Lue keskustelun säännöt.
Mies omistaa kotimme ja ilmaisee sen myös
Hyyryläinen40
26.08.2018 |
Kuinka suhtautuisitte tällaiseen tilanteeseen, joka on arkipäiväistä, ei satunnainen lipsahdus: keskustelemme esim. satunnaisten tuttavien kanssa ja avomieheni puhuu siinä että "minä laitoin mun parvekkeelle..." vaikka minä seison vieressä ja yleisesti tiedossa on, että asumme ja elämme yhdessä. Yleensä ihmisetkin vaistomaisesti näyttävät hetken hämmentyneiltä ja vilkaisevat minua. Tai mies saattaa toisinaan tokaista minulle (erilaisissa asiayhteyksissä, ilman mitään riitaa tms), että "tämä on minun asuntoni", joskus jopa jatkeena, että "minä määrään..." Minusta tuo on äärimmäisen ärsyttävää ja alentavaa. Pahoittan tilanteissa mieleni, en mahda sille mitään.
Fakta onkin, että mies omistaa asunnon. Olemme avoliitossa ja minä muutin 4v. sitten miehen luo. Tämä on kuitenkin meidän yhteinen kotimme. Toki senkin mies myöntää ja itse nimenomaan haluaakin että tunnen olevani kotona. Hän itse ehdotti aikanaan yhteenmuuttoa.
Mies ei halunnut alussa eikä vieläkään, että omistaisin osaa. Ehdotin silloin kun muutimme yhteen sitäkin vaihtoehtoa, että maksaisin asunnosta puolet /ottaisin puolet lainasta harteilleni. Se ei siis tullut kuuloonkaan ja kun asia käsiteltiin, minulle se on ollut ihan vilpittömästi fine. Aluksi hän oli myös sitä mieltä ettei minun tulisi maksaa asumisestani yhtään mitään. Sovimme kuitenkin, että jos minusta itsestäni siltä tuntuu että haluan välttämättä jotain maksaa, niin voin maksaa vastikkeen (maksan kokonaan), veden (maksan molempien) ja sähkölaskun (maksan kokonaan). Niin olen tehnytkin kun tuntuisi kummalliselta ja loismaiselta olla maksamatta mitään. Lainan hoitoon en osallistu. En myöskään remonttikuluihin. Jotain pientä laittoa kuten tapetteja ja maaleja olen halunnut maksaa, ihan vaan omaksi ilokseni. Toki päätös niiden hankinnasta on ollut yhteinen.
Järjestely on toiminut hyvin, olemme yhdessä rakentaneet tästä kotia, minun kädenjälkeni siis näkyy täällä tasavertaisesti (omin päin en ole milloinkaan mitään tehnyt, vaan yhdessä mietitty ja laitettu) eli sikäli tunnen tämän kodikseni. En ole siis aiemmin isommin uhrannut ajatuksia omistussuhteille.
Nyt kuitenkin tuo omistamisen korostaminen on alkanut yleistyessään rassaamaan, olen tullut sille suorastaan allergiseksi. Ekalla kerralla se meni jotenkin ajattelemattomuuden piikkiin, enkä tehnyt asiasta numeroa vaikka pahastuin. Toinen kerta jäi jo kaivelemaan ja nykyisin koko lause saa tosiaan jo niskavillani pystyyn ja olenkin alkanut ajattelemaan, että olisiko minun syytä ruveta katselemaan omaa asuntoa. Ei niin että eroaisimme tai että välttämättä edes muuttaisin sinne, mutta jotta minullakin olisi jotain, tulevaisuuden turva.
Tämä ei edes tunnu enää samalla tavalla kodilta, kun olen nykyisin koko ajan tietoinen siitä, että mikään irtainta lukuunottamatta ei ole minun. En ole todellakaan ollut kärkkymässä mitään omistuksia kun kerran tiedän ettei mies sitä halua, ei se ole ollut minulle ongelma. Ja jos mentäisiin naimisiinkin, MINÄ vaatisin avioehdon, vaikka olen pienituloisempi. En missään nimessä halua hyötyä tässä tms. ja mies tietää sen. Asiasta on puhuttu.
Olen joskus maininnut miehelle tosiaan, että tuollainen pahoittaa mieleni, eikä hän osannut siihen oikein mitään (syytä) sanoa.
Olemme aikuisia, ei yhteisiä lapsia. Miehellä on aikuinen lapsi.
Miten itse suhtautuisitte, mitä tekisitte?
Kommentit (424)
Omat lapset kirjoitti:
Mies haluaa jättää asunnon lapsiensa turvaksi. Sinähän et ole hänen lastensa äiti. Minä ainakin ajattelen jälkeläisieni varallisuutta ensin, sitten vasta avopuolison.
Näinhän se on. Käytännössä naisen elämä tuollaisessa kyllä tulee tukalaksi. Varsinkin, jos mies vielä koko ajan huomauttelee omistussuhteista. Ja monia ristiriitoja tulee arkielämässä vastaan. Kuka tekee mitäkin, kuka saa päättää, kuka maksaa mitäkin. En menisi tuollaiseen, vaikka ilmaiseksi saisi asua. Tuossahan menisi lopulta kaikki omanarvontunto ja mielenterveys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko olet tapetit valinnut? Entä syysverhot ja tuikkukupit?
MIEHEN OMAISUUS ON MIEHEN OMAISUUTTA.
Piste.
