Lue keskustelun säännöt.
Appivanhemmat, vauva ja tossu mies. Onko meillä toivoa? :(
hjälp
27.08.2018 |
Minä ja mieheni olemme alle kolmekymppisiä vanhempia puolivuotiaalle vauvalle. Eletään normaalia elämää eikä mitään arjenhallinnan ongelmia tms. ole. (Eli isovanhemmilla ei ole syytä huoleen) Olemme naimisissa ja etsineet omistusasuntoa. Nyt asunnonetsintä on vähän jäissä, kuin sanattomasta sopimuksesta. Minun ja miehen välit ovat tulehtuneet, olen pahasti stressaantunut enkä pysty nukkumaan kunnolla. Joudun välillä "psyykkaamaan" itseäni näkemään vauvan omana, rakkaana vauvanani, jolle minä olen maailman tärkein ihminen juuri nyt. Syy siihen psyykkaamiseen on tässä:
- Anoppi sekosi vauvastamme heti alussa jo. Olin hormonipäissäni, täysin tuore äiti, en osannut puolustautua. Hän otti lapsen minulta ja lähti näkyvistä vauvan kanssa. Ei palauttanut edes itkevää vauvaa minulle. Ei ole vieläkään KERTAAKAAN antanut lasta syliini - olen joutunut *ottamaan* vauvan esim. kotiin lähtiessä. Anoppi kutsuu minua ainoastaan etunimelläni vauvalle, ei IKINÄ kutsu äidiksi :( Mies nähnyt tätä käytöstä koko ajan, ei näe ongelmaa. Sanoi ettei "halua pahoittaa kenenkään mieltä" - minun mielelläni ei ole väliä.
- Appivanhemmat sanoivat silloin kun vauva oli 1kk että nyt on aika jättää yöhoitoon. "Meidän luona on vauvan hyvä olla". En tietenkään antanut enkä pysty antamaan pitkään aikaan. "Vitsailevat" joka kerta täällä käydessään että mepä otetaankin vauva nyt meille. Tiedän, että kyseessä ei ole puhdas vitsi vaan kokeilevat kepillä jäätä. Minusta tuntuu että he pitävät itseään parempina vauvalle kuin vauvan omat vanhemmat - hyvä hoitaja tukee vauvan suhdetta vanhempiin lyttäämisen sijaan?
- Appiukko sanoi kaikkien kuullen kerran kun lähdin heiltä vauvan kanssa iltatoimiin kotiin, että "ei se *vauvan nimi* tarvitse sinua mihinkään, lähde sinä yksin kotiin kyllä vauva voisi jäädä tänne". Mieheni seisoi vieressä, ei sanonut mitään. Luottamus särähti osittain rikki tuossa tilanteessa.
- Vauvan kanssa on saatava olla ilman minua. Muuta ei lasketa vauvan kanssa olemiseksi. "pitää tottua mummoon ja ukkiin". Väkisin lähtevät pois näköpiiristä, kävelemään ulos vauva sylissä yms. joka kerta kun siellä käydään. Meidän luona eivät kylästele vaan aina on käytävä heillä vaikka täysin terveet, työelämässä olevat keski-ikäiset kyseessä. Vähintään kerran viikossa pitäisi ajaa 50km suuntaansa heille, muuteen tulee harkittua marttyyrin itkua miehen puhelimeen viestien muodossa. "Äidillä on niin ikävä vauvaa", saattaa mies sanoa kun näitä viestejä tulee.
- Jos alkaisimme johonkin taloprojektiin nyt niin se olisi miehen, appiukon ja anopin projekti. Minä kelpaisin sinne raksatöihin koska vauvahan voisi olla silloin anopilla. Haluaisin niin kovasti pois tästä pienestä luukusta jossa nyt asumme mutta pelkään joutuvani kurkkua myöten suohon jos sitoudun taloasioihin nyt.
Tätä ei voinut mitenkään aavistaa ennen lapsen syntymää. Käytös muuttui täysin ja mies taantui. Minun tavoilleni hoitaa vauvaa naureskellaan väheksyvästi ja esimerkiksi toiveeni välttää suubakteerien joutumista vauvan suuhun karieksen takia (eli ei yletöntä naaman suukottelua) on nyt miehen puolen suvun yleinen vitsi. Vauvan kasvot ovat siis märät kuolasta anopin jäljiltä ja hän vain naurahti ja pyöräytti silmiään kun pyysin pusuttelemaan muualle kuin suun ympäristöön.
Vauva tuntuu näiden juttujen jälkeen jotenkin vieraalta ja vatsaani vääntää epävarmuus. Se on tässä kaikkein pahinta.
Kommentit (2146)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vaan semmonen juttu, että monesti näissä pattitilanteissa on kyse siitä, että isovanhemmat eivät tiedä tekevänsä väärin, kun heille ei sitä ole ilmaistu. Itse odotin jopa kymmenen vuotta pääni sisässä kiroten, että anoppi alkaisi käyttäytyä. No ei alkanut. Sitten päätin alkaa sanomaan asioista ja kappas, tilanne parani. Tietenkin on myös näitä oikeasti häiriintyneitä tapauksia, jotka tekevät mitä lystää sanoi kuka tahansa mitä tahansa.
MITÄ se anoppi sitten sitä ennen teki?
Minusta esim ap:lla paistaa ihan sellainen kylmän viileä vihamielinen ja suorastaan halveksuva perusasenne. Siis anopilla häntä kohtaan. Mahdoton kuvitella, ettei anoppi tietäisi, että ylikävelee ja menee kaiken sopivaisuussääntöjen ohi, esim järjestellessään ap:n perheen menoja omin päin, kutsuessaan itseään äidiksi jne.
Anoppini on perusluonteeltaan negatiivinen ihminen ja heidän kommunikointityylinsä on kotona minun korviini tiuskiva. Luulin pitkään, että he ovat jatkuvasti toisilleen vihaisia kunnes kysyin mieheltä asiasta ja hän kertoi, että heillä on sellainen tyyli.
Kerroinkin jo tuolla aiemmin siitä miten anoppi osti mm. sohvan meille kysymättä, tonkii tavaroita jos silmä välttää jne. En viitsi pahimpia kertoa, ettei mua tunnisteta.
Ongelma oli kuitenkin myös mussa, kun en koskaan sanonut tarpeeksi vastaan nuorempana. Hän varmasti luuli vain auttavansa ja enhän minä voi häntä syyttää esim. negatiivisesta luonteestaan?
En missään nimessä puolusta tässä ap:n anoppia. Tilanteita on kuitenkin erilaisia ja ap:lla oli samalla tavalla ongelmia sanoa ääneen mielipiteitään jne.
Niin. Siinä että jollain tapaa yhteiskunta virallistaa isovanhempien aseman on se riski, että niile vanhemmille, joilla on sairas isovanhempi, aukeaa sen myötä täydellinen helvetti, jonka viranomaiset siunaa.
Itselläni on mt-ongelmainen äiti. Jos täällä olisi tuollainen aysteemi, joutuisin muuttamaan maasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikenlaisia häiriköitä sitä on. Meillä on täysin isovanhemmaton tilanne: omiin vanhempiin on välit turvallisuussyistä poikki olleet jo vuosia (täydellinen rajattomuus yhdistettynä väkivaltaan, narsisti-isäni on kurittanut minua ollessani aikuinenkin pari kertaa) ja toiseen puoleen taas haluttais pitää yhteyksiä, mutta appivanhempia ei kiinnosta lapsenlapset eikä yhteydenpito. Anoppi on sentään silläviisiin ”tasapuolinen” että on kaikille lapsilleen yhtä kylmä ja tyly sekä piittaamaton.
Mutta ei istu meillä yksikään isovanhempi ristiäisjuhlissa, joulupöydässä, lasten synttäreillä, tarhan isovanhempijuhlassa.
Jotain näin laajemmin skaalaten on pahasti vialla suurten ikäluokkien (plus/miinus muutama vuosi) käytöksessä, tunne-elämässä ja varsinkin konfliktinkäsittelytsidoissa.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy muistaa, että miehen perhekulttuuri voi olla vaimon oman vastakohta. Jos anoppi on tottunut huseeraamaan niin, ettei kukaan koskaan sano mitään, kuinka hän voi tietää, että se ei käy miniälle? Monesti se riittää, että sanoo kohteliaasti mitä mieltä asiasta on.
Ja olen siis itse rajattoman anopin miniä. Tarkoitukseni ei ole oikeuttaa huonoa käytöstä vaan tuoda näkökulmia. Eihän lähtökohta ihmissuhteissa voi olla se, että pois potkitaan elämästä kun toinen käyttäytyy eri tavalla ja tekee virheitä. Ap:n anoppi voi olla oikeasti kajahtanut tai sitten vaan tottunut tuollaiseen dynamiikkaan. Tottumus on toinen luonto. Vähän inhimillisyyttä nyt teille jotka käskette suoralta kädeltä laittamaan välit poikki. Ei kukaan ole täydellinen.
Kyllä se huseerajakon varmasti tietää mikä on normaalia ja mikä ei. Eli miksei voi aloittaa olemalla normaali? Miksi pitää keksiä oma uusi normaali sieltä epånormaalin puolelta?
Vierailija kirjoitti:
Ihan vaan semmonen juttu, että monesti näissä pattitilanteissa on kyse siitä, että isovanhemmat eivät tiedä tekevänsä väärin, kun heille ei sitä ole ilmaistu. Itse odotin jopa kymmenen vuotta pääni sisässä kiroten, että anoppi alkaisi käyttäytyä. No ei alkanut. Sitten päätin alkaa sanomaan asioista ja kappas, tilanne parani. Tietenkin on myös näitä oikeasti häiriintyneitä tapauksia, jotka tekevät mitä lystää sanoi kuka tahansa mitä tahansa.
Yleensä tietävät tekevänsä väärin.
Eivät koskaan tekisi tai sanoisi ystävilleen niitä juttuja, sillä eivät halua loukata ystäviään.
Olen usein kysynyt rajattomalta äidiltäni, että sanoitko/tekisitkö noin ystävällesi (kun on käyttäytynyt rajattomalla tavalla).
Aina on vastaus ollut "en tietenkään".
Kun olen kysynyt, että miksi et, on vastaus ollut "no sehän loukkaantuisi, oletko sinä tyhmä kun tuommoisia kyselet".
Olen yleensä sanonut siinä vaiheessa, että minä loukkaannun ihan samalla tavalla kuin ystäväsi loukkaantuisi. Silloin olen saanut kuulla olevani hullu ja vaikea ihminen joka loukkaantuu kaikesta.
En jaksa tavata äitiäni kovin usein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vaan semmonen juttu, että monesti näissä pattitilanteissa on kyse siitä, että isovanhemmat eivät tiedä tekevänsä väärin, kun heille ei sitä ole ilmaistu. Itse odotin jopa kymmenen vuotta pääni sisässä kiroten, että anoppi alkaisi käyttäytyä. No ei alkanut. Sitten päätin alkaa sanomaan asioista ja kappas, tilanne parani. Tietenkin on myös näitä oikeasti häiriintyneitä tapauksia, jotka tekevät mitä lystää sanoi kuka tahansa mitä tahansa.
MITÄ se anoppi sitten sitä ennen teki?
Minusta esim ap:lla paistaa ihan sellainen kylmän viileä vihamielinen ja suorastaan halveksuva perusasenne. Siis anopilla häntä kohtaan. Mahdoton kuvitella, ettei anoppi tietäisi, että ylikävelee ja menee kaiken sopivaisuussääntöjen ohi, esim järjestellessään ap:n perheen menoja omin päin, kutsuessaan itseään äidiksi jne.
Anoppini on perusluonteeltaan negatiivinen ihminen ja heidän kommunikointityylinsä on kotona minun korviini tiuskiva. Luulin pitkään, että he ovat jatkuvasti toisilleen vihaisia kunnes kysyin mieheltä asiasta ja hän kertoi, että heillä on sellainen tyyli.
Kerroinkin jo tuolla aiemmin siitä miten anoppi osti mm. sohvan meille kysymättä, tonkii tavaroita jos silmä välttää jne. En viitsi pahimpia kertoa, ettei mua tunnisteta.
Ongelma oli kuitenkin myös mussa, kun en koskaan sanonut tarpeeksi vastaan nuorempana. Hän varmasti luuli vain auttavansa ja enhän minä voi häntä syyttää esim. negatiivisesta luonteestaan?
En missään nimessä puolusta tässä ap:n anoppia. Tilanteita on kuitenkin erilaisia ja ap:lla oli samalla tavalla ongelmia sanoa ääneen mielipiteitään jne.
Kai myit sen sohvan ja ostit mieleisesi?
Jos tonkii tavaroita, jätä seksileluja joka kaappiin, jotka saa auki.
Lukitse vaate- ja astiakaapit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy muistaa, että miehen perhekulttuuri voi olla vaimon oman vastakohta. Jos anoppi on tottunut huseeraamaan niin, ettei kukaan koskaan sano mitään, kuinka hän voi tietää, että se ei käy miniälle? Monesti se riittää, että sanoo kohteliaasti mitä mieltä asiasta on.
Ja olen siis itse rajattoman anopin miniä. Tarkoitukseni ei ole oikeuttaa huonoa käytöstä vaan tuoda näkökulmia. Eihän lähtökohta ihmissuhteissa voi olla se, että pois potkitaan elämästä kun toinen käyttäytyy eri tavalla ja tekee virheitä. Ap:n anoppi voi olla oikeasti kajahtanut tai sitten vaan tottunut tuollaiseen dynamiikkaan. Tottumus on toinen luonto. Vähän inhimillisyyttä nyt teille jotka käskette suoralta kädeltä laittamaan välit poikki. Ei kukaan ole täydellinen.
Kyllä se huseerajakon varmasti tietää mikä on normaalia ja mikä ei. Eli miksei voi aloittaa olemalla normaali? Miksi pitää keksiä oma uusi normaali sieltä epånormaalin puolelta?
Näytä mulle täydellinen perhe. Sellainen missä kenelläkään ei ole mielenterveysongelmia, luurankoja kaapissa, traumoja, sairautta ja tragedioita. Jos toisissa ihmisissä ei siedä heikkouksia lainkaan saa olla ihan yksin aika pian. Ja se on ihan fine jos haluaa olla yksin, mutta kannattaa olla aika varma toimistaan ennenkuin alkaa rajoittamaan lastaan ulos suvusta. Lapsen elämään kyllä mahtuu epätäydellisiä ihmisiä niin kauan kun kyse ei ole oikeasti vaarallisista ihmisistä. Ei maailma ole täydellinen eikä lapselle ole hyväksi sekään, että kaikki kulmat yritetään pyörtää. Ei sellainen ihminen ole valmis kohtaamaan maailman erilaisuutta.
Meillä anoppi kyllä ihan tiesi olevansa paska. Sanoi syyksi sen että miniöille kuuluu olla paskamaisia. Piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy muistaa, että miehen perhekulttuuri voi olla vaimon oman vastakohta. Jos anoppi on tottunut huseeraamaan niin, ettei kukaan koskaan sano mitään, kuinka hän voi tietää, että se ei käy miniälle? Monesti se riittää, että sanoo kohteliaasti mitä mieltä asiasta on.
Ja olen siis itse rajattoman anopin miniä. Tarkoitukseni ei ole oikeuttaa huonoa käytöstä vaan tuoda näkökulmia. Eihän lähtökohta ihmissuhteissa voi olla se, että pois potkitaan elämästä kun toinen käyttäytyy eri tavalla ja tekee virheitä. Ap:n anoppi voi olla oikeasti kajahtanut tai sitten vaan tottunut tuollaiseen dynamiikkaan. Tottumus on toinen luonto. Vähän inhimillisyyttä nyt teille jotka käskette suoralta kädeltä laittamaan välit poikki. Ei kukaan ole täydellinen.
Kyllä se huseerajakon varmasti tietää mikä on normaalia ja mikä ei. Eli miksei voi aloittaa olemalla normaali? Miksi pitää keksiä oma uusi normaali sieltä epånormaalin puolelta?
Näytä mulle täydellinen perhe. Sellainen missä kenelläkään ei ole mielenterveysongelmia, luurankoja kaapissa, traumoja, sairautta ja tragedioita. Jos toisissa ihmisissä ei siedä heikkouksia lainkaan saa olla ihan yksin aika pian. Ja se on ihan fine jos haluaa olla yksin, mutta kannattaa olla aika varma toimistaan ennenkuin alkaa rajoittamaan lastaan ulos suvusta. Lapsen elämään kyllä mahtuu epätäydellisiä ihmisiä niin kauan kun kyse ei ole oikeasti vaarallisista ihmisistä. Ei maailma ole täydellinen eikä lapselle ole hyväksi sekään, että kaikki kulmat yritetään pyörtää. Ei sellainen ihminen ole valmis kohtaamaan maailman erilaisuutta.
No niin. Tulihan se. Lapsen takia täytyy sietää, kestää ja kärsiä, koska muuten on huono äiti.
Voin ihan suoralta kädeltä sanoa, että lapsesta kasvaa ihan varmasti onnellisempi ihminen onnellisemmissa olosuhteissa, jos hänen ei tarvitse sietää narsisteja tai kieroutunutta sukukulttuuria.
Ja kaikkia hullujahan ei täälläkään ole ehdoteltu neuvolan neuvontaan. Hullun anopin kanssa vaan pitäisi siellä jaksaa puida yksityisasioitaan ja osallistaa hönet perheen elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy muistaa, että miehen perhekulttuuri voi olla vaimon oman vastakohta. Jos anoppi on tottunut huseeraamaan niin, ettei kukaan koskaan sano mitään, kuinka hän voi tietää, että se ei käy miniälle? Monesti se riittää, että sanoo kohteliaasti mitä mieltä asiasta on.
Ja olen siis itse rajattoman anopin miniä. Tarkoitukseni ei ole oikeuttaa huonoa käytöstä vaan tuoda näkökulmia. Eihän lähtökohta ihmissuhteissa voi olla se, että pois potkitaan elämästä kun toinen käyttäytyy eri tavalla ja tekee virheitä. Ap:n anoppi voi olla oikeasti kajahtanut tai sitten vaan tottunut tuollaiseen dynamiikkaan. Tottumus on toinen luonto. Vähän inhimillisyyttä nyt teille jotka käskette suoralta kädeltä laittamaan välit poikki. Ei kukaan ole täydellinen.
Kyllä se huseerajakon varmasti tietää mikä on normaalia ja mikä ei. Eli miksei voi aloittaa olemalla normaali? Miksi pitää keksiä oma uusi normaali sieltä epånormaalin puolelta?
Näytä mulle täydellinen perhe. Sellainen missä kenelläkään ei ole mielenterveysongelmia, luurankoja kaapissa, traumoja, sairautta ja tragedioita. Jos toisissa ihmisissä ei siedä heikkouksia lainkaan saa olla ihan yksin aika pian. Ja se on ihan fine jos haluaa olla yksin, mutta kannattaa olla aika varma toimistaan ennenkuin alkaa rajoittamaan lastaan ulos suvusta. Lapsen elämään kyllä mahtuu epätäydellisiä ihmisiä niin kauan kun kyse ei ole oikeasti vaarallisista ihmisistä. Ei maailma ole täydellinen eikä lapselle ole hyväksi sekään, että kaikki kulmat yritetään pyörtää. Ei sellainen ihminen ole valmis kohtaamaan maailman erilaisuutta.
No niin. Tulihan se. Lapsen takia täytyy sietää, kestää ja kärsiä, koska muuten on huono äiti.
Voin ihan suoralta kädeltä sanoa, että lapsesta kasvaa ihan varmasti onnellisempi ihminen onnellisemmissa olosuhteissa, jos hänen ei tarvitse sietää narsisteja tai kieroutunutta sukukulttuuria.
Ja kaikkia hullujahan ei täälläkään ole ehdoteltu neuvolan neuvontaan. Hullun anopin kanssa vaan pitäisi siellä jaksaa puida yksityisasioitaan ja osallistaa hönet perheen elämään.
Niinno itse luokittelen myös narsistit vaarallisiksi ihmisiksi enkä tietenkään sellaisia lapseni elämään halua. Ei kukaan käske puimaan yksityisasioita hullun anopin kanssa, mutta rajat voi laittaa ja elää ihan sovussa jos anoppi ei ihan täysin sekopää ole. Ja kaikkea ei todellakaan tarvitse sietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan vaan semmonen juttu, että monesti näissä pattitilanteissa on kyse siitä, että isovanhemmat eivät tiedä tekevänsä väärin, kun heille ei sitä ole ilmaistu. Itse odotin jopa kymmenen vuotta pääni sisässä kiroten, että anoppi alkaisi käyttäytyä. No ei alkanut. Sitten päätin alkaa sanomaan asioista ja kappas, tilanne parani. Tietenkin on myös näitä oikeasti häiriintyneitä tapauksia, jotka tekevät mitä lystää sanoi kuka tahansa mitä tahansa.
Potaskaa.
Meillä appivanhemmat tulivat mm kylään pyhäaamuna kello 6.30. Kun sain unenpöppyrässä oven avattua, anoppi ryntäsi käytännössä väkivalloin sisään ja alkoi aukoa kaappeja ja selostaa, että ikkunaan pitää saada sellaiset ja sellaiset verhot.
Oltiin siis muutettu edellisenä iltana, myöhään vielä knnettu tavaraa.
Puhuivat aina miehen ja minun ensimmäisestä omistusasunnosta ”Pekan asuntona”. Ei siis kertaakaan ”meidän kotina”. Kuitenkin se oli puoliksi ostettu, käytin siihen isältä saamani perinnön.
He tulivat kutsumatta, joten kun totesin etten voi viettää päivää heidän kanssaan koska minun on luettava tenttiin, app haukkui minut tyhmäksi. Kuulemma vain tyhmien pitää lukea tentteihin.
Tätä rataa.
Missähän tässä käytöksessä on sellaista missä jolekulle voi olla hämärää, ettei tää ole hyväksyttävää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vaan semmonen juttu, että monesti näissä pattitilanteissa on kyse siitä, että isovanhemmat eivät tiedä tekevänsä väärin, kun heille ei sitä ole ilmaistu. Itse odotin jopa kymmenen vuotta pääni sisässä kiroten, että anoppi alkaisi käyttäytyä. No ei alkanut. Sitten päätin alkaa sanomaan asioista ja kappas, tilanne parani. Tietenkin on myös näitä oikeasti häiriintyneitä tapauksia, jotka tekevät mitä lystää sanoi kuka tahansa mitä tahansa.
Potaskaa.
Meillä appivanhemmat tulivat mm kylään pyhäaamuna kello 6.30. Kun sain unenpöppyrässä oven avattua, anoppi ryntäsi käytännössä väkivalloin sisään ja alkoi aukoa kaappeja ja selostaa, että ikkunaan pitää saada sellaiset ja sellaiset verhot.
Oltiin siis muutettu edellisenä iltana, myöhään vielä knnettu tavaraa.
Puhuivat aina miehen ja minun ensimmäisestä omistusasunnosta ”Pekan asuntona”. Ei siis kertaakaan ”meidän kotina”. Kuitenkin se oli puoliksi ostettu, käytin siihen isältä saamani perinnön.
He tulivat kutsumatta, joten kun totesin etten voi viettää päivää heidän kanssaan koska minun on luettava tenttiin, app haukkui minut tyhmäksi. Kuulemma vain tyhmien pitää lukea tentteihin.
Tätä rataa.
Missähän tässä käytöksessä on sellaista missä jolekulle voi olla hämärää, ettei tää ole hyväksyttävää?
Niin siis kun sulla on just tällanen kokemus niin muilla ei voi olla erilaista kokemusta? Tuohan on selkeesti väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vaan semmonen juttu, että monesti näissä pattitilanteissa on kyse siitä, että isovanhemmat eivät tiedä tekevänsä väärin, kun heille ei sitä ole ilmaistu. Itse odotin jopa kymmenen vuotta pääni sisässä kiroten, että anoppi alkaisi käyttäytyä. No ei alkanut. Sitten päätin alkaa sanomaan asioista ja kappas, tilanne parani. Tietenkin on myös näitä oikeasti häiriintyneitä tapauksia, jotka tekevät mitä lystää sanoi kuka tahansa mitä tahansa.
Potaskaa.
Meillä appivanhemmat tulivat mm kylään pyhäaamuna kello 6.30. Kun sain unenpöppyrässä oven avattua, anoppi ryntäsi käytännössä väkivalloin sisään ja alkoi aukoa kaappeja ja selostaa, että ikkunaan pitää saada sellaiset ja sellaiset verhot.
Oltiin siis muutettu edellisenä iltana, myöhään vielä knnettu tavaraa.
Puhuivat aina miehen ja minun ensimmäisestä omistusasunnosta ”Pekan asuntona”. Ei siis kertaakaan ”meidän kotina”. Kuitenkin se oli puoliksi ostettu, käytin siihen isältä saamani perinnön.
He tulivat kutsumatta, joten kun totesin etten voi viettää päivää heidän kanssaan koska minun on luettava tenttiin, app haukkui minut tyhmäksi. Kuulemma vain tyhmien pitää lukea tentteihin.
Tätä rataa.
Missähän tässä käytöksessä on sellaista missä jolekulle voi olla hämärää, ettei tää ole hyväksyttävää?
Niin siis kun sulla on just tällanen kokemus niin muilla ei voi olla erilaista kokemusta? Tuohan on selkeesti väärin.
Niin en sanonut, vaan kerroin esimerkin siitä, että ei je rajattomat törkimykset suonkaan ole tietämättömiä törkeydestään. Kuten väitettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vaan semmonen juttu, että monesti näissä pattitilanteissa on kyse siitä, että isovanhemmat eivät tiedä tekevänsä väärin, kun heille ei sitä ole ilmaistu. Itse odotin jopa kymmenen vuotta pääni sisässä kiroten, että anoppi alkaisi käyttäytyä. No ei alkanut. Sitten päätin alkaa sanomaan asioista ja kappas, tilanne parani. Tietenkin on myös näitä oikeasti häiriintyneitä tapauksia, jotka tekevät mitä lystää sanoi kuka tahansa mitä tahansa.
Potaskaa.
Meillä appivanhemmat tulivat mm kylään pyhäaamuna kello 6.30. Kun sain unenpöppyrässä oven avattua, anoppi ryntäsi käytännössä väkivalloin sisään ja alkoi aukoa kaappeja ja selostaa, että ikkunaan pitää saada sellaiset ja sellaiset verhot.
Oltiin siis muutettu edellisenä iltana, myöhään vielä knnettu tavaraa.
Puhuivat aina miehen ja minun ensimmäisestä omistusasunnosta ”Pekan asuntona”. Ei siis kertaakaan ”meidän kotina”. Kuitenkin se oli puoliksi ostettu, käytin siihen isältä saamani perinnön.
He tulivat kutsumatta, joten kun totesin etten voi viettää päivää heidän kanssaan koska minun on luettava tenttiin, app haukkui minut tyhmäksi. Kuulemma vain tyhmien pitää lukea tentteihin.
Tätä rataa.
Missähän tässä käytöksessä on sellaista missä jolekulle voi olla hämärää, ettei tää ole hyväksyttävää?
Niin siis kun sulla on just tällanen kokemus niin muilla ei voi olla erilaista kokemusta? Tuohan on selkeesti väärin.
Niin en sanonut, vaan kerroin esimerkin siitä, että ei je rajattomat törkimykset suonkaan ole tietämättömiä törkeydestään. Kuten väitettiin.
Meinaatko todella, että jokainen väärintekijä tiedostaa mitä tekee? Jos näin on niin ehkä olen sitten väärässä ja nämä ikävät anopit ovatkin hirviöitä jotka haluavat pahaa lapsensa perheelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vaan semmonen juttu, että monesti näissä pattitilanteissa on kyse siitä, että isovanhemmat eivät tiedä tekevänsä väärin, kun heille ei sitä ole ilmaistu. Itse odotin jopa kymmenen vuotta pääni sisässä kiroten, että anoppi alkaisi käyttäytyä. No ei alkanut. Sitten päätin alkaa sanomaan asioista ja kappas, tilanne parani. Tietenkin on myös näitä oikeasti häiriintyneitä tapauksia, jotka tekevät mitä lystää sanoi kuka tahansa mitä tahansa.
Potaskaa.
Meillä appivanhemmat tulivat mm kylään pyhäaamuna kello 6.30. Kun sain unenpöppyrässä oven avattua, anoppi ryntäsi käytännössä väkivalloin sisään ja alkoi aukoa kaappeja ja selostaa, että ikkunaan pitää saada sellaiset ja sellaiset verhot.
Oltiin siis muutettu edellisenä iltana, myöhään vielä knnettu tavaraa.
Puhuivat aina miehen ja minun ensimmäisestä omistusasunnosta ”Pekan asuntona”. Ei siis kertaakaan ”meidän kotina”. Kuitenkin se oli puoliksi ostettu, käytin siihen isältä saamani perinnön.
He tulivat kutsumatta, joten kun totesin etten voi viettää päivää heidän kanssaan koska minun on luettava tenttiin, app haukkui minut tyhmäksi. Kuulemma vain tyhmien pitää lukea tentteihin.
Tätä rataa.
Missähän tässä käytöksessä on sellaista missä jolekulle voi olla hämärää, ettei tää ole hyväksyttävää?
Niin siis kun sulla on just tällanen kokemus niin muilla ei voi olla erilaista kokemusta? Tuohan on selkeesti väärin.
Niin en sanonut, vaan kerroin esimerkin siitä, että ei je rajattomat törkimykset suonkaan ole tietämättömiä törkeydestään. Kuten väitettiin.
Meinaatko todella, että jokainen väärintekijä tiedostaa mitä tekee? Jos näin on niin ehkä olen sitten väärässä ja nämä ikävät anopit ovatkin hirviöitä jotka haluavat pahaa lapsensa perheelle.
Esimerkiksi tässä ketjussa ei ole yhtään sellaista, joka olisi vain väärin toimineen kommunikaation aiheuttamaa väärinymmärrettyä ressukkaa, vaan kyllä nää on kaikki ihan tahallaan tallovia.
Se että voiko sitä sanoa tahalliseksi, jos talloja on narsisti tai sairaudentunnoton mt-ongelmainen on sitten saivartelua.
Ja kyllä, eihän esim ap:n anoppi mitään hyvää poikansa perheelle halua, eikä halunneet minunkaan appivanhempani.
Mä en kyllä menisi niin pitkälle, että kutsuisin jokaista rajatonta mt-ongelmaiseksi tai jopa narsistiksi. Oma rajaton tapaukseni, miehen muu sukulainen, ei mielestäni sellainen ole. Mieheni mukaan hän on lapsenmielinen, ja minusta se on hyvä kuvaus. Aikuinen nainen, joka ei ole ihan aikuistunut. Ei ole esim. koskaan asunut yksin, ei osaa kotitöitä, ei osaa huolehtia mitään kotiin liittyvää ei saa rahaa pysymään näpeissään. Käy kyllä töissä, mutta siinäpä se. Sekin työ suorittavaa niin, ettei tarvitse turhia miettiä. Aina on isä ja myöhemmin mies huolehtinut ja passannut, kun äitinsä lähti kun oli pikkutyttö, niin on saanut jäädä ikuiseksi pikkuprinsessaksi. Hänelle oli ihan aidosti yllätys, ettemme aja päivittäin 100km hoitamaan lemmikkiän, kerran kun oli hoidettu, luuli, että jatkossa on vaan ilmoitusasia. Yllättyi myös, ettei meille saa kävellä sisään ilmoittamatta tai mennä suoraan kaappeja penkomaan. Yllättyi, että kaikki tekemistemme kysely lapselta ei ole ok. Yllättyi, että kun isä ja miehensä on aina passannut, niin kaikki muut eivät teekään niin. Että voidaan tulla auttamaan, mutta ei niin, että nyt vain ilmoitetaan, että hopihopi. Sellaista lapsenomaista rajattomuutta. Yleensä kai lapset oppii viimeistään päiväkodissa, että ovat muista erillisiä. Tämä ei koskaan oppinut. Ei silti ole varsinaisesti pahansuopa.
hjälp kirjoitti:
No niin, anoppi on laittanut kakkosvaihteen silmään. Puhelin tärissyt viimeisen parin tunnin ajan vähän väliä pöydällä. Nämä viestit viimeistään paljastavat minut täysin mikäli sattuisi niin että anoppi lukee vauvapalstaa. Otan sen riskin:
1. viesti - Huomenta! Miten se mummon mössykkä nukkui yön? :)
en vastannut
2. viesti - Jos on nukkunut huonosti niin ikenet vaivaa (tekee hampaita) , voi antaa, esim. Porkkanaa!
en vastannut (vauvalla on jo puhjennut ensimmäiset hampaat jokin aika sitten)
3. viesti *Kuva kutsukortista, miehen serkun häät* - Joko teille tuli kutsu? Mietittiin että ei ukin kanssa mennä, että te pääsisitte! *Vauvan nimi* tykkäis jo itsekin olla mummolassa ihan rauhassa :)! Mummon ja ukin välissä voikin olla aika hyvä ja turvallinen nukkua ;)
en vastannut
4. viesti *Kuva karvarouskuista tms sienistä* - Kun paistaa hyvin, eikä laita paljoa suolaa, niin voi antaa *vauvan nimi*
En vastannut. Nyt on ollut hiljaista hetken aikaa. Jostain syystä odotan koko ajan napakkaa koputusta ulko-oveen.
"Mummon ja ukin välissä voikin olla aika hyvä ja turvallinen nukkua"... Olen nyt oikeasti ilkeä mutta teki mieli vastata jotakin haudassa nukkumiseen liittyvää
Muuhun nyt puuttumatta, mutta alle yksivuotiaille ei saa sieniä syöttää, EI karvarouskuja eikä muitakaan rouskuja, myrkyllisiä vauvoille!
Vierailija kirjoitti:
hjälp kirjoitti:
No niin, anoppi on laittanut kakkosvaihteen silmään. Puhelin tärissyt viimeisen parin tunnin ajan vähän väliä pöydällä. Nämä viestit viimeistään paljastavat minut täysin mikäli sattuisi niin että anoppi lukee vauvapalstaa. Otan sen riskin:
1. viesti - Huomenta! Miten se mummon mössykkä nukkui yön? :)
en vastannut
2. viesti - Jos on nukkunut huonosti niin ikenet vaivaa (tekee hampaita) , voi antaa, esim. Porkkanaa!
en vastannut (vauvalla on jo puhjennut ensimmäiset hampaat jokin aika sitten)
3. viesti *Kuva kutsukortista, miehen serkun häät* - Joko teille tuli kutsu? Mietittiin että ei ukin kanssa mennä, että te pääsisitte! *Vauvan nimi* tykkäis jo itsekin olla mummolassa ihan rauhassa :)! Mummon ja ukin välissä voikin olla aika hyvä ja turvallinen nukkua ;)
en vastannut
4. viesti *Kuva karvarouskuista tms sienistä* - Kun paistaa hyvin, eikä laita paljoa suolaa, niin voi antaa *vauvan nimi*
En vastannut. Nyt on ollut hiljaista hetken aikaa. Jostain syystä odotan koko ajan napakkaa koputusta ulko-oveen.
"Mummon ja ukin välissä voikin olla aika hyvä ja turvallinen nukkua"... Olen nyt oikeasti ilkeä mutta teki mieli vastata jotakin haudassa nukkumiseen liittyvää
Muuhun nyt puuttumatta, mutta alle yksivuotiaille ei saa sieniä syöttää, EI karvarouskuja eikä muitakaan rouskuja, myrkyllisiä vauvoille!
Ai, niin eikä suolaa ruokiin ollenkaan, eli hullu anoppi vaikka tämä kävi ilmi jo ennestään.
Tuon saman paskasuon juuri rämpineenä, olen erittäin pahoillani tilanteestasi.
Sinä olet äiti, isovanhemmilla, ystävillä ja sukulaisilla ei ole oikeuksia jotka ylittävät sinut. Sinun tehtäväsi on huolehtia lapsestasi niin hyvin kuin osaat. Muut voivat halutessaan ja sinun hyväksynnälläsi auttaa teitä. Lapsen äidin väheksyminen ja mollaaminen ei ole auttamista.
Minun avioliittoni pelastui vasta, kun mieheni silmät aukesivat riideltyäni kunnolla hänen sisarensa kanssa kodissamme. Hänen sisarensa jostain syystä luuli, että täti on vauvalle tärkeämpi kuin äiti. Ikävä kyllä välit mieheni perheeseen ovat nyt kokonaan poikki. He eivät halunneet kunnioittaa perhettämme antamalla kotirauhaa uusien asioiden opettelemiseksi. Sanoivat jopa, että minulla diagnosoitu raskauden jälkeinen masennus oli valhe jolla pitää heidät poissa. Olisin toivonut, että lapseni saisi aikaa myös isovanhempien kanssa. En vain tiennyt, että isovanhemmat ajattelivat sen ajan alkavan jo synnytysosastolla, kun vauva on syntynyt edellisenä aamuna ja minä yritän opetella imettämistä ja he tulevat räpsimään kuvia. Kuvat olivat sosiaalisessa mediassa jo samana iltana ilman lupaani.
Kaikilla on oikeus yksityisyyteen, tukeen ja rauhaan. Sinä määrität, millä ehdoin ne toteutuvat kohdallasi. Ole vahva, vauvasi tarvitsee sinua. Sano miehellesi, että sinä ja vauvanne tarvitsette nyt häntä.
Anoppini on perusluonteeltaan negatiivinen ihminen ja heidän kommunikointityylinsä on kotona minun korviini tiuskiva. Luulin pitkään, että he ovat jatkuvasti toisilleen vihaisia kunnes kysyin mieheltä asiasta ja hän kertoi, että heillä on sellainen tyyli.
Kerroinkin jo tuolla aiemmin siitä miten anoppi osti mm. sohvan meille kysymättä, tonkii tavaroita jos silmä välttää jne. En viitsi pahimpia kertoa, ettei mua tunnisteta.
Ongelma oli kuitenkin myös mussa, kun en koskaan sanonut tarpeeksi vastaan nuorempana. Hän varmasti luuli vain auttavansa ja enhän minä voi häntä syyttää esim. negatiivisesta luonteestaan?
En missään nimessä puolusta tässä ap:n anoppia. Tilanteita on kuitenkin erilaisia ja ap:lla oli samalla tavalla ongelmia sanoa ääneen mielipiteitään jne.