että näin toimitaan.
Suurempi kysymys onkin, miksi näin toimitaan? Siihen on jokaisen löydettävä oma vastaus ja raukka on ellei pysty sitä myös toisille ihmiselle kertomaan. Se on niin helppoa mennä poteroon ja piiloutua, vältellä tilanteita ja valittaa kuin kommunikoida suoraan miten ajattelee ja toimii sekä miksi. Onnea vaan matkaan! Miten kukaan tulee tietoiseksi miten ajattelee ja toimii ellei pysty selkeään ulosantiin.
Sinä keskustelet nyt selkeesti jotain ihan omaa pääsi sisäistä keskustelua, joka ei tähän ketjuun liity mitenkään.
Olet selvästikin rajaton anoppi, joka on onnistunut nyt löytämään sen viimeisenkin kipukynnyksen. Onnea vaan.
Joopa joo. Tai sinun ymmärrys ei riitä, onko sekin minun ja sitäpaitsi anoppisi vika? MOT
Minun anoppini on kuollut 2002. Ennen lapsiamme.
Minä en ap käyttäisi aikaani ja energiaa sen vatvomiseen mitä on tapahtunut vaan paukut siihen mitä tapahtuu nyt tästä eteenpäin. Puhut ja sovit miehesi kanssa ja pidätte johdonmukaisesti kiinni sovitusta linjasta.
Silloin viette tilannetta hallitusti eteenpäin ettekä jää jumiin loputtomaan keskusteluun kuka teki ja tahtoi ja tarkoitti mitäkin vaan pääsette siihen mihin haluattekin, tavalla tai toisella.
Isovanhempien merkitys on lisätä lasten hyvinvointia mutta lapsen hyvinvoinnista ovat vastuussa ja siitä päättävät lapsen vanhemmat, lapsen hyvinvoinnille tärkeimpiä ovat lapsen vanhemmat.
Ap olepa valppaana. Sinä eikä sinun miehesi ole kumpikaan vastuussaanopin pahasta mielestä ja surusta. Siitä vastaa anoppi itse. Tuo anopin viesti on aivan törkeää syyllistämistä ja manipulaatiota. Huomastko anopin peliliikkeen? Kun ei enää vanha keino oman tahdon läpisaamiseksi toimikaan (käskyt, määräys) anoppi vaihtoi toiseen taktiikkaan (syyllistys). Voin kertoa että taktiikoita on vielä lisää. Seuraavaksi tulee uhkailu. Sitten kiristys. Viimrisenä mustamaalaus ja haukkuminen. Koko repertuaari käydään läpi.
Ainoa mikä ihmetyttää on jälkeen kerran se miten nösdö lapanen ap on! Nyt olis ollut hyvä välirikko ainakin hetkeksi tarjolla! Niin ei, ap ottaa edelleen vastaan viestit ja puhelut ja ihan selkeesti miettii jo periksi antamista.
Kaikki tässä komppaa ap:ta mutta minä sanon että oot yks h*lvetin nynnerö nöhvykkä. Jos et jukoliste saa rajattua nyt kertalaakista anoppia riittävän etäälle niin kärsi sitten loppuelämä. Niinkuin tulee käymäänkin dillä rivien välistä jo luin että ap luovuttaa. Luuseri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on kiusaus tuoda erilaisia sävyjä tähän keskusteluun kun kaikki on niin mustavalkoista. Ap:n tarina on selvä ja hänelle kaikki tsemppi, olisipa hänellä ollut tuki lähellä heti alkuajoista lähtien niin hän olisi nähnyt koko tilanteen selkeämmin alusta lähtien, nyt meni energiaa hukkaan.
Mutta jos ahdistetaan anopin viestittelystä useammin kuin kerran viikossa niin sillä ei saa sympatiaa. Kun näkee mitä tahtia puhelin laulaa av:lla.. tai kaverien kanssa, WhatsUp, fase, mese.. niin taitaa ne sukulaiset tai lähinnä puolison sukulaiset haitata lähinnä sitä somettamista :D
Jos on niin teknisesti tumpelo ettei saa puhelimeensa vakioviestejä "Hyvää kuuluu, ollaan syöty ja leikitty! Mussukat on päikkäreillä <3 Matti tulee töistä kuudelta" niin se on voi voi.
Mä myönnän ahdistuvani anopin viestittelystä. Nykyään viestejä ei onneks tuu kun ehkä kerran kuussa jos sitäkään mut se silti ahdistaa. Ei siks että se häiritsis muuta toimintaa vaan siks etten koe että olen tilivelvollinen yhtään kenellekään tekemisistäni, mieheni tekemisistä tai meidän lasten tekemisistä.
Jos anoppi niin kovasti kaipailee viestittely seuraa niin laittais sitte viestiä pojalleen.
Ehdotan kommunikoinnin ajokortin suorittamista ennen lasten hankkimista niin kaikki pääsisivät helpommalla :-/ ja jos anoppikin olisi sen suorittanut aikoinaan niin sulla ei olisi ongelmia ainakaan sen suvun kanssa. Mitä ajattelit tehdä, olla vastaamatta ja sulautua tapettiin joulun pyhinä. Ei, poistun keskustelusta mikä on kaikille hyväksi. Ap on järkevä, ymmärtävä ja pohtiva ihminen, joka oppii ja kehittyy - teistä suurin osa on pelkästään typeriä.
Onnkeksi sulla on toi kommunikointi hallussa. 😂😂😂😂
Haukut kaikki ja poistut, ettei kukaan voisi vastata.
Taisit reputtaa siinä inssissä.
Ei irtoa tuolla :-) ei jaksa sitä rautalangasta vääntämistä. Parempi vain olla lampaana samaa mieltä kuin kaikki muutkin, että tekstari viikossa on sopiva määrä läheisyyttä miehen äidin ollessa kyseessä, eiks niin, vai mitä mieltä on hyvä äiti? Ajattelin ettei sellainen lähtökohtainen asenteellinen hylkiminen ole totta mutta kyllä se taitaa toteutua useamman hyvän äidin kohdalla. Toivottavasti av:n enemmistö on toiveissaan pettyneitä ja katkeria, että se johtuu vain tästä tilastollisesta harhasta. (Olenko minä, osittain pettynyt jossain kohtaa, katkera en toivottavasti koskaan, onnellinen, enimmäkseen.)
Se yhteydenpito on kaksisuuntaista. Sen pitää olla molemmille miellyttävää.
Se on ihan sama kuka on kyseessä. Ahdistelua ei tarvitse sietää.
Todella moni on täällä kertonut ihan oman äitinsä rajattomuusesta ja ihan oman öidin rajattomuudestahan se ap:n mieskin kärsii.
Miten sair tulkittua ketjun noin kun olet tulkinnut? Kommunikaatio-ongelmia? Pahoja.
Siitä mistä aita on matalin.. entä jos puoliso ei pidä toisen vanhemmista, vaikka ei olisi mitään persoonallisuushäiriöitäkään sotkemassa välejä. Onko ihan ok käyttäytyä torjuvasti puolison vanhempaa kohtaan koska kommunikoi vain miellyttävällä tavalla. Tai se mikä minua tässä ärsyttää, kommunikoi vain itseään miellyttävällä tavalla.
Ja kolme viestiä päivässä kun ei vastata niin ei ihan ole ahdistelua. Minulla on puhelimessa sellainen toiminto, että sen saa äänettömälle. Mutta olisin vähän vaikeana kun selittäisin miehelleni et joo en vastaa koskaan äidillesi kun hän kysyy lasten kuulumisia koska se ei ole minulle miellyttävää toimintaa. Jos se oikeasti olisi minulle ahdistavaa niin kertoisin asiasta miehelleni ja sopisin, että hän hoitaa viestinnän äitinsä kanssa. Ja kertoisin miehen äidille tai vähintään mies kertoisi äidilleen, että näin toimitaan.
Suurempi kysymys onkin, miksi näin toimitaan? Siihen on jokaisen löydettävä oma vastaus ja raukka on ellei pysty sitä myös toisille ihmiselle kertomaan. Se on niin helppoa mennä poteroon ja piiloutua, vältellä tilanteita ja valittaa kuin kommunikoida suoraan miten ajattelee ja toimii sekä miksi. Onnea vaan matkaan! Miten kukaan tulee tietoiseksi miten ajattelee ja toimii ellei pysty selkeään ulosantiin.
Sinä keskustelet nyt selkeesti jotain ihan omaa pääsi sisäistä keskustelua, joka ei tähän ketjuun liity mitenkään.
Olet selvästikin rajaton anoppi, joka on onnistunut nyt löytämään sen viimeisenkin kipukynnyksen. Onnea vaan.
Joopa joo. Tai sinun ymmärrys ei riitä, onko sekin minun ja sitäpaitsi anoppisi vika? MOT
Minun anoppini on kuollut 2002. Ennen lapsiamme.
Ilmeisesti sähköiskuun puhelinta ladatessaan kun oli pakko tekstata sinulle kesken latauksen, virtapiikki?
Vierailija kirjoitti:
Ap olepa valppaana. Sinä eikä sinun miehesi ole kumpikaan vastuussaanopin pahasta mielestä ja surusta. Siitä vastaa anoppi itse. Tuo anopin viesti on aivan törkeää syyllistämistä ja manipulaatiota. Huomastko anopin peliliikkeen? Kun ei enää vanha keino oman tahdon läpisaamiseksi toimikaan (käskyt, määräys) anoppi vaihtoi toiseen taktiikkaan (syyllistys). Voin kertoa että taktiikoita on vielä lisää. Seuraavaksi tulee uhkailu. Sitten kiristys. Viimrisenä mustamaalaus ja haukkuminen. Koko repertuaari käydään läpi.
Ainoa mikä ihmetyttää on jälkeen kerran se miten nösdö lapanen ap on! Nyt olis ollut hyvä välirikko ainakin hetkeksi tarjolla! Niin ei, ap ottaa edelleen vastaan viestit ja puhelut ja ihan selkeesti miettii jo periksi antamista.
Kaikki tässä komppaa ap:ta mutta minä sanon että oot yks h*lvetin nynnerö nöhvykkä. Jos et jukoliste saa rajattua nyt kertalaakista anoppia riittävän etäälle niin kärsi sitten loppuelämä. Niinkuin tulee käymäänkin dillä rivien välistä jo luin että ap luovuttaa. Luuseri.
Siinä tulee mukaan ja varmaan on jo tullutkin mm lähipiirin ja sukulaisten läpisoittelu. Joukkopainostus. Jos sekään ei vielä tepsi niin aivan varmasti mukaan sotketaan ainakin neuvola ja lastensuojelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on kiusaus tuoda erilaisia sävyjä tähän keskusteluun kun kaikki on niin mustavalkoista. Ap:n tarina on selvä ja hänelle kaikki tsemppi, olisipa hänellä ollut tuki lähellä heti alkuajoista lähtien niin hän olisi nähnyt koko tilanteen selkeämmin alusta lähtien, nyt meni energiaa hukkaan.
Mutta jos ahdistetaan anopin viestittelystä useammin kuin kerran viikossa niin sillä ei saa sympatiaa. Kun näkee mitä tahtia puhelin laulaa av:lla.. tai kaverien kanssa, WhatsUp, fase, mese.. niin taitaa ne sukulaiset tai lähinnä puolison sukulaiset haitata lähinnä sitä somettamista :D
Jos on niin teknisesti tumpelo ettei saa puhelimeensa vakioviestejä "Hyvää kuuluu, ollaan syöty ja leikitty! Mussukat on päikkäreillä <3 Matti tulee töistä kuudelta" niin se on voi voi.
Mä myönnän ahdistuvani anopin viestittelystä. Nykyään viestejä ei onneks tuu kun ehkä kerran kuussa jos sitäkään mut se silti ahdistaa. Ei siks että se häiritsis muuta toimintaa vaan siks etten koe että olen tilivelvollinen yhtään kenellekään tekemisistäni, mieheni tekemisistä tai meidän lasten tekemisistä.
Jos anoppi niin kovasti kaipailee viestittely seuraa niin laittais sitte viestiä pojalleen.
Ehdotan kommunikoinnin ajokortin suorittamista ennen lasten hankkimista niin kaikki pääsisivät helpommalla :-/ ja jos anoppikin olisi sen suorittanut aikoinaan niin sulla ei olisi ongelmia ainakaan sen suvun kanssa. Mitä ajattelit tehdä, olla vastaamatta ja sulautua tapettiin joulun pyhinä. Ei, poistun keskustelusta mikä on kaikille hyväksi. Ap on järkevä, ymmärtävä ja pohtiva ihminen, joka oppii ja kehittyy - teistä suurin osa on pelkästään typeriä.
Onnkeksi sulla on toi kommunikointi hallussa. 😂😂😂😂
Haukut kaikki ja poistut, ettei kukaan voisi vastata.
Taisit reputtaa siinä inssissä.
Ei irtoa tuolla :-) ei jaksa sitä rautalangasta vääntämistä. Parempi vain olla lampaana samaa mieltä kuin kaikki muutkin, että tekstari viikossa on sopiva määrä läheisyyttä miehen äidin ollessa kyseessä, eiks niin, vai mitä mieltä on hyvä äiti? Ajattelin ettei sellainen lähtökohtainen asenteellinen hylkiminen ole totta mutta kyllä se taitaa toteutua useamman hyvän äidin kohdalla. Toivottavasti av:n enemmistö on toiveissaan pettyneitä ja katkeria, että se johtuu vain tästä tilastollisesta harhasta. (Olenko minä, osittain pettynyt jossain kohtaa, katkera en toivottavasti koskaan, onnellinen, enimmäkseen.)
Se yhteydenpito on kaksisuuntaista. Sen pitää olla molemmille miellyttävää.
Se on ihan sama kuka on kyseessä. Ahdistelua ei tarvitse sietää.
Todella moni on täällä kertonut ihan oman äitinsä rajattomuusesta ja ihan oman öidin rajattomuudestahan se ap:n mieskin kärsii.
Miten sair tulkittua ketjun noin kun olet tulkinnut? Kommunikaatio-ongelmia? Pahoja.
Siitä mistä aita on matalin.. entä jos puoliso ei pidä toisen vanhemmista, vaikka ei olisi mitään persoonallisuushäiriöitäkään sotkemassa välejä. Onko ihan ok käyttäytyä torjuvasti puolison vanhempaa kohtaan koska kommunikoi vain miellyttävällä tavalla. Tai se mikä minua tässä ärsyttää, kommunikoi vain itseään miellyttävällä tavalla.
Ja kolme viestiä päivässä kun ei vastata niin ei ihan ole ahdistelua. Minulla on puhelimessa sellainen toiminto, että sen saa äänettömälle. Mutta olisin vähän vaikeana kun selittäisin miehelleni et joo en vastaa koskaan äidillesi kun hän kysyy lasten kuulumisia koska se ei ole minulle miellyttävää toimintaa. Jos se oikeasti olisi minulle ahdistavaa niin kertoisin asiasta miehelleni ja sopisin, että hän hoitaa viestinnän äitinsä kanssa. Ja kertoisin miehen äidille tai vähintään mies kertoisi äidilleen, että näin toimitaan.
Suurempi kysymys onkin, miksi näin toimitaan? Siihen on jokaisen löydettävä oma vastaus ja raukka on ellei pysty sitä myös toisille ihmiselle kertomaan. Se on niin helppoa mennä poteroon ja piiloutua, vältellä tilanteita ja valittaa kuin kommunikoida suoraan miten ajattelee ja toimii sekä miksi. Onnea vaan matkaan! Miten kukaan tulee tietoiseksi miten ajattelee ja toimii ellei pysty selkeään ulosantiin.
Sinä keskustelet nyt selkeesti jotain ihan omaa pääsi sisäistä keskustelua, joka ei tähän ketjuun liity mitenkään.
Olet selvästikin rajaton anoppi, joka on onnistunut nyt löytämään sen viimeisenkin kipukynnyksen. Onnea vaan.
Joopa joo. Tai sinun ymmärrys ei riitä, onko sekin minun ja sitäpaitsi anoppisi vika? MOT
Minun anoppini on kuollut 2002. Ennen lapsiamme.
Ainoastaan sydämettömät ihmiset peukuttavat jonkun kuolemaa! Olen pöyristynyt.
Jos jollakulla on vaikeuksia siinä termostaatin säätelyssä, parasta mitä toinen voi tehdä, on kunnioittaa sitä, ja olla tunkematta enempää kuin mitä miniä kestää. Silloin sitä termostaattia voi oppia joskus säätämäänkin oikein. Kenelläkään ei ole oikeutta tunkea toisen elämään enempää, kuin mikä sille toiselle sopii. Ihan sama kuinka herkille kenenkin termostaatti on. Me kaikki ollaan erilaisia ja ahdistutaan eri asioista, ja siihen on oikeus. Ei siitä ahdistuksesta ainakaan eroon pääse sitä väkisin lietsomalla, vaan antamalla ahdistuvalle mahdollisuus ottaa itse ne tarvittavat askeleet, siinä tahdissa ja kokoluokassa missä hän pystyy asiaa käsittelemään.