Juuri näin. Se että joku random naaras asuu miehen omistamassa talossa / asunnossa, ja tönii siellä niitä kuuluisia tuikkukuppeja hyllyjen laidoilta toisille ja jotain verhoja yms. haroo, ei tarkoita että siitä miehen omaisuudesta tulee automaatiolla MEIDÄN omaisuutta. Tuohan kyllä on lähes 99% tapauksista se naaraksien ajattelu malli, että kun bunkkaa toisen tykönä niin sen omaisuudesta tulee taikaiskusta myös hänen omaa. Omaisuus on sen, jonka nimi on panttikirjoissa. Oli tuikkukuppeja & kartiineja tai ei.
Miten niin? Suurin osa täälläkin kommentpivista (tod. näk.) naisista on sitä mieltä että asuntolainat olisi hyvä olla 50/50, kun ollaan sitouduttu parisuhteeseen. Naiset tekevät yhtälailla työtä kuin miehet ja usein vielä päälle suurimman osan kotitöistä ja kantavat vastuun lapsista. Mikä tekee naissukupuolesta mielestäsi lusmun??
Miksi tämä ap:n mies on sitten ottanut tämän random naisen kotiinsa asumaan ja miksi random nainen on muuttanut, sitä en tiedä. Tämä ko miehen olisi kannattanut pysyä sinkkuna.
Siksi miehet ei suostu 50/50 pelleilyihin, koska 90% avioeroista ja miksei avoliitoistakin, päättyy naisen alullepanemaan eroon. Kun mies pitää kotinsa eli linnansa omassa hallinnassaan, niin on edes teoreettinen mahdollisuus että pystyy suomalaisten naisten kanssa asumaan / olemaan parisuhteessa. Koska jos ja kun se ero tulee, ei tarvitse miehen asumisestaan ja arkensa järkkymisestä olla huolissaan, senkun halukas nainen kantaa tavaransa sekä itsensä ulos ja menee sinne missä asiat kerran on paremmin. Mutta naisethan haluavat vessassa käynneistäänkin tehdä draama ja numeron, ja eron tulessa kysymykseen, siitä halutaan tehdä oikea sirkus ja mahdollisimman hankalaa ja kallista MIEHILLE. Siksi pitäisi muka suostua 50/50 pelleilyihin että naiset saisi kiristyksiinsä vielä yhden kädenjatkeen lisäksi, ihan kuin se seksillä kiristäminen ei jo riittäisi.
Eiköhän noin syvällä naisvihalla kannata jättäytyä ihan suosiolla yksin. Jos joku muu sen sijaan sattuu naisista tykkäämään ja haluaa sellaisen kanssa parisuhteenkin aloittaa, niin lähtökohdat lienee sellaisella miehellä hieman erilaiset. Useimmat minun tuntemani parit ainakin asuvat 50-50 omisteisessa asunnossa ja vieläpä ihan sulassa sovussa.
Mutta tämä oli oikeastaan aika hyvä esimerkki siitä mahdollisesta piilevästä asenteesta josta kirjoitin ap:lle aiemmin. Ap, luepa hyvin tarkkaan ne viestit, joissa hanakimmin puolustetaan ja ymmärretään miehesi kantaa, ja mieti hyvin tarkkaan haluatko jakaa elämäsi ihmisen kanssa joka saattaa ainakin alitajuisesti samaistua näihin ajatuksiin. Tuskin nämäkään miehet omalle emännälleen päin naamaa tällä tavoin puhuvat. Oletko kysynyt, miksi sinun kumppanisi ei halua myydä puolikasta talostaan?
Vai niin, että tilastojen ja tosiasioiden tunnustaminen on naisvihaa. No kait se sitten on. Sinun kaltaiset naiset ovat juuri niitä joille naimisiin mennessä se että mies pitää huoleen oikeusturvastaan ja omaisuudestaan vaatien avioehtoa, on naisvihaa. Se että ei luovuta elämäntyötään auliisti vastikkeetta naisen kayttöön ja alttiiksi tämä ero kiristyksille, on teidänlaistenne hyväkkäiden mielestä naisvihaa. Jos tilastoissa lukisi että miehet pistävät alulle 90% eroista, niin tuolle "kritiikillesi" saattaisi olla jotain perusteita.
Ei tässä ole mistään tilastoista kyse (paitsi että viimeksi kun tarkistin se oli noin 80%, ei 90%), vaan kirjoituksesi halveksivasta ja pahantahtoisesta kokonaissävystä. Tämä tulee ehkä yllätyksenä, mutta niitä "minun kaltaisiani" eli vihamielisistä ja katkerista miehistä tykkäämättömiä naisia on itseasiassa suurin osa. Joten jos haluaa karttaa meitä niin turvallisinta on pysyä kokonaan sinkkuna.
Ps. Meillä minä vaadin avioehtoa.
80% tai 90%, aivan se ja sama. Homman pointti oli siinä että naiset niistä nyt kuitenkin enemmistön alulle laittavat ja miehet ovat taloudellisesti kärsijöinä suuremmassa osassa. Halveksiva ja pahantahtoinen ? No onhan se kyllä pirun ikävää, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä niin kuin ne todellisuudessa ovat. Sehän nyt ei yllätä ollenkaan että naiset vetävät herneet nokkaan kun ei oikeista asioista jeesustella ja päivitellä kun taivaanrannassa ei sateenkaaret loistakkaan ja yksisarvitset My Little Ponyt koikkelehdikkaan sen sateenkaaren ympärillä. On se niin kovin ikävää, VOI VOI VOI. Joutuukohan tässä ihan jo lehteen ja kansanradioon soittamaan tämän vuoksi. Varmaankin joutuu ottamaan yhteyttä ihmisoikeusasiamieheen ja Henry Kissinger :iinkin, on se niin hävytöntä että puhutaan asioista ääneen.
Ps. se että vaadit, se on ihan oikein. Se hommahan toimii molemmin päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä omistan asunnon kokonaan ja valitettavasti joudun usein sanomaan miehelle : "mun kämppä".
Ai miksikö?
No siitä syystä, että mies yrittää tehdä tästä jonku mancaven. Tietokoneita (kyllä, monikko), pelivehkeitä, auton/tietokoneen yms osia, helvetin rumia huonekaluja (jotka näyttävät siltä, että kuuluvat 14v Jonnen huoneeseen) jnejne... Mies kiukuttelee että kyllä hän nyt vaan hankkii tälläisen asian x ja tuo sen keskelle olohuonetta. Silloin on pakko sanoa, että joo et tuo. KOSKA mun maksama asunto.
Kuulostat kyllä hirveältä ihmiseltä. Ei se ole mikään teidän yhteinen koti jos sinä täysin määräät mitä siellä saa olla ja vielä tuot sen noin julki ’tää on kuule mun kämppä!’ Hirveää alistavaa vallankäyttöä sinulta. Jos olisin miehesi muuttaisin pois.
Kaikki te varmasti ottaisitte esimerkiksi riemusta kiljuen puolikkaan auton moottorin olkkarin pöydälle? johtokasoja joka puolelle taloa? Säkkituoleja olohuoneeseen?
Meille asioista keskustellaan ja päätetään yhdessä ja meillä on kyllä säkkituoli olohuoneessa. Jos minä yhtäkkiä haluaisin maalata koko talomme pinkiksi ja mies sanoisi että ei todellakaan, niin niin ei tapahtuisi. Sama auton moottorin kanssa olohuoneessa, jos mies sellaisen yhtäkkiä keksisi siihen haluta. Kumpikaan ei sano ”minä päätän kaikesta, ole sinä hiljaa.” Outoa edes kuvitella moista.
Hei ap, olen ollut mieheni kanssa pian 50 aviossa ja meillä on kaikki omaisuus 50/50, mutta silti avioliiton alussa mies aina puhui muodossa minä/minun.
Sitten otin asian puheeksi ja sanoin, että tuntuu omituiselta, kun hän mainostaa itseään omistajana ja tunnen, että en ole mitään tehnyt kotimme hyväksi.
Ansiomme ovat olleet lähes yhtä suuret ja on aina ollut yhteiset rahat.
Mieheni muutti tyylinsä kokonaan, kun tajusi minun pahoittavan mieleni.
Varmaan meillä miehen käytös johtui siitä, että oli omassa perheessään ainoa lapsi, jolloin kaikki oli korostanut hänen omistavan kaiken.
Neuvoisin sinua puhumaan asiasta miehen kanssa eikä heti pakata tavaroita.
En jaksa lukea tätä ketjua aloitusta pitemmälle. Kuinkahan paljon Suomessa on näitä talouksia joissa mies on hommannut alivuokralaisen joka toimii ilmaisena piikana ja kustantaa täyshoidon. Ap mieti tulevaisuuttasi, ala kartuttaa omaa omaisuuttasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä omistan asunnon kokonaan ja valitettavasti joudun usein sanomaan miehelle : "mun kämppä".
Ai miksikö?
No siitä syystä, että mies yrittää tehdä tästä jonku mancaven. Tietokoneita (kyllä, monikko), pelivehkeitä, auton/tietokoneen yms osia, helvetin rumia huonekaluja (jotka näyttävät siltä, että kuuluvat 14v Jonnen huoneeseen) jnejne... Mies kiukuttelee että kyllä hän nyt vaan hankkii tälläisen asian x ja tuo sen keskelle olohuonetta. Silloin on pakko sanoa, että joo et tuo. KOSKA mun maksama asunto.
Kuulostat kyllä hirveältä ihmiseltä. Ei se ole mikään teidän yhteinen koti jos sinä täysin määräät mitä siellä saa olla ja vielä tuot sen noin julki ’tää on kuule mun kämppä!’ Hirveää alistavaa vallankäyttöä sinulta. Jos olisin miehesi muuttaisin pois.
Kaikki te varmasti ottaisitte esimerkiksi riemusta kiljuen puolikkaan auton moottorin olkkarin pöydälle? johtokasoja joka puolelle taloa? Säkkituoleja olohuoneeseen?
Meille asioista keskustellaan ja päätetään yhdessä ja meillä on kyllä säkkituoli olohuoneessa. Jos minä yhtäkkiä haluaisin maalata koko talomme pinkiksi ja mies sanoisi että ei todellakaan, niin niin ei tapahtuisi. Sama auton moottorin kanssa olohuoneessa, jos mies sellaisen yhtäkkiä keksisi siihen haluta. Kumpikaan ei sano ”minä päätän kaikesta, ole sinä hiljaa.” Outoa edes kuvitella moista.
No yritä edes kuvitella joku juttu jonka miehesi ehdottomasti haluaisi teille ja sinä et missään nimessä. Vaikka pikimustat seinät koko asuntoon. Se että te "keskustelette" ja saat miehen luopumaan haaveestaan, ei tarkoita yhteistä päätöstä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä omistan asunnon kokonaan ja valitettavasti joudun usein sanomaan miehelle : "mun kämppä".
Ai miksikö?
No siitä syystä, että mies yrittää tehdä tästä jonku mancaven. Tietokoneita (kyllä, monikko), pelivehkeitä, auton/tietokoneen yms osia, helvetin rumia huonekaluja (jotka näyttävät siltä, että kuuluvat 14v Jonnen huoneeseen) jnejne... Mies kiukuttelee että kyllä hän nyt vaan hankkii tälläisen asian x ja tuo sen keskelle olohuonetta. Silloin on pakko sanoa, että joo et tuo. KOSKA mun maksama asunto.
Kuulostat kyllä hirveältä ihmiseltä. Ei se ole mikään teidän yhteinen koti jos sinä täysin määräät mitä siellä saa olla ja vielä tuot sen noin julki ’tää on kuule mun kämppä!’ Hirveää alistavaa vallankäyttöä sinulta. Jos olisin miehesi muuttaisin pois.
Kaikki te varmasti ottaisitte esimerkiksi riemusta kiljuen puolikkaan auton moottorin olkkarin pöydälle? johtokasoja joka puolelle taloa? Säkkituoleja olohuoneeseen?
Meille asioista keskustellaan ja päätetään yhdessä ja meillä on kyllä säkkituoli olohuoneessa. Jos minä yhtäkkiä haluaisin maalata koko talomme pinkiksi ja mies sanoisi että ei todellakaan, niin niin ei tapahtuisi. Sama auton moottorin kanssa olohuoneessa, jos mies sellaisen yhtäkkiä keksisi siihen haluta. Kumpikaan ei sano ”minä päätän kaikesta, ole sinä hiljaa.” Outoa edes kuvitella moista.
Mutta jos toinen omistaa koko asunnon, on hänellä oikeus pättää kaikesta yksin. Varsinkin riidoissa tätä valta-asemaa tulisi varmasti helposti käytettyä hyväksi. Vaikka periaatteessa, jos on ottanut toisen luokseen asumaan, niin kai se on sitten molempien koti. Kauhean monimutkaista asumista. En kyllä haluaisi tuollaiseen sotkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja olet yhdessä tuon kusipään koska....... en olisi päivääkään yhdessä hänen kanssaan.....en päivääkään. Eroa kun vielä voit
Varmaankin taloudellisen turvan vuoksi.
Opetapa miehellesi seuraava vanhan kansan viisaus: Kun sä tulit tänne niin sulla ei ollut kuin v-ttu ja virsikirja ja kummatkin on kakarat repinyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin joskus vastaavassa tilanteessa jossa asunto oli silloisen poikaystävän, johon hän halusi minun muuttavan. Itse olisin mielummin muuttanut yhteen vuokra-asuntoon. Suostuin sitten monen väännön jälkeen muuttamaan poikaystävän luo sillä ehdolla että kertaakaan ei sitten sano että asunto on vain hänen.
Meni kuukausi ja erään riidan yhteydessä ex sitten sanoi että tiiätkö muuten, tää asunto on hänen ja hän voi heittää mut ulos silloin kun huvittaa. Tuon kerran vielä annoin anteeksi mutta kun sama toistui kuukauden päästä, en enää jäänyt odottelemaan kolmatta kertaa vaan pakkasin tavarani ja muutin äidilleni siksi aikaa että sain vuokra-asunnon.
Exä soitteli perään ja itki ettei tarkoittanut. Kun ei enää muuta keksinyt niin vetosi siihen ettei hänellä ole enää varaa asua yksin omassa asunnossaan. Eli halusi minut vaan maksajaksi. Totesin vaan että voi voi ja vaihdoin puhelinnumeron.
Vallankäyttöä tuo on ja mieheltä pelkkää rahastusta, haluaa vaan ap:n maksamaan juoksevia kuluja. Tuo ei tiedä mitään muuta kun eroa. Vaikka mies nyt lopettaisikin tuon niin nuo kommentit on syönyt koko suhteelta luottamuksen. Eli turvaa nyt oma taloutesi mahdollisimman äkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä omistan asunnon kokonaan ja valitettavasti joudun usein sanomaan miehelle : "mun kämppä".
Ai miksikö?
No siitä syystä, että mies yrittää tehdä tästä jonku mancaven. Tietokoneita (kyllä, monikko), pelivehkeitä, auton/tietokoneen yms osia, helvetin rumia huonekaluja (jotka näyttävät siltä, että kuuluvat 14v Jonnen huoneeseen) jnejne... Mies kiukuttelee että kyllä hän nyt vaan hankkii tälläisen asian x ja tuo sen keskelle olohuonetta. Silloin on pakko sanoa, että joo et tuo. KOSKA mun maksama asunto.
Kuulostat kyllä hirveältä ihmiseltä. Ei se ole mikään teidän yhteinen koti jos sinä täysin määräät mitä siellä saa olla ja vielä tuot sen noin julki ’tää on kuule mun kämppä!’ Hirveää alistavaa vallankäyttöä sinulta. Jos olisin miehesi muuttaisin pois.
Kaikki te varmasti ottaisitte esimerkiksi riemusta kiljuen puolikkaan auton moottorin olkkarin pöydälle? johtokasoja joka puolelle taloa? Säkkituoleja olohuoneeseen?
Meille asioista keskustellaan ja päätetään yhdessä ja meillä on kyllä säkkituoli olohuoneessa. Jos minä yhtäkkiä haluaisin maalata koko talomme pinkiksi ja mies sanoisi että ei todellakaan, niin niin ei tapahtuisi. Sama auton moottorin kanssa olohuoneessa, jos mies sellaisen yhtäkkiä keksisi siihen haluta. Kumpikaan ei sano ”minä päätän kaikesta, ole sinä hiljaa.” Outoa edes kuvitella moista.
No yritä edes kuvitella joku juttu jonka miehesi ehdottomasti haluaisi teille ja sinä et missään nimessä. Vaikka pikimustat seinät koko asuntoon. Se että te "keskustelette" ja saat miehen luopumaan haaveestaan, ei tarkoita yhteistä päätöstä...
Sitten minä tietysti saisin päättää jonkun muun yhtä ison asian kodissamme johon miehen olisi suostuttava. Tai esim vain miehen tietokonehuone maalattaisiin mustaksi. Kompromissit on sinulle täysin vieras käsite?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä omistan asunnon kokonaan ja valitettavasti joudun usein sanomaan miehelle : "mun kämppä".
Ai miksikö?
No siitä syystä, että mies yrittää tehdä tästä jonku mancaven. Tietokoneita (kyllä, monikko), pelivehkeitä, auton/tietokoneen yms osia, helvetin rumia huonekaluja (jotka näyttävät siltä, että kuuluvat 14v Jonnen huoneeseen) jnejne... Mies kiukuttelee että kyllä hän nyt vaan hankkii tälläisen asian x ja tuo sen keskelle olohuonetta. Silloin on pakko sanoa, että joo et tuo. KOSKA mun maksama asunto.
Kuulostat kyllä hirveältä ihmiseltä. Ei se ole mikään teidän yhteinen koti jos sinä täysin määräät mitä siellä saa olla ja vielä tuot sen noin julki ’tää on kuule mun kämppä!’ Hirveää alistavaa vallankäyttöä sinulta. Jos olisin miehesi muuttaisin pois.
Kaikki te varmasti ottaisitte esimerkiksi riemusta kiljuen puolikkaan auton moottorin olkkarin pöydälle? johtokasoja joka puolelle taloa? Säkkituoleja olohuoneeseen?
Meille asioista keskustellaan ja päätetään yhdessä ja meillä on kyllä säkkituoli olohuoneessa. Jos minä yhtäkkiä haluaisin maalata koko talomme pinkiksi ja mies sanoisi että ei todellakaan, niin niin ei tapahtuisi. Sama auton moottorin kanssa olohuoneessa, jos mies sellaisen yhtäkkiä keksisi siihen haluta. Kumpikaan ei sano ”minä päätän kaikesta, ole sinä hiljaa.” Outoa edes kuvitella moista.
No yritä edes kuvitella joku juttu jonka miehesi ehdottomasti haluaisi teille ja sinä et missään nimessä. Vaikka pikimustat seinät koko asuntoon. Se että te "keskustelette" ja saat miehen luopumaan haaveestaan, ei tarkoita yhteistä päätöstä...
Sitten minä tietysti saisin päättää jonkun muun yhtä ison asian kodissamme johon miehen olisi suostuttava. Tai esim vain miehen tietokonehuone maalattaisiin mustaksi. Kompromissit on sinulle täysin vieras käsite?
No meidän kompromissi on iso, ruma pelitietokone makuuhuoneen nurkassa. Mies haluaisi toisen olkkariin. Ei käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja olet yhdessä tuon kusipään koska....... en olisi päivääkään yhdessä hänen kanssaan.....en päivääkään. Eroa kun vielä voit
Varmaankin taloudellisen turvan vuoksi.
Tuskinpa. Eihän hänellä ole muuta turvaa, kuin miehen sana, että saa tulla asumaan. Yhtäkkiä mies voi sanoa että lähde pois. Eikä kuulosta siltä, että nainen olisi puilla paljailla. Varmaan työssäkäyvä, koska pystyy maksamaan vastikkeen, sähköt, vedet ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko olet tapetit valinnut? Entä syysverhot ja tuikkukupit?
MIEHEN OMAISUUS ON MIEHEN OMAISUUTTA.
Piste.
Juuri näin. Se että joku random naaras asuu miehen omistamassa talossa / asunnossa, ja tönii siellä niitä kuuluisia tuikkukuppeja hyllyjen laidoilta toisille ja jotain verhoja yms. haroo, ei tarkoita että siitä miehen omaisuudesta tulee automaatiolla MEIDÄN omaisuutta. Tuohan kyllä on lähes 99% tapauksista se naaraksien ajattelu malli, että kun bunkkaa toisen tykönä niin sen omaisuudesta tulee taikaiskusta myös hänen omaa. Omaisuus on sen, jonka nimi on panttikirjoissa. Oli tuikkukuppeja & kartiineja tai ei.
Miten niin? Suurin osa täälläkin kommentpivista (tod. näk.) naisista on sitä mieltä että asuntolainat olisi hyvä olla 50/50, kun ollaan sitouduttu parisuhteeseen. Naiset tekevät yhtälailla työtä kuin miehet ja usein vielä päälle suurimman osan kotitöistä ja kantavat vastuun lapsista. Mikä tekee naissukupuolesta mielestäsi lusmun??
Miksi tämä ap:n mies on sitten ottanut tämän random naisen kotiinsa asumaan ja miksi random nainen on muuttanut, sitä en tiedä. Tämä ko miehen olisi kannattanut pysyä sinkkuna.
Siksi miehet ei suostu 50/50 pelleilyihin, koska 90% avioeroista ja miksei avoliitoistakin, päättyy naisen alullepanemaan eroon. Kun mies pitää kotinsa eli linnansa omassa hallinnassaan, niin on edes teoreettinen mahdollisuus että pystyy suomalaisten naisten kanssa asumaan / olemaan parisuhteessa. Koska jos ja kun se ero tulee, ei tarvitse miehen asumisestaan ja arkensa järkkymisestä olla huolissaan, senkun halukas nainen kantaa tavaransa sekä itsensä ulos ja menee sinne missä asiat kerran on paremmin. Mutta naisethan haluavat vessassa käynneistäänkin tehdä draama ja numeron, ja eron tulessa kysymykseen, siitä halutaan tehdä oikea sirkus ja mahdollisimman hankalaa ja kallista MIEHILLE. Siksi pitäisi muka suostua 50/50 pelleilyihin että naiset saisi kiristyksiinsä vielä yhden kädenjatkeen lisäksi, ihan kuin se seksillä kiristäminen ei jo riittäisi.
Eiköhän noin syvällä naisvihalla kannata jättäytyä ihan suosiolla yksin. Jos joku muu sen sijaan sattuu naisista tykkäämään ja haluaa sellaisen kanssa parisuhteenkin aloittaa, niin lähtökohdat lienee sellaisella miehellä hieman erilaiset. Useimmat minun tuntemani parit ainakin asuvat 50-50 omisteisessa asunnossa ja vieläpä ihan sulassa sovussa.
Mutta tämä oli oikeastaan aika hyvä esimerkki siitä mahdollisesta piilevästä asenteesta josta kirjoitin ap:lle aiemmin. Ap, luepa hyvin tarkkaan ne viestit, joissa hanakimmin puolustetaan ja ymmärretään miehesi kantaa, ja mieti hyvin tarkkaan haluatko jakaa elämäsi ihmisen kanssa joka saattaa ainakin alitajuisesti samaistua näihin ajatuksiin. Tuskin nämäkään miehet omalle emännälleen päin naamaa tällä tavoin puhuvat. Oletko kysynyt, miksi sinun kumppanisi ei halua myydä puolikasta talostaan?
Vai niin, että tilastojen ja tosiasioiden tunnustaminen on naisvihaa. No kait se sitten on. Sinun kaltaiset naiset ovat juuri niitä joille naimisiin mennessä se että mies pitää huoleen oikeusturvastaan ja omaisuudestaan vaatien avioehtoa, on naisvihaa. Se että ei luovuta elämäntyötään auliisti vastikkeetta naisen kayttöön ja alttiiksi tämä ero kiristyksille, on teidänlaistenne hyväkkäiden mielestä naisvihaa. Jos tilastoissa lukisi että miehet pistävät alulle 90% eroista, niin tuolle "kritiikillesi" saattaisi olla jotain perusteita.
Ei tässä ole mistään tilastoista kyse (paitsi että viimeksi kun tarkistin se oli noin 80%, ei 90%), vaan kirjoituksesi halveksivasta ja pahantahtoisesta kokonaissävystä. Tämä tulee ehkä yllätyksenä, mutta niitä "minun kaltaisiani" eli vihamielisistä ja katkerista miehistä tykkäämättömiä naisia on itseasiassa suurin osa. Joten jos haluaa karttaa meitä niin turvallisinta on pysyä kokonaan sinkkuna.
Ps. Meillä minä vaadin avioehtoa.
Avioehto on nykyään tosi yleinen. Itsekin haluaisin sellaisen, jos naumisiin mentäisiin. Ja uskon, että siurimmalle isalle naisista ja miehistä se on ihan fine. Onko jossain tilastoja, jodta selviäisi, että naiset yleisesti vastustaisuvat avioehtoa? Se naisvihaaja mies voisi vastata. Ja seiska-lehti ei kelpaa lähteeksi
Avioehdolla voi pyyhkiä persettä, jos ainoa omaisuus on asunto ja haluaa sen menevän lapsille. Leski kun voi avioehdosta huolimatta jäädä siihen asumaan. Siksi ei enää koskaan naimisiin.
Kolmannen kerran.
Miksi aloittajalla ei ole omaa omistusasuntoa, jos se kerran parilla sadalla eurolla kuukaudessa noin vain järjestyisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä omistan asunnon kokonaan ja valitettavasti joudun usein sanomaan miehelle : "mun kämppä".
Ai miksikö?
No siitä syystä, että mies yrittää tehdä tästä jonku mancaven. Tietokoneita (kyllä, monikko), pelivehkeitä, auton/tietokoneen yms osia, helvetin rumia huonekaluja (jotka näyttävät siltä, että kuuluvat 14v Jonnen huoneeseen) jnejne... Mies kiukuttelee että kyllä hän nyt vaan hankkii tälläisen asian x ja tuo sen keskelle olohuonetta. Silloin on pakko sanoa, että joo et tuo. KOSKA mun maksama asunto.
Kuulostat kyllä hirveältä ihmiseltä. Ei se ole mikään teidän yhteinen koti jos sinä täysin määräät mitä siellä saa olla ja vielä tuot sen noin julki ’tää on kuule mun kämppä!’ Hirveää alistavaa vallankäyttöä sinulta. Jos olisin miehesi muuttaisin pois.
Kaikki te varmasti ottaisitte esimerkiksi riemusta kiljuen puolikkaan auton moottorin olkkarin pöydälle? johtokasoja joka puolelle taloa? Säkkituoleja olohuoneeseen?
Meille asioista keskustellaan ja päätetään yhdessä ja meillä on kyllä säkkituoli olohuoneessa. Jos minä yhtäkkiä haluaisin maalata koko talomme pinkiksi ja mies sanoisi että ei todellakaan, niin niin ei tapahtuisi. Sama auton moottorin kanssa olohuoneessa, jos mies sellaisen yhtäkkiä keksisi siihen haluta. Kumpikaan ei sano ”minä päätän kaikesta, ole sinä hiljaa.” Outoa edes kuvitella moista.
No yritä edes kuvitella joku juttu jonka miehesi ehdottomasti haluaisi teille ja sinä et missään nimessä. Vaikka pikimustat seinät koko asuntoon. Se että te "keskustelette" ja saat miehen luopumaan haaveestaan, ei tarkoita yhteistä päätöstä...
Sitten minä tietysti saisin päättää jonkun muun yhtä ison asian kodissamme johon miehen olisi suostuttava. Tai esim vain miehen tietokonehuone maalattaisiin mustaksi. Kompromissit on sinulle täysin vieras käsite?
No meidän kompromissi on iso, ruma pelitietokone makuuhuoneen nurkassa. Mies haluaisi toisen olkkariin. Ei käy.
No jos olet tuollaiseen kompromissiin suostunut niin se on ihan oma asiasi. Pointti oli se miten vääristyneen kuvan suhteen valta asetelmasta antaa tuollainen ’minun asunto, minä päätän kaikesta ja jos en pidä jostain tavaroistasi ne lähtevät koska minä sanon niin’ aika tossu ja alistettu mies sinulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko olet tapetit valinnut? Entä syysverhot ja tuikkukupit?
MIEHEN OMAISUUS ON MIEHEN OMAISUUTTA.
Piste.
Juuri näin. Se että joku random naaras asuu miehen omistamassa talossa / asunnossa, ja tönii siellä niitä kuuluisia tuikkukuppeja hyllyjen laidoilta toisille ja jotain verhoja yms. haroo, ei tarkoita että siitä miehen omaisuudesta tulee automaatiolla MEIDÄN omaisuutta. Tuohan kyllä on lähes 99% tapauksista se naaraksien ajattelu malli, että kun bunkkaa toisen tykönä niin sen omaisuudesta tulee taikaiskusta myös hänen omaa. Omaisuus on sen, jonka nimi on panttikirjoissa. Oli tuikkukuppeja & kartiineja tai ei.
Miten niin? Suurin osa täälläkin kommentpivista (tod. näk.) naisista on sitä mieltä että asuntolainat olisi hyvä olla 50/50, kun ollaan sitouduttu parisuhteeseen. Naiset tekevät yhtälailla työtä kuin miehet ja usein vielä päälle suurimman osan kotitöistä ja kantavat vastuun lapsista. Mikä tekee naissukupuolesta mielestäsi lusmun??
Miksi tämä ap:n mies on sitten ottanut tämän random naisen kotiinsa asumaan ja miksi random nainen on muuttanut, sitä en tiedä. Tämä ko miehen olisi kannattanut pysyä sinkkuna.
Siksi miehet ei suostu 50/50 pelleilyihin, koska 90% avioeroista ja miksei avoliitoistakin, päättyy naisen alullepanemaan eroon. Kun mies pitää kotinsa eli linnansa omassa hallinnassaan, niin on edes teoreettinen mahdollisuus että pystyy suomalaisten naisten kanssa asumaan / olemaan parisuhteessa. Koska jos ja kun se ero tulee, ei tarvitse miehen asumisestaan ja arkensa järkkymisestä olla huolissaan, senkun halukas nainen kantaa tavaransa sekä itsensä ulos ja menee sinne missä asiat kerran on paremmin. Mutta naisethan haluavat vessassa käynneistäänkin tehdä draama ja numeron, ja eron tulessa kysymykseen, siitä halutaan tehdä oikea sirkus ja mahdollisimman hankalaa ja kallista MIEHILLE. Siksi pitäisi muka suostua 50/50 pelleilyihin että naiset saisi kiristyksiinsä vielä yhden kädenjatkeen lisäksi, ihan kuin se seksillä kiristäminen ei jo riittäisi.
Eiköhän noin syvällä naisvihalla kannata jättäytyä ihan suosiolla yksin. Jos joku muu sen sijaan sattuu naisista tykkäämään ja haluaa sellaisen kanssa parisuhteenkin aloittaa, niin lähtökohdat lienee sellaisella miehellä hieman erilaiset. Useimmat minun tuntemani parit ainakin asuvat 50-50 omisteisessa asunnossa ja vieläpä ihan sulassa sovussa.
Mutta tämä oli oikeastaan aika hyvä esimerkki siitä mahdollisesta piilevästä asenteesta josta kirjoitin ap:lle aiemmin. Ap, luepa hyvin tarkkaan ne viestit, joissa hanakimmin puolustetaan ja ymmärretään miehesi kantaa, ja mieti hyvin tarkkaan haluatko jakaa elämäsi ihmisen kanssa joka saattaa ainakin alitajuisesti samaistua näihin ajatuksiin. Tuskin nämäkään miehet omalle emännälleen päin naamaa tällä tavoin puhuvat. Oletko kysynyt, miksi sinun kumppanisi ei halua myydä puolikasta talostaan?
Vai niin, että tilastojen ja tosiasioiden tunnustaminen on naisvihaa. No kait se sitten on. Sinun kaltaiset naiset ovat juuri niitä joille naimisiin mennessä se että mies pitää huoleen oikeusturvastaan ja omaisuudestaan vaatien avioehtoa, on naisvihaa. Se että ei luovuta elämäntyötään auliisti vastikkeetta naisen kayttöön ja alttiiksi tämä ero kiristyksille, on teidänlaistenne hyväkkäiden mielestä naisvihaa. Jos tilastoissa lukisi että miehet pistävät alulle 90% eroista, niin tuolle "kritiikillesi" saattaisi olla jotain perusteita.
Ei tässä ole mistään tilastoista kyse (paitsi että viimeksi kun tarkistin se oli noin 80%, ei 90%), vaan kirjoituksesi halveksivasta ja pahantahtoisesta kokonaissävystä. Tämä tulee ehkä yllätyksenä, mutta niitä "minun kaltaisiani" eli vihamielisistä ja katkerista miehistä tykkäämättömiä naisia on itseasiassa suurin osa. Joten jos haluaa karttaa meitä niin turvallisinta on pysyä kokonaan sinkkuna.
Ps. Meillä minä vaadin avioehtoa.
80% tai 90%, aivan se ja sama. Homman pointti oli siinä että naiset niistä nyt kuitenkin enemmistön alulle laittavat ja miehet ovat taloudellisesti kärsijöinä suuremmassa osassa. Halveksiva ja pahantahtoinen ? No onhan se kyllä pirun ikävää, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä niin kuin ne todellisuudessa ovat. Sehän nyt ei yllätä ollenkaan että naiset vetävät herneet nokkaan kun ei oikeista asioista jeesustella ja päivitellä kun taivaanrannassa ei sateenkaaret loistakkaan ja yksisarvitset My Little Ponyt koikkelehdikkaan sen sateenkaaren ympärillä. On se niin kovin ikävää, VOI VOI VOI. Joutuukohan tässä ihan jo lehteen ja kansanradioon soittamaan tämän vuoksi. Varmaankin joutuu ottamaan yhteyttä ihmisoikeusasiamieheen ja Henry Kissinger :iinkin, on se niin hävytöntä että puhutaan asioista ääneen.
Ps. se että vaadit, se on ihan oikein. Se hommahan toimii molemmin päin.
Sinä voisit joskus miettiä, miksi naiset laittavat eron alulle? Keksitkö yhtään syytä? Avioero kaikkine vaikutuksineen on niin isotöinen, että ei kukaan sitä huvikseen tee.
Olen itsekin pari kertaa eroa miettinyt ja se oli todella lähellä. Onneksi mies uskoi ja sai alkoholin käyttönsä kuriin. Yksi ystäväni erosi ja siinäkin ero oli oikein hyvä ratkaisu. Nyt hänen entinen miehensä roikkuu pulijengissä. En ymmärrä, miten pitkään ystäväni jaksoi miehen menoa katsella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä omistan asunnon kokonaan ja valitettavasti joudun usein sanomaan miehelle : "mun kämppä".
Ai miksikö?
No siitä syystä, että mies yrittää tehdä tästä jonku mancaven. Tietokoneita (kyllä, monikko), pelivehkeitä, auton/tietokoneen yms osia, helvetin rumia huonekaluja (jotka näyttävät siltä, että kuuluvat 14v Jonnen huoneeseen) jnejne... Mies kiukuttelee että kyllä hän nyt vaan hankkii tälläisen asian x ja tuo sen keskelle olohuonetta. Silloin on pakko sanoa, että joo et tuo. KOSKA mun maksama asunto.
Kuulostat kyllä hirveältä ihmiseltä. Ei se ole mikään teidän yhteinen koti jos sinä täysin määräät mitä siellä saa olla ja vielä tuot sen noin julki ’tää on kuule mun kämppä!’ Hirveää alistavaa vallankäyttöä sinulta. Jos olisin miehesi muuttaisin pois.
Kaikki te varmasti ottaisitte esimerkiksi riemusta kiljuen puolikkaan auton moottorin olkkarin pöydälle? johtokasoja joka puolelle taloa? Säkkituoleja olohuoneeseen?
Meille asioista keskustellaan ja päätetään yhdessä ja meillä on kyllä säkkituoli olohuoneessa. Jos minä yhtäkkiä haluaisin maalata koko talomme pinkiksi ja mies sanoisi että ei todellakaan, niin niin ei tapahtuisi. Sama auton moottorin kanssa olohuoneessa, jos mies sellaisen yhtäkkiä keksisi siihen haluta. Kumpikaan ei sano ”minä päätän kaikesta, ole sinä hiljaa.” Outoa edes kuvitella moista.
No yritä edes kuvitella joku juttu jonka miehesi ehdottomasti haluaisi teille ja sinä et missään nimessä. Vaikka pikimustat seinät koko asuntoon. Se että te "keskustelette" ja saat miehen luopumaan haaveestaan, ei tarkoita yhteistä päätöstä...
Sitten minä tietysti saisin päättää jonkun muun yhtä ison asian kodissamme johon miehen olisi suostuttava. Tai esim vain miehen tietokonehuone maalattaisiin mustaksi. Kompromissit on sinulle täysin vieras käsite?
Ai että kaksiossa olisi miehelle tietokonehuone? No aivan varmasti kaikilla on järkyttävän iso asunto.
Kaikki te varmasti ottaisitte esimerkiksi riemusta kiljuen puolikkaan auton moottorin olkkarin pöydälle? johtokasoja joka puolelle taloa? Säkkituoleja olohuoneeseen